Sinä..

tunne ja olo, kuin teilläkin. Itse olen nainen. Tekin varmaan..?

ihan samanlainen kirjoitti:

tunne ja olo, kuin teilläkin. Itse olen nainen. Tekin varmaan..?

oon, en siis oo toi ap vaan toi ap:lle vastannut.

En tajua miksi tämän pitää olla näin...

Tuo oli sellainen patouma, joka oli pakko purkaa, tai joka vain vuoti yli. Mulla taisi olla vähän huono päiväkin, itketti vaan koko ajan. Ei tunnu enää ihan niin pahalta kuin eilen.

En tiedä tiedänkö sitä. Juuri se oli varmaan myös yksi syy tuohon pahaan olon/tähän pahaan oloon. Ajattelen kuvittelevani kaiken. Tulee niin kamalan epävarma olo kaikesta. Mietin, että olenko tosiaan vain tyhmä idiootti, joka ei vain tajua totuutta.
On välillä niin vaikea luottaa näkymättömiin asioihin, enkä halua olla tyhmä.





:(

Kyllä se on niin, että meidän molempien pitäisi olla ihan täysin onnellisia, kun on kerran tuo ilmastonmuutos päällä ja napajäätikötkin sulaa. Hollannille käy kohta huonosti.


Voi kun joskus...

parempi olo :) kirjoitti:

En tajua miksi tämän pitää olla näin...

Tuo oli sellainen patouma, joka oli pakko purkaa, tai joka vain vuoti yli. Mulla taisi olla vähän huono päiväkin, itketti vaan koko ajan. Ei tunnu enää ihan niin pahalta kuin eilen.

En tiedä tiedänkö sitä. Juuri se oli varmaan myös yksi syy tuohon pahaan olon/tähän pahaan oloon. Ajattelen kuvittelevani kaiken. Tulee niin kamalan epävarma olo kaikesta. Mietin, että olenko tosiaan vain tyhmä idiootti, joka ei vain tajua totuutta.
On välillä niin vaikea luottaa näkymättömiin asioihin, enkä halua olla tyhmä.





:(

Kyllä se on niin, että meidän molempien pitäisi olla ihan täysin onnellisia, kun on kerran tuo ilmastonmuutos päällä ja napajäätikötkin sulaa. Hollannille käy kohta huonosti.


Voi kun joskus...

Lue lisää

sen huonompaa tee, jos näyttää niitä ikäviäkin tunteita :) Oikeastaan päinvastoin. Enkä usko ollenkaan, että olet tyhmä. Näkymättömästä voidaan tehdä käsinkosketeltavaa, jos vain kummallakin on tahtoa siihen.

Täysin onnellinen olotila... muistanko vielä, mitä se oli vai kuvittelinko silloinkin kaiken? En oikein tiedä itsekään. Muistan ainakin ajatelleeni, että olin todella onnellinen. Sitten jotain tapahtui ja nyt taidamme molemmat olla aika huonossa jamassa.

Voipi olla, että se Hollanti peittyy, sillä luulenpa, että muutama pato on vielä murrettava ennen kuin voimme edes yrittää tehdä toisiamme onnellisiksi. Mutta jokainen halaus ja lämmin aatos on aina lähempänä niiden patojen korjaamista. Itse ainakin uskon niin.

se ihmisestä kirjoitti:

sen huonompaa tee, jos näyttää niitä ikäviäkin tunteita :) Oikeastaan päinvastoin. Enkä usko ollenkaan, että olet tyhmä. Näkymättömästä voidaan tehdä käsinkosketeltavaa, jos vain kummallakin on tahtoa siihen.

Täysin onnellinen olotila... muistanko vielä, mitä se oli vai kuvittelinko silloinkin kaiken? En oikein tiedä itsekään. Muistan ainakin ajatelleeni, että olin todella onnellinen. Sitten jotain tapahtui ja nyt taidamme molemmat olla aika huonossa jamassa.

Voipi olla, että se Hollanti peittyy, sillä luulenpa, että muutama pato on vielä murrettava ennen kuin voimme edes yrittää tehdä toisiamme onnellisiksi. Mutta jokainen halaus ja lämmin aatos on aina lähempänä niiden patojen korjaamista. Itse ainakin uskon niin.

Lue lisää

Kiitti :)
Se tuntuu itsestäni nyt vähän pahalta, että kirjoitin ikäviä tunteita, koska täällä se voi jotenkin vaikuttaa siltä, että ne ikävät tunteet on ainoat tunteet. Vaikka niin ei ole. Rakastan, haluan ja toivon ihan yhtä paljon kuin ennenkin, eikä se muutu. Ei silloinkaan vaikka olisi vähän huono hetki. Ja uskon itsekin enemmän niihin lämpimien ajatusten voimaan :)
Mun olo kyllä helpottui nyt vähän :)

Minäkin olin jotenkin niin onnellinen. Sitten tämä vain iski jostain.
Tulin niin onnelliseksi siitä, kun ajattelin, että ehkä sinäkin olet onnellinen.


Sittenhän se riippuu siitä, että onko sinulla tahtoa.
Kyllä mulla on paljon tahtoa. Se epävarmuus asioista aina tällälailla vähän horjuttaa sitä, tai ei se sitä tahtoa horjuta vaan muuten vaan laittaa vähän horjumaan.


Mietin usein sitä, että mitenköhän sinä jaksat...
En halua, että sulla on paha olla... :(
Inhottaa, että tämä tilanne on näin. Välillä iltaisin kun olen ajatellut sinua on pakosti alkanut itkettää niin paljon, että on ollut pakko nousta ylös etten tukehdu itkuuni, ja on tuntunut etten saa henkeä ja rintaan pistää. En kestä sitä, että en voi koskettaa ja halata sinua ja kuiskata sinulle kaikkia tärkeitä asioita, jotka haluan sinun kuulevan.
Pidäthän huolta itsestäsi...?



Niin..
Mikään ei ole helppoa.
Kaikki on vaan vaikeeta.

Odotan sitä, että voitaisiin vain olla yhdessä.

Olen yrittänyt ajatella sitä, että tunnut niin oikealta.

Mun lauseet meni nyt niin lukkoon etten saakaan niitä auki. En saa näistä ajatuksista nyt oikein lauseita.




Ja ettei tuo nyt kuulostanut ihan naurettavalta alaspäin pyöristämiseltä, niin täytyy lisätä tohon, että ajattelen sua kyllä illan lisäksi usein myös aamulla ja päivällä :)

Kiitos että kirjoitit :) Mulla on oikeasti nyt paljon parempi olo.

puukengät on niin kivoja kirjoitti:

Kiitti :)
Se tuntuu itsestäni nyt vähän pahalta, että kirjoitin ikäviä tunteita, koska täällä se voi jotenkin vaikuttaa siltä, että ne ikävät tunteet on ainoat tunteet. Vaikka niin ei ole. Rakastan, haluan ja toivon ihan yhtä paljon kuin ennenkin, eikä se muutu. Ei silloinkaan vaikka olisi vähän huono hetki. Ja uskon itsekin enemmän niihin lämpimien ajatusten voimaan :)
Mun olo kyllä helpottui nyt vähän :)

Minäkin olin jotenkin niin onnellinen. Sitten tämä vain iski jostain.
Tulin niin onnelliseksi siitä, kun ajattelin, että ehkä sinäkin olet onnellinen.


Sittenhän se riippuu siitä, että onko sinulla tahtoa.
Kyllä mulla on paljon tahtoa. Se epävarmuus asioista aina tällälailla vähän horjuttaa sitä, tai ei se sitä tahtoa horjuta vaan muuten vaan laittaa vähän horjumaan.


Mietin usein sitä, että mitenköhän sinä jaksat...
En halua, että sulla on paha olla... :(
Inhottaa, että tämä tilanne on näin. Välillä iltaisin kun olen ajatellut sinua on pakosti alkanut itkettää niin paljon, että on ollut pakko nousta ylös etten tukehdu itkuuni, ja on tuntunut etten saa henkeä ja rintaan pistää. En kestä sitä, että en voi koskettaa ja halata sinua ja kuiskata sinulle kaikkia tärkeitä asioita, jotka haluan sinun kuulevan.
Pidäthän huolta itsestäsi...?



Niin..
Mikään ei ole helppoa.
Kaikki on vaan vaikeeta.

Odotan sitä, että voitaisiin vain olla yhdessä.

Olen yrittänyt ajatella sitä, että tunnut niin oikealta.

Mun lauseet meni nyt niin lukkoon etten saakaan niitä auki. En saa näistä ajatuksista nyt oikein lauseita.




Ja ettei tuo nyt kuulostanut ihan naurettavalta alaspäin pyöristämiseltä, niin täytyy lisätä tohon, että ajattelen sua kyllä illan lisäksi usein myös aamulla ja päivällä :)

Kiitos että kirjoitit :) Mulla on oikeasti nyt paljon parempi olo.

Lue lisää

ja joskus huonommin. En ole erityisen onneton, mutta en myöskään onnellinen. Olen... rauhallinen. Minulle on aina tärkeintä ollut sinun onnesi, vaikka se tekisi itselleni kipeää. Tiedän, että asiat ja elämä ovat joskus vaikeita, mutta tiedän myös, että kaikki voi muuttua.

Minä olen voimakas tunteissani ja tahdossa. Sen varmaan tiedätkin. Joskus se on hyvä asia, joskus taas ei, mutta niin minä toimin. Paha olo... kai se riippuu siitä, mihin sitä suhteuttaa. Sinun huono olosi tekee minut hyvin surulliseksi. Kunpa vain osaisin auttaa...

Sinä olet ajatuksissani oikeastaan joka hetki :) Ja vaikka emme nyt yhdessä olekaan, niin tunteeni tuntuvat vain vahvistuvan. Siitä saan voimani elämään.

Jotkut asiat tekevät minut hetkittäin onnelliseksi, mutta niin kauan kuin se tärkein puuttuu en voi sanoa olevani onnellinen.

Luulisin, että aika on meille molemmille nyt hyväksi ja se, että annamme asioiden edetä rauhallisesti. Hyvää kohti, niin ettei kummankaan tarvitse ahdistua.

Kiitos taas kerran itsellesi kaikesta :) Et varmaan uskokaan millainen aurinko olet elämälleni :)

joskus paremmin kirjoitti:

ja joskus huonommin. En ole erityisen onneton, mutta en myöskään onnellinen. Olen... rauhallinen. Minulle on aina tärkeintä ollut sinun onnesi, vaikka se tekisi itselleni kipeää. Tiedän, että asiat ja elämä ovat joskus vaikeita, mutta tiedän myös, että kaikki voi muuttua.

Minä olen voimakas tunteissani ja tahdossa. Sen varmaan tiedätkin. Joskus se on hyvä asia, joskus taas ei, mutta niin minä toimin. Paha olo... kai se riippuu siitä, mihin sitä suhteuttaa. Sinun huono olosi tekee minut hyvin surulliseksi. Kunpa vain osaisin auttaa...

Sinä olet ajatuksissani oikeastaan joka hetki :) Ja vaikka emme nyt yhdessä olekaan, niin tunteeni tuntuvat vain vahvistuvan. Siitä saan voimani elämään.

Jotkut asiat tekevät minut hetkittäin onnelliseksi, mutta niin kauan kuin se tärkein puuttuu en voi sanoa olevani onnellinen.

Luulisin, että aika on meille molemmille nyt hyväksi ja se, että annamme asioiden edetä rauhallisesti. Hyvää kohti, niin ettei kummankaan tarvitse ahdistua.

Kiitos taas kerran itsellesi kaikesta :) Et varmaan uskokaan millainen aurinko olet elämälleni :)

Lue lisää

Tunnen sinua kohtaan niin paljon lämpimiä tunteita, että taidan nytkin vain pakahtua osaamatta kirjoittaa mitään :)

Kyllähän sinä osasit auttaa, kirjoituksistasi tuli todella hyvä mieli :) Vähän erilaisia kyyneliä :) Mutta ei kuitenkaan niin paljon, että hollantilaisten pitäisi pelätä.
Vaikka en minäkään voi tässä tilanteessa onnellinen sanoa olevani. Sinä puutut. Mutta onneksi tuntuu, että olet silti jotenkin läsnä, ajatuksissa ainakin. Ja ajattelen sinua varmasti yhtäpaljon kuin sanoit ajattelevasi minua :)

Todella hyvä kuulla, että olosi on rauhallinen :) Ja silloinkin kun on huonompi olo, niin lähetä sinäkin tänne ikäviä ja sekavia viestejä :)
Minäkin tulen todella surulliseksi jos sinun on paha olla, mutta eniten pelkään sitä, että en tietäisi siitä.

Luulen kanssa, että on ihan hyvä että edetään rauhallisesti. Kunhan vaan silti kuljetaan.
Olen niin onnellinen siitä, että sinä olet olemassa :)


Munkin tunteet jotenkin vahvistuu vaan vahvistumistaan. En tosin ole nyt ihan varma onko se hyvä asia... Huomasin juuri istuneeni tässä ajattelemassa ja haaveleimassa vähän liian kauan :) Mun piti mennä yhdelle kurssille, joka alkoi viisitoista minuuttia sitten :)
Enkä oikeasti ole koskaan myöhässä mistään... oho :)

parempi olo :) kirjoitti:

En tajua miksi tämän pitää olla näin...

Tuo oli sellainen patouma, joka oli pakko purkaa, tai joka vain vuoti yli. Mulla taisi olla vähän huono päiväkin, itketti vaan koko ajan. Ei tunnu enää ihan niin pahalta kuin eilen.

En tiedä tiedänkö sitä. Juuri se oli varmaan myös yksi syy tuohon pahaan olon/tähän pahaan oloon. Ajattelen kuvittelevani kaiken. Tulee niin kamalan epävarma olo kaikesta. Mietin, että olenko tosiaan vain tyhmä idiootti, joka ei vain tajua totuutta.
On välillä niin vaikea luottaa näkymättömiin asioihin, enkä halua olla tyhmä.





:(

Kyllä se on niin, että meidän molempien pitäisi olla ihan täysin onnellisia, kun on kerran tuo ilmastonmuutos päällä ja napajäätikötkin sulaa. Hollannille käy kohta huonosti.


Voi kun joskus...

Lue lisää

Katsotaan, että lähetänkö tämän nyt oikeaan paikkaan. Tunnistanet minut varmasti kirjoitustyylistä, jos olet se jonka oletan sinun olevan.

Kyllä minulla riittää edelleen tahtoa vaikka kuinka paljon. Mutta miten itse haluaisit käytännön tasolla edetä? Itse olen koko aika halunnut keskustella siitä, että mitkä ovat ne syyt, joiden takia tilanteeksi tuli tämä. Nämä kun löytyisivät edes jollain tasolla, voisi ongelman ratkaisu olla paljon helpompi. Jos ei tunne ongelmaa, niin minä en ainakaan osaa silloin korjata sitä. Jos on haittaava ongelma, niin sehän silloin on tutkittava ja ratkaistava. Tiedän, että on vaikea yhtäkkiä ottaa yhteyttä ja keskustella tällaisesta aiheesta, en itsekään helposti niin rohkenisi tehdä. Tietenkin voit ottaa yhteyttä mistä tahansa syystä, se on täysin selvää. Mutta jos todella haluat, että minulla olisi mahdollisimman hyvä olla, on sekin asia jossain vaiheessa kohdattava.

Ensiksi tämä tilanne satutti ihan oikeasti, mutta nyttemmin olo jo melko paljon normalisoitunut. Olen elänyt epätietoisuudessa jo jonkin aikaa tämän asian kanssa ja olen alkanut tottua siihen entistä paremmin. Pystyn käsittelemään sitä. Se on vahvistanut minua ihmisenä, ja mentaalinen vahvuuteni ja määrätietoisuuteni on kasvanut. Epätietoisuudessa ei voi olla mistään ehdottoman varma, joten silloin ei välttämättä yhtäkään negatiivista asiaa tarvitse ottaa totuutena, vaan aina on mahdollisuus taistella aina vain eteenpäin. Kun antaa kaikkensa ja yrittää parhaansa, saa siitä vähitellen mielenrauhan. Nyt olen päässyt itseni kanssa taistelemisessa siihen pisteeseen, että voin jo sanoa, että olen omat kykyni huomioonottaen yrittänyt toimia niin hyvin kuin suunnilleen on mahdollista. Silloin sitä ei enää välitä niin paljoa, vaikka kaikki ei onnistuisikaan. Tällä hetkellä tilani on siis neutraali, mutta se oli erittäin paljon plussan puolella silloin vielä jonkin aikaa sitten...mutta sen ajatteleminen auttaa minua nytkin. Jos niin hyvä olotila on joskus ollut, niin en näe mitään syytä, että miksi sellaista ei voisi tulla uudestaan. Varsinkin, kun tiedän, että kenen ansiosta sekin ilo oli tullut, kuten kaikki muutkin voimakkaat ajatukset. Tällä hetkellä minulla ei ole niin voimakkaita tunteita enää, mutta olen onneksi hieman oppinut hallitsemaan ja kohdentamaan niitä paremmin, joten kyllä tässä nykyisin jo pärjäillään. Mutta en kuitenkaan pysty mitenkään suhtautumaan kaikkiin arjenkin asioihin samanlaisella intohimolla, kuin silloin. Kaikki on rutiinia ilman suurta epävarmuutta. Ei tarvitse pelätä, että mulla olisi paha olo.

Voit ottaa yhteyttä minkä tahansa asian tiimoilta. Yritän auttaa kaikessa parhaani mukaan, sillä ongelmathan tosiaankin ovat tehty ratkaistaviksi. Niiden ratkaisemisessa onnistuminen tuottaa mieletöntä mielihyvää. Itse en tässä vaiheessa vielä rohkene ottaa yhteyttä, koska en voi olla 100% varma, että se olet juuri sinä, jota ajattelen, vaikka aavistus onkin erittäin voimakas.

Ai niin, Hollannille ei tuskin tule pitkään aikaan vielä käymään mitään. Siellä on ne tulvavallit, joilla jo vanhanaikaisella tekniikalla saatiin aikoja sitten meri vallattua pois. He pystyvät tekemään niistä entistäkin korkeammat, jos meri uhkaa nousta liian korkealle, sillä heillä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuista tietotaitoa veden kanssa taistelusta ja juuri noista tulvavalleista. Hollantilaiset pystyvät vielä halutessaan pelastamaan jossain vaiheessa suuren osan maailmaa tietotaidollansa. Tulvistakin siellä kärsitään niiden ansiosta erittäin harvoin. Ongelmiin löytyy siis vaikka minkälaisia ratkaisuja, jos vain halua riittää ja eikös juuri sitä meiltä löydy?

paha olo :) kirjoitti:

Tunnen sinua kohtaan niin paljon lämpimiä tunteita, että taidan nytkin vain pakahtua osaamatta kirjoittaa mitään :)

Kyllähän sinä osasit auttaa, kirjoituksistasi tuli todella hyvä mieli :) Vähän erilaisia kyyneliä :) Mutta ei kuitenkaan niin paljon, että hollantilaisten pitäisi pelätä.
Vaikka en minäkään voi tässä tilanteessa onnellinen sanoa olevani. Sinä puutut. Mutta onneksi tuntuu, että olet silti jotenkin läsnä, ajatuksissa ainakin. Ja ajattelen sinua varmasti yhtäpaljon kuin sanoit ajattelevasi minua :)

Todella hyvä kuulla, että olosi on rauhallinen :) Ja silloinkin kun on huonompi olo, niin lähetä sinäkin tänne ikäviä ja sekavia viestejä :)
Minäkin tulen todella surulliseksi jos sinun on paha olla, mutta eniten pelkään sitä, että en tietäisi siitä.

Luulen kanssa, että on ihan hyvä että edetään rauhallisesti. Kunhan vaan silti kuljetaan.
Olen niin onnellinen siitä, että sinä olet olemassa :)


Munkin tunteet jotenkin vahvistuu vaan vahvistumistaan. En tosin ole nyt ihan varma onko se hyvä asia... Huomasin juuri istuneeni tässä ajattelemassa ja haaveleimassa vähän liian kauan :) Mun piti mennä yhdelle kurssille, joka alkoi viisitoista minuuttia sitten :)
Enkä oikeasti ole koskaan myöhässä mistään... oho :)

Lue lisää

ja paha olo kai ovat. Kun on tottunut elämään kivun kanssa, niin sitä yrittää raapia kasaan sen oman onnensa sitten näistä eväistä. Voi olla, ettei joku ulkopuolinen pitäisi minua erityisen hyvinvoivana. Ehken vain ole ansainnut sellaista onnea ja onnellisuutta, mitä joillakuilla on. Vaikka palan siitä olenkin saanut maistaa :)

Mutta en voi tai halua valittaa mistään. On minulla ainakin tämän kaiken ansiosta suuri sydän :) Joskin osa siitä saattaa olla jo kuollut. Ja eikös sydämen laajentuma ole haitaksi terveydelle ;)

Tiedän olevani olemassa sinua varten. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin sinun onnesi :) Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että eläisin elämääni muiden kautta. Haluan olla sinulle tuki, turva ja ihan mitä vain sekä niin paljon kuin haluat.

se onni kirjoitti:

ja paha olo kai ovat. Kun on tottunut elämään kivun kanssa, niin sitä yrittää raapia kasaan sen oman onnensa sitten näistä eväistä. Voi olla, ettei joku ulkopuolinen pitäisi minua erityisen hyvinvoivana. Ehken vain ole ansainnut sellaista onnea ja onnellisuutta, mitä joillakuilla on. Vaikka palan siitä olenkin saanut maistaa :)

Mutta en voi tai halua valittaa mistään. On minulla ainakin tämän kaiken ansiosta suuri sydän :) Joskin osa siitä saattaa olla jo kuollut. Ja eikös sydämen laajentuma ole haitaksi terveydelle ;)

Tiedän olevani olemassa sinua varten. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin sinun onnesi :) Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että eläisin elämääni muiden kautta. Haluan olla sinulle tuki, turva ja ihan mitä vain sekä niin paljon kuin haluat.

Lue lisää

Tuo kuulostaa surulliselta, että jos et vaikuta kovin hyvinvoivalta. Enkä tiedä miten muuttaa se :( Olen pahoillani etten ole siinä.

Älä sano noin ettet muka olisi ansainnut sellaista onnea :( Ihan kamalaa, että mieleesi edes tulee tuollaista. Ihan varmasti olet ansainnut! Olet todellakin ansainnut sen ihan yhtälailla kuin kaikki muut ja enemmänkin. En tiedä millainen elämäsi on ollut, mutta olet jo munkin takia joutunut kestämään enemmän kuin kenenkään pitäisi kestää. Ja olen siitä todella pahoillani ja se sattuu ihan hirveästi, koska sinä olet niin ihana ja sun kuuluu olla onnellinen :)

Mitä tarkoitat sillä, että osa sydämestäsi saattaa olla kuollut? Todella surullista, jos sinusta itsestäsi tuntuu siltä :( En minä koe niin. Sulla on ihana sydän :)
:) Niin tosiaan, älä missään nimessä anna sydämesi laajentua. Mun mielestä siinä on aina ollut jotain todella hassua ja ironista, että sydämen kasvaminen on terveyshaitta :) Viestittääköhän se jotain :)


En todellakaan ymmärrä miksi minä saan kokea tällaista :) Miksi sinä olet niin ihana kuin olet ja olet juuri minun elämässäni. Et tiedäkään miten onnelliseksi sinä teet minut :) En löydä edes sanoja kertomaan.

Onneksi haluat olla, eihän sinua kukaan pakottaakaan voisi :)
Ja haluan susta sitten aika paljon :)
Ja kiitos, se ajatus siitä, että olisit tässä ja voisin hakea tukea ja turvaa sinusta tuntuu tosi hyvältä.


Leijailen nyt pilvissä :)

Hart van Nederland kirjoitti:

Katsotaan, että lähetänkö tämän nyt oikeaan paikkaan. Tunnistanet minut varmasti kirjoitustyylistä, jos olet se jonka oletan sinun olevan.

Kyllä minulla riittää edelleen tahtoa vaikka kuinka paljon. Mutta miten itse haluaisit käytännön tasolla edetä? Itse olen koko aika halunnut keskustella siitä, että mitkä ovat ne syyt, joiden takia tilanteeksi tuli tämä. Nämä kun löytyisivät edes jollain tasolla, voisi ongelman ratkaisu olla paljon helpompi. Jos ei tunne ongelmaa, niin minä en ainakaan osaa silloin korjata sitä. Jos on haittaava ongelma, niin sehän silloin on tutkittava ja ratkaistava. Tiedän, että on vaikea yhtäkkiä ottaa yhteyttä ja keskustella tällaisesta aiheesta, en itsekään helposti niin rohkenisi tehdä. Tietenkin voit ottaa yhteyttä mistä tahansa syystä, se on täysin selvää. Mutta jos todella haluat, että minulla olisi mahdollisimman hyvä olla, on sekin asia jossain vaiheessa kohdattava.

Ensiksi tämä tilanne satutti ihan oikeasti, mutta nyttemmin olo jo melko paljon normalisoitunut. Olen elänyt epätietoisuudessa jo jonkin aikaa tämän asian kanssa ja olen alkanut tottua siihen entistä paremmin. Pystyn käsittelemään sitä. Se on vahvistanut minua ihmisenä, ja mentaalinen vahvuuteni ja määrätietoisuuteni on kasvanut. Epätietoisuudessa ei voi olla mistään ehdottoman varma, joten silloin ei välttämättä yhtäkään negatiivista asiaa tarvitse ottaa totuutena, vaan aina on mahdollisuus taistella aina vain eteenpäin. Kun antaa kaikkensa ja yrittää parhaansa, saa siitä vähitellen mielenrauhan. Nyt olen päässyt itseni kanssa taistelemisessa siihen pisteeseen, että voin jo sanoa, että olen omat kykyni huomioonottaen yrittänyt toimia niin hyvin kuin suunnilleen on mahdollista. Silloin sitä ei enää välitä niin paljoa, vaikka kaikki ei onnistuisikaan. Tällä hetkellä tilani on siis neutraali, mutta se oli erittäin paljon plussan puolella silloin vielä jonkin aikaa sitten...mutta sen ajatteleminen auttaa minua nytkin. Jos niin hyvä olotila on joskus ollut, niin en näe mitään syytä, että miksi sellaista ei voisi tulla uudestaan. Varsinkin, kun tiedän, että kenen ansiosta sekin ilo oli tullut, kuten kaikki muutkin voimakkaat ajatukset. Tällä hetkellä minulla ei ole niin voimakkaita tunteita enää, mutta olen onneksi hieman oppinut hallitsemaan ja kohdentamaan niitä paremmin, joten kyllä tässä nykyisin jo pärjäillään. Mutta en kuitenkaan pysty mitenkään suhtautumaan kaikkiin arjenkin asioihin samanlaisella intohimolla, kuin silloin. Kaikki on rutiinia ilman suurta epävarmuutta. Ei tarvitse pelätä, että mulla olisi paha olo.

Voit ottaa yhteyttä minkä tahansa asian tiimoilta. Yritän auttaa kaikessa parhaani mukaan, sillä ongelmathan tosiaankin ovat tehty ratkaistaviksi. Niiden ratkaisemisessa onnistuminen tuottaa mieletöntä mielihyvää. Itse en tässä vaiheessa vielä rohkene ottaa yhteyttä, koska en voi olla 100% varma, että se olet juuri sinä, jota ajattelen, vaikka aavistus onkin erittäin voimakas.

Ai niin, Hollannille ei tuskin tule pitkään aikaan vielä käymään mitään. Siellä on ne tulvavallit, joilla jo vanhanaikaisella tekniikalla saatiin aikoja sitten meri vallattua pois. He pystyvät tekemään niistä entistäkin korkeammat, jos meri uhkaa nousta liian korkealle, sillä heillä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuista tietotaitoa veden kanssa taistelusta ja juuri noista tulvavalleista. Hollantilaiset pystyvät vielä halutessaan pelastamaan jossain vaiheessa suuren osan maailmaa tietotaidollansa. Tulvistakin siellä kärsitään niiden ansiosta erittäin harvoin. Ongelmiin löytyy siis vaikka minkälaisia ratkaisuja, jos vain halua riittää ja eikös juuri sitä meiltä löydy?

Lue lisää

taisi mennä, mutta toivotaan että se oikea osoite sattui lukemaan tuon.

ihana :) kirjoitti:

Tuo kuulostaa surulliselta, että jos et vaikuta kovin hyvinvoivalta. Enkä tiedä miten muuttaa se :( Olen pahoillani etten ole siinä.

Älä sano noin ettet muka olisi ansainnut sellaista onnea :( Ihan kamalaa, että mieleesi edes tulee tuollaista. Ihan varmasti olet ansainnut! Olet todellakin ansainnut sen ihan yhtälailla kuin kaikki muut ja enemmänkin. En tiedä millainen elämäsi on ollut, mutta olet jo munkin takia joutunut kestämään enemmän kuin kenenkään pitäisi kestää. Ja olen siitä todella pahoillani ja se sattuu ihan hirveästi, koska sinä olet niin ihana ja sun kuuluu olla onnellinen :)

Mitä tarkoitat sillä, että osa sydämestäsi saattaa olla kuollut? Todella surullista, jos sinusta itsestäsi tuntuu siltä :( En minä koe niin. Sulla on ihana sydän :)
:) Niin tosiaan, älä missään nimessä anna sydämesi laajentua. Mun mielestä siinä on aina ollut jotain todella hassua ja ironista, että sydämen kasvaminen on terveyshaitta :) Viestittääköhän se jotain :)


En todellakaan ymmärrä miksi minä saan kokea tällaista :) Miksi sinä olet niin ihana kuin olet ja olet juuri minun elämässäni. Et tiedäkään miten onnelliseksi sinä teet minut :) En löydä edes sanoja kertomaan.

Onneksi haluat olla, eihän sinua kukaan pakottaakaan voisi :)
Ja haluan susta sitten aika paljon :)
Ja kiitos, se ajatus siitä, että olisit tässä ja voisin hakea tukea ja turvaa sinusta tuntuu tosi hyvältä.


Leijailen nyt pilvissä :)

Lue lisää

Elämäni valo, edelleenkin. En tiedä, kun olen kivun kanssa elänyt kauan, niin ehkä osaan peittää sen jo melko hyvin. On hyvin vaikea kuvitella, että olisin koskaan onnellinen ilman sinua. Sisältä voin pahoin, ihan fyysisestikin, kun tiedän, että sinulla on paha olla. Enkä voi edes auttaa, niin kuin haluaisin.

Yritän täyttää päiväni tekemisellä. Nukun pelottavan vähän nykyisin ja vielä syönkin huonosti. Noh, ei nyt ole tarkoitus valittaa, eivät asiat kai ihan niin huonosti ole. Monella ihmisellä on paljon huonomminkin. Mutta tuo möykky sisimmässä taitaa olla vahvistamassa otettaan, vaikka en sitä tunnustakaan. Yritän kuitenkin kovasti keskittyä hyviin ajatuksiin.

Kai sydämeni siinä mielessä on jotenkin kuollut, etten voi jakaa sitä muiden kuin sinun kanssa. Hmm, voi myös olla, että se on niin täynnä tunnetta ja vaikuttaa sen takia "kuolleelta". Onpas sekavaa :)

Niin kuin sanoin, olen tahdossa ja tunteissa voimakas. En osaa elää muulla tavalla. Enkä edes halua. Vaikkei se aina ole helppoa, niin harvemmin menen sieltä mistä aita on matalin :) Vaikka en varsinaisesti ole kunnianhimoinen, niin jotenkin löydän itseni aina lähes mahdottomalta tuntuvista haasteista. Ehkä minussa on jotain vialla :)

olet ihana :) kirjoitti:

Elämäni valo, edelleenkin. En tiedä, kun olen kivun kanssa elänyt kauan, niin ehkä osaan peittää sen jo melko hyvin. On hyvin vaikea kuvitella, että olisin koskaan onnellinen ilman sinua. Sisältä voin pahoin, ihan fyysisestikin, kun tiedän, että sinulla on paha olla. Enkä voi edes auttaa, niin kuin haluaisin.

Yritän täyttää päiväni tekemisellä. Nukun pelottavan vähän nykyisin ja vielä syönkin huonosti. Noh, ei nyt ole tarkoitus valittaa, eivät asiat kai ihan niin huonosti ole. Monella ihmisellä on paljon huonomminkin. Mutta tuo möykky sisimmässä taitaa olla vahvistamassa otettaan, vaikka en sitä tunnustakaan. Yritän kuitenkin kovasti keskittyä hyviin ajatuksiin.

Kai sydämeni siinä mielessä on jotenkin kuollut, etten voi jakaa sitä muiden kuin sinun kanssa. Hmm, voi myös olla, että se on niin täynnä tunnetta ja vaikuttaa sen takia "kuolleelta". Onpas sekavaa :)

Niin kuin sanoin, olen tahdossa ja tunteissa voimakas. En osaa elää muulla tavalla. Enkä edes halua. Vaikkei se aina ole helppoa, niin harvemmin menen sieltä mistä aita on matalin :) Vaikka en varsinaisesti ole kunnianhimoinen, niin jotenkin löydän itseni aina lähes mahdottomalta tuntuvista haasteista. Ehkä minussa on jotain vialla :)

Lue lisää

Voi rakas :( Yritä nukkua ja saada unta. Kun nukkuu liian vähän, tulee vaan hiljalleen huonompi olo, kun se unenpuutehan nostaa stressitasoa ja kaikkea sellaista.
Ja muista syödä hyvin, tiedän että välillä on vaikea muistaa ja jaksaa syödä ja pakottaa itsensä syömään kunnolla, mutta kun sekin on kumminkin niin tärkeää. Ja ehkä olosi paranee vähän jos on fyysisesti hyvä olla.
Jotkin asiat, joita kirjoitit rauhoittivat jotenkin, mutta tuo huolestuttaa paljon. Niin, ja kertoohan se, että jos ei ulkoisesti voi hyvin, yleensä siitäkin ettei sisälläkään tunnu miltään loistavalta. Kun ihmiset kai aina yrittävät saada sisä- ja ulkopuolen vastaamaan toisiaan. Siksi se on varmaan vaikeatakin pitää itsensä fyysisesti hyvässä kunnossa.
Ihan kamalaa kun en tiedä miten voisin tässä tilanteessa auttaa.
Mutta kiitos, että kerroit tuollaisistakin asioista, koska en haluaisi olla tietämättä. Vaikka en oikein voikaan tehdä näin mitään, että olosi paranisi :(

Mietin muuten tuota ihan samaa joskus, että olisinko onnellinen ilman sinua. Tulin siihen tulokseen, että en osaisi kuvitella olevani. Se on aika pelottavaa :)
Ja mietin toisinaan myös sitä, että oletko vihainen mulle kaikesta mitä silloin aikaisemmin tapahtui, tai lähinnä ei tapahtunut, ja nyt tästä kaikesta. Kun sulla olisi kuitenkin aika paljon syitä olla vihainen. Ja jos olet, niin tiedäthän että voit kyllä sanoa sen ja olla vihainen jos olet...


Jos tuo oli kuolleen sydämen määritelmä, niin munkin taitaa olla samanlainen :)


Tiedän, että olet niissä voimakas. Onneksi olet :)

Ihan järjetöntä ja mahdotonta tämä ainakin on ollut.
On sussa varmaan pakko olla jotain vikaa :)


Mutta yritä nukkua ja syödä hyvin, jooko? Olet todella tärkeä.
Ajattelen sinua aina kun käyn nukkumaan, sellaisia kivoja ja yksinkertaisia ajatuksia. Liian monimutkaisia jos sattuu ajattelemaan ei kyllä nukahda koskaan. Ja selvennyksen vuoksi täytyy sanoa, että ajatukset sinusta ei siis ole niin tylsiä ja väsyttäviä, että käyttäisin niitä lampaiden laskemisen sijasta. Tulen sinusta sellaisella kivalla tavalla jotenkin onnelliseksi, että on usein hyvä nukkua :)

miten auttaa.. kirjoitti:

Voi rakas :( Yritä nukkua ja saada unta. Kun nukkuu liian vähän, tulee vaan hiljalleen huonompi olo, kun se unenpuutehan nostaa stressitasoa ja kaikkea sellaista.
Ja muista syödä hyvin, tiedän että välillä on vaikea muistaa ja jaksaa syödä ja pakottaa itsensä syömään kunnolla, mutta kun sekin on kumminkin niin tärkeää. Ja ehkä olosi paranee vähän jos on fyysisesti hyvä olla.
Jotkin asiat, joita kirjoitit rauhoittivat jotenkin, mutta tuo huolestuttaa paljon. Niin, ja kertoohan se, että jos ei ulkoisesti voi hyvin, yleensä siitäkin ettei sisälläkään tunnu miltään loistavalta. Kun ihmiset kai aina yrittävät saada sisä- ja ulkopuolen vastaamaan toisiaan. Siksi se on varmaan vaikeatakin pitää itsensä fyysisesti hyvässä kunnossa.
Ihan kamalaa kun en tiedä miten voisin tässä tilanteessa auttaa.
Mutta kiitos, että kerroit tuollaisistakin asioista, koska en haluaisi olla tietämättä. Vaikka en oikein voikaan tehdä näin mitään, että olosi paranisi :(

Mietin muuten tuota ihan samaa joskus, että olisinko onnellinen ilman sinua. Tulin siihen tulokseen, että en osaisi kuvitella olevani. Se on aika pelottavaa :)
Ja mietin toisinaan myös sitä, että oletko vihainen mulle kaikesta mitä silloin aikaisemmin tapahtui, tai lähinnä ei tapahtunut, ja nyt tästä kaikesta. Kun sulla olisi kuitenkin aika paljon syitä olla vihainen. Ja jos olet, niin tiedäthän että voit kyllä sanoa sen ja olla vihainen jos olet...


Jos tuo oli kuolleen sydämen määritelmä, niin munkin taitaa olla samanlainen :)


Tiedän, että olet niissä voimakas. Onneksi olet :)

Ihan järjetöntä ja mahdotonta tämä ainakin on ollut.
On sussa varmaan pakko olla jotain vikaa :)


Mutta yritä nukkua ja syödä hyvin, jooko? Olet todella tärkeä.
Ajattelen sinua aina kun käyn nukkumaan, sellaisia kivoja ja yksinkertaisia ajatuksia. Liian monimutkaisia jos sattuu ajattelemaan ei kyllä nukahda koskaan. Ja selvennyksen vuoksi täytyy sanoa, että ajatukset sinusta ei siis ole niin tylsiä ja väsyttäviä, että käyttäisin niitä lampaiden laskemisen sijasta. Tulen sinusta sellaisella kivalla tavalla jotenkin onnelliseksi, että on usein hyvä nukkua :)

Lue lisää

joskus ehtii nukkumaan pitempäänkin. Ja syömäänkin vähän paremmin. Viikot ovat vain niin kiireisiä, ettei päivässä tahdo enää tunnit riittää :) Muuten fysiikka kyllä pelaa, sillä urheilen ja ulkoilen paljon.

En minä mistään ole vihainen. En ole koskaan oikeastaan edes ollut sitä, ehkä hetkittäin joskus. En voi tuomita ketään. Olen itsekin tehnyt niin paljon virheitä, että "kakkuni" olisi aika pitkä, jos niistä tuomiot langetettaisiin :)

Minäkin tulen sinun ajattelemisesta hyvin iloiseksi :) Paitsi nyt tietysti rassaa se sinun paha olosi. Mutta tiedäthän sen, että olen tukenasi ja apunasi, kunhan vain pyydät. Turha sinun on minun puolestani pelätä. En usko, että pystyisit satuttamaan minua nyt mitenkään :) Paitsi tietysti, jos tarkoituksella haluat, mutta sellaista ei kai ole näköpiirissä.

sitä viikonloppuisin kirjoitti:

joskus ehtii nukkumaan pitempäänkin. Ja syömäänkin vähän paremmin. Viikot ovat vain niin kiireisiä, ettei päivässä tahdo enää tunnit riittää :) Muuten fysiikka kyllä pelaa, sillä urheilen ja ulkoilen paljon.

En minä mistään ole vihainen. En ole koskaan oikeastaan edes ollut sitä, ehkä hetkittäin joskus. En voi tuomita ketään. Olen itsekin tehnyt niin paljon virheitä, että "kakkuni" olisi aika pitkä, jos niistä tuomiot langetettaisiin :)

Minäkin tulen sinun ajattelemisesta hyvin iloiseksi :) Paitsi nyt tietysti rassaa se sinun paha olosi. Mutta tiedäthän sen, että olen tukenasi ja apunasi, kunhan vain pyydät. Turha sinun on minun puolestani pelätä. En usko, että pystyisit satuttamaan minua nyt mitenkään :) Paitsi tietysti, jos tarkoituksella haluat, mutta sellaista ei kai ole näköpiirissä.

Lue lisää

viikonloppuisin, mutta pitäisikö sen muka lohduttaa, että vain joskus viikonloppuisin nukut ja syöt hyvin? :) Itse tietysti tiedät kuinka paljon unta tarvitset, mutta kyllä viikollakin pitäisi syödä hyvin, hassu. Ja etenkin jos vielä urheilee, kun siinähän sitä energiaa kuluukin. Ei mua nyt hirveästi helpottanut :)

Ihanaa, että et ole vihainen :) Ymmärtäisin kyllä jos olisit, olen itse itselleni joskus aika vihainen kaikesta.
Sinä lämmität mun mieltä :)

No mutta jos ihmissuhdevirheistä tai miksi niitä sellaisia nyt pitäisikään kutsua, sosiaalisiksi virheiksi? En minä tiedä :) Mutta kuitenkin, jos niistä ne tuomiot annettaisiin, niin eiköhän niitä sitten tarvitsisi suurinpiirtein kaikille langettaa.


Ei sellaista ole näköpiirissä. En todellakaan halua enkä aio tahallani satuttaa sinua. Itseasiassa näin jopa viime yönä unta, jossa jotain sellaista olin tehnyt ja se oli ihan täysi painajainen, erittäin ahdistava sellainen. Huojennutti aika paljon herätä :)
Enkä haluaisi vahingossakaan satuttaa sinua. Hyvä jos olet sitä mieltä etten pysty satuttamaan, mulle tulee ainakin vähän levollisempi mieli :)


Haluaisin niin, että olisit tässä näin ihan oikeasti.
Mutta ihan ihmeellisen hyvin olet parantanut mun oloa tällä tavalla :)

Mäkin olen jotenkin vähän tainnut turtua siihen sellaiseen pahaan oloon. Tuntuu vähän samalta, mitä sinäkin sanoit, että on jotenkin tottunut. Tuo paha olo paheni tuollaiseksi siksi, kun aloin ajatella, että sinä et välitä musta ja olet vaan hylännyt mut. Sen takia kai ne kaikki yksinäisyyden tunteet kävi ihan sietämättömiksi.
Vaikka joskus ehkä surettaa esimerkiksi se, että sitä elää elämää elämättä sitä, niin yleensä jos on muuten hyvä olo sinusta, niin nuo ovat vain sellaisia pieniä pohjavireitä. Hyvä olo kumoaa huonon, tai jotenkin niin.
Että kestän kyllä sitä yksinäisyyttäkin kun on pakko paremmin, mitä tuosta ensimmäisestä viestistä voisi päätellä :) Nyt kun ajattelee, niin sekin olo paheni kai siitä, että jokin ei mihinkään liittyvä asia vähän säikäytti viime viikolla ja tajusin vaan yhtäkkiä ettei mulla oikeastaan ollut ketään, jolle olisin voinnut kertoa, että tuntui vähän turvattomalta. Aika pieni asia, mutta sekin pahensi vaan sitä oloa.

Ja yritän kyllä minäkin ajatella enemmän niitä kaikkia hyviä ajatuksia, olet tuonut niitä niin paljon mieleeni :)
Kaipaan sinua.

että sentään kirjoitti:

viikonloppuisin, mutta pitäisikö sen muka lohduttaa, että vain joskus viikonloppuisin nukut ja syöt hyvin? :) Itse tietysti tiedät kuinka paljon unta tarvitset, mutta kyllä viikollakin pitäisi syödä hyvin, hassu. Ja etenkin jos vielä urheilee, kun siinähän sitä energiaa kuluukin. Ei mua nyt hirveästi helpottanut :)

Ihanaa, että et ole vihainen :) Ymmärtäisin kyllä jos olisit, olen itse itselleni joskus aika vihainen kaikesta.
Sinä lämmität mun mieltä :)

No mutta jos ihmissuhdevirheistä tai miksi niitä sellaisia nyt pitäisikään kutsua, sosiaalisiksi virheiksi? En minä tiedä :) Mutta kuitenkin, jos niistä ne tuomiot annettaisiin, niin eiköhän niitä sitten tarvitsisi suurinpiirtein kaikille langettaa.


Ei sellaista ole näköpiirissä. En todellakaan halua enkä aio tahallani satuttaa sinua. Itseasiassa näin jopa viime yönä unta, jossa jotain sellaista olin tehnyt ja se oli ihan täysi painajainen, erittäin ahdistava sellainen. Huojennutti aika paljon herätä :)
Enkä haluaisi vahingossakaan satuttaa sinua. Hyvä jos olet sitä mieltä etten pysty satuttamaan, mulle tulee ainakin vähän levollisempi mieli :)


Haluaisin niin, että olisit tässä näin ihan oikeasti.
Mutta ihan ihmeellisen hyvin olet parantanut mun oloa tällä tavalla :)

Mäkin olen jotenkin vähän tainnut turtua siihen sellaiseen pahaan oloon. Tuntuu vähän samalta, mitä sinäkin sanoit, että on jotenkin tottunut. Tuo paha olo paheni tuollaiseksi siksi, kun aloin ajatella, että sinä et välitä musta ja olet vaan hylännyt mut. Sen takia kai ne kaikki yksinäisyyden tunteet kävi ihan sietämättömiksi.
Vaikka joskus ehkä surettaa esimerkiksi se, että sitä elää elämää elämättä sitä, niin yleensä jos on muuten hyvä olo sinusta, niin nuo ovat vain sellaisia pieniä pohjavireitä. Hyvä olo kumoaa huonon, tai jotenkin niin.
Että kestän kyllä sitä yksinäisyyttäkin kun on pakko paremmin, mitä tuosta ensimmäisestä viestistä voisi päätellä :) Nyt kun ajattelee, niin sekin olo paheni kai siitä, että jokin ei mihinkään liittyvä asia vähän säikäytti viime viikolla ja tajusin vaan yhtäkkiä ettei mulla oikeastaan ollut ketään, jolle olisin voinnut kertoa, että tuntui vähän turvattomalta. Aika pieni asia, mutta sekin pahensi vaan sitä oloa.

Ja yritän kyllä minäkin ajatella enemmän niitä kaikkia hyviä ajatuksia, olet tuonut niitä niin paljon mieleeni :)
Kaipaan sinua.

Lue lisää

syömään ja nukkumaan, mutta asiat vain tuntuvat jotenkin kasautuvan. Ehkä ensi viikolla tai sitä seuraavalla vähän helpottaa.

Toivottavasti et kuitenkaan syyttele kauheasti itseäsi, vaikka se ehkä luonnollista onkin. Niin kyllä minäkin olen tehnyt, että ei siinä mitään. Ehkäpä tuo virhe-sana on vähän turhan raju, mutta en äkkiä keksinyt parempaakaan. Minkäs ihminen tunteilleen voi.

Itse olen ajatellut niin, ettei se elämä elämättä jää, ennen kuin kuolema korjaa :) Vaikka kai saatan päällisin puolin olla aika tylsä ja epämielenkiintoinen. Välillä osaan kai yllättääkin, kunhan saan tilaisuuden :)

En minä sinua hylkää, en koskaan, vaikka mikä olisi. Sen olen sinulle sanonutkin. Ja minulle voi aina kertoa, sillä en voisi koskaan pettää sinun luottamustasi.

Minä olen tottunut jo siihen yksin olemiseenkin. Tai siltä ainakin tuntuu, vaikka sinua aina kaipaankin. Toisaalta voi olla, että pää vain piilottaa sen kaiken pahan jonnekin ja joku päivä se leviää käsiin. No, ei kai. Tulipa aatos taas, pääni ja ruumiiní juoksevat kilpajuoksua loppuun. Kumpikohan hajoaa ensin :)

Onneksi sinä olet olemassa ja lisäät positiivista voimaa elämääni :) Ei kai tällaista muuten jaksaisikaan :)

yritän ehtiä kirjoitti:

syömään ja nukkumaan, mutta asiat vain tuntuvat jotenkin kasautuvan. Ehkä ensi viikolla tai sitä seuraavalla vähän helpottaa.

Toivottavasti et kuitenkaan syyttele kauheasti itseäsi, vaikka se ehkä luonnollista onkin. Niin kyllä minäkin olen tehnyt, että ei siinä mitään. Ehkäpä tuo virhe-sana on vähän turhan raju, mutta en äkkiä keksinyt parempaakaan. Minkäs ihminen tunteilleen voi.

Itse olen ajatellut niin, ettei se elämä elämättä jää, ennen kuin kuolema korjaa :) Vaikka kai saatan päällisin puolin olla aika tylsä ja epämielenkiintoinen. Välillä osaan kai yllättääkin, kunhan saan tilaisuuden :)

En minä sinua hylkää, en koskaan, vaikka mikä olisi. Sen olen sinulle sanonutkin. Ja minulle voi aina kertoa, sillä en voisi koskaan pettää sinun luottamustasi.

Minä olen tottunut jo siihen yksin olemiseenkin. Tai siltä ainakin tuntuu, vaikka sinua aina kaipaankin. Toisaalta voi olla, että pää vain piilottaa sen kaiken pahan jonnekin ja joku päivä se leviää käsiin. No, ei kai. Tulipa aatos taas, pääni ja ruumiiní juoksevat kilpajuoksua loppuun. Kumpikohan hajoaa ensin :)

Onneksi sinä olet olemassa ja lisäät positiivista voimaa elämääni :) Ei kai tällaista muuten jaksaisikaan :)

Lue lisää

kiire kuitenkin jossain vaiheessa :) Ja toivottavasti et vain sanonut niin, että mulle tulisi huojentuneempi mieli :)

Etkä sinä mun mielestä vaikuta yhtään mitenkään tylsältä tai epämielenkiintoiselta.

Jos se paha joskus leviää käsiin, niin en sitten haluaisi olla tietämättä siitä. Ihan ymmärrettäväähän se olisi jos niin tapahtuisi, ei kai kellään ole vain hyviä hetkiä. Ehkä ne pahat tunteetkin ovat käsiteltävissä olevia kuitenkin. Ainakin sillä tavalla, että jos on olemassa hyviä tunteita, niin ei ne lopullisesti mihinkään katoa vaikka tuntuisikin toisenlaiselta. Ja ehkä pahaa oloa on jotenkin helpoin käsitellä hyvien tunteiden kautta. Ainakin nyt itse huomasin niin. Jotenkin niin, että kun päättää kohdata niitä oman pahan olon tunteita yksikerrallaan silloin kun on hyvä olo, niin ne ovat hallinnassa, eivätkä kaikki iske päälle yhtäaikaa, ja ne saa käsiteltyä. Kuulostaakohan vähän sekavalta, en tiedä :)
Ja ehkä voisin jotenkin auttaa pahaa oloasi jos se iskee päälle. Kun sinäkin autoit minun :) Ainakin toivon, että voisin auttaa. Jos siis haluaisit apua siihen.

Tunnen sen, että voin luottaa sinuun, ja se tuntuu paremmalta kuin osaan edes sanoa :)

Toivon todella ettei hajoa kumpikaan, ei pääsi eikä ruumiisi :)
Ja jos on jompikumpi ihan hajoamispisteessä, niin ei pidä juosta enää samalla tavalla :) Voi vaikka välillä kävelläkin, vaikka niin kuin ne kilpakävelijät, ne on aika nopeita. En kyllä takaa etteikö se ehkä näyttäisi vähän oudolta.

Tuntuu hyvältä, kun kirjoitat noin :) Olen pelännyt, että lisään vain negatiivisia asioita elämääsi. Enkä haluaisi lisätä negatiivisia asioita kenenkään elämään, etenkään sinun.

En minä tätä kyllä minkään muun kuin sinun takia jaksaisi :) Sinun takiasi taidan jaksaa enemmän kuin itse edes uskon.

jos helpottaa kirjoitti:

kiire kuitenkin jossain vaiheessa :) Ja toivottavasti et vain sanonut niin, että mulle tulisi huojentuneempi mieli :)

Etkä sinä mun mielestä vaikuta yhtään mitenkään tylsältä tai epämielenkiintoiselta.

Jos se paha joskus leviää käsiin, niin en sitten haluaisi olla tietämättä siitä. Ihan ymmärrettäväähän se olisi jos niin tapahtuisi, ei kai kellään ole vain hyviä hetkiä. Ehkä ne pahat tunteetkin ovat käsiteltävissä olevia kuitenkin. Ainakin sillä tavalla, että jos on olemassa hyviä tunteita, niin ei ne lopullisesti mihinkään katoa vaikka tuntuisikin toisenlaiselta. Ja ehkä pahaa oloa on jotenkin helpoin käsitellä hyvien tunteiden kautta. Ainakin nyt itse huomasin niin. Jotenkin niin, että kun päättää kohdata niitä oman pahan olon tunteita yksikerrallaan silloin kun on hyvä olo, niin ne ovat hallinnassa, eivätkä kaikki iske päälle yhtäaikaa, ja ne saa käsiteltyä. Kuulostaakohan vähän sekavalta, en tiedä :)
Ja ehkä voisin jotenkin auttaa pahaa oloasi jos se iskee päälle. Kun sinäkin autoit minun :) Ainakin toivon, että voisin auttaa. Jos siis haluaisit apua siihen.

Tunnen sen, että voin luottaa sinuun, ja se tuntuu paremmalta kuin osaan edes sanoa :)

Toivon todella ettei hajoa kumpikaan, ei pääsi eikä ruumiisi :)
Ja jos on jompikumpi ihan hajoamispisteessä, niin ei pidä juosta enää samalla tavalla :) Voi vaikka välillä kävelläkin, vaikka niin kuin ne kilpakävelijät, ne on aika nopeita. En kyllä takaa etteikö se ehkä näyttäisi vähän oudolta.

Tuntuu hyvältä, kun kirjoitat noin :) Olen pelännyt, että lisään vain negatiivisia asioita elämääsi. Enkä haluaisi lisätä negatiivisia asioita kenenkään elämään, etenkään sinun.

En minä tätä kyllä minkään muun kuin sinun takia jaksaisi :) Sinun takiasi taidan jaksaa enemmän kuin itse edes uskon.

Lue lisää

kiireen pitäisi helpottaa vähän ajan päästä. Vaikka eihän sitä tietysti koskaan tiedä, mitä kaikkea eteen taas tupsahtaa. Vielä tähän voi suhtautua puoliksi huumorilla, mutta jos tämä meno pitempään jatkuu, niin kai sitä olisi otettava järki käteen.

Ihan oikeassa olet, että pahaa on helpompi käsitellä hyvän kautta :) Siltä itsestänikin tuntuu. Jotenkin se purkautuu sillä tavalla terveemmin. Jos sen pahan päästäisi vain valtoimenaan pihalle, voisi jälki olla aika karua katseltavaa. Ainakin omalla kohdallani luulisin olevan näin. Ja kyllähän se paha olo on aina helpompi käsitellä toisen ihmisen kanssa, kun voi jakaa ajatuksiaan. Kunhan vaan ei loukkaa toista. Vaikka myönnän kyllä itsekin tehneeni niin joskus :( Mielelläni apusi otan kyllä vastaan, jos vain kehtaan sitä pyytää :)

Tuntuu hyvältä, kun luotat minuun :) En minä sitä luottamusta voisi koskaan pettää, sillä tiedän liian hyvin mitä se tekee ihmiselle, kun joutuu luopumaan rakkaimmistaan ja unelmistaan.

