Mitä mieltä olet tästä:
"Mielestäni Häkämiehen puhe on erinomainen analyysi Suomen puolustuspoliittisista ratkaisuista. Se on pedagoginen. En löydä siitä yhtään kohtaa, joka jollain tavalla poikkeaisi siitä mitä esimerkiksi puolustusvoimain komentaja Kaskeala tai ylipäällikkö Halonen on aiemmin Suomen puolustuspolitiikasta linjannut.
Puhe lähtee liikkeelle siitä, että Suomi on päätynyt kolmeen puolustuspoliittiseen ratkaisuun, jotka poikkeavat tämänhetken valtavirrasta:
1. Suomi panostaa edelleen aluepuolustukseen.
2. Suomessa on edelleen asevelvollisuus, ei palkka-armeijaa.
3. Suomi ei ole hakenut Natojäsenyyttä.
Sen jälkeen puheessa kerrotaan miksi ja millä tavalla Suomi on päätynyt näihin ratkaisuihin. Puheessa käsitellään esimerkkien kautta muun muassa Naton ja YK:n rauhanturvaoperaatioita ja EU-puolustuksen kehitystä.
Puhe avaa myös ikkunan valmisteilla oleviin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin. Puhe on myös retorisesti hyvä, juuri sellainen, joka sopii amerikkalaiseen puhekulttuuriin.
Miksi puheesta sitten nousi niin kova meteli Suomessa (muualla sitä ei pahemmin noteerattu)? Mielestäni siihen oli kolme syytä:
1. Meillä ei olla totuttu suoraan puheeseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Yleensä puheet näistä aiheista ovat vähintään kryptisiä.
2. Harvat ovat lukeneet puheen kokonaisuudessaan. Monet vain kommentoivat Ylen radiouutisten juttua aiheesta.
3. Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla tehdään nykyään myös politiikkaa, ja hyvä niin.
Julkisessa keskustelussa (ja myös meidän blogikeskustelussa) jakauduttiin kahteen leiriin. On niitä, jotka eivät pidä Häkämiehen puheen sisällöstä (retoriikasta) ja siitä, että se pidettiin Yhdysvalloissa. On taas niitä, jotka pitivät sen sisällöstä ja vähät välittävät missä se pidettiin. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään."
Linkki alkutekstiin:
http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=diary&id=938
Tai mitäpä mieltä tästä.
"Suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja piti tänään puheen Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Hän piti puheensa Tukholmassa, joka ei ole ollut osa Suomea vähään aikaan.
Puhe lähtee liikkeelle samalla tavalla kuin Häkämiehen puhe Yhdysvalloissa. Siinä todetaan, että Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset ratkaisut pohjautuvat yleiseen asevelvollisuuteen ja aluepuolustukseen. Natoon Suomi ei ole menossa, sanoo Tuomioja.
Sen jälkeen puhe toistaa Tuomiojan vanhoja teesejä. Siis vanhoja siinä mielessä kun ne ovat viimeisen vuosikymmenen aikana muuttuneet.
Peruskaiku on kuitenkin sama: sotilaallinen liittoutumattomuus, uudet uhat, YK ja EU-keskeisyys, jne.
Puheessa on mielestäni hyvää analyysia ja suosittelen sen lukemista, vaikka en ole johtopäätöksistä samaa mieltä.
Uutisissa on nostettu esille puheen kolmas ja neljäs kappale, jossa Tuomioja kritisoi Kokoomuksen ulkopolittista linjaa. Puheessa todetaan näin:
"Traditionellt har vi i Finland dryftat utrikes- och säkerhetspolitik i en bred konsensusanda. Det tycker jag har varit en tillgång för vårt land, men nu finns det tecken på att samstämmigheten håller på att spricka. Orsaken är, att samlingspartiet i Finland med sin nya NATO- och USA-orienterade politik medvetet har valt en väg vars logiska konsekvens är ett avståndstagande från konsensuspolitiken. Då partiet har både utrikes-och försvarsministerposten i den nya borgerliga regeringen har särskilt försvarsministerns uppseendeväckande uttalanden, som han har gett med sin partiordförandes stöd, orsakat förvirring om var Finland egentligen står. Man kan säga att försvarsministern med en del av sina uttalanden ställt sig i opposition mot det rådande säkerhetspolitiska tänkandet i Finland. Att bedriva oppositionspolitik från en regeringsposition kan knappast vara någon långvarig företeelse i en levande demokrati. ”Förvarsministern avgår” är därför en rubrik som jag skulle välkomna också i Finland. Men det förestående arbetet med den säkerhets- och försvarspolitiska redogörelsen får väl utvisa var det officiella Finland står i dessa frågor.
Jag beklagar situationen, men ministerns uppträdande är inte något som regeringen i Finland har omfattat, än mindre presidenten eller folkopinionen. Socialdemokratins ställningstaganden är de mest representativa för den finska folkopinionen. Ett förvånande drag i samlingspartiets partiledares linjetal häromveckan var, att han inte hade något väsentligt att säga om EU. Detta motsvarar inte alls den finska politikens utgångspunkter."
Linkki alkutekstiin:
http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=diary&id=940
- - - - -
Halusin vain antaa sinulle aineksia jatkokeskusteluun kommentoimatta yllä olevaa sen enempää, mutta toivoen, että olet avoin erilaisille mielipiteille, näkemyksille ja jopa marvostuksille "yli puoluerajojen", kun tätä termiä olet tällä viikolla kovasti käyttänyt. ;-)
"Mielestäni Häkämiehen puhe on erinomainen analyysi Suomen puolustuspoliittisista ratkaisuista. Se on pedagoginen. En löydä siitä yhtään kohtaa, joka jollain tavalla poikkeaisi siitä mitä esimerkiksi puolustusvoimain komentaja Kaskeala tai ylipäällikkö Halonen on aiemmin Suomen puolustuspolitiikasta linjannut.
