on, että he eivät uskalla hyväksyä mitään epävarmuutta missään selityksessä. Tiede alkeissaan tunnustaa, että varmoja selityksiä ei ole olemassa. Siispä turvaudutaan väitteisiin, joiden esittäjä väittää niiden olevan varmoja. Tästä seurauksena pakko luottaa auktoriteetteihin, ja karmaiseva ajatttelun virhe auktoriteettiä on pakko pitää erehtymättömänä.
Koko puliveivauksen syy on puuttuva perusturvallisuuden tunne. Kuta parempi turvallisuuden tunne ihmisella sisimmässään vallitsee, sitä enemmän epävarmuutta hän kykenee sietämään ympärillään.
Perusturvallisuuden tunne syntyy varhaislapsuudessa. Se voi horjua aikuisuudessa esim. alkoholin väärinkäytön tai jonkin todella rajun elämänmuutoksen vuoksi.
Uskovaisia onkin kolmea tyyppiä: aikuistumiskehityksessään jälkeenjääneitä, joille uskonto antaa selityksen asioihin, joille ei uskalleta keksiä epävarmaa selitystä, aikuisena hurahtaneita jotka ovat jonkin sietämättömän kriisin takia turvautuneet ulkopuoliseen apuun ja onnettomuudekseen saaneet oikean avun sijasta "auttajakseen" jonkin uskonnon, sekä lapsesta saakka aivopestyjä.
Kolmannen tyypin edustajilla voi olla nuppi ihan ok kunnossa, he ovat vain aivopestyjä. Koska he ovat henkisesti normaaleja, he ovat tyytyväisiä elämäänsä. Tällaiset ihmiset ovat uskovaisporukoiden tähtiä, onnellisia ja tasapainoisia uskossaan, tietävät kaiken uskonnosta, tosin he ovat täysin kyvyttömiä ymmärtämään mitään vaihtoehtoisia ajatusmalleja. He eivät välttämättä vihaa tiedettä, he eivät vain ota sitä ollenkaan huomioon. Tämän kolmannen tyypin edustajat ovat katoamassa, sillä kouluopetus tarjoaa juuri noita vaihtoehtoja.
Ykkös- ja kakkostyypin uskovaiset yrittävät päästä tasapainoisiksi ja onnellisiksi, siis kolmostyypin edustajiksi. He siis yrittävät väkisin aivopestä itsensä. Koska he ymmärtävät tiedettä ainakin alkeiltaan ja tajuavat että se on ristiriidassa uskonnon kanssa, joka muka tulee ratkaisemaan kaikki heidän ongelmansa kunhan vain päästään eroon saatanallisesta epäuskosta, heidän ajatteluunsa kuuluu tiedeviha.
Koko puliveivauksen syy on puuttuva perusturvallisuuden tunne. Kuta parempi turvallisuuden tunne ihmisella sisimmässään vallitsee, sitä enemmän epävarmuutta hän kykenee sietämään ympärillään.
Perusturvallisuuden tunne syntyy varhaislapsuudessa. Se voi horjua aikuisuudessa esim. alkoholin väärinkäytön tai jonkin todella rajun elämänmuutoksen vuoksi.
Uskovaisia onkin kolmea tyyppiä: aikuistumiskehityksessään jälkeenjääneitä, joille uskonto antaa selityksen asioihin, joille ei uskalleta keksiä epävarmaa selitystä, aikuisena hurahtaneita jotka ovat jonkin sietämättömän kriisin takia turvautuneet ulkopuoliseen apuun ja onnettomuudekseen saaneet oikean avun sijasta "auttajakseen" jonkin uskonnon, sekä lapsesta saakka aivopestyjä.
Kolmannen tyypin edustajilla voi olla nuppi ihan ok kunnossa, he ovat vain aivopestyjä. Koska he ovat henkisesti normaaleja, he ovat tyytyväisiä elämäänsä. Tällaiset ihmiset ovat uskovaisporukoiden tähtiä, onnellisia ja tasapainoisia uskossaan, tietävät kaiken uskonnosta, tosin he ovat täysin kyvyttömiä ymmärtämään mitään vaihtoehtoisia ajatusmalleja. He eivät välttämättä vihaa tiedettä, he eivät vain ota sitä ollenkaan huomioon. Tämän kolmannen tyypin edustajat ovat katoamassa, sillä kouluopetus tarjoaa juuri noita vaihtoehtoja.
Ykkös- ja kakkostyypin uskovaiset yrittävät päästä tasapainoisiksi ja onnellisiksi, siis kolmostyypin edustajiksi. He siis yrittävät väkisin aivopestä itsensä. Koska he ymmärtävät tiedettä ainakin alkeiltaan ja tajuavat että se on ristiriidassa uskonnon kanssa, joka muka tulee ratkaisemaan kaikki heidän ongelmansa kunhan vain päästään eroon saatanallisesta epäuskosta, heidän ajatteluunsa kuuluu tiedeviha.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jaaha... Tuttumies on palannut nostelemaan vanhoja viestejä.
On se vaan aika kusipää.
miksi ateistit vihaisivat tiedettä?
ateistit vihaavat tiedettä koska haluavat kuitenkin uskoa
niin
jos vähän ennen kuolemaansa tulee uskoon ja pääseekin sitten taivaaseen
InYourFace!
kuolinvuoteellaan pelkäävät kuolemaa ja rukoilevat
niin joku hoitsu muuten tosiaan totes
Eihän kukaan voi tietää elinpäiviensä määrää, ei kannata toivoa että ehkä sitten joskus, jos sitä aikaa ei enää edes tule?
kuolemassa ei ole mitään pelättävää, se on elämän päämäärä. Se on luonnon laki. Sen kun pitää mielessä niin tuskin tulee rukoilemaan edes kuolinvuoteella. Te uskovaiset ette vain tajua tätä.