Mitä on moraali? Mitä ei? Onko sitä?Onko mitään?

" Vapaa-ajattelijat katsovat, että moraaliarvot juontuvat inhimillisestä kokemuksesta. Monien ns. suurien moraalisääntöjen yleispätevyys johtuu niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä. Yhteisö, jossa varastaminen ja tappaminen olisi hyväksyttävää, tuhoutuisi pikaisesti. Etiikassa ei ole totuutta samalla tavalla kuin reaalimaailmaa koskevissa tieteissä, mutta ihminen voi arvioida erilaisten arvojärjestelmien järkiperäisyyttä, hyödyllisyyttä ja toimivuutta ihmiskunnan historiallisen kokemuksen pohjalta.

Arvot, normit ja tavoitteet on perusteltava rationaalisesti, järjellisen ajattelun ja kokemuksen avulla. Vapaa-ajattelijat hyväksyvät Protagoraan Homo mensura periaatteen: "Ihminen on kaiken mitta", siinä muodossa, että ihminen on viime kädessä itse se mittapuu, joka ratkaisee käsitykset tiedon pätevyydestä, arvojen oikeutuksesta, elämän tarkoituksesta jne. Yhteiskuntajärjestelmät, uskonnot, aatteet, arvot jne. ovat ihmisten luomuksia, sosiaalisesti luotuja rakennelmia.

Vapaa-ajattelijat eivät usko absoluuttisen, kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa pätevän moraalin olemassaoloon. Objektiivisia mittapuita on kuitenkin olemassa. Arvoilla ja normeilla on niiden sosiaalisesta alkuperästä johtuvaa objektiivisuutta, kuten alussa todettiin. Kuitenkin, kaikki mikä on inhimillistä on myös suhteellista. Myös suuret moraalikäskyt ovat vain yleisiä periaatteita ja niistä on aina olemassa poikkeuksia.

Arvoja eli käsityksiä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, tavoiteltavasta ja vältettävästä ei ole olemassa ihmisestä riippumatta. Arvot ovat sosiaalisesti luotuja rakennelmia, jotka säätelevät ihmisten toimintaa suhteessa muihin ja omaan itseen. Arvot vaihtelevat eri kulttuureissa ja eri aikakausina huomattavasti. Ei ole olemassa toimintoja, jotka itsessään, riippumatta vaikutuksistaan, olisivat hyviä tai pahoja, oikeita tai vääriä.

Vapaa-ajattelijat kannattavat yleensä seurausetiikkaa, jonka mukaan teon arvon määräävät sen seuraukset. Järkiperäinen ja itsenäinen moraali voidaan perustella vain vetoamalla siihen hyötyyn (nähtävä laajana käsitteenä), joka sen noudattamisesta koituu yksilölle ja/tai yhteisölle.

Moraalista käyttäytymistä tulee arvioida kriittisen järjen valossa. Mikään kirkko, uskonto tai ideologia ei voi pakottaa muita hyväksymään käsityksiään hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, tavoiteltavasta ja vältettävästä."
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/etiikka.html

Tulipas litania.

Kaikki moraalikäsitykset pohjautuvat viime kädessä joko moraalisen hyväksymisen tunteeseen tai moraalisen paheksumisen tunteeseen. Niiden kummankin juuret taas ovat biologisessa evoluutiossa, jossa meihin kehittyi kyky tuntea altruistisia tunteita ja kyky tuntea suuttumusta.
Kummatkin ovat henkisen rakenteen alkuaineksia, jotka valikoituivat meihin luonnonvalinnan toimesta olemassaolon taistelussa.

Ja koska moraaliarvostelmat perustuvat tunteisiin, se tarkoittaa, ettei meillä ihmisillä ole olemassa mitään objektiivista moraalia, sillä subjektiivisista tunteistamme ei synny objektiivisuutta.

Mitippä tätä, jos viimevuosisadalla ihmissyöjä tappoi lähetyssaarnaajan ja pisti pataan.
Hän jakoi "ruokansa" sukunsa kanssa, eikä syönnyt ahneuksissaan yksin.
Oliko teko moraaliton vai moraalinen.

ei oikeaa ja väärää ole. ateistin se on helppo tajuta kun kattelee asioita puhtaalta pöydältä ilman et 10 käskyy kokoajan kolkuttaa jossain takaraivossa.
jos oot ateisti ni voit kysyy: kuka määritteleee oikeen ja väärän ja mistä se on tullut? ei se varmaan syntyny alkuräjähdyksessä?
voit kysyy myös: jos tekee ns. oikein tai väärin ni mitä välii ku ei joudu helvettiin eikä taivaaseenkaan joten ihan sama. sielukaan ei mee pilalle ku semmosta ei oo.

siitä päästäänkin eksistentialismiin: tuleeko siitä sitten se kuuluisa ahdistus kun ei mikään elämän oppikirja kerro mikä teko on missäkin tilanteessa tehtävä.
sanotaanko ettei ainakaan tuu niin ahdasmieliseksi (niin ahdasmielisiä kuin ketkä? no miettikääpä tän palstan vastakkanasetteleua: ateistit vs. ?) ku välillä tosiaan ottaa aivot käteen ja miettii mikä oikeesti on fiksuu ja mikä ei niin kovin fiksuu (omalta kannaltaan tietty).

niinkin yksinkertanen asia kun asioihin suhtautuminen on vaikeeta jos ei oo uskontoo tms. joka kertoo oikeen ja väärän... onko eutanasia oikein vai ei... onko bordellit sittenkin OK... hm. siinäpä tekemistä unettomiksi öiksi: funtsii ihan järjellä eikä ota asenteitaan valmiista teksteistä.

hm.. sekavasti kirjotin... siis: ateisti voi määrittää oman oikeen ja väärän mallinsa. sitä voi muuttaa jos huomaa siinä vikoja tai epäloogisuuksia (jos nyt sattuu loogisuudesta tykkäämään, ei epäloogisessa sinänsä mitään vikaa oo)
niin, että siinäpä hommaa miettiä omakohtaisesti oikeaa ja väärää ihan yksittäisistä teoista alkaen...siitä se sitten kehittyy kaikkia elämänaloja koskevaksi itselleen räätälöidyksi moraaliksi. jos semmonen ei kasvata ihmistä ihmisinä niin mikä?
valmiiksi kerrotut vastaukset kysymyksiin? vastausket pitää itse löytää tai vähintään todeta valmiit sellaiset todella hyviksi. älkää turhaan koittako niellä raamattua ainakaan purematta, ite en oo ees alottanu sitä hommaa ku ei vaan nappaa uskoo semmoseen valmiiseen pakettiin.

simppeli vertaus: jos tosiaan rakastaa esim. autoja ni ah, kuin hienoo onkaan kasata semmonen ja tuntee sen jokanen nippeli ja nappeli moottorista muttereihin, ja kun ostaa uuden ni joko on siihen täysin tyytyväinen ja jos ei oo ni tekee siitä semmosen et kelpaa.

no, toiset sit ostaa "jonkun vaan" kärryn et pääsee paikasta A paikkaan B..
eikä sitä jaksa aina rassatakaan niin kunnolla.. .jos pakoputki vähän roikkuu ni antaa roikkuu kuhan ei tielle nyt putoo...

semmosii. toivottavasti joku hiffas

onks eläimillä moraalia? näin mä tän pähkäilin että moraali ois syntyny tän ihanan sivistys-yhteiskunnan myötä, eli teknisen kehityksen ja "yleissivistyksen" myötä.

näin ei saa tehdä, vaan pitää tehdä näin, koska tää vieressä oleva kaveri tekee näin. jos en tee näin, niin tiedän että se ei oo hyväksyttävää.

pyhä henki kyllä puhuu asioita, mihin kannattaa panostustaan pistää. kuulen sanan, pyhä henki sanoo kyllä, ja minä sanon aamen.

Hieno aihe.
Pitäisi varmaankin miettiä.

Sisäsyntyista moraalia.Jaaha no jos on niin minulla ei sitä sitten ole.

Minä nimittäin olin lapsena juuri se joka sai tehtäväkseen tappaa kaikki ötökät kun muut eivät voineet.Enkä ymmärtänyt miksi.
Vieläkin;esimerkiksi koiramme kävi kerran kanin kimppuun. Tyttäremme huusi hysteerisenä, ei ei älä nyt se tappaa sen.Juoksin paikalla ja otin koiran irti. Kani oli siinä maassa verotoreissaan ja henkihieveröissään.Tyttäreni oli edelleen hysteerinen. Minä hain lapion ja tapoin tuon kanin. Oli pakko. Niin pahalta kuin se tuntuikin, mutta moni muu ei siihen olisi pystynyt.
Tosin tunnen empatiaa ja myötätuntuo eläimiä kohtaan jos niitä satutetaan. Kerran esimerkiksi ajoin autolla kissan päälle. Pysähdyin , heitin kissan tienpenkalle, mutta laoin hysteerisesti itkemään; tapoin kissan,tapoin kissan.Mieheni hyppäsi rattiin . Eikun menoksi ja se oli vahinko.

Pienenä myös itkin kun tahallaan jotkut hajoittivat muurahaispesiä. Mutta jos niitä sattui yksitellen olemaan jossain paikassa missä "ei pitänyt" listin ne oitis.

Tiedä sitten sisäsyntyistä vai ei.
Ehkä opittua. Isäni oli "raaka" ja raavas mies.
Äitini "yliherkkä" itkupilli.
Liekö kummaltakin vanhemmilta opittua käyttäytymistä.
Sisareni ovat samanalaisia. Yhtäkään kadulla makaavaa oli hän sitten "puliukko" tai ei , emme ohita katsomatta mikä on tilanne tarvitseeko apua.
Kuten esim. hyvä ja kiltti mieheni tekee - anna sen humalaisen maata siinä, kyllä sen joku korjaa-. Sitten taas yhtenä päivä terassillamme oli ötökkä, tapoin sen, mieheni sanoi;-oliko pakko viaton luontokappale tappaa-.

Siis moraali. Se on minulla ainakin sitä, että kaikkea elämää täytyy kunnioittaa, mutta elämää häiritsevät tekijät on hyvä eliminoida pois, kuten olennon kituminen, ei torakoita tai kärpäsiä sisällä. Hyttynen pistää, hyi.

Onko moraalini oikeanlaista, siitä en tiedä.
Mutta minä toteutan sitä näin.
Vaistomaisesti tai sitten sisäsyntyisesti tai sitten opittuna.

Hieno keskustelun aihe. On kiva seurata mitä mieltä täällä ollaan moraalista.

Yhteisön selviytymisen ja itsekkyyden sekoitus. Eiköhän tuo ole aika pätevä moraalin lähde? Omista jälkeläisistä huolehditaan, koska he jatkavat sukua. Koska ihmiset osaavat ajatella neliulotteisesti, ajassa, jälkeläisistä huolehditaan koska toivotaan niiden huolehtivan vanhemmistaan myöhemmin. Tiettyjen perussääntöjen noudattamatta jättäminen johtaisi koko yhteisön tuhoon: siksi varastaminen ja sattumanvarainen yhteisön jäsenten tappaminen on pahasta. Länsimaisessa sivistyksessä heimoajattelu laajeni vähitellen koskemaan muiden yhteisöjen jäseniä.

Olisi harhaanjohtavaa olettaa moraalin ja arvojen olevan sisäsyntyistä tai muuttumatonta. Elävässä yhteisössä tapahtuu jatkuvaa itsekorjautumista ja ympäristöön sopeutumista. Moraali ja arvot muuttuvat samanlaisessa prosessissa yksilöiden kohdistaessa niihin muutospainetta. Ihmiset ajattelevat niin kuin ajattelevat - syytä en tiedä. Kai jotkut tiedostavat maailman paremmin, ja jotkut kuvittelevat sen olevan vain itseään/ omaa yhteiskuntaluokkaansa/ yhteisöään/ kansallisuuttaan/ rotuaan varten.

Miksi-kysymykset ovat vaikeita... ;)