Puhe lähtee liikkeelle siitä, että Suomi on päätynyt kolmeen puolustuspoliittiseen ratkaisuun, jotka poikkeavat tämänhetken valtavirrasta:
1. Suomi panostaa edelleen aluepuolustukseen.
2. Suomessa on edelleen asevelvollisuus, ei palkka-armeijaa.
3. Suomi ei ole hakenut Natojäsenyyttä.
Sen jälkeen puheessa kerrotaan miksi ja millä tavalla Suomi on päätynyt näihin ratkaisuihin. Puheessa käsitellään esimerkkien kautta muun muassa Naton ja YK:n rauhanturvaoperaatioita ja EU-puolustuksen kehitystä.
Puhe avaa myös ikkunan valmisteilla oleviin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin. Puhe on myös retorisesti hyvä, juuri sellainen, joka sopii amerikkalaiseen puhekulttuuriin.
Miksi puheesta sitten nousi niin kova meteli Suomessa (muualla sitä ei pahemmin noteerattu)? Mielestäni siihen oli kolme syytä:
1. Meillä ei olla totuttu suoraan puheeseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Yleensä puheet näistä aiheista ovat vähintään kryptisiä.
2. Harvat ovat lukeneet puheen kokonaisuudessaan. Monet vain kommentoivat Ylen radiouutisten juttua aiheesta.
3. Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla tehdään nykyään myös politiikkaa, ja hyvä niin.
Julkisessa keskustelussa (ja myös meidän blogikeskustelussa) jakauduttiin kahteen leiriin. On niitä, jotka eivät pidä Häkämiehen puheen sisällöstä (retoriikasta) ja siitä, että se pidettiin Yhdysvalloissa. On taas niitä, jotka pitivät sen sisällöstä ja vähät välittävät missä se pidettiin. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään."
Linkki alkutekstiin:
http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=diary&id=938
Tai mitäpä mieltä tästä.
"Suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja piti tänään puheen Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Hän piti puheensa Tukholmassa, joka ei ole ollut osa Suomea vähään aikaan.
Puhe lähtee liikkeelle samalla tavalla kuin Häkämiehen puhe Yhdysvalloissa. Siinä todetaan, että Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset ratkaisut pohjautuvat yleiseen asevelvollisuuteen ja aluepuolustukseen. Natoon Suomi ei ole menossa, sanoo Tuomioja.
Sen jälkeen puhe toistaa Tuomiojan vanhoja teesejä. Siis vanhoja siinä mielessä kun ne ovat viimeisen vuosikymmenen aikana muuttuneet.
Peruskaiku on kuitenkin sama: sotilaallinen liittoutumattomuus, uudet uhat, YK ja EU-keskeisyys, jne.
Puheessa on mielestäni hyvää analyysia ja suosittelen sen lukemista, vaikka en ole johtopäätöksistä samaa mieltä.
Uutisissa on nostettu esille puheen kolmas ja neljäs kappale, jossa Tuomioja kritisoi Kokoomuksen ulkopolittista linjaa. Puheessa todetaan näin:
"Traditionellt har vi i Finland dryftat utrikes- och säkerhetspolitik i en bred konsensusanda. Det tycker jag har varit en tillgång för vårt land, men nu finns det tecken på att samstämmigheten håller på att spricka. Orsaken är, att samlingspartiet i Finland med sin nya NATO- och USA-orienterade politik medvetet har valt en väg vars logiska konsekvens är ett avståndstagande från konsensuspolitiken. Då partiet har både utrikes-och försvarsministerposten i den nya borgerliga regeringen har särskilt försvarsministerns uppseendeväckande uttalanden, som han har gett med sin partiordförandes stöd, orsakat förvirring om var Finland egentligen står. Man kan säga att försvarsministern med en del av sina uttalanden ställt sig i opposition mot det rådande säkerhetspolitiska tänkandet i Finland. Att bedriva oppositionspolitik från en regeringsposition kan knappast vara någon långvarig företeelse i en levande demokrati. ”Förvarsministern avgår” är därför en rubrik som jag skulle välkomna också i Finland. Men det förestående arbetet med den säkerhets- och försvarspolitiska redogörelsen får väl utvisa var det officiella Finland står i dessa frågor.
Jag beklagar situationen, men ministerns uppträdande är inte något som regeringen i Finland har omfattat, än mindre presidenten eller folkopinionen. Socialdemokratins ställningstaganden är de mest representativa för den finska folkopinionen. Ett förvånande drag i samlingspartiets partiledares linjetal häromveckan var, att han inte hade något väsentligt att säga om EU. Detta motsvarar inte alls den finska politikens utgångspunkter."
Linkki alkutekstiin:
http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=diary&id=940
- - - - -
Halusin vain antaa sinulle aineksia jatkokeskusteluun kommentoimatta yllä olevaa sen enempää, mutta toivoen, että olet avoin erilaisille mielipiteille, näkemyksille ja jopa marvostuksille "yli puoluerajojen", kun tätä termiä olet tällä viikolla kovasti käyttänyt. ;-)
Vastaukset 26
Vanhimmat
du gav pärlor till svin.
Ettekö voisi vaihtaa mailiosoitteita ja harrastaa "kirjeenvaihtoanne" ihan keskenään?
... salaperäinen, mystinen, selittämätön, arvoituksellinen.
SDP on oppinut Jäätteenmäen tyylin: otetaan ulkopoltiikka sisäpolitiikan aseeksi.
Käytännössä tehdään niin, että irroitetaan puheesta joku osa, ja annetaan sille uusi merkitys, jonka avulla syyllistetään puhuja Suomen vitrrallisen linjan rikkojaksi.