Se ihmetyttää välillä, miten voi saada niin paljon voimaa toisesta ihmisestä, vaikka hän ei edes olisi fyysisesti läsnä :) Kiitos siitä sinulle :)

näillä näkymin kirjoitti:

kiireen pitäisi helpottaa vähän ajan päästä. Vaikka eihän sitä tietysti koskaan tiedä, mitä kaikkea eteen taas tupsahtaa. Vielä tähän voi suhtautua puoliksi huumorilla, mutta jos tämä meno pitempään jatkuu, niin kai sitä olisi otettava järki käteen.

Ihan oikeassa olet, että pahaa on helpompi käsitellä hyvän kautta :) Siltä itsestänikin tuntuu. Jotenkin se purkautuu sillä tavalla terveemmin. Jos sen pahan päästäisi vain valtoimenaan pihalle, voisi jälki olla aika karua katseltavaa. Ainakin omalla kohdallani luulisin olevan näin. Ja kyllähän se paha olo on aina helpompi käsitellä toisen ihmisen kanssa, kun voi jakaa ajatuksiaan. Kunhan vaan ei loukkaa toista. Vaikka myönnän kyllä itsekin tehneeni niin joskus :( Mielelläni apusi otan kyllä vastaan, jos vain kehtaan sitä pyytää :)

Tuntuu hyvältä, kun luotat minuun :) En minä sitä luottamusta voisi koskaan pettää, sillä tiedän liian hyvin mitä se tekee ihmiselle, kun joutuu luopumaan rakkaimmistaan ja unelmistaan.

Se ihmetyttää välillä, miten voi saada niin paljon voimaa toisesta ihmisestä, vaikka hän ei edes olisi fyysisesti läsnä :) Kiitos siitä sinulle :)

Lue lisää

ehtinyt syödä ja nukkua? Edes ihan vähän paremmin?

Miksi et kehtaisi, tietenkin kehtaat :) Haluaisin, että pyytäisit jos siltä tuntuu.

Niin minäkin luulen, että se jälki voisi olla aika karua, ainakin sinun kohdallasi :)
Äläkä sinäkään mieti liikaa vanhoja juttuja. Itse ainakin olen aina yrittänyt ajatella jotenkin niin, että pahasta olosta johtuvista loukkauksista osa on aina sitä, että se paha olo puhuu. Eikä sille pidä antaa niin hirveästi merkitystä, vaikka tietty jokainen loukkaus varmasti lyö jonnekin, mutta ne pitää vaan suhteuttaa jotenkin siihen tilanteeseen. Ja kun ehkä joskus jotkut loukkaukset vain huutavat sitä, että toisella on ollut paha olla, niin ei silloin ehkä kuulekaan muuta kuin sen pahan olon.
Se on kyllä hyvä, että tiedostaa sen, että voi satuttaa. Ja parempi tietysti niin, että ei loukkaisi ollenkaan, mutta ei se maailmoja kaada, vaikka sattuisikin loukkaamaan pahan olonsa takia, onneksi voi myöhemmin sopia asiat. Minä ainakin yritän aina antaa enemmän painoarvoa hyvinä hetkinä ilmaistuille asioille, positiivisille ja negatiivisille.

Helpottaa tietää, että sinä olet siinä :) Ja mun on parempi olla, kun tiedän ajatuksistasi :) Vaikka on minussa sellainen ainakin alitajuinen suuri pelko siitä, että menetän sinut. Mutta ei ole toivoton olo, ja kuitenkin luotan siihen, että niin ei kävisi. Ja sinä voit myös luottaa siihen, että minä en omasta puolestani anna tämän hajota.
Mulla on muutenkin sellainen... en oikein osaa kuvailla millainen, mutta sellainen tosi hyvä olo siitä, että esimerkiksi ei ole yhtään vaikeaa sanoa sinulle, että pelkään ihan hirveästi menettäväni sinut. Sekin on kai sitä, että luotan sinuun, eikä mun tarvitse pitää mitään muureja ympärillä sinun takia, tai ehkä en edes pystyisi pitämään jos nyt haluaisinkaan :) Hyvä niin :)

Minäkin saan sinusta voimaa, kiitos :)
Toivottavasti jonain päivänä vielä fyysisestikin läsnä :)

olet silti kirjoitti:

ehtinyt syödä ja nukkua? Edes ihan vähän paremmin?

Miksi et kehtaisi, tietenkin kehtaat :) Haluaisin, että pyytäisit jos siltä tuntuu.

Niin minäkin luulen, että se jälki voisi olla aika karua, ainakin sinun kohdallasi :)
Äläkä sinäkään mieti liikaa vanhoja juttuja. Itse ainakin olen aina yrittänyt ajatella jotenkin niin, että pahasta olosta johtuvista loukkauksista osa on aina sitä, että se paha olo puhuu. Eikä sille pidä antaa niin hirveästi merkitystä, vaikka tietty jokainen loukkaus varmasti lyö jonnekin, mutta ne pitää vaan suhteuttaa jotenkin siihen tilanteeseen. Ja kun ehkä joskus jotkut loukkaukset vain huutavat sitä, että toisella on ollut paha olla, niin ei silloin ehkä kuulekaan muuta kuin sen pahan olon.
Se on kyllä hyvä, että tiedostaa sen, että voi satuttaa. Ja parempi tietysti niin, että ei loukkaisi ollenkaan, mutta ei se maailmoja kaada, vaikka sattuisikin loukkaamaan pahan olonsa takia, onneksi voi myöhemmin sopia asiat. Minä ainakin yritän aina antaa enemmän painoarvoa hyvinä hetkinä ilmaistuille asioille, positiivisille ja negatiivisille.

Helpottaa tietää, että sinä olet siinä :) Ja mun on parempi olla, kun tiedän ajatuksistasi :) Vaikka on minussa sellainen ainakin alitajuinen suuri pelko siitä, että menetän sinut. Mutta ei ole toivoton olo, ja kuitenkin luotan siihen, että niin ei kävisi. Ja sinä voit myös luottaa siihen, että minä en omasta puolestani anna tämän hajota.
Mulla on muutenkin sellainen... en oikein osaa kuvailla millainen, mutta sellainen tosi hyvä olo siitä, että esimerkiksi ei ole yhtään vaikeaa sanoa sinulle, että pelkään ihan hirveästi menettäväni sinut. Sekin on kai sitä, että luotan sinuun, eikä mun tarvitse pitää mitään muureja ympärillä sinun takia, tai ehkä en edes pystyisi pitämään jos nyt haluaisinkaan :) Hyvä niin :)

Minäkin saan sinusta voimaa, kiitos :)
Toivottavasti jonain päivänä vielä fyysisestikin läsnä :)

Lue lisää

pitkään, että on vähän pöllämystynyt olo :) Ja olen ehtinyt syömäänkin nyt hyvin.

Kun olen vähän sellainen, että olen tottunut selviämään asioista yksin ja vielä kun tiedän, että sinulla on omat ongelmasi nyt, niin en haluaisi lisätä taakkaasi yhtään enempää.

Se on ihan totta, että kun on itsellä oikein paha olo, niin on välillä tosi vaikeaa ottaa huomioon muita ihmisiä. Vaikka en kyllä itse halua sitä minään tekosyynä käyttää. Kaikki loukkaukset kaduttavat, johtuvat ne sitten mistä vaan. Onneksi tosiaan ne hyvät hetket ovat paljon arvokkaampia. Ja minä ainakin annan anteeksi yleensä nopeasti. En halua muistella vanhoja, muutoin kuin omien virheideni kohdalla.

Toivottavasti et anna sille pelolle kuitenkaan valtaa. Vaikka en tiedä onko sekään hyväksi, että tappaa kaikki pelkonsa, niin kuin itse tein. On minulla muiden ihmisten puolesta vielä pelkoja, erityisesti sinun. Koska en haluaisi, että sinulle tapahtuisi mitään pahaa. Omasta puolestani en vain osaa enää pelätä mitään. Toisaalta se on osittain tappanut kyllä toivonkin kaiken suhteen. Toiveet ja pelot taitavat olla saman kolikon eri puolet.

Onneksi uskallat puhua minulle, vaikka tiedän, että se on varmasti nyt vaikeaa. Asioiden sisällä pitäminen ei vain ole pidemmän päälle ihmiselle hyväksi. Sinä olet ainoa, jonka kohdalla minunkin kiveni sulaa. En muillekaan valehtele, mutta en myöskään voi tai halua kertoa itsestäni kaikkea.

En ole menossa minnekään, ennen kuin kuolema korjaa. Joten tuskin ainakaan lähiaikoina minua menetät :) Kyllä minä uskon, että me vielä tapaamme, kunhan asiat tästä vähän selkiytyvät :) Sitten voimme halata kaiken pahan pois :)

nukuin niin kirjoitti:

pitkään, että on vähän pöllämystynyt olo :) Ja olen ehtinyt syömäänkin nyt hyvin.

Kun olen vähän sellainen, että olen tottunut selviämään asioista yksin ja vielä kun tiedän, että sinulla on omat ongelmasi nyt, niin en haluaisi lisätä taakkaasi yhtään enempää.

Se on ihan totta, että kun on itsellä oikein paha olo, niin on välillä tosi vaikeaa ottaa huomioon muita ihmisiä. Vaikka en kyllä itse halua sitä minään tekosyynä käyttää. Kaikki loukkaukset kaduttavat, johtuvat ne sitten mistä vaan. Onneksi tosiaan ne hyvät hetket ovat paljon arvokkaampia. Ja minä ainakin annan anteeksi yleensä nopeasti. En halua muistella vanhoja, muutoin kuin omien virheideni kohdalla.

Toivottavasti et anna sille pelolle kuitenkaan valtaa. Vaikka en tiedä onko sekään hyväksi, että tappaa kaikki pelkonsa, niin kuin itse tein. On minulla muiden ihmisten puolesta vielä pelkoja, erityisesti sinun. Koska en haluaisi, että sinulle tapahtuisi mitään pahaa. Omasta puolestani en vain osaa enää pelätä mitään. Toisaalta se on osittain tappanut kyllä toivonkin kaiken suhteen. Toiveet ja pelot taitavat olla saman kolikon eri puolet.

Onneksi uskallat puhua minulle, vaikka tiedän, että se on varmasti nyt vaikeaa. Asioiden sisällä pitäminen ei vain ole pidemmän päälle ihmiselle hyväksi. Sinä olet ainoa, jonka kohdalla minunkin kiveni sulaa. En muillekaan valehtele, mutta en myöskään voi tai halua kertoa itsestäni kaikkea.

En ole menossa minnekään, ennen kuin kuolema korjaa. Joten tuskin ainakaan lähiaikoina minua menetät :) Kyllä minä uskon, että me vielä tapaamme, kunhan asiat tästä vähän selkiytyvät :) Sitten voimme halata kaiken pahan pois :)

Lue lisää

tuo, että olet nukkunut ja syönyt hyvin.

Vaikkei ehkä uskoisi, niin minäkin olen myös sellainen, että pidän yleensä asiat omana tietonani ja selviän niistä itsekseni. Että ymmärrän kyllä, jos sinun on vaikea puhua sellaisista asioista tai jos haluat pitää ne omana tietonasi, mikään pakko ei tietenkään ole kertoa :)
Mutta minä kyllä haluaisin kuulla ja haluaisin jotenkin voida auttaa. Ja jakaa sen taakan. Se on taakka, jota en haluaisi olla kantamatta :)
Mutta ei sinun tarvitse kertoa, jos et halua, kunhan tiedät, että voit kertoa ja olet todella tärkeä ja tietenkin haluaisin kuunnella.

Niin, omat tunteet voivat kai joskus olla jotenkin niin vahvoja, että ne melkein kuin lamauttavat huomaamaan muiden ihmisten tunteet.
Luulen, että voi olla että usein se meneekin niin, että muistaa itse juuri ne omat virheensä. Ainakin joskus tulin siihen tulokseen, kun mietin jotain riitaa, joka lapsena oli jonkun perheenjäsenen kanssa, muistan itse kaiken, mitä sanoin ihan sanatarkalleen. Enkä muista mitään siitä, mitä se toinen osapuoli sanoi. Ja tajusin joskus ettei hänkään muistanut enää mitä minä olin sanonut, ainoastaan omat sanansa.
Ehkä se on ihan hyvä niin, ainakin tiedän mitä asioita en halua toistaa.
Minua kaduttaa tässä meidän jutussa kaikein hirveiten niin moni sanomatta jättäminen.
Se tuntuu hyvältä, että sanoit ettet halua muistella vanhoja. Mutta minä en kyllä koskaan unohda tai lakkaa katumasta omia virheitäni. Mutta jos ajatellaan positiivisia puolia, niin pään hakkaaminen seinään kuluttaa 150 kaloria tunnissa :)

Kiva :) Niin minäkin annan anteeksi nopeasti. Yleensä muitten mielestä vielä ihan liian nopeasti. Mulle on joskus sanottu, että vaikutan sen takia ihan seonneelta :)

En aio antaa sille pelolle valtaa, se ei varmaan johtaisi mihinkään kovin hyvään. Ja sinä kyllä olet lievittänyt sitä pelkoa nyt todella paljon :)
En ole ennen miettinyt tuota pelkojen tappamista ja toivoa. Niinhän se onkin, saman kolikon eri puolet..
Kyllä tuo jotenkin vähän tekee surulliseksi, että olet tappanut pelkosi omasta puolestasi. En oikein tiedä miksi se on surullista, mutta se vaan on. Tietenkin se on surullista sen toivosi osittaisen kuolemisen vuoksi, mutta muutenkin :(
Minäkin pelkään sinun puolestasi, enkä haluaisi että sinulle tapahtuisi mitään pahaa.

Pelkkä ajatuskin siitä, että saisin halata sinua ja olla sylissäsi, tuntuu niin hyvältä :) Pelkään vaan, että mua voi alkaa itkettää :)

varastoon jos kerran on tällä viikollakin kiire. Tai no et varmaan kerinnyt kuin korkeintaan nukkua vanhoja univelkoja :(
Ja yritä muistaa syödä kuitenkin hyvin vaikka on kiire.

Mäkin kärsin enemmän läheisten pahasta olosta, siksi se mitä sinä ikinä tunnetkaan on niin tärkeää. Mutta en halua sitäkään, että sinua ahdistaa ja tuntuisi, että kaikesta on pakko kertoa. En tarkoittanut niin sitä, piti tarkentaa :)
Ja enkä minä koskaan ajattelisi niin, että jokin sinun ongelmasi olisi vain joku pieni ongelma, mulle ne on aina suuria sen takia, että ne on sinun ongelmia. Haluaisin, että sinulla olisi vain pelkästään hyvä olla eikä ongelmia ollenkaan.

Ja haluan muuten sanoa sen, että en tahallani satuttanut sinua. En kai oikein ole joskus nähnyt sitä kokonaiskuvaa. Ja tiedän kyllä, että ei se mitään muuta, koska satutin silti, mutta haluan vaan, että tiedät sen etten tahallani yrittänyt satuttaa.

Voimakas vihan tunne varmaan onkin ihan kamalan kuluttava. Joku sanoi joskus, että harvoin kukaan vihaa suhteellisen yhdentekeviä henkilöitä. Ehkä sekin on sen takia, että viha kuluttaa itsestä niin paljon ja vihaamiseen uhraa aika paljon itsestään. Ja varmasti jos tuntee tunteensa vahvasti, niin se on ihan kamalan kuluttavaa.
Parempi varmasti niin, että ei anna kenenkään kuluttaa itseään sillä tavalla.

Minäkään en oikein pysty sanomaan miksi se pelkojesi tappaminen on surullista. Ainakin pelot ovat inhimillisiä, ja monen inhimillisen asian tappaminen ei useinkaan ole hyvä juttu.
Ja ehkä siinä on jotenkin surullista se sellainen tunteiden kirjon yksinkertaistaminen. Tai yksinkertaistaminen ei ole ihan oikea sana, mutta kuitenkin.
En usko niin, että jotain ratkaisevan tärkeää pystyisi itse kadottamaan niin totaalisesti, että sitä ei saisi koskaan takaisin. Tai sitten olen liian optimistinen :)
Kyllä sen saa takaisin, jos se on tärkeää.
Vaikka en minäkään osaa sanoa mikä se asia on.
Pelkojen tappaminen kuulostaa kyllä aluksi siltä, että siitä seuraisi paljon pelkkiä hyviä asioita.

Kyllä mua aika paljon usein pelottaa se, että alkaa itkettää, vaikka ei varmaan uskoisi :)
Niin, ei se oikeastaan sittenkään sinun lähelläsi pelota, ainakaan itkeä niitä ilon kyyneliä, ja jos sinä vielä olet siinä ihan lähellä :)

Tee-se-itse -uima-allas :) Mä varastan ton idean ja lähetän sen niksipirkkaan.

ehdit levätä kirjoitti:

varastoon jos kerran on tällä viikollakin kiire. Tai no et varmaan kerinnyt kuin korkeintaan nukkua vanhoja univelkoja :(
Ja yritä muistaa syödä kuitenkin hyvin vaikka on kiire.

Mäkin kärsin enemmän läheisten pahasta olosta, siksi se mitä sinä ikinä tunnetkaan on niin tärkeää. Mutta en halua sitäkään, että sinua ahdistaa ja tuntuisi, että kaikesta on pakko kertoa. En tarkoittanut niin sitä, piti tarkentaa :)
Ja enkä minä koskaan ajattelisi niin, että jokin sinun ongelmasi olisi vain joku pieni ongelma, mulle ne on aina suuria sen takia, että ne on sinun ongelmia. Haluaisin, että sinulla olisi vain pelkästään hyvä olla eikä ongelmia ollenkaan.

Ja haluan muuten sanoa sen, että en tahallani satuttanut sinua. En kai oikein ole joskus nähnyt sitä kokonaiskuvaa. Ja tiedän kyllä, että ei se mitään muuta, koska satutin silti, mutta haluan vaan, että tiedät sen etten tahallani yrittänyt satuttaa.

Voimakas vihan tunne varmaan onkin ihan kamalan kuluttava. Joku sanoi joskus, että harvoin kukaan vihaa suhteellisen yhdentekeviä henkilöitä. Ehkä sekin on sen takia, että viha kuluttaa itsestä niin paljon ja vihaamiseen uhraa aika paljon itsestään. Ja varmasti jos tuntee tunteensa vahvasti, niin se on ihan kamalan kuluttavaa.
Parempi varmasti niin, että ei anna kenenkään kuluttaa itseään sillä tavalla.

Minäkään en oikein pysty sanomaan miksi se pelkojesi tappaminen on surullista. Ainakin pelot ovat inhimillisiä, ja monen inhimillisen asian tappaminen ei useinkaan ole hyvä juttu.
Ja ehkä siinä on jotenkin surullista se sellainen tunteiden kirjon yksinkertaistaminen. Tai yksinkertaistaminen ei ole ihan oikea sana, mutta kuitenkin.
En usko niin, että jotain ratkaisevan tärkeää pystyisi itse kadottamaan niin totaalisesti, että sitä ei saisi koskaan takaisin. Tai sitten olen liian optimistinen :)
Kyllä sen saa takaisin, jos se on tärkeää.
Vaikka en minäkään osaa sanoa mikä se asia on.
Pelkojen tappaminen kuulostaa kyllä aluksi siltä, että siitä seuraisi paljon pelkkiä hyviä asioita.

Kyllä mua aika paljon usein pelottaa se, että alkaa itkettää, vaikka ei varmaan uskoisi :)
Niin, ei se oikeastaan sittenkään sinun lähelläsi pelota, ainakaan itkeä niitä ilon kyyneliä, ja jos sinä vielä olet siinä ihan lähellä :)

Tee-se-itse -uima-allas :) Mä varastan ton idean ja lähetän sen niksipirkkaan.

Lue lisää

kertoa asioistani. En vaan haluaisi sinun tuskaa lisätä ja olen myös todella huono kertomaan omista asioistani kenellekään. Mutta arvostan kyllä huolenpitoa.

Minä olen tiennyt, ettet sinä tahallasi ole satuttanut. Joskus asiat vain menevät miten menevät. Sille ei taida oikein voida mitään, vaikka kuinka hakkaisi päätään seinään. Ja sitä olen enimmäkseen harrastanut :)

Olet ihan oikeassa tuosta vihasta. Parempi on pysytellä pois siitä ja mieluummin vaikka sitten vältellä niitä epämielyttäviä ihmisiä.

Tuollaista ajatusta niistä peloista olen itsekin hahmotellut, mutta sinä osasit sen sanoa :) Nyt kun olen ajatellut tuota pelkojeni hävittämistä, niin se siinä on varmaan pahinta, että se ja tapahtuneet asiat yhdessä ovat saaneet aikaiseksi sellaisen tunteen, että itselleni ei ole oikeastaan paljoakaan väliä sillä olenko elossa vai en. Se on kylmä totuus, valitettavasti.

Vielä kun on joutunut luopumaan kaikesta itselleen tärkeästä ja tietää, että tuskin koskaan saa niitä asioita enää elämäänsä, niin vaikutus kertautuu. Olen oikeastaan kokenut jo lähes kaiken, minkä olen halunnut ja vähän liikaakin. Ei ole mitään tavoiteltavaa enää.

Vaikka yritänkin ajatella valoisasti, niin pohjimmiltani olen tuntenut tällä tavoin jo jonkin aikaa. Onneksi on sen verran tekemistä, ettei kauheasti ehdi pohtimaan :)

ahdista kirjoitti:

kertoa asioistani. En vaan haluaisi sinun tuskaa lisätä ja olen myös todella huono kertomaan omista asioistani kenellekään. Mutta arvostan kyllä huolenpitoa.

Minä olen tiennyt, ettet sinä tahallasi ole satuttanut. Joskus asiat vain menevät miten menevät. Sille ei taida oikein voida mitään, vaikka kuinka hakkaisi päätään seinään. Ja sitä olen enimmäkseen harrastanut :)

Olet ihan oikeassa tuosta vihasta. Parempi on pysytellä pois siitä ja mieluummin vaikka sitten vältellä niitä epämielyttäviä ihmisiä.

Tuollaista ajatusta niistä peloista olen itsekin hahmotellut, mutta sinä osasit sen sanoa :) Nyt kun olen ajatellut tuota pelkojeni hävittämistä, niin se siinä on varmaan pahinta, että se ja tapahtuneet asiat yhdessä ovat saaneet aikaiseksi sellaisen tunteen, että itselleni ei ole oikeastaan paljoakaan väliä sillä olenko elossa vai en. Se on kylmä totuus, valitettavasti.

Vielä kun on joutunut luopumaan kaikesta itselleen tärkeästä ja tietää, että tuskin koskaan saa niitä asioita enää elämäänsä, niin vaikutus kertautuu. Olen oikeastaan kokenut jo lähes kaiken, minkä olen halunnut ja vähän liikaakin. Ei ole mitään tavoiteltavaa enää.

Vaikka yritänkin ajatella valoisasti, niin pohjimmiltani olen tuntenut tällä tavoin jo jonkin aikaa. Onneksi on sen verran tekemistä, ettei kauheasti ehdi pohtimaan :)

Lue lisää

Täytyy varmaan itkeä ensin ja sitten vasta kirjoittaa, että näkee mitä kirjoittaa.

Ihan kamalaa :( Ei kenenkään pitäisi joutua tuntemaan noin :(
Onko sinulla jokin pahasti tyhjä kohta jossakin sisällä..? Kun tuo kuulostaa jotenkin sellaiselta.

Mutta tiedätkö, jos sinulla on sisällä jonkinlaista tyhjyyttä, niin luulisin, että ulkoisilla asioilla ei voi parantaa sitä. Ainakin voisin kuvitella, että tuo olo voisi olla jonkinlainen musta aukko sisällä. En tiedä onko se, en ole koskaan kokenut tuollaista kamalaa oloa...
Kun sanoit tuosta ettei ole enää tavoiteltavaa ja koettavaa... se tavoiteltava ja koettava on varmaankin juuri niitä ulkoapäin tulevia asioita, jotka vain imeytyvät siihen mustaan aukkoon. Ne ei paranna sitä, ne vain helpottavat sitä hetkeksi. Musta ainakin kuulostaa siltä, että yrität täyttää sitä niillä. Olen ihan varma, että tuon olon pystyy jotenkin parantamaan, mutta sen parantamisen pitää lähteä sisältäpäin.
Ja sillä ei ole väliä, onko maailmassa paljon tavoiteltavaa vai ei, koska se ei ole lääke mihinkään. Ja sitäpaitsi, en voisi suurempaa tavoitetta keksiäkään, kuin tuon olosi parantumisen. Koska sen voi ihan varmasti muuttaa. En tiedä miltä tuollainen tuntuu, mutta kaikesta mitä kirjoitit kyllä pystyy jotenkin lukemaan sellaista, että ei tuo taida mikään ihan lievä olo aina olla :( Ymmärrän kyllä sen, että noin perustavan asian parantaminen ei ole helppoa. En tiedä miten tuon olosi saa paranemaan, mutta kyllä me yhdessä jotenkin keksitään se :)

Minkälaisista asioista olet joutunut luopumaan? :(
Onneksi tuossa oli tuo tuskin-sana, eli ei ole ihan mahdotonta saada takaisin niitä asioita joista olet joutunut luopumaan? Itse itsellään on oikeasti kuitenkin aina paljon valtaa ympäröiviin asioihin.


En tiedä onko se tunteesi tuollainen kuin ajattelen, sano vaan sitten jos tajusin ihan väärin.


Haluaisin nyt tosi paljon vain halata sinua.
Mulle sillä on niin käsittämättömän paljon väliä, että sinä olet elossa. En tiedä mitä tekisin jos et olisi :( Ja olen ihan varma siitä, että jos sinua ei olisi olemassa, ja vaikka me ei oltaisi koskaan kohdatukaan, niin maailmassa olisi aivan lohduttoman suuri aukko.
Mä rakastan ja kaipaan sinua ihan hirveästi ja olen onnellinen siitä, että kerroit tuon kaiken, vaikka se onkin ihan kamalan surullista :(
Kiitos, että kerroit. Ottaisin puolet tuosta sinun olostasi, jos pystyisin. Uskon siihen, että tuon olon saa parannettua.


Kun sanoit tuosta tekemisestä, niin nyt mua saattaa sitten alkaa huolestuttaa se, kun sulla ei enää ole kiire :)


Taidan nyt kroolata niistämään :)

täristä :( kirjoitti:

Täytyy varmaan itkeä ensin ja sitten vasta kirjoittaa, että näkee mitä kirjoittaa.

Ihan kamalaa :( Ei kenenkään pitäisi joutua tuntemaan noin :(
Onko sinulla jokin pahasti tyhjä kohta jossakin sisällä..? Kun tuo kuulostaa jotenkin sellaiselta.

Mutta tiedätkö, jos sinulla on sisällä jonkinlaista tyhjyyttä, niin luulisin, että ulkoisilla asioilla ei voi parantaa sitä. Ainakin voisin kuvitella, että tuo olo voisi olla jonkinlainen musta aukko sisällä. En tiedä onko se, en ole koskaan kokenut tuollaista kamalaa oloa...
Kun sanoit tuosta ettei ole enää tavoiteltavaa ja koettavaa... se tavoiteltava ja koettava on varmaankin juuri niitä ulkoapäin tulevia asioita, jotka vain imeytyvät siihen mustaan aukkoon. Ne ei paranna sitä, ne vain helpottavat sitä hetkeksi. Musta ainakin kuulostaa siltä, että yrität täyttää sitä niillä. Olen ihan varma, että tuon olon pystyy jotenkin parantamaan, mutta sen parantamisen pitää lähteä sisältäpäin.
Ja sillä ei ole väliä, onko maailmassa paljon tavoiteltavaa vai ei, koska se ei ole lääke mihinkään. Ja sitäpaitsi, en voisi suurempaa tavoitetta keksiäkään, kuin tuon olosi parantumisen. Koska sen voi ihan varmasti muuttaa. En tiedä miltä tuollainen tuntuu, mutta kaikesta mitä kirjoitit kyllä pystyy jotenkin lukemaan sellaista, että ei tuo taida mikään ihan lievä olo aina olla :( Ymmärrän kyllä sen, että noin perustavan asian parantaminen ei ole helppoa. En tiedä miten tuon olosi saa paranemaan, mutta kyllä me yhdessä jotenkin keksitään se :)

Minkälaisista asioista olet joutunut luopumaan? :(
Onneksi tuossa oli tuo tuskin-sana, eli ei ole ihan mahdotonta saada takaisin niitä asioita joista olet joutunut luopumaan? Itse itsellään on oikeasti kuitenkin aina paljon valtaa ympäröiviin asioihin.


En tiedä onko se tunteesi tuollainen kuin ajattelen, sano vaan sitten jos tajusin ihan väärin.


Haluaisin nyt tosi paljon vain halata sinua.
Mulle sillä on niin käsittämättömän paljon väliä, että sinä olet elossa. En tiedä mitä tekisin jos et olisi :( Ja olen ihan varma siitä, että jos sinua ei olisi olemassa, ja vaikka me ei oltaisi koskaan kohdatukaan, niin maailmassa olisi aivan lohduttoman suuri aukko.
Mä rakastan ja kaipaan sinua ihan hirveästi ja olen onnellinen siitä, että kerroit tuon kaiken, vaikka se onkin ihan kamalan surullista :(
Kiitos, että kerroit. Ottaisin puolet tuosta sinun olostasi, jos pystyisin. Uskon siihen, että tuon olon saa parannettua.


Kun sanoit tuosta tekemisestä, niin nyt mua saattaa sitten alkaa huolestuttaa se, kun sulla ei enää ole kiire :)


Taidan nyt kroolata niistämään :)

Lue lisää

kun sanoin, etten halua lisätä taakkaasi :( Elämässä on asioita, joista kenenkään ei pitäisi tietää mitään. En toivo tällaista kenellekään, mutta en halua myöskään olla mikään marttyyri. Olen jo tottunut elämään näin. Ja monella on asiat varmasti vielä huonommin. Jotain olen kuitenkin tehnyt, että olen tällaisen ansainnut.

Tuo musta aukko onkin parempi termi. Itse olen nimittänyt sitä mustaksi möykyksi :) Jollakin tapaa se on vain koitettava täyttää, sillä muuten se kuluttaa minut loppuun. Sen parannuksen kun keksisi. Olisi taas paljon viisaampi :) En vain usko, että sellaista lääkettä on olemassa. Sisältäpäin on vaikea parantua, kun ei ole mistä ammentaa.

Minulle tämän on aiheuttanut se, että olen joutunut luopumaan liian monesta rakkaasta ja sitä kautta omista unelmistani. Kun mietin, niin minulla ei ole enää mitään, mistä voisin sanoa haaveilevani. Tuosta vallasta omaan ympäristöön joudun kyllä olemaan eri mieltä :( Vaikka kuinka yrittäisi, niin sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä, sillä maailman asiat ja muut ihmiset vaikuttavat niin paljon elämään. Muuten olet kyllä ymmärtänyt oloni ihan oikein.

En halua antaa sinulle tästä olosta mitään, vaikka pyytäisitkin. Arvostan kyllä elettäsi, mutta se aukko osaltaan tuhoaa kaiken mihin kosken. Ikään kuin käänteinen Midaksen kosketus tai jotain :)

Mutta älä sinä nyt tästä huoli :) Ei kaikki aina niin kurjaa ole, kuin miltä se saattaa kuulostaa. Ainahan voi vaikka nukkua ja unohtaa kaiken :)

minä tarkoitin kirjoitti:

kun sanoin, etten halua lisätä taakkaasi :( Elämässä on asioita, joista kenenkään ei pitäisi tietää mitään. En toivo tällaista kenellekään, mutta en halua myöskään olla mikään marttyyri. Olen jo tottunut elämään näin. Ja monella on asiat varmasti vielä huonommin. Jotain olen kuitenkin tehnyt, että olen tällaisen ansainnut.

Tuo musta aukko onkin parempi termi. Itse olen nimittänyt sitä mustaksi möykyksi :) Jollakin tapaa se on vain koitettava täyttää, sillä muuten se kuluttaa minut loppuun. Sen parannuksen kun keksisi. Olisi taas paljon viisaampi :) En vain usko, että sellaista lääkettä on olemassa. Sisältäpäin on vaikea parantua, kun ei ole mistä ammentaa.

Minulle tämän on aiheuttanut se, että olen joutunut luopumaan liian monesta rakkaasta ja sitä kautta omista unelmistani. Kun mietin, niin minulla ei ole enää mitään, mistä voisin sanoa haaveilevani. Tuosta vallasta omaan ympäristöön joudun kyllä olemaan eri mieltä :( Vaikka kuinka yrittäisi, niin sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä, sillä maailman asiat ja muut ihmiset vaikuttavat niin paljon elämään. Muuten olet kyllä ymmärtänyt oloni ihan oikein.

En halua antaa sinulle tästä olosta mitään, vaikka pyytäisitkin. Arvostan kyllä elettäsi, mutta se aukko osaltaan tuhoaa kaiken mihin kosken. Ikään kuin käänteinen Midaksen kosketus tai jotain :)

Mutta älä sinä nyt tästä huoli :) Ei kaikki aina niin kurjaa ole, kuin miltä se saattaa kuulostaa. Ainahan voi vaikka nukkua ja unohtaa kaiken :)

Lue lisää

olla tietämättä. En mä musertunut sentään :) Ja olen aikaisemminkin jo ollut huolissani sinusta ja olen tiennyt, että sulla on paha olla, en vain ole tarkalleen tiennyt millä tavalla. Että kyllä jonkinlaista taakkaa on jo ollut :) Ja kai mä saan olla huolissani sinusta jos haluan :)

Elämässä on myös asioita, jotka vain tapahtuu, eikä kukaan niitä ansaitse. Et todellakaan ole ansainnut sitä. Älä ajattele niin, jooko? :( Mun mielestä tuo on ihan kamalaa, että mieleesi edes juolahtaa, että olisit muka ansainnut sen :(
Sisäinen maailma ja asiat mitä ihmisen sisällä on, ovat muokkautuneet suurinpiirtein kai aina jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa. Ja sanoit itsekin, että tietyt tapahtumat ovat johtaneet tuohon oloon. Se möykky on ihan varmasti jonkinlaisten tapahtumien ja elämänkokemuksen seurausta, eli ei mitään minkä joku ansaitsee tai ei ansaitse. Mun mielestä voi melkein sanoa, että se on ympäristön luoma. Vaikka tuollaiseen asiaan on varmaan aika hankalaa löytää niitä ihan tarkkoja syy ja seuraussuhteita, vaikka ne ovatkin olemassa.
Ja koska se möykky ei vain ole olemassa, vaan se on seurausta jostakin, niin sitä voi varmasti pienentää ja parantaa. Ehkä pitää aloittaa siitä, että mikä tunne sen on tarkalleen ottaen luonut.

Ymmärrän, että voi varmaan olla aika vaikea unelmoida omasta hyvästä olosta, jos ei enää oikein välitä omasta olostaan. Mutta mun mielestä se sinun itsesi hyvä olo olisi tosi hyvä unelma. Ainakin se on mun unelma :)
Ja yritän kyllä olla aliarvioimatta sen möykyn otetta, mutta uskon vahvasti siihen, että kyllä sen jollain tavalla saa paremmaksi.

Jotenkin taisin arvata, että olet eri mieltä siitä vallasta ympäristöön. Ehkä maailmaan ja sellaiseen kauempaan ympäristöön ei olekaan valtaa, mutta mielestäni lähiympäristöön on sitä valtaa tietyllä tavalla. Uskon, että aina jos herättää jossain henkilössä jonkinlaisia tunteita, positiivisia tai negatiivisiakin, niin pystyy kontrolloimaan sitä henkilöä jonkin verran. En tietenkään sano, että niin pitäisi tehdä, ei tietenkään. Kontrolloida saa vain itseään, mutta sitä valtaa kuitenkin on. Esimerkiksi onhan sinulla paljon valtaa vaikka muhun. Sillä tavalla sisältä käsin. Ja ehkä jos ajattelee, että ei ole valtaa mihinkään, niin ei sitä yritä käyttääkään eikä tule huomanneeksi miten sitä on.

Ymmärrän kyllä, miksi se aukko voi johtaa käänteiseen Midaksen kosketukseen. Mutta ei se pelkästään niin ole. Minut sinä teet tosi onneliseksi :) En varmaan koskaan osaa kiittää tarpeeksi siitä, että sinä olet sinä ja että saat mut tuntemaan näin :) Vaikka asiat ovatkin nyt niin, että ei ole helppoa, ja sinun paha olosi on todella surullista, niin ei se hyviä tunteita hukuta.
En varmaan osaa edes selittää miten paljon hyvää olet tuonut mun maailmaan :) Tuntuu vähän siltä, että ennen koin maailman aika harmaana ja sitten sinä tulit ja laitoit siihen värit :)


Ja se on kyllä tosi hyvä, että yrität keskittyä niihin positiivisiin ajatuksiin :)

nimessä haluaisi kirjoitti:

olla tietämättä. En mä musertunut sentään :) Ja olen aikaisemminkin jo ollut huolissani sinusta ja olen tiennyt, että sulla on paha olla, en vain ole tarkalleen tiennyt millä tavalla. Että kyllä jonkinlaista taakkaa on jo ollut :) Ja kai mä saan olla huolissani sinusta jos haluan :)

Elämässä on myös asioita, jotka vain tapahtuu, eikä kukaan niitä ansaitse. Et todellakaan ole ansainnut sitä. Älä ajattele niin, jooko? :( Mun mielestä tuo on ihan kamalaa, että mieleesi edes juolahtaa, että olisit muka ansainnut sen :(
Sisäinen maailma ja asiat mitä ihmisen sisällä on, ovat muokkautuneet suurinpiirtein kai aina jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa. Ja sanoit itsekin, että tietyt tapahtumat ovat johtaneet tuohon oloon. Se möykky on ihan varmasti jonkinlaisten tapahtumien ja elämänkokemuksen seurausta, eli ei mitään minkä joku ansaitsee tai ei ansaitse. Mun mielestä voi melkein sanoa, että se on ympäristön luoma. Vaikka tuollaiseen asiaan on varmaan aika hankalaa löytää niitä ihan tarkkoja syy ja seuraussuhteita, vaikka ne ovatkin olemassa.
Ja koska se möykky ei vain ole olemassa, vaan se on seurausta jostakin, niin sitä voi varmasti pienentää ja parantaa. Ehkä pitää aloittaa siitä, että mikä tunne sen on tarkalleen ottaen luonut.

Ymmärrän, että voi varmaan olla aika vaikea unelmoida omasta hyvästä olosta, jos ei enää oikein välitä omasta olostaan. Mutta mun mielestä se sinun itsesi hyvä olo olisi tosi hyvä unelma. Ainakin se on mun unelma :)
Ja yritän kyllä olla aliarvioimatta sen möykyn otetta, mutta uskon vahvasti siihen, että kyllä sen jollain tavalla saa paremmaksi.

Jotenkin taisin arvata, että olet eri mieltä siitä vallasta ympäristöön. Ehkä maailmaan ja sellaiseen kauempaan ympäristöön ei olekaan valtaa, mutta mielestäni lähiympäristöön on sitä valtaa tietyllä tavalla. Uskon, että aina jos herättää jossain henkilössä jonkinlaisia tunteita, positiivisia tai negatiivisiakin, niin pystyy kontrolloimaan sitä henkilöä jonkin verran. En tietenkään sano, että niin pitäisi tehdä, ei tietenkään. Kontrolloida saa vain itseään, mutta sitä valtaa kuitenkin on. Esimerkiksi onhan sinulla paljon valtaa vaikka muhun. Sillä tavalla sisältä käsin. Ja ehkä jos ajattelee, että ei ole valtaa mihinkään, niin ei sitä yritä käyttääkään eikä tule huomanneeksi miten sitä on.

Ymmärrän kyllä, miksi se aukko voi johtaa käänteiseen Midaksen kosketukseen. Mutta ei se pelkästään niin ole. Minut sinä teet tosi onneliseksi :) En varmaan koskaan osaa kiittää tarpeeksi siitä, että sinä olet sinä ja että saat mut tuntemaan näin :) Vaikka asiat ovatkin nyt niin, että ei ole helppoa, ja sinun paha olosi on todella surullista, niin ei se hyviä tunteita hukuta.
En varmaan osaa edes selittää miten paljon hyvää olet tuonut mun maailmaan :) Tuntuu vähän siltä, että ennen koin maailman aika harmaana ja sitten sinä tulit ja laitoit siihen värit :)


Ja se on kyllä tosi hyvä, että yrität keskittyä niihin positiivisiin ajatuksiin :)

Lue lisää

huolissasi minusta, enhän voi sitä estääkään :) Kunhan vain et murehdi liikaa minua ja pidät huolen ensin itsestäsi. Kyllä minä täällä pärjäilen ja koitan elää näillä eväillä, mitä nyt on.

Se ansaitseminen on vain ensimmäinen asia, mikä on tullut mieleen, kun on miettinyt syytä kaikelle. En oikein osaa ajatella muuten. Mutta ihan totta on niin kuin sanot, että se kaikki on kokemusten summa. Osittain se on ympäristöstä kiinni ja osittain omasta asenteestani. Mutta en siltikään halua muuttaa ajatteluani. Ehkä se sen aukon voi parantaa, mutta tällä hetkellä suuresti epäilen sitä. Siksi koitankin rakentaa kivenkovaa kulissia ympärille, ettei kukaan näkisi siihen pimeyteen. Jos vaikka itsekin tulisin joskus sokeaksi sille :)

Minä en vain halua sellaista valta kehenkään, enkä mihinkään. Vallasta kun seuraa aina vastuu ja se onkin jo kiperämpi paikka. Monet eivät osaa toimia sen kanssa ja tavoittelevat vain oikeuksiaan. Velvollisuuksista ei puhuta koskaan mitään. Sellainen valta olisi liian suuri taakka minulle tämän kaiken muun lisäksi, koska kuljen itse aina sen vastuun ja velvollisuuden kautta. Lisäksi siinä on jo suuri työ, että saan kontrolloitua itseäni. Välillä kun tuntuu siltä, että koko energia menee itsensä kasassa pitämiseen edes jotenkin.

Mutta onneksi saan onnea sellaisista pienistä asioista ainakin hetkittäin :) Niistä on yritettävä raapia se onni ja onnellisuuden tunne kasaan, mikä ylipäätään on nyt saatavissa. Se on vain välillä todella kovan työn takana. En uskalla edes ajatella, että joskus olisin sellaisella kokonaisvaltaisella tavalla onnellinen, jos ihminen nyt koskaan voi täysin onnellinen olla. En usko, että saavutan enää sellaista tilaa. Vaikka kaikkeni yritänkin, niin pidemmän päälle se pimeys tuhoaa kaiken ympäriltäni. Siksi on parempi, etten satuta enää ketään.

Onneksi sinä olet tuonut iloa elämääni ja kaiken keskelle :) Hyvät tunteet sinua kohtaan ovat edelleen olemassa, vaikka ne on nyt ahdistettu sinne pienen sydämen riekaleen pimeimpään nurkkaan :) Mutta ainakin ne pitävät sen pirstaleen hengissä :)

tietysti olla kirjoitti:

huolissasi minusta, enhän voi sitä estääkään :) Kunhan vain et murehdi liikaa minua ja pidät huolen ensin itsestäsi. Kyllä minä täällä pärjäilen ja koitan elää näillä eväillä, mitä nyt on.

Se ansaitseminen on vain ensimmäinen asia, mikä on tullut mieleen, kun on miettinyt syytä kaikelle. En oikein osaa ajatella muuten. Mutta ihan totta on niin kuin sanot, että se kaikki on kokemusten summa. Osittain se on ympäristöstä kiinni ja osittain omasta asenteestani. Mutta en siltikään halua muuttaa ajatteluani. Ehkä se sen aukon voi parantaa, mutta tällä hetkellä suuresti epäilen sitä. Siksi koitankin rakentaa kivenkovaa kulissia ympärille, ettei kukaan näkisi siihen pimeyteen. Jos vaikka itsekin tulisin joskus sokeaksi sille :)

Minä en vain halua sellaista valta kehenkään, enkä mihinkään. Vallasta kun seuraa aina vastuu ja se onkin jo kiperämpi paikka. Monet eivät osaa toimia sen kanssa ja tavoittelevat vain oikeuksiaan. Velvollisuuksista ei puhuta koskaan mitään. Sellainen valta olisi liian suuri taakka minulle tämän kaiken muun lisäksi, koska kuljen itse aina sen vastuun ja velvollisuuden kautta. Lisäksi siinä on jo suuri työ, että saan kontrolloitua itseäni. Välillä kun tuntuu siltä, että koko energia menee itsensä kasassa pitämiseen edes jotenkin.

Mutta onneksi saan onnea sellaisista pienistä asioista ainakin hetkittäin :) Niistä on yritettävä raapia se onni ja onnellisuuden tunne kasaan, mikä ylipäätään on nyt saatavissa. Se on vain välillä todella kovan työn takana. En uskalla edes ajatella, että joskus olisin sellaisella kokonaisvaltaisella tavalla onnellinen, jos ihminen nyt koskaan voi täysin onnellinen olla. En usko, että saavutan enää sellaista tilaa. Vaikka kaikkeni yritänkin, niin pidemmän päälle se pimeys tuhoaa kaiken ympäriltäni. Siksi on parempi, etten satuta enää ketään.

Onneksi sinä olet tuonut iloa elämääni ja kaiken keskelle :) Hyvät tunteet sinua kohtaan ovat edelleen olemassa, vaikka ne on nyt ahdistettu sinne pienen sydämen riekaleen pimeimpään nurkkaan :) Mutta ainakin ne pitävät sen pirstaleen hengissä :)

Lue lisää

tuhoaa kaiken ympäriltäsi. Uskon, että hyvät tunteesi ovat sitä pimeyttä voimakkaampia ja vaikkeivat olisikaan voimakkaampia, niin ainakin ovat tärkeempiä. Ehkä se pimeys tuntuu voimakkaammalta sen takia, että sen seuraukset ovat aina näkyvämmät.
Ja jos tosiaan yrittää kaikkensa, niin kyllä se ainakin mun mielestä luo sellaisen pohjan, jota se pimeys ei voi hajottaa. Ei sillä ole mitään väliä minkälainen se pohja on, mutta jos se on tehty kaikkensa yrittämällä, niin se on silloin tärkeämpi ja vahvempi.

Ole varovainen niiden kulissien rakentamisen kanssa ettet vain tule sulkeneeksi itseäsi ulkopuolelle. Mä olen joskus kauan aikaa sitten tehnyt niin :) Mutta kiitos sinun, jouduin jotenkin takaisin sisäpuolelle :) Kai se menee jotenkin niin, että jos rakentaa ympärilleen liian monta kulissia tai muuria, tulee vahingossa ympäröineeksi itsensä labyrintilla.

Ehkä saatkin itsesi sokeutumaan sille möykylle. Voihan se ihan hyvin olla niin, että ajan kanssa sen olemassaoloa saa unohdettua ja se lieventyy lieventymistään.
Vaikka "aika parantaa" ei ole enää sellainen fraasi, johon hirveästi luotan :)

Uskon sen, että sinulla menee varmasti paljon energiaa itsesi kontrolloimiseen, se johtuu varmaan niistä voimakkaista tunteista.
Ja se on kyllä ihan täysin totta, että vallasta seuraa vastuu.

Olosi on vaikuttanut mun mielestä nyt vähän jotenkin siltä, että se möykky on saanut isomman otteen..?
Meneeköhän se niin, että ensin se olosi paranee ja sitten pahenee? Tai että se pahenee sen takia, että sitä yrittää parantaa? Kun monilla asioilla on varmaan sellaisia kehityskulkuja, että kun ne yrittää saada pois päiviltä, niin ne ottavat silloin oikein kunnon otteen vielä muistuttaakseen olemassaolostaan, mutta sitten lopulta joutuvat hellittämään. Niin että lopputuloksessa on kuitenkin jääty plussan puolelle. Hmm, en ole varma tiedänkö itsekään mitä yritän selittää :)

Ja ehkä sitten kun tuo olosi taas vähän paranee, niin pystyt ajatella edes vähän positiivisemmin (ja realistisemmin :) ) siitä ansaitsemisesta?
Ja onnellisuuden saavuttamisesta myös.

Ja vaikka nyt olet tainnut unohtaa sen, eikä sinusta itsestäsi taida nyt juurikaan tuntua siltä, niin sinun sisällä on myös jotakin, mikä loistaa ja on lämmin. Ja se pitää paljon paremmin otteessaan kuin mikään pimeys, puhun kokemuksesta :)
Sisälläsi on jotakin mikä saa onnelliseksi. En ole koskaan tuntenut niin suuria onnen tunteita, mitä sinä saat mut tuntemaan :) Enkä tiedä ketään muuta, jonka sisällä olisi se sama asia. Vain sinun. Tai ehkä se asia olet sinä itse.



Älä anna niiden tunteiden ahdistua sinne :)
Vaikka on niillä sielläkin varmaan ihan hyvä olla, kun ovat sinun sydämessäsi :)

Yritä jaksaa rakas, vaikka joskus olisi vaikeampaa..
Tulin miettineeksi, että kyllä sinäkin olet mun elämän valo :)

että se pimeys kirjoitti:

tuhoaa kaiken ympäriltäsi. Uskon, että hyvät tunteesi ovat sitä pimeyttä voimakkaampia ja vaikkeivat olisikaan voimakkaampia, niin ainakin ovat tärkeempiä. Ehkä se pimeys tuntuu voimakkaammalta sen takia, että sen seuraukset ovat aina näkyvämmät.
Ja jos tosiaan yrittää kaikkensa, niin kyllä se ainakin mun mielestä luo sellaisen pohjan, jota se pimeys ei voi hajottaa. Ei sillä ole mitään väliä minkälainen se pohja on, mutta jos se on tehty kaikkensa yrittämällä, niin se on silloin tärkeämpi ja vahvempi.

Ole varovainen niiden kulissien rakentamisen kanssa ettet vain tule sulkeneeksi itseäsi ulkopuolelle. Mä olen joskus kauan aikaa sitten tehnyt niin :) Mutta kiitos sinun, jouduin jotenkin takaisin sisäpuolelle :) Kai se menee jotenkin niin, että jos rakentaa ympärilleen liian monta kulissia tai muuria, tulee vahingossa ympäröineeksi itsensä labyrintilla.

Ehkä saatkin itsesi sokeutumaan sille möykylle. Voihan se ihan hyvin olla niin, että ajan kanssa sen olemassaoloa saa unohdettua ja se lieventyy lieventymistään.
Vaikka "aika parantaa" ei ole enää sellainen fraasi, johon hirveästi luotan :)

Uskon sen, että sinulla menee varmasti paljon energiaa itsesi kontrolloimiseen, se johtuu varmaan niistä voimakkaista tunteista.
Ja se on kyllä ihan täysin totta, että vallasta seuraa vastuu.

Olosi on vaikuttanut mun mielestä nyt vähän jotenkin siltä, että se möykky on saanut isomman otteen..?
Meneeköhän se niin, että ensin se olosi paranee ja sitten pahenee? Tai että se pahenee sen takia, että sitä yrittää parantaa? Kun monilla asioilla on varmaan sellaisia kehityskulkuja, että kun ne yrittää saada pois päiviltä, niin ne ottavat silloin oikein kunnon otteen vielä muistuttaakseen olemassaolostaan, mutta sitten lopulta joutuvat hellittämään. Niin että lopputuloksessa on kuitenkin jääty plussan puolelle. Hmm, en ole varma tiedänkö itsekään mitä yritän selittää :)

Ja ehkä sitten kun tuo olosi taas vähän paranee, niin pystyt ajatella edes vähän positiivisemmin (ja realistisemmin :) ) siitä ansaitsemisesta?
Ja onnellisuuden saavuttamisesta myös.

Ja vaikka nyt olet tainnut unohtaa sen, eikä sinusta itsestäsi taida nyt juurikaan tuntua siltä, niin sinun sisällä on myös jotakin, mikä loistaa ja on lämmin. Ja se pitää paljon paremmin otteessaan kuin mikään pimeys, puhun kokemuksesta :)
Sisälläsi on jotakin mikä saa onnelliseksi. En ole koskaan tuntenut niin suuria onnen tunteita, mitä sinä saat mut tuntemaan :) Enkä tiedä ketään muuta, jonka sisällä olisi se sama asia. Vain sinun. Tai ehkä se asia olet sinä itse.



Älä anna niiden tunteiden ahdistua sinne :)
Vaikka on niillä sielläkin varmaan ihan hyvä olla, kun ovat sinun sydämessäsi :)

Yritä jaksaa rakas, vaikka joskus olisi vaikeampaa..
Tulin miettineeksi, että kyllä sinäkin olet mun elämän valo :)

Lue lisää

vielä jotain hyvää, meille molemmille :) Vaikka välillä siihen on kyllä kovin vaikea uskoa, kun vain hakkaa päätänsä seinään.

En vaan tiedä riittääkö se yrittäminenkään loppupeleissä, jos ei kerta kaikkiaan osaa tai ole taitoa tehdä asioita. Vaikka tietysti yrittäminen jo sinänsä on yleensä hyvästä. Kun vain edes joskus näkisi haluamiaan lopputuloksia :)

Se voi kyllä olla, että niistä muureista muodostuu äkkiä labyrintti ja hukkaa itsensäkin lopullisesti. Minä olen kyllä yrittänyt sulkea itseni sellaiseen ydinsiiloon, etten pääse sieltä pois :)

Minäkään en usko Aika parantaa-sanontaan. En ole oikeastaan koskaan uskonnut. Asioiden kanssa oppii kyllä elämään, mutta paranemisen kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Tunteet menevät tuollaisissa sykleissä niin kuin sanoit, mutta ei se aukko minua koskaan valtaansa saa kokonaan. Ehkä aivan hetkittäin. Mutta sen läsnäolon voi kyllä tuntea koko ajan. Itseasiassa nyt tuntuu jo vähän paremmalta, kun on voinut kertoa näitä asioita sinulle. Ihmisen ei ole hyvä hautoa asioita sisällään liian pitkään. Ja niin kuten tiedät, niin en hirveästi tällaisista asioista muille juttele. Onneksi sinulle voi ja jaksat kuunnella ja ymmärtää :)

Kyllä minä sen tavallaan tiedänkin, että sisälläni on jotain hyvääkin, olenhan ikuinen romantikko :) Sinä olet myös tehnyt minut aina valtavan onnelliseksi, kaikesta huolimatta :) Sellaista en muualta löydä :)

Kyllähän minä täällä jakselen. Enemmän olen huolissani sinun hyvinvoinnista. Kunpa vain voisin jotenkin auttaa...

tästä seuraa kirjoitti:

vielä jotain hyvää, meille molemmille :) Vaikka välillä siihen on kyllä kovin vaikea uskoa, kun vain hakkaa päätänsä seinään.

En vaan tiedä riittääkö se yrittäminenkään loppupeleissä, jos ei kerta kaikkiaan osaa tai ole taitoa tehdä asioita. Vaikka tietysti yrittäminen jo sinänsä on yleensä hyvästä. Kun vain edes joskus näkisi haluamiaan lopputuloksia :)

Se voi kyllä olla, että niistä muureista muodostuu äkkiä labyrintti ja hukkaa itsensäkin lopullisesti. Minä olen kyllä yrittänyt sulkea itseni sellaiseen ydinsiiloon, etten pääse sieltä pois :)

Minäkään en usko Aika parantaa-sanontaan. En ole oikeastaan koskaan uskonnut. Asioiden kanssa oppii kyllä elämään, mutta paranemisen kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Tunteet menevät tuollaisissa sykleissä niin kuin sanoit, mutta ei se aukko minua koskaan valtaansa saa kokonaan. Ehkä aivan hetkittäin. Mutta sen läsnäolon voi kyllä tuntea koko ajan. Itseasiassa nyt tuntuu jo vähän paremmalta, kun on voinut kertoa näitä asioita sinulle. Ihmisen ei ole hyvä hautoa asioita sisällään liian pitkään. Ja niin kuten tiedät, niin en hirveästi tällaisista asioista muille juttele. Onneksi sinulle voi ja jaksat kuunnella ja ymmärtää :)

Kyllä minä sen tavallaan tiedänkin, että sisälläni on jotain hyvääkin, olenhan ikuinen romantikko :) Sinä olet myös tehnyt minut aina valtavan onnelliseksi, kaikesta huolimatta :) Sellaista en muualta löydä :)

Kyllähän minä täällä jakselen. Enemmän olen huolissani sinun hyvinvoinnista. Kunpa vain voisin jotenkin auttaa...

