Mitä uskontotunnilla

Hei ja kiitokset kannustavista ajatuksista tuolla toisessa keskustelussa. On mukavaa nähdä, etten ole maailman ainut ihminen ajatuksineni.

Viestistäsi ymmärsin että opetat myös uskontoa?

Painotuksistasi päätellen lähtökohtasi opetukseen ovat tyystin toiset kuin omani. Epäilen jatkuvasti onko sellaista asiaa kuin "totuus" olemassa. En voi sellaista kenellekään siksi opettaa. Uskon, että ihmiset kyllä löytävät oman totuutensa, kunhan heillä on riittävästi tietoa ja välineitä tälläisten ajatusten työstämiseen. Totuus on suhteessa omaan sosiaaliseen ympäristöön ja elämänkokemukseen. Köyhän ja rikkaan todellisuudet ovat erilaisia ja siksi myös totuudet.

Tuo alkukirkon ihannointi kuulostaa mielestäni hieman hämmentävältä. Mitä todellista tietoa meillä voi alkukirkon toiminnasta olla? Apostolien teot on käsittääkseni tulkintaa tapahtumista, eikä ajan tavan mukaisesti välttämättä edes historiallisesti luotettava. Se ei varmastikaan kerro toiminnasta kaikkea. Joku toinen kuvaa toimintaa varmasti toisin kuin "Luukas", joka on Apostolien teot kirjoittanut.

Entä jos alkukirkko osoitetaan historiallisen tutkimuksen myötä riitaisaksi tai moraaliltaan kyseenalaiseksi yhteisöksi? Putoaako silloin kristinuskolta pohja pois? Henk.koht. minun on vaikea uskoa "puhtaaseen historiaan", sillä käsittääkseni kaikkina aikoina ihmiset ovat olleet suhteellisen samanlaisia (synteineen ja hyveineen), vaikka aika ja olosuhteet ovat toiset. Hurskaatkin uskovat ovat varmasti sortuneet syntiin, aivan kuten nykyäänkin.

No, tässä vain omia ajatuksiani aiheesta. Uskonnonopetus ei ole enää tunnustuksellista, joten koen, että opetuksessa on velvollisuus esittää asioihin useita näkökulmia. Evankeliointi kuuluu kirkolle ja kristillisille yhteisöille, ei koululle.

Hyvää jatkoa ja jaksamista työhösi!

Uskonnon opetuksessa on päästy periaatteessa aimo harppaus eteenpäin kun siitä on poistettu tunnustuksellisuus. Käytännössä epäilen, että mukana on vielä vaihtelevissa määrin tunnustuksellisuutta. Kovin suurta muutosta ei huomaa, kun vertaa omia koulumuistoja ja lasteni uskonnon tuntien sisältöä. Vieläkään ei rehellisesti ja selvästi kerrota, että uskonnossa on vain kyse uskosta ei totuudesta tai edes historiasta. Raamatun tarinaa opetetaan aivan samalla tavalla kuin historiaa tai maantietoa.

Kouluissa pitää toki puhua uskonnoista. Onhan niillä vahva asema meidän kulttuurissamme. Opetuksen pitäisi olla enemmän uskontoja ulkopuolelta käsittelevää. Onhan lasten syytä tietää mitä uskonnot ovat, miksi niitä on olemassa ja mitä ne pitävät pääpiirteittäin sisällään. Ja mikä hienointa, tämän tyyppiseen opetukseen voisi osallistua kaikki oppilaat elämänkatsomuksesta riippumatta.

Mikä on totuus?

Ainoa totuus on, että ei ole totuutta.

Miten tuo sitten voi olla totuus, jos totuutta ei ole?


Miksi muutes kouluissa pitäisi opettaa ainoastaan alkuperäistä kristinuskoa? Minun mielestäni samalla perjaatteella pitäisi opettaa myös Aasainuskoa, tai suomalaisia luonnonuskontoja, ne ovat sentään Suomen alkuperäisuskontoja.
Samalla tavalla kaiken tulee edelleen toimia. Niin tulee opettaa.

Olet hyvä esimerkki aivopesun tehokkuudesta ja toimivuudesta.
Uskonnot pitäisi kieltää välittömästi.

Et kai sinä vaan ole opettaja? Toivottavasti et. Sinä siis olisit valmis sanomaan pikkupetterille, että jos hän ei usko sinun jumalaasi, hän on kärventyvä helvetissä. Muistaakseni siinä opaskirjassanne puhutaan helvetistä. On se kumma juttu, että lastensuojelu ei puutu asioihin silloin, kun lapsia pelotellaan tuollaisilla täysin kammottavilla tarinoilla.