Näin teki Jäätteenmäki talvella 2003 ja näin teki Tuomioja syksyllä 2007.
Näin saadaan aikaan kotitekoinen kohu puheista, joissa ei muuten olisi ollut mitään kohistavaa, kun ne eivät rikkoneet mitään Suomen linjaa, ei Lipponen eikä Häkämies.
Tällainen politikointi ulkopolitiikalla tekee demareista halveksittavia raukkoja varsinkin, kun he tuomitsivat Jäätteenmäen juuri tällaisesta temppuilusta, mutta nyt harrastavat itse samaa ala-arvoista loanheittoa.
Miksi pitää aina soimata Jäätteenmäkeä? Itse asiassa tämän urhean naisen ansiosta lopulta avautui tilaisuus porvarihallituksen muodostamiseen. Jäätteenmäen kunnian vieminen oli SDP-peräinen operaatio. Sitä voi aivan hyvin verrata nykyiseen yritykseen loata puolustusministeri Häkämiehen maine.
... sivulle. Tarkoitukseni oli kommentoida noita kolmea kohtaa:
Jäätteenmäki pyrki kontaten punamultaan ja pääsi.
Porvarihallituksen varmisti vasta Eero Heinäluoma kyykyttämällä kepua ja viemällä SDP:n vasemmalle, pois keskiluokkaisten ja keskituloisten palkansaajien tontilta, mikä jätti kokoomukselle tilaa kasvaa demareiden ohi.
... matkansa USA:han syksyllä 02 oikeastaan yhdellä lausella televisiokameroiden edessä, kun meni kehumaan Bushin johtajuutta Irak-kysymyksessä, vaikka silloin jo tiedettiin, että USA hyökkää sinne riippumatta antaako YK mantaatin vai ei. Kaikki huomio kiinittyi tuohon. Samoin Häkämies pilasi puheensa tuolla tökeröllä lauseella. Turvallisuusasioiden lasikaappiin ei norsun pidä mennä.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Lipponen teki epäviisaasti ylistämällä Bushin johtajuutta. Bush on sen verran typerä mies, että häntä kannattaisi ylistää vain siitä, että hän älyää olla hiljaa ja tekemättä mitään, ettei tule vaihinkoja. Tässä suhteessa Lipposen arvio tämän toisen maan johtajasta oli todella surkea.
Mutta tiedettiinkö USAn hyökkäävän Irakiin suostuipa YK siihen vai. Kyllä tämä varmaan tiedettiin, koska USAn puolustuspolitiikan dokumenteissa on niin kerrottu. Mutta Lipponen kertoi, että Suomi voi tukea sellaista Irak-politiikkaa, mikä on YK-vetoista. Ei kai Suomen pidä olla tukematta YK:n päätöksiä vain sillä perusteella, että USA sattuu puoltamaan jotakin niistä. Tässä Lipponen siis teki merkittävän eron. Suomi voi lähteä mukaan vain, jos YK ensin päättää asiasta. Siinä vaiheessa kun Lipponen vieraili USAssa YK ei vielä ollut tehnyt muita päätöksiä kuin jatkaa asetarkistuksia Irakissa. Suomen humanitaarisen avun ja jälleenrakennusavun lupaus oli siis ehdollinen. Suomi on mukana vain jos YK päättää asiasta. Suomi ei siis ole mukana, jos päätöksen YK:n sijasta tekee USA.
Häkämies ei pilannut puhettaan vain yhdellä lauseella. Puheessa on muitakin sellaisia arvioita, jotka Häkämies on tehnyt ominpäin. Tähän kuuluu geopoliittisen tilanteen muuttuminen, mikä Häkämiehen mukaan tarkoittaa meiltä johtopäätösten tekemistä. Suomen ulkopoliittinen johto ei muiden kuin Häkämiehen osalta ole kertonut sellaisesta geopoliittisesta muutoksesta, joka edellyttäisi jotain johtopäätöksiä, joiden sisältöstä Häkämies ei kerro mitään. Häkämies maalailee puheessaan Suomen turvallisuuspoliittisia aasteita hyvin yksipuolisella tavalla, mikä tuskin vastaa yhteisesti sovittua linjaa. Tämä ei siis ole pelkästään retoriikkaa, vaan se on näkemyksen yksipuolisuutta.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Lipponen teki epäviisaasti ylistämällä Bushin johtajuutta.
-------------------
Vierailulla on tapana kohteliaasti kehua isäntiä ja jättää näiden huonot puolet mainitsematta. Tämähän on erityinen tapa Venäjällä vierailtaessa, ettei naapuria suututeta.
Bush on sen verran typerä mies, että häntä kannattaisi ylistää vain siitä, että hän älyää olla hiljaa ja tekemättä mitään, ettei tule vaihinkoja. Tässä suhteessa Lipposen arvio tämän toisen maan johtajasta oli todella surkea.
-------------------
Älä suotta sotke henkilökohtaisia antipatioitasi asiatekstiin.
Mutta tiedettiinkö USAn hyökkäävän Irakiin suostuipa YK siihen vai. Kyllä tämä varmaan tiedettiin, koska USAn puolustuspolitiikan dokumenteissa on niin kerrottu.
---------------------
Takuulla tiedettiin ja Lipponenkin tiesi.
Mutta Lipponen kertoi, että Suomi voi tukea sellaista Irak-politiikkaa, mikä on YK-vetoista. Ei kai Suomen pidä olla tukematta YK:n päätöksiä vain sillä perusteella, että USA sattuu puoltamaan jotakin niistä. Tässä Lipponen siis teki merkittävän eron. Suomi voi lähteä mukaan vain, jos YK ensin päättää asiasta.
-------------------------
Juuri noin. Ja juuri tätä asiaa Jäätteenmäki lähti vääristelemään luomalla mielikuvaa, että lipponen olisi tinkinyt YK:n mandaatista ja suostunut mukaan pelkästään USA:n tueksi.
Siinä vaiheessa kun Lipponen vieraili USAssa YK ei vielä ollut tehnyt muita päätöksiä kuin jatkaa asetarkistuksia Irakissa. Suomen humanitaarisen avun ja jälleenrakennusavun lupaus oli siis ehdollinen. Suomi on mukana vain jos YK päättää asiasta. Suomi ei siis ole mukana, jos päätöksen YK:n sijasta tekee USA.
--------------------
Vierailun aikaan oli myös se tilanne, että USA oli päättänyt yrittää hakea YK:n mandaattia muotoilemalla sellaisen päätöslauselmaehdotuksen, joka menisi turvaneuvostossa läpi. USA siis oli hakemassa itsekin YK:n mandaattia juuri joulukuussa 2002. Tämä pyrkimys Lipposen piti tietenkin noteerata myönteisesti, koska Suomikin edellytti YK:n mandaattia kaikille Irakin vastaisille toimille.
Häkämies ei pilannut puhettaan vain yhdellä lauseella. Puheessa on muitakin sellaisia arvioita, jotka Häkämies on tehnyt ominpäin.
--------------------
Voi voi tuota mustamaalaamisen ja vääristelyn hinkua, mikä sinua vaivaa, kun kokoomus hoitaa ulko- jaturvallisuuspolitiikkaa demareitaq aktiivisemmin ja parempia suhteita luoden.
Tähän kuuluu geopoliittisen tilanteen muuttuminen, mikä Häkämiehen mukaan tarkoittaa meiltä johtopäätösten tekemistä. Suomen ulkopoliittinen johto ei muiden kuin Häkämiehen osalta ole kertonut sellaisesta geopoliittisesta muutoksesta, joka edellyttäisi jotain johtopäätöksiä, joiden sisältöstä Häkämies ei kerro mitään. Häkämies maalailee puheessaan Suomen turvallisuuspoliittisia aasteita hyvin yksipuolisella tavalla, mikä tuskin vastaa yhteisesti sovittua linjaa. Tämä ei siis ole pelkästään retoriikkaa, vaan se on näkemyksen yksipuolisuutta.
-------------------------
Miten ollakaan, mutta kaikki EU:n ulkoministerit olivat omassa kokouksessaan täysin yksimielisiä Venäjän viimeaikaisten toimien luomista uusista haasteista.
Mitä hiton uutta linjaa Häkämies muka edusti?
Vastaan tuohon viimeiseen kysymykseesi "Mitä hiton uutta linjaa Häkämies muka edusti?"
Häkämies edustaa Suomelle uutta linjaa jossa kipeistäkin asioista puhutaan ja myös Venäjä lausutaan niin kuin se kirjoitetaan.
Suomalaiset ovat käyneet tähän saakka turvallisuuspoliittista keskustelua toistelemalla mekaanisesti joitakin mukavilta tuntuvia ympäripyöreitä fraaseja, poikkeuksen on tehnyt vain USA jota on avoimesti arvosteltu vasemmistolaisten toimijoiden suulla (Jäätteenmäki mukaan luettuna).
Natoon on menty hivuttaen kansalle sitä kertomatta luullen ettei kansa sitä huomaa. Armeijamme onkin enemmän Nato yhteensopiva kuin monen Natomaan oma armeija, ja se on jo sitoutunut moniin velvotteisiin, tosin ilman vastavuoroisuutta.
SDP:n värisuora ulkopolitiikassa kesti pitkään, Vanhasen ensimmäinen pääministeriys ei vielä saanut aikaan muutosta, mutta nyt olemme nähneet suomettuneisuuden muurien murtuvan, Suomi oli pitkään valtio vailla omaa ponnistuspohjaa suuren NL:n pieni kuuliainen köyhä naapuri. Nyt olemme maailman vakiintuneimpiin kuuluva korkean toimeentulon ja vankan oikeudenmukaisuuden omaksunut valtio, EU jäsen ja kansainvälsien kriisinhallinnan tärkeä toimija.
Suomen on aina otettava huomioon Venäjän asettamat haateet, mutta se ei voi tarkoittaa sitä, että ulkopolitiikan täytyy olla samanlaista kuin kylmän sodan aikana. Kun aika muuttuu, muuttuu myös politiikka ja siihen kuuluvat puheet.
...Kekkosylistystä
... tapaan niin kuin se kirjoitetaan ei ole mitään ihailtavaa uutta linjaa. Se on diplomaattisesti tyhmää puhetta. Kanasinvälisessä politiikassa ministeritasolla liikuttaessa ei ole viisasta sanoa ystävällismielisestä naapurista: olette meidän ainoa sotilaallien uhkamme. Sitähän tuo Häkämiehen kuuluisa lause tarkoittaa sanottuna suomeksi.
Mpp on tuossa ylempänä oikeassa, että koko puhe oli rakennettu palvelemaan sen käsityksen luomista, että Venäjän takia geopoliittinen asemmme on muuttunut ja se vaatii meiltä turvallisuuspolitiikkammae uudelleen arviointia eli liittymistä Natoon.
Suomettuminen on positiivinen ilmaisu sille viisaalle politiikalle, jota kylmän sodan aikana Suomessa harjoitettiin meidän kaikenpuoliseksi menestykseksemme. Tämän päivän Hesarin yleisönosastossa on Vahteriston kirjoitus, jossa puolustetaan suomettumista ja nimitetään sen sanan negatiivisessä mielessä käyttäjiä menneiden vuosikymmenten politiikkamme, poliitikkojemme ja koko kansan häpäisijöiksi. Kansa antoi 80-90 prosenttisen tukensa tuolle suommettumispolitiikalle.
Natoon liittymistä ei ole, jos aseistuksen yhteensopivuuteen pyritään. Eikä myöskää osallistuminen Nato-johtoisiin rauhanturvaamis- ja kriisinhallintaoperaatorioihin. Kriisinhallinta on paremminkin humaanista toimintaa niiden kansojen hyväksi, jotka ovat joutuneet kärsimään sisällisodista ja diktaattoreitensa vainoista. Valtaosa rauhanturvamiseen osallistuvista maista on Nato-maita. Suomalaisten yhteistoiminta niillä kentillä sujuu paremmin kun aseistus on yhteensopivaa.
Kirjoituksesi oli erinomainen.
Kekkosen suuri viisaus oli torjua suurvaltajännityksen syntymistä eritoten Pohjolassa, mutta myös laajemmalti, jottei syntyisi sellaista tilannetta, missä joutuisimme kahden suurvallan puristuksiin. Aloite ydinaseettomasta Pohjolasta ja ETYK-prosessi tarkoittivat juuri.
Tällainen rauhanomaisiin oloihin tähtäävä politiikka, jotka jotkut nimittävät suomettumiseksi, oli suurta viisautta. On nimittäin historian valossa niin, että pienet maat joutuvat helposti suurten polkemiksi, jos jännite yltyy sodaksi. Liittoumattomana ja puolueettomana meille jää sellainen mahdollisuus, joksin pieni, että jäämme sotien ulkopuolelle. Liittoutuneena tällaista mahdollisuutta sodan sytyttyä ei ole. Silloin olemme eturintamamaa, jos muut ottavat keskenään yhteen.
Sotilaallista liittoutmista on verrattu toisinaan palovakuutukseen kuten Kokoomuksen Tuulikki Ukkola teki eilen a-talkissa. Paljon osuvampaa voisi olla verrata liittoutumista siihen, että osallistumme leikkiin, missä pyromaanille annetaan lisää tulitikkuja.
Olet täysin oikeassa siinä, että kriisinhallintaa ja siihen liittyvää Nato-yhteensopivuutta ei tule käyttää minään argumenttina Nato-jäsenyyden puolesta. Yhteensopivuutta tarvitaan kriisinhallinnan vuoksi ja yhteensopivuus tulee sitä kautta, että uudenaikaisimpia aseitaan valmistetaan vain Natomaa USAssa. Ei meidän sen takia pidä lähteä ostamaan aseita muualta, etteivät ne olisi Nato-yhteensopivia. Suomelle on tärkeintä, että palvelevat vain sitä tarkoitusta, mitä varten ne on hankittu.
Minä arvostan sitä uutta ilmiötä jossa muistakin ulkopolitiikkamme haasteista kuin USA:n toimien tuomitsemiseta uskalletaan lausua jotain selkokielellä.
Moni on nähnyt Kokoomuksen avoimemmalla otteella yhtäläisyyksiä Paasikiveen; tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku ja maantieteelle ei voi mitään. Se nyt vaan on realiteetti, että Venäjä on voimistuva suurvalta, ja maantiede pysyy niin, että Venäjä on lähellä. Poliittinen maantiede kuitenkin muuttuu, ja Suomenkin täytyy elää sen mukana, tajuta mitä maailmassa tapahtuu. Kaikki tämäasettaa haasteita pienen liittoutumattoman maan ulko- ja puolustuspolitiikalle. On oikein että haasteet tunnustetaan julkisesti, jopa Venäjä nimeltä mainiten. Häkämiehen puheen retoriikka meni joidenkin mielestä yhden lauseen kohdalla yli, se on sen ainut virhe.
Toiset taas näkevät Kokoomuksen rikkovan sen turvallisuuspolitiikan joka oli järkevää silloin kun kylmäsota oli kuumimillaan ja naapurina oli Neuvostoliitto. Nämä suomettumisen sieluunsa pysyvästi tallentaneet eivät anna painoarvoa sille, millainen Suomi on nyt, millaisen historiallisen kehityksen kautta se on nykyisekseen muotoutunut, ja joille tuottaa suuren sielulllisen vamman vanhojen asioiden sanominen uudella tavalla.
Häkämiehen puheen tulkitseminen Natoon pyrkimistä edesauttavaksi osoittaa vain ja ainoastaan sitä kuinka Naton vastustajat näkevät mörköjä kaikkialla. Häkämieshän perusteli varsin seikkaperäisesti miksi meillä on edelleen oma asevelvollisuuteen ja aluepuoluestukseen perustuva puolustus.
Suomettuminen oli positiivinen ilmiö, sitä en ole koskaan kiistänyt, ainakin jos sillä tarkoitetaan hyviä suhteita naapuriin. Kekkosen johdolla toteutettu suomettumisppolitiikka taasen on mitä tuomittavinta, siinä kaikki sisäpolitiikkaa, mediaa´ja jopa koulutusta myöten alistettiin Neuvostoliiton intresseille.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että sisäpolitiikassa suomettuminen meni aivan liian pitkälle ja sitä käytettiin Kepun toimesta poliittisena leimakirveenä. Se oli politiikkaa demoralisoiva piirre kuten Erkki Tuomioja on asiasta hyvin kirjoittanut.
Häkämiehen puheesta löytyy kyllä paljon muutakin moitittavaa, minkä olen tässä ketjussa toisaalla jo tuonut esille. Siitä esim. puutuu juuri se, että USA ja Nato ovat työntyneet Venäjän rajojen tuntumaan. Jos Venäjä olisi nyt harjoittanut samanlaista laajentumista, sitä hehkutettaisiin aivan mielettömänä uhkana koko Euroopalle. Venäjän laajentumispyrkimyksiä ei voi mitenkään verrata USAn laajentumispyrkimyksiin. USA on työntänyt sotakalustoaan NL:n entisiin alusmaihin, Afganistaniin ja Lähi-Itään. USAlla on ollut jopa tiettyjä pyrkimyksiä Kauko-idässä aseistaa sen Venäjän läheisyydess olevia liittolaisia. Tällaista sotilaallista piiritystä ei ole rauhan oloissa vielä koskaan koettu Venäjän rajojen läheisyydessä. Minusta ei ole kovin suuri ihme, että Venäjä kokee tämän uhkana. Se on tuonut asian ilmi siinä yhteydessä, kun USA aikoo sijoittaa ohjus- ja tutka-asemiaan Venäjän rajojen läheisyyteen.
Venäjä voi olla voimistuva suurvalta, mutta se on kaukana siitä suurvallasta, mitä se oli NL:n aikana. Lisäksi Venäjä on nykyisin avoimempi yhteiskunta, jolloin sen aikeet ovat läpinäkyvämpia ja ennusteettavampia kuin NL:n aikana. Jos me pärjäsimme NL:n kanssa, ei pitäisi olla kovin suurta huolta pärjätä paljon vaarattomamman Venäjän kanssa.
On melkoista vääristelyä sanoa, että Häkämiehen puheen ainoa ongelma oli retorinen, kun mm. Kimmo Kiljunen kertoi eilen tv:ssä puheen muistakin kohdista, jotka ovat herättäneet kummastusta. Eikä se ole pelkästään retoriikkaa, jos kertoo maamme ainoan todellisen turvallisuusuhan olevan Venäjä ja väittää geopoliittisen tilanteen olevan selvästi muuttumassa niin, että se Häkämiehen mukaan edellyttää johtopäätöksiä. Eivät muut ulkopoliittiset toimijat ole missään yhteydessä tälaisia asioita viestittäneet. Ei edes kokoomuslainen ulkoministeri, joka sentään vastaan ulkopolitiikasta hallituksessa.
Häkämies puhui Suomen, ei Venäjän ulkoministerinä. Venäjä varmasti kokee Naton laajenemisen haasteena omassa politiikassaan, eikä se tietenkään voi olla ottamatta lukuun USA:n toimiakaan. Suomikin on varsin avoimesti arvostellut USA:n toimia, ja se kyllä tiedetään Washingtonissa. Halonen ei taida enää vierailukutsua saada virkakaudellaan vaikka Kanerva laittaisi kaiken lobbaustaitonsa peliin
Häkämies siis puhui Suomen haasteista juuri niin kuin ne täällä koetaan, mutta ei kovin usien ole ääneen lausuttu.
... oli johdonmukaista ulkopolitiikkaa koko ajan. Kepu ei käyttänyt sen kummemmin suomettumista sisäpolitiikan leimakirveenä. Demaripuolue oli siihen aikaan (57-62), kun se oli tannerilaisen klikin johdossa, kelvoton hallitukseen vain ulkopoliittisista syistä.
Samoihin aikoihin oli myös Kokoomus junnilalaisen juntan komennossa. Maalaisliiton kalavesillä saalisti samoihin aikoihin neuvostovastainen Vennamo ja osa ruotsalaisistakin oli Ehrnrootin johdolla Kekkosen ulkopolitiikan vastustajia. Sinä aikana sisäpoliittinenkin valta liukui paljolti presidentille, kun ulkopoliittisesti kelvollista enemmistöhallitusta oli vaikea saada aikaan.
Kekkonen asetti kuitenkin niissä kylmän sodan oloissa ulkopolitiikan sisäpolitiikan edelle ja joutui näin hallitsemaan maata maalaisliittoon tukeutuvien vähemmistöhallitusten tai virkamiehallitusten avulla. Hän jopa joutui käyttämään parlamentarismiin sipimattomasti työmarkkinajärjestöjä hallituksessa.
60-luvun alkuvuosina Kekkosen suomettumispolitiikka voitti: demarit joutuivat luopumaan tanerilaisuudesta, Kokoomuksessa alkoi päästä pinnalle rakentavat voimat, Vennamo menetti teräänsä ja enemmistö RKP:stä pysyi uskollisena Kekkosen suomettuneelle ulkopolitiikalle. 66-vaalien jälkeen tuon politiikan kantavaksi voimaksi tulikin SDP Paasion ja Sorsan johdolla. Demarit olivatkin 25 viimeistä vuotta ennen N-liiton romahtamista suomettumisen johtava puolue. Ei sekään käyttänyt asemaansa sisäpoliittisiin tarkoituksiin - jos ei nyt siksi lasketa sitä, että demaripresidentti väkisin murjoi maahan Holkerin sinipunan, eikä tyytynyt porvaripuolueiden sopimaan vaalitulokseen perustuvaan porvarihallitukseen.
Kimmo Kiljunen kertoi eilen tv:ssä puheen muistakin kohdista, jotka ovat herättäneet kummastusta.
-----------------
Evät ne missään muualla ole kummastusta herättäneet kuin Kiljusessa itsessään ja muutamassa ohutnahkaisessa demarissa.
Eikä se ole pelkästään retoriikkaa, jos kertoo maamme ainoan todellisen turvallisuusuhan olevan Venäjä ja väittää geopoliittisen tilanteen olevan selvästi muuttumassa niin, että se Häkämiehen mukaan edellyttää johtopäätöksiä.
--------------------
Kun muistat, että tuossa kohtaa Häkämies oli siirtynyt tarkastelemaan Suomen lähialueetta, niin sano nyt onbko täällä muuta haastetta tai uhkaa kuin Suomelle Venäjä, Venäjä ja Venäjä? Se on ollut meille haaste, uhka ja mahdollisuus jo sata vuotta.
Eivät muut ulkopoliittiset toimijat ole missään yhteydessä tälaisia asioita viestittäneet. Ei edes kokoomuslainen ulkoministeri, joka sentään vastaan ulkopolitiikasta hallituksessa.
-------------------
Kokoomuslainen ulkoministeri oli avustajansa välityksellä Portugalin EU-ulkoministerikokouksessa yksimielinen kaikkien muiden EU-ulkoministereiden kanssa, että Venäjän viimeaikainen kehitys on sellainen, että se on otettava huomioon (haaste) ja että yhteistoimintaa on syvennettävä (mahdollisuus), jottei venäjästä muodostuisi uhkaa.
Lopuksi sinun kannattaa muista, että tutka-asemien suhteen on ilmassa myös se vaihtoehto, että Venäjä ja USA rakentavat tutka-asemansa yhdessä. Näinhän Putin on ehdottanut, koska USA:n tutka-asemia ei ole suunnattu Venäjää vastaan.
Häkähän on näkymätön ja hajuton mutta hyvin myrkyllinen kaasu. Samaan tapaan Häkämiehen puheessa on jätetty tietoisesti näkymättömiin sellaiset turvallisuuspoliittiiset haasteet, jotka muualta kuin Häkämiehen perspektiivistä nousevat korkeammalle kuin Venäjä, Venäjä, Venäjä.
Häkämies analysoi puheessaan kansainvälistä kehitystä Pohjois-Euroopassa muutamin esimerkein ja väittää sen perusteella kylmän sodan geopolitiikan tulleen takaisin Pohjois-Eurooppaan. Tämän analyysin oikeellisuutta voi pitää vähintäänkin kyseenalaisena. Venäjän vuosittaiset satsaukset puolustusvoimiinsa jäävät selvästi jälkeen USAn, EU:n ja myös Kiinan satsauksista. Tässä on Häkämiehellä selvä mittaluokkavirhe, kun hän puhuu Venäjän voimistumasta satsauksesta sotilaalliseen voimaan. Kun tuo satsaus on 20 kertaa pienempi kuin USAn vastaavat satsaukset sotilaalliseen voimaan, voi kysyä, mistä oikein pitäisi olla huolissaan.
Häkämiehen näkemys on erittäin yksipuolinen (häkä on näkymätön). Saksan entinen liittokansaleri Gerhard Schörer nimeää USAn ohjus- ja tutkaasemien sijoittelun Venäjän rajoille turvallisuusuhkana, mikä ärsyttää Venäjää. Tällaisessa näkemyksessä otetaan siis lukuun turvallisuuspoliittinen kehitys eikä nimetä vain yhtä osapuolta muutoksen aiheuttajaksi. Sotilaalliset muutoksethan koko Euroopan alueella ovat tapahtuneet USAn ja Naton toimesta siitä lähtien, kun NL hajosi. Tämän Häkämies jättää kokonaan nimeämättä turvallisuuspoliittisena haasteena. Voidaan siis kysyä, onko ollut Suomen ja EU:n etu, että Nato pullistelee lihaksiaan Venäjän rajojen läheisyydessä näin provosoiden Venäjää agressivisempaan politiikkaan. Kun Venäjä sitten provosoituu, tämä onkin vain se turvallisuuspoliittinen haaste. Häkämieshän sanoi nimenomaan, että Venäjä ja korostetusti vain Venäjä on meidän kaikkien yhteinen haaste (ja tämä koskee meitä kaikkia). Tämä on tietysti melko erikoista puhetta juuri ennen WTC-terrori-iskun vuosipäivää. Yhdysvvalloissahan on puhuttu kansainvälisen terrorismin uhasta eikä Venäjää ole edes koettu miksikään haasteeksi. Mitenpä koettaisiinkaan, kun USAn puolustusmenot ovat 20-kertaa suuremmat kuin Venäjän.
Häkämies sanoo, että meidän tulee tehdä omat turvallisuuspoliittiset johtopäätöksemme uuden geopoliittisen tilanteen edessä. Hän sanoo näin, vaikka hänen arvionsa geopoliittisen tilanteen muuttumisesta on hänen omansa eikä mikään Suomessa tai muualla EU:ssa koettu muutos. EU:ssa on oltu toki huolissaan Venäjän toiminnasta, mutta sen ei ole nähty vielä merkitsevän mitään pysyvää geopoliittista muutosta, kun taas Häkämies haluaa jo tehtävän johtopäätöksiä tämän muutoksen vuoksi. Sitä hän ei kerro mitä nämä johtopäätökset ovat. Se selkokielisyydestä.
Lopuksi Häkämies ottaa esille Naton ja kertoo, että Suomessa tehdääns selonteko, jossa puidaan Naton edut ja haitat. Kun hän ensin on kertonut, että Suomen puolustus tullaan toteuttamaan yleisen asevelvollisuuden ja aluepuolustuksen sekä liittoutumattomuuden kautta, hän kuitenkin lopussa arvuuttelee, että ollako vai eikö olla. Mikä on se selkokielisyyden viesti, mikä tähän sisältyy?
Olet oikeassa! Satojen vuosien ajan USA:n Imperialistit ovat pitäneet pystyssä kapitalistirosvoja ja heidän hallituksiaan. Alas USA:n imperialismi! Alas kapitalismi! Meidän on tuettava Venäjää sen taistelussa noita imperialisteja vastaan.
Emme voi unohtaa nykyisen Venäjän valtavia saavutuksia talouden, tieteen ja kulttuurin kehityksessä, väestön elintason kohottamisessa, sananvapauden- , ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämisessä sekä sen kapitalistin ja porvarin, joka on myös Helsingin liikennejärjestelyt suunnitellut, vastuuseen saattamisessa.
Mielipidepankki on oikeassa, USA:n imperialistien
viimeaikainen voimakas asevarustelu tarkoittaa, että ihe valmistautuvat sotaan edistyksellisä voimia vastaan. Kapitalismi ei ole kyennyt ratkaisemaan niitä loputtomia ongelmia, jotka se on aiheuttanut, joten siirtyminen kehittyneempään yhteiskuntajärjestelmään, Mielpipidepankin ihanneyhteiskuntaan, sosialismiin, on välttämätöntä.
Suomen tulee liittoutua Venäjän kanssa ja palauttaa luottamukselliset, aktiiviseen rauhantatoiseen ystävyys ja avunantoplotiikkaan perustuvat kusi sukassa ajat suomalaiseen keskusteluun.
Kärpässieniäkö syömällä tulee tuollainen olo?
Venäjä ei taistele minkäänanlaista kapitalismia vastaan, koska se itse on mitä kapitalistisin valtio. Maassa toimiva kommunistinen puolue on tällä hetkellä niin merkityksetön, ettei se kykene palauttamaan ensistä valtaansa. Haavailusi on siis turhaa. Kannattaa siis palata hallusinaatioiden maailmoista raikkaaseen realismiin.
Osoitit kyvyttömyytesi tehdä analyysiä ja todistit kykysi (motiivisi) kirjoittaa tarkoitushakuista mustamaalausta Häkämiehestä ja kokoomuksesta.
Tämän jälkeen kirjoitustesi uskottavuus = 0.
Ei muuta.
Ei Venäjä vielä taistelekaan imperialisteja ja riistokapitalisteja vastaan. Juuri siksi suuren ajattelijan, Mielipidepankin, tämän suuren humaanin sosialistin, Venäjää ylistävä ja imperialistista kapitalismin hapatusta vastustava ajattelu pitää saattaa Venäjän tulevan hallituksenkin ohjenuoraksi.
Nykymaailmassa kärjistyvät porvarillisen yhteiskunnan ristiriidat ja syvenevät entisestään kapitalismin kriisit. Tämä monopolikapitalismi on yhteiskunnan kehityksen pahin jarruttaja ja humaanin sosialidemokratian pahin vihollinen. Jalon työväenaatteen vastustuksessa imperialistinen porvaristo yrittää käyttää hyväkseen kaikkea, ei yksin onnettomien suomalaisten hoitajien palkkakuoppaan hautaamista, vaan jopa avointa sotilaallista maahanhyökkäystä. Tuon kehityksen pysäyttämisen tarvitsema polttoaine sen taistelussa kapitalistisen maailman meitä uhkaavia panssarivaunuja sekä suihkuhävittäjiä vastaan on Mielipipipunikin ajattelu!
Parhaiten teemme sen noudattamalla paitsi Vladimir Iljitsh Leninin ja Josef Stalinin myöskin uudessa kotimaassaan Neuvostoliitossa korkealle arvostetun mutta Suomessa aliarvostetun poliitikon toveri Otto Wille Kuusisen monia ajatuksia, joita tuo ajatustemme Terijoki on sosialistisen nuorison keskuuteen jumalallisella tavallaan lausunut, ja joita MPP tänä päivänä korkeassa viisaudessaan jalostaa
Näet keriksen lailla punaista vähän joka paikassa. Sitä se kärpässienimuhennoksen syöminen teettää.
Jos olisi demari, voisin sanoa, että me demarit olemme aina vastustaneet kommunismia ja sen taustalla olevia ihanteita, missä ihmiset pakotetaan tiettyyn muottiin vailla vaihtoehtoja. Niinpä Lenin ja Stalin ovat ihan toisenlaisen porukan ihanteita. Enemmän meilläkin kai niiden, jotka veljeilivät meilläkin taistolaisten ja muiden kotikommunistien kanssa.
Koska en kuitenkaan tunnusta mitään väriä, voin vain kertoa, että minkäänlainen pakkoyhteiskunta ei ole minunkaan ihanteeni. Ei myöskään sellainen, missä taloudellinen valta ohjautuu yksiin käsiin. On siis olemassa laajempi väriskaala syvän punaisen ja patamustan lisäksi.
Ajatusten Vantaa, mielipiteiden Mätäoja, Suuri ja Mahtava Mielipidepankki, on jo pitkään todistanut kuinka Uusliberalismin keinot kapitalistisen talouden hengissä pitämiseksi ovat käytetty loppuun. Kestokykynsä äärirajoille venytetty riistotalous tulee luhistumaan, vain Sosialidemokratia pelastaa ja jää henkiin.
Ruotsi, tuo sosialidemokratian mallivaltio, on vaarassa ottaa uuden maailmanjärjestyksen herruuden, mutta nyt MPP on käynyt taistoon Venäjän puolesta, Venäjän joka on nouseva taas, viidentoista vuoden jälkeen, Mielipidepankin luottamuksen, yhteistyön ja rauhanomaisen rinnakkaiselon kohteeksi ja sitä kautta meillekin palaa asiallinen kusi sukassa keskustelu nykyisen Häkäpönttö keskustelun sijaan.
Vaikka Putin on palauttanut Venäjälle Neuvostoliiton parhaita perinteitä, monia työväenluokan saavutuksia, etenkin sananvapauden ja ihmisoikeuksien alalla, eikä Venäjä ole pyrkinyt imperialistiseksi suurvallaksi, on sielläkin saatava vallalle Mielipidepankismi, sivulleen vilkuilematon yksisilmäisyys ja suunnaton USA imperialismin viha