Lue lisää

Ja älä hei kuitenkaan hirveästi hakkaa päätä seinään, ei se ihan taida olla sen 150 kalorin arvoista :)

En keksi millaisia asioita ei monta kertaa yrittämällä oppisi edes jotenkin tekemään. Eihän täydellinen tarvikaan olla. Mun mielestä ainakin parempi niin, että jokin asia on tehty kaikkensa yrittämällä, vaikka se lopputulos nyt ei hienoin mahdollinen olisikaan, kuin niin että se asia on tehty puoliunessa paljoakaan ajatuksia uhraamatta ja siitä lopputuloksesta on tullut ihan tismalleen oikeanlainen.
Ja ehkä lopputulokseen pääseminen ei edes tunnu kummoiselta, jos sen eteen ei mitään ole koskaan tarvinnut tehdä.

Ei kai nyt sentään ydinsiiloon! :) Korkeintaan ehkä sellaiseen laakasiiloon, voihan siitäkin laittaa ovet lukkoon jos tarve vaatii :) Ja tiedoksesi, että mä tulen sitten perässä sinne siiloon jos yrität sulkea sinne mitään muuta kuin sen möykyn :)

Niin, ehkä se aika tosiaan enemmänkin vain opettaa elämään asioiden kanssa.
Se on hyvä, että se möykky on kuitenkin alakynnessä.

Tosi hyvä jos tuntuu jo vähän paremmalta :) Musta tuntuu todella hyvältä se, että pystyt kertomaan kaikkia tuollaisia asioita minulle. Ja nuokin on vielä niin isoja asioita, että niitä etenkään ei varmasti ole hyvä hautoa sisällä liian pitkään. Myönnän kyllä itsekin aina syyllistyväni siihen asioiden hautomiseen :) Vaikka ihan oikeassa olet, että se ei kyllä ole hyväksi.
Tämä kaikki tuntuu niin hyvältä, mutta on varmaan vähän omituista :) Ei kai ihmiset yleensä näin nopeasti pysty puhumaan toisilleen näin avoimesti. Tai no en ehkä kehtaa väittää, että meilläkään keskusteluun on edetty kovin nopeasti :) Mutta musta tuntuu ja on tuntunut niin luonnolliselta ja helpolta kertoa sinulle asioita, että ihmetyttää itseänikin. En voisi kuvitella tällaista olotilaa kenenkään muun kanssa.
Me taidetaan olla vähän outoja :)

Hyvä, että tiedät sen, että sisälläsi on hyvää :) Sitä et saa unohtaa :)

Ei sinun tarvitse olla musta niin huolissasi, kyllä minäkin jakselen :)
Huolehdi sinäkin ensin itsestäsi, ja siitä että muistat syödä ja nukkua hyvin :)

Eikä musta enää ihan niin yksinäiseltäkään tunnu, kun sinä olet siinä :) Vaikket olekaan tässä.
Ja olet sanonut niin paljon kaikkia huojentavia asioita, että ne ajatukset, jotka johtivat tuohon pahaan oloon, taisivat vähän kumoutua.
Ja siinä taisi olla sekin, että olin vähän hautonut niitä tunteita sisälläni, eikä se tehnyt niille hyvää. Onneksi sinä kuulit :)

Ja kun uskon nyt siihen, että tästä seuraa vielä jotain hyvää, niin jo ne ajatuksetkin pitävät olon sellaisena ihan mukavana.
Ja parempi tämä olo on kuin sellainen ihan harmaa, mitä se ilman sinua olisi :)

toivottavasti :) kirjoitti:

Ja älä hei kuitenkaan hirveästi hakkaa päätä seinään, ei se ihan taida olla sen 150 kalorin arvoista :)

En keksi millaisia asioita ei monta kertaa yrittämällä oppisi edes jotenkin tekemään. Eihän täydellinen tarvikaan olla. Mun mielestä ainakin parempi niin, että jokin asia on tehty kaikkensa yrittämällä, vaikka se lopputulos nyt ei hienoin mahdollinen olisikaan, kuin niin että se asia on tehty puoliunessa paljoakaan ajatuksia uhraamatta ja siitä lopputuloksesta on tullut ihan tismalleen oikeanlainen.
Ja ehkä lopputulokseen pääseminen ei edes tunnu kummoiselta, jos sen eteen ei mitään ole koskaan tarvinnut tehdä.

Ei kai nyt sentään ydinsiiloon! :) Korkeintaan ehkä sellaiseen laakasiiloon, voihan siitäkin laittaa ovet lukkoon jos tarve vaatii :) Ja tiedoksesi, että mä tulen sitten perässä sinne siiloon jos yrität sulkea sinne mitään muuta kuin sen möykyn :)

Niin, ehkä se aika tosiaan enemmänkin vain opettaa elämään asioiden kanssa.
Se on hyvä, että se möykky on kuitenkin alakynnessä.

Tosi hyvä jos tuntuu jo vähän paremmalta :) Musta tuntuu todella hyvältä se, että pystyt kertomaan kaikkia tuollaisia asioita minulle. Ja nuokin on vielä niin isoja asioita, että niitä etenkään ei varmasti ole hyvä hautoa sisällä liian pitkään. Myönnän kyllä itsekin aina syyllistyväni siihen asioiden hautomiseen :) Vaikka ihan oikeassa olet, että se ei kyllä ole hyväksi.
Tämä kaikki tuntuu niin hyvältä, mutta on varmaan vähän omituista :) Ei kai ihmiset yleensä näin nopeasti pysty puhumaan toisilleen näin avoimesti. Tai no en ehkä kehtaa väittää, että meilläkään keskusteluun on edetty kovin nopeasti :) Mutta musta tuntuu ja on tuntunut niin luonnolliselta ja helpolta kertoa sinulle asioita, että ihmetyttää itseänikin. En voisi kuvitella tällaista olotilaa kenenkään muun kanssa.
Me taidetaan olla vähän outoja :)

Hyvä, että tiedät sen, että sisälläsi on hyvää :) Sitä et saa unohtaa :)

Ei sinun tarvitse olla musta niin huolissasi, kyllä minäkin jakselen :)
Huolehdi sinäkin ensin itsestäsi, ja siitä että muistat syödä ja nukkua hyvin :)

Eikä musta enää ihan niin yksinäiseltäkään tunnu, kun sinä olet siinä :) Vaikket olekaan tässä.
Ja olet sanonut niin paljon kaikkia huojentavia asioita, että ne ajatukset, jotka johtivat tuohon pahaan oloon, taisivat vähän kumoutua.
Ja siinä taisi olla sekin, että olin vähän hautonut niitä tunteita sisälläni, eikä se tehnyt niille hyvää. Onneksi sinä kuulit :)

Ja kun uskon nyt siihen, että tästä seuraa vielä jotain hyvää, niin jo ne ajatuksetkin pitävät olon sellaisena ihan mukavana.
Ja parempi tämä olo on kuin sellainen ihan harmaa, mitä se ilman sinua olisi :)

Lue lisää

edes näin kaukoapuna sinulle :) Kun tuossa mietin, niin se hyvä sisälläni johtuu kyllä suurelta osin sinusta. Olen ollut joskus aika hirveä ihminen, mutta sinun ansiosta muutuin parempaan suuntaan. Siltä minusta ainakin nyt tuntuu.

Tietysti työllä saavutettu maistuu aina paremmalta, kuin tarjottimella tuotu. Kai sitä tästä yrittämisestä on jotain oppinut. Ainakin toivottavasti :) Vaikka aina ei siltä tunnukaan.

Mitäpä sen väliä, vaikka outoja olisimmekin. Omituisten otusten kerhossa on aina tilaa :) Ehkä se avoimuus itselläni tulee ainakin siitä, kun olen tällainen juuriaan myöten rehellinen ihminen. Välillä kyllä liiaksikin asti :) En juuri edes osaa valehdella, enkä haluaisikaan. Parempi on sanoa asiat suoraan.

Se sellainen harmaa olo ei ole pidemmän päälle varmaankaan hyväksi. Itse olen sitäkin kokenut ihan tarpeeksi. Se on kuin olisi elävä kuollut. Kaikki on merkityksetöntä ja pelkkää elämän suorittamista. Ja samalla aika nakertaa niitä viimeisiäkin elämän perustuksia.

Kunhan vain itsekin tiedät, ettet ole mitenkään ansainnut sitä pahaa elämässäsi. Harmi, etten nyt voi paremmin auttaa, kuin olemalla erittäin pahoillani puolestasi. Toivon, ettei sinun koskaan tarvitsisi kokea mitään pahaa ja, että saisit vain onnea, valoa, lämpöä ja rakkautta elämääsi :)

voin olla kirjoitti:

edes näin kaukoapuna sinulle :) Kun tuossa mietin, niin se hyvä sisälläni johtuu kyllä suurelta osin sinusta. Olen ollut joskus aika hirveä ihminen, mutta sinun ansiosta muutuin parempaan suuntaan. Siltä minusta ainakin nyt tuntuu.

Tietysti työllä saavutettu maistuu aina paremmalta, kuin tarjottimella tuotu. Kai sitä tästä yrittämisestä on jotain oppinut. Ainakin toivottavasti :) Vaikka aina ei siltä tunnukaan.

Mitäpä sen väliä, vaikka outoja olisimmekin. Omituisten otusten kerhossa on aina tilaa :) Ehkä se avoimuus itselläni tulee ainakin siitä, kun olen tällainen juuriaan myöten rehellinen ihminen. Välillä kyllä liiaksikin asti :) En juuri edes osaa valehdella, enkä haluaisikaan. Parempi on sanoa asiat suoraan.

Se sellainen harmaa olo ei ole pidemmän päälle varmaankaan hyväksi. Itse olen sitäkin kokenut ihan tarpeeksi. Se on kuin olisi elävä kuollut. Kaikki on merkityksetöntä ja pelkkää elämän suorittamista. Ja samalla aika nakertaa niitä viimeisiäkin elämän perustuksia.

Kunhan vain itsekin tiedät, ettet ole mitenkään ansainnut sitä pahaa elämässäsi. Harmi, etten nyt voi paremmin auttaa, kuin olemalla erittäin pahoillani puolestasi. Toivon, ettei sinun koskaan tarvitsisi kokea mitään pahaa ja, että saisit vain onnea, valoa, lämpöä ja rakkautta elämääsi :)

Lue lisää

ihana kaukoapu :)

Ethän liian ankara ole itsellesi kuitenkaan? Kaikki ihmisethän jos jonkinmoisia virheitä tekevät elämässään. Ehkä sitten joskus et ole ollut niin hyvä ihminen itseesi suhteutettuna, mutta muihin suhteutettuna ei varmasti ole ihan oikein käyttää sanaa "hirveä". Ja jotkin tietyt perustavat asiat ihmisissä ovat kuitenkin koko elämän aika samanlaisia, niin olet sinä silti ollut sinä silloinkin, kun et ehkä ole ollut ihan niin hyvä ihminen kuin pystyt olemaan. Ja sinä olet ihana :) Muutuit sitten vain muiltakin osin ihanaksi :)
On se hyvä sinussa varmasti aina ollut, mutta ehkä sitten olet antanut sen vain nukkua joskus :)
Vaikka ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, kun mustakin tuntuu siltä, että monet positiiviset asiat johtuvat sinusta :) Ja johtuvathan ne.

Niinpä :) En edes halua olla normaali, kun outona tuntuu tältä :) Niin ja eikä sitä edes voisi yrittää toimia normaalisti tai olla normaali, jos ei vain ole.
Tai ehkä kaikki muut ihmiset on outoja ja me ollaan ihan normaaleja :)
Et tiedäkään miten mua huojentaa se, että sinulla on niin samankaltaisia tunteita kuin minulla :) Nyt voin vihdoinkin olla pohtimatta sitä vaihtoehtoa, että olen seonnut :)

Se on kyllä hyvä jos pystyy sanomaan asiat suoraan. Se on aika ihanteellista. Niin, vaikka liiaksi rehellinenkin voi myös tosiaan joskus olla :) Mutta parempi niin kuin mitenkään muuten. Mä olen aina jotenkin tykkännyt paljon siitä ominaisuudesta, että sanoo asiat suoraan.


Kuvailit sen harmaan olon paremmin kuin olisin itse edes osannut. Harmi, että sinä olet joutunut kokemaan sitäkin :(

Kiva kun uskot noin etten olisi sitä ansainnut :) Mutta kun jotkin asiat johtuvat jotenkin itsestäni ja siitä, että en ole ollut sellainen kuin pitäisi olla. Ja joskus olen kyllä ajatellut, että musta on varmaan pakko säteillä jotakin pahaa energiaa ympäristööni :) Vaikka en oikeasti sellaiseen, että jostakin voisi todella voimakkaasti säteillä pahaa energiaa, niin uskokaan.
Sekin, että olet pahoillasi on mulle paljon :) Mutta älä turhia ole huolissasi.

Tuntuu ihan ihmeelliseltä ajatella, että joku toivoo noin minulle :)

Ja minäkin toivon tuota kaikkea sinulle :) Ja muista se, että sinä ansaitset pelkästään hyvää, et mitään pahaa tai pahaa oloa :)

Menen nyt nukkumaan, hyvää yötä :)

ollutkin todella kirjoitti:

ihana kaukoapu :)

Ethän liian ankara ole itsellesi kuitenkaan? Kaikki ihmisethän jos jonkinmoisia virheitä tekevät elämässään. Ehkä sitten joskus et ole ollut niin hyvä ihminen itseesi suhteutettuna, mutta muihin suhteutettuna ei varmasti ole ihan oikein käyttää sanaa "hirveä". Ja jotkin tietyt perustavat asiat ihmisissä ovat kuitenkin koko elämän aika samanlaisia, niin olet sinä silti ollut sinä silloinkin, kun et ehkä ole ollut ihan niin hyvä ihminen kuin pystyt olemaan. Ja sinä olet ihana :) Muutuit sitten vain muiltakin osin ihanaksi :)
On se hyvä sinussa varmasti aina ollut, mutta ehkä sitten olet antanut sen vain nukkua joskus :)
Vaikka ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, kun mustakin tuntuu siltä, että monet positiiviset asiat johtuvat sinusta :) Ja johtuvathan ne.

Niinpä :) En edes halua olla normaali, kun outona tuntuu tältä :) Niin ja eikä sitä edes voisi yrittää toimia normaalisti tai olla normaali, jos ei vain ole.
Tai ehkä kaikki muut ihmiset on outoja ja me ollaan ihan normaaleja :)
Et tiedäkään miten mua huojentaa se, että sinulla on niin samankaltaisia tunteita kuin minulla :) Nyt voin vihdoinkin olla pohtimatta sitä vaihtoehtoa, että olen seonnut :)

Se on kyllä hyvä jos pystyy sanomaan asiat suoraan. Se on aika ihanteellista. Niin, vaikka liiaksi rehellinenkin voi myös tosiaan joskus olla :) Mutta parempi niin kuin mitenkään muuten. Mä olen aina jotenkin tykkännyt paljon siitä ominaisuudesta, että sanoo asiat suoraan.


Kuvailit sen harmaan olon paremmin kuin olisin itse edes osannut. Harmi, että sinä olet joutunut kokemaan sitäkin :(

Kiva kun uskot noin etten olisi sitä ansainnut :) Mutta kun jotkin asiat johtuvat jotenkin itsestäni ja siitä, että en ole ollut sellainen kuin pitäisi olla. Ja joskus olen kyllä ajatellut, että musta on varmaan pakko säteillä jotakin pahaa energiaa ympäristööni :) Vaikka en oikeasti sellaiseen, että jostakin voisi todella voimakkaasti säteillä pahaa energiaa, niin uskokaan.
Sekin, että olet pahoillasi on mulle paljon :) Mutta älä turhia ole huolissasi.

Tuntuu ihan ihmeelliseltä ajatella, että joku toivoo noin minulle :)

Ja minäkin toivon tuota kaikkea sinulle :) Ja muista se, että sinä ansaitset pelkästään hyvää, et mitään pahaa tai pahaa oloa :)

Menen nyt nukkumaan, hyvää yötä :)

Lue lisää

olen aika ankara itselleni. Ehkei se aina ole hyväksi, mutta ei pidä päästää itseään liian helpolla :)

Niin normaalius, mitä sekin oikeastaan on? Ihmisiä on vaikea lokeroida, kun kaikki ovat kuitenkin samanlaisia, mutta erilaisia :) Sen verran samanlaisia, että voimme kokea samanlaisia tunteita ja ymmärtää toista, mutta sen verran erilaisia, että todellinen tasa-arvo ei varmaankaan toteudu koskaan.

Eihän sinusta nyt mitään pahaa energiaa säteile :) En minä ainakaan ole sitä huomannut. Vaikka itsekin kyllä joskus ajattelen itsestäni noin. Eikä sinun minun mielestäni pidä olla mitään muuta kuin oma itsesi.

Huh, olipa päivä taas. Tänään oli kyllä pakko skipata yksi puolipakollinen meno, muuten olisi lähtenyt jalat alta tai taju päästä. Nyt olisi mukava köllähtää viereen tuhisemaan :) Vaan kohta on taas mentävä ulos. Onneksi sentään illan voi nyt lepäillä.

minä usein kirjoitti:

olen aika ankara itselleni. Ehkei se aina ole hyväksi, mutta ei pidä päästää itseään liian helpolla :)

Niin normaalius, mitä sekin oikeastaan on? Ihmisiä on vaikea lokeroida, kun kaikki ovat kuitenkin samanlaisia, mutta erilaisia :) Sen verran samanlaisia, että voimme kokea samanlaisia tunteita ja ymmärtää toista, mutta sen verran erilaisia, että todellinen tasa-arvo ei varmaankaan toteudu koskaan.

Eihän sinusta nyt mitään pahaa energiaa säteile :) En minä ainakaan ole sitä huomannut. Vaikka itsekin kyllä joskus ajattelen itsestäni noin. Eikä sinun minun mielestäni pidä olla mitään muuta kuin oma itsesi.

Huh, olipa päivä taas. Tänään oli kyllä pakko skipata yksi puolipakollinen meno, muuten olisi lähtenyt jalat alta tai taju päästä. Nyt olisi mukava köllähtää viereen tuhisemaan :) Vaan kohta on taas mentävä ulos. Onneksi sentään illan voi nyt lepäillä.

Lue lisää

ettei päästä itseään helpolla. Mutta ei kai aina tarvi päästä menemään siitäkään, mistä aita on korkein :)
Ethän kuitenkaan kovin ankara ole itsellesi? :(

Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että normaalius tai normaaliuden käsite on todella keinotekoinen. Ja en kyllä tykkää koko käsitteestä, koen että siihen liittyy niin paljon jonkinlaista vallankäyttöä. Kun päätetään mikä on normaalia, luokitellaan samalla jokin muu epänormaaliksi ja jotenkin samalla myös epätoivotuksi, koska normaaliushan on kai valtaosan mielestä toivottua?
Totta, samanlaisia mutta erilaisia :) Eli ehkä kaikki myös tavallaan kuuluvat kumpaankin lokeroon, normaaleihin ja outoihin. Ja tuon samanlaisia, mutta erilaisia-jutun takia mikään lokero ei varmaankaan ole ihan paikkaansa pitävä, tai suuri osa ainakaan ei ole.

En minäkään usko, että todellista tasa-arvoa tulee koskaan olemaan. Ja tasa-arvon toteuttamisessa on muutenkin jotenkin pielessä se, että sitä miten sitä toteutetaan yhteiskunnallisesti, sovelletaan siihen miten jokainen toteuttaa sitä yksilöllisesti. Yksilöllisellä tasolla pitäisi ottaa huomioon juuri se erilaisuus ja se, että epätasa-arvoahan se lopulta on, jos erilaiset ihmiset tungetaan samaan muottiin.
Kirjoitankohan taas ihan sekavasti? Mulle sanottiin toisinaan koulussa, että mun ajatuksen juoksussa on vaikea pysyä kärryillä ja jätän asioita selittämättä. Että käske vaan kirjoittamaan selkeämmin, jos menee ihan sekavaksi :)


Mutta jos kuitenkin joskus huomaat, että musta säteilee sittenkin pahaa energia, niin onneksi sinulla on se ydinsiilo, voit työntää mut sinne :)
Ja ei sinusta kyllä mitään pahaa energiaa säteile, pikemminkin hyvää. Enkä muuten usko siihenkään, että sinulla oikeasti olisi se käänteinen Midaksen kosketus :) Sori, en tiedä olisitko halunnut pitää hallussasi sellaisia supervoimia :)

No höh :( Kun sinulla on ollut tuollainen kiireinen päivä. Onneksi pystyit skipata jotain, koska ei itseään saa loppuun kuluttaa. Ja oma hyvä olo on kyllä usein tärkeämpi kuin mikään kiire. Ja yritä aina vältellä ottamasta mistään stressiä, vaikka kiire olisikin. Ja toivottavasti se kiire todella helpottaa lähiaikoina.
Voi kun olisitkin vieressä tuhisemassa :) Mietin aika usein sitä, miten kiva olisikaan vain olla kainalossasi :)

tietty hyvä kirjoitti:

ettei päästä itseään helpolla. Mutta ei kai aina tarvi päästä menemään siitäkään, mistä aita on korkein :)
Ethän kuitenkaan kovin ankara ole itsellesi? :(

Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että normaalius tai normaaliuden käsite on todella keinotekoinen. Ja en kyllä tykkää koko käsitteestä, koen että siihen liittyy niin paljon jonkinlaista vallankäyttöä. Kun päätetään mikä on normaalia, luokitellaan samalla jokin muu epänormaaliksi ja jotenkin samalla myös epätoivotuksi, koska normaaliushan on kai valtaosan mielestä toivottua?
Totta, samanlaisia mutta erilaisia :) Eli ehkä kaikki myös tavallaan kuuluvat kumpaankin lokeroon, normaaleihin ja outoihin. Ja tuon samanlaisia, mutta erilaisia-jutun takia mikään lokero ei varmaankaan ole ihan paikkaansa pitävä, tai suuri osa ainakaan ei ole.

En minäkään usko, että todellista tasa-arvoa tulee koskaan olemaan. Ja tasa-arvon toteuttamisessa on muutenkin jotenkin pielessä se, että sitä miten sitä toteutetaan yhteiskunnallisesti, sovelletaan siihen miten jokainen toteuttaa sitä yksilöllisesti. Yksilöllisellä tasolla pitäisi ottaa huomioon juuri se erilaisuus ja se, että epätasa-arvoahan se lopulta on, jos erilaiset ihmiset tungetaan samaan muottiin.
Kirjoitankohan taas ihan sekavasti? Mulle sanottiin toisinaan koulussa, että mun ajatuksen juoksussa on vaikea pysyä kärryillä ja jätän asioita selittämättä. Että käske vaan kirjoittamaan selkeämmin, jos menee ihan sekavaksi :)


Mutta jos kuitenkin joskus huomaat, että musta säteilee sittenkin pahaa energia, niin onneksi sinulla on se ydinsiilo, voit työntää mut sinne :)
Ja ei sinusta kyllä mitään pahaa energiaa säteile, pikemminkin hyvää. Enkä muuten usko siihenkään, että sinulla oikeasti olisi se käänteinen Midaksen kosketus :) Sori, en tiedä olisitko halunnut pitää hallussasi sellaisia supervoimia :)

No höh :( Kun sinulla on ollut tuollainen kiireinen päivä. Onneksi pystyit skipata jotain, koska ei itseään saa loppuun kuluttaa. Ja oma hyvä olo on kyllä usein tärkeämpi kuin mikään kiire. Ja yritä aina vältellä ottamasta mistään stressiä, vaikka kiire olisikin. Ja toivottavasti se kiire todella helpottaa lähiaikoina.
Voi kun olisitkin vieressä tuhisemassa :) Mietin aika usein sitä, miten kiva olisikaan vain olla kainalossasi :)

Lue lisää

siitä, mikä asia on kyseessä. Jos asialla ei ole niin merkitystä, niin en minä sitten ole ankara. Mutta tärkeissä jutuissa yleensä olen.

Se lokeroiminen ei ole kyllä ollenkaan hyväksi, siitä olen samaa mieltä. Mutta mun mielestä se tulee osittain sitäkin kautta, että ihmisillä on hirveä tarve korostaa erilaisuuttaan. Ajattelen, että olisi parempi, jos kiinnitettäisiin enemmän huomiota niihin samankaltaisuuksiin. Eikä se väkisin samaan muottiin tunkeminen ole ollenkaan hyväksi. Mutta taas sitten on se puoli, että joskus sellaiset muotit luovat ihmisille yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tasa-arvoistavat sitä kautta. En nyt tarkoita mitään aivopesua, vaan vaikka esimerkkinä koulupukuja. Jos ymmärrät mitä ajan takaa?

En minä sinua mihinkään kahlita voisi :) Ei sinusta mitään pahaa säteile ja minusta itsestä on kyllä supervoimat kaukana :)

Pakko on kyllä välillä viheltää peli poikki, vaikka todennäköisesti tämäkin vain lisäsi tulevaisuuden huolia. Ei stressi vielä ole iskenyt, mutta voi olla, että tätä tahtia ei mene montaa viikkoa. Ei kyllä olisi väliksi, vaikkei ensi viikolla olisi töitä ollenkaan :) No, onneksi huomenna on perjantai :)

riippuu yleensä kirjoitti:

siitä, mikä asia on kyseessä. Jos asialla ei ole niin merkitystä, niin en minä sitten ole ankara. Mutta tärkeissä jutuissa yleensä olen.

Se lokeroiminen ei ole kyllä ollenkaan hyväksi, siitä olen samaa mieltä. Mutta mun mielestä se tulee osittain sitäkin kautta, että ihmisillä on hirveä tarve korostaa erilaisuuttaan. Ajattelen, että olisi parempi, jos kiinnitettäisiin enemmän huomiota niihin samankaltaisuuksiin. Eikä se väkisin samaan muottiin tunkeminen ole ollenkaan hyväksi. Mutta taas sitten on se puoli, että joskus sellaiset muotit luovat ihmisille yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tasa-arvoistavat sitä kautta. En nyt tarkoita mitään aivopesua, vaan vaikka esimerkkinä koulupukuja. Jos ymmärrät mitä ajan takaa?

En minä sinua mihinkään kahlita voisi :) Ei sinusta mitään pahaa säteile ja minusta itsestä on kyllä supervoimat kaukana :)

Pakko on kyllä välillä viheltää peli poikki, vaikka todennäköisesti tämäkin vain lisäsi tulevaisuuden huolia. Ei stressi vielä ole iskenyt, mutta voi olla, että tätä tahtia ei mene montaa viikkoa. Ei kyllä olisi väliksi, vaikkei ensi viikolla olisi töitä ollenkaan :) No, onneksi huomenna on perjantai :)

Lue lisää

toivoa, että tärkeitä asioita ei ole kovin paljoa, että et voi olla itsellesi ankara ainakaan usein :)

En olekaan koskaan miettinyt sitä miten samankaltaisuuksiin keskittyminen todellakin parantaisi asioita, olet ihan oikeassa. Ainakin kun sitä miettii, niin uskoisin että sillä tavalla ajatteleminen voisi muuttaa monia asioita paljon paremmaksi. Koska nythän ihmiset kasvatetaan etsimään eroja toisistaan, vaikka niinhän se todellakin on, että ihan saman asian se ajaisi jos kaikki opetettaisiin etsimään samankaltaisuuksia toisistaan. Ja se ajatus on paljon positiivisempi eikä ollenkaan niin syrjivä. Ja jos ihmiset kasvatettaisiin ajattelemaan mielummin niin, niin se muutos olisi vielä aika perustavaa laatua. Sun pitää levittää sitä ideaa samankaltaisuuksien huomioimisesta, koska se on tosi hieno idea :)

Koulupuvuissa on hyvää myös se, että niiden avulla ehkä oppii suuntaamaan huomion ihmiseen itseensä, eikä pelkkään ulkokuoreen. Meillä on töissä kaikilla samanlaiset vaatteet ja kyllähän ne sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta luo vaikkeivat sitä varten olekaan. Mutta oli kyllä outoa huomata aluksi miten ei oikein meinannut saada muodostettua kenestäkään kokonaiskuvaa ilman sitä ulkokuoren perusteella lokeroimista. Vaikka olen mielestäni vähän yrittänyt aina vältellä tekemästä sitä, mutta näköjään sitä luokittelee kuitenkin aika paljon niin.

Siitä muuten halusin kysyä, että jos muistat kun joskus mainitsin siitä ikäjutusta, niin mitä ajattelet siitä..? Kun musta tuntuu, että olen pyöritellyt sitäkin asiaa päässäni niin kauan, että en osaa suhteuttaa sitä enää mitenkään. Vaikka en kyllä ole ajatellut sitä aikoihin enää, mutta ajattelin vaan, että miltä sinusta tuntuu? Kun pelkäsin mielessäni aina joskus sitä, mitä sinä saattaisit ajatella siitä.

Välillä kyllä, kun olen ajatellut kaikkea tätä ja sinua, niin ei tunnu todellakaan siltä, että sinusta olisi jotkin supervoimat kovin kaukana :) En ymmärrä varmaan koskaan miten jaksoit.

Toivottavasti ei kovin suuria huolia lisännyt tulevaisuuteen? Hyvä ettei ole stressi iskenyt, mutta älä anna iskeäkään. Stressaaminen tekee vaan niin huonoa. Eikä aikaa saa kuitenkaan taiottua yhtään lisää, vaikka asioista ottaisi paineita. Oman itsen kannalta paras, kun ajattelee jotenkin positiivisesti. Se olisi kyllä hyvä jos voisit kiireen jälkeen levätä kunnolla :)

täytyy sitten kirjoitti:

toivoa, että tärkeitä asioita ei ole kovin paljoa, että et voi olla itsellesi ankara ainakaan usein :)

En olekaan koskaan miettinyt sitä miten samankaltaisuuksiin keskittyminen todellakin parantaisi asioita, olet ihan oikeassa. Ainakin kun sitä miettii, niin uskoisin että sillä tavalla ajatteleminen voisi muuttaa monia asioita paljon paremmaksi. Koska nythän ihmiset kasvatetaan etsimään eroja toisistaan, vaikka niinhän se todellakin on, että ihan saman asian se ajaisi jos kaikki opetettaisiin etsimään samankaltaisuuksia toisistaan. Ja se ajatus on paljon positiivisempi eikä ollenkaan niin syrjivä. Ja jos ihmiset kasvatettaisiin ajattelemaan mielummin niin, niin se muutos olisi vielä aika perustavaa laatua. Sun pitää levittää sitä ideaa samankaltaisuuksien huomioimisesta, koska se on tosi hieno idea :)

Koulupuvuissa on hyvää myös se, että niiden avulla ehkä oppii suuntaamaan huomion ihmiseen itseensä, eikä pelkkään ulkokuoreen. Meillä on töissä kaikilla samanlaiset vaatteet ja kyllähän ne sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta luo vaikkeivat sitä varten olekaan. Mutta oli kyllä outoa huomata aluksi miten ei oikein meinannut saada muodostettua kenestäkään kokonaiskuvaa ilman sitä ulkokuoren perusteella lokeroimista. Vaikka olen mielestäni vähän yrittänyt aina vältellä tekemästä sitä, mutta näköjään sitä luokittelee kuitenkin aika paljon niin.

Siitä muuten halusin kysyä, että jos muistat kun joskus mainitsin siitä ikäjutusta, niin mitä ajattelet siitä..? Kun musta tuntuu, että olen pyöritellyt sitäkin asiaa päässäni niin kauan, että en osaa suhteuttaa sitä enää mitenkään. Vaikka en kyllä ole ajatellut sitä aikoihin enää, mutta ajattelin vaan, että miltä sinusta tuntuu? Kun pelkäsin mielessäni aina joskus sitä, mitä sinä saattaisit ajatella siitä.

Välillä kyllä, kun olen ajatellut kaikkea tätä ja sinua, niin ei tunnu todellakaan siltä, että sinusta olisi jotkin supervoimat kovin kaukana :) En ymmärrä varmaan koskaan miten jaksoit.

Toivottavasti ei kovin suuria huolia lisännyt tulevaisuuteen? Hyvä ettei ole stressi iskenyt, mutta älä anna iskeäkään. Stressaaminen tekee vaan niin huonoa. Eikä aikaa saa kuitenkaan taiottua yhtään lisää, vaikka asioista ottaisi paineita. Oman itsen kannalta paras, kun ajattelee jotenkin positiivisesti. Se olisi kyllä hyvä jos voisit kiireen jälkeen levätä kunnolla :)

Lue lisää

verran ihmisiä luokittelee ulkonäön perusteella. Se kertoo yleensä ihmisestä jotain. Mutta ainakin siinä yhtenäisessä vaatetuksessa on se puoli, ettei kukaan pääse kiusaamaan ketään sen perusteella.

Nyt en kyllä ikäväkseni muista mitään ikäjuttua. Ainakaan sellaista, joka olisi jäänyt mua itseä häiritsemään. Muistini ei ole yleensä kovin pitkä, niin voi johtua siitäkin :)

Huomisen huolet ovat huomisen huolia, että ei kai tässä nyt sillä tavalla hätää ole :) Kaikkea ei vaan tahdo ehtiä tekemään ja se kasaa sitten asioita eteen. Mutta kai tässä jotenkin selvitään :)

sitä jonkin kirjoitti:

verran ihmisiä luokittelee ulkonäön perusteella. Se kertoo yleensä ihmisestä jotain. Mutta ainakin siinä yhtenäisessä vaatetuksessa on se puoli, ettei kukaan pääse kiusaamaan ketään sen perusteella.

Nyt en kyllä ikäväkseni muista mitään ikäjuttua. Ainakaan sellaista, joka olisi jäänyt mua itseä häiritsemään. Muistini ei ole yleensä kovin pitkä, niin voi johtua siitäkin :)

Huomisen huolet ovat huomisen huolia, että ei kai tässä nyt sillä tavalla hätää ole :) Kaikkea ei vaan tahdo ehtiä tekemään ja se kasaa sitten asioita eteen. Mutta kai tässä jotenkin selvitään :)

Lue lisää

ulkonäkö kertoo jotain, mutta joskus tuntuu, että se kuva, jonka ihmiset muodostavat toisistaan on pääosin ulkonäköön perustuva. Ja se ulkonäköön perustuva kuva johtaa sitten niihin sellaisiin ajatuksiin, että eihän tuo voi olla tuollainen, kun se näyttää tolta. Että se jotenkin luo harhakuvia tai harhapäätelmiä.

Se ettei kukaan pääse kiusaamaan ketään vaatetuksen perusteella olisi mun mielestä jo yksinäänkin ihan tarpeeksi hyvä syy ottaa koulupuvut käyttöön. Vaikka toisaalta en tiedä voisiko se ehkä jotenkin myös pahentaa. Jos se johtaisi siihen, että kun vaatteista ei voi kiusata, niin kiusaajat kiusaisivat entistä enemmän ominaisuuksista. En tiedä, mutta uskoisin että se saattaisi tuntua pahemmalta, koska vaatteet ovat kuitenkin joksenkin irrallinen osa itseä, toisin kuin ominaisuudet. Vaikka tietty kaikenlainen kiusaaminen on varmasti yhtä pahaa.

No nyt en ole ihan täysin varma itsekään mainitsinko siitä ikäjutusta sittenkään, luulisin kyllä. Enkä nyt tässäkään viitsi mitenkään ihan hirveän tarkasti sanoa tuollaisista periaatteessa ulkoisista asioista, kun tää on kuitenkin yleinen keskustelupalsta :) Vaikka tuskin meidän keskusteluja yhtään kukaan jaksaa lukea :) Paitsi ehkä pari ihmistä, jotka huomasivat sen sinun uima-allasniksisi ja odottavat, että niitä tulee lisää.
Hyvä ainakin ettei jäänyt häiritsemään :) Toivottavasti se oli sitten vaan sellainen asia, joka oli lopulta oikeasti hyttysen kokoinen, mutta onnistuin kasvattamaan sen päässäni elefantiksi.

No hyvä, että edes jotenkin selviää, vaikka asiat kasaantuisivatkin. Tuo, että huomisen huolet ovat huomisen huolia, on kyllä hyvä tapa ajatella.
Onko olosi muuten kuin sen kiireen osalta pysynyt sellaisena vähemmän huonona? Toivottavasti siitä kiireestä olisi ollut edes sitä sellaista hyötyä ettet kerkiä tuntemaan sitä huonoa oloa. Sinä olet niin ihana, että et mitään muuta ansaitse kuin hyvää oloa, joudun nyt muistuttamaan sinua aina välillä siitä, kun epäilit sitä itse niin vahvasti :)

nämä miten paljon näitä viestejä mahtuu, kun sinä joudut aina aloittamaan pohjalta :) En kyllä ennen tiennyt, että nämä täällä rajaavat tuolla tavalla kuinka paljon saa viestitellä :)

Olisi aika surullista jos tuosta aiheesta ei kukaan vielä olisi tehnyt minkäänlaista tutkimusta, kun tutkimuksia jostain perunoiden sielunelämästäkin on varmaan jo tehty :) Ei sillä, olisihan sellaistakin ihan mielenkiintoista lukea.

Jos nyt mainitsin siitä ikäjutusta, niin mainitsin siitä kyllä erittäin pienesti ja niin vähän kuin mahdollista, koska mua taisi jotenkin hävettää se :) Suurinpiirtein yhdellä sanalla varmaan sanoin :)

Niin, ainahan se voi olla mahdollista, että sinä et olekaan minun hän, enkä minä ole sinun hän. Olen kyllä senkin vaihtoehdon ottanut huomioon. Vaikka on varmasti hyvin epätodennäköistä kohdata näin, niin uskon että vielä epätodennäköisempää olisi keskustella näin paljon kuin me ollaan keskusteltu, eikä vielä oltaisi huomattu ettei ollakaan toistemme hänejä. Hänejä? Miten se sana taipuu, tuli ihan oudon kuuloiseksi :) Sitä ei varmaan pitäisi laittaa monikkoon :)
Ja olet sanonut joitain sellaisia asioita, että olen kyllä 99% varma, että olet minun hän :) Vaikka olet kyllä myös sanonut sellaisia asioita, joita en uskaltanut toivoa edes hurjimmissa kuvitelmissani :) Tai sitten nimenomaan juuri niissä :)
Ja ei kyllä olisi kivaa taas ottaa niitä vaihtoehtoja esiin, että olen kuvitellut aina kaiken :)

Hyvä ettet liikoja murehdi,
Millaisia ajatuksia päässäsi alkaa pyöriä, kun ehdit ajatella ja se olo pahenee? Haluaisin kuulla, jos vain haluat kertoa..? Ja vaikka ne ajatukset olisivat millaisia, niin haluaisin silti kuulla. Äläkä sitten ajattele sitä, että pahentaisit sillä mun oloa, koska olen kuitenkin aina kokenut niin, että tieto ei lisää tuskaa, vaikka se käytännössä lisäisikin. Jos et halua kertoa, niin ei edelleenkään ole mikään pakko :) Haluaisin vain ymmärtää enemmän mitä koet, tai siis että minkälaisia ajatuksia se olo tuo päähän pyörimään.
Se on hyvä, että voit yrittää aina keksiä itsellesi tekemistä, jos tuntuu siltä, että olo olisi pahenemassa. Mietin vaan sitä, että jos se ajattelemaan ehtiminen pahentaa sitä oloa, niin onko sinun vaikea saada unta tai käydä nukkumaan sen takia? Tai että osaatko kuitenkin sillä tavalla rentoutua kunnolla, että mitkään ajatukset ei paina?
Ja oikein kunnolla rentoutumisellahan varmaan myös voisi saavuttaa sen saman tilan kuin koko ajan tekemisellä. Rentoutumisellakin saa varmaan päänsä tyhjäksi ajatuksista.
Olen pahoillani, että sinulla ei ole hyvä olo. Enkä voi auttaa :(

Yritetään vaan silti aina molemmat ajatella jotenkin positiivisesti :)

hyvin laskenut kirjoitti:

nämä miten paljon näitä viestejä mahtuu, kun sinä joudut aina aloittamaan pohjalta :) En kyllä ennen tiennyt, että nämä täällä rajaavat tuolla tavalla kuinka paljon saa viestitellä :)

Olisi aika surullista jos tuosta aiheesta ei kukaan vielä olisi tehnyt minkäänlaista tutkimusta, kun tutkimuksia jostain perunoiden sielunelämästäkin on varmaan jo tehty :) Ei sillä, olisihan sellaistakin ihan mielenkiintoista lukea.

Jos nyt mainitsin siitä ikäjutusta, niin mainitsin siitä kyllä erittäin pienesti ja niin vähän kuin mahdollista, koska mua taisi jotenkin hävettää se :) Suurinpiirtein yhdellä sanalla varmaan sanoin :)

Niin, ainahan se voi olla mahdollista, että sinä et olekaan minun hän, enkä minä ole sinun hän. Olen kyllä senkin vaihtoehdon ottanut huomioon. Vaikka on varmasti hyvin epätodennäköistä kohdata näin, niin uskon että vielä epätodennäköisempää olisi keskustella näin paljon kuin me ollaan keskusteltu, eikä vielä oltaisi huomattu ettei ollakaan toistemme hänejä. Hänejä? Miten se sana taipuu, tuli ihan oudon kuuloiseksi :) Sitä ei varmaan pitäisi laittaa monikkoon :)
Ja olet sanonut joitain sellaisia asioita, että olen kyllä 99% varma, että olet minun hän :) Vaikka olet kyllä myös sanonut sellaisia asioita, joita en uskaltanut toivoa edes hurjimmissa kuvitelmissani :) Tai sitten nimenomaan juuri niissä :)
Ja ei kyllä olisi kivaa taas ottaa niitä vaihtoehtoja esiin, että olen kuvitellut aina kaiken :)

Hyvä ettet liikoja murehdi,
Millaisia ajatuksia päässäsi alkaa pyöriä, kun ehdit ajatella ja se olo pahenee? Haluaisin kuulla, jos vain haluat kertoa..? Ja vaikka ne ajatukset olisivat millaisia, niin haluaisin silti kuulla. Äläkä sitten ajattele sitä, että pahentaisit sillä mun oloa, koska olen kuitenkin aina kokenut niin, että tieto ei lisää tuskaa, vaikka se käytännössä lisäisikin. Jos et halua kertoa, niin ei edelleenkään ole mikään pakko :) Haluaisin vain ymmärtää enemmän mitä koet, tai siis että minkälaisia ajatuksia se olo tuo päähän pyörimään.
Se on hyvä, että voit yrittää aina keksiä itsellesi tekemistä, jos tuntuu siltä, että olo olisi pahenemassa. Mietin vaan sitä, että jos se ajattelemaan ehtiminen pahentaa sitä oloa, niin onko sinun vaikea saada unta tai käydä nukkumaan sen takia? Tai että osaatko kuitenkin sillä tavalla rentoutua kunnolla, että mitkään ajatukset ei paina?
Ja oikein kunnolla rentoutumisellahan varmaan myös voisi saavuttaa sen saman tilan kuin koko ajan tekemisellä. Rentoutumisellakin saa varmaan päänsä tyhjäksi ajatuksista.
Olen pahoillani, että sinulla ei ole hyvä olo. Enkä voi auttaa :(

Yritetään vaan silti aina molemmat ajatella jotenkin positiivisesti :)

Lue lisää

Minäkin olen ottanut sen vaihtoehdon kyllä huomioon. Vielä en kyllä ihan uskalla luottaa, vaikka puheletkin kuin hän. Sen verran varovaiseksi olen oppinut, etten oikein usko ennen kuin näen. Mutta kummin vain, niin olet silti tuonut paljon hyvää elämääni :)

Kai sen pahan olon suurimmat syyt ovat kova ikävä ja itsesyytökset sekä tyhjän tulevaisuuden ajatteleminen. Ja sitten vielä sinun paha olosi aiheuttaa tuskaa, mutta se ei suinkaan ole pahasta :) Se tekee olon tosiaan sellaiseksi harmaaksi. Mitään ei jaksa ja mikään ei kiinnosta. Tosin ehdin nykyään olemaan niin vähän kotona muutenkin, että juhliminen tms. ei juuri jaksa innostaa. Ystävien kanssa nyt joskus tulee tehtyä jotain, kun ehtii.

Univaikeuksia ei kyllä ole, kun tekee ympäripyöreitä päiviä :) Mutta en kyllä aivan automaattisesti osaa rentoutua. Tarvitsen siihen yleensä jonkun välineen, kuten ystävät, sauna tms. Mutta silloin, kun ehdin vain olemaan, niin iskee taas sellainen riittämättömyyden tunne, kun on kuitenkin asioita, mitä pitäisi tehdä.

Periaatteessa olen rauhallinen kuin zen-mestari :) En vain tiedä, onko se aina hyvä asia. Tosin nuorempana tuli kyllä temuttua niin paljon, ettei enää ole niin väliksikään :)

kyllä olet :) kirjoitti:

Minäkin olen ottanut sen vaihtoehdon kyllä huomioon. Vielä en kyllä ihan uskalla luottaa, vaikka puheletkin kuin hän. Sen verran varovaiseksi olen oppinut, etten oikein usko ennen kuin näen. Mutta kummin vain, niin olet silti tuonut paljon hyvää elämääni :)

Kai sen pahan olon suurimmat syyt ovat kova ikävä ja itsesyytökset sekä tyhjän tulevaisuuden ajatteleminen. Ja sitten vielä sinun paha olosi aiheuttaa tuskaa, mutta se ei suinkaan ole pahasta :) Se tekee olon tosiaan sellaiseksi harmaaksi. Mitään ei jaksa ja mikään ei kiinnosta. Tosin ehdin nykyään olemaan niin vähän kotona muutenkin, että juhliminen tms. ei juuri jaksa innostaa. Ystävien kanssa nyt joskus tulee tehtyä jotain, kun ehtii.

Univaikeuksia ei kyllä ole, kun tekee ympäripyöreitä päiviä :) Mutta en kyllä aivan automaattisesti osaa rentoutua. Tarvitsen siihen yleensä jonkun välineen, kuten ystävät, sauna tms. Mutta silloin, kun ehdin vain olemaan, niin iskee taas sellainen riittämättömyyden tunne, kun on kuitenkin asioita, mitä pitäisi tehdä.

Periaatteessa olen rauhallinen kuin zen-mestari :) En vain tiedä, onko se aina hyvä asia. Tosin nuorempana tuli kyllä temuttua niin paljon, ettei enää ole niin väliksikään :)

Lue lisää

kirjoitellaanko oikeisiin osoitteisiin voi selvittää, jos haluaa.
Minä kyllä luotan suht paljon järkeilemiini todennäköisyyksiin :)

Minkälaisia itsesyytöksiä ja millä tavalla tyhjää tulevaisuutta? Ja itsesyytöksistä, mitä ne nyt ikinä ovatkaan, voi sanoa sen, että kyllä ne usein ovat aika turhia. Aiheuttavat vain pahaa oloa :( Ja se tuntuu jotenkin niin epäreilulta itseäsi kohtaan, koska musta tuntuu että sinulla on enemmän itsesyytöksiä kuin ihmisillä yleensä, mutta olet niin paljon ihanampi kuin muut ihmiset. Enkä minäkään syyttele sinua ajatuksissani, niin tuntuu pahalta, että itse syyttelet itseäsi. Voi kun voisit edes ihan hetken nähdä itsesi minun silmilläni :)
Ehkä tulevaisuutta ei sitten kannata kuitenkaan niin paljoa pohtia, jos se aiheuttaa ajatuksia jotka pahentavat oloa. Pitäisi vain yrittää elää hetkessä, harmi vaan jos se hetkikään ei ole kovin hyvä :( Mutta ehkä siitä tulee parempi kun elää päivä kerrallaan. Minä paraskin neuvomaan, että pitää elää päivä kerrallaan, kun olen luonteeltani ehkä joskus vähän sellainen, että mietin joitain asioita aika paljon valmiiksi etteivät ne pääse koskaan yllättämään :)

Siinä, että ei niin innosta juhlia, on ainakin se hyvä puoli, että kun alkoholihan laskee aivojen serotoniinitasoja ja niiden tasojen lasku aiheuttaa alakuloa ja masentuneisuutta, niin jos on jo muuten paha olo niin se ei ainakaan auta.

Se on hyvä ettei ole univaikeuksia :) Ja se on vielä aika kiva tunne, kun on väsynyt ja nukuttaa ja voi ryömiä peiton alle nukkumaan. Kunhan vain pystyy jättämään kaikki ajatukset tekemättömistä asioista pois. Ei sinun varmastikaan tarvitsisi riittämättömyyttä tuntea :( Eihän kukaan voi tehdä yhtään enempää kuin sen, mitä pystyy tekemään. Eikä kukaan ole robotti, joka pystyisi toimimaan lepäämättä ja se levon tarvekin on yksilökohtaista ja elämäntilannesidonnaista. Jos se, mitä kerkiät tehdä, ei riitä, niin vika ei todellakaan ole sinussa vaan siinä kelle se ei riitä. Tietty joskus voi olla vain pakko tehdä jotain, mutta siltikin.

Et olisi maininnut mitään saunasta, kun nyt mun hirveä sauna-ikävä iski :) En ole ollut saunassa yli kahteen vuoteen. Kamalaa :)
Voi olla että ehkä se rentoutuminen varmaankin suurella osalla ihmisistä vaatii vähän jotakin. Ja toisaalta suuri osa ihmisistä kyllä rentoutuu, kun voi vaan olla. Mutta hyvä kun tietää itse mikä toimii itselle :)

Millä tavalla zenmäinen rauhallisuus ei olisi joskus hyvä asia? Mun aivot ei nyt tänään ehkä kulje ollenkaan :)

Mulla on niin ikävä sinua :)


Hemmetti, muhun iski hikka :) Täytyy kai jotenkin yrittää onnistua peläyttämään itse itseni :)

sen, että kirjoitti:

kirjoitellaanko oikeisiin osoitteisiin voi selvittää, jos haluaa.
Minä kyllä luotan suht paljon järkeilemiini todennäköisyyksiin :)

Minkälaisia itsesyytöksiä ja millä tavalla tyhjää tulevaisuutta? Ja itsesyytöksistä, mitä ne nyt ikinä ovatkaan, voi sanoa sen, että kyllä ne usein ovat aika turhia. Aiheuttavat vain pahaa oloa :( Ja se tuntuu jotenkin niin epäreilulta itseäsi kohtaan, koska musta tuntuu että sinulla on enemmän itsesyytöksiä kuin ihmisillä yleensä, mutta olet niin paljon ihanampi kuin muut ihmiset. Enkä minäkään syyttele sinua ajatuksissani, niin tuntuu pahalta, että itse syyttelet itseäsi. Voi kun voisit edes ihan hetken nähdä itsesi minun silmilläni :)
Ehkä tulevaisuutta ei sitten kannata kuitenkaan niin paljoa pohtia, jos se aiheuttaa ajatuksia jotka pahentavat oloa. Pitäisi vain yrittää elää hetkessä, harmi vaan jos se hetkikään ei ole kovin hyvä :( Mutta ehkä siitä tulee parempi kun elää päivä kerrallaan. Minä paraskin neuvomaan, että pitää elää päivä kerrallaan, kun olen luonteeltani ehkä joskus vähän sellainen, että mietin joitain asioita aika paljon valmiiksi etteivät ne pääse koskaan yllättämään :)

Siinä, että ei niin innosta juhlia, on ainakin se hyvä puoli, että kun alkoholihan laskee aivojen serotoniinitasoja ja niiden tasojen lasku aiheuttaa alakuloa ja masentuneisuutta, niin jos on jo muuten paha olo niin se ei ainakaan auta.

Se on hyvä ettei ole univaikeuksia :) Ja se on vielä aika kiva tunne, kun on väsynyt ja nukuttaa ja voi ryömiä peiton alle nukkumaan. Kunhan vain pystyy jättämään kaikki ajatukset tekemättömistä asioista pois. Ei sinun varmastikaan tarvitsisi riittämättömyyttä tuntea :( Eihän kukaan voi tehdä yhtään enempää kuin sen, mitä pystyy tekemään. Eikä kukaan ole robotti, joka pystyisi toimimaan lepäämättä ja se levon tarvekin on yksilökohtaista ja elämäntilannesidonnaista. Jos se, mitä kerkiät tehdä, ei riitä, niin vika ei todellakaan ole sinussa vaan siinä kelle se ei riitä. Tietty joskus voi olla vain pakko tehdä jotain, mutta siltikin.

Et olisi maininnut mitään saunasta, kun nyt mun hirveä sauna-ikävä iski :) En ole ollut saunassa yli kahteen vuoteen. Kamalaa :)
Voi olla että ehkä se rentoutuminen varmaankin suurella osalla ihmisistä vaatii vähän jotakin. Ja toisaalta suuri osa ihmisistä kyllä rentoutuu, kun voi vaan olla. Mutta hyvä kun tietää itse mikä toimii itselle :)

Millä tavalla zenmäinen rauhallisuus ei olisi joskus hyvä asia? Mun aivot ei nyt tänään ehkä kulje ollenkaan :)

Mulla on niin ikävä sinua :)


Hemmetti, muhun iski hikka :) Täytyy kai jotenkin yrittää onnistua peläyttämään itse itseni :)

Lue lisää

selvittää, mutta ehkä on helpompi nyt näin. Voi ainakin jutella avoimesti jonkun kanssa :)

Itsesyytökset varmaan ovatkin turhia, mutta olen vain sellainen, että otan vastuun itselleni kaikesta tapahtuneesta. Olen kaikin puolin aika vaikea ihminen, mutta sellaista se on.

En sillä tavalla murehdi tulevaisuutta, vaan elän kyllä päivä kerrallaan hyvin vahvasti. Varmaan liiaksikin. Mutta sitten kun tiedän sen, että ne muutamat unelmat, jotka minulla joskus oli, eivät tule koskaan toteutumaan, niin se tuntuu välillä hyvin surulliselta. Toisaalta onneksi olen jo suurelta osin luopunut niistä. Tosin silti on paljon hetkiä, että toivoisin vain nukahtavani niin, etten heräisi enää koskaan.

Riittämättömyyden tunne johtuu varmaan siitä, että mitä enemmän olen yrittänyt, niin sen huonommin on mennyt. Olenkin huomannut, että on parempi olla yrittämättä yhtään mitään. Eipä ainakaan pety koskaan :)

Se rauhallisuus itselläni vain tarkoittaa sitä, että mikään ei innosta eikä kiinnosta. Olen kyllä yrittänyt innostua asioista, mutta ei siitä vain tule oikein mitään. Ainoastaan yksi asia kiinnostaa tällä hetkellä enemmän ja luulen, että pidemmän päälle sekin muuttuu puuroksi. Minä todella olen tällä hetkellä se mainitsemasi robotti :)

sen tietysti kirjoitti:

selvittää, mutta ehkä on helpompi nyt näin. Voi ainakin jutella avoimesti jonkun kanssa :)

Itsesyytökset varmaan ovatkin turhia, mutta olen vain sellainen, että otan vastuun itselleni kaikesta tapahtuneesta. Olen kaikin puolin aika vaikea ihminen, mutta sellaista se on.

En sillä tavalla murehdi tulevaisuutta, vaan elän kyllä päivä kerrallaan hyvin vahvasti. Varmaan liiaksikin. Mutta sitten kun tiedän sen, että ne muutamat unelmat, jotka minulla joskus oli, eivät tule koskaan toteutumaan, niin se tuntuu välillä hyvin surulliselta. Toisaalta onneksi olen jo suurelta osin luopunut niistä. Tosin silti on paljon hetkiä, että toivoisin vain nukahtavani niin, etten heräisi enää koskaan.

Riittämättömyyden tunne johtuu varmaan siitä, että mitä enemmän olen yrittänyt, niin sen huonommin on mennyt. Olenkin huomannut, että on parempi olla yrittämättä yhtään mitään. Eipä ainakaan pety koskaan :)

Se rauhallisuus itselläni vain tarkoittaa sitä, että mikään ei innosta eikä kiinnosta. Olen kyllä yrittänyt innostua asioista, mutta ei siitä vain tule oikein mitään. Ainoastaan yksi asia kiinnostaa tällä hetkellä enemmän ja luulen, että pidemmän päälle sekin muuttuu puuroksi. Minä todella olen tällä hetkellä se mainitsemasi robotti :)

Lue lisää

itsellesi helpompi, ei meidän tietenkään tarvi sitä nyt selvittää, jos et halua.

Kyllä minä sen olen aina jotenkin tiennyt, että olet vähän vaikea :)
Se on tietty hyvä, että ottaa itselleen vastuutakin, mutta ei itseään sillä taakalla saa tahallaan musertaa. Ja vastuu ei koskaan missään tapauksessa ole vain sinulla. Siinä tapauksessa olisi, jos olisit ainoa ihminen koko maailmassa. Mutta koska meitä on täällä muitakin, niin me jaetaan se vastuu sinun kanssasi :)

Millaisia ne muutamat unelmat sitten oli? Ja oletko ihan täysin varma ettei ne koskaan voi toteutua? Kun ajattelet nyt muutenkin vähän pessimistisesti, niin ehkä olet haudannut joitain toivon rippeitä, joita voisi olla olemassa? Älä irrota unelmistasi, ehkä jos realistisesti tiedät että ei ole mitään pienintäkään mahdollisuutta, että ne toteutuisivat, niin silloin vasta kannattaa miettiä millä tavoin niistä on järkevää pitää kiinni. Mutta jos ne voivat jotenkin vielä toteutua, niin pidä niistä kiinni kynsin ja hampain. Vai onko kyse nyt siitä, että pelkäät niiden toteutuvan ja sitten sinulle tulisi taas unelmaton olo?
Voi rakas :( Olen todella pahoillani, että tunnet noin, että et joskus haluaisi enää herätä :( En tiedä mitä tuohon voi sanoa, se on niin surullista :( Sillä, että juuri sinä heräät, on varmasti niin paljon merkitystä monelle ihmiselle. Se, että sinusta tuntuu noin pahalta, on ihan kamalaa. Se on ihan epäreilua, että tuot niin paljon kaikkea hyvää elämääni, mutta sitten sinulla itselläsi on noin paha olo :( Mun elämän valo on toivonut tuollaista... :( Tuo on ihan lohduttoman surullista.
Se möykky syö sinun unelmia, älä anna niitä sille :( Älä koskaan luovu unelmista. Tai keksi uusia, voi unelmatkin olla ihan pieniä ja sellaisia mitkä voi saavuttaa vaikka huomenna. Se voi tietty olla vaikeaa jos mikään ei innosta.
Ymmärrän kyllä sen, miten pahaksi olosi varmaan menee, jos luovut unelmista :(

Uskon, että varmasti tuntuu siltä, että parempi vaan olla yrittämättä mitään, jos kaikki on mennyt silloin vain huonommin. Mutta ainakin minä, ja toivottavasti kaikki muutkin ihmiset, arvostavat sitä yrittämistä. Et kai sinä nyt vain voi heittäytyä maailman vietäväksi, hassu :)
Luuletko, että tuollainen ajattelumalli ehkä johtaa osaltaan myös siihen, että se unelmattomuuden tunne pahenee? Luulisin ainakin, että se että lakkaa yrittämästä on tietyllä tavalla viimeinen niitti sille, että on haudannut unelmansa, tai ainakin se varmaan johtaa siihen.

Jos se asia, joka kiinnosta ei nyt satu olemaan kaurahiutaleiden keittäminen, niin on paljon mahdollisuuksia, että se ei välttämättä muutu puuroksi :)
Oma suhtautuminen asioihin vaikuttaa varmasti paljon. On paljon tapoja, joilla itse voi vaikuttaa siihen, että asiat ei muutu puuroksi. Tai ei ehkä niinkään vaikuttaa, vaan tapoja toimia niin, että kiinnostus asioihin voi säilyä pitkäänkin.

Sellainen robottikissa? Vai oliko ne koiria? No varmaan on molempia. Ajattelenko nyt ihan metsään? :)
Vai etkö tarkoittanutkaan niitä sellaisia robotteja, joiden silmissä vilkkuu sydämiä, kun niitä silittää :)

kuin on kirjoitti:

itsellesi helpompi, ei meidän tietenkään tarvi sitä nyt selvittää, jos et halua.

Kyllä minä sen olen aina jotenkin tiennyt, että olet vähän vaikea :)
Se on tietty hyvä, että ottaa itselleen vastuutakin, mutta ei itseään sillä taakalla saa tahallaan musertaa. Ja vastuu ei koskaan missään tapauksessa ole vain sinulla. Siinä tapauksessa olisi, jos olisit ainoa ihminen koko maailmassa. Mutta koska meitä on täällä muitakin, niin me jaetaan se vastuu sinun kanssasi :)

Millaisia ne muutamat unelmat sitten oli? Ja oletko ihan täysin varma ettei ne koskaan voi toteutua? Kun ajattelet nyt muutenkin vähän pessimistisesti, niin ehkä olet haudannut joitain toivon rippeitä, joita voisi olla olemassa? Älä irrota unelmistasi, ehkä jos realistisesti tiedät että ei ole mitään pienintäkään mahdollisuutta, että ne toteutuisivat, niin silloin vasta kannattaa miettiä millä tavoin niistä on järkevää pitää kiinni. Mutta jos ne voivat jotenkin vielä toteutua, niin pidä niistä kiinni kynsin ja hampain. Vai onko kyse nyt siitä, että pelkäät niiden toteutuvan ja sitten sinulle tulisi taas unelmaton olo?
Voi rakas :( Olen todella pahoillani, että tunnet noin, että et joskus haluaisi enää herätä :( En tiedä mitä tuohon voi sanoa, se on niin surullista :( Sillä, että juuri sinä heräät, on varmasti niin paljon merkitystä monelle ihmiselle. Se, että sinusta tuntuu noin pahalta, on ihan kamalaa. Se on ihan epäreilua, että tuot niin paljon kaikkea hyvää elämääni, mutta sitten sinulla itselläsi on noin paha olo :( Mun elämän valo on toivonut tuollaista... :( Tuo on ihan lohduttoman surullista.
Se möykky syö sinun unelmia, älä anna niitä sille :( Älä koskaan luovu unelmista. Tai keksi uusia, voi unelmatkin olla ihan pieniä ja sellaisia mitkä voi saavuttaa vaikka huomenna. Se voi tietty olla vaikeaa jos mikään ei innosta.
Ymmärrän kyllä sen, miten pahaksi olosi varmaan menee, jos luovut unelmista :(

Uskon, että varmasti tuntuu siltä, että parempi vaan olla yrittämättä mitään, jos kaikki on mennyt silloin vain huonommin. Mutta ainakin minä, ja toivottavasti kaikki muutkin ihmiset, arvostavat sitä yrittämistä. Et kai sinä nyt vain voi heittäytyä maailman vietäväksi, hassu :)
Luuletko, että tuollainen ajattelumalli ehkä johtaa osaltaan myös siihen, että se unelmattomuuden tunne pahenee? Luulisin ainakin, että se että lakkaa yrittämästä on tietyllä tavalla viimeinen niitti sille, että on haudannut unelmansa, tai ainakin se varmaan johtaa siihen.

Jos se asia, joka kiinnosta ei nyt satu olemaan kaurahiutaleiden keittäminen, niin on paljon mahdollisuuksia, että se ei välttämättä muutu puuroksi :)
Oma suhtautuminen asioihin vaikuttaa varmasti paljon. On paljon tapoja, joilla itse voi vaikuttaa siihen, että asiat ei muutu puuroksi. Tai ei ehkä niinkään vaikuttaa, vaan tapoja toimia niin, että kiinnostus asioihin voi säilyä pitkäänkin.

Sellainen robottikissa? Vai oliko ne koiria? No varmaan on molempia. Ajattelenko nyt ihan metsään? :)
Vai etkö tarkoittanutkaan niitä sellaisia robotteja, joiden silmissä vilkkuu sydämiä, kun niitä silittää :)

Lue lisää

voi jakaa sitä vastuuta, koska en luota muihin. Luotan muihin vielä vähemmän, kuin itseeni. Yksin tässä on yritettävä selviytyä asioista.

Olen varma, etteivät ne unelmat enää toteudu, siksi olenkin luopunut niistä. Minun osani on olla yksin tämä elämä. Eikä siinä mitään, viihdyn kuitenkin joten kuten näinkin. Ne asiat, joita joskus halusin, eivät olleet minulle tarkoitettuja. En pelkää niiden toteutumista, kun en pelkää muutenkaan mitään. Onhan minulla pienempiä unelmia joitakin, mutta eivät ne ole kovin merkityksellisiä. Ja niitäkään tuskin tulen koskaan toteuttamaan.

Ei sinun tarvitse olla pahoillasi mistään. Minä kun olen tällainen, niin voin kantaa itse nämä asiat mukanani :) Ehkä sillä joillekin on merkitystä, että olen tässä, mutta itselleni ei juurikaan. Tosin minun tuurillani en kyllä ole ihan heti pois menossa :) Mutta en minä oikeasti tällaisten ajatusten kanssa voi olla sinun elämäsi valo, vaikka tahdotkin uskoa niin. En halua tuhota sinua tällä siksi, että olen tällainen. Muiden ihmisten hyvinvointi on kuitenkin tärkeämpää kuin minun.

Aivan varmasti minulla on "vääriä" ajattelumalleja, mutta vaikka kuinka olen yrittänyt, niin ei se muuksi muutu. Enää en edes halua muuttua. Olen mikä olen ja muuta en voi :) Tavallaan se viimeinen niitti on siis jo lyöty, mutta mitäpä minä siitä :)

Ei tämän robotin silmissä vilku kyllä mitään :) Toteutan vain käskyjä ja rutiineja. Sitten kun ruumis lakkaa suoriutumasta tehtävistään voi minut pistää roskiin.

vain en kirjoitti:

voi jakaa sitä vastuuta, koska en luota muihin. Luotan muihin vielä vähemmän, kuin itseeni. Yksin tässä on yritettävä selviytyä asioista.

Olen varma, etteivät ne unelmat enää toteudu, siksi olenkin luopunut niistä. Minun osani on olla yksin tämä elämä. Eikä siinä mitään, viihdyn kuitenkin joten kuten näinkin. Ne asiat, joita joskus halusin, eivät olleet minulle tarkoitettuja. En pelkää niiden toteutumista, kun en pelkää muutenkaan mitään. Onhan minulla pienempiä unelmia joitakin, mutta eivät ne ole kovin merkityksellisiä. Ja niitäkään tuskin tulen koskaan toteuttamaan.

Ei sinun tarvitse olla pahoillasi mistään. Minä kun olen tällainen, niin voin kantaa itse nämä asiat mukanani :) Ehkä sillä joillekin on merkitystä, että olen tässä, mutta itselleni ei juurikaan. Tosin minun tuurillani en kyllä ole ihan heti pois menossa :) Mutta en minä oikeasti tällaisten ajatusten kanssa voi olla sinun elämäsi valo, vaikka tahdotkin uskoa niin. En halua tuhota sinua tällä siksi, että olen tällainen. Muiden ihmisten hyvinvointi on kuitenkin tärkeämpää kuin minun.

Aivan varmasti minulla on "vääriä" ajattelumalleja, mutta vaikka kuinka olen yrittänyt, niin ei se muuksi muutu. Enää en edes halua muuttua. Olen mikä olen ja muuta en voi :) Tavallaan se viimeinen niitti on siis jo lyöty, mutta mitäpä minä siitä :)

Ei tämän robotin silmissä vilku kyllä mitään :) Toteutan vain käskyjä ja rutiineja. Sitten kun ruumis lakkaa suoriutumasta tehtävistään voi minut pistää roskiin.

Lue lisää

pahalta, kun sanot että et muka voisi olla elämäni valo. Minä kyllä itse tiedän kuka minun elämäni valo on ja kuka ei. Ja sinä se olet, ihan kiistatta. Et sinä voi päättää miten minä ajattelen ja tunnen :)

Sinä yrität nyt järkeillä ja vedota kaikkiin tuollaisiin näennäisiin järkisyihin. Miltä se kuulostaa, jos minä sanon, että ajattelen vahvasti niin, että kun olen aina ennenkin onnistunut pelkästään satuttamaan sinua, niin parempi että häviän ihan täysin elämästäsi ikuisiksi ajoiksi ja olen sitten vaikka yksin ikuisesti, ja sillä tavalla en satuta sinua. Että parempi, että en hankaloita elämääsi enää yhtään, koska siitähän kaikki voi varmasti olla yhtämieltä, että sitä olen aina tehnyt. Ja että en oikeasti ole voinnut tuoda yhtään mitään hyvää elämääsi, vaikka olet halunnut ajatella niin, koska kyllähän sen kaikki näkee, että rikkonut vain olen. Miltä tuo kuulostaa? Koska olen muuten ajatellut noinkin. Ja noin sinä nyt omasta puolestasi sanoit minulle.

Minullekin on sinun onnesi ihan mielettömän tärkeää. Niin voit ajatella, että tuolla tavalla kirjoittamalla ja ajattelemallahan sinä minua yrität tuhota :) Että sinun osasi olisi muka jäädä yksin ja luopua unelmista.
Ei käy :)
Ymmärrän, että sinulla on nyt tuollainen olo, mutta tuo on nyt sitä sellaista pahaa oloa, ja sanoin jo joskus aiemminkin siitä, että kun on paha olla, niin ne ajatukset joita silloin päästää ilmoille ei edusta täysin niitä oikeita tunteita ja haluja. Ne todelliset tunteesi ja halusi ovat mulle tärkeitä, enkä halua, että ne jää pahan olon alle. Ne on tärkeimpiä, minä ainakin otan ne ensisijaisesti huomioon.

Mitä ne unelmat oli? En usko, että olet oikeassa siinä, että jotkin asiat eivät olisi sinulle tarkoitettuja. Jos ne unelmat oli jotain pahaa, niin sitten ne eivät ole sinulle tarkoitettuja, mutta muuten varmasti ovat.

Ja äläkä nyt ajattele noin, että tuhoaisit minut olemalla oma itsesi. Sinäkin ihan aliarvioit sen, että kuinka paljon minä kestän :) Mun maailma on niin tylsän vakaa, että ei sitä hirveästi horjuta tuollainen epävakaus tai pahan olon puuskat :) Ja jos totta puhutaan, niin juuri sen takia, että oma maailmani on pohjimmiltaan niin vakaa, kestän kyllä hurrikaaneja. Ja paremmin minä ne kestän kuin toisen vakaan ihmisen.
Et sinä minua tuhoa, kultarakas :)

En tiedä ajatteletko niin, mutta jos noista ajatuksista yhtään mikään johtuu sellaisesta tunteesta, että ajattelet että tuomitsen sinut tai en sittenkään pitäisi sinusta jos oppisin tuntemaan sinut kunnolla, niin olet ihan väärässä :) Sinä olet se ihminen, johon minä aina vertaan kaikkia muita, eikä kukaan koskaan ole niin paljon kuin sinä olet :)
Ja voit tuntea ihan vapaasti negatiivisia tunteitakin, jokaisella niihin on oikeus :)

Yritetään yhdessä? Minä luotan sinuun, ja ehkä joskus sinäkin opit luottamaan minuun? Ja vielä tärkeämpää olisi, että oppisit luottamaan niihin kaikkiin ihaniin ajatuksiisi :) Ja kokonaisvaltaisesti itseesi. Minä rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet. Muuttua pitää vain oman itsensä takia. Ei minkään muun takia. Eikä mikään ajattelumalli muutu helposti. Eikä ne mitenkään vääriäkään ole, ne vain ovat sellaisia, että ne satuttavat sinua itseäsi.
Ja niitit nyt voi kaivaa vaikka voiveitsellä ylös.

Ajattelin jo vähän aikaisemmin jotenkin, että sinua alkoi ehkä ahdistaa tämä vähän? Tiedäthän, että voit aina kertoa mulle ihan kaikista tunteista. Kaikki sinun tunteesi ovat tärkeitä, äläkä ajattele niin, että jotkin tunteesi olisivat epätoivottuja tai jotain sellaista.


Sinä olet ihaninta, mitä minun maailmassa on :) Ihan sama vaikket halua sitä uskoakaan :) Eikä sinua ikinä missään tapauksessa voi roskiin pistää, sinä olet tärkeä ja ihana vaikka ruumiisi lakkaisikin suoriutumasta tehtävistään.

Tuntuu aika kirjoitti:

pahalta, kun sanot että et muka voisi olla elämäni valo. Minä kyllä itse tiedän kuka minun elämäni valo on ja kuka ei. Ja sinä se olet, ihan kiistatta. Et sinä voi päättää miten minä ajattelen ja tunnen :)

Sinä yrität nyt järkeillä ja vedota kaikkiin tuollaisiin näennäisiin järkisyihin. Miltä se kuulostaa, jos minä sanon, että ajattelen vahvasti niin, että kun olen aina ennenkin onnistunut pelkästään satuttamaan sinua, niin parempi että häviän ihan täysin elämästäsi ikuisiksi ajoiksi ja olen sitten vaikka yksin ikuisesti, ja sillä tavalla en satuta sinua. Että parempi, että en hankaloita elämääsi enää yhtään, koska siitähän kaikki voi varmasti olla yhtämieltä, että sitä olen aina tehnyt. Ja että en oikeasti ole voinnut tuoda yhtään mitään hyvää elämääsi, vaikka olet halunnut ajatella niin, koska kyllähän sen kaikki näkee, että rikkonut vain olen. Miltä tuo kuulostaa? Koska olen muuten ajatellut noinkin. Ja noin sinä nyt omasta puolestasi sanoit minulle.

Minullekin on sinun onnesi ihan mielettömän tärkeää. Niin voit ajatella, että tuolla tavalla kirjoittamalla ja ajattelemallahan sinä minua yrität tuhota :) Että sinun osasi olisi muka jäädä yksin ja luopua unelmista.
Ei käy :)
Ymmärrän, että sinulla on nyt tuollainen olo, mutta tuo on nyt sitä sellaista pahaa oloa, ja sanoin jo joskus aiemminkin siitä, että kun on paha olla, niin ne ajatukset joita silloin päästää ilmoille ei edusta täysin niitä oikeita tunteita ja haluja. Ne todelliset tunteesi ja halusi ovat mulle tärkeitä, enkä halua, että ne jää pahan olon alle. Ne on tärkeimpiä, minä ainakin otan ne ensisijaisesti huomioon.

Mitä ne unelmat oli? En usko, että olet oikeassa siinä, että jotkin asiat eivät olisi sinulle tarkoitettuja. Jos ne unelmat oli jotain pahaa, niin sitten ne eivät ole sinulle tarkoitettuja, mutta muuten varmasti ovat.

Ja äläkä nyt ajattele noin, että tuhoaisit minut olemalla oma itsesi. Sinäkin ihan aliarvioit sen, että kuinka paljon minä kestän :) Mun maailma on niin tylsän vakaa, että ei sitä hirveästi horjuta tuollainen epävakaus tai pahan olon puuskat :) Ja jos totta puhutaan, niin juuri sen takia, että oma maailmani on pohjimmiltaan niin vakaa, kestän kyllä hurrikaaneja. Ja paremmin minä ne kestän kuin toisen vakaan ihmisen.
Et sinä minua tuhoa, kultarakas :)

En tiedä ajatteletko niin, mutta jos noista ajatuksista yhtään mikään johtuu sellaisesta tunteesta, että ajattelet että tuomitsen sinut tai en sittenkään pitäisi sinusta jos oppisin tuntemaan sinut kunnolla, niin olet ihan väärässä :) Sinä olet se ihminen, johon minä aina vertaan kaikkia muita, eikä kukaan koskaan ole niin paljon kuin sinä olet :)
Ja voit tuntea ihan vapaasti negatiivisia tunteitakin, jokaisella niihin on oikeus :)

Yritetään yhdessä? Minä luotan sinuun, ja ehkä joskus sinäkin opit luottamaan minuun? Ja vielä tärkeämpää olisi, että oppisit luottamaan niihin kaikkiin ihaniin ajatuksiisi :) Ja kokonaisvaltaisesti itseesi. Minä rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet. Muuttua pitää vain oman itsensä takia. Ei minkään muun takia. Eikä mikään ajattelumalli muutu helposti. Eikä ne mitenkään vääriäkään ole, ne vain ovat sellaisia, että ne satuttavat sinua itseäsi.
Ja niitit nyt voi kaivaa vaikka voiveitsellä ylös.

Ajattelin jo vähän aikaisemmin jotenkin, että sinua alkoi ehkä ahdistaa tämä vähän? Tiedäthän, että voit aina kertoa mulle ihan kaikista tunteista. Kaikki sinun tunteesi ovat tärkeitä, äläkä ajattele niin, että jotkin tunteesi olisivat epätoivottuja tai jotain sellaista.


Sinä olet ihaninta, mitä minun maailmassa on :) Ihan sama vaikket halua sitä uskoakaan :) Eikä sinua ikinä missään tapauksessa voi roskiin pistää, sinä olet tärkeä ja ihana vaikka ruumiisi lakkaisikin suoriutumasta tehtävistään.

Lue lisää

mitään puolestasi päättää, tietenkään. Tiedän vain, että sinulle on vielä parempaa tulossa, kuin minä. Ja en usko, että olen edes se ihminen joksi minua luulet.

Ei tuo tietysti hyvältä kuulosta, mutta niin on vain joskus oltava. Se oma halu ja tahto eivät vain riitä, kun osaamista puuttuu. Minulle se paha olo on yhtä todellista, kuin hyväkin olo. Ei se ole sen epätodellisempaa. Ehkä hyvät ajatukset saavat joskus taas niskaotteen, mutta sitä odotellessa asiat ovat nyt näin.

Minä olen myös tylsän vakaa ihminen, paitsi ehkä sisimmässäni. Onneksi kenenkään ei tarvitse nähdä sinne sisälle. Se miten ajattelen ja mikä olo ja kipu sitä aiheutuu, niin ei sekään oikeastaan tunnu miltään. Kivun kanssa on hyvä elää. Muistaa aamulla olevansa elossa :)

On helpompaa, kun en luota omaan päähäni enkä muihinkaan. Ei tarvitse enää koskaan pettyä eikä satuttaa itseään, kun tietää omat rajoitteensa ja asettaa itselleen selkeät rajat. Ja vielä kun tietää kuka on ja mitä haluaa, niin on helppoa hyväksyä kohtalonsa. Ei se tietysti aina hyvältä tunnu, mutta kuka sanoi, että elämän pitäisi olla kivaa.

En aio muuttua, sillä on helpompi olla näin. Vaikka kaikki ei putkeen menekään, niin mitä sitten. Ja itsensä sekä ajattelunsa muuttaminen kuulostaa muutenkin niin valheelliselta touhulta. Itseään kun on niin helppo pettää. Eikä tämä minua ahdista muuten, kuin sinun puolestasi.

minä voisikaan kirjoitti:

mitään puolestasi päättää, tietenkään. Tiedän vain, että sinulle on vielä parempaa tulossa, kuin minä. Ja en usko, että olen edes se ihminen joksi minua luulet.

Ei tuo tietysti hyvältä kuulosta, mutta niin on vain joskus oltava. Se oma halu ja tahto eivät vain riitä, kun osaamista puuttuu. Minulle se paha olo on yhtä todellista, kuin hyväkin olo. Ei se ole sen epätodellisempaa. Ehkä hyvät ajatukset saavat joskus taas niskaotteen, mutta sitä odotellessa asiat ovat nyt näin.

Minä olen myös tylsän vakaa ihminen, paitsi ehkä sisimmässäni. Onneksi kenenkään ei tarvitse nähdä sinne sisälle. Se miten ajattelen ja mikä olo ja kipu sitä aiheutuu, niin ei sekään oikeastaan tunnu miltään. Kivun kanssa on hyvä elää. Muistaa aamulla olevansa elossa :)

On helpompaa, kun en luota omaan päähäni enkä muihinkaan. Ei tarvitse enää koskaan pettyä eikä satuttaa itseään, kun tietää omat rajoitteensa ja asettaa itselleen selkeät rajat. Ja vielä kun tietää kuka on ja mitä haluaa, niin on helppoa hyväksyä kohtalonsa. Ei se tietysti aina hyvältä tunnu, mutta kuka sanoi, että elämän pitäisi olla kivaa.

En aio muuttua, sillä on helpompi olla näin. Vaikka kaikki ei putkeen menekään, niin mitä sitten. Ja itsensä sekä ajattelunsa muuttaminen kuulostaa muutenkin niin valheelliselta touhulta. Itseään kun on niin helppo pettää. Eikä tämä minua ahdista muuten, kuin sinun puolestasi.

Lue lisää

asiat ovat nyt näin siihen asti, että hyvät ajatukset pääsevät taas niskanpäälle, kyllä ne pääsevät, ovat päässeet aina ennenkin :)
Ajattelet kuitenkin asioista aika eri tavalla silloin, kun ne hyvät ajatukset saavat niskaotteen.

Minä tiedän kyllä, että olet se minun hän :) Et nyt pääse pakenemaan tästä tuolla tavalla :)

Tiedän ettei se paha olo ole mitenkään epätodellista. Ymmärrän hyvin sen, että sinulla on paha olo, ja ymmärrän että ne tunteesi ovat tuollaisia, ja että ne ovat todellisia, mutta ne yrittävät aina jättää ne hyvät tunteet alleen, enkä henkilökohtaisesti anna niiden tehdä niin. Minä välitän sinusta kyllä kokonaisuutena, mutta kiinnitän enemmän huomiota ajatuksiisi ja tunteisiisi silloin, kun sinulla on parempi olo. Etkä sinä itsekään silloin ole sitä mieltä, että kipu olisi hyvästä, tai mitään sellaista.

Et sinä voi sitä tietää, että minulle olisi muka jotain parempaa tulossa. En minä edes halua mitään muuta.
Olen sanonut ennenkin, että luulin etten osaa rakastaa. En pysty edes kunnolla ihastumaan. Aina jokaikinen kerta, kun koskaan olen ihastunut kehenkään, niin se ihastus sammuu melkein yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Ja se sammuu ihan täysin ja ihmettelen miksi edes ihastuin. Noin on ollut jo ennen sinuakin. Ainoastaan sinusta tunnen aivan erilailla, ja olen sisimmässäni tiennyt varmaan aina, että nämä tunteet eivät sammu millään. Ei vaikka aika paljon olen joskus yrittänytkin kaataa vettä päälle :)
Mutta jos se nyt niin on, niin voin minä yrittää ihastua johonkin ensimmäiseen kynnelle kykenevään ihmiseen ja leikkiä ihastunutta sitten kun se ihastus sammuu ja elää niin, eihän sen elämän kivaa tarvinut olla. Olinhan minä hyväksynyt tuon jo joskus, sinä vain sait toivomaan jotain muuta. Sinä toit minulle oikeita unelmia. Sitäpaitsi ajattelen, että ei sillä edes niin olisi väliä vaikka toisinaan olisi vaikeampaa, kunhan vain saisin olla aina ihastunut. Pitää elämässäni ihmisen, josta tuntisin niin ja saisin yrittää tehdä sitä ihmistä onnelliseksi. Olisin ollut onnellinen pelkästään jo siitä, että saisin olla rakastunut :)

Niin, sisimmässäsi et todellakaan ole vakaa :) Ja sisimmästä nyt olikin kyse. Ei ulkoisuudella ollut tässä asiassa minulle niin väliä. Ehkä itsekin vaikutan joskus ulkoisesti epävakaammalta kuin oikeasti olen.
Onni tuo myös sen tunteen, että muistaa olevansa elossa. Idealisoit nyt kipua.

On varmasti helpompaa, kun ei luota mihinkään, mutta ethän sinä halunnut mennä sieltä mistä aita on matalin :)

Voitaisiinhan mekin asettaa ihan selkeät rajat toisillemme. Ja varmasti oltaisiinkin asetettu. Minulla ainakin on ihan selkeät omat rajani. Ja kun molemmilla on rajat, niin silloin ei tarvitse ajatella sitä, että yhtäkkiä pettyy tai satuttaa itsensä. Tiedän kyllä, että rajat ovat hyvin tärkeitä.

Eikä oikeastaan itsensä muuttamisesta ole ollut kyse, pikemminkin itsekseen kasvamisesta. Siitä, että saat oikein kunnon niskaotteen siitä möykystä, ja että voisit olla vähän onnellisempi. Ei kai sekin kuulosta valheelliselta? Olen kyllä samaa mieltä, että itsensä muuttaminen kyllä kuulostaa vähän valheelliselta. Enkä minä siitä välitä vaikket muuttuisi mitenkään, koska olet ihana juuri tuollaisena kuin olet, mutta siitä en pidä, että tallot aina toisinaan omien hyvien tunteittesi päältä. Ymmärrän kyllä miksi teet niin, koska sinulla on se paha olo ja se möykky, ja ehkä tunnet jotain mitä et halua käsitellä? Mutta siltikin. Se on mun mielestä yksi selkeä raja, että et saa aina puukotella niitä hyviä ajatuksia, minä välitän niistä paljon.

Tarkoitatko sitä, että haluat luottaa vain pahaan oloosi? Oletko miettinyt sitä, että se paha olohan on aina tuhonnut asioita, ja johtanut siihen että olet menettänyt niitä rakkaimpiasi. Se hyvä olo ei ole tehnyt sellaista. Se hyvä olo on varmasti pitänyt ne rakkaat lähempänä. Eikö ole jotenkin ristiriitaista, että silti luotat siihen pahaan oloon, vaikka se on satuttanut sinua? Tietty sinun on varmaan helpompi kestää surua kun sinulla on tuo paha olo, etkä oikein välitä mistään. Tuntuuko sinusta siltä, että et haluaisi kohdata surua tai jotakin sellaista? Ja siksi sinulla on tuollainen olo, että et välittäisi mistään sellaisesta ja siksi sinun ei tarvitse kohdata niitä?
Menikö ihan metsään, sano vaan jos meni :)

Ehkä se nyt ahdistaa, mutta sinä et ikävä kyllä voi yhtään mitään sille, että minä rakastan sinua :) Minäkään en voi sille mitään :)
Vaikka kyllä minä oikeastikin haluan juuri sinuun olla rakastunut :)

tiedän, että kirjoitti:

asiat ovat nyt näin siihen asti, että hyvät ajatukset pääsevät taas niskanpäälle, kyllä ne pääsevät, ovat päässeet aina ennenkin :)
Ajattelet kuitenkin asioista aika eri tavalla silloin, kun ne hyvät ajatukset saavat niskaotteen.

Minä tiedän kyllä, että olet se minun hän :) Et nyt pääse pakenemaan tästä tuolla tavalla :)

Tiedän ettei se paha olo ole mitenkään epätodellista. Ymmärrän hyvin sen, että sinulla on paha olo, ja ymmärrän että ne tunteesi ovat tuollaisia, ja että ne ovat todellisia, mutta ne yrittävät aina jättää ne hyvät tunteet alleen, enkä henkilökohtaisesti anna niiden tehdä niin. Minä välitän sinusta kyllä kokonaisuutena, mutta kiinnitän enemmän huomiota ajatuksiisi ja tunteisiisi silloin, kun sinulla on parempi olo. Etkä sinä itsekään silloin ole sitä mieltä, että kipu olisi hyvästä, tai mitään sellaista.

Et sinä voi sitä tietää, että minulle olisi muka jotain parempaa tulossa. En minä edes halua mitään muuta.
Olen sanonut ennenkin, että luulin etten osaa rakastaa. En pysty edes kunnolla ihastumaan. Aina jokaikinen kerta, kun koskaan olen ihastunut kehenkään, niin se ihastus sammuu melkein yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Ja se sammuu ihan täysin ja ihmettelen miksi edes ihastuin. Noin on ollut jo ennen sinuakin. Ainoastaan sinusta tunnen aivan erilailla, ja olen sisimmässäni tiennyt varmaan aina, että nämä tunteet eivät sammu millään. Ei vaikka aika paljon olen joskus yrittänytkin kaataa vettä päälle :)
Mutta jos se nyt niin on, niin voin minä yrittää ihastua johonkin ensimmäiseen kynnelle kykenevään ihmiseen ja leikkiä ihastunutta sitten kun se ihastus sammuu ja elää niin, eihän sen elämän kivaa tarvinut olla. Olinhan minä hyväksynyt tuon jo joskus, sinä vain sait toivomaan jotain muuta. Sinä toit minulle oikeita unelmia. Sitäpaitsi ajattelen, että ei sillä edes niin olisi väliä vaikka toisinaan olisi vaikeampaa, kunhan vain saisin olla aina ihastunut. Pitää elämässäni ihmisen, josta tuntisin niin ja saisin yrittää tehdä sitä ihmistä onnelliseksi. Olisin ollut onnellinen pelkästään jo siitä, että saisin olla rakastunut :)

Niin, sisimmässäsi et todellakaan ole vakaa :) Ja sisimmästä nyt olikin kyse. Ei ulkoisuudella ollut tässä asiassa minulle niin väliä. Ehkä itsekin vaikutan joskus ulkoisesti epävakaammalta kuin oikeasti olen.
Onni tuo myös sen tunteen, että muistaa olevansa elossa. Idealisoit nyt kipua.

On varmasti helpompaa, kun ei luota mihinkään, mutta ethän sinä halunnut mennä sieltä mistä aita on matalin :)

Voitaisiinhan mekin asettaa ihan selkeät rajat toisillemme. Ja varmasti oltaisiinkin asetettu. Minulla ainakin on ihan selkeät omat rajani. Ja kun molemmilla on rajat, niin silloin ei tarvitse ajatella sitä, että yhtäkkiä pettyy tai satuttaa itsensä. Tiedän kyllä, että rajat ovat hyvin tärkeitä.

Eikä oikeastaan itsensä muuttamisesta ole ollut kyse, pikemminkin itsekseen kasvamisesta. Siitä, että saat oikein kunnon niskaotteen siitä möykystä, ja että voisit olla vähän onnellisempi. Ei kai sekin kuulosta valheelliselta? Olen kyllä samaa mieltä, että itsensä muuttaminen kyllä kuulostaa vähän valheelliselta. Enkä minä siitä välitä vaikket muuttuisi mitenkään, koska olet ihana juuri tuollaisena kuin olet, mutta siitä en pidä, että tallot aina toisinaan omien hyvien tunteittesi päältä. Ymmärrän kyllä miksi teet niin, koska sinulla on se paha olo ja se möykky, ja ehkä tunnet jotain mitä et halua käsitellä? Mutta siltikin. Se on mun mielestä yksi selkeä raja, että et saa aina puukotella niitä hyviä ajatuksia, minä välitän niistä paljon.

Tarkoitatko sitä, että haluat luottaa vain pahaan oloosi? Oletko miettinyt sitä, että se paha olohan on aina tuhonnut asioita, ja johtanut siihen että olet menettänyt niitä rakkaimpiasi. Se hyvä olo ei ole tehnyt sellaista. Se hyvä olo on varmasti pitänyt ne rakkaat lähempänä. Eikö ole jotenkin ristiriitaista, että silti luotat siihen pahaan oloon, vaikka se on satuttanut sinua? Tietty sinun on varmaan helpompi kestää surua kun sinulla on tuo paha olo, etkä oikein välitä mistään. Tuntuuko sinusta siltä, että et haluaisi kohdata surua tai jotakin sellaista? Ja siksi sinulla on tuollainen olo, että et välittäisi mistään sellaisesta ja siksi sinun ei tarvitse kohdata niitä?
Menikö ihan metsään, sano vaan jos meni :)

Ehkä se nyt ahdistaa, mutta sinä et ikävä kyllä voi yhtään mitään sille, että minä rakastan sinua :) Minäkään en voi sille mitään :)
Vaikka kyllä minä oikeastikin haluan juuri sinuun olla rakastunut :)

Lue lisää

ja ehkä näin vielä joskus tapahtuu. Mutta rahojani en pistä enää pantiksi sen puolesta :)

Kyllä se kipu minulle on hyväksi, sillä se muistuttaa paikastani ja siitä, etten enää satuttaisi ketään.

Minä taas en ihastu oikeastaan laisinkaan. Voin kyllä pitää jotakuta viehättäväni tai muuten tilapäisesti kiinnostavana, mutta muutoin ihmiset ovat aika yhdentekeviä minulle. Olisin myös halunnut rakastaa ja tuottaa onnea, mutta taitoni eivät siihen riitä. Sen olen nyt tajunnut. Pelkkä tunne ei pidemmän päälle riitä kuitenkaan. Ja näin järki-ihmisenä ne tunteet ovat muutenkin aina takana.

Totta, etten olen halunnut mennä aidan alta, mutta joskus on myös ymmärrettävä luovuttaa. Muuten se kipu voi käydä sietämättömäksi ja hallitsemattomaksi. Toki kaikesta oppii ja kasvaa ihmisenä, mutta toisaalta myös kaikesta ei tarvitsisi tietääkään. Enkä minä sillä tavalla ajattele sitä pettymistä tai itsensä satuttamista, vaan pyrin vain välttämään sellaisia tilanteita, jotka voivat johtaa siihen. Ei sillä minulle ole merkitystä vaikka satuttaisin itseni kuinka pahasti. Itseasiassa olen usein toivonut, että voisin ottaa läheisten pahan olon kantaakseni :) Ehkä olen nyt saanutkin sen :)

Varmasti se pahuus itsessäni on vaikuttanut asioihin huonolla tavalla, mutta on myös paljon muita syitä. Siihen pahaan oloon luotan siksi, että tiedän miten se toimii ja voin hallita sitä. Se hyvä olo, tai ainakin se jota olen luullut hyväksi oloksi, on tuottanut enemmän surua kuin tämä huonompi olo. En osaa käsitellä sitä hyvää oikein ja suunnata sitä oikeisiin asioihin. Siksi on helpompi näin.

Se on ihan totta, etten tahdo enää kohdata surua, sillä olen saanut siitä tarpeekseni. Kun vajoaa todella pohjalle, niin sinne on aika helppo jäädä. Mitä sitä enää kiipeämään vain pudotakseen uudestaan. Vaikka tiedän kyllä, että ainakin jokunen surun paikka on vielä edessäni.

varmasti ajattelenkin kirjoitti:

ja ehkä näin vielä joskus tapahtuu. Mutta rahojani en pistä enää pantiksi sen puolesta :)

Kyllä se kipu minulle on hyväksi, sillä se muistuttaa paikastani ja siitä, etten enää satuttaisi ketään.

Minä taas en ihastu oikeastaan laisinkaan. Voin kyllä pitää jotakuta viehättäväni tai muuten tilapäisesti kiinnostavana, mutta muutoin ihmiset ovat aika yhdentekeviä minulle. Olisin myös halunnut rakastaa ja tuottaa onnea, mutta taitoni eivät siihen riitä. Sen olen nyt tajunnut. Pelkkä tunne ei pidemmän päälle riitä kuitenkaan. Ja näin järki-ihmisenä ne tunteet ovat muutenkin aina takana.

Totta, etten olen halunnut mennä aidan alta, mutta joskus on myös ymmärrettävä luovuttaa. Muuten se kipu voi käydä sietämättömäksi ja hallitsemattomaksi. Toki kaikesta oppii ja kasvaa ihmisenä, mutta toisaalta myös kaikesta ei tarvitsisi tietääkään. Enkä minä sillä tavalla ajattele sitä pettymistä tai itsensä satuttamista, vaan pyrin vain välttämään sellaisia tilanteita, jotka voivat johtaa siihen. Ei sillä minulle ole merkitystä vaikka satuttaisin itseni kuinka pahasti. Itseasiassa olen usein toivonut, että voisin ottaa läheisten pahan olon kantaakseni :) Ehkä olen nyt saanutkin sen :)

Varmasti se pahuus itsessäni on vaikuttanut asioihin huonolla tavalla, mutta on myös paljon muita syitä. Siihen pahaan oloon luotan siksi, että tiedän miten se toimii ja voin hallita sitä. Se hyvä olo, tai ainakin se jota olen luullut hyväksi oloksi, on tuottanut enemmän surua kuin tämä huonompi olo. En osaa käsitellä sitä hyvää oikein ja suunnata sitä oikeisiin asioihin. Siksi on helpompi näin.

Se on ihan totta, etten tahdo enää kohdata surua, sillä olen saanut siitä tarpeekseni. Kun vajoaa todella pohjalle, niin sinne on aika helppo jäädä. Mitä sitä enää kiipeämään vain pudotakseen uudestaan. Vaikka tiedän kyllä, että ainakin jokunen surun paikka on vielä edessäni.

Lue lisää

niin se muhun sattuu, että menettäisin sinut. Kaikki muu on aika pientä kipua sen rinnalla. Kerroinkin sen, että pelkään sitä ihan hirveästi :( En voi sille mitään, että pelkään sitä :(
Enkä tietenkään halua, että sinun kipusi käy sietämättömäksi, mutta toivoisin että se ei kävisi, vaikka minä olisikin vielä elämässäsi..? :(

Miten ne taidot eivät riitä? Kun minä en koe niin etteivät ne riittäisi. Tiedätkö, on minussakin niin paljon asioita, joita en osaa ja joskus pelkään mitä niiden taitojen osaamattomuuden takia käy, mutta olen ajatellut, että vaikka vaikeaa tekisikin, niin itselleni hankalistakin asioista voin puhua sinulle ja asioista puhuminen varmasti korvaa monta puutetta käytännössä. Tai ainakin olen kovasti toivonut sisälläni, että pystyisit hyväksymään minut tällaisena kuin olen. Vaikka ei sitäkään kenenkään tietysti tarvitse tehdä, ehkä se on vain haave. Mussa on monta vikaa, joita en itsekään niin ole hyväksynyt, ja pelkään sitä, että ehkä olet nyt huomannut joitain niistä ja siksi et halua olla lähelläni..?
Sinä teet minut oikeasti niin onnelliseksi vain olemalla. Haaveilen siitä, että me voitaisiin vain olla lähekkäin. Ja kaikista ihan pienistä asioista sinun kanssasi. Haluaisin nähdä miltä näytät, kun nukut. Tai miltä näytät, kun olet juuri herännyt. Haluaisin tietää miltä tuoksut ja miltä poskesi tuntuu, miten teet joitain pieniä asioita. Nuo kaikki ovat minun suurimpia haaveitani.

Minun pahaa oloa en varmasti anna kenenkään kannettavaksi. Ja sitäpaitsi, jos se olisi sinun kannettavana, niin mulla olisi varmaan kaksi kertaa pahempi olo. Sinä voit tukea minua ja pitää pystyssä jos jotakin taakkaa on, mutta kannettavaksi et sitä saa :) Haluaisinkin ja tarvitsisin, että sinun kätesi olisivat ympärilläni, ja pitäisit minusta kiinni ja minut pystyssä :) En oikein tiedä jaksanko ilman sinua, kun ei kukaan koskaan edes huomaa, että on joskus vähän vaikeuksia jaksaa..
Tai en tiedä, ehkä sinäkään et vain halua olla tukenani niin kuin ei kukaan muukaan. Enkä minä tietenkään voikaan sitä odottaa, mutta toivoisin vain niin...

En minäkään kyllä nykyään enää oikein ihastu ollenkaan. Koen oikeastaan hyvin samoin kuin itse kerroit kokevasi. Tai en ainakaan varteenotettavasti ihastu enää.

Kulta, ei viitsitä kutsua sitä pahuudeksi. Se pimeys oli parempi sana. Mun mielestä sinä käsittelet sitä hyvää tosi hyvin :) Millä tavalla et mielestäsi osaa käsitellä sitä? Olet ihan oikeassa, että varmasti tuntuu siltä, että se mitä voi hallita on parempi.
Et varmaan ole ihan samaa mieltä, mutta mielestäni sinun ei tarvitsisi kovin paljoa yrittää hallita tunteitasi silloin kuin sinulla on hyvä olo. Mielestäni sinä voit antaa silloin tunteittesi virrata aika vapaina, koska ne ovat niin ihania ja lämpimiä :) Luulen kyllä, että et ehkä ole aivan samaa mieltä kuitenkaan...? Jos et ole niin mitä ajattelet, että tapahtuu pahimmillaan jos annat hyvien tunteittesi virrata vapaina? Miksi niitä pitää kontrolloida?
Ja tietenkin se hyvä olo tuntuu siltä, että se on tuottanut enemmän huonoa oloa, koska silloin tunnet niitä tunteita. Kun sinulla on paha olo, et oikein taida niistä niin välittää.

Mietin vain sitä, että teinkö tai sanoinko minä jotain, mikä pahensi tuon olosi...?

Minäkin olen ehkä jossain keskisyvällä pohjalla nyt, ainakin vähän tuntuu siltä. En sinun takiasi, vaan itseni. Toivoisin, että voitaisiin kiivetä yhdessä ylös joskus..? Vaikka en tiedä onko minulla juuri nyt voimia lähteä nousemaan, voinhan tässäkin olla, ehkä kukaan ei kuitenkaan huomaa :)

Mitä surun paikkoja tiedät olevan edessä?

Miten sinulla nyt noin niin kuin muuten menee? Tuon todella huonon olon ohessa? Kun olen aika huolissani sinusta :(

Yritä jaksaa rakas, vaikka se möykky on nyt ottanut sen todella pahan otteen.

totta puhutaan, kirjoitti:

niin se muhun sattuu, että menettäisin sinut. Kaikki muu on aika pientä kipua sen rinnalla. Kerroinkin sen, että pelkään sitä ihan hirveästi :( En voi sille mitään, että pelkään sitä :(
Enkä tietenkään halua, että sinun kipusi käy sietämättömäksi, mutta toivoisin että se ei kävisi, vaikka minä olisikin vielä elämässäsi..? :(

Miten ne taidot eivät riitä? Kun minä en koe niin etteivät ne riittäisi. Tiedätkö, on minussakin niin paljon asioita, joita en osaa ja joskus pelkään mitä niiden taitojen osaamattomuuden takia käy, mutta olen ajatellut, että vaikka vaikeaa tekisikin, niin itselleni hankalistakin asioista voin puhua sinulle ja asioista puhuminen varmasti korvaa monta puutetta käytännössä. Tai ainakin olen kovasti toivonut sisälläni, että pystyisit hyväksymään minut tällaisena kuin olen. Vaikka ei sitäkään kenenkään tietysti tarvitse tehdä, ehkä se on vain haave. Mussa on monta vikaa, joita en itsekään niin ole hyväksynyt, ja pelkään sitä, että ehkä olet nyt huomannut joitain niistä ja siksi et halua olla lähelläni..?
Sinä teet minut oikeasti niin onnelliseksi vain olemalla. Haaveilen siitä, että me voitaisiin vain olla lähekkäin. Ja kaikista ihan pienistä asioista sinun kanssasi. Haluaisin nähdä miltä näytät, kun nukut. Tai miltä näytät, kun olet juuri herännyt. Haluaisin tietää miltä tuoksut ja miltä poskesi tuntuu, miten teet joitain pieniä asioita. Nuo kaikki ovat minun suurimpia haaveitani.

Minun pahaa oloa en varmasti anna kenenkään kannettavaksi. Ja sitäpaitsi, jos se olisi sinun kannettavana, niin mulla olisi varmaan kaksi kertaa pahempi olo. Sinä voit tukea minua ja pitää pystyssä jos jotakin taakkaa on, mutta kannettavaksi et sitä saa :) Haluaisinkin ja tarvitsisin, että sinun kätesi olisivat ympärilläni, ja pitäisit minusta kiinni ja minut pystyssä :) En oikein tiedä jaksanko ilman sinua, kun ei kukaan koskaan edes huomaa, että on joskus vähän vaikeuksia jaksaa..
Tai en tiedä, ehkä sinäkään et vain halua olla tukenani niin kuin ei kukaan muukaan. Enkä minä tietenkään voikaan sitä odottaa, mutta toivoisin vain niin...

En minäkään kyllä nykyään enää oikein ihastu ollenkaan. Koen oikeastaan hyvin samoin kuin itse kerroit kokevasi. Tai en ainakaan varteenotettavasti ihastu enää.

Kulta, ei viitsitä kutsua sitä pahuudeksi. Se pimeys oli parempi sana. Mun mielestä sinä käsittelet sitä hyvää tosi hyvin :) Millä tavalla et mielestäsi osaa käsitellä sitä? Olet ihan oikeassa, että varmasti tuntuu siltä, että se mitä voi hallita on parempi.
Et varmaan ole ihan samaa mieltä, mutta mielestäni sinun ei tarvitsisi kovin paljoa yrittää hallita tunteitasi silloin kuin sinulla on hyvä olo. Mielestäni sinä voit antaa silloin tunteittesi virrata aika vapaina, koska ne ovat niin ihania ja lämpimiä :) Luulen kyllä, että et ehkä ole aivan samaa mieltä kuitenkaan...? Jos et ole niin mitä ajattelet, että tapahtuu pahimmillaan jos annat hyvien tunteittesi virrata vapaina? Miksi niitä pitää kontrolloida?
Ja tietenkin se hyvä olo tuntuu siltä, että se on tuottanut enemmän huonoa oloa, koska silloin tunnet niitä tunteita. Kun sinulla on paha olo, et oikein taida niistä niin välittää.

Mietin vain sitä, että teinkö tai sanoinko minä jotain, mikä pahensi tuon olosi...?

Minäkin olen ehkä jossain keskisyvällä pohjalla nyt, ainakin vähän tuntuu siltä. En sinun takiasi, vaan itseni. Toivoisin, että voitaisiin kiivetä yhdessä ylös joskus..? Vaikka en tiedä onko minulla juuri nyt voimia lähteä nousemaan, voinhan tässäkin olla, ehkä kukaan ei kuitenkaan huomaa :)

Mitä surun paikkoja tiedät olevan edessä?

Miten sinulla nyt noin niin kuin muuten menee? Tuon todella huonon olon ohessa? Kun olen aika huolissani sinusta :(

Yritä jaksaa rakas, vaikka se möykky on nyt ottanut sen todella pahan otteen.

Lue lisää

sellaista :( Ei minun kipu ainakaan vielä ole käynyt kestämättömäksi :)

Eihän meistä kukaan täydellinen ole. Mutta näin kun tietää omat taitonsa ja rajoitteensa, niin voi tehdä sen mukaisia päätöksiä. Ja kyllä minä olen ne ihmiset, joihin olen tutustunut, hyväksynyt yleensä sellaisina kuin he ovat. Muutoin tuskin olisin heihin tutustunutkaan. En minä ole mitään vikoja sinussa huomannut :) Mutta enpä tiedä voimmeko olla lähekkäin, koska en luota ihmisiin. Ja en tarkoita tätä nyt mitenkään pahalla, mutta siitä johtuen se ei olisi sinullekaan hyväksi. Luottamus on kuitenkin ihmisten välillä aika tärkeä asia.

Noh, minä voin kertoa noista unelmistasi sen, että näytän nukkuessani ja herätessäni vihaiselta, haisen pahalle ja poskeni on yleensä karhea :) Kyllä minä sinua voin tällä tavoin yrittää tukea, jos siitä nyt on jotain apua.

Ajattelen niin, että tunteita pitää aina kontrolloida. Hyviä tunteita on vain huomattavasti hankalampi ohjailla. Kun tuntuu hyvälle, niin silloin itse lipsuu herkästi niiden tunteiden kurissa pitämisestä. Jos antaa vain mennä, niin kaikki päättyy ennemmin tai myöhemmin pettymykseen.

Ei minun paha oloni kyllä sinusta johdu. Siihen on aivan muut syyt. Muutamat läheiset kun tuosta aikanaan vielä kuolevat, niin siinä ainakin on surua edessä. Ja varmaan muutenkin sitä on vielä tuloillaan.

Älä suotta ole huolissasi :) Eivät asiat niin surkeasti ole. Kun työtkin jatkuvat vielä ensi viikolla, niin päivät voi elää autuaassa unohduksessa :) Ja tämän viikonlopun olen koittanut vain rentoutua :) Koulu vähän kummittelee mielessä, mutta enpä jaksa nyt murehtia siitä. Ehkäpä sekin alkaa taas joskus kiinnostaa. Ei se möykky otetta ole saanut. Kyllä tämä ihan hallinnassa on :)

että pelkäät kirjoitti:

sellaista :( Ei minun kipu ainakaan vielä ole käynyt kestämättömäksi :)

Eihän meistä kukaan täydellinen ole. Mutta näin kun tietää omat taitonsa ja rajoitteensa, niin voi tehdä sen mukaisia päätöksiä. Ja kyllä minä olen ne ihmiset, joihin olen tutustunut, hyväksynyt yleensä sellaisina kuin he ovat. Muutoin tuskin olisin heihin tutustunutkaan. En minä ole mitään vikoja sinussa huomannut :) Mutta enpä tiedä voimmeko olla lähekkäin, koska en luota ihmisiin. Ja en tarkoita tätä nyt mitenkään pahalla, mutta siitä johtuen se ei olisi sinullekaan hyväksi. Luottamus on kuitenkin ihmisten välillä aika tärkeä asia.

Noh, minä voin kertoa noista unelmistasi sen, että näytän nukkuessani ja herätessäni vihaiselta, haisen pahalle ja poskeni on yleensä karhea :) Kyllä minä sinua voin tällä tavoin yrittää tukea, jos siitä nyt on jotain apua.

Ajattelen niin, että tunteita pitää aina kontrolloida. Hyviä tunteita on vain huomattavasti hankalampi ohjailla. Kun tuntuu hyvälle, niin silloin itse lipsuu herkästi niiden tunteiden kurissa pitämisestä. Jos antaa vain mennä, niin kaikki päättyy ennemmin tai myöhemmin pettymykseen.

Ei minun paha oloni kyllä sinusta johdu. Siihen on aivan muut syyt. Muutamat läheiset kun tuosta aikanaan vielä kuolevat, niin siinä ainakin on surua edessä. Ja varmaan muutenkin sitä on vielä tuloillaan.

Älä suotta ole huolissasi :) Eivät asiat niin surkeasti ole. Kun työtkin jatkuvat vielä ensi viikolla, niin päivät voi elää autuaassa unohduksessa :) Ja tämän viikonlopun olen koittanut vain rentoutua :) Koulu vähän kummittelee mielessä, mutta enpä jaksa nyt murehtia siitä. Ehkäpä sekin alkaa taas joskus kiinnostaa. Ei se möykky otetta ole saanut. Kyllä tämä ihan hallinnassa on :)

Lue lisää

kuitenkin sitä kipua paljonkin...? :(

Niin, eihän kukaan ole täydellinen. Eikä mun mielestä virheettömyys sitäpaitsi olisi edes mitenkään täydellistä :)
Täytyy ottaa myös huomioon se, että sinä olet itsellesi kaikkein kriittisin, että ehkä minä näen ne taidot ja rajoitteet paljon positiivisemmassa valossa :)
Hassua, että et ole huomannut minun vikoja :) Taidat olla vähän sokea :)
Olen varmaan tavannut suhteellisen paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat aina saaneet tuntemaan niin, että pitää olla sitä mitä he haluavat tai muuten ei kelpaa. Onneksi sinä et ole sellainen :)

Se luottamus on kyllä tärkeä asia. Mutta eihän sekään yhtäkkiä vaan rakennu. Luuletko, että sitä voisi kuitenkin yrittää rakentaa..?
Miksi et luota ihmisiin? Jotain sellaista on varmaan joskus tapahtunut, mikä on kadottanut sen luottamuksen ihmisiin...? :(
Etkö vain luota minuun vai olenko minä itse jo jollakin tietyllä tavalla tuhonnut sen mahdollisuuden, että voisit luottaa minuun..?

Senkin hassu ilonpilaaja :) Mäkin muuten näytän nukkuessani vihaiselta, tai ainakin luulen niin. Herätessä en tosin varmaan näytä. Eikä ne mun unelmat sitä ole, että sinä tuoksuisit ruusuilta ja poskesi tuntuisi joltakin miltä lie kashmirilta :) Ne mun unelmat on tietää miltä juuri sinä tuoksut ja miltä juuri sinun poskesi tuntuu. Ja kun mun oma poskeni ei koskaan tunnu karhealta, niin kyllä se karheuskin kai siksi jotenkin viehättää :)

Kiitos, että haluat tukea minua näin :) Kyllä siitä on paljon apua :)

Se on varmasti ihan totta, että kun on hyvä olo, niin silloin lipsuu kontrolloimasta tunteitaan. Ymmärrän kyllä hyvin, että niin voi ajatella, että niitä pitää kontrolloida tai kaikki päättyy pettymykseen. Itse olen päättänyt olla ajattelematta noin. Itseni on paljon helpompi olla, kun en kontrolloi hyviä tunteita. En kai vaan enää ajattele sitä, että pettymyskin voi olla edessä. Koska eihän se kai kuitenkaan mikään sääntö pysty olemaan, että kontrolloimattomat tunteet aina johtavat pettymykseen. Menkööt tuurilla :)
Sinun hyvät tunteesi ovat niin säteileviä, että on sääli, että kontrolloit niitä.

Tulin aika surulliseksi, kun sanoit tuosta edessä olevasta surustasi :(
Tuollaisia asioita kun ei voi välttää ja ne sattuvat niin pahasti.
Itse olen ajatellut jotenkin niin, että sitten kun tuollaisia asioita tapahtuu, niin kunhan vain ei olisi ihan yksin.

No olen minä aina jonkinverran sinusta huolissani :) Hyvä, että olet koittanut rentoutua :) Mullakin kummittelee koulut mielessä :) Niinpä, varmasti jos jokin asia voi kiinnostaa, niin kyllä se joskus alkaa taas kiinnostaa murehtimattakin :)
No hyvä ettei se möykky ole saanut otetta, räpälöikööt ilmaa :)

pahennanko minä kirjoitti:

kuitenkin sitä kipua paljonkin...? :(

Niin, eihän kukaan ole täydellinen. Eikä mun mielestä virheettömyys sitäpaitsi olisi edes mitenkään täydellistä :)
Täytyy ottaa myös huomioon se, että sinä olet itsellesi kaikkein kriittisin, että ehkä minä näen ne taidot ja rajoitteet paljon positiivisemmassa valossa :)
Hassua, että et ole huomannut minun vikoja :) Taidat olla vähän sokea :)
Olen varmaan tavannut suhteellisen paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat aina saaneet tuntemaan niin, että pitää olla sitä mitä he haluavat tai muuten ei kelpaa. Onneksi sinä et ole sellainen :)

Se luottamus on kyllä tärkeä asia. Mutta eihän sekään yhtäkkiä vaan rakennu. Luuletko, että sitä voisi kuitenkin yrittää rakentaa..?
Miksi et luota ihmisiin? Jotain sellaista on varmaan joskus tapahtunut, mikä on kadottanut sen luottamuksen ihmisiin...? :(
Etkö vain luota minuun vai olenko minä itse jo jollakin tietyllä tavalla tuhonnut sen mahdollisuuden, että voisit luottaa minuun..?

Senkin hassu ilonpilaaja :) Mäkin muuten näytän nukkuessani vihaiselta, tai ainakin luulen niin. Herätessä en tosin varmaan näytä. Eikä ne mun unelmat sitä ole, että sinä tuoksuisit ruusuilta ja poskesi tuntuisi joltakin miltä lie kashmirilta :) Ne mun unelmat on tietää miltä juuri sinä tuoksut ja miltä juuri sinun poskesi tuntuu. Ja kun mun oma poskeni ei koskaan tunnu karhealta, niin kyllä se karheuskin kai siksi jotenkin viehättää :)

Kiitos, että haluat tukea minua näin :) Kyllä siitä on paljon apua :)

Se on varmasti ihan totta, että kun on hyvä olo, niin silloin lipsuu kontrolloimasta tunteitaan. Ymmärrän kyllä hyvin, että niin voi ajatella, että niitä pitää kontrolloida tai kaikki päättyy pettymykseen. Itse olen päättänyt olla ajattelematta noin. Itseni on paljon helpompi olla, kun en kontrolloi hyviä tunteita. En kai vaan enää ajattele sitä, että pettymyskin voi olla edessä. Koska eihän se kai kuitenkaan mikään sääntö pysty olemaan, että kontrolloimattomat tunteet aina johtavat pettymykseen. Menkööt tuurilla :)
Sinun hyvät tunteesi ovat niin säteileviä, että on sääli, että kontrolloit niitä.

Tulin aika surulliseksi, kun sanoit tuosta edessä olevasta surustasi :(
Tuollaisia asioita kun ei voi välttää ja ne sattuvat niin pahasti.
Itse olen ajatellut jotenkin niin, että sitten kun tuollaisia asioita tapahtuu, niin kunhan vain ei olisi ihan yksin.

No olen minä aina jonkinverran sinusta huolissani :) Hyvä, että olet koittanut rentoutua :) Mullakin kummittelee koulut mielessä :) Niinpä, varmasti jos jokin asia voi kiinnostaa, niin kyllä se joskus alkaa taas kiinnostaa murehtimattakin :)
No hyvä ettei se möykky ole saanut otetta, räpälöikööt ilmaa :)

Lue lisää

olet mitenkään minun oloa pahentanut. Ehkä muut ihmiset, mutta pääosin minä itse.

Minulle on aina ollut hankalaa luottaa ihmisiin. Olen hyvin varovainen. Ja sitten kun vielä luottamus on jokuseen otteeseen petetty, niin se pahentaa asiaa. Mutta onneksi ennakkoluulot ovat yleensä ihan terveellisiä :) Niillähän ihminen suojaa itseään. Tällä hetkellä en usko, että kukaan voi saada luottamustani. Ehkä joskus myöhemmin.

Onneksi osaan odottaa sitä surua ja tiedän, että kun ne asiat ovat ohi voin itsekin vihdoin levätä. Parasta elämässäni nyt onkin se, ettei enää tarvitse yrittää ja tiedän etten voi enää pettyä. Sekin tunne tuo jo iloa itselleni :)

että sinä kirjoitti:

olet mitenkään minun oloa pahentanut. Ehkä muut ihmiset, mutta pääosin minä itse.

Minulle on aina ollut hankalaa luottaa ihmisiin. Olen hyvin varovainen. Ja sitten kun vielä luottamus on jokuseen otteeseen petetty, niin se pahentaa asiaa. Mutta onneksi ennakkoluulot ovat yleensä ihan terveellisiä :) Niillähän ihminen suojaa itseään. Tällä hetkellä en usko, että kukaan voi saada luottamustani. Ehkä joskus myöhemmin.

Onneksi osaan odottaa sitä surua ja tiedän, että kun ne asiat ovat ohi voin itsekin vihdoin levätä. Parasta elämässäni nyt onkin se, ettei enää tarvitse yrittää ja tiedän etten voi enää pettyä. Sekin tunne tuo jo iloa itselleni :)

Lue lisää

tuntuu siltä, että sillä möykyllä on nyt ote sinusta.
En tiedä, että oletko itse kokenut niin, mutta minusta tuntuu siltä, että olosi on pahentunut ehkä perjantaista lähtien aika paljon. En tiedä johtuuko se kaikista ympäröivistä asioista, vai ehkä siitä kun sanoit itse, että viikonloput ovat yleensä pahempia kun kerkeää ajatella.?
Miten muut ihmiset ovat pahentaneet oloasi..? Olen pahoillani, että niin on käynyt :(

Minäkin olen hyvin varovainen, mutta pystyn kuitenkin luottamaan ihmisiin, ihan helposti en silti luota minäkään. Vaikka äiti kyllä aina jaksaa muistuttaa, että olen kuulemma naiivi ja luotan ihmisiin liikaa :) Mutta sitä siis tarkoitan, että en usko että kukaan syntyy niin, että ei vaan luottaisi ihmisiin. Se on täysin elämänkokemuksista kiinni. Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan sellaista, että luottamuksesi on petetty :( Kyllä se varmasti pahentaa asiaa todella paljon.

Uskotko sinä siihen, että en todellakaan halua, että joudut pettymään ikinä? Koska en halua, että joudut.
Tiedän kyllä, että olen aiheuttanut sen monta kertaa, että olet joutunut pettymään :( Ja olen niistä asioista ihan hirvittävän surullinen. Mutta tiedän myös sen, että olen kasvanut ja oppinut virheistäni. Jos et usko siihen, että en halua pahaa sinulle, niin usko edes siihen, että en halua pahaa itselleni. Se, että olen satuttanut sinua, tuntuu siltä, että olisin samalla nielaissut puukkoja, jotka jää ikuisiksi ajoiksi pistelemään sisälleni.

Muhun sattuu vähän, tai aika paljon tuo, että olet lakannut yrittämästä :( Se on surullista.
Se, että lakkaa yrittämästä, on vähän sama asia kuin että lakkaisi elämästä :(

Ja eikö se, että lakkaat yrittämästä, tarkoita sitä että menetän sinut hiljalleen....? :(
Mulla on nyt sen takia aika itkuinen olo.
En halua menettää sinua, olet hienointa mitä minun elämässäni on. :(
Tärisen vaan ja jo eilenäkin sattui sen takia mahaan :( Pelkään ihan hirveästi.
Oletko sinä laskemassa minusta irti..... :( En tiedä miten jaksan ilman sinua, muserrun :(
En tiedä mitä haluat minun tekevän? Laskevan irti ja unohtavan kaiken...? :(

minusta vähän kirjoitti:

tuntuu siltä, että sillä möykyllä on nyt ote sinusta.
En tiedä, että oletko itse kokenut niin, mutta minusta tuntuu siltä, että olosi on pahentunut ehkä perjantaista lähtien aika paljon. En tiedä johtuuko se kaikista ympäröivistä asioista, vai ehkä siitä kun sanoit itse, että viikonloput ovat yleensä pahempia kun kerkeää ajatella.?
Miten muut ihmiset ovat pahentaneet oloasi..? Olen pahoillani, että niin on käynyt :(

Minäkin olen hyvin varovainen, mutta pystyn kuitenkin luottamaan ihmisiin, ihan helposti en silti luota minäkään. Vaikka äiti kyllä aina jaksaa muistuttaa, että olen kuulemma naiivi ja luotan ihmisiin liikaa :) Mutta sitä siis tarkoitan, että en usko että kukaan syntyy niin, että ei vaan luottaisi ihmisiin. Se on täysin elämänkokemuksista kiinni. Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan sellaista, että luottamuksesi on petetty :( Kyllä se varmasti pahentaa asiaa todella paljon.

Uskotko sinä siihen, että en todellakaan halua, että joudut pettymään ikinä? Koska en halua, että joudut.
Tiedän kyllä, että olen aiheuttanut sen monta kertaa, että olet joutunut pettymään :( Ja olen niistä asioista ihan hirvittävän surullinen. Mutta tiedän myös sen, että olen kasvanut ja oppinut virheistäni. Jos et usko siihen, että en halua pahaa sinulle, niin usko edes siihen, että en halua pahaa itselleni. Se, että olen satuttanut sinua, tuntuu siltä, että olisin samalla nielaissut puukkoja, jotka jää ikuisiksi ajoiksi pistelemään sisälleni.

Muhun sattuu vähän, tai aika paljon tuo, että olet lakannut yrittämästä :( Se on surullista.
Se, että lakkaa yrittämästä, on vähän sama asia kuin että lakkaisi elämästä :(

Ja eikö se, että lakkaat yrittämästä, tarkoita sitä että menetän sinut hiljalleen....? :(
Mulla on nyt sen takia aika itkuinen olo.
En halua menettää sinua, olet hienointa mitä minun elämässäni on. :(
Tärisen vaan ja jo eilenäkin sattui sen takia mahaan :( Pelkään ihan hirveästi.
Oletko sinä laskemassa minusta irti..... :( En tiedä miten jaksan ilman sinua, muserrun :(
En tiedä mitä haluat minun tekevän? Laskevan irti ja unohtavan kaiken...? :(

Lue lisää

mitään hätää ole :) Olo menee tällaiseksi, kun rakastaa ja luottaa toiseen ja sitten vain hylätään. Mutta niin käy joskus.

Kyllä minä uskon, että tarkoitat mitä sanot. Ja varmasti se luottamattomuus on elämänkokemusten summa. Vaan minkäs sille itse voin.

Kyllä se yrittämisen lopettaminen varmaan osittain tarkoittaa sitä elämisen lopettamista. Olet ihan oikeassa. Mutta niin on nyt parempi.

Älä nyt minun takia muserru :( Kun minä tiedän, etten ole se joksi minua luulet. Sanoit muutaman sellaisen asian, jotka eivät minun hänen kohdalla pidä paikkaansa. Olen pahoillani, että aiheutin sinulle noin kamalan olon :( Mutta voin yrittää olla ystävä näin täältä käsin, jos se helpottaisi edes vähän oloasi?

tässä nyt kirjoitti:

mitään hätää ole :) Olo menee tällaiseksi, kun rakastaa ja luottaa toiseen ja sitten vain hylätään. Mutta niin käy joskus.

Kyllä minä uskon, että tarkoitat mitä sanot. Ja varmasti se luottamattomuus on elämänkokemusten summa. Vaan minkäs sille itse voin.

Kyllä se yrittämisen lopettaminen varmaan osittain tarkoittaa sitä elämisen lopettamista. Olet ihan oikeassa. Mutta niin on nyt parempi.

Älä nyt minun takia muserru :( Kun minä tiedän, etten ole se joksi minua luulet. Sanoit muutaman sellaisen asian, jotka eivät minun hänen kohdalla pidä paikkaansa. Olen pahoillani, että aiheutin sinulle noin kamalan olon :( Mutta voin yrittää olla ystävä näin täältä käsin, jos se helpottaisi edes vähän oloasi?

Lue lisää

auta :( Minä tiedän kyllä sen jo, että sinä olet se minun hän. Eikä toisin uskominen edes auttaisi, koska silloin ei voisi uskoa muuhun kuin siihen, että et sinä enää minua ajattele ja on mentävä eteenpäin.
Ja sekin minua tekee onnellisemmaksi, että voin kysyä sinulta, että miten menee ja kuulla ja kertoa olevani huolissani.

Olen niin pahoillani, että olet joutunut kokemaan noin kamalia asioita :(
Ajattelin, että jos olisin itse joutunut kokemaan tuollaisia asioita, niin pelkäisin varmasti olla läheinen enää kenenkään kanssa. Voin kuvitella, että jos olisin kokenut noita samoja asioita kuin sinä, niin yrittäisin kaikin tavoin työntää kaikki pois ja olla päästämättä ketään enää lähelle. Ja se on hirveän surullista, että jos niitä arpia ei saisi parannettua, niin niiden takia joutuisi luopumaan omasta onnestaan :( Ja sellaisen kivun kanssa olisi varmasti vaikea yrittää ajatella sitä, että ne arvet voi parantaa. Ihan kamalaa :(

Olen siitä iloinen, että pystyt uskomaan, että tarkoitan mitä sanon. Ehkä se on ihan pieni alku sille, että voisit joskus edes vähän luottaa? Tiedän, että sinusta tuntuu ettet voi sille itse mitään ettet luota. Sinut on elämänkokemukset opettaneet olemaan luottamatta, eikä kukaan kai sitten ole opettanut luottamaan. Olen pahoillani siitä, että olet joutunut kokemaan tuollaista :( Se on surullista.
Pystytkö tai haluatko ajatella, että luottamustakin voisi joskus oppia rakentamaan jos haluaa?

Olen ylpeä sinusta. Kun me puhuttiin siitä, että miten vaikea on ottaa toisen tunteet huomioon silloin kun itsellä on paha olla, niin nyt ainakin olet pitänyt minustakin huolta, vaikka itselläsi ei ole ollut hyvä olo :)

Haluaisin olla joskus sinun kanssasi ja saada rakastaa sinua ja yrittää tehdä sinut onnelliseksi. Haluaisin, että joskus vielä oltaisiin lähekkäin.
Tämä ei ole nyt mikään vaade eikä niinkään pyyntökään, sanoin vain ajatuksiani. Tiedän, että sinua nyt kai jotenkin ahdistaa ajatukset tuosta. Mutta voiko tuon ajatuksen kuitenkin pitää sillä tavalla elossa, että sitä voisi edelleen miettiä?

Kiitos, että haluat olla ystäväni, kyllä se helpottaa paljon :) Minulla on nyt tällainen olo suureksi osaksi sen takia, että pelkään että haluat hylätä minut :(

Yritän nyt nukkua vähän, vaikka yritin jo eikä se oikein auttanut.

Niin eli tuo pitää kai sitten lukea niin, että olen tyhmä idiootti, joka on jo liian pitkään roikkunut jossain mikä on jo kadonnut aikoja sitten. Eli hän on varmaan täysin onnellinen elämässään ja turhia minä edes murehdin. Olisi pitänyt uskoa siihen mitä jo joskus näki, että ei hänen asiansa huonosti näyttäneet olevan ollenkaan. Jos ne olisivat olleet huonosti, niin ei mikään olisi näyttänyt onnelliselta ja iloiselta. Turhia olen hänestä huolissani ja turhia ajattelen. Miten tyhmää on olla huolissaan ihmisestä, jolla loogisesti ajateltuna onkin varmaan kaikki hyvin. Ja joka minua tuskin enää edes muistaa.

Onneksi ei kai tarvi mennä huomenna töihin, en varmaan pysty lopettamaan itkemistä siihen mennessä.

Et sitten tainnut halutakaan olla ystäväni, ei se mitään, sinäkin teet niin kuin parhaaksi näet.

rauhallisemmin ja ajatella.
Mun olo paheni aika pahaksi sen takia, että muhun sattuu tietyt asiat tosi paljon.

Anna anteeksi, että purin pahaa oloani sinuun. En olisi saanut tehdä niin.
Meihin molempiin sattuu ja on ihan väärin, että en osannut äsken tehdä muuta kuin purata sen pahan oloni sinuun. En ole koskaan oikein tainnut osata käsitellä niitä tiettyjä pahan olon tunteita, vaikka olen halunnut uskotella itselleni niin. Tiedän, että mun pitää oppia käsittelemään niitä. Mun olisi pitänyt pystyä puhumaan niistä rauhallisesti.
Meillä on molemmilla paha olla, ja silloin varmaan helposti tunteet nousee pintaan, en halunnut tahallani satuttaa sinua mitenkään lisää, vaikka taisin tehdä niin...? :(

Tää meni nyt ihan sekaisin.
Ei meidän oikeasti tarvitse miettiä keitä olemme. Anteeksi siitäkin, että vähän taisin painostaa siitä. Ei sillä ole nyt väliä oletko sinä minun hän ja olenko minä sinun hän.
Vaikket olisikaan hän, niin musta tuntui kivalta kuulla ajatuksiasi ja tuntuu kivalta, että voin kysyä sinulta asioista.

unta. kirjoitti:

Niin eli tuo pitää kai sitten lukea niin, että olen tyhmä idiootti, joka on jo liian pitkään roikkunut jossain mikä on jo kadonnut aikoja sitten. Eli hän on varmaan täysin onnellinen elämässään ja turhia minä edes murehdin. Olisi pitänyt uskoa siihen mitä jo joskus näki, että ei hänen asiansa huonosti näyttäneet olevan ollenkaan. Jos ne olisivat olleet huonosti, niin ei mikään olisi näyttänyt onnelliselta ja iloiselta. Turhia olen hänestä huolissani ja turhia ajattelen. Miten tyhmää on olla huolissaan ihmisestä, jolla loogisesti ajateltuna onkin varmaan kaikki hyvin. Ja joka minua tuskin enää edes muistaa.

Onneksi ei kai tarvi mennä huomenna töihin, en varmaan pysty lopettamaan itkemistä siihen mennessä.

Et sitten tainnut halutakaan olla ystäväni, ei se mitään, sinäkin teet niin kuin parhaaksi näet.

Lue lisää

tyhmäksi ole kutsunut vai olenko? Ajattelin nyt vain olla rehellinen, sillä uskon etten ole se, jota kaipaat. Eivät sinun tunteesi silti tyhmiä ole, tunnenhan itsekin aivan samoin.

Kuten sanoin, niin ystäväsi voin olla, jos vain sitä tahdot. Mutta tällä hetkellä mistään muusta ei voi olla kyse. Olen surullinen, että tuotin näin pahan olon sinulle, koska se ei ollut tarkoitukseni :( Toivoin vain, että sinä olisit ollut se minun hän. Mutta sille me emme voi mitään, että emme vain ole niitä ihmisiä, joita etsimme.

Kyllä minä ihan oikeasti toivon vain hyvää sinulle. Ei kai noin lämpimälle ihmiselle voi kukaan toivoa pahaa :) Voit edelleen jutella, jos haluat. Minun oloa sinä olet ainakin onnistunut parantamaan paljon :) Kunpa voisin tehdä saman sinulle, vaan ei se taida olla mahdollista. Ei sinun ainakaan minun vuokseni kannata itkeä. En ole sellaisen arvoinen, sillä sanoinhan, että aiheutan vain pahaa.

Kyllä minä uskon, että hän sinut muistaa. Onko jokin syy mikset voisi ottaa häneen yhteyttä?

nyt vähän kirjoitti:

rauhallisemmin ja ajatella.
Mun olo paheni aika pahaksi sen takia, että muhun sattuu tietyt asiat tosi paljon.

Anna anteeksi, että purin pahaa oloani sinuun. En olisi saanut tehdä niin.
Meihin molempiin sattuu ja on ihan väärin, että en osannut äsken tehdä muuta kuin purata sen pahan oloni sinuun. En ole koskaan oikein tainnut osata käsitellä niitä tiettyjä pahan olon tunteita, vaikka olen halunnut uskotella itselleni niin. Tiedän, että mun pitää oppia käsittelemään niitä. Mun olisi pitänyt pystyä puhumaan niistä rauhallisesti.
Meillä on molemmilla paha olla, ja silloin varmaan helposti tunteet nousee pintaan, en halunnut tahallani satuttaa sinua mitenkään lisää, vaikka taisin tehdä niin...? :(

Tää meni nyt ihan sekaisin.
Ei meidän oikeasti tarvitse miettiä keitä olemme. Anteeksi siitäkin, että vähän taisin painostaa siitä. Ei sillä ole nyt väliä oletko sinä minun hän ja olenko minä sinun hän.
Vaikket olisikaan hän, niin musta tuntui kivalta kuulla ajatuksiasi ja tuntuu kivalta, että voin kysyä sinulta asioista.

Lue lisää

satuttanut ollenkaan. Älä sellaisesta huolehdi :)

Minustakin on ihan mukavaa, että voi jutella jonkun kanssa asioista. Kiitos siitä sinulle :) Kyllä minä ymmärrän pahan olosi ja siksi halusin olla rehellinen, etten pahenna sitä enää enempää, vaikka taisin kuitenkin onnistua tekemään niin :( Toivottavasti kuitenkin uskot, että pahaa en ole tarkoittanut.

Mitkä asiat sinuun sattuvat?

minua ole kirjoitti:

satuttanut ollenkaan. Älä sellaisesta huolehdi :)

Minustakin on ihan mukavaa, että voi jutella jonkun kanssa asioista. Kiitos siitä sinulle :) Kyllä minä ymmärrän pahan olosi ja siksi halusin olla rehellinen, etten pahenna sitä enää enempää, vaikka taisin kuitenkin onnistua tekemään niin :( Toivottavasti kuitenkin uskot, että pahaa en ole tarkoittanut.

Mitkä asiat sinuun sattuvat?

Lue lisää

noin lämpimästi vaikka purin kaiken pahan oloni sinuun. Olet ihan liikuttavan ihana :)

Ei sillä ole väliä keitä me olemme tai emme ole.

Et sinä aiheuta vain pahaa. Sinä olet lämmin ja ihana :) Ja tietysti minä haluaisin, että olisit vielä jotenkin elämässäni, jos vain itse haluat olla.
Enkä minäkään oikeastaan niin paljon sitä ajatellut, että tällä hetkellä muusta pitäisikään olla kyse.
Ja uskon sen, että et sinä ole pahaa tarkoittanut :)

On montakin syytä miksi en voi ottaa yhteyttä. Kai kaikki ihmiset pelkäävät sitä, että tekee itsensä ihan naurettavaksi. Siltä minusta on aina tuntunut.. Naurettava, säälittävä, tyhmä, väärä, epätoivottu. Noista ajatuksista en enää pääse oikein eroon. Ne on kai voimistuneet paljon torjunnasta.

En varmaan vielä edes aamupäivällä olisi pystynyt sanomaan tätä ikinä ääneen :) Mutta parempi saada tälle tunteelle ilmaa, kun se aina painaa mun olon maanrakoon :) Ja sinulle voin puhua. Niin. Olen ihan kamalan mustasukkainen. En yleensä ole, mutta tästä olen.
Ja mun ei ole mitään toista tunnetta niin vaikea tuntea kuin mustasukkaisuutta. Se johtuu tietyistä lapsuuden kodissa tapahtuneista asioista. En voi tuntea sitä tunnetta, ja joskus melkein mielummin pakenisin kaikkea kuin tuntisin sitä.
Sattuu olla mustasukkainen, sattuu ajatella. Sattuu olla jokin mikä lie toinen vaihtoehto. Sattuu rakastaa ihmistä, jolla on joku toinen. Sattuu kun tutut katsovat jotain tyhmää tosi-tv-ohjelmaa ja sanovat, että "onpas säälittäviä ämmiä kun juoksevat varattujen miesten perässä", ja se pistää ihan suoraan sydämeen.

Nyt varmaan helpottaa vähän kun sai kaikille tunteille ilmaa. Vaikka sinua en haluaisi millään kuormittaa :(


Tuntuu hyvältä, jos sinusta tuntuu siltä, että en ole vain pelkästään huonontanut oloasi :)
Mutta vaikka sinä sanot koko ajan, että kyllä sinä pärjäät eikä sinulla ole hätää, niin et taida kertoa ihan koko totuutta :(

että kirjoitit kirjoitti:

noin lämpimästi vaikka purin kaiken pahan oloni sinuun. Olet ihan liikuttavan ihana :)

Ei sillä ole väliä keitä me olemme tai emme ole.

Et sinä aiheuta vain pahaa. Sinä olet lämmin ja ihana :) Ja tietysti minä haluaisin, että olisit vielä jotenkin elämässäni, jos vain itse haluat olla.
Enkä minäkään oikeastaan niin paljon sitä ajatellut, että tällä hetkellä muusta pitäisikään olla kyse.
Ja uskon sen, että et sinä ole pahaa tarkoittanut :)

On montakin syytä miksi en voi ottaa yhteyttä. Kai kaikki ihmiset pelkäävät sitä, että tekee itsensä ihan naurettavaksi. Siltä minusta on aina tuntunut.. Naurettava, säälittävä, tyhmä, väärä, epätoivottu. Noista ajatuksista en enää pääse oikein eroon. Ne on kai voimistuneet paljon torjunnasta.

En varmaan vielä edes aamupäivällä olisi pystynyt sanomaan tätä ikinä ääneen :) Mutta parempi saada tälle tunteelle ilmaa, kun se aina painaa mun olon maanrakoon :) Ja sinulle voin puhua. Niin. Olen ihan kamalan mustasukkainen. En yleensä ole, mutta tästä olen.
Ja mun ei ole mitään toista tunnetta niin vaikea tuntea kuin mustasukkaisuutta. Se johtuu tietyistä lapsuuden kodissa tapahtuneista asioista. En voi tuntea sitä tunnetta, ja joskus melkein mielummin pakenisin kaikkea kuin tuntisin sitä.
Sattuu olla mustasukkainen, sattuu ajatella. Sattuu olla jokin mikä lie toinen vaihtoehto. Sattuu rakastaa ihmistä, jolla on joku toinen. Sattuu kun tutut katsovat jotain tyhmää tosi-tv-ohjelmaa ja sanovat, että "onpas säälittäviä ämmiä kun juoksevat varattujen miesten perässä", ja se pistää ihan suoraan sydämeen.

Nyt varmaan helpottaa vähän kun sai kaikille tunteille ilmaa. Vaikka sinua en haluaisi millään kuormittaa :(


Tuntuu hyvältä, jos sinusta tuntuu siltä, että en ole vain pelkästään huonontanut oloasi :)
Mutta vaikka sinä sanot koko ajan, että kyllä sinä pärjäät eikä sinulla ole hätää, niin et taida kertoa ihan koko totuutta :(

Lue lisää

tällä tavoin voin hyvin olla elämässäsi :)

Onhan se ihan luonnollista, että pelkää joutuvansa naurunalaiseksi. Tiedän niistäkin tunteista jotain. Mutta itse en niin jaksa välittää siitä enää. Sanon mieluummin, jos on jotain asiaa.

Itsekään en ole yleensä kovin mustasukkainen. Enkä edes tahdo olla. Mutta jotkut saattavat silti kokea minut sellaisena, koska olen aika kova kyselemään asioita. En ole koskaan tarkoittanut sitä pahalla, sillä haluan vain tietää asioista ja sillä tavoin yritän osoittaa välittämistäni toiselle.

Se ei ole laisinkaan kivaa, että sattuu :( Tiedänhän sen itsekin. Aikaisemmin puhuimme, että kaikkeen tottuu, mutta en tiedä onko se loppupeleissä hyväksi. Sattuuhan se, kun rakastaa ja välittää yksipuolisesti.

Et sinä minua kuormita :) On vain kiva kuulla, että olen sen verran voinut helpottaa taakkaasi, että olet saanut tilaa tunteillesi.

Kyllä minä uskon pärjääväni, mutta se on eri asia miten hyvin. Vaan kun sellaista taikanappia ei ole, millä olon voisi parantaa kertaheitolla :)

minä ainakin kirjoitti:

tällä tavoin voin hyvin olla elämässäsi :)

Onhan se ihan luonnollista, että pelkää joutuvansa naurunalaiseksi. Tiedän niistäkin tunteista jotain. Mutta itse en niin jaksa välittää siitä enää. Sanon mieluummin, jos on jotain asiaa.

Itsekään en ole yleensä kovin mustasukkainen. Enkä edes tahdo olla. Mutta jotkut saattavat silti kokea minut sellaisena, koska olen aika kova kyselemään asioita. En ole koskaan tarkoittanut sitä pahalla, sillä haluan vain tietää asioista ja sillä tavoin yritän osoittaa välittämistäni toiselle.

Se ei ole laisinkaan kivaa, että sattuu :( Tiedänhän sen itsekin. Aikaisemmin puhuimme, että kaikkeen tottuu, mutta en tiedä onko se loppupeleissä hyväksi. Sattuuhan se, kun rakastaa ja välittää yksipuolisesti.

Et sinä minua kuormita :) On vain kiva kuulla, että olen sen verran voinut helpottaa taakkaasi, että olet saanut tilaa tunteillesi.

Kyllä minä uskon pärjääväni, mutta se on eri asia miten hyvin. Vaan kun sellaista taikanappia ei ole, millä olon voisi parantaa kertaheitolla :)

Lue lisää

olla elämässäni tällä tavoin, se tekee minut iloiseksi :)

Oletko kokenut niitä naurunalaiseksi joutumisen tunteita ihan käytännössäkin? :( Joka tapauksessa olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan niitä :( Tuo on hyvä asenne. Parempi varmasti elää niin, että sanoo jos on asiaa. Olin joskus varmaan itse myös sillä tasolla, mutta taisin kävellä siltä tasolta alas :)

Eikä minua millään tavoin häiritse se, että jos toinen on mustasukkainen. Tai häiritsee se sillä tavalla, että jos olen tehnyt jotain sellaista, että toisen tarvitsee tuntea niin. Minua häiritsee ainoastaan oma mustasukkaisuuden tunne itsessäni.
Minä varmaan jotenkin ihailen tuollaista, mitä sinä sanoit tuosta, että kyselee asioista ja osoittaa sillä tavalla välittämistä toiselle. Kun en itse pysty siihen kunnolla noin. Ja juuri tuo tuollainen, mitä sanoit on varmasti hyvää mustasukkaisuutta, joka on hyödyllistä. Tiedän, että kyllä sitä pitäisi pystyä tuntemaan.

Niin, se voi olla, että kun tiettyhin asioihin tottuu, niin siinä totuttautumisprosessissa joutuu heittämään osia itsestään pihalle. Tai siis sillä tavalla, että ehkä aika ei totuta mihinkään, vaan ainoastaan liikuttelee erilaisten tunteiden keskinäistä tasapainoa. En tiedä kuulostaako tuo edes järkevältä. Mutta niin, että huonoon tunteeseen tottuu, kun vähentää hyvää tunnetta. Tai en minä tiedä :)
Mutta ehkä joskus ei voi muuta kuin tottua, vaikka se varmasti tekee pahaa.

Olen aina ajatellut, että yksipuolinen rakkaus ei voi olla, eikä sen pidäkään olla mitään muuta kuin passiivista. Ei aktiivista. Se on muuten myös yksi syy siihen, että yhteydenotto on niin mahdotonta.

Kiitos, että sain kertoa sinulle tuollaisistakin tunteista, joita itseäni hävettää tuntea. Se puhdisti ilmaa sisälläni :) Ja sano vaan, jos kuormitan, koska en todellakaan halua kuormittaa sinua.

Sitä minä pelkäänkin, että et pärjää kovin hyvin :( Ja olen todella huolissani :( Tiedäthän, että aina voit myös kertoa jos vaan haluat.
Sellainen taikanappi olisi jonkun pitänyt jo keksiä, siinä asiassa me voitaisiin kyllä mennä sieltä aidan alta :) Mutta onneksi kun monia nappeja painelee paljon, niin ehkä se joskus jossain jo tuntuukin. Ainakin sormissa :)

Mua väsyttää nyt ihan hirveästi. Voiko itkeminen viedä kaikki voimat? :) Mun ei koskaan pitäisi itkeä illalla, kun on aamulla silmät puolipäivään asti ihan punaiset ja turvoksissa :) No, mutta onneksi ei kai tarvi mennä mihinkään huomenna :)

että voi kirjoitti:

olla elämässäni tällä tavoin, se tekee minut iloiseksi :)

Oletko kokenut niitä naurunalaiseksi joutumisen tunteita ihan käytännössäkin? :( Joka tapauksessa olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan niitä :( Tuo on hyvä asenne. Parempi varmasti elää niin, että sanoo jos on asiaa. Olin joskus varmaan itse myös sillä tasolla, mutta taisin kävellä siltä tasolta alas :)

Eikä minua millään tavoin häiritse se, että jos toinen on mustasukkainen. Tai häiritsee se sillä tavalla, että jos olen tehnyt jotain sellaista, että toisen tarvitsee tuntea niin. Minua häiritsee ainoastaan oma mustasukkaisuuden tunne itsessäni.
Minä varmaan jotenkin ihailen tuollaista, mitä sinä sanoit tuosta, että kyselee asioista ja osoittaa sillä tavalla välittämistä toiselle. Kun en itse pysty siihen kunnolla noin. Ja juuri tuo tuollainen, mitä sanoit on varmasti hyvää mustasukkaisuutta, joka on hyödyllistä. Tiedän, että kyllä sitä pitäisi pystyä tuntemaan.

Niin, se voi olla, että kun tiettyhin asioihin tottuu, niin siinä totuttautumisprosessissa joutuu heittämään osia itsestään pihalle. Tai siis sillä tavalla, että ehkä aika ei totuta mihinkään, vaan ainoastaan liikuttelee erilaisten tunteiden keskinäistä tasapainoa. En tiedä kuulostaako tuo edes järkevältä. Mutta niin, että huonoon tunteeseen tottuu, kun vähentää hyvää tunnetta. Tai en minä tiedä :)
Mutta ehkä joskus ei voi muuta kuin tottua, vaikka se varmasti tekee pahaa.

Olen aina ajatellut, että yksipuolinen rakkaus ei voi olla, eikä sen pidäkään olla mitään muuta kuin passiivista. Ei aktiivista. Se on muuten myös yksi syy siihen, että yhteydenotto on niin mahdotonta.

Kiitos, että sain kertoa sinulle tuollaisistakin tunteista, joita itseäni hävettää tuntea. Se puhdisti ilmaa sisälläni :) Ja sano vaan, jos kuormitan, koska en todellakaan halua kuormittaa sinua.

Sitä minä pelkäänkin, että et pärjää kovin hyvin :( Ja olen todella huolissani :( Tiedäthän, että aina voit myös kertoa jos vaan haluat.
Sellainen taikanappi olisi jonkun pitänyt jo keksiä, siinä asiassa me voitaisiin kyllä mennä sieltä aidan alta :) Mutta onneksi kun monia nappeja painelee paljon, niin ehkä se joskus jossain jo tuntuukin. Ainakin sormissa :)

Mua väsyttää nyt ihan hirveästi. Voiko itkeminen viedä kaikki voimat? :) Mun ei koskaan pitäisi itkeä illalla, kun on aamulla silmät puolipäivään asti ihan punaiset ja turvoksissa :) No, mutta onneksi ei kai tarvi mennä mihinkään huomenna :)

Lue lisää

, kun olet minuakin auttanut :)

Kyllä minä sellaisia joskus nuorempana olen tuntenut ja osa niistä hävettää vähän vieläkin. Mutta en nykyään enää tunne sellaista. Jos en jotakuta miellytä, niin en voi asialle mitään. Ja useimpia en varmaan miellytäkkään :)

Kyllä minuakin häiritsee oma mustasukkaisuuteni joskus. Vaikken sitä muille niin näytäkkään. En tiedä onko se kyseleminen hyödyllistä, sillä monet silti kokevat sen mustasukkaisuutena. Mutta joskus vaan tuntuu siltä, ettei ihmisistä saa muuten mitään selville, jos ei kysy. Siinä on vaan se, että useimmat ihmiset, miksen joskus itsekin, tykkäävät pitää asiat vain sisällään. Avautuminen on hyvin vaikeaa, mutta toisaalta se helpottaisi varmasti monen oloa.

Kyllä tuossa tunteiden tasapainossa järkeä on. Kun se paha olo täyttää kaiken, niin tietysti se hallitsee ihmistä. Mutta toimii se toisinkin päin, eli ihminen voi hallita sitä.

Minullekin se yksipuolinen rakkaus on suurelta osin passiivista. Enhän voi tehdä mitään, jos toinen ei anna mitään merkkiä mahdollisuudesta. Rakastan kuitenkin niin paljon, että kunnioitan toisen tunteita ja ajatuksia. Vaikkeivat ne aina itselleni hyvää tekisikään.

Ei tässä mitään hätää ole. Ainoastaan se harmittaa, että huomenna joudun taas töihin, enkä pääse rakkaan harrastuksen pariin :) Tosin onneksi töissäkin on ihan kivaa. Ja ei ainakaan rahahuolet pääse ihan heti yllättämään. Koulunkäyntiä tuo työskentely vaan alkaa pikkuhiljaa syömään, vaan mitäpä tuosta :)

Kyllä se itkeminen voi viedä voimat. Ainakin itselleni on joskus käynyt niin. Eivätkö ne viisaammat puhu jostain psykosomaattisista oireista? Itse meinasin tänään pyörtyä koirapuistossa. Taisi olla verensokeri vähän alhaalla, kun en taas ehtinyt/jaksanut syödä kunnolla. No onneksi sain nyt illalla ravittua itseni hyvin :)

vain itsellesi kirjoitti:

, kun olet minuakin auttanut :)

Kyllä minä sellaisia joskus nuorempana olen tuntenut ja osa niistä hävettää vähän vieläkin. Mutta en nykyään enää tunne sellaista. Jos en jotakuta miellytä, niin en voi asialle mitään. Ja useimpia en varmaan miellytäkkään :)

Kyllä minuakin häiritsee oma mustasukkaisuuteni joskus. Vaikken sitä muille niin näytäkkään. En tiedä onko se kyseleminen hyödyllistä, sillä monet silti kokevat sen mustasukkaisuutena. Mutta joskus vaan tuntuu siltä, ettei ihmisistä saa muuten mitään selville, jos ei kysy. Siinä on vaan se, että useimmat ihmiset, miksen joskus itsekin, tykkäävät pitää asiat vain sisällään. Avautuminen on hyvin vaikeaa, mutta toisaalta se helpottaisi varmasti monen oloa.

Kyllä tuossa tunteiden tasapainossa järkeä on. Kun se paha olo täyttää kaiken, niin tietysti se hallitsee ihmistä. Mutta toimii se toisinkin päin, eli ihminen voi hallita sitä.

Minullekin se yksipuolinen rakkaus on suurelta osin passiivista. Enhän voi tehdä mitään, jos toinen ei anna mitään merkkiä mahdollisuudesta. Rakastan kuitenkin niin paljon, että kunnioitan toisen tunteita ja ajatuksia. Vaikkeivat ne aina itselleni hyvää tekisikään.

Ei tässä mitään hätää ole. Ainoastaan se harmittaa, että huomenna joudun taas töihin, enkä pääse rakkaan harrastuksen pariin :) Tosin onneksi töissäkin on ihan kivaa. Ja ei ainakaan rahahuolet pääse ihan heti yllättämään. Koulunkäyntiä tuo työskentely vaan alkaa pikkuhiljaa syömään, vaan mitäpä tuosta :)

Kyllä se itkeminen voi viedä voimat. Ainakin itselleni on joskus käynyt niin. Eivätkö ne viisaammat puhu jostain psykosomaattisista oireista? Itse meinasin tänään pyörtyä koirapuistossa. Taisi olla verensokeri vähän alhaalla, kun en taas ehtinyt/jaksanut syödä kunnolla. No onneksi sain nyt illalla ravittua itseni hyvin :)

Lue lisää

menemään töihin. Olisi tosin ihan kiva, jos ne sieltä viitsisivät vaivautua aina ilmoittamaan edes vähän aikaisemmin kuin 15 minuuttia sen jälkeen kun mun kello yleensä soisi :)

Inhottavaa, että olet joutunut tuntemaan sellaista :( Ja olen pahoillani, että ne ovat olleet niin voimakkaita asioita ja tunteita, että ne vieläkin vähän hävettää :( Mutta kunhan tiedät, että mitä ikinä ne sitten ovatkaan olleet, niin itsessäsi ei varmasti ole ollut mitään vikaa. Jokaikinen ihminenhän tässä maailmassa voidaan saattaa naurunalaiseksi, ja kyllä se vika on aina niissä, jotka siihen tähtäävät.
Se on varmaan paras mahdollinen keino, että jos ei jotain mielytä, niin unohtaa vaan sen ihmisen olemassaolon. En usko, että et muka useimpia miellytä :) Vaikka ei sillä kyllä mitään väliä ole, kunhan vain miellyttäisit itseäsi. Sillä tavalla kokonaisvaltaisesti ja pohjia myöten. Se olisi tärkeää. Kaikkein tärkeintä.

Jostain olen joskus lukenut, että jokainen ihminen kokee mustasukkaisuutta, vaikka joistain ei huomaisi sitä ikinä. Koska se on normaali tunne, niin on sitä varmasti ihan hyvä vähän osata näyttää. Ja en tiedä, kyllä musta saattaisi tuntua vähän siltä, että jos kukaan ei koskaan olisi yhtään tippaakaan mustasukkainen, niin sillä mitä teen ei olisi yhtään mitää väliä. Paitsi tietty itselleni.
Se on ihan totta, että kysyminen on oikeasti hyväksi. Ja asioista keskustelemisessa ei mielestäni edes voi olla mitään pahaa. Eikä mun mielestä sitä, että jos toinen haluaa tietää jotain, pidä ottaa jonain mustasukkaisuuskohtauksena eikä minään sellaisena, koska jos ihmiset ovat päättäneet olla vuorovaikutuksessa keskenään, niin onhan kaikilla silloin oikeus kysyä. Tai ainakin tuntuu, että osaan pitää sitä todella suuressa arvossa, että osaa kysyä. En ole kertonut tästä koskaan kellekään, mutta meillä yksi perheenjäsen kärsi vuosia sitten sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja jotenkin sen takia arvostaa suuresti sitä, että ihmiset pystyvät tuntemaan mustasukkaisuutta normaalisti ja järkevästi. Ja sen takia kavahdan mustasukkaisuutta itsessäni. Vaikka en ole koskaan mielestäni ollut kovin mustasukkainen, niin pelkään kai sitä että jos se onkin periytyvää :) Ihan tyhmää, mutta pelkään silti :)

Se on totta, että avautuminen on vaikeaa. Ja varmasti vielä jos on kokenut paljon negatiivisia asioita elämässään, niin en voi edes kuvitella minkälaisen työn ja tuskan takana ihmisten lähelle päästäminen voi olla. Enkä usko, että jos tietää niistä negatiivisista elämänkokemuksista, niin kukaan olettaa, että sen avautumisen pitäisi sujua helposti. Ja varmasti iskee joskus pakokauhu ja kaikkea sellaista. Jokaisella ihmisellä on silloin oikeus sanoa, että nyt en kestä tätä ja haluan kauemmas. Noin sanominenkin on jo ihan kamalan vaikeaa, mutta sillä tavalla ei loukkaa sitä toista kun se tietää mistä on kyse. Ja ehkä itsestä tuntuisi se ympäristö, jossa voi avautua vähän paremmalta, jos tietäisi että aina voi ottaa etäisyyttä kun siltä tuntuu.

Uskon niin, että hyvä ja paha elävät kuitenkin aina ihmisissä rinta rinnan. Mutta se vaihtelee, että kuinka paljon paha olo vie hyvältä ololta tilaa ja toisinpäin. Että hyvä tai paha ei koskaan katoa kenestäkään mihinkään, ne ovat aina läsnä. Niiden määrät vain vaihtelevat.
Minusta tuntuu välillä, että en tiedä miten oppisin hallitsemaan pahaa oloa, joka lähtee siitä, että sattuu. Olet ihan oikeassa, että ihminen voi kyllä hallita pahaa oloaan.
Ja anteeksi, että valitin, en olisi halunnut valittaa, mutta se olo vaan paheni ja täällä on vähän vaikeaa, kun toinen vaihtoehto olisi sitten se, että olisin ollut vaan ihan hiljaa. Sen olisin ehkä todellisuudessa valinnut, mutta täällä on vähän paha tehdä niin :)

Tiedän sen, että yksipuolinen rakkaus on passiivista jokaiselle :( Se on tuntunut sellaiselta ympyrältä, josta ei pääse pois. Ei voi itse tehdä mitään, kun toinenkaan ei tee. Eikä toinen voi tehdä mitään koska itse en tee.

Tuossa lauseessasi paljon rakastamisesta tuli mun mielestä ihan mielettömän voimakkaasti esiin rakkauden kipu ja rakkauden kauneus :) ...tai :( En osaa päättää kumpi.
En osaa sanoa mitään, mietin vaan, että kohta varmaan taas itkettää :)

Se, että jotkut asiat tuntuvat minusta ihan hirveän pahalta, tuntuu aivan kamalalta suureksi osaksi sen takia, että haluaisin kuitenkin että se, jota rakastan olisi aina onnellinen.

En nyt edes jaksaisi kirjoittaa tästä, koska ei tätä tarvitse ajatella enää, enkä edes halua ajatella. Mutta sitä piti vaan kysyä, että voidaanko me kuitenkin kirjoitella toisillemme ihan omana itsenämme? Ettei tarvi ajatella niin, että kun julkisesti kirjoittaa kuitenkin niin mitä väliä sillä on että kirjoittaako asioita oikein, että parempi olisikin ehkä muuttaa vähän kaikkia tietoja koska eihän niillä mitään väliä ole. Mutta voidaanko me silti kirjoitella ihan itsenämme? Että ei silti tarvitse ajatella sitä, että keitä me olemme.

Kamalaa, että meinasit pyörtyä :( Pyörryttääkö sinua normaalistikin?
Itse olen myös tänä vuonna meinannut pari kertaa pyörtyä, vaikka minua ei kyllä yleensä pyörrytä, ja tiedän sen, että se ei johdu siitä, että olisi vähän vaan jättänyt syömättä, vaan silloin on jo aika huonossa kunnossa. :(
Oletko ihan oikeasti syönnyt tarpeeksi hyvin? Tai oletko jotenkin muuten aiheuttanut itsellesi huonon olon fyysisesti? Tiedän, että kun ihmisellä on paha olla, niin se heijastuu ulospäin ja olen kyllä todella huolissani siitä miten sinä jakselet.. :(
Meneekö sinulla ehkä sittenkin vähän huonommin kuin sanot...? Jos pystyt puhumaan sellaisista asioista, niin kerro vaan, se voisi auttaa. Jos et halua puhua niin sano vaan ettet halua. Ei se loukkaa minua, olen sitten vaan hiljaa huolissani.

Tuntuu kivalta, että ei enää riidellä :)

sittenkin jouduin kirjoitti:

menemään töihin. Olisi tosin ihan kiva, jos ne sieltä viitsisivät vaivautua aina ilmoittamaan edes vähän aikaisemmin kuin 15 minuuttia sen jälkeen kun mun kello yleensä soisi :)

Inhottavaa, että olet joutunut tuntemaan sellaista :( Ja olen pahoillani, että ne ovat olleet niin voimakkaita asioita ja tunteita, että ne vieläkin vähän hävettää :( Mutta kunhan tiedät, että mitä ikinä ne sitten ovatkaan olleet, niin itsessäsi ei varmasti ole ollut mitään vikaa. Jokaikinen ihminenhän tässä maailmassa voidaan saattaa naurunalaiseksi, ja kyllä se vika on aina niissä, jotka siihen tähtäävät.
Se on varmaan paras mahdollinen keino, että jos ei jotain mielytä, niin unohtaa vaan sen ihmisen olemassaolon. En usko, että et muka useimpia miellytä :) Vaikka ei sillä kyllä mitään väliä ole, kunhan vain miellyttäisit itseäsi. Sillä tavalla kokonaisvaltaisesti ja pohjia myöten. Se olisi tärkeää. Kaikkein tärkeintä.

Jostain olen joskus lukenut, että jokainen ihminen kokee mustasukkaisuutta, vaikka joistain ei huomaisi sitä ikinä. Koska se on normaali tunne, niin on sitä varmasti ihan hyvä vähän osata näyttää. Ja en tiedä, kyllä musta saattaisi tuntua vähän siltä, että jos kukaan ei koskaan olisi yhtään tippaakaan mustasukkainen, niin sillä mitä teen ei olisi yhtään mitää väliä. Paitsi tietty itselleni.
Se on ihan totta, että kysyminen on oikeasti hyväksi. Ja asioista keskustelemisessa ei mielestäni edes voi olla mitään pahaa. Eikä mun mielestä sitä, että jos toinen haluaa tietää jotain, pidä ottaa jonain mustasukkaisuuskohtauksena eikä minään sellaisena, koska jos ihmiset ovat päättäneet olla vuorovaikutuksessa keskenään, niin onhan kaikilla silloin oikeus kysyä. Tai ainakin tuntuu, että osaan pitää sitä todella suuressa arvossa, että osaa kysyä. En ole kertonut tästä koskaan kellekään, mutta meillä yksi perheenjäsen kärsi vuosia sitten sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja jotenkin sen takia arvostaa suuresti sitä, että ihmiset pystyvät tuntemaan mustasukkaisuutta normaalisti ja järkevästi. Ja sen takia kavahdan mustasukkaisuutta itsessäni. Vaikka en ole koskaan mielestäni ollut kovin mustasukkainen, niin pelkään kai sitä että jos se onkin periytyvää :) Ihan tyhmää, mutta pelkään silti :)

Se on totta, että avautuminen on vaikeaa. Ja varmasti vielä jos on kokenut paljon negatiivisia asioita elämässään, niin en voi edes kuvitella minkälaisen työn ja tuskan takana ihmisten lähelle päästäminen voi olla. Enkä usko, että jos tietää niistä negatiivisista elämänkokemuksista, niin kukaan olettaa, että sen avautumisen pitäisi sujua helposti. Ja varmasti iskee joskus pakokauhu ja kaikkea sellaista. Jokaisella ihmisellä on silloin oikeus sanoa, että nyt en kestä tätä ja haluan kauemmas. Noin sanominenkin on jo ihan kamalan vaikeaa, mutta sillä tavalla ei loukkaa sitä toista kun se tietää mistä on kyse. Ja ehkä itsestä tuntuisi se ympäristö, jossa voi avautua vähän paremmalta, jos tietäisi että aina voi ottaa etäisyyttä kun siltä tuntuu.

Uskon niin, että hyvä ja paha elävät kuitenkin aina ihmisissä rinta rinnan. Mutta se vaihtelee, että kuinka paljon paha olo vie hyvältä ololta tilaa ja toisinpäin. Että hyvä tai paha ei koskaan katoa kenestäkään mihinkään, ne ovat aina läsnä. Niiden määrät vain vaihtelevat.
Minusta tuntuu välillä, että en tiedä miten oppisin hallitsemaan pahaa oloa, joka lähtee siitä, että sattuu. Olet ihan oikeassa, että ihminen voi kyllä hallita pahaa oloaan.
Ja anteeksi, että valitin, en olisi halunnut valittaa, mutta se olo vaan paheni ja täällä on vähän vaikeaa, kun toinen vaihtoehto olisi sitten se, että olisin ollut vaan ihan hiljaa. Sen olisin ehkä todellisuudessa valinnut, mutta täällä on vähän paha tehdä niin :)

Tiedän sen, että yksipuolinen rakkaus on passiivista jokaiselle :( Se on tuntunut sellaiselta ympyrältä, josta ei pääse pois. Ei voi itse tehdä mitään, kun toinenkaan ei tee. Eikä toinen voi tehdä mitään koska itse en tee.

Tuossa lauseessasi paljon rakastamisesta tuli mun mielestä ihan mielettömän voimakkaasti esiin rakkauden kipu ja rakkauden kauneus :) ...tai :( En osaa päättää kumpi.
En osaa sanoa mitään, mietin vaan, että kohta varmaan taas itkettää :)

Se, että jotkut asiat tuntuvat minusta ihan hirveän pahalta, tuntuu aivan kamalalta suureksi osaksi sen takia, että haluaisin kuitenkin että se, jota rakastan olisi aina onnellinen.

En nyt edes jaksaisi kirjoittaa tästä, koska ei tätä tarvitse ajatella enää, enkä edes halua ajatella. Mutta sitä piti vaan kysyä, että voidaanko me kuitenkin kirjoitella toisillemme ihan omana itsenämme? Ettei tarvi ajatella niin, että kun julkisesti kirjoittaa kuitenkin niin mitä väliä sillä on että kirjoittaako asioita oikein, että parempi olisikin ehkä muuttaa vähän kaikkia tietoja koska eihän niillä mitään väliä ole. Mutta voidaanko me silti kirjoitella ihan itsenämme? Että ei silti tarvitse ajatella sitä, että keitä me olemme.

Kamalaa, että meinasit pyörtyä :( Pyörryttääkö sinua normaalistikin?
Itse olen myös tänä vuonna meinannut pari kertaa pyörtyä, vaikka minua ei kyllä yleensä pyörrytä, ja tiedän sen, että se ei johdu siitä, että olisi vähän vaan jättänyt syömättä, vaan silloin on jo aika huonossa kunnossa. :(
Oletko ihan oikeasti syönnyt tarpeeksi hyvin? Tai oletko jotenkin muuten aiheuttanut itsellesi huonon olon fyysisesti? Tiedän, että kun ihmisellä on paha olla, niin se heijastuu ulospäin ja olen kyllä todella huolissani siitä miten sinä jakselet.. :(
Meneekö sinulla ehkä sittenkin vähän huonommin kuin sanot...? Jos pystyt puhumaan sellaisista asioista, niin kerro vaan, se voisi auttaa. Jos et halua puhua niin sano vaan ettet halua. Ei se loukkaa minua, olen sitten vaan hiljaa huolissani.

Tuntuu kivalta, että ei enää riidellä :)

Lue lisää

leivänsyrjässä kiinni sitten :)

Kyllä minussa on ollut paljonkin vikaa. En tahallani ole tyhmyyksiä tehnyt, mutta osaamattomuuttani kyllä. En minä kovin monia miellytä. En ulkoisesti enkä sisäisesti. Mutta onneksi on sentään tiivis ystäväpiiri, joka minut hyväksyy :) Enkä tiedä miellytänkö itseänikään. Toisinaan kyllä ja toisinaan en.

Kyllähän se mustasukkaisuus ihan normaalia varmasti on, jos jostakusta välittää. Mutta tietysti sen esilletuomisessa täytyy olla varovainen.

Se etäisyyden tarjoaminenkaan ei vaan aina riitä kaikille, koska monella on halu pitää aivan kaikki itsellään. Niin on kyllä joskus itsellänikin. Silloin ollaan vain yleensä lopullisten ratkaisujen äärellä.

Turhaan pyytelet anteeksi, sillä onhan se parempi, että sait tunteesi purettua :) En minä ainakaan täällä tuollaisesta loukkaannu.

Itsestänikin tuntuu se pahalle, kun toivoo toiselle vain pelkkää hyvää ja tietää, että asiat eivät kuitenkaan aina mene niin. On vain todella voimaton olo, kun ei pysty auttamaan. Sen päätöksen olen kuitenkin itse tehnyt, että elän loppuelämäni yksin, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan. Siihen on kuitenkin ihan kunnon syytkin olemassa :) Jo se, että on tehnyt päätöksen, helpottaa elämää valtavasti. Ei tarvitse kokoajan arpoa, mitä tekisi tai ei tekisi. Voi luottaa siihen päätökseen ja tiehen, mikä on edessä. Toinen syy on se, että en enää koskaan halua kokea sitä menettämisen tuskaa enempää kuin on aivan pakollista. Helpompi on elää tällaisen pienen kivun kanssa, kuin jatkuvasti rysähdellä alas.

Sitä itsekin ajoin takaa, että voisimme jutella nimenomaan omana itsenämme. Ihan jo väärinkäsitystenkin välttämiseksi.

Kyllä se huimaus johtui ihan verensokerin putoamisesta. Hyvin harvoin minua pyörryttää, mutta silloin kun niin on, niin olen huonosti ravittu. Ei sitä kahvilla ja tupakalla ihan mahdottomia kuitenkaan saa aikaan :)

Ei minulla mitenkään surkeasti mene. Tällaista tasaista taaperrusta, kuten sen kuuluu ollakin :) Että ei kannata olla huolissaan yhtään. Kiirettä on, mutta hyvä niin :)

Riideltiinkö me? :) No onhan se jokatapauksessa parempi, että asiat ovat nyt selkeämpiä.

ainakin kirjoitti:

leivänsyrjässä kiinni sitten :)

Kyllä minussa on ollut paljonkin vikaa. En tahallani ole tyhmyyksiä tehnyt, mutta osaamattomuuttani kyllä. En minä kovin monia miellytä. En ulkoisesti enkä sisäisesti. Mutta onneksi on sentään tiivis ystäväpiiri, joka minut hyväksyy :) Enkä tiedä miellytänkö itseänikään. Toisinaan kyllä ja toisinaan en.

Kyllähän se mustasukkaisuus ihan normaalia varmasti on, jos jostakusta välittää. Mutta tietysti sen esilletuomisessa täytyy olla varovainen.

Se etäisyyden tarjoaminenkaan ei vaan aina riitä kaikille, koska monella on halu pitää aivan kaikki itsellään. Niin on kyllä joskus itsellänikin. Silloin ollaan vain yleensä lopullisten ratkaisujen äärellä.

Turhaan pyytelet anteeksi, sillä onhan se parempi, että sait tunteesi purettua :) En minä ainakaan täällä tuollaisesta loukkaannu.

Itsestänikin tuntuu se pahalle, kun toivoo toiselle vain pelkkää hyvää ja tietää, että asiat eivät kuitenkaan aina mene niin. On vain todella voimaton olo, kun ei pysty auttamaan. Sen päätöksen olen kuitenkin itse tehnyt, että elän loppuelämäni yksin, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan. Siihen on kuitenkin ihan kunnon syytkin olemassa :) Jo se, että on tehnyt päätöksen, helpottaa elämää valtavasti. Ei tarvitse kokoajan arpoa, mitä tekisi tai ei tekisi. Voi luottaa siihen päätökseen ja tiehen, mikä on edessä. Toinen syy on se, että en enää koskaan halua kokea sitä menettämisen tuskaa enempää kuin on aivan pakollista. Helpompi on elää tällaisen pienen kivun kanssa, kuin jatkuvasti rysähdellä alas.

Sitä itsekin ajoin takaa, että voisimme jutella nimenomaan omana itsenämme. Ihan jo väärinkäsitystenkin välttämiseksi.

Kyllä se huimaus johtui ihan verensokerin putoamisesta. Hyvin harvoin minua pyörryttää, mutta silloin kun niin on, niin olen huonosti ravittu. Ei sitä kahvilla ja tupakalla ihan mahdottomia kuitenkaan saa aikaan :)

Ei minulla mitenkään surkeasti mene. Tällaista tasaista taaperrusta, kuten sen kuuluu ollakin :) Että ei kannata olla huolissaan yhtään. Kiirettä on, mutta hyvä niin :)

Riideltiinkö me? :) No onhan se jokatapauksessa parempi, että asiat ovat nyt selkeämpiä.

Lue lisää

ainakin vireänä, kun unenpöpperöstä joutuu nousemaan ja heittämään vaatteet niskaan ja ulos :) Puolimatkassa kyllä mietin, että toivottavasti en ole nähnyt unta :)
Etpäs tiedäkään miten osuva tuo leivänsyrjässä-sanonta tuohon väliin oli :)

En usko, että et muka miellyttäisi monia ulkoisesti etkä sisäisesti, höpsö :) Jos et miellytä, niin niissä muissa ihmisissä on jotain vikaa :)
Minua miellytät sekä ulkoisesti ja sisäisesti ihan liikaa :) Tai siis minun hän miellyttää. Tai en jaksa ajatella miten pitäisi kirjoittaa, niin kirjoitan nyt silti sinulle nuo asiat, niin ei tarvitse miettiä sitä keitä olemme ollenkaan kun miettii miten pitäisi kirjoittaa.
Sinussa on sisällä kaikkea ihanaa :)
Arvasin sen, että et aina miellytä itseäsi. Se, että oikeasti pitäisit itsestäsi ja rakastaisit itseäsi on ehkä tärkeintä mitä keksin. Se on niin tärkeää. Minä olen oppinut hyväksymään itseni, ja kun olen yksin, olen ihan tyytyväinen itseeni kaikkine vikoineni, ei ne haittaa, siitä tulee ihan kiva olo. Vaikka en sitten enää olekaan tyytyväinen itseeni, jos muita ihmisiä astuu kuvaan, mutta sekin, että on itsekseen tyytyväinen itseensä on paljon. Yritä sitä opetella, että pitäisit itsestäsi, koska sinussa ei ole mitään vikaa. Olet kaikinpuolin aika tykättävä ihminen :)
Ja se on hyvä, että sinulla on sellaisia ystäviä, olen siitä iloinen :)

Ymmärrän todellakin sen, että ei ole kivaa rysähdellä aina alas. Ja me taidettiin molemmat rysähtää silloin vähän aikaa sitten aika pahasti alas, ainakin siltä tuntui.

Olen itse miettinyt myös sitä menettämisen tuskaa. Olen miettinyt sitä paljon. Ja tajusin, että koska en usko rakastuvani ihmisiin, se rakkaus joita tunnen niitä harvoja ihmisiä kohtaan, joita rakastan, on tietyllä tavalla samanlaista. Olet jokin poikkeus siinä rakastumis-jutussa, mutta siis se rakkaus, jota tunnen sinua kohtaan on osaksi sellaista, jota tuntisi veljeään kohtaan. Ei todellakaan kokonaan siis, on se paljon muutakin. Mutta tarkoitan, että se on luonteeltaan vähän erilaista kuin normaalin rakastumisen kuvittelen olevan.
Se on jotenkin sellaista sisäsyntyistä, niin olen kokenut. Se ero, joka siinä on, on se että samalla tavalla kuin perheenjäsenien kanssa, en koskaan voisi jättää sinua yksin, mitään sellaista ei ole mahdollista tapahtua, että se rakkaus katoaisi. Tiedän sen nyt. Eli siis samalla tavalla kuin perheenjäsenten kanssa on. Vaikka niiden kanssa joskus riitelee ja vaikka ne tekisivät mitä, niin silti niitä aina rakastaa, eikä niitä päätä vaan joku päivä hylätä. Se rakkaus on osa itseäni.
Ymmärrän, että olet nyt päättänyt tuollaista. En ehkä täysin tajua vielä mitkä ne kaikki kunnon syyt ovat :) Tai siis tajuan varmasti osan. Ja ymmärrän kyllä, että tunnet nyt noin, ja koska tunnet noin, me ei nyt voida olla mitään sellaista... mutta ole mun veli? :)

Ja se minun piti sanoa niistä alas rysähtelyistä, että mun olo menee ihan huonoksi silloin kun yrität hylätä mut ilman syytä tai syyn kanssa ja kaikki johtaisi hiljaisuuteen :) Muutoin olo on tästä ihan ok. Saan ne itkukohtaukset, kun jompi kumpi noista on tapahtumassa, en muutoin :)

Huomaan kyllä sen, että sinulla on aika vahva halu pitää kaikki itselläsi, ja tietenkin se on oikeutesi pitää asiat itselläsi :) Kunhan tiedät, että jos joskus tulee olo, että haluat kertoa, voit aina kertoa. Ja sen verran ehkä haluan olostasi ja kaikesta kysellä, vaikket haluaisikaan kertoa, että tiedät että kuitenkin välitän.

Kyllä se pyörryttäminen vähän huolestuttaa, kun itsestäni huomasin joskus sen, että kun yleensä ei pyörrytä, niin ei siis pyörrytä vaikka verensokeri vähän laskisikin. Niin sitten kun pyörryttää, niin silloin olonsa on saanut jo todella heikoksi. Olen kyllä sinusta huolissani :(

Voi kulta, eihän kukaan voi elää pelkällä kahvilla ja tupakalla :( Paremmin vielä varmaan ilman molempia :) Nyt menet ja teet itsellesi jotain kunnon ruokaa. Mistä ruuasta tykkäät? Tee sitä :) Jos et tänään, niin huomenna sitten, jooko? Tekisin itse, mutta virtuaaliruoka ei kuulemma ravitse eikä maistu.
Ethän ihan hirveän paljon polta.. :(

Kyllä me mun mielestä vähän riideltiin, kiva että se meni sulta ohi :) Sanoin ton "kiva että se meni sulta ohi" sellaiseen mukamas loukkaantuneeseen äänensävyyn :)

Mä odotan nyt sitten kovasti kuulevani, että olet syönnyt sen kahvin ja tupakan kanssa jotain :)

ja pysynpä kirjoitti:

ainakin vireänä, kun unenpöpperöstä joutuu nousemaan ja heittämään vaatteet niskaan ja ulos :) Puolimatkassa kyllä mietin, että toivottavasti en ole nähnyt unta :)
Etpäs tiedäkään miten osuva tuo leivänsyrjässä-sanonta tuohon väliin oli :)

En usko, että et muka miellyttäisi monia ulkoisesti etkä sisäisesti, höpsö :) Jos et miellytä, niin niissä muissa ihmisissä on jotain vikaa :)
Minua miellytät sekä ulkoisesti ja sisäisesti ihan liikaa :) Tai siis minun hän miellyttää. Tai en jaksa ajatella miten pitäisi kirjoittaa, niin kirjoitan nyt silti sinulle nuo asiat, niin ei tarvitse miettiä sitä keitä olemme ollenkaan kun miettii miten pitäisi kirjoittaa.
Sinussa on sisällä kaikkea ihanaa :)
Arvasin sen, että et aina miellytä itseäsi. Se, että oikeasti pitäisit itsestäsi ja rakastaisit itseäsi on ehkä tärkeintä mitä keksin. Se on niin tärkeää. Minä olen oppinut hyväksymään itseni, ja kun olen yksin, olen ihan tyytyväinen itseeni kaikkine vikoineni, ei ne haittaa, siitä tulee ihan kiva olo. Vaikka en sitten enää olekaan tyytyväinen itseeni, jos muita ihmisiä astuu kuvaan, mutta sekin, että on itsekseen tyytyväinen itseensä on paljon. Yritä sitä opetella, että pitäisit itsestäsi, koska sinussa ei ole mitään vikaa. Olet kaikinpuolin aika tykättävä ihminen :)
Ja se on hyvä, että sinulla on sellaisia ystäviä, olen siitä iloinen :)

Ymmärrän todellakin sen, että ei ole kivaa rysähdellä aina alas. Ja me taidettiin molemmat rysähtää silloin vähän aikaa sitten aika pahasti alas, ainakin siltä tuntui.

Olen itse miettinyt myös sitä menettämisen tuskaa. Olen miettinyt sitä paljon. Ja tajusin, että koska en usko rakastuvani ihmisiin, se rakkaus joita tunnen niitä harvoja ihmisiä kohtaan, joita rakastan, on tietyllä tavalla samanlaista. Olet jokin poikkeus siinä rakastumis-jutussa, mutta siis se rakkaus, jota tunnen sinua kohtaan on osaksi sellaista, jota tuntisi veljeään kohtaan. Ei todellakaan kokonaan siis, on se paljon muutakin. Mutta tarkoitan, että se on luonteeltaan vähän erilaista kuin normaalin rakastumisen kuvittelen olevan.
Se on jotenkin sellaista sisäsyntyistä, niin olen kokenut. Se ero, joka siinä on, on se että samalla tavalla kuin perheenjäsenien kanssa, en koskaan voisi jättää sinua yksin, mitään sellaista ei ole mahdollista tapahtua, että se rakkaus katoaisi. Tiedän sen nyt. Eli siis samalla tavalla kuin perheenjäsenten kanssa on. Vaikka niiden kanssa joskus riitelee ja vaikka ne tekisivät mitä, niin silti niitä aina rakastaa, eikä niitä päätä vaan joku päivä hylätä. Se rakkaus on osa itseäni.
Ymmärrän, että olet nyt päättänyt tuollaista. En ehkä täysin tajua vielä mitkä ne kaikki kunnon syyt ovat :) Tai siis tajuan varmasti osan. Ja ymmärrän kyllä, että tunnet nyt noin, ja koska tunnet noin, me ei nyt voida olla mitään sellaista... mutta ole mun veli? :)

Ja se minun piti sanoa niistä alas rysähtelyistä, että mun olo menee ihan huonoksi silloin kun yrität hylätä mut ilman syytä tai syyn kanssa ja kaikki johtaisi hiljaisuuteen :) Muutoin olo on tästä ihan ok. Saan ne itkukohtaukset, kun jompi kumpi noista on tapahtumassa, en muutoin :)

Huomaan kyllä sen, että sinulla on aika vahva halu pitää kaikki itselläsi, ja tietenkin se on oikeutesi pitää asiat itselläsi :) Kunhan tiedät, että jos joskus tulee olo, että haluat kertoa, voit aina kertoa. Ja sen verran ehkä haluan olostasi ja kaikesta kysellä, vaikket haluaisikaan kertoa, että tiedät että kuitenkin välitän.

Kyllä se pyörryttäminen vähän huolestuttaa, kun itsestäni huomasin joskus sen, että kun yleensä ei pyörrytä, niin ei siis pyörrytä vaikka verensokeri vähän laskisikin. Niin sitten kun pyörryttää, niin silloin olonsa on saanut jo todella heikoksi. Olen kyllä sinusta huolissani :(

Voi kulta, eihän kukaan voi elää pelkällä kahvilla ja tupakalla :( Paremmin vielä varmaan ilman molempia :) Nyt menet ja teet itsellesi jotain kunnon ruokaa. Mistä ruuasta tykkäät? Tee sitä :) Jos et tänään, niin huomenna sitten, jooko? Tekisin itse, mutta virtuaaliruoka ei kuulemma ravitse eikä maistu.
Ethän ihan hirveän paljon polta.. :(

Kyllä me mun mielestä vähän riideltiin, kiva että se meni sulta ohi :) Sanoin ton "kiva että se meni sulta ohi" sellaiseen mukamas loukkaantuneeseen äänensävyyn :)

Mä odotan nyt sitten kovasti kuulevani, että olet syönnyt sen kahvin ja tupakan kanssa jotain :)

Lue lisää

sinua miellyttääkin, sitä en epäile. Minut vain on punnittu ja kevyeksi havaittu kaikilta osin.

En minä oikeastaan edes halua opetella pitämään itsestäni tämän enempää. Pysyy jalat tukevasti maan pinnalla, kun muistaa millainen oikeasti on :) Se olisi kovin epärehellistä kuvitella jotain muuta.

Kyllä se rakkaus ketä tahansa kohtaan on taatusti osaksi sellaista veljellistä/sisarellista rakkautta. Se oikeastaan luo perustan kaikelle muulle. Näin olen itse ajatellut.

Yleensä, kun olen päätöksiä tehnyt, niin ne päätökset ovat pitäneet, vaikka sitten katkeraan loppuun asti. Niin uskon olevan nytkin. Ja tältä on itseasiassa tuntunut jo pidemmän aikaa. En anna enää tilaisuutta sellaisen tapahtumiseen uudestaan. Nyt on ainakin tuntunut siltä, että tämä päätös on yllättävänkin helppo pitää. Sen tekeminen ehkä oli paljon vaikeampaa. Mutta joskus vain on tehtävä koviakin päätöksiä.

Kyllä kahvilla ja tupakalla aika pitkälle jo pärjää :) Tänään söin viikonlopun tähteitä, mutta huomenna en ehdi ruokaa laitella. Poltan varmaankin liian vähän. Töissä kuluu enemmän kuin kotona, mutta ei silti tarpeeksi pikaiseen syövän saamiseen. Tosin minun onnellani en saa edes sitä syöpää, vaikka kuinka yrittäisin :)

sinun hän kirjoitti:

sinua miellyttääkin, sitä en epäile. Minut vain on punnittu ja kevyeksi havaittu kaikilta osin.

En minä oikeastaan edes halua opetella pitämään itsestäni tämän enempää. Pysyy jalat tukevasti maan pinnalla, kun muistaa millainen oikeasti on :) Se olisi kovin epärehellistä kuvitella jotain muuta.

Kyllä se rakkaus ketä tahansa kohtaan on taatusti osaksi sellaista veljellistä/sisarellista rakkautta. Se oikeastaan luo perustan kaikelle muulle. Näin olen itse ajatellut.

Yleensä, kun olen päätöksiä tehnyt, niin ne päätökset ovat pitäneet, vaikka sitten katkeraan loppuun asti. Niin uskon olevan nytkin. Ja tältä on itseasiassa tuntunut jo pidemmän aikaa. En anna enää tilaisuutta sellaisen tapahtumiseen uudestaan. Nyt on ainakin tuntunut siltä, että tämä päätös on yllättävänkin helppo pitää. Sen tekeminen ehkä oli paljon vaikeampaa. Mutta joskus vain on tehtävä koviakin päätöksiä.

Kyllä kahvilla ja tupakalla aika pitkälle jo pärjää :) Tänään söin viikonlopun tähteitä, mutta huomenna en ehdi ruokaa laitella. Poltan varmaankin liian vähän. Töissä kuluu enemmän kuin kotona, mutta ei silti tarpeeksi pikaiseen syövän saamiseen. Tosin minun onnellani en saa edes sitä syöpää, vaikka kuinka yrittäisin :)

Lue lisää

tunnet nyt noin ja miksi noin eläminen tuntuu helpolta.
Tietty me voidaan molemmat luovuttaa elämän suhteen tai olla niitä robotteja (ei niitä kissoja) tai mitä lie zombeja. Mutta ei käy. Me ei luovuteta, enkä minä anna sinun luovuttaa. Se on ihan sama asia, kuin jos joku tsunami iskisi tänne ja tuhoaisi koko elinympäristön ja sinä vaan päättäisit jäädä maahan istumaan ja odottamaan, että kuolet. Enkä minä silloinkaan antaisi sinun jäädä siihen, vaan rakennettaisiin sitten vaikka yhdessä jokin hökkeli. Ja mitä väliä vaikka tiiliskivet tipahtelisivat varpaille ja seinistä puuttuisi eristeet, se hökkeli on vaan rakennettava. Ja minä rakennan sitä silloin, kun sinä et jaksa. Ja tiedän sen, että joskus sinulle tulee hetkiä, kun otat sorkkaraudan ja revit lautoja pois seinistä, vaikka me ne siihen juuri nätisti naulattiin. Eikä se mitään, minä ymmärrän kyllä sen, saat ottaa niitä irti, kunhan otat nätisti.
Tiedän, että olet joutunut kokemaan elämässäsi sellaisia asioita, jotka ovat tehneet sisällesi tuhoa. Mutta samallalailla kuin tsunamia ei voi kaikki ihmiset ansaita, sinäkään et ole ansainnut niitä asioita, joita sinulle on tapahtunut. Olen hyvin pahoillani ja surullinen siitä, että sisälläsi on paljon haavoja, mutta ne ei ole mikään syy päättää, että jäät istumaan ja odottamaan, että kuolet.

Itsestäsi tuntuu, että et voi pahalle olollesi mitään ja se on jotenkin kaikkivoipa. Se ei ole niin. Tiedän, että tunnet niin, mutta sinussa on sisällä hyvää, mitä edes kaikki kamalat kokemukset eivät ole saaneet hävitetyksi. Se paha ei saa sitä.
Ja minä tiedän, mistä pitää aloittaa ja miten edetä.
Se paha olo on ottanut sinusta kiinni nyt, ja se tulee ottamaan sinusta kiinni niin kauan, kun me saamme sen aisoihin. Ymmärrän kyllä sitä pahaa oloa, mutta sille periksi antaminen ja sillä tavalla käyttäytyminen ei vaan käy.

Olet todella ihana ihminen, mutta sinua ovat muut ihmiset satuttaneet niin paljon, että olet itsekin ottanut ajatuksiksesi ne asiat, joita sinua satuttaneet ihmiset ovat ehkä sanoneet sinusta. Olet antanut heidän ilkeiden väitteidensä muuttua omiksi ajatuksiksesi itsestäsi.
Mitä ikinä teetkään, niin näytä niille ihmisille, että he eivät ole oikeassa, ja että he eivät pysty tuohoamaan sinusta sitä herkkyyttä, joka sinussa on, ja joka on todella kaunista, ja jota niissä ihmisissä jotka ovat satuttaneet sinua ei alunalkaenkaan ole ollut.
Jos annat sen pahan ottaa vallan, suostut uhriksi ja annat ilkeiden ihmisten päästä tavoitteeseen. Jos pidät kiinni siitä pahasta, otat heidän ajatuksensa ikuisiksi ajoiksi itseesi. Älä tee niin, vaan näytä niille, että sinua ne eivät voi tuhota.

Mitään ei ole vielä menetetty. Vaikka sinua on satutettu paljon, se hyvyys ja herkkyys on ollut alunperinkin sinussa niin vahvaa, että sitä on vielä jäljellä. Se, että ne ovat säilyneet ympäristössä, jossa niitä on yritetty tuhota, on todella koskettavaa ja kaunista :)

Ei tähteiden syöminenkään aina kivaa ole. Voi kun jaksaisit ja ehtisit laittaa itsellesi aina kunnolla ruokaa. Nuo polttamiskommentit eivät olleet yhtään kivoja. Mun pitäisi pitää sinusta huolta, kun et itse osaa.


Olet ihana, mutta jos aiot suosiolla antaa periksi sille pahalle ja sinua satuttaneille ihmisille ja muutut heiksi, niin meidän ei varmaankaan pidä olla enää koskaan missään tekemisissä. Tulen aina rakastamaan sinua, silloinkin vaikka antaisit periksi sille pahalle, mutta en sitten enää aio ajatella sinua tai pitää sinuun yhteyttä millään tavoin.

kyllä miksi kirjoitti:

tunnet nyt noin ja miksi noin eläminen tuntuu helpolta.
Tietty me voidaan molemmat luovuttaa elämän suhteen tai olla niitä robotteja (ei niitä kissoja) tai mitä lie zombeja. Mutta ei käy. Me ei luovuteta, enkä minä anna sinun luovuttaa. Se on ihan sama asia, kuin jos joku tsunami iskisi tänne ja tuhoaisi koko elinympäristön ja sinä vaan päättäisit jäädä maahan istumaan ja odottamaan, että kuolet. Enkä minä silloinkaan antaisi sinun jäädä siihen, vaan rakennettaisiin sitten vaikka yhdessä jokin hökkeli. Ja mitä väliä vaikka tiiliskivet tipahtelisivat varpaille ja seinistä puuttuisi eristeet, se hökkeli on vaan rakennettava. Ja minä rakennan sitä silloin, kun sinä et jaksa. Ja tiedän sen, että joskus sinulle tulee hetkiä, kun otat sorkkaraudan ja revit lautoja pois seinistä, vaikka me ne siihen juuri nätisti naulattiin. Eikä se mitään, minä ymmärrän kyllä sen, saat ottaa niitä irti, kunhan otat nätisti.
Tiedän, että olet joutunut kokemaan elämässäsi sellaisia asioita, jotka ovat tehneet sisällesi tuhoa. Mutta samallalailla kuin tsunamia ei voi kaikki ihmiset ansaita, sinäkään et ole ansainnut niitä asioita, joita sinulle on tapahtunut. Olen hyvin pahoillani ja surullinen siitä, että sisälläsi on paljon haavoja, mutta ne ei ole mikään syy päättää, että jäät istumaan ja odottamaan, että kuolet.

Itsestäsi tuntuu, että et voi pahalle olollesi mitään ja se on jotenkin kaikkivoipa. Se ei ole niin. Tiedän, että tunnet niin, mutta sinussa on sisällä hyvää, mitä edes kaikki kamalat kokemukset eivät ole saaneet hävitetyksi. Se paha ei saa sitä.
Ja minä tiedän, mistä pitää aloittaa ja miten edetä.
Se paha olo on ottanut sinusta kiinni nyt, ja se tulee ottamaan sinusta kiinni niin kauan, kun me saamme sen aisoihin. Ymmärrän kyllä sitä pahaa oloa, mutta sille periksi antaminen ja sillä tavalla käyttäytyminen ei vaan käy.

Olet todella ihana ihminen, mutta sinua ovat muut ihmiset satuttaneet niin paljon, että olet itsekin ottanut ajatuksiksesi ne asiat, joita sinua satuttaneet ihmiset ovat ehkä sanoneet sinusta. Olet antanut heidän ilkeiden väitteidensä muuttua omiksi ajatuksiksesi itsestäsi.
Mitä ikinä teetkään, niin näytä niille ihmisille, että he eivät ole oikeassa, ja että he eivät pysty tuohoamaan sinusta sitä herkkyyttä, joka sinussa on, ja joka on todella kaunista, ja jota niissä ihmisissä jotka ovat satuttaneet sinua ei alunalkaenkaan ole ollut.
Jos annat sen pahan ottaa vallan, suostut uhriksi ja annat ilkeiden ihmisten päästä tavoitteeseen. Jos pidät kiinni siitä pahasta, otat heidän ajatuksensa ikuisiksi ajoiksi itseesi. Älä tee niin, vaan näytä niille, että sinua ne eivät voi tuhota.

Mitään ei ole vielä menetetty. Vaikka sinua on satutettu paljon, se hyvyys ja herkkyys on ollut alunperinkin sinussa niin vahvaa, että sitä on vielä jäljellä. Se, että ne ovat säilyneet ympäristössä, jossa niitä on yritetty tuhota, on todella koskettavaa ja kaunista :)

Ei tähteiden syöminenkään aina kivaa ole. Voi kun jaksaisit ja ehtisit laittaa itsellesi aina kunnolla ruokaa. Nuo polttamiskommentit eivät olleet yhtään kivoja. Mun pitäisi pitää sinusta huolta, kun et itse osaa.


Olet ihana, mutta jos aiot suosiolla antaa periksi sille pahalle ja sinua satuttaneille ihmisille ja muutut heiksi, niin meidän ei varmaankaan pidä olla enää koskaan missään tekemisissä. Tulen aina rakastamaan sinua, silloinkin vaikka antaisit periksi sille pahalle, mutta en sitten enää aio ajatella sinua tai pitää sinuun yhteyttä millään tavoin.

Lue lisää

luovuttaa silloin, kun elämästä on viety kaikki merkityksellinen. Se on aivan sama elänkö vai kuolenko silloin. Eivät ne haavat ole syy tähän, vaan se etten enää yksinkertaisesti halua enkä jaksa. On paljon helpompi olla näin.

Ei minusta ainakaan päin naamaa ole kukaan sanonut mitään pahaa. Olen järkeillyt nämä asiat ihan itse katsomalla peiliin. En minä ole uhri enkä suostu minkään pahan valtaan. Itse olen se, joka minut tuhoaa ja se on minun valintani nyt.

Tässä on nyt jo hyvän aikaa sitten kuljettu sen rajan yli, mistä ei ole enää paluuta. Päätöstäni en ala enää muuttamaan. En minä mikään tuuliviiri ole -niin kuin Esko Mörkö sanoisi :) Osaan kyllä aivan hyvin pitää huolen itsestäni, joten siitä ei kannata olla huolissaan :) Ei minua kukaan ole yrittänyt tuhota, vaan olen onnistunut tekemään sen ihan itse. Mutta nyt ollaan vain siinä tilanteessa, että se työ on saatettava loppuun asti. Ei tässä silti mihinkään leukakeinuun olla menossa, että älä ainakaan sellaisesta huoli :)

on oikeus kirjoitti:

luovuttaa silloin, kun elämästä on viety kaikki merkityksellinen. Se on aivan sama elänkö vai kuolenko silloin. Eivät ne haavat ole syy tähän, vaan se etten enää yksinkertaisesti halua enkä jaksa. On paljon helpompi olla näin.

Ei minusta ainakaan päin naamaa ole kukaan sanonut mitään pahaa. Olen järkeillyt nämä asiat ihan itse katsomalla peiliin. En minä ole uhri enkä suostu minkään pahan valtaan. Itse olen se, joka minut tuhoaa ja se on minun valintani nyt.

Tässä on nyt jo hyvän aikaa sitten kuljettu sen rajan yli, mistä ei ole enää paluuta. Päätöstäni en ala enää muuttamaan. En minä mikään tuuliviiri ole -niin kuin Esko Mörkö sanoisi :) Osaan kyllä aivan hyvin pitää huolen itsestäni, joten siitä ei kannata olla huolissaan :) Ei minua kukaan ole yrittänyt tuhota, vaan olen onnistunut tekemään sen ihan itse. Mutta nyt ollaan vain siinä tilanteessa, että se työ on saatettava loppuun asti. Ei tässä silti mihinkään leukakeinuun olla menossa, että älä ainakaan sellaisesta huoli :)

Lue lisää

Miten sinulta on viety kaikki merkityksellinen? :( Mitä ne merkitykselliset asiat ovat konkreettisesti olleet?

Mietin kovasti, että mitä tapahtui, että olosi paheni. Kun jos vaikka luet näitä kirjoittelemiamme viestejä taaksepäin, niin niistä huomaa ihan selkeästi sen, että olosi paheni paljon. Ajattelin sitä ja tiedätkö mitä luulen? Ehkä ei pitäisi kertoa ollenkaan, kun olet nyt vähän sellaisella tuulella, että vastustat kaikkea, mitä sanon :) Vastustat varmaan sitäkin, että muka vastustat :)
Niin, kuitenkin :) Luulen, että olosi oli paranemaan päin, kun me keskustelimme asioista, ja sinusta ihan kupli ja säteili hyvää ympärillesi :) Sitten olosi alkoi pahentua ja luulen että osasyy siihen saattoi olla sellainen asia, että ehkä jossain sisälläsi ajattelit, että jos sinulla ei ole enää mitään ongelmia, joista voisimme keskustella, niin minä lopetan keskustelemasta ja etäännyn sinusta. Luuletko, että jossain alitajunnassasi olisi voinut ehkä kulkea tuollaisia ajatuksia? Älä heti sano ei, vaan mieti edes hetken :)
En minä tiedä, mutta tuo minulla tuli nyt vaan mieleen.
Ja että kuitenkin tiedät sen, niin olet ihan yhtä kiinnostava, vaikka ongelmiasi saisitkin vähän haltuun :)
Ei sinun tarvitse pelätä sitä, että ajattelisin, että et tarvitse minua enää tai että lopettaisin sinusta huolehtimisen :)
Ja olen pahoillani, jos kuulostin aikaisemmin jotenkin siltä, että olisin ajatellut että saat kaikki ongelmasi, tai edes jonkun niistä, häviämään sormia napsauttamalla. Tiedän ettei se niin mene. Olen todella ylpeä siitä, miten paljon sinusta jo näkyi kehitystä ja siinä kaikessa näkyi se miten paljon olet yrittänyt ja taistellut. Ja olen onnellinen, että pystyt saavuttamaan sitä, vaikka samalla huolissani siitä, että itsensä kehittäminen on stressaava sinulle. Ja tiedän että paljon on edessä, vaikka kehitystä tapahtuisikin.

Ei ole mahdollista :) Tiedätkö, kun kävelin takaisin kotiin, niin ajattelin silloin, että olet kyllä sellainen tuuliviiri, ja ajattelin heti perään, että itse varmaan sanoisit heti, että et sinä mikään tuuliviiri ole. Esko Mörkö ei mulla kyllä tullut mieleen :)
Mutta tiedätkö mistä se tuuliviirin vaikutelma tulee? Sinulla on jokin sellainen ihmeellinen taito huomata ihan pienetkin muutokset tilanteissa ja sitten reagoit niihin voimakkailla tunteillasi, eikä kukaan muu edes ollut huomannut sitä pientä muutosta tilanteessa. Ja osittain ne muutokset tapahtuvat myös päässäsi, niin kuin tuo minkä minä ajattelen olevan nyt tämän pahan olosi syy.

Oletko muuten siitä samaa mieltä, että ajattelet mustavalkoisesti? Meinasin sanoa, että kaipaisit vähän harmaata, mutta tajusin että herranjumala, HARMAATA. Eihän kukaan kaipaa harmaata. Ainakaan olona, ehkä ajatusmaailmassa se olisi joskus ihan hyväksi.
Niin ja oletko kuitenkin siitä samaa mieltä, että joskus ihmiset joutuvat elämään sellaisessa ympäristössä, joka yrittää hävittää ihmisistä herkkyyden?

Hyvä, että olet sitä mieltä, että et aio suostua pahan valtaan.
Mun mielestä on oikeasti kiva, että me voidaan ihan vain jutella. Ja tykkään paljon kirjoitella sinun kanssasi, mutta jos musta joskus tuntuu, että et kunnioita minua, niin olen sitten jonkin aikaa hiljaa ja kirjoitan sitten taas parin päivän päästä ja voidaan kirjoitella lisää jos vielä haluat. Ja siis jos kunnioitat minua :) Kerroin vaan tämän, että tiedät :)

Mörkö :) hahahah. kirjoitti:

Miten sinulta on viety kaikki merkityksellinen? :( Mitä ne merkitykselliset asiat ovat konkreettisesti olleet?

Mietin kovasti, että mitä tapahtui, että olosi paheni. Kun jos vaikka luet näitä kirjoittelemiamme viestejä taaksepäin, niin niistä huomaa ihan selkeästi sen, että olosi paheni paljon. Ajattelin sitä ja tiedätkö mitä luulen? Ehkä ei pitäisi kertoa ollenkaan, kun olet nyt vähän sellaisella tuulella, että vastustat kaikkea, mitä sanon :) Vastustat varmaan sitäkin, että muka vastustat :)
Niin, kuitenkin :) Luulen, että olosi oli paranemaan päin, kun me keskustelimme asioista, ja sinusta ihan kupli ja säteili hyvää ympärillesi :) Sitten olosi alkoi pahentua ja luulen että osasyy siihen saattoi olla sellainen asia, että ehkä jossain sisälläsi ajattelit, että jos sinulla ei ole enää mitään ongelmia, joista voisimme keskustella, niin minä lopetan keskustelemasta ja etäännyn sinusta. Luuletko, että jossain alitajunnassasi olisi voinut ehkä kulkea tuollaisia ajatuksia? Älä heti sano ei, vaan mieti edes hetken :)
En minä tiedä, mutta tuo minulla tuli nyt vaan mieleen.
Ja että kuitenkin tiedät sen, niin olet ihan yhtä kiinnostava, vaikka ongelmiasi saisitkin vähän haltuun :)
Ei sinun tarvitse pelätä sitä, että ajattelisin, että et tarvitse minua enää tai että lopettaisin sinusta huolehtimisen :)
Ja olen pahoillani, jos kuulostin aikaisemmin jotenkin siltä, että olisin ajatellut että saat kaikki ongelmasi, tai edes jonkun niistä, häviämään sormia napsauttamalla. Tiedän ettei se niin mene. Olen todella ylpeä siitä, miten paljon sinusta jo näkyi kehitystä ja siinä kaikessa näkyi se miten paljon olet yrittänyt ja taistellut. Ja olen onnellinen, että pystyt saavuttamaan sitä, vaikka samalla huolissani siitä, että itsensä kehittäminen on stressaava sinulle. Ja tiedän että paljon on edessä, vaikka kehitystä tapahtuisikin.

Ei ole mahdollista :) Tiedätkö, kun kävelin takaisin kotiin, niin ajattelin silloin, että olet kyllä sellainen tuuliviiri, ja ajattelin heti perään, että itse varmaan sanoisit heti, että et sinä mikään tuuliviiri ole. Esko Mörkö ei mulla kyllä tullut mieleen :)
Mutta tiedätkö mistä se tuuliviirin vaikutelma tulee? Sinulla on jokin sellainen ihmeellinen taito huomata ihan pienetkin muutokset tilanteissa ja sitten reagoit niihin voimakkailla tunteillasi, eikä kukaan muu edes ollut huomannut sitä pientä muutosta tilanteessa. Ja osittain ne muutokset tapahtuvat myös päässäsi, niin kuin tuo minkä minä ajattelen olevan nyt tämän pahan olosi syy.

Oletko muuten siitä samaa mieltä, että ajattelet mustavalkoisesti? Meinasin sanoa, että kaipaisit vähän harmaata, mutta tajusin että herranjumala, HARMAATA. Eihän kukaan kaipaa harmaata. Ainakaan olona, ehkä ajatusmaailmassa se olisi joskus ihan hyväksi.
Niin ja oletko kuitenkin siitä samaa mieltä, että joskus ihmiset joutuvat elämään sellaisessa ympäristössä, joka yrittää hävittää ihmisistä herkkyyden?

Hyvä, että olet sitä mieltä, että et aio suostua pahan valtaan.
Mun mielestä on oikeasti kiva, että me voidaan ihan vain jutella. Ja tykkään paljon kirjoitella sinun kanssasi, mutta jos musta joskus tuntuu, että et kunnioita minua, niin olen sitten jonkin aikaa hiljaa ja kirjoitan sitten taas parin päivän päästä ja voidaan kirjoitella lisää jos vielä haluat. Ja siis jos kunnioitat minua :) Kerroin vaan tämän, että tiedät :)

Lue lisää

elämässäni arvostanut on poissa. Muulla ei ole ollut oikeastaan niin väliä.

En vastusta, vaan näen asiat eri tavalla kuin sinä. Ei minun oloni tässä ole mihinkään heilahdellut. Kyse on vain ollut siitä, etten paljasta ainakaan heti kenellekään kaikkea itsestäni. Osa minusta on vain tullut esiin näiden jutustelujen aikana. En itseasiassa edes itse koe, että minulla olisi ongelmia. Harmillista, jos ne sinusta tuntuvat sellaisilta.

Niin kuin sanoin, joskus on vain älyttävä luovuttaa se taisteleminen, sillä se on liian kuluttavaa. En minä ole vuosikausiin edes halunnut kehittyä :) Jos voisin valita, niin palaisin ajassa 20 vuotta taaksepäin. Niin sanottu kehitys ja eteenpäin meneminen ovat kirosanoja minun sanakirjassani :)

Se tuuliviirin vaikutelma voi hyvin tulla siitä, etten tosiaan paljasta heti kaikkea. Näin ainakin itse uskoisin. Olen ajatuksiltani usein hyvin harmaa, mutta joskus on vain vedettävä rajoja ja ajateltava mustavalkoisesti. Asiat ovat kuitenkin loppupeleissä aika yksinkertaisia on niiden takana sitten mitä syitä tahansa.

Olen siinä samaa mieltä, että maailmassa on paljon paikkoja, joissa herkkyyden joutuu tukahduttamaan. Itse en kuitenkaan koe, että olisin niin joutunut tekemään.

Minustakin on mukava kirjoitella. Tiedäthän kuitenkin, että tuon kunnioituksen on toimittava molempiin suuntiin? Jos et voi kunnioittaa ratkaisujani, niin silloin keskustelu on heikolla pohjalla. Minä ainakin puolestani kunniotan sinun ajatuksiasi ja olen iloinen, että voit ajatella noin. Itselleni se ei vain sovi.

mitä olen kirjoitti:

elämässäni arvostanut on poissa. Muulla ei ole ollut oikeastaan niin väliä.

En vastusta, vaan näen asiat eri tavalla kuin sinä. Ei minun oloni tässä ole mihinkään heilahdellut. Kyse on vain ollut siitä, etten paljasta ainakaan heti kenellekään kaikkea itsestäni. Osa minusta on vain tullut esiin näiden jutustelujen aikana. En itseasiassa edes itse koe, että minulla olisi ongelmia. Harmillista, jos ne sinusta tuntuvat sellaisilta.

Niin kuin sanoin, joskus on vain älyttävä luovuttaa se taisteleminen, sillä se on liian kuluttavaa. En minä ole vuosikausiin edes halunnut kehittyä :) Jos voisin valita, niin palaisin ajassa 20 vuotta taaksepäin. Niin sanottu kehitys ja eteenpäin meneminen ovat kirosanoja minun sanakirjassani :)

Se tuuliviirin vaikutelma voi hyvin tulla siitä, etten tosiaan paljasta heti kaikkea. Näin ainakin itse uskoisin. Olen ajatuksiltani usein hyvin harmaa, mutta joskus on vain vedettävä rajoja ja ajateltava mustavalkoisesti. Asiat ovat kuitenkin loppupeleissä aika yksinkertaisia on niiden takana sitten mitä syitä tahansa.

Olen siinä samaa mieltä, että maailmassa on paljon paikkoja, joissa herkkyyden joutuu tukahduttamaan. Itse en kuitenkaan koe, että olisin niin joutunut tekemään.

Minustakin on mukava kirjoitella. Tiedäthän kuitenkin, että tuon kunnioituksen on toimittava molempiin suuntiin? Jos et voi kunnioittaa ratkaisujani, niin silloin keskustelu on heikolla pohjalla. Minä ainakin puolestani kunniotan sinun ajatuksiasi ja olen iloinen, että voit ajatella noin. Itselleni se ei vain sovi.

Lue lisää

ovat, mitä olet elämässäsi arvostanut? Ei muulla tarvikaan olla väliä, tai en ainakaan ole sitä mieltä, että ihmisten pitäisi pitää suuressa arvossa ihan kaikkea. Ymmärrän kyllä sen, että jokaisella on jotkin tietyt asiat, jotka ovat tärkeitä.

En ole varma pitäisikö tuo ajatella jonain kiertoilmauksena, että kunnioitat ajatuksiani. Minä tarvitsen sen kunnioituksen ihan kokonaan. Olet ihan oikeassa siinä, että keskinäistä kunnioitusta on oltava. Muuten kaikki voi heittää samantien roskiin. Kaikenlaisista asioista voi puhua ja kaikenlaisia ajatuksia saa sanoa, kunhan kunnioittaa. Tiedän sen, että kunnioituksen pitää toimia molempiin suuntiin. Sinua olen aina kunnioittanut. Olen pahoillani jos sinusta on tuntunut siltä, että en ole kunnioittanut ratkaisujasi.
Mutta kyllähän silti eri mieltäkin saa olla. Eihän sinunkaan olisi mikään pakko olla samaa mieltä, jos minä vaikka päättäisin vetää itseni sinne leukakeinuun. Vaikka se ajatus kuinka tekisi minut huojentuneeksi ja iloiseksi, niin ei kenenkään muun tarvitse olla siitä samaa mieltä.
Sinä ajattelet asioista niin kuin satut ajattelemaan, mutta toivoisin, että pitäisit kiinni siitä, kuka oikeasti haluat olla.

Se on ihan ymmärrettävää, että ei heti paljasta kaikkea itsestään. Niin se kai suurinpiirtein kaikkien ihmisten kohdalla pitäisi mennäkin. Sinussa on vain se ero, että olet aika paljon monimutkaisempi kuin useimmat ihmiset, niin sinulla on ehkä paljon enemmän kaikkea, mitä voit pitää salassa. Ehkä jos ihmisessä ei ole hirveästi syvyyttä, niin silloin kaikki tulee kerralla esiin.
Ehkä et itse taaskaan ole samaa mieltä :) mutta minun mielestäni sinä olet jollain oudolla tavalla jotenkin suhteellisen helposti luettava. Että en voi sanoa, että paha olosi tai mikään siihen liittyvä olisi tullut jotenkin yllätyksenä. En tietenkään ole tiennyt mitään selkeästi, mutta olen jotenkin arvannut asioita. Ja siksi olen ollut jo kauan kovin huolissani.
Enkä muuten edes usko, että ihmiset voivat koskaan oppia tuntemaan toisiaan ihan läpikotaisin. Et sinäkään tiedä minusta mitään :)

Oletko todella sitä mieltä, että ainainen paha olo ja elämässä luovuttaminen eivät olisi ongelmia?

Mutta eikö nykyään asiat kyllä ole yleisesti ottaen aika monimutkaisia? Ja sitten vain ajatellaan, että asiat ovat yksinkertaisia, vaikka ne eivät oikeasti ole. Olen ainakin kuullut, että joidenkin tutkimusten mukaan se, että asiat yleisesti ovat monimutkaisia, saa ihmiset haluamaan nähdä kaikki yksinkertaisena. Ja se sitten johtaa kaikenlaiseen uskonnolliseen fundamentalismiin ja rasististen liikkeiden kasvuun ja muuhun diibadaaba-sontaan. Mutta se on jo ihan eri asia.

Ehkä se, että et koe niin, että olisit joutunut tukahduttamaan herkkyyden viestii nimenomaan siitä, että ne sellaiset ihanat ja kauniit asiat sinussa ovat hyvin vahvoja :)
Koska musta on kyllä tuntunut usein ihan normaalissa elämässäkin jo, että pitää tukahduttaa herkkyys. Ja niin ei kyllä pitäisi tuntea, tai siis ei ainakaan pitäisi tehdä niin.

Myönnän kyllä sen, että kehitys ei nyt ole ollenkaan oikea sana. En vain keksinyt parempaa. Ehkä se omaksi itsekseen kasvaminen on parempi käsite. En minä oikeastaan muuta ole tarkoittanut, kuin sitä että pystyisit antamaan niiden hyvien tunteiden ja ajatusten, joita sinussa on, virrata vapaasti. Tai ainakin vapaammin. Tiedän kyllä sen, että tuo on suuri tavoite. Ja sen saavuttaminen on työn ja tuskan takana. Ja se on varmaan sama kuin, että menisi läpi harmaan kiven.
Mutta positiivisena puolena on sentään se, että jos itsessään on saanut jotain positiivista aikaan, niin se muutos ei kumoudu vaikka ottaisi pari askelta taaksepäinkin. Aivan alusta ei tarvi aloittaa. Minä ymmärrän sen miten kuluttavaa se varmasti on, mutta onnellisuus on arvokasta. Ja kai ne asiat, joita olet elämässäsi arvostanut, ovat myös arvokkaita?
Tunteiden ja onnellisuudenkin kanssa jotkut syntyvät kultalusikka suussa ja toisten täytyy taistella.
Minä vain näen sen jotenkin todella surullisena, että haluat luovuttaa, koska sinulla olisi sisälläsi niin paljon annettavaa, kunhan haluaisit taistella sen kaiken esiin sieltä syvyyksistä, mihin sitä kaikkea olet piilottanut :)

ne asiat kirjoitti:

ovat, mitä olet elämässäsi arvostanut? Ei muulla tarvikaan olla väliä, tai en ainakaan ole sitä mieltä, että ihmisten pitäisi pitää suuressa arvossa ihan kaikkea. Ymmärrän kyllä sen, että jokaisella on jotkin tietyt asiat, jotka ovat tärkeitä.

En ole varma pitäisikö tuo ajatella jonain kiertoilmauksena, että kunnioitat ajatuksiani. Minä tarvitsen sen kunnioituksen ihan kokonaan. Olet ihan oikeassa siinä, että keskinäistä kunnioitusta on oltava. Muuten kaikki voi heittää samantien roskiin. Kaikenlaisista asioista voi puhua ja kaikenlaisia ajatuksia saa sanoa, kunhan kunnioittaa. Tiedän sen, että kunnioituksen pitää toimia molempiin suuntiin. Sinua olen aina kunnioittanut. Olen pahoillani jos sinusta on tuntunut siltä, että en ole kunnioittanut ratkaisujasi.
Mutta kyllähän silti eri mieltäkin saa olla. Eihän sinunkaan olisi mikään pakko olla samaa mieltä, jos minä vaikka päättäisin vetää itseni sinne leukakeinuun. Vaikka se ajatus kuinka tekisi minut huojentuneeksi ja iloiseksi, niin ei kenenkään muun tarvitse olla siitä samaa mieltä.
Sinä ajattelet asioista niin kuin satut ajattelemaan, mutta toivoisin, että pitäisit kiinni siitä, kuka oikeasti haluat olla.

Se on ihan ymmärrettävää, että ei heti paljasta kaikkea itsestään. Niin se kai suurinpiirtein kaikkien ihmisten kohdalla pitäisi mennäkin. Sinussa on vain se ero, että olet aika paljon monimutkaisempi kuin useimmat ihmiset, niin sinulla on ehkä paljon enemmän kaikkea, mitä voit pitää salassa. Ehkä jos ihmisessä ei ole hirveästi syvyyttä, niin silloin kaikki tulee kerralla esiin.
Ehkä et itse taaskaan ole samaa mieltä :) mutta minun mielestäni sinä olet jollain oudolla tavalla jotenkin suhteellisen helposti luettava. Että en voi sanoa, että paha olosi tai mikään siihen liittyvä olisi tullut jotenkin yllätyksenä. En tietenkään ole tiennyt mitään selkeästi, mutta olen jotenkin arvannut asioita. Ja siksi olen ollut jo kauan kovin huolissani.
Enkä muuten edes usko, että ihmiset voivat koskaan oppia tuntemaan toisiaan ihan läpikotaisin. Et sinäkään tiedä minusta mitään :)

Oletko todella sitä mieltä, että ainainen paha olo ja elämässä luovuttaminen eivät olisi ongelmia?

Mutta eikö nykyään asiat kyllä ole yleisesti ottaen aika monimutkaisia? Ja sitten vain ajatellaan, että asiat ovat yksinkertaisia, vaikka ne eivät oikeasti ole. Olen ainakin kuullut, että joidenkin tutkimusten mukaan se, että asiat yleisesti ovat monimutkaisia, saa ihmiset haluamaan nähdä kaikki yksinkertaisena. Ja se sitten johtaa kaikenlaiseen uskonnolliseen fundamentalismiin ja rasististen liikkeiden kasvuun ja muuhun diibadaaba-sontaan. Mutta se on jo ihan eri asia.

Ehkä se, että et koe niin, että olisit joutunut tukahduttamaan herkkyyden viestii nimenomaan siitä, että ne sellaiset ihanat ja kauniit asiat sinussa ovat hyvin vahvoja :)
Koska musta on kyllä tuntunut usein ihan normaalissa elämässäkin jo, että pitää tukahduttaa herkkyys. Ja niin ei kyllä pitäisi tuntea, tai siis ei ainakaan pitäisi tehdä niin.

Myönnän kyllä sen, että kehitys ei nyt ole ollenkaan oikea sana. En vain keksinyt parempaa. Ehkä se omaksi itsekseen kasvaminen on parempi käsite. En minä oikeastaan muuta ole tarkoittanut, kuin sitä että pystyisit antamaan niiden hyvien tunteiden ja ajatusten, joita sinussa on, virrata vapaasti. Tai ainakin vapaammin. Tiedän kyllä sen, että tuo on suuri tavoite. Ja sen saavuttaminen on työn ja tuskan takana. Ja se on varmaan sama kuin, että menisi läpi harmaan kiven.
Mutta positiivisena puolena on sentään se, että jos itsessään on saanut jotain positiivista aikaan, niin se muutos ei kumoudu vaikka ottaisi pari askelta taaksepäinkin. Aivan alusta ei tarvi aloittaa. Minä ymmärrän sen miten kuluttavaa se varmasti on, mutta onnellisuus on arvokasta. Ja kai ne asiat, joita olet elämässäsi arvostanut, ovat myös arvokkaita?
Tunteiden ja onnellisuudenkin kanssa jotkut syntyvät kultalusikka suussa ja toisten täytyy taistella.
Minä vain näen sen jotenkin todella surullisena, että haluat luovuttaa, koska sinulla olisi sisälläsi niin paljon annettavaa, kunhan haluaisit taistella sen kaiken esiin sieltä syvyyksistä, mihin sitä kaikkea olet piilottanut :)

Lue lisää

mistä varmasti jokainen on joskus haaveillut.

Ei se ole kiertoilmaus, vaan kun en sinua muutoin tunne kuin tätä kautta, niin on vaikea sanoa mitään muuta. Eri mieltä saa ja pitääkin olla :) Ei siinä ole mitään pahaa. Ja nyt tässä on nimenomaan kyse siitä kuka olen, millainen haluan olla ja millaiseksi haluan tulla.

Eikö se, että olen helposti luettava, kerro ennemmin siitä, että olen aika yksinkertainen ja läpinäkyvä ihminen? Se on ihan totta, ettei ketään voi oppia tuntemaan läpikotaisin, koska emme pääse toistemme päiden sisään :)

Olen sitä mieltä, ettei minulla ole ongelmia. Joskus käy näin ja sille ei voi mitään. On parempi hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Ei tarvitse raahata ainaista kivirekeä perässään.

Asiat ovat tietysti yleensä monimutkaisia, mutta kun tekee päätöksen, niin silloin on valittava joku suunta. Se päätöksen hetki on ehkä se mustavalkoisuuden hetki.

Minusta itseasiassa tuntuu siltä, että olen vasta nyt kasvanut omaksi itsekseni. Onnellisuus ei ole mikään tavoite tai päämäärä minulle. En näe sitä enää tavoittelemisen arvoisena. Ne jutut mitä arvostan ovat toki arvokkaita, mutta minulta ne ovat saavuttamattomissa, joten toisaalta ne ovat myös yhdentekeviä. En pysty enää antamaan mitään, sillä olen jo kaikkeni antanut. Kun sekään ei riitä, niin on pakko hyväksyä tosiasiat. En halua luovuttaa vaan olen tehnyt sen jo.

tavallisia asioita kirjoitti:

mistä varmasti jokainen on joskus haaveillut.

Ei se ole kiertoilmaus, vaan kun en sinua muutoin tunne kuin tätä kautta, niin on vaikea sanoa mitään muuta. Eri mieltä saa ja pitääkin olla :) Ei siinä ole mitään pahaa. Ja nyt tässä on nimenomaan kyse siitä kuka olen, millainen haluan olla ja millaiseksi haluan tulla.

Eikö se, että olen helposti luettava, kerro ennemmin siitä, että olen aika yksinkertainen ja läpinäkyvä ihminen? Se on ihan totta, ettei ketään voi oppia tuntemaan läpikotaisin, koska emme pääse toistemme päiden sisään :)

Olen sitä mieltä, ettei minulla ole ongelmia. Joskus käy näin ja sille ei voi mitään. On parempi hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Ei tarvitse raahata ainaista kivirekeä perässään.

Asiat ovat tietysti yleensä monimutkaisia, mutta kun tekee päätöksen, niin silloin on valittava joku suunta. Se päätöksen hetki on ehkä se mustavalkoisuuden hetki.

Minusta itseasiassa tuntuu siltä, että olen vasta nyt kasvanut omaksi itsekseni. Onnellisuus ei ole mikään tavoite tai päämäärä minulle. En näe sitä enää tavoittelemisen arvoisena. Ne jutut mitä arvostan ovat toki arvokkaita, mutta minulta ne ovat saavuttamattomissa, joten toisaalta ne ovat myös yhdentekeviä. En pysty enää antamaan mitään, sillä olen jo kaikkeni antanut. Kun sekään ei riitä, niin on pakko hyväksyä tosiasiat. En halua luovuttaa vaan olen tehnyt sen jo.

Lue lisää

ihan tavallisia asioita, niin tiedän, että niiden toteutumiselle ei voi olla mitään estettä, jota ei voisi työntää pois tieltä. Ja siitä ei ole pienintä epäilystäkään ettetkö muka ansaitsi unelmiesi toteutuvan. Minä tiedän, että ansaitset. Ja koska sinähän kunnioitat minun ajatuksiani, niin... :)

Vaikka me puhuttiin niistä peloista ja sanoit ettet pelkää enää mitään, niin uskon silti, että ehkä sittenkin pelkäät. Minusta tuntuu, että pelkäät paljonkin sitä, että unelmasi toteutuisivat, mutta sitten kaikki murskaantuisi. Ja olethan itsekin sanonut jotain tuon suuntaista.
Tuo on pelko, joka varmaan suurimmalla osalla ihmisistä on jollakin tapaa. Minullakin. Ja on varmasti hyvä, että pelkää sitä vähän, mutta ei sille pelolle kannata antaa valtaa, koska silloin ei uskalla enää elää. Tiedän, että koska et luota muihin ihmisiin, etkä mitenkään kovin paljon edes itseesi, niin sinun on vaikea uskoa siihen, että toteutuneet unelmasi eivät rikkoudu. Siksi varmasti pitää aloittaa siitä, että voisit luottaa. Kun opit luottamaan edes vähän, ne pelotkin hälvenee vähän. Kokonaan ei tietenkään, mutta ei niiden pidäkään hävitä.
Toiseksi pelkäät mielestäni läheisyyttä jollakin tavalla. Varmaan jossakin sisälläsi haluat sitä, mutta se pelottaa ja ahdistaa sinua toisinaan. Ehkä sen takia, että uskot, että sinussa on jotain vikaa ja jos sinut oppii tuntemaan, näkee sen ja heittää sinut pois. Ja pelkäät myös sitä, että sinut hylätään ja siksi olet päättänyt nyt noin. Hylkäät kaikki ettei mikään voi hylätä sinua. Kulta, sinussa ei ole mitään niin vialla, että sinut pitäisi sen takia hylätä tai edes tuomita. Kaikissa ihmisissä on tietty jotain vikaa, mutta minä ainakin olen puolet elämästäni aina hokenut lausetta: "Se ei ole vika, se on ominaisuus." Niin minä sinutkin nään, sinussa ei ole vikoja, ainoastaan ominaisuuksia ja ominaisuuksissa ei ole mitään vikaa. Minä pidän sinusta ihan täysin sinuna itsenäsi, eikä sinussa ole edes mitään sellaista, joka saisi epäilemään sitä, että pidänkö vielä tuhannenkin vuoden päästä.
Että kyllä sinä varmaankin pelkäät jotain, ja se on hyvä :) Eikö me jo joskus päästy siihen lopputulokseen, että pelkoja on hyvä olla. Kunhan ei anna niiden lamauttaa.
Siksi siis uskon, että tuo mitä sinä olet päättänyt, ei ole se kuka todella haluat olla, vaan et vain halua kohdata pelkojasi, tai siis edes ajatusta niistä. En tiedä, mitä ne unelmasi ovat, mutta uskon että niissä yhdistyy se, mitä myös pelkäät eniten.

:) Oletko muka mielestäsi jollakin tavalla yksinkertainen? Mua taisi vähän hymyilyttää, kun luin tuon väitteen :)
Ja se on hyvä niin, että toisten päät jää ihan yksityisomaisuudeksi :)

Se, että on kaikkensa antanut, on vain sanonta :)
Niin kauan, kun on elossa tai tajuissaan, on varmasti annettavaa.


Taidan mennä nyt nukkumaan. Vaikka eilenä kyllä nukahdin vahingossa ihan liian ajoissa, niin ei varmaan väsytä. Tänään oli vaan inhottava päivä. Meillä on töissä yksi varasto, johon pääsee lintuja jostain, eikä ne siellä ketään tai mitään haittaa. Kunhan oleskelevat siellä välillä. Ja siellä on vielä monia eri lajeja lintuja :) Siellä varastossa on aina niin kiva käydä, kun ne höpönassut on niin uteliaita ja ne sirkuttaa aina ihanasti, kun sinne menee käymään :) Tänään joku päätti, että ne häiritsee jotakuta ja ne kaikki ammuttiin.
:(

voisin vetää sellaisen johtopäätöksen, että taitaa niitä unelmia ehkä vielä vähän jossakin mielesi syvyyksissä lymytä :) Olen iloinen jos niin on.
Miksi koet, että sinusta ei olisi niiden toteuttajaksi?

Luulen myös, että tunnet niin, että et halua niitä unelmiasi, koska et halua että ne satuttavat sinua. Siitä en välttämättä ole ihan täysin samaa mieltä, että et tarvitsisi niitä. Luulen, että kyse ei välttämättä ole täysin siitä, että et tarvitsisi niitä, et vain halua tarvita. Ja uskon, että et muutenkaan aina oikein halua tarvita mitään, koska koet että jos tarvitset jotakin, voit menettää sen ja satuttaa itsesi. Ymmärrän hyvin sen. Kerroit siitä, että olet elämässäsi joutunut luopumaan rakkaistasi, ja rakkaitaan kai aina tarvitsee tietyllä tavalla, ja sitten olet joutunut kokemaan sen, että olet menettänyt heidät. Ehkä se on saanut sinut tuntemaan niin, että maailmassa ei ole mitään, mitä et menettäisi. :(
Jos tunnet niin, niin pystytkö huomaamaan kuitenkin sen, että se on subjektiivinen käsitys maailmasta? Se on todella ymmärrettävää, jos koet maailman niin, koska olet kokenut sellaista. Minäkin ihan varmasti ajattelisin maailmasta niin, jos olisin aina joutunut luopumaan kaikista itselleni tärkeistä ihmisistä ja kärsimään sillä tavalla.
Sitä kai vaan ajan takaa, että päätöksiä tehdessään olisi hyvä mennä myös sillä tavalla oman päänsä ulkopuolelle ja tarkastella maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa on. En sano, että maailma on mikään hattara, mutta ei mitään sellaista sääntöä ole olemassa, että sinut hylätään jos päästät jonkun lähelle. Tiedän kyllä, että se tuntuu siltä ja olen siitä surullinen :(

Hienoa, että uskot, että osaisit luottaa jos haluaisit :) Olen siitäkin hyvin iloinen :)
Ehkä voisimme olla siitä vähän samaa mieltä, että sinulta ei puutu taitoja, et vain käytä niitä.

Aina sinun pitää väitää vastaan :) Et sinä yksinkertainen ole :) Vaikka ehkä sinulle on voinut käydä niin, että ympäristö on yrittänyt yksinkertaistaa tunteitasi. Koska niinhän se oli, että monimutkaisia asioita halutaan joskus ajatella yksinkertaisesti. Minun mielestäni sinussa on todella paljon syvyyttä ja olet monikerroksinen ja monitasoinen. Ja jos sinua ajattelee yksinkertaisena, se olisi vain tunteittesi loukkaamista. Olet kyllä kaikkea muuta kuin yksinkertainen, ja olet kyllä joskus aika pala purtavaksi, mutta parempi niin :)
Älä itsekään tahallasi yksinkertaista itseäsi tai tunteitasi :)

Ja ehkä siitä, että ajattelee itseään yksinkertaisesti, koituu jotain sellaista, että ei oikeastaan opi ratkaisemaan ongelmia. Tai ehkä niin käy nimenomaan silloin, jos ympäristö yksinkertaistaa asioita. Koska eikö silloin, jos asiat ovat yksinkertaisia, niin ratkaisutkin ovat. Ja koska asiat eivät oikeasti ole yksinkertaisia, ne ratkaisut eivät tuota tuloksia, ja silloin tuntuu että ei koskaan pääse lopputuloksiin. Ainakin niin luulisin. Monimutkaisille asioille on olemassa ratkaisuja, mutta niitä pitää pohtia, eivätkä ne ole yksinkertaisia ja niihin pitää edetä askel kerrallaan.

Olen pahoillani, että koet tuollaista tuskaa. Tiedän, että jokainen ihminen sinun tilanteessasi kokisi sitä. Tuntuu pahalta, että se tuskasi muuttuisi krooniseksi, koska niinhän kai käy kun päättää elää sen kanssa.


Vai onko se ehkä sittenkin niin, että kun on valinnut helpoimman pakotien, niin sitä on helppo juosta? :)


Sain minä vähän nukuttua :) Ja on kyllä paljon parempi olo ihan vain siksikin, että sain kertoa sinulle, etkä sanonut, että ne oli vain tyhmiä lintuja, mitä minä niistä.
Kiitos :)

yhdestä lauseestasi kirjoitti:

voisin vetää sellaisen johtopäätöksen, että taitaa niitä unelmia ehkä vielä vähän jossakin mielesi syvyyksissä lymytä :) Olen iloinen jos niin on.
Miksi koet, että sinusta ei olisi niiden toteuttajaksi?

Luulen myös, että tunnet niin, että et halua niitä unelmiasi, koska et halua että ne satuttavat sinua. Siitä en välttämättä ole ihan täysin samaa mieltä, että et tarvitsisi niitä. Luulen, että kyse ei välttämättä ole täysin siitä, että et tarvitsisi niitä, et vain halua tarvita. Ja uskon, että et muutenkaan aina oikein halua tarvita mitään, koska koet että jos tarvitset jotakin, voit menettää sen ja satuttaa itsesi. Ymmärrän hyvin sen. Kerroit siitä, että olet elämässäsi joutunut luopumaan rakkaistasi, ja rakkaitaan kai aina tarvitsee tietyllä tavalla, ja sitten olet joutunut kokemaan sen, että olet menettänyt heidät. Ehkä se on saanut sinut tuntemaan niin, että maailmassa ei ole mitään, mitä et menettäisi. :(
Jos tunnet niin, niin pystytkö huomaamaan kuitenkin sen, että se on subjektiivinen käsitys maailmasta? Se on todella ymmärrettävää, jos koet maailman niin, koska olet kokenut sellaista. Minäkin ihan varmasti ajattelisin maailmasta niin, jos olisin aina joutunut luopumaan kaikista itselleni tärkeistä ihmisistä ja kärsimään sillä tavalla.
Sitä kai vaan ajan takaa, että päätöksiä tehdessään olisi hyvä mennä myös sillä tavalla oman päänsä ulkopuolelle ja tarkastella maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa on. En sano, että maailma on mikään hattara, mutta ei mitään sellaista sääntöä ole olemassa, että sinut hylätään jos päästät jonkun lähelle. Tiedän kyllä, että se tuntuu siltä ja olen siitä surullinen :(

Hienoa, että uskot, että osaisit luottaa jos haluaisit :) Olen siitäkin hyvin iloinen :)
Ehkä voisimme olla siitä vähän samaa mieltä, että sinulta ei puutu taitoja, et vain käytä niitä.

Aina sinun pitää väitää vastaan :) Et sinä yksinkertainen ole :) Vaikka ehkä sinulle on voinut käydä niin, että ympäristö on yrittänyt yksinkertaistaa tunteitasi. Koska niinhän se oli, että monimutkaisia asioita halutaan joskus ajatella yksinkertaisesti. Minun mielestäni sinussa on todella paljon syvyyttä ja olet monikerroksinen ja monitasoinen. Ja jos sinua ajattelee yksinkertaisena, se olisi vain tunteittesi loukkaamista. Olet kyllä kaikkea muuta kuin yksinkertainen, ja olet kyllä joskus aika pala purtavaksi, mutta parempi niin :)
Älä itsekään tahallasi yksinkertaista itseäsi tai tunteitasi :)

Ja ehkä siitä, että ajattelee itseään yksinkertaisesti, koituu jotain sellaista, että ei oikeastaan opi ratkaisemaan ongelmia. Tai ehkä niin käy nimenomaan silloin, jos ympäristö yksinkertaistaa asioita. Koska eikö silloin, jos asiat ovat yksinkertaisia, niin ratkaisutkin ovat. Ja koska asiat eivät oikeasti ole yksinkertaisia, ne ratkaisut eivät tuota tuloksia, ja silloin tuntuu että ei koskaan pääse lopputuloksiin. Ainakin niin luulisin. Monimutkaisille asioille on olemassa ratkaisuja, mutta niitä pitää pohtia, eivätkä ne ole yksinkertaisia ja niihin pitää edetä askel kerrallaan.

Olen pahoillani, että koet tuollaista tuskaa. Tiedän, että jokainen ihminen sinun tilanteessasi kokisi sitä. Tuntuu pahalta, että se tuskasi muuttuisi krooniseksi, koska niinhän kai käy kun päättää elää sen kanssa.


Vai onko se ehkä sittenkin niin, että kun on valinnut helpoimman pakotien, niin sitä on helppo juosta? :)


Sain minä vähän nukuttua :) Ja on kyllä paljon parempi olo ihan vain siksikin, että sain kertoa sinulle, etkä sanonut, että ne oli vain tyhmiä lintuja, mitä minä niistä.
Kiitos :)

Lue lisää

ole mitään. Tarkoitan sitä, mitä sanon. Jos minusta olisi niiden toteuttajaksi, niin minulla olisi taitoa ja tahtoa siihen.

En sano, ettetkö voisi olla oikeassa noista syistä, mutta se ei silti muuta tosiasioita miksikään. Ihmiset katsovat maailmaa aina subjektiivisesti. Maailma on sellainen, millaisena me sen koemme. Itseasiassa mitään objektiivisesti tarkasteltavaa maailmaa en usko ihmiselle edes olevan. Päätökset tapahtuvat aina viime kädessä siitä omasta näkökulmasta. Niin kuin sanoin, niin se toisen lähelle päästäminen ei vain ole sen arvoista, että antaisin enää tapahtua niin.

Taitoja siihen luottamiseen voi ollakin, mutta totta on, etten halua niitä käyttää.

Kyllä minä oikeasti olen aika yksinkertainen ja sellaisena haluan pysyäkin. Syvältä voin olla, mutta syvyyttä minussa ei ole.

Kyllä minä ratkaisujani olen pohtinut kovastikin. Siitä ei ole kyse, että tekisin jotain hätiköiden. Päätöksen hetkellä on vain valittava yleensä kahdesta vaihtoehdosta, joskus monistakin, se, joka itseä eniten miellyttää. Se päätöstilanne on aika yksinkertainen.

Turhaan olet pahoillasi. Enhän minäkään ole pahoillani tästä. Joskus käy näin ja on vain opeteltava osaansa. Ei siinä ole mitään sen kummempaa. Toivottavasti sinun osasi on kuitenkin erilainen :)

Se tie voi olla helpoin tie, mutta tässä tilanteessa se on ainoa mahdollinen.

rivien välissä kirjoitti:

ole mitään. Tarkoitan sitä, mitä sanon. Jos minusta olisi niiden toteuttajaksi, niin minulla olisi taitoa ja tahtoa siihen.

En sano, ettetkö voisi olla oikeassa noista syistä, mutta se ei silti muuta tosiasioita miksikään. Ihmiset katsovat maailmaa aina subjektiivisesti. Maailma on sellainen, millaisena me sen koemme. Itseasiassa mitään objektiivisesti tarkasteltavaa maailmaa en usko ihmiselle edes olevan. Päätökset tapahtuvat aina viime kädessä siitä omasta näkökulmasta. Niin kuin sanoin, niin se toisen lähelle päästäminen ei vain ole sen arvoista, että antaisin enää tapahtua niin.

Taitoja siihen luottamiseen voi ollakin, mutta totta on, etten halua niitä käyttää.

Kyllä minä oikeasti olen aika yksinkertainen ja sellaisena haluan pysyäkin. Syvältä voin olla, mutta syvyyttä minussa ei ole.

Kyllä minä ratkaisujani olen pohtinut kovastikin. Siitä ei ole kyse, että tekisin jotain hätiköiden. Päätöksen hetkellä on vain valittava yleensä kahdesta vaihtoehdosta, joskus monistakin, se, joka itseä eniten miellyttää. Se päätöstilanne on aika yksinkertainen.

Turhaan olet pahoillasi. Enhän minäkään ole pahoillani tästä. Joskus käy näin ja on vain opeteltava osaansa. Ei siinä ole mitään sen kummempaa. Toivottavasti sinun osasi on kuitenkin erilainen :)

Se tie voi olla helpoin tie, mutta tässä tilanteessa se on ainoa mahdollinen.

Lue lisää

tiedän, että se mitä sanot, on niin kuin ajattelet.

Et kai vaan muuten ajatellut niin, että olisin tarkoittanut, että sinun päässäsi on jotain vikaa ja kaikkien muiden maailmankuva on täydellinen? Koska en todellakaan tarkoittanut sitä niin, sinun päässäsi ei ole vikaa. Kyllä minäkin siis olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset katsovat maailmaa subjektiivisesti, mutta elämänkokemukset määräävät sen, mitä osaa maailmasta jokainen katsoo subjektiivisemmin kuin toinen.
Olet muuten ihan oikeassa tuosta, että objektiivisesti tarkasteltavaa maailmaa ei ihmisille ole. Vaikka sellainen luultavasti onkin olemassa, mutta ei ihmisille. Niinhän se on, että vaikka kaikilla ihmisillä olisi faktat tiedossa, niin aina löytyy eriäviä mielipiteitä. Ja faktojakin katsoo aina oman itsensä ja elämänkokemuksensa läpi.
Ja juuri tuon takia, että jokaisella on oma tapansa nähdä asiat, et saisi antaa itsesi uskoa niin, että minä herään joku päivä "todellisuuteen" ja näen sinut jonain sellaisena inhottavana ihmisenä, jonka lähellä en enää halua olla ollenkaan ja jonka hylkään. Minä näen sinut niin kuin näen. Se, kuten kaikki muutkin ajatukset kenestä tahansa, on juuri sitä subjektiivista näkemystä. Mutta se on minun todellisuus, ja sitä miten minä näen sinut faktojen valossa. Tiedän, että et näe itseäsi niin kuin minä näen sinut, mutta kyse ei ole siitä, että minun kuvani sinusta olisi vääristynyt, se on vain suodattunut minun itseni läpi ja siksi se on erilainen kuin oma kuvasi itsestäsi. Ja kun ihminenhän voi sisällään muodostaa näkemyksiä, jotka ovat omaan itseensä suhteutettuna objektiivisia, niin se miten näen sinut ei todellakaan ole mitään sellaista, josta voisin yhtäkkiä herätä todellisuuteen. Se on samanlainen asia, kuin että minun mielestäni linnut ovat ihania. Jonkun toisen mielestä taas linnut ovat pelottavia. En minä silti tule koskaan mitenkään herämään siitä ajatuksestani todellisuuteen ja ala nähdä lintuja pelottavina.

Kai olet siitä samaa mieltä, että jos ihmistä satutetaan pahasti, niin se vääristää sen ihmisen kuvan todellisuudesta?
Minun siskoani kiusattiin koulussa ja hänestä näkee sen, että se on vääristänyt hänen kuvansa todellisuudesta. En oikein tiedä miten häntä haukuttiin, koska ei kukaan koskaan minun lähelläni uskaltanut sanoa yhtään mitään, mutta sen näkee kyllä, että häntä on haukuttu ulkoisista ominaisuuksista, ja se on vääristänyt hänen todellisuuden kuvansa sellaiseksi, että hän uskoo että hän ei kelpaa koskaan kellekään ja on jo luovuttanut kaikkien sellaisten haaveiden kanssa. Ja se on ihan väärin, koska ei hänessä ole yhtään mitään vikaa. Kaikenlisäksi hän oli vielä maailman söpöin lapsi, ja sitten se kiusaaminen satutti ja vääristi hänen kuvansa itsestään.
Miten ikinä näkeekin todellisuuden, niin pitäisi aina muistaa se, että nykyhetki on tapahtumaketjujen seurausta ja ne tapahtumaketjut vaikuttavat maailmankuvaan.
Ja ehkä ulkopuolisen on helpompi nähdä tai irroitella juuri sellaisia tapahtumaketjuista johtuvia ajatuksia.

En tiedä mitä ihmettä sinä oikein pidät syvyytenä, jos sinussa ei mielestäsi sitä ole :) Jos ne niksien metsästäjät lukevat vielä tätä keskustelua, niin voisiko joku niistä kommentoida tähän väliin, että näkeehän jo pelkästään kaikesta, mitä olet kirjoittanut, että sinussa on ihan ihmeellistä syvyyttä :)
Höpsö :)

Päästithän sinä minutkin jo hetkeksi lähelle, kun keskusteltiin jonkin aikaa sitten. Olit ainakin todella avoin, ja se tuntui minusta todella ihanalta :) Ja olet aivan ihana, kun avaudut :) Minusta se on vaan jotain niin hienoa, että olet juuri tuollainen, ja se herkkyys sinussa on todella koskettavaa :)
Ymmärrän todella sen, että läheisyys pelottaa sinua, koska se lähelle päästäminen on varmaan satuttanut sinua paljon, tai ainakin voi satuttaa kaikkein eniten. Mutta se on hyvä, että voi tuntea pelkoa :) Ja peloistakin voi aina puhua, niistä olisi varmaan hyväkin puhua.
Haluaisin kuulla sinun ajatuksiasi siitä, miksi se meidän läheisyys alkoi ahdistaa. Jos haluat kertoa.
Ja ehkä muuten läheisyydessä voi toimia samankaltainen sanonta kuin monissa muissakin asioissa. Ei voi olla läheinen kenenkään muun kanssa ennen kuin on läheinen itsensä kanssa. En ole varma oletko sinä :(

Tiestä pitää vielä sanoa se, että tietäkin voi ihan milloin vaan, jos vain päättää joskus niin, kävellä takaisin päin ja päätyä takaisin risteyskohtaan.

Kyllä minä olen aina pahoillani, kun sinuun sattuu.

minä sen kirjoitti:

tiedän, että se mitä sanot, on niin kuin ajattelet.

Et kai vaan muuten ajatellut niin, että olisin tarkoittanut, että sinun päässäsi on jotain vikaa ja kaikkien muiden maailmankuva on täydellinen? Koska en todellakaan tarkoittanut sitä niin, sinun päässäsi ei ole vikaa. Kyllä minäkin siis olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset katsovat maailmaa subjektiivisesti, mutta elämänkokemukset määräävät sen, mitä osaa maailmasta jokainen katsoo subjektiivisemmin kuin toinen.
Olet muuten ihan oikeassa tuosta, että objektiivisesti tarkasteltavaa maailmaa ei ihmisille ole. Vaikka sellainen luultavasti onkin olemassa, mutta ei ihmisille. Niinhän se on, että vaikka kaikilla ihmisillä olisi faktat tiedossa, niin aina löytyy eriäviä mielipiteitä. Ja faktojakin katsoo aina oman itsensä ja elämänkokemuksensa läpi.
Ja juuri tuon takia, että jokaisella on oma tapansa nähdä asiat, et saisi antaa itsesi uskoa niin, että minä herään joku päivä "todellisuuteen" ja näen sinut jonain sellaisena inhottavana ihmisenä, jonka lähellä en enää halua olla ollenkaan ja jonka hylkään. Minä näen sinut niin kuin näen. Se, kuten kaikki muutkin ajatukset kenestä tahansa, on juuri sitä subjektiivista näkemystä. Mutta se on minun todellisuus, ja sitä miten minä näen sinut faktojen valossa. Tiedän, että et näe itseäsi niin kuin minä näen sinut, mutta kyse ei ole siitä, että minun kuvani sinusta olisi vääristynyt, se on vain suodattunut minun itseni läpi ja siksi se on erilainen kuin oma kuvasi itsestäsi. Ja kun ihminenhän voi sisällään muodostaa näkemyksiä, jotka ovat omaan itseensä suhteutettuna objektiivisia, niin se miten näen sinut ei todellakaan ole mitään sellaista, josta voisin yhtäkkiä herätä todellisuuteen. Se on samanlainen asia, kuin että minun mielestäni linnut ovat ihania. Jonkun toisen mielestä taas linnut ovat pelottavia. En minä silti tule koskaan mitenkään herämään siitä ajatuksestani todellisuuteen ja ala nähdä lintuja pelottavina.

Kai olet siitä samaa mieltä, että jos ihmistä satutetaan pahasti, niin se vääristää sen ihmisen kuvan todellisuudesta?
Minun siskoani kiusattiin koulussa ja hänestä näkee sen, että se on vääristänyt hänen kuvansa todellisuudesta. En oikein tiedä miten häntä haukuttiin, koska ei kukaan koskaan minun lähelläni uskaltanut sanoa yhtään mitään, mutta sen näkee kyllä, että häntä on haukuttu ulkoisista ominaisuuksista, ja se on vääristänyt hänen todellisuuden kuvansa sellaiseksi, että hän uskoo että hän ei kelpaa koskaan kellekään ja on jo luovuttanut kaikkien sellaisten haaveiden kanssa. Ja se on ihan väärin, koska ei hänessä ole yhtään mitään vikaa. Kaikenlisäksi hän oli vielä maailman söpöin lapsi, ja sitten se kiusaaminen satutti ja vääristi hänen kuvansa itsestään.
Miten ikinä näkeekin todellisuuden, niin pitäisi aina muistaa se, että nykyhetki on tapahtumaketjujen seurausta ja ne tapahtumaketjut vaikuttavat maailmankuvaan.
Ja ehkä ulkopuolisen on helpompi nähdä tai irroitella juuri sellaisia tapahtumaketjuista johtuvia ajatuksia.

En tiedä mitä ihmettä sinä oikein pidät syvyytenä, jos sinussa ei mielestäsi sitä ole :) Jos ne niksien metsästäjät lukevat vielä tätä keskustelua, niin voisiko joku niistä kommentoida tähän väliin, että näkeehän jo pelkästään kaikesta, mitä olet kirjoittanut, että sinussa on ihan ihmeellistä syvyyttä :)
Höpsö :)

Päästithän sinä minutkin jo hetkeksi lähelle, kun keskusteltiin jonkin aikaa sitten. Olit ainakin todella avoin, ja se tuntui minusta todella ihanalta :) Ja olet aivan ihana, kun avaudut :) Minusta se on vaan jotain niin hienoa, että olet juuri tuollainen, ja se herkkyys sinussa on todella koskettavaa :)
Ymmärrän todella sen, että läheisyys pelottaa sinua, koska se lähelle päästäminen on varmaan satuttanut sinua paljon, tai ainakin voi satuttaa kaikkein eniten. Mutta se on hyvä, että voi tuntea pelkoa :) Ja peloistakin voi aina puhua, niistä olisi varmaan hyväkin puhua.
Haluaisin kuulla sinun ajatuksiasi siitä, miksi se meidän läheisyys alkoi ahdistaa. Jos haluat kertoa.
Ja ehkä muuten läheisyydessä voi toimia samankaltainen sanonta kuin monissa muissakin asioissa. Ei voi olla läheinen kenenkään muun kanssa ennen kuin on läheinen itsensä kanssa. En ole varma oletko sinä :(

Tiestä pitää vielä sanoa se, että tietäkin voi ihan milloin vaan, jos vain päättää joskus niin, kävellä takaisin päin ja päätyä takaisin risteyskohtaan.

Kyllä minä olen aina pahoillani, kun sinuun sattuu.

Lue lisää

elämä määrittää sen, miten kukin ajattelee maailmasta. En ajatellut niin, että tarkoittaisit päässäni olevan jotain vikaa, vaikka siinä oikeasti onkin :)

Mielipiteitähän oikeastaan kaikki ihmisten ajattelu on. Ja niistäkin on mielestäni melkoisen turha kiistellä. Ajatuksia voi vaihtaa ja ehkä joskus jokin mielipide voi muuttuakin, mutta väkisin ne eivät muutu koskaan. Siksi muun muuassa halveksun sanaa mielipidevaikuttaminen.

Kyllä se ihan totta on, että maailmankuva muuttuu kokemusten myötä. En kuitenkaan käyttäisi sanaa vääristynyt. Olen hyvin pahoillani siskosi puolesta. Valitettavasti maailma on tällainen. Kaikille ei sitä onnea suoda.

Nykyhetki on aina menneisyyden summa. Ainakin näin ajattelun tasolla. Ja totta on sekin, että ulkopuolisen on helpompi nähdä asioiden "läpi". Mutta se ei hävitä niitä tapahtumia tai ajatuksia. Vaikka itsekin ymmärtäisi syyt ajattelulleen, niin sekään ei yleensä tee mitenkään autuaaksi. Joskus se voi olla jopa pahasta.

Ei minua läheisyys pelota tai ahdista. Harmi, että olet saanut sellaisen käsityksen. Kyse on halusta ja tahdosta. Ja vaikka pelottaisikin, niin kyllä minä silti osaan ja pystyn olemaan avoin. Enkä nyt oikein tiedä miten suhtautua tuohon sanaan läheisyys, kun kaikki tapahtuu täällä verkossa :) Kyllä minä mielestäni olen läheinen itseni kanssa, koska vietänhän suurimman osan ajastani yksikseni :) Suoraan sanottuna vapaa-ajalla ei ole mitään kiinnostusta nähdä ihmisiä, sillä saan töissä ihan tarpeekseni :)

Tietä voisi ehkä kävellä takaisin, mutta kun sillat takana ovat jo sortuneet, niin silloin se on mahdotonta. On vain raahauduttava eteenpäin tai oltava paikoillaan :)

Kyllä tämä kipu on loppupeleissä aivan hyväksi minulle. Jos tekisin siitä ongelman, niin olisin aika suurissa vaikeuksissa :) Ja näin järki-ihmisenä en jaksa muutenkaan antaa niin suurta painoarvoa tunteilleni.

että eletty kirjoitti:

elämä määrittää sen, miten kukin ajattelee maailmasta. En ajatellut niin, että tarkoittaisit päässäni olevan jotain vikaa, vaikka siinä oikeasti onkin :)

Mielipiteitähän oikeastaan kaikki ihmisten ajattelu on. Ja niistäkin on mielestäni melkoisen turha kiistellä. Ajatuksia voi vaihtaa ja ehkä joskus jokin mielipide voi muuttuakin, mutta väkisin ne eivät muutu koskaan. Siksi muun muuassa halveksun sanaa mielipidevaikuttaminen.

Kyllä se ihan totta on, että maailmankuva muuttuu kokemusten myötä. En kuitenkaan käyttäisi sanaa vääristynyt. Olen hyvin pahoillani siskosi puolesta. Valitettavasti maailma on tällainen. Kaikille ei sitä onnea suoda.

Nykyhetki on aina menneisyyden summa. Ainakin näin ajattelun tasolla. Ja totta on sekin, että ulkopuolisen on helpompi nähdä asioiden "läpi". Mutta se ei hävitä niitä tapahtumia tai ajatuksia. Vaikka itsekin ymmärtäisi syyt ajattelulleen, niin sekään ei yleensä tee mitenkään autuaaksi. Joskus se voi olla jopa pahasta.

Ei minua läheisyys pelota tai ahdista. Harmi, että olet saanut sellaisen käsityksen. Kyse on halusta ja tahdosta. Ja vaikka pelottaisikin, niin kyllä minä silti osaan ja pystyn olemaan avoin. Enkä nyt oikein tiedä miten suhtautua tuohon sanaan läheisyys, kun kaikki tapahtuu täällä verkossa :) Kyllä minä mielestäni olen läheinen itseni kanssa, koska vietänhän suurimman osan ajastani yksikseni :) Suoraan sanottuna vapaa-ajalla ei ole mitään kiinnostusta nähdä ihmisiä, sillä saan töissä ihan tarpeekseni :)

Tietä voisi ehkä kävellä takaisin, mutta kun sillat takana ovat jo sortuneet, niin silloin se on mahdotonta. On vain raahauduttava eteenpäin tai oltava paikoillaan :)

Kyllä tämä kipu on loppupeleissä aivan hyväksi minulle. Jos tekisin siitä ongelman, niin olisin aika suurissa vaikeuksissa :) Ja näin järki-ihmisenä en jaksa muutenkaan antaa niin suurta painoarvoa tunteilleni.

Lue lisää

että väkisin ei kenenkään mielipide muutu, eikä niiden väkisin pidäkään muuttua. Mielipidevaikuttaminen on kyllä jo ajatuksenakin jotenkin tyhmä. Varmaan juuri siksi, että siinä ei ole edes tarkoituksena kuunnella ja ajatella itsekin, vaan pelkästään tuputtaa omia ajatuksiaan. Ja siinä ei kai edes oteta huomioon sellaista, että yhtä hyvin se oma mielipidekin voi muuttua. Ja jos yrittää vaan muuttaa muiden mielipiteitä, eikä ota huomioon sitä, että oma mielipidekin voisi muuttua, niin silloinhan asettaa itsensä kaikkien muiden yläpuolelle. Ja onkohan olemassa edes sellaista asiaa kuin paras mielipide?
Kivointa todellakin on sellainen ajatusten vaihto, sehän on vielä kaikenlisäksi paljon palkitsevampaa, koska itsekin saa ajateltavaa.
Minä ainakin pidän paljon siitä, että saa vaihtaa ajatuksia, koska pidän siitä, että saa erilaisia näkökulmia ajateltavaksi.
Sinun kanssasi on todella kiva ja helppo jutella kaikenlaisista asioista :) Ja siitä etenkin olen todella iloinen, että jopa joistakin sellaisista asioista, joista olemme olleet samaa mieltä, olet antanut paljon uutta pohdittavaa :)

Mulla on muuten ihan sama, että ei oikein kiinnosta nähdä yhtään ketään vapaa-ajalla :) Vaikka eihän mulla niitä kavereita ollutkaan :)
Huomenna on kyllä mentävä tekemään äitille jotain juustokakkua, vaikka luulen että se juustokakku on vain syy käskeä minut käymään. Olisin kyllä paljon mielummin vain kotona ja kirjoittelisin sinulle asioita :)
No onneksi sinne ei tarvi jäädä :) Kuulostan ihan kamalalta lapselta :)

Niinhän se valitettavasti on, että kaikille ei sitä onnea suoda. Mutta se ei tarkoita, että sitä ei ansaitsisi.
Mutta se vaan on jotenkin todella surullista, että kun ei siskossani oikeasti ole mitään vikaa, ei ole koskaan ollutkaan. Jotkin inhottavat ihmiset vain saivat hänet uskomaan niin, että hän ei kelpaa. Ja sitä on vain niin surullista katsoa. Ja kun on ollut sellainenkin tapaus, että näki niin selvästi, että yksi hänen kaverinsa oli häneen ihastunut, mutta ei hän pystynyt edes ajattelemaan, että niin voisi ikimaailmassa olla. Ja muutenkin kun olen vaikka ohimennen maininnut, että hänen hymykuoppansa on tosi söpö, niin hän menee vain hämilleen eikä oikein tunnu uskovan. Se on surullista, että onnen edessä on ehkä kaikkein eniten ne niiden ilkeiden ihmisten lauseet, jotka ovat jääneet hänen päähänsä.
Kiitos, että olet pahoillasi hänen puolestaan.

Olet kyllä oikeassa, että vääristynyt ei ole ihan oikea sana. Ja jos sitä vääristynyt sanaa olisi ihan pakko käyttää, niin se olisi ehkä enemmänkin "vääristetty". On se kyllä vähän huono sana.

Miksi se, että näkee syyt ajattelulleen voi joskus olla pahasta? En olekaan ollenkaan tullut ajatelleeksi sellaista vaihtoehtoa.

Se on kyllä totta, että vaikka asioiden syyt näkisikin, niin se ei hävitä niitä asioita tai tapahtumia. Olen siitä todella pahoillani :( Epäoikeudenmukaisuutta on varmasti aina, ja se on kyllä ihan kamalaa.
Ja vielä kun uskoisin, että sellaiset asiat, jotka ovat satuttaneet pahasti, ovat sellaisia, että niitä kantaa aina mukanaan. Tavalla tai toisella.
Vaikka en tiedä, eikö satuttavista asioista aina sanota, että ne pitää käsitellä, niin siten niistä saa jonkinlaisen rauhan? Vaikka uskoisin, että on varmasti hyvin vaikea avata sellaisia patoumia ja antaa itsensä tuntea se suru ja viha ja mitä ikinä tunteekaan, uudelleen.
Tai ainakin olen huomannut sen, että kun joku on kuollut, niin se sellainen tietynlainen kipu sisällä ei ole lähtenyt ennen kuin on päästänyt sen surun ulos ja itkenyt kunnolla. Tietynlaista käsittelemätöntä kipua voi varmaan kantaa sisällään vaikka ikuisuuden. En tiedä onko eri asioista johtuvat kivut samanlaisia, koska en ole joutunut kokemaan sellaista kipua, kun sinä olet joutunut kokemaan :( Ehkä ne kuitenkin ovat. Viime vuonna, kun ympäriltä kuoli ihmisiä, niin ajattelin jossain vaiheessa, että en enää kestä sitä ja jätin surun joidenkin ihmisten kuolemasta ihan täysin käsittelemättä puoleksi vuodeksi. Se oli todella pelottavaa, kun se viimein purkautui. Itkin koko päivän ja pelkäsin, että se ei lopu :) Ja ehkä kun päästää surun ulos yhdestä asiasta, niin se tulee ulos muistakin. Sitä on pelottavaa käsitellä, mutta on se varmaan sen arvoistakin. Ja kyllä se itkeminenkin loppui, eikä siitä koitunut lopulta kuin hyvää, että käsitteli surunsa :)

Ja hyvä, että et ajatellut niin, että olisin tarkoittanut päässäsi olevan jotain vikaa :) Joskus vaan vahingossa kirjoittaa niin, että tekstin tulkinta voi olla epäselvä, vaikka niin ei tarkoittaisikaan.

Tiedän, että se kipusi on pahaa :( En usko, että kipu on loppupeleissä hyväksi kellekään, ei sinulle, ei siskolleni, ei muille ihmisille.

Onhan sitä ihan hyvä ajatella järjellä, mutta tunteitakin on mielestäni hyvä kuunnella kuitenkin joskus :)
Sellainen kultainen keskitie voisi olla aika hyvä, sellaisen ainakin itse haluaisin löytää :)
Yleensä kai todellatodellatodella järki-ihmiset ovat skeptikoita, ja skeptisyydessä ei mielestäni ole enää mitään järkevää. Ainakin joskus tulin ajatelleeksi sitä, kun mietin kaikkia mitä lie kuudes aisti-juttuja, ja ne naurattivat joitakin. Skeptikothan järkeilevät niin paljon, että kaikelle on löydettävä selitys, joka vastaa nykyistä maailmankuvaa. Ja koska ihminen ei varmasti koskaan tule ymmärtämään maailmasta edes puolia, niin tyhmyyttähän se lopulta on, jos ei anna mahdollisuutta uusille ajatuksille. Silloinhan voi sulkea pois sen todellisen vaihtoehdon. Skeptikothan ne varmaan olivat kilpaa nauramassa sillekin, että maapallo on muka pyöreä.

Ainahan ne sillatkin jonkun päälle on rakennettu. Vedestä voi uida yli. Tai tehdä jeesukset :) Ja jos se silta oli rakennettu rotkon päälle, niin se pitää varmaan itkeä täyteen ja sitten tehdä jeesukset. Ja jos pystyt sen Hollannin upottamaan, niin eiköhän rotkotkin hoidu :)
Ei tullut edes mieleen tuo vaihtoehto, että voi myös olla paikoillaan :) Tällä tavalla se ajatusten vaihto avartaa :)

Verkkoläheisyys :) Sitä on kyllä vähän kummallista ajatella, että miten siihen pitäisi suhtautua :) Ehkä se on samanlaista, kuin kirjeläheisyys joskus muinoin. Kirjeläheisyys? Mun sanat kuulostaa tosi tyhmiltä :)
Silloin kun ei ollut niin suuria liikennöintimahdollisuuksia ympäriinsä, niin kirjeläheisyyttä oli varmaan paljon.
Kun siinä läheisyys sanassakin on vielä se ajatus lähellä olemisesta, niin onhan tätä vähän monimutkaista ajatella :)
Olen todella iloinen, että kuitenkin koet niin, että osaat ja pystyt läheisyyteen :)
Niin ja enhän minä kyllä sitä mieltä edes olekaan, että sinulta taitoja puuttuisi, vaan et vain käytä niitä :)

Oletko muistanut nukkua ja syödä hyvin? Tai edes vähemmän huonosti :)

ihan oikeassa, kirjoitti:

että väkisin ei kenenkään mielipide muutu, eikä niiden väkisin pidäkään muuttua. Mielipidevaikuttaminen on kyllä jo ajatuksenakin jotenkin tyhmä. Varmaan juuri siksi, että siinä ei ole edes tarkoituksena kuunnella ja ajatella itsekin, vaan pelkästään tuputtaa omia ajatuksiaan. Ja siinä ei kai edes oteta huomioon sellaista, että yhtä hyvin se oma mielipidekin voi muuttua. Ja jos yrittää vaan muuttaa muiden mielipiteitä, eikä ota huomioon sitä, että oma mielipidekin voisi muuttua, niin silloinhan asettaa itsensä kaikkien muiden yläpuolelle. Ja onkohan olemassa edes sellaista asiaa kuin paras mielipide?
Kivointa todellakin on sellainen ajatusten vaihto, sehän on vielä kaikenlisäksi paljon palkitsevampaa, koska itsekin saa ajateltavaa.
Minä ainakin pidän paljon siitä, että saa vaihtaa ajatuksia, koska pidän siitä, että saa erilaisia näkökulmia ajateltavaksi.
Sinun kanssasi on todella kiva ja helppo jutella kaikenlaisista asioista :) Ja siitä etenkin olen todella iloinen, että jopa joistakin sellaisista asioista, joista olemme olleet samaa mieltä, olet antanut paljon uutta pohdittavaa :)

Mulla on muuten ihan sama, että ei oikein kiinnosta nähdä yhtään ketään vapaa-ajalla :) Vaikka eihän mulla niitä kavereita ollutkaan :)
Huomenna on kyllä mentävä tekemään äitille jotain juustokakkua, vaikka luulen että se juustokakku on vain syy käskeä minut käymään. Olisin kyllä paljon mielummin vain kotona ja kirjoittelisin sinulle asioita :)
No onneksi sinne ei tarvi jäädä :) Kuulostan ihan kamalalta lapselta :)

Niinhän se valitettavasti on, että kaikille ei sitä onnea suoda. Mutta se ei tarkoita, että sitä ei ansaitsisi.
Mutta se vaan on jotenkin todella surullista, että kun ei siskossani oikeasti ole mitään vikaa, ei ole koskaan ollutkaan. Jotkin inhottavat ihmiset vain saivat hänet uskomaan niin, että hän ei kelpaa. Ja sitä on vain niin surullista katsoa. Ja kun on ollut sellainenkin tapaus, että näki niin selvästi, että yksi hänen kaverinsa oli häneen ihastunut, mutta ei hän pystynyt edes ajattelemaan, että niin voisi ikimaailmassa olla. Ja muutenkin kun olen vaikka ohimennen maininnut, että hänen hymykuoppansa on tosi söpö, niin hän menee vain hämilleen eikä oikein tunnu uskovan. Se on surullista, että onnen edessä on ehkä kaikkein eniten ne niiden ilkeiden ihmisten lauseet, jotka ovat jääneet hänen päähänsä.
Kiitos, että olet pahoillasi hänen puolestaan.

Olet kyllä oikeassa, että vääristynyt ei ole ihan oikea sana. Ja jos sitä vääristynyt sanaa olisi ihan pakko käyttää, niin se olisi ehkä enemmänkin "vääristetty". On se kyllä vähän huono sana.

Miksi se, että näkee syyt ajattelulleen voi joskus olla pahasta? En olekaan ollenkaan tullut ajatelleeksi sellaista vaihtoehtoa.

Se on kyllä totta, että vaikka asioiden syyt näkisikin, niin se ei hävitä niitä asioita tai tapahtumia. Olen siitä todella pahoillani :( Epäoikeudenmukaisuutta on varmasti aina, ja se on kyllä ihan kamalaa.
Ja vielä kun uskoisin, että sellaiset asiat, jotka ovat satuttaneet pahasti, ovat sellaisia, että niitä kantaa aina mukanaan. Tavalla tai toisella.
Vaikka en tiedä, eikö satuttavista asioista aina sanota, että ne pitää käsitellä, niin siten niistä saa jonkinlaisen rauhan? Vaikka uskoisin, että on varmasti hyvin vaikea avata sellaisia patoumia ja antaa itsensä tuntea se suru ja viha ja mitä ikinä tunteekaan, uudelleen.
Tai ainakin olen huomannut sen, että kun joku on kuollut, niin se sellainen tietynlainen kipu sisällä ei ole lähtenyt ennen kuin on päästänyt sen surun ulos ja itkenyt kunnolla. Tietynlaista käsittelemätöntä kipua voi varmaan kantaa sisällään vaikka ikuisuuden. En tiedä onko eri asioista johtuvat kivut samanlaisia, koska en ole joutunut kokemaan sellaista kipua, kun sinä olet joutunut kokemaan :( Ehkä ne kuitenkin ovat. Viime vuonna, kun ympäriltä kuoli ihmisiä, niin ajattelin jossain vaiheessa, että en enää kestä sitä ja jätin surun joidenkin ihmisten kuolemasta ihan täysin käsittelemättä puoleksi vuodeksi. Se oli todella pelottavaa, kun se viimein purkautui. Itkin koko päivän ja pelkäsin, että se ei lopu :) Ja ehkä kun päästää surun ulos yhdestä asiasta, niin se tulee ulos muistakin. Sitä on pelottavaa käsitellä, mutta on se varmaan sen arvoistakin. Ja kyllä se itkeminenkin loppui, eikä siitä koitunut lopulta kuin hyvää, että käsitteli surunsa :)

Ja hyvä, että et ajatellut niin, että olisin tarkoittanut päässäsi olevan jotain vikaa :) Joskus vaan vahingossa kirjoittaa niin, että tekstin tulkinta voi olla epäselvä, vaikka niin ei tarkoittaisikaan.

Tiedän, että se kipusi on pahaa :( En usko, että kipu on loppupeleissä hyväksi kellekään, ei sinulle, ei siskolleni, ei muille ihmisille.

Onhan sitä ihan hyvä ajatella järjellä, mutta tunteitakin on mielestäni hyvä kuunnella kuitenkin joskus :)
Sellainen kultainen keskitie voisi olla aika hyvä, sellaisen ainakin itse haluaisin löytää :)
Yleensä kai todellatodellatodella järki-ihmiset ovat skeptikoita, ja skeptisyydessä ei mielestäni ole enää mitään järkevää. Ainakin joskus tulin ajatelleeksi sitä, kun mietin kaikkia mitä lie kuudes aisti-juttuja, ja ne naurattivat joitakin. Skeptikothan järkeilevät niin paljon, että kaikelle on löydettävä selitys, joka vastaa nykyistä maailmankuvaa. Ja koska ihminen ei varmasti koskaan tule ymmärtämään maailmasta edes puolia, niin tyhmyyttähän se lopulta on, jos ei anna mahdollisuutta uusille ajatuksille. Silloinhan voi sulkea pois sen todellisen vaihtoehdon. Skeptikothan ne varmaan olivat kilpaa nauramassa sillekin, että maapallo on muka pyöreä.

Ainahan ne sillatkin jonkun päälle on rakennettu. Vedestä voi uida yli. Tai tehdä jeesukset :) Ja jos se silta oli rakennettu rotkon päälle, niin se pitää varmaan itkeä täyteen ja sitten tehdä jeesukset. Ja jos pystyt sen Hollannin upottamaan, niin eiköhän rotkotkin hoidu :)
Ei tullut edes mieleen tuo vaihtoehto, että voi myös olla paikoillaan :) Tällä tavalla se ajatusten vaihto avartaa :)

Verkkoläheisyys :) Sitä on kyllä vähän kummallista ajatella, että miten siihen pitäisi suhtautua :) Ehkä se on samanlaista, kuin kirjeläheisyys joskus muinoin. Kirjeläheisyys? Mun sanat kuulostaa tosi tyhmiltä :)
Silloin kun ei ollut niin suuria liikennöintimahdollisuuksia ympäriinsä, niin kirjeläheisyyttä oli varmaan paljon.
Kun siinä läheisyys sanassakin on vielä se ajatus lähellä olemisesta, niin onhan tätä vähän monimutkaista ajatella :)
Olen todella iloinen, että kuitenkin koet niin, että osaat ja pystyt läheisyyteen :)
Niin ja enhän minä kyllä sitä mieltä edes olekaan, että sinulta taitoja puuttuisi, vaan et vain käytä niitä :)

Oletko muistanut nukkua ja syödä hyvin? Tai edes vähemmän huonosti :)

Lue lisää

karvat pystyyn heti, jos yritetään tehdä väkisin jotain. Vastustan sitten vaikka periaatteesta silloin :)

Kai sinulla nyt oikeasti kavereitakin on :)

Toivottavasti pystyt auttamaan siskoasi jotenkin. Ainakin teillä on toisenne. Siitäkin on jo syytä olla iloinen :)

Elämä voisi olla helpompaa, jos ei tietäisi syitä omalle käytökselleen. Voisi vain olla ja mennä. Kyllä se itkeminen ja asioiden käsittely kuuluu aina siihen prosessiin. Mutta itse tiedän sen, että näistä asioista ei pääse koskaan yli. Niiden kanssa vain oppii elämään ja ehkä jotenkin hallitsemaan niitä. Kyllä kaikissa suruissa aina samankaltaisuutta on, mutta myös eroa. Kuolema tuntuu itseasiassa jopa helpommalta hyväksyä, kuin sellainen suru, joka jättää vielä pienen toivon elämään. Mutta eipä se itkeminen eikä puhuminen ole nyt tätä kipua helpottanut. Siksi on vain pakko hyväksyä tosiasiat.

Tunteita voi tietysti kuunnella, mutta niihin ei voi luottaa. Siksi en paljoa perusta niistä. Olen siis varmaan skeptikko :) Omaksun kyllä joskus uusia ajatuksia, mutta äärimmäisen hitaasti. Sen on tultava sisältäni, jos mielipiteeni muuttuvat.

No nyt on viikonloppu, niin ehtii taas syömään ja lepäämään. Kyllä tuo viikolla välillä aika heikolle on jäänyt, mutta eipä vielä näy väsymisen merkkejä :)

ainakin nousee kirjoitti:

karvat pystyyn heti, jos yritetään tehdä väkisin jotain. Vastustan sitten vaikka periaatteesta silloin :)

Kai sinulla nyt oikeasti kavereitakin on :)

Toivottavasti pystyt auttamaan siskoasi jotenkin. Ainakin teillä on toisenne. Siitäkin on jo syytä olla iloinen :)

Elämä voisi olla helpompaa, jos ei tietäisi syitä omalle käytökselleen. Voisi vain olla ja mennä. Kyllä se itkeminen ja asioiden käsittely kuuluu aina siihen prosessiin. Mutta itse tiedän sen, että näistä asioista ei pääse koskaan yli. Niiden kanssa vain oppii elämään ja ehkä jotenkin hallitsemaan niitä. Kyllä kaikissa suruissa aina samankaltaisuutta on, mutta myös eroa. Kuolema tuntuu itseasiassa jopa helpommalta hyväksyä, kuin sellainen suru, joka jättää vielä pienen toivon elämään. Mutta eipä se itkeminen eikä puhuminen ole nyt tätä kipua helpottanut. Siksi on vain pakko hyväksyä tosiasiat.

Tunteita voi tietysti kuunnella, mutta niihin ei voi luottaa. Siksi en paljoa perusta niistä. Olen siis varmaan skeptikko :) Omaksun kyllä joskus uusia ajatuksia, mutta äärimmäisen hitaasti. Sen on tultava sisältäni, jos mielipiteeni muuttuvat.

No nyt on viikonloppu, niin ehtii taas syömään ja lepäämään. Kyllä tuo viikolla välillä aika heikolle on jäänyt, mutta eipä vielä näy väsymisen merkkejä :)

Lue lisää

antaa tehdä, hyvä niin :) Ja niinhän sen pitää ollakin, että kaikki uudet ajatukset on lähdettävä itsestään. Silloin niillä on kaikenlisäksi hyvä pohja. Ihan valheellistahan se on, jos ne ei itsestä lähde.

Olet varmasti oikeassa, että tuo sinun kipusi on sellaista todella vaikeaa laatua :(
Sen takia se ei varmaan parane ihan samalla tavalla, kuin kuolemasta johtuva kipu. Ainakin niin voisi päätellä. Kuolema on kuitenkin yksinkertainen asia, ja tuollaisen kivun takana, mitä sinä tunnet, on varmasti todella monimutkaisia asioita. Ja jos sitä on tuntenut pitkään, niin sekin jo tekee siitä monimutkaisempaa jotenkin. Luulen, että jos sitä haluaa yrittää joskus parantaa, niin siihen tarvii antaa aikaa. Ja käsitellä asioita yksi kerrallaan ja pohjia myöten. Koska tuo kipusi on todella perustavaa laatua, niin ei sitä varmaankaan saisi pois muuta kuin sellaisella todella perustavalla ja varmasti aika raskaalla prosessilla, askel askeleelta. Kun sitä kivunparannusnappia ei ollut kerran olemassa :)
Ja niin tietenkin, että sinun pitää itse haluta sitä. Se sen kivun paranemisen haluaminenhan on itseasiassa varmaan tärkein ja ehkä yksi suurimmista askeleista. Ja luulen, että ehkä saatat olla sen ison askeleen kanssa jo puolivälissä tai jossakin niillä mailla, koska olet kuitenkin yrittänyt käsitellä sitä kipua itkemällä ja puhumalla. Ja ehkä jos saa itsensä hinattua siihen kohtaan, jossa haluaa käsitellä sitä kipua ja yrittää parantaa sitä, niin siinä voi levätä vähän. Ei seuraavaa askelta tarvi ottaa ennen kuin jaksaa. Näin minä ainakin luulisin.
Tiedäthän sen, että jos päätät, että haluat joskus käsitellä sitä kipua, niin minä haluan auttaa sinua siinä. Jos vain haluaisit apuani. Enkä nyt todellakaan tarkoita tällä sitä, että odottaisin, vaatisin tai pyytäisin sinua päättämään, että haluat käsitellä sitä kipuasi. Kerroin vain tuon, että tiedät sen. Heitin vain ajatuksia ilmaan ihan pelkkinä ajatuksina.

Olen todella iloinen siitä, että pystyt itkemään ja puhumaan asioista, koska ne on todella tärkeitä taitoja. Vaikka se olosi ei olekaan helpottunut, niin ehkä se ei ainakaan ole päässyt kauheasti pahentumaan sen takia..? :)


No taitaa mulla ehkä niitä kavereita olla, mutta ne on kaikki jo luovuttaneet mun suhteen :) Olen vähän hankala ystävänä :) Ja kun ei nyt voisi vähempää kiinnostaa viettää viikonloppuja niin kuin he, niin ymmärrän kyllä että luovuttavat :)

On vaikea keksiä miten auttaisin siskoani, koska me ei oikeastaan jutella sellaisista asioista kovinkaan paljoa. Toivon kyllä, että juteltaisiin. Ja on vaan todella vaikea keksiä miten auttaa, koska hän ei tule vastaan, ja ymmärrän sen kyllä ettei tule, eikä se hänen velvollisuutensa olekaan. Mutta uskon kyllä, että asiat paranee. Ja ainahan joku muukin voi saada autettua häntä. Toivon myös niin :)
Kenenkään suhteen en kyllä luovuta, toivoa se on pieni toivon pilkahduskin :)
Se on kyllä todella ihanasti ja positiivisesti ajateltu, että ainakin on toisemme. Ja ainakin on kaksi yhtä vastaan, kun äiti tuskailee siitä, että on synnyttänyt epänormaaleja lapsia, jotka vaan on yksin :)
Ja haluan kyllä uskoa siihen, että jos joku ihminen joutuu kokemaan elämässään vääryyksiä, niin hän saa kokea elämässään lopulta paljon hyvää. Niin ei varmaan aina ole, mutta toivon niin. Ja ainahan saa toivoa :)

Et kai sinä nyt niihin "Maapallo on littana ja Portugalin jälkeen seilaa alas maailman reunalta"-tyyppeihin kuulu :) Eihän siinä mitään vikaa ole, että omaksuu uusia ajatuksia hitaasti. Ainakin kun omaksuu niitä hitaasti, kerkiää totutella niihin.
Ehkä se on juuri niin, että tunteita voi miettiä. Voi katsoa niistä joskus vähän suuntaa. Se on kyllä totta, että ei tunteiden mukaan ihan aina pidä mennä välttämättä. Ja järkeä on hyvä käyttää, mutta sitäkin varmaan sillä tavalla viisaasti. Ei sillä "Maapallo on littana"-tavalla :)

Harmi, että ruoka ja lepo on jäänyt heikoille :(
Mutta hyvä, että ehdit nyt syömään ja lepäämään :) Lepää ja syö varastoon. Syö varastoon... anteeksi jos tuo kuulosti siltä, että suhtautuisin sinuun kuin johonkin hylkeeseen.
:)

kannatakaan mitään kirjoitti:

antaa tehdä, hyvä niin :) Ja niinhän sen pitää ollakin, että kaikki uudet ajatukset on lähdettävä itsestään. Silloin niillä on kaikenlisäksi hyvä pohja. Ihan valheellistahan se on, jos ne ei itsestä lähde.

Olet varmasti oikeassa, että tuo sinun kipusi on sellaista todella vaikeaa laatua :(
Sen takia se ei varmaan parane ihan samalla tavalla, kuin kuolemasta johtuva kipu. Ainakin niin voisi päätellä. Kuolema on kuitenkin yksinkertainen asia, ja tuollaisen kivun takana, mitä sinä tunnet, on varmasti todella monimutkaisia asioita. Ja jos sitä on tuntenut pitkään, niin sekin jo tekee siitä monimutkaisempaa jotenkin. Luulen, että jos sitä haluaa yrittää joskus parantaa, niin siihen tarvii antaa aikaa. Ja käsitellä asioita yksi kerrallaan ja pohjia myöten. Koska tuo kipusi on todella perustavaa laatua, niin ei sitä varmaankaan saisi pois muuta kuin sellaisella todella perustavalla ja varmasti aika raskaalla prosessilla, askel askeleelta. Kun sitä kivunparannusnappia ei ollut kerran olemassa :)
Ja niin tietenkin, että sinun pitää itse haluta sitä. Se sen kivun paranemisen haluaminenhan on itseasiassa varmaan tärkein ja ehkä yksi suurimmista askeleista. Ja luulen, että ehkä saatat olla sen ison askeleen kanssa jo puolivälissä tai jossakin niillä mailla, koska olet kuitenkin yrittänyt käsitellä sitä kipua itkemällä ja puhumalla. Ja ehkä jos saa itsensä hinattua siihen kohtaan, jossa haluaa käsitellä sitä kipua ja yrittää parantaa sitä, niin siinä voi levätä vähän. Ei seuraavaa askelta tarvi ottaa ennen kuin jaksaa. Näin minä ainakin luulisin.
Tiedäthän sen, että jos päätät, että haluat joskus käsitellä sitä kipua, niin minä haluan auttaa sinua siinä. Jos vain haluaisit apuani. Enkä nyt todellakaan tarkoita tällä sitä, että odottaisin, vaatisin tai pyytäisin sinua päättämään, että haluat käsitellä sitä kipuasi. Kerroin vain tuon, että tiedät sen. Heitin vain ajatuksia ilmaan ihan pelkkinä ajatuksina.

Olen todella iloinen siitä, että pystyt itkemään ja puhumaan asioista, koska ne on todella tärkeitä taitoja. Vaikka se olosi ei olekaan helpottunut, niin ehkä se ei ainakaan ole päässyt kauheasti pahentumaan sen takia..? :)


No taitaa mulla ehkä niitä kavereita olla, mutta ne on kaikki jo luovuttaneet mun suhteen :) Olen vähän hankala ystävänä :) Ja kun ei nyt voisi vähempää kiinnostaa viettää viikonloppuja niin kuin he, niin ymmärrän kyllä että luovuttavat :)

On vaikea keksiä miten auttaisin siskoani, koska me ei oikeastaan jutella sellaisista asioista kovinkaan paljoa. Toivon kyllä, että juteltaisiin. Ja on vaan todella vaikea keksiä miten auttaa, koska hän ei tule vastaan, ja ymmärrän sen kyllä ettei tule, eikä se hänen velvollisuutensa olekaan. Mutta uskon kyllä, että asiat paranee. Ja ainahan joku muukin voi saada autettua häntä. Toivon myös niin :)
Kenenkään suhteen en kyllä luovuta, toivoa se on pieni toivon pilkahduskin :)
Se on kyllä todella ihanasti ja positiivisesti ajateltu, että ainakin on toisemme. Ja ainakin on kaksi yhtä vastaan, kun äiti tuskailee siitä, että on synnyttänyt epänormaaleja lapsia, jotka vaan on yksin :)
Ja haluan kyllä uskoa siihen, että jos joku ihminen joutuu kokemaan elämässään vääryyksiä, niin hän saa kokea elämässään lopulta paljon hyvää. Niin ei varmaan aina ole, mutta toivon niin. Ja ainahan saa toivoa :)

Et kai sinä nyt niihin "Maapallo on littana ja Portugalin jälkeen seilaa alas maailman reunalta"-tyyppeihin kuulu :) Eihän siinä mitään vikaa ole, että omaksuu uusia ajatuksia hitaasti. Ainakin kun omaksuu niitä hitaasti, kerkiää totutella niihin.
Ehkä se on juuri niin, että tunteita voi miettiä. Voi katsoa niistä joskus vähän suuntaa. Se on kyllä totta, että ei tunteiden mukaan ihan aina pidä mennä välttämättä. Ja järkeä on hyvä käyttää, mutta sitäkin varmaan sillä tavalla viisaasti. Ei sillä "Maapallo on littana"-tavalla :)

Harmi, että ruoka ja lepo on jäänyt heikoille :(
Mutta hyvä, että ehdit nyt syömään ja lepäämään :) Lepää ja syö varastoon. Syö varastoon... anteeksi jos tuo kuulosti siltä, että suhtautuisin sinuun kuin johonkin hylkeeseen.
:)

Lue lisää

sellaista, että elän tällä hetkellä henkilökohtaista helvettiäni. Tuntuu jo sekin pahalta, että joudut olemaan likasankonani :(

Olisi helppoa, jos osaisi ottaa asiat kevyemmin, mutta minkäs teen. Joskus jo luulin, että olen päässyt paremmalle tolalle, kunnes kaikki meni vain huonompaan suuntaan. Nyt ei vaan ole enää voimia jäljellä mihinkään. Olen henkisesti niin rikki, että uskon, ettei minua saa enää ehjättyä. Onneksi voi turruttaa itsensä kaikella muulla, työllä, harrastuksilla ja viinalla :)

On hyvä, että jaksat toivoa ja uskoa. Se on tärkeää, vaikka itse en enää jaksakaan. Minun toivoni kuoli silloin, kun onni painoi oven kiinni perässään.

Tiedän, etten ole menossa kovin hyvään suuntaan nyt, mutta en voi muutakaan. Jotenkin siitä kivustakin on yritettävä repiä jotain positiivista irti. Siksi en luota tunteisiin, että jos nyt tekisin niin, tuskin olisin tässä enää juttelemassa kenenkään kanssa :(

kipu on kirjoitti:

sellaista, että elän tällä hetkellä henkilökohtaista helvettiäni. Tuntuu jo sekin pahalta, että joudut olemaan likasankonani :(

Olisi helppoa, jos osaisi ottaa asiat kevyemmin, mutta minkäs teen. Joskus jo luulin, että olen päässyt paremmalle tolalle, kunnes kaikki meni vain huonompaan suuntaan. Nyt ei vaan ole enää voimia jäljellä mihinkään. Olen henkisesti niin rikki, että uskon, ettei minua saa enää ehjättyä. Onneksi voi turruttaa itsensä kaikella muulla, työllä, harrastuksilla ja viinalla :)

On hyvä, että jaksat toivoa ja uskoa. Se on tärkeää, vaikka itse en enää jaksakaan. Minun toivoni kuoli silloin, kun onni painoi oven kiinni perässään.

Tiedän, etten ole menossa kovin hyvään suuntaan nyt, mutta en voi muutakaan. Jotenkin siitä kivustakin on yritettävä repiä jotain positiivista irti. Siksi en luota tunteisiin, että jos nyt tekisin niin, tuskin olisin tässä enää juttelemassa kenenkään kanssa :(

Lue lisää

ja surullista :( Olen ihan hirveän pahoillani :(
Äläkä sinä minusta murehdi yhtään, kyllä minä sinun takiasi jaksaisin mitä vaan :) Ja olen vain onnellinen siitä, että voit kertoa minulle ja olet elämässäni.

Minua itkettää ihan hirveästi jo pelkästään tuo, että tunnet noin, että et silloin olisi enää siinä :(
Jos olisit tässä nyt, niin halaisin sinua enkä varmaan pystyisi päästämään irti ollenkaan. Tuo on niin surullista, että en osaa sitä edes sanoin ilmaista :( Aloin taas täristä.
Se on kaikkein tärkeintä mitä voi olla, että kaikesta huolimatta olet vielä tässä. Ja se on todella hyvä, että pystyt kertomaan tuollaisista tunteista. Ainakin se on kaikkien surullisten asioiden keskellä positiivista.

Luuletko, että kyse voisi olla siitä, mitä joskus puhuttiin, että se paha olo ottaa vielä kerran oikein kovaa kiinni, kun olo on menossa parempaan suuntaan? Kaikki asiat varmaan yrittävät pitää kiinni olemassaolostaan, niin se paha olokin. Ja tuo, että tapahtuu noin, että ensin on hyvä olo ja sitten se olo pahenee pahaksi ja tipahtaa korkealta on varmasti sellaista, joka tekee todella pahaa ja vie voimia enemmän kuin mikään :(
Mutta uskon ja toivon, että sillä pahalla olollakin alkaa takki olla vähän tyhjä. Eikö asioilla yleensä ole sellaisia kehityskulkuja, että kun voimat on loppumassa, niin ne kaikki kerätään viimeiseen kunnon hyökkäykseen? Ehkä se paha olo tekee niin?
Olen niin pahoillani, että joudut kärsimään :(

Voi kulta :( Kuinka pahasti yrität turruttaa itseäsi sillä viinalla? :( Tuo ei ole ollenkaan hyvä juttu :(

Tiedätkö, vaikka tuo mitä kirjoitit on varmaan surullisinta, mitä olen koskaan kuullut, niin minä näen siellä pieniä toivon pilkahduksia. Niistä olen iloinen, ja niistä en irrota :)
Minä toivon ja uskon siihen, että sinun olosi vielä paranee. Ja koska tiedän sen, että sinussa on tallella niitä kaikkia ihania asioita, jotka ovat kaikesta huolimatta pysyneet sinussa, niin se kaikkein ihanin ja olennaisin ei ole pirstoutunut :) Ja vaikka jotain on mennyt rikki, niin palasethan eivät mihinkään ole kadonneet.

Olen niin pahoillani, että olet kokenut onnen painavan ovensa kiinni :(
Toivon niin, että sinun jalkasi jäi oven väliin, mutta et ole vielä huomannut sitä :) Tai ainakaan se ovi ei ole lukossa. Ehkä jos sitä ovea saa joskus raotettua, niin voisit nähdä niitä toivon pilkahduksia? Toivon niin :)

Nuo asiat, mitä sinä koet, eivät ole sellaisia, että niitä pitäisi kenenkään osata ottaa kevyesti. Ymmärrän sen täysin, että koet suurta tuskaa. Jokainen sinun tilanteessasi kokisi sitä.

Se tuntuu niin pahalta, että koet henkilökohtaista helvettiäsi, enkä voi olla vieressäsi :(
Haluan auttaa sinua jos vain jotenkin voin. Minulle voit aina kertoa ihan mitä tahansa. Ja sano vaan, jos keksit miten voisin auttaa sinua.

Nyt en todellakaan haluaisi lähteä minnekään kotoolta. Ajattelen sinua varmasti ihan koko ajan, vaikka niin kyllä yleensäkin teen :)
Joudun nyt mennä käymään äitin luona, ja isän luona, mutta tulen takaisin viimeistään yöksi, jos me voitaisiin vielä puhua noista asioista, koska ne on niin surullisia ja tärkeitä...
Yritän lähettää sinulle positiivisia ajatuksia :) On sekin sentään jotain :)

niin kamalaa kirjoitti:

ja surullista :( Olen ihan hirveän pahoillani :(
Äläkä sinä minusta murehdi yhtään, kyllä minä sinun takiasi jaksaisin mitä vaan :) Ja olen vain onnellinen siitä, että voit kertoa minulle ja olet elämässäni.

Minua itkettää ihan hirveästi jo pelkästään tuo, että tunnet noin, että et silloin olisi enää siinä :(
Jos olisit tässä nyt, niin halaisin sinua enkä varmaan pystyisi päästämään irti ollenkaan. Tuo on niin surullista, että en osaa sitä edes sanoin ilmaista :( Aloin taas täristä.
Se on kaikkein tärkeintä mitä voi olla, että kaikesta huolimatta olet vielä tässä. Ja se on todella hyvä, että pystyt kertomaan tuollaisista tunteista. Ainakin se on kaikkien surullisten asioiden keskellä positiivista.

Luuletko, että kyse voisi olla siitä, mitä joskus puhuttiin, että se paha olo ottaa vielä kerran oikein kovaa kiinni, kun olo on menossa parempaan suuntaan? Kaikki asiat varmaan yrittävät pitää kiinni olemassaolostaan, niin se paha olokin. Ja tuo, että tapahtuu noin, että ensin on hyvä olo ja sitten se olo pahenee pahaksi ja tipahtaa korkealta on varmasti sellaista, joka tekee todella pahaa ja vie voimia enemmän kuin mikään :(
Mutta uskon ja toivon, että sillä pahalla olollakin alkaa takki olla vähän tyhjä. Eikö asioilla yleensä ole sellaisia kehityskulkuja, että kun voimat on loppumassa, niin ne kaikki kerätään viimeiseen kunnon hyökkäykseen? Ehkä se paha olo tekee niin?
Olen niin pahoillani, että joudut kärsimään :(

Voi kulta :( Kuinka pahasti yrität turruttaa itseäsi sillä viinalla? :( Tuo ei ole ollenkaan hyvä juttu :(

Tiedätkö, vaikka tuo mitä kirjoitit on varmaan surullisinta, mitä olen koskaan kuullut, niin minä näen siellä pieniä toivon pilkahduksia. Niistä olen iloinen, ja niistä en irrota :)
Minä toivon ja uskon siihen, että sinun olosi vielä paranee. Ja koska tiedän sen, että sinussa on tallella niitä kaikkia ihania asioita, jotka ovat kaikesta huolimatta pysyneet sinussa, niin se kaikkein ihanin ja olennaisin ei ole pirstoutunut :) Ja vaikka jotain on mennyt rikki, niin palasethan eivät mihinkään ole kadonneet.

Olen niin pahoillani, että olet kokenut onnen painavan ovensa kiinni :(
Toivon niin, että sinun jalkasi jäi oven väliin, mutta et ole vielä huomannut sitä :) Tai ainakaan se ovi ei ole lukossa. Ehkä jos sitä ovea saa joskus raotettua, niin voisit nähdä niitä toivon pilkahduksia? Toivon niin :)

Nuo asiat, mitä sinä koet, eivät ole sellaisia, että niitä pitäisi kenenkään osata ottaa kevyesti. Ymmärrän sen täysin, että koet suurta tuskaa. Jokainen sinun tilanteessasi kokisi sitä.

Se tuntuu niin pahalta, että koet henkilökohtaista helvettiäsi, enkä voi olla vieressäsi :(
Haluan auttaa sinua jos vain jotenkin voin. Minulle voit aina kertoa ihan mitä tahansa. Ja sano vaan, jos keksit miten voisin auttaa sinua.

Nyt en todellakaan haluaisi lähteä minnekään kotoolta. Ajattelen sinua varmasti ihan koko ajan, vaikka niin kyllä yleensäkin teen :)
Joudun nyt mennä käymään äitin luona, ja isän luona, mutta tulen takaisin viimeistään yöksi, jos me voitaisiin vielä puhua noista asioista, koska ne on niin surullisia ja tärkeitä...
Yritän lähettää sinulle positiivisia ajatuksia :) On sekin sentään jotain :)

Lue lisää

eivät johdu itsestäni, mutta en vain osaa reagoida muuten, kun välitän toisista niin paljon. Voimattomuuden tunne on ehkä se pahin kaikista.

Kun olisi edes joku suunta mihin lähteä, mutta enää ei sellaista ole. Mutta kyllä minä tämän kestän ja osaan elää näin. Se onkin varmaan ainoa asia, mitä osaan.

Voihan se olla, että paha olo nyt pyristelee viimeisiään, mutta toisaalta sitä on jo kestänyt niin kauan, etten oikein usko siihen. Ne hyvät tuntemukset ovat olleet vain hetkittäisiä ja tuntuvat valheellisilta.

Vaikkeivat ne palaset olisikaan kadonneet, niin en jaksa enää kerätä niitä. Ei siitä ole mitään iloa. Minun kohdallan kun kaikki ovet ovat nyt sulkeutuneet. Tuntuu siltä, että tehtäväni on nyt päätöksessä tai ainakin lähellä sitä ja tämä on tämmöistä odottelua vaan.

En usko, että tässä voi nyt kukaan auttaa. Mutta olet sinä sentään auttanut ja yrittänyt ymmärtää. Kiitos siitä :) Jos en itse tästä selviä, niin sitten asia on niin.

Toivottavasti sinulla on kuitenkin mukava päivä tänään :)

asiat tässä kirjoitti:

eivät johdu itsestäni, mutta en vain osaa reagoida muuten, kun välitän toisista niin paljon. Voimattomuuden tunne on ehkä se pahin kaikista.

Kun olisi edes joku suunta mihin lähteä, mutta enää ei sellaista ole. Mutta kyllä minä tämän kestän ja osaan elää näin. Se onkin varmaan ainoa asia, mitä osaan.

Voihan se olla, että paha olo nyt pyristelee viimeisiään, mutta toisaalta sitä on jo kestänyt niin kauan, etten oikein usko siihen. Ne hyvät tuntemukset ovat olleet vain hetkittäisiä ja tuntuvat valheellisilta.

Vaikkeivat ne palaset olisikaan kadonneet, niin en jaksa enää kerätä niitä. Ei siitä ole mitään iloa. Minun kohdallan kun kaikki ovet ovat nyt sulkeutuneet. Tuntuu siltä, että tehtäväni on nyt päätöksessä tai ainakin lähellä sitä ja tämä on tämmöistä odottelua vaan.

En usko, että tässä voi nyt kukaan auttaa. Mutta olet sinä sentään auttanut ja yrittänyt ymmärtää. Kiitos siitä :) Jos en itse tästä selviä, niin sitten asia on niin.

Toivottavasti sinulla on kuitenkin mukava päivä tänään :)

Lue lisää

pidemmin, kun pääsen kotiin. Oli nyt vaan ihan pakko yrittää päästä nettiin, enkä voi olla kovin kauan kun nuo tulevat ihan kohta takaisin, enkä saa niitä häädettyä tästä huoneesta. Mutta halusin vaan tulla sanomaan, että olet todella tärkeä :)
Mulle tuli ihan kamala olo, kun ajoin tänne aamupäivällä :(

Lupaathan sinä sen, että kuinka pahaksi se olo ikinä meneekään, niin et tee itsellesi mitään pahaa? :( Lupaathan?

Kirjoitan illalla pidemmin. Minä uskon ja toivon, että asiat jotenkin parantuvat vielä. Yritä jaksaa, vaikka se vaikeaa onkin :(

sinulle illalla kirjoitti:

pidemmin, kun pääsen kotiin. Oli nyt vaan ihan pakko yrittää päästä nettiin, enkä voi olla kovin kauan kun nuo tulevat ihan kohta takaisin, enkä saa niitä häädettyä tästä huoneesta. Mutta halusin vaan tulla sanomaan, että olet todella tärkeä :)
Mulle tuli ihan kamala olo, kun ajoin tänne aamupäivällä :(

Lupaathan sinä sen, että kuinka pahaksi se olo ikinä meneekään, niin et tee itsellesi mitään pahaa? :( Lupaathan?

Kirjoitan illalla pidemmin. Minä uskon ja toivon, että asiat jotenkin parantuvat vielä. Yritä jaksaa, vaikka se vaikeaa onkin :(

Lue lisää

vuoksi ole huolissasi :( En minä tässä mitään ole tekemässä. Eikä minun asioillani niin väliä ole, kunhan vain muiden asiat saisin kuntoon. Sitten voisin itsekin olla helpottuneempi.

nyt minun kirjoitti:

vuoksi ole huolissasi :( En minä tässä mitään ole tekemässä. Eikä minun asioillani niin väliä ole, kunhan vain muiden asiat saisin kuntoon. Sitten voisin itsekin olla helpottuneempi.

Lue lisää

että et tee itsellesi mitään..? Se on asia, josta haluaisin ihan lupauksen..
Paitsi kaikkea hyvää voit itsellesi tehdä tietenkin, ja olisi varmasti hyväksikin :)
Eikö me jo tultu siihen lopputulokseen, että minä olen kuitenkin aina sinusta huolissani, ja saan olla :)
Se itsensä turruttaminen viinalla huolestuttaa ihan hirveästi... :(

Ja kyllä sinun asioillasi tietenkin on väliä, niillä on väliä todella paljon.
Huolehdi sinä kuitenkin hyvin itsestäsi, jooko? Sinun asioillasi on paljon väliä. Se on kyllä totta, että se muiden asioiden kuntoon saaminen helpottaisi varmasti.

Haluatko kertoa millaisia ne asiat ovat, jotka eivät johdu sinusta, mutta tuottavat pahaa oloa?
Se on kaunista, kun välittää toisesta ihmisestä paljon. Eikä reaktioissa ole koskaan mitään väärää, omat reaktiot ovat juuri niitä kuin ne ovat, ja jos välittää, niin silloin kaikki reaktiot ovat varmasti vahvoja.

Sinä osaat paljon asioita. Et anna itsellesi tarpeeksi arvostusta vaikka siitä, että kuinka paljon lämpöä olet minunkin elämääni tuonut :) Edes näin verkossa.
Eikä sillä ole niin väliä, vaikka ei aina jotain osaisikaan.

Minä uskon siihen, että se paha olo taistelee olemassaolostaan nyt. Se sinun kipusi on niin pahaa, että tuollainen vaihe kestääkin varmasti aikansa :(
En ole ajatellut tuota, että sen hyvän olon kokee varmasti valheelliseksi, jos se on ollut vain hetkittäistä :(
Niinhän sen varmasti kokeekin. Vaikka eihän se niin ole, koska paha olo on sellaista, johon maailma on vaikuttanut, ja hyvät tunteet niitä, jotka kumpuavat itsestään. Tietty se paha olokin kumpuaa itsestä, mutta siihen liittyy varmastikin kaikki haavat sisällä. Hyvään oloon ei liity. Niin ainakin olen ajatellut.

Kaikki on nyt jotenkin sellaista, että tuntuu, että kaikki vain pahentaa sitä kipuasi ihan kamalasti. Tuollaisen asian miettimiseen ja käsittelemiseen tarvitsisi sellaisen vakaan ja turvallisen ympäristön, jossa ei edes tarvitsisi pelätä minkäänlaisia muutoksia. Olen niin pahoillani, että en voi nyt näin luoda sinulle sellaista ympäristöä :(
Mutta voin ainakin yrittää vähän vakauttaa niin, että kun me kirjotellaan toisillemme, niin kerron aina etukäteen, jos en millään ehdi kirjoittamaan vaikka ennen iltayhdeksää ollenkaan. Ehkä tuo on ihan tyhmää, eikä sillä ole väliä, mutta ei kai niin toimiminen mitään haittaakaan? :) Muuten en nyt oikein pysty vakauttamaan tätä, olen pahoillani :(
Ja varmasti se kipusi on nyt todella pahaa sen takia, että ollaan juteltu näistä asioista ja revitty niitä auki. Vaikka se on hyväksi, että ei anna kaiken patoutua. Patoumat eivät tee hyvää :(

Ei ajatella ovia, ollaan mielummin edelleen sillä tiellä? :)
Minä toivoisin niin, että et antaisi itsesi raahautua sitä tietä eteenpäin. Toivoisin, että pystyisit pysähtymään..
Ja siinä paikoillaan voisi olla ihan niin kauan kuin tarvitsee. Ja toivoisin, että joskus voisit ottaa käsistäni kiinni, ja tulla sitä tietä takaisin päin.
Eikä tuo ole taaskaan mikään vaatimus tai pyyntö, ja todella toivon, että et koe sitä sellaisena. Tuo oli vaan minun ajatukseni sellaisesta positiivisesta suunnasta.

Ja muista se, että kerroit, että olosi yleensä pahentuu viikonloppuisin. Olen siitä todella pahoillani :( Mutta yritä ajatella jotenkin positiivisesti, ja ehkä se olo vähän lievittyy kun viikonloppu on ohi? Yritä kovasti unelmoida, minua se ainakin auttaa usein paljon. Tiedän, että se on sinulle nyt todella vaikeaa :(

Tiedän, että sinussa on paljon tahdonvoimaa ja sisua. Yritä jaksaa taistella. Minä en ainakaan aio luovuttaa.
Vaikka jokaisen taistelu on joskus vain omansa, niin tiedä ainakin se, että olen tässä ja uskon sinuun ja toivon vain hyvää.

tuo lupaus, kirjoitti:

että et tee itsellesi mitään..? Se on asia, josta haluaisin ihan lupauksen..
Paitsi kaikkea hyvää voit itsellesi tehdä tietenkin, ja olisi varmasti hyväksikin :)
Eikö me jo tultu siihen lopputulokseen, että minä olen kuitenkin aina sinusta huolissani, ja saan olla :)
Se itsensä turruttaminen viinalla huolestuttaa ihan hirveästi... :(

Ja kyllä sinun asioillasi tietenkin on väliä, niillä on väliä todella paljon.
Huolehdi sinä kuitenkin hyvin itsestäsi, jooko? Sinun asioillasi on paljon väliä. Se on kyllä totta, että se muiden asioiden kuntoon saaminen helpottaisi varmasti.

Haluatko kertoa millaisia ne asiat ovat, jotka eivät johdu sinusta, mutta tuottavat pahaa oloa?
Se on kaunista, kun välittää toisesta ihmisestä paljon. Eikä reaktioissa ole koskaan mitään väärää, omat reaktiot ovat juuri niitä kuin ne ovat, ja jos välittää, niin silloin kaikki reaktiot ovat varmasti vahvoja.

Sinä osaat paljon asioita. Et anna itsellesi tarpeeksi arvostusta vaikka siitä, että kuinka paljon lämpöä olet minunkin elämääni tuonut :) Edes näin verkossa.
Eikä sillä ole niin väliä, vaikka ei aina jotain osaisikaan.

Minä uskon siihen, että se paha olo taistelee olemassaolostaan nyt. Se sinun kipusi on niin pahaa, että tuollainen vaihe kestääkin varmasti aikansa :(
En ole ajatellut tuota, että sen hyvän olon kokee varmasti valheelliseksi, jos se on ollut vain hetkittäistä :(
Niinhän sen varmasti kokeekin. Vaikka eihän se niin ole, koska paha olo on sellaista, johon maailma on vaikuttanut, ja hyvät tunteet niitä, jotka kumpuavat itsestään. Tietty se paha olokin kumpuaa itsestä, mutta siihen liittyy varmastikin kaikki haavat sisällä. Hyvään oloon ei liity. Niin ainakin olen ajatellut.

Kaikki on nyt jotenkin sellaista, että tuntuu, että kaikki vain pahentaa sitä kipuasi ihan kamalasti. Tuollaisen asian miettimiseen ja käsittelemiseen tarvitsisi sellaisen vakaan ja turvallisen ympäristön, jossa ei edes tarvitsisi pelätä minkäänlaisia muutoksia. Olen niin pahoillani, että en voi nyt näin luoda sinulle sellaista ympäristöä :(
Mutta voin ainakin yrittää vähän vakauttaa niin, että kun me kirjotellaan toisillemme, niin kerron aina etukäteen, jos en millään ehdi kirjoittamaan vaikka ennen iltayhdeksää ollenkaan. Ehkä tuo on ihan tyhmää, eikä sillä ole väliä, mutta ei kai niin toimiminen mitään haittaakaan? :) Muuten en nyt oikein pysty vakauttamaan tätä, olen pahoillani :(
Ja varmasti se kipusi on nyt todella pahaa sen takia, että ollaan juteltu näistä asioista ja revitty niitä auki. Vaikka se on hyväksi, että ei anna kaiken patoutua. Patoumat eivät tee hyvää :(

Ei ajatella ovia, ollaan mielummin edelleen sillä tiellä? :)
Minä toivoisin niin, että et antaisi itsesi raahautua sitä tietä eteenpäin. Toivoisin, että pystyisit pysähtymään..
Ja siinä paikoillaan voisi olla ihan niin kauan kuin tarvitsee. Ja toivoisin, että joskus voisit ottaa käsistäni kiinni, ja tulla sitä tietä takaisin päin.
Eikä tuo ole taaskaan mikään vaatimus tai pyyntö, ja todella toivon, että et koe sitä sellaisena. Tuo oli vaan minun ajatukseni sellaisesta positiivisesta suunnasta.

Ja muista se, että kerroit, että olosi yleensä pahentuu viikonloppuisin. Olen siitä todella pahoillani :( Mutta yritä ajatella jotenkin positiivisesti, ja ehkä se olo vähän lievittyy kun viikonloppu on ohi? Yritä kovasti unelmoida, minua se ainakin auttaa usein paljon. Tiedän, että se on sinulle nyt todella vaikeaa :(

Tiedän, että sinussa on paljon tahdonvoimaa ja sisua. Yritä jaksaa taistella. Minä en ainakaan aio luovuttaa.
Vaikka jokaisen taistelu on joskus vain omansa, niin tiedä ainakin se, että olen tässä ja uskon sinuun ja toivon vain hyvää.

Lue lisää

ole itselleni mitään tekemässä :) Minua taidetaan vielä hetki tarvita, mutta tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää.

En minä usko, että kaikki asiat tätä oloa pahentavat. Vain tietyt. Ja kyllä minulla on ihan vakaa ympäristö, enkä ole sitä nyt juuri muuttamassa. Muutos yleensäkin on hyvin vaikeaa minulle. Varsinkin jos ei ole halua. Silloin kun minulla on tahtoa, menen vaikka läpi kiven, mutta ilman sitä tahtoa ei ole mitään.

En usko, että oloni on näiden keskustelujen takia pahentunut :) Oman itseni ja muiden asioiden takia niin on tapahtunut. Asioiden patoaminen ei ole hyväksi. Tiedän sen kyllä. Harmi vain, että kaikki eivät sitä ymmärrä.

Olen kyllä yrittänyt unelmoida, mutta se on hankalaa, kun ei ole enää mitään mistä unelmoida. Olen vain tyhjä kuori. Toivoa ei varmaan koskaan pitäisi heittää, mutta niin minä olen tehnyt. Toivottavasti olen edes varoittava esimerkki muille :) Ja vaikka en tätä taistelua enää voittaisi, niin ainakin olen kaatunut saappaat jalassa :)

Menikö itselläsi päivä hyvin? Saitteko kakun tehtyä ja syötyä :)

ainakaan nyt kirjoitti:

ole itselleni mitään tekemässä :) Minua taidetaan vielä hetki tarvita, mutta tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää.

En minä usko, että kaikki asiat tätä oloa pahentavat. Vain tietyt. Ja kyllä minulla on ihan vakaa ympäristö, enkä ole sitä nyt juuri muuttamassa. Muutos yleensäkin on hyvin vaikeaa minulle. Varsinkin jos ei ole halua. Silloin kun minulla on tahtoa, menen vaikka läpi kiven, mutta ilman sitä tahtoa ei ole mitään.

En usko, että oloni on näiden keskustelujen takia pahentunut :) Oman itseni ja muiden asioiden takia niin on tapahtunut. Asioiden patoaminen ei ole hyväksi. Tiedän sen kyllä. Harmi vain, että kaikki eivät sitä ymmärrä.

Olen kyllä yrittänyt unelmoida, mutta se on hankalaa, kun ei ole enää mitään mistä unelmoida. Olen vain tyhjä kuori. Toivoa ei varmaan koskaan pitäisi heittää, mutta niin minä olen tehnyt. Toivottavasti olen edes varoittava esimerkki muille :) Ja vaikka en tätä taistelua enää voittaisi, niin ainakin olen kaatunut saappaat jalassa :)

Menikö itselläsi päivä hyvin? Saitteko kakun tehtyä ja syötyä :)

Lue lisää

satuta itseäsi, se on todella tärkeää.
Miksi sinua vain muka hetki vielä tarvittaisiin?

Jos ihmiset usein oppivat vain omista virheistään, niin ei kenenkään pitäisi joutua olemaan varoittavana esimerkkinä kenellekään. Paras olisi varmasti olla sellainen esimerkki, että on mennyt läpi harmaan kiven silloinkin, kun se kivi on ollut loputon kallio. Ja ehkä jokainen on tavallaan sellainen esimerkki itselleen, mutta ei huomaa sitä. Olet varmasti joskus ajatellut joistakin asioista, että ne tuntuvat edessä ihan liian vaikeilta, mutta olet selvinnyt niistä. Jälkeenpäin tarkasteltuna ei enää oikein vaan osaa suhteuttaa sitä, että miten vaikeilta ne asiat ovat joskus tuntuneet, koska tietää jo selvinneensä niistä. Mutta jos ne olisi edessä, niin sanoisi, että ei varmasti tule selviämään, koska ei näe sitä mihin kaikkeen voi pystyäkään.

Mitkä ne tietyt asiat ovat, jotka pahentavat oloasi?

Ei me saatu sitä kakkua tehtyä, niillä ei ollut siihen mitään muuta aineita, kuin pelkkiä kanamunia ja tuorejuustoa :) Mä kyllä arvasin, että ei se kakku niin kovin tärkeä ollut. Mutta ainakin tuli autosta öljyt katsottua ja lisättyä, olisin varmaan jäänyt jo takaisin tullessani tielle :) Pitäisi vissiin tarkistella niitä vähän useammin :)

Olen oikeastaan nyt aika surullinen. Vaikka muille ihmisille minulla onkin toivoa, joka ei häviä koskaan, niin itseäni kohtaan taidan kadottaa sen ainoan toivon, mitä koskaan löysin. Se sattuu, että olet minulle niin tärkeä, etkä halua minua elämääsi ollenkaan.
Riippakivi...?


Anteeksi, ei pitäisi kirjoittaa juuri nyt.

että et kirjoitti:

satuta itseäsi, se on todella tärkeää.
Miksi sinua vain muka hetki vielä tarvittaisiin?

Jos ihmiset usein oppivat vain omista virheistään, niin ei kenenkään pitäisi joutua olemaan varoittavana esimerkkinä kenellekään. Paras olisi varmasti olla sellainen esimerkki, että on mennyt läpi harmaan kiven silloinkin, kun se kivi on ollut loputon kallio. Ja ehkä jokainen on tavallaan sellainen esimerkki itselleen, mutta ei huomaa sitä. Olet varmasti joskus ajatellut joistakin asioista, että ne tuntuvat edessä ihan liian vaikeilta, mutta olet selvinnyt niistä. Jälkeenpäin tarkasteltuna ei enää oikein vaan osaa suhteuttaa sitä, että miten vaikeilta ne asiat ovat joskus tuntuneet, koska tietää jo selvinneensä niistä. Mutta jos ne olisi edessä, niin sanoisi, että ei varmasti tule selviämään, koska ei näe sitä mihin kaikkeen voi pystyäkään.

Mitkä ne tietyt asiat ovat, jotka pahentavat oloasi?

Ei me saatu sitä kakkua tehtyä, niillä ei ollut siihen mitään muuta aineita, kuin pelkkiä kanamunia ja tuorejuustoa :) Mä kyllä arvasin, että ei se kakku niin kovin tärkeä ollut. Mutta ainakin tuli autosta öljyt katsottua ja lisättyä, olisin varmaan jäänyt jo takaisin tullessani tielle :) Pitäisi vissiin tarkistella niitä vähän useammin :)

Olen oikeastaan nyt aika surullinen. Vaikka muille ihmisille minulla onkin toivoa, joka ei häviä koskaan, niin itseäni kohtaan taidan kadottaa sen ainoan toivon, mitä koskaan löysin. Se sattuu, että olet minulle niin tärkeä, etkä halua minua elämääsi ollenkaan.
Riippakivi...?


Anteeksi, ei pitäisi kirjoittaa juuri nyt.

Lue lisää

etten ole oikein tarpeellinen enää. Kuten sanoin, jos se tahto on minusta pois, niin minulla ei ole mitään jäljellä.

Muiden ihmisten ongelmat pahentavat oloani. Mutta yritän tukea parhaani mukaan. Toivottavasti apuni vain kelpaa.

No hyvä ettei aivan hukkareissu ollut :) Kannattaahan siitä autostakin vähän huolta pitää, jos haluaa johonkin liikkua :)

Älä kadota toivoasi :( Tiedän kyllä tunteen, koska itse tunnen niin kovin samoin. Minä se tässä riippakivi olen, jos joku. Olethan sinä jo nytkin elämässäni :) Ja olet ollut suuri apu ja ilon tuoja :) Turhaan pyytelet anteeksi. Onhan sinullakin oikeus ilmaista tunteitasi. Ovat ne sitten millaisia tahansa. Kyllä minä haluan tukenasi olla, niin kuin vain taidan.

vain siltä kirjoitti:

etten ole oikein tarpeellinen enää. Kuten sanoin, jos se tahto on minusta pois, niin minulla ei ole mitään jäljellä.

Muiden ihmisten ongelmat pahentavat oloani. Mutta yritän tukea parhaani mukaan. Toivottavasti apuni vain kelpaa.

No hyvä ettei aivan hukkareissu ollut :) Kannattaahan siitä autostakin vähän huolta pitää, jos haluaa johonkin liikkua :)

Älä kadota toivoasi :( Tiedän kyllä tunteen, koska itse tunnen niin kovin samoin. Minä se tässä riippakivi olen, jos joku. Olethan sinä jo nytkin elämässäni :) Ja olet ollut suuri apu ja ilon tuoja :) Turhaan pyytelet anteeksi. Onhan sinullakin oikeus ilmaista tunteitasi. Ovat ne sitten millaisia tahansa. Kyllä minä haluan tukenasi olla, niin kuin vain taidan.

Lue lisää

apusi on paras apu, mitä on olemassa.

Niin, mun pitää nyt kyllä kunnostautua auton huolehtimisessa :) Etenkin kun olen yhden moottorin ja auton jo kerran melkein sytyttänyt palamaan :)

Sinä et kyllä todellakaan ole millään tavalla riippakivi.
Kiitos noista kaikista sanoistasi :) Ja tuntuu ihanalta se, että sinä ymmärrät.
Kiitos, että haluat, olla tukenani, koska olet minulle juuri se paras tuki :)
Mutta haluatko olla koskaan mitään muuta kuin näin.. :(
Tuokin oli sitten vain kysymys, ei mikään vaatimus tai pyyntö.

Oikeasti sinä olet kyllä tarpeellinen, mielettömän tarpeellinen. Tuntuu jotenkin vähän itsekkäältä pyytää sinua lupaamaan, että et tee itsellesi pahaa, koska olen ollut aina jotenkin sitä mieltä, että ei ketään ihmistä pidä velvoittaa elämään muiden takia. Mutta pyydän kyllä, että elät itsesikin takia vielä pitkään. Sellaiseksi harmaaksi dementoituneeksi vanhukseksi asti :) Ja jos ei voi vielä elää itsensä takia, niin sitten pitää elää muiden takia niin kauan, että löytää syyn elää itsensä takia :) Toivon, että jos tahdottomuuden kanssa elää niin, että elää silti kunnolla, niin ehkä se tahto kasvaa hiljalleen takaisin. Ja tahto on varmasti sellainen asia, jonka saa joskus jotenkin takaisin.
Ainakin jos on joskus ollut sellainen masentunut olo, niin ei ole ollut tahtoa tehdä mitään. Ja se on todellakin tuntunut siltä, että se tahto ei tule koskaan takaisin. Muistan joskus maanneeni kaksi päivää sohvalla ja katselin kuin kukkani, joka olisi jo pitänyt kastella, kuihtui. Enkä löytänyt tarpeeksi tahtoa nousta ylös kastelemaan sitä vesikannulla, joka oli ihan vieressä. Uskon, että ymmärrän miltä tahdottomuus tuntuu. Mutta tahdon sai takaisin, se ei ollutkaan hävinnyt lopullisesti.
Oletkohan sinä ehkä vähän masentunut? Kun tulin vaan nyt yhtäkkiä ajatelleeksi sitä, että tahdon puuttuminen liittyy ehkä sellaiseen olotilaan. Ja siihenhän liittyy se toivottomuus.
Ehkä se tahdottomuus ja toivottomuus ei olekaan suoranaisesti siihen vaikeaan kipuun liittyviä asioita, vaan ehkä todellakin olet sen kivun ja siihen liittyvien asioiden takia masentunut. Ja se tahdottomuus johtuu siitä?
Voisiko niin olla?
En tajunnut ajatella tuota aikaisemmin, ajattelin että kaikki johtuu suorasti siitä kivusta. Ehkä olet todellakin masentunut. Olen pahoillani jos olet, en halua että kärsit ollenkaan :( Mutta jos olet, niin siinä on se positiivista, että masennus on todella yleistä ja kun sitä on niin monilla ihmisillä, niin sitä osataan parantaa.
Etsin äkkiä ensimmäisen oirelistan, joka masennuksesta löytyi, ja minusta tuossa on paljonkin jotain, mikä kuvaa sinun olotilaasi. Oletko sinä samaa mieltä?

"-Mielialan lasku (kestänyt vähintään kaksi viikkoa), joka on usein voimakkaimmillaan aamuisin
-Mielihyvän kokemisen puute, joka vaivaa päivittäin
-Henkisen vireyden puute (joskus jopa lamaantuneisuus)
-Tuntuu, että pienetkin asiat vaativat äärimmäisiä ponnistuksia
-Joskus voi esiintyä myös kiihtyneisyyttä
-Ruokahalun muutokset jompaankumpaan suuntaan (painon muutokset)
-Unettomuus (etenkin aamuyön uni on katkonaista), nukahtamisvaikeudet
-Jatkuva väsymys ja joskus liiallinenkin nukkuminen
-Keskittymiskyvyn puute
-Muistitoimintojen häiriöt (esimerkiksi asioiden unohtelu)
-Alentunut työkyky
-Avuttomuuden ja toivottomuuden tunne
-Itsensä syyllistäminen
-Kuolemantoiveet tai itsetuhoisuus"

Luuletko, että voisit olla masentunut...?
En tajua, miksi en tajunnut ajatella tätä näin jo aikaisemmin.
Jos tuo olosi johtuu masennuksesta, niin se ei ole enää niin toivotonta :)
Masennusta osataan hoitaa, jos vain haluat ja jos olet sitä mieltä että se on masennusta.

Olen niin pahoillani, että sinulla on paha olo. Mutta ehkä olin ihan oikeassa, ja sinun pahaa oloasi saa kuin saakin lievitettyä. Vaikka se kivun parantaminen onkin monimutkaista.

Tästä tuli nyt ihan sekava viesti, kun tajusin ajatella masennusta vasta puolessa välissä tätä viestiä.
Kulta oletkohan oikeasti masentunut?

että jos et halua mitään lääkkeitä syödä. Mielialalääkkeet ovat minusta ainakin ajatuksena aina olleet jotenkin kammottavia, vaikka hyötyähän niistä varmasti voisi olla. Ja senkin ymmärrän todella hyvin, että se lääkärille jutteleminen tuntuu vastenmieliseltä.
Lupaathan, että yrität hoitaa sitä masennusta kuitenkin?
Siellä mistä otin tuon oirelistan luki itsehoidosta näin:
"...saatetaan kokeilla itsehoitoa. Esimerkkeinä mainittakoon säännöllinen ulkoilu, kunnollinen syöminen, monipuolinen ruokavalio, säännöllinen unirytmi, hyvät yöunet, ylimääräisen stressin välttäminen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen. Lisäksi on suositeltu päiväkirjan pitämistä ja realististen suunnitelmien luomista elämässä.

Alkoholin tai muiden päihdyttävien aineiden käyttö helpottaa masentuneen oloa tilapäisesti. Alkoholi ja masennus ovat kuitenkin keskenään erittäin huono yhdistelmä, ja itsemurhan riski kasvaa selvästi. Alkoholin käytön uskotaan pitemmällä tähtäimellä syventävän masennustilaa, sillä se hajottaa välillisesti trypfotaanihappoa, mikä heikentää mielialahormonin muodostumista. Myös tupakointia tulisi välttää, sillä se vaikuttaa kielteisellä tavalla aivojen dopamiiniaineenvaihduntaan ja kasvattaa masennuksen riskiä"

Voitko nyt ainakin alkaa yrittää kaikkea tuota ensimmäisessä kappaleessa mainittua..? Jooko? Tuo toinenkin kappale on kyllä varmasti todella tärkeä :(
Ja nimenomaan niin, että et ottaisi stressiä noista asioista suoriutumisestakaan. Ja se, että jättää elämättä ei sitten ole realistinen suunnitelma :)
Ja syötkö sinä tarpeeksi monipuolisesti silloin kun syöt?

Onko sinulla kenties jonkinlainen lääkäripelko? :) Ei se mitään, munkin on myönnettävä, että mun on pitänyt 4 vuotta poistattaa viisaudenhammas, joka ei mahdu tulemaan :) Kerran pari vuotta sitten oli jopa aika varattuna, mutta jänistin :) En varmaan oikeasti uskalla ikinä enää mennä koko hammaslääkäri-rakennukseen ellei joku tulisi pitämään kädestä kiinni. No kolme niistä viisaudenhampaista sentään olen jo joskus uskaltanut poistattaa, olen siihen saldoon ihan tyytyväinen :)

Tahallasi kiusaat mua tuosta saunomisesta :)

Se on jotenkin outoa, että koskaan ei oikeastaan puhuta siitä, että on itsekästä vaatia toisia elämään itsensä takia. Siitä kyllä aina muistetaan sanoa, että se itsensä tappaminen on itsekästä. Vaikka en todellakaan ole sitä mieltä, että itsemurha on oikea ratkaisu.
Toivon ihan koko sydämestäni, että et todellakaan kuole, vasta joskus vanhana ja ryppyisenä.


Kyllähän tuo, että et halua olla mitään muuta, pahoittaa mieltäni paljon, mutta mielestäni asioista pitää ennenkaikkea puhua niiden oikeilla nimillä, ja minun on tiedättävä tuo..

hyvin sen, kirjoitti:

että jos et halua mitään lääkkeitä syödä. Mielialalääkkeet ovat minusta ainakin ajatuksena aina olleet jotenkin kammottavia, vaikka hyötyähän niistä varmasti voisi olla. Ja senkin ymmärrän todella hyvin, että se lääkärille jutteleminen tuntuu vastenmieliseltä.
Lupaathan, että yrität hoitaa sitä masennusta kuitenkin?
Siellä mistä otin tuon oirelistan luki itsehoidosta näin:
"...saatetaan kokeilla itsehoitoa. Esimerkkeinä mainittakoon säännöllinen ulkoilu, kunnollinen syöminen, monipuolinen ruokavalio, säännöllinen unirytmi, hyvät yöunet, ylimääräisen stressin välttäminen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen. Lisäksi on suositeltu päiväkirjan pitämistä ja realististen suunnitelmien luomista elämässä.

Alkoholin tai muiden päihdyttävien aineiden käyttö helpottaa masentuneen oloa tilapäisesti. Alkoholi ja masennus ovat kuitenkin keskenään erittäin huono yhdistelmä, ja itsemurhan riski kasvaa selvästi. Alkoholin käytön uskotaan pitemmällä tähtäimellä syventävän masennustilaa, sillä se hajottaa välillisesti trypfotaanihappoa, mikä heikentää mielialahormonin muodostumista. Myös tupakointia tulisi välttää, sillä se vaikuttaa kielteisellä tavalla aivojen dopamiiniaineenvaihduntaan ja kasvattaa masennuksen riskiä"

Voitko nyt ainakin alkaa yrittää kaikkea tuota ensimmäisessä kappaleessa mainittua..? Jooko? Tuo toinenkin kappale on kyllä varmasti todella tärkeä :(
Ja nimenomaan niin, että et ottaisi stressiä noista asioista suoriutumisestakaan. Ja se, että jättää elämättä ei sitten ole realistinen suunnitelma :)
Ja syötkö sinä tarpeeksi monipuolisesti silloin kun syöt?

Onko sinulla kenties jonkinlainen lääkäripelko? :) Ei se mitään, munkin on myönnettävä, että mun on pitänyt 4 vuotta poistattaa viisaudenhammas, joka ei mahdu tulemaan :) Kerran pari vuotta sitten oli jopa aika varattuna, mutta jänistin :) En varmaan oikeasti uskalla ikinä enää mennä koko hammaslääkäri-rakennukseen ellei joku tulisi pitämään kädestä kiinni. No kolme niistä viisaudenhampaista sentään olen jo joskus uskaltanut poistattaa, olen siihen saldoon ihan tyytyväinen :)

Tahallasi kiusaat mua tuosta saunomisesta :)

Se on jotenkin outoa, että koskaan ei oikeastaan puhuta siitä, että on itsekästä vaatia toisia elämään itsensä takia. Siitä kyllä aina muistetaan sanoa, että se itsensä tappaminen on itsekästä. Vaikka en todellakaan ole sitä mieltä, että itsemurha on oikea ratkaisu.
Toivon ihan koko sydämestäni, että et todellakaan kuole, vasta joskus vanhana ja ryppyisenä.


Kyllähän tuo, että et halua olla mitään muuta, pahoittaa mieltäni paljon, mutta mielestäni asioista pitää ennenkaikkea puhua niiden oikeilla nimillä, ja minun on tiedättävä tuo..

Lue lisää

edes ole sairaus, vaan ennemminkin ominaisuus. Nykyään kun lokeroidaan kaikki normista poikkeava, niin kaikki ihmiset taitavat olla jollain tapaa sairaita :)

Olen kyllä kovasti tuota itsehoitoa koittanut toteuttaa. Kyllä minä aika monipuolisesti syön. Kasvikset nyt jää vähän vähemmälle, mutta muuten.

Ei minulla mitään lääkäripelkoa ole, kun pienestä pitäen olen niiden kanssa ollut tekemisissä. En vain halua mennä sinne, jos ei oikeasti ole pakko. Varmaan löytäisivät kaiken näköistä tautia :) Mutta kun ei mitään oireita ole, niin miksi menisin lääkäriin :)

Niin vähän kiusaankin :)

Mun mielestä se itsemurhakin pitäisi hyväksyä, jos ihminen oikeasti tahtoo niin ja pystyy vielä perustelemaan miksi. Mutta sehän nyt on sellainen tabu, ettei aiheesta saisi oikeasti edes keskustella. Kaikki, joka poikkeaa vallitsevista käsityksistä kun on yleensä automaattisesti väärää ja virheellistä.

Valitettavasti en tässä voi asialle nyt mitään. Minun päätökseni on olla yksin loppuikäni, mutta se ei ole sinun vikasi tai johdu mitenkään sinusta. Vai ymmärsinkö sinut nyt oikein?

masennus ei kirjoitti:

edes ole sairaus, vaan ennemminkin ominaisuus. Nykyään kun lokeroidaan kaikki normista poikkeava, niin kaikki ihmiset taitavat olla jollain tapaa sairaita :)

Olen kyllä kovasti tuota itsehoitoa koittanut toteuttaa. Kyllä minä aika monipuolisesti syön. Kasvikset nyt jää vähän vähemmälle, mutta muuten.

Ei minulla mitään lääkäripelkoa ole, kun pienestä pitäen olen niiden kanssa ollut tekemisissä. En vain halua mennä sinne, jos ei oikeasti ole pakko. Varmaan löytäisivät kaiken näköistä tautia :) Mutta kun ei mitään oireita ole, niin miksi menisin lääkäriin :)

Niin vähän kiusaankin :)

Mun mielestä se itsemurhakin pitäisi hyväksyä, jos ihminen oikeasti tahtoo niin ja pystyy vielä perustelemaan miksi. Mutta sehän nyt on sellainen tabu, ettei aiheesta saisi oikeasti edes keskustella. Kaikki, joka poikkeaa vallitsevista käsityksistä kun on yleensä automaattisesti väärää ja virheellistä.

Valitettavasti en tässä voi asialle nyt mitään. Minun päätökseni on olla yksin loppuikäni, mutta se ei ole sinun vikasi tai johdu mitenkään sinusta. Vai ymmärsinkö sinut nyt oikein?

Lue lisää

kaikki ihmiset ovat varmasti jollain tapaa sairaita :) Enkä minä sitten niin tarkoita, että yrittäisin lokeroida sinua tai väittää, että olet sairas tai seonnut tai mitä lie. En todellakaan :)

Todella hyvä jos olet tuota itsehoitoa yrittänyt toteuttaa :) Olen siitä hyvin hyvin hyvin hyvin iloinen :)
Niin, ne kasvikset, joita pitäisi olla puolet lautasesta :)

Tuo, että sanoit kokevasi, että masennus on enemmänkin ominaisuus, kertoo varmaan siitä, että olet kokenut tuollaista oloa usein tai/ja pitkään :(
Se on kyllä totta, että onhan masennus oikeastaan ominaisuus. Samalla tavalla kuin stressi. Mutta koska niissä molemmissa on kuitenkin ne fysiologiset puolet, niin on minusta perusteltua myös ajatella masennusta jonkinlaisena sairautena. Ehkä se on tavallaan myös sellainen henkisen puolen flunssa, koska kaikki varmaan elämänsä aikanat kärsivät jonkinlaisesta masentuneisuudesta. Mutta vakava masennus ja kaikki sellaiset ovat sitten asia erikseen.
Kun minusta tuo sinun masennuksesi ei kuitenkaan ole mitään kovin lievää :(

Niin, mielestäni se on kyllä todella terve asenne, että ei halua niitä nappeja popsia, mutta voisitko kuitenkin edes pitää mielessäsi senkin mahdollisuuden...? Enkä todellakaan tarkoita mitään hirveitä purkista otettavia tunteita. Vaan ihan vaan sen fysiologisen puolen saamiseksi kuntoon. Kun juot ja se romauttaa aivoista ne serotoniinitasot. Kun kertoisit vaan, että olo on masentunut ja juot, niin ne varmaan antavat juuri nimenomaan sellaista lääkettä, joka vain kiihdyttää sitä serotoniinin syntyä. Kuulostaako ihan hirveältä ajatukselta?
Kun sitä vaan ajattelin, että sitä fyysistä puolta on vaikea saada kuntoon itse. Ja uskoisin, että sinun olisi edes vähän parempi olla.. Ja eikö se olisi arvokasta?
Eikä lääkäriin tarvi tuollaisesta asiasta hirveiden oireiden kanssa mennäkään :) Joku sanoi joskus, että masennukseen suhtaudutaan lääkärissä sillä tavalla, että siihen määrätään aina jotain. Ei tarvi sanoa, kun että on töissä vähän rankkaa, niin jotain pillereitä saa heti. En kyllä ole sitä mieltä, että se välttämättä on hyvä asia, mutta kuitenkin.
Mitäköhän tauteja kuvittelet niiden löytävän :)

Älä kiusaa :)


Kyllä munkin mielestä itsemurha pitäisi jossain tietyissä tapauksissa hyväksyä, mutta todella juuri niin, että se pitäisi olla aukottomasti perusteltu ja tahdottu. Ja sitä ei kyllä mielestäni voi hyