Raamatun avulla voi saada samaan kysymykseen täysin erilaisia, toistensa kanssa ristiriitaisia vastauksia, jotka ovat syntyneet reaktiona tiettyyn historialliseen tilanteeseen. On puhtaasti uskonvarainen ja mielivaltainen valinta väittää, että juuri tämä kohta Raamatussa on se ”Raamatun kanta” johonkin asiaan, että juuri ”näin Raamattu opettaa”. Johonkin toiseen Raamatun kohtaan vetoava uskova voi oikeutetusti kiistää väitteen ja vedota – niin ikään mielivaltaisesti valiten ja tunteenomaisesti – johonkin vastakkaiseen Raamatun kohtaan ja väittää sitä ”Raamatun vastaukseksi” ko. asiaan (pelastus, kuoleman jälkeinen tila, moraalikysymykset jne.). Juuri siksi, koska Raamattu on sisällöltään niin epäyhtenäinen, ristiriitainen ja koska eri suuntaukset päättelevät mielivaltaisesti, mikä kohta Raamatussa on vertauskuvallista ja mikä kirjaimellisesti uskottavaa, meillä on sadoittain erilaisia keskenään kilpailevia ja teologialtaan vastakkaisia kirkkoja ja lahkoja. ”Raamatun totuus” – ei sellaista edes ole eikä ole koskaan ollutkaan.
Mihin te oikein
uskotte?
271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Raamattu on opiltaan yhtenäinen, mutta uskonsuuntien tulkinnat ovat ristiriitasia. Siinähän se Raamatun eräs viisaus onkin. Jos lähtee Raamattua arvostelemaan omasta väärästä tulkinnastaan käsin, niin onhan mahdotonta saada siihen tulkintaan kaikkia asioita Raamatusta sopimaan. Sinulle käy tasan niinkuin ristisanatehtävässä, jonka olet täyttänyt väärin; et saa loppua sopimaan millään keinolla. Sinun väärä täyttämisesi ei todista sitä, että ristisanatehtävässä on vika.
Raamattuun on lainattu sen henkinen ja eettinen sisältö suurimmaksi osaksi israelilaisten naapurikansojen (egyptiläisten, sumerien, assyrialaisten, persialaisten sekä UT:n puolella kreikkalaisilta kyynis-stoalaisilta filosofeilta ja osin roomalaisilta ja intialaisiltakin) korkeakulttuureilta, vain soveltaen ja sovittaen kulttuurilainauksia israelilaisten oman Jahve-uskon puitteisiin sopiviksi, ei Raamatun sisällön selittämiseksi ole mitään tarvetta olettaa ”jumalallista yliluonnollista inspiraatiota”. Miksi Jumalan olisi pitänyt ”ilmoittaa yliluonnollisesti” israelilaisille – ja UT:n tekijöille – ne samat motiivit, opit, uskomukset, myytit ja moraalikäsitykset, kun kerran Raamatun kirjoittajat lainasivat ne täysin luonnollisilla tavoilla naapurikansoiltaan? Entä olivatko sumerien, egyptiläisten, persialaisten jne. korkeakulttuurien uskonnolliset käsitykset ”jumalallista alkuperää” ja ”inspiroituja” universaaleja, absoluuttisia totuuksia perimmäisiin kysymyksiin, oliko noilla kansoilla jotain jumalallista totuuden valoa – jos niin väitetään, ei sen tueksi ole muuta kuin usko ja tunne, että niin voisi olla?