Suuri Taistelu kirjan luettua on tullut halu seurata Ellen Whitea. Miten tässä vaiheessa jatko sujuu?
Halu seurata Ellen Whitea?
valon lapsi
4106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa hakeutua ammattiauttajan juttusille, jos ei pysty erottamaan fiktiota faktasta.
Profetoimisen lahja ja Raamattu
Varhaiset adventistit uskoivat Raamatun opettavan, että hengelliset lahjat, mukaan lukien profetoimisen lahja, toimisivat seurakunnassa Kristuksen takaisintuloon asti (1.Kor.12:8-10 ja Ef.4:11-13). Mutta erityisesti heihin vaikutti Joelin kirjan kohta (3:1-5; 2:28-32, VKR), jossa ennustetaan, että viimeisinä päivinä Jumala vuodattaa Henkensä kaikkiin ihmisiin, ja ”teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat”.
Tärkeä raamatunkohta on myös 1.Tess.5:19-21, jossa neuvotaan uskovaisia olemaan väheksymättä profetoimisen lahjaa. Heidän tuli koetella kaikkea ja pitää ”se mikä on hyvää”. Tämän vuoksi adventistit alkoivat opettaa, että kristittyjen ei tullut suoralta kädeltä torjua niitä, jotka väittivät omistavansa profetoimisen lahjan. Sen sijaan heidän tuli koetella näitä henkilöitä nähdäkseen, oliko heidän opetuksensa sopusoinnussa Raamatun kanssa ja osoittiko heidän ”hedelmänsä”, että he olivat oikeita eivätkä vääriä profeettoja (Matt:7:15-20).
Näiden tekstien lisäksi varhaiset sapattia pyhittävät adventistit totesivat, että lopunajan seurakunta (”jäännös”) opettaisi Jumalan käskyjä ja omistaisi Jeesuksen todistuksen (Ilm.2:17); viimeksi mainittu tarkoitti heidän uskonsa mukaa profetoimisen lahjaa (Ilm.19:10).
Varhaisen adventismin pohtiessa Ellen Whiten suhdetta Raamattuun, yksi tärkeä näkökohta oli se, että Raamattu itse puhui profetoimisen lahjan puolesta ja ennusti sen toimivan aitona myös lopunajan seurakunnassa. Toinen näkökulma aiheeseen oli se, että Raamatulla oli ehdoton arvovalta hengellisissä asioissa uskovien etsiessä valoa. Niinpä James White kirjoittaa, että ”minkään lahjan elpyminen ei koskaan poista välttämättömyyttä tutkia Raamattua totuuden selville saamiseksi” (RH 28.2.1856).
Eräässä toisessa yhteydessä JW ilmaisi hyvin selvästi kantansa Raamatun ensiarvoisesta asemasta vaimonsa lahjaan nähden. Marraskuussa 1855 johtavat sapatinpyhittäjät päätyivät Raamattua perusteellisesti tutkittuaan yksimielisyyteen teologisesta kysymyksestä (sapatin alkamisajasta), joka pitkää oli vaivannut heitä. Kuitenkin Joseph Bates ja Ellen White olivat erimieltä asiasta. Tässä vaiheessa EW sai näyn, joka vahvisti sen tuloksen, johan Raamattua tutkimalla oli päädytty.
Sitten heräsi kysymys, miksi Jumala ei ollut selvittänyt kysymystä alunperin näyn avulla. JW:n vastaus on valaiseva. ”Näyttää siltä”, hän sanoi, ”että Herra ei halua opettaa kansansa jäseniä raamatullisissa kysymyksissä hengellisten lahjojen kautta, ennen kuin hänen palvelijansa ovat ahkerasti tutkineet hänen sanaansa.”
Yhteenvetona: varhaiset adventistit olivat Raamatun kansaa. Koska he uskoivat Raamattua, he olivat avoimia myös profetoimisen lahjalle omana aikanaan. Mutta tuo lahja ei korvannut Raamattua eikä sen tutkimista. Tuon lahjan tehtävänä oli johtaa ihmisiä takaisin Raamattuun, joka on Jumalan arvovaltainen sana.
Lähdeteos: George R. Knight, Ellen Whiten elämä ja teokset
Tykkään tutkistella Raamatun kirjoitusten sanomaa ihmiskunnalle.
Erityisesti Uutta Testamenttia, jossa kerrotaan Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta; ja sen jälkeisestä elämästä meissä, Pyhän Henkensä kautta.
Tutkin myös Vanhan Testamentin kirjoituksia, joissa kerrotaan Jeesuksen tulemuksesta ja Pyhän Hengen vuodattamisesta "kaiken lihan päälle" (Jooel 2:28). Asiasta kirjoitetaan myöskin Jesajan kirjassa 44:3, Apostolien teoissa 2:17 ja kirje Galatalaisille 4:6.
Ennustukset, ilmestykset, näyt, eri kielillä puhumisen lahja ja kielten selittäjän lahja kuuluvat oleellisesti profetoimisen lahjaan.
Ihmisen sisimmässä olevan hengen koettelemisessa on muistettava se, että siinä on kysymys nimenomaan hengen arvostelemisesta, joka ihmisessä vaikuttaa esim. profetoimiseen liittyen.
Sillä tällaiseen henkien arvostelemiseen Isä Jumala Itse valtuuttaa sellaisen henkilön, jolleka hän Henkensä kautta antaa lahjaksi nimenomaan henkien arvostelemisen lahjan.
Eikä henkien arvostelemiseen pidä kenenkään ryhtyä, ellei kykene varmuudella todistamaan omistavansa kyseisen henkien arvostelemisen lahjan.
Myös minkään srk:n 'pastorikaarti' ei näin ollen ole sinällään kelvollinen henkien arvostelemiseen, ellei kukaan omista kyseistä lahjaa.
Sen vuoksi henkien arvostelemisen lahja on aivan välttämätön seurakunnassa, joka Jeesusta seuraa, ettei kukaan eksyisi pois totuudesta väärän hengen ohjaamana, sekä sen vuoksi, että osaisi arvostaa Jumalan Hengen jakamien armolahjojen tarpeellisuuden yksilön ja seurakunnan rakentumista silmälläpitäen.
Onko siis E.G.W:ssa vaikuttanut henki koeteltu todistetusti, henkien arvostelemisen lahjan haltijan läsnäollessa?
Silminnäkijät kertovat Ellenin kontanneen muiden kanssa lattialla röhkien kuin possut. Ellen osoitti hengellistä humorismia pukaten kanssakonttaajiaan ilkikurisesti pyllyyn.