http://www.varusmiesliitto.fi/pages/1?newsid=172
Ja kauhea mölinä aina silloin kun sivarit valittavat syrjintää, mutta annas olla kun pilkka sattuu omaan nilkkaan, niin heti ollaan parkumassa oikeusasiamiestä apuun. Sivareilla sentään kyse on yleensä työpaikan saamisesta tai vastaavasta oikeasti merkityksellisestä asiasta, mutta näköjään itku pillahtaa varusmiesliitossa kun ei pääse kurkkusalaatissa (muutenhan ei oikein lipunmyyjä voi tietää kuka on varusmies) normaalihinnalla katsomaan jotain TEATTERIESITYSTÄ!
Voihan Tosimies sentään!
Ja kauhea mölinä aina silloin kun sivarit valittavat syrjintää, mutta annas olla kun pilkka sattuu omaan nilkkaan, niin heti ollaan parkumassa oikeusasiamiestä apuun. Sivareilla sentään kyse on yleensä työpaikan saamisesta tai vastaavasta oikeasti merkityksellisestä asiasta, mutta näköjään itku pillahtaa varusmiesliitossa kun ei pääse kurkkusalaatissa (muutenhan ei oikein lipunmyyjä voi tietää kuka on varusmies) normaalihinnalla katsomaan jotain TEATTERIESITYSTÄ!
Voihan Tosimies sentään!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun varusmiehet kerrankin joutuvat kokemaan epätasa-arvoa, niin eikös taustalla olekin joku antimaanpuolustushenkinen hyypiö. Ja sivareitahan kovasti nyt naurattaa moinen tasa-arvon vaatiminen, heidän mielestään sen kuuluu koskea pelkästään heitä.
Sivarin parkuminen todella liityy monasti työpaikan saantiin. Ensin tehdään elämässä valintoaj joita saa hävetä ja sitten ei kehdata tunnustaa näitä valintoja. Täytyy myöntää, että työnhaussa sivaruitensa paljastaminen on sama kuin paljastaisi runkaavansa säännöllisesti ulosteissaan pyörien.
"Täytyy myöntää, että työnhaussa sivaruitensa paljastaminen on sama kuin paljastaisi runkaavansa säännöllisesti ulosteissaan pyörien."
Alaan liittyvän työkokemuksen mainitseminen on ainakin tähän asti parantanut mahdollisuutta saada työpaikka, tietenkin jos hakee jotain traktorikuskin hommia Närpiöstä niin sillä saattaa olla jotain merkitystä onko palkan maksanut työnantaja vai valtio - muuten ei. Minulta ei ole KOSKAAN kysytty olenko käynyt armeijan, minulta on vain ja ainoastaan kysytty olenko suorittanut asevelvollisuuteni. Olen siihen vastannut myöntävästi, ja kertonut mitä tein. Toistaiseksi olen saanut jokaisen paikan, jota olen hakenut, joten aika vaikea nähdä että siitä jotain konkreettista haittaa työnhaussa olisi. :)
On se vaan monelle arka paikka työnhaussa, jo ulko-ovella vapistaan että mitäs jos kuitenkin haastattelussa joku kysäisee armeijasta. Vähän väliä täällä kiitellään sitä että laki kieltää kysymästä onko armeija käyty, näin sivarit tuntevat saavansa suojelua valtiolta josta heillä ei ylennsä ole mitään hyvää sanottavaa.
On se ihme laki kun se sallii ensin tehdä häpeällisiä valintoja ja sitten kieltää utelut näistä valinnoista.
Tämän palstan juttuja kun lukee niin ihan todella saa vaikutelman että hyvin harva sivari kehtaa työnhakutilanteessa tunnustaa olevansa sivari. Mutta ei kai fiksut sivarit tällä palstalla viihdykään, heistä valikoituu tänne pääasiassa pelkkiä räkänokkia, suunsoittajia ja huonon itsetunnon omaavia riidanhaastajia.
Totisesti en häpeä. Olin suorittamassa sivaria kehitysvammaisten palvelulaitoksessa, enimmäkseen kuljettamassa porukkaa 9-hengen bussilla, lisäksi askarreltiin, retkeiltiin, tulipa käytyä kesätapahtumissa ja sisävesiristeilylläkin. Saunomista, uintia, järvenrannalla iltasella makkaraa paistamassa ja tämä sivari kilkutteli kosketinsoittimilla kivaa musaa :)
Varmaan armeijassa olisin soittanut kännisille kapiaisille ja ajanut sapuskaa tympääntyneille ja vittuuntuneille varusmiehille mettäharjoituksiin? Olin "käytettävissä" tosi paljon varsinaisen palvelusajan ulkopuolella, kun asuin ihan lähellä.
En todellakaan kadu enkä häpeä mitään vaan totean tehneeni jotain todellakin hyödyllistä. Ja joka on toista mieltä pakahtukoon omaan mustavalkoisuuteensa.
"Ensin tehdään elämässä valintoaj joita saa hävetä"
Eli siviilipalvelus on mielestäsi de facto häpeällinen? Siinä tapauksessa voidaan perustellusti sanoa että siviilipalvelus on rangaistuksenomainen Suomessa, ja ko. rangaistuksen laatu on häpeärangaistus, joka taas on poistettu laillisten rangaistusmuotojen joukosta rikoslaissa. Eli jos sivarissa on jotain hävettävää, niin silloin nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä rikkoo Suomen lakia.
En suinkaan ottanut kantaa siviilipalveluksen häpeällisyyteen.
Jos sivari itse häpeää sivarivalintaansa niin ettei kehtaa sitä kertoa, eikö kysymys ole silloin (hänen mielestään) häpeällisestä valinnasta?
Ja miten itse kunkin kokema häpeän tunne voisi tehdä häpeällisestä tapahtumasta rangasituksenomaisen ja laittoman?
Jos joku käy pikkujouluna vieraissa ja häpeää sitä jälkeenpäin, voiko katsoa että vieraissa käynti oli rangaistus jostakin? Elikkä saat siitä häpeärangaistuksen elikkä vieraissakäynti on rikos? Mikähän rikoslain pykälä tätä mahtaa määrittää, kerrotko?
Ja mikä tahansa oman valinnan mukaan suoritettu teko jossa tuntee häpeää on niinikään laitonta.
Jos runkkaat videolle ja ne päätyvät juutubeen kaikkien nähtäväksi ja häpeät sitä, niin koetko että runkkamisesi on ollut rangaistus jostain ja näin ollen laitonta?
Tai sama se vaikka kulkisit kännissä kadulla kuset ja paskat housuissa ja jälkeenpäin häpeäisit sitä, tuntuisiko sinusta että tuo tapahtuma olisi jollain tavalla rangaistuksenomaista?
Tää paskasuoli24 on varmaan Suomen jos ei koko maailman shuonoin portaali.
Kiitos asiallisesta vastauksesta, olet varmasti oikeassa tuon kanssa että se voi olla monelle kova paikka tuoda asia julki esim. työnhakutilanteessa.
Salliihan laki homosuhteetkin, mutta ei niitä silti kovin helposti kukaan myönnä leimaamisen pelossa. Siltikin, jos joku sen avoimesti myöntää niin harvoin häntä siitä tuomitaan muiden silmissä, ainakaan niin että sillä olisi jotain käytännön vaikutustakin. Mielestäni on aivan kohtuullista, ettei seksuaalista suuntautumista, uskontoa, suunnitelmia jälkikasvun suhteen ja muita henkilökohtaisia kysymyksiä saa esittää. Sen sijaan en ymmärrä miksei asevelvollisuuden suorittamista saisi kysyä, kysymys on kuitenkin aivan jokapäiväisestä asiasta.
Sama pätee hyvin pitkälle tuohon myyttiin, että sivareita potkittaisiin päähän työnhakutilanteessa. Kyllä se varmasti joissain työpaikoissa ja tietyillä aloilla pitääkin paikkansa, mutta ainakaan IT-alalla se ei näytä kiinnostavan ketään. Ainoa asia millä on merkitystä on se, että palvelus on suoritettu. Mieluumin varmasti itsekin palkkaisit henkilön, jolla ei ole enää velvoitteita valtiota kohtaan suorittamatta.
Varmasti saa sen mielikuvan, ettei sitä kehdata myöntää. Se tietysti riippuukin siitä, miten se kysymys esitetään ja siitä miten siihen vastataan. Yleensä tuon itse esille, kun alan kertomaan työhistoriastani. Koska siviilipalveluspaikkani oli myös ensimmäinen alaani liittyvä työpaikka, siitä on luonteva aloittaa kertominen. Etenkin kun viihdyin kyseisen laitoksen palveluksessa useita vuosia palvelukseni päättymisen jälkeen.
No joo...
Se mitä lähinnä yritän sanoa on se, ettei sillä mielestäni ole mitään merkitystä, että oletko suorittanut palveluksesi sivarina vai varusmiehenä. Sillä sen sijaan on miten asian ilmaiset, sanavalmis, itsevarma, "reipas" ja tehtävään soveltuva henkilö on takuulla vahvoilla paikkaa täytettäessä. Jos haastatteluun menee alistuneella "orjamentaliteetilla" omia kengänkärkiään tuijotellen ei siitä haastattelusta varmasti mitään tulekaan.
sivarien tavanomaiset argumentit armeijasta on "orjuuttaminen" ja "pakkotyö" ja "tekee ilmaista työtä valtiolle".
Ymmärtäisin jos sanoisivat että pitää opetella tappamista (sodassa), pitää opetella tuhoamaan (sodassa) tai jotain vastaavaa niin se kertoisi vakaumuksesta. Pakkotyö- ym. argumentit kertovat pelkästään negatiivisesta asenteesta esivaltaa ja yhteiskuntaa vastaan.
Tuollainen "pakkotyö"- ja yhteiksuntavastainen asenne haisee jo tottuneen työhönottajan nenään ja siitä saa miinuspisteitä jo ennen kuin haastattelu on edes alkanut. Sivarius tuskin sinänsä aiheuttaa työhönotolle estettä, mutta se asenne....
"Ensin tehdään elämässä valintoaj joita saa hävetä ja sitten ei kehdata tunnustaa näitä valintoja."
Tuossa lauseessasi mm. passiivimuodon käyttö ja tunnustaa-verbi viittaavat vahvasti siihen että pidät siviilipalvelusta yleismaailmallisesti hävettävänä. Tunnustaa-verbiä käytetään suomen kielessä yleensä sellaisissa yhteyksissä joissa on tehty rikos tai jokin vääryys tunnustuksen kohdetta vastaan. Tunnustamisessa on myös aina kaksi osapuolta - et voi tunnustaa mitään, ellei sinulla ole ketään kenelle tunnustaa, ja jos tunnustuksen vastaanottaja ei pidä tekoa vääränä tai häpeällisenä, niin hän ei myöskään pidä siitä kertomista "tunnustuksena", vaan pelkästään normaalina asioiden kertomisena. Ja koska sinä lauseessasi olit asioiden ulkopuolinen tarkastelija, ja lauseessasi käsittelit tilannetta jossa oli kaksi osapuolta (tunnustaja ja tunnustuksen vastaanottaja, eli sivari ja työnantaja) niin objektiivista olisi ollut muotoilla lause siten, että ilmoitat selvästi kenen kannalta asiaa katsot. Nykyisessä muodossa lauseesi on sellainen, että lukija olettaa sinun puhuvan yleismaailmallisesti, ja siitä seuraa että lauseen esittämässä tilanteessa molemmat osapuolet, suorittamasi semanttisen implikaation kautta, pitävät siviilipalvelusta häpeällisenä.
Jos tarkoitit että siviilipalvelukseen liittyvä häpeä on yksilökohtainen tunne, niin sinun olisi pitänyt muotoilla tuo lause esim. näin:
"Ensin tehdään elämässä valintoja jotka hävettävät itseä, ja sitten ei kehdata kertoa näistä valinnoista."
En tiedä mistä tuon sepustuksen keksit mutta ei se ainakaan lauseeni merkityksestä mitään kerro.
Mutta senkun vaan käsität miten sen haluat, minä kuitenkin jo kerroin mitä sillä tarkoitan. Että jos ilmaisu oli epätarkka niin lisätiedon pitäisi selvittää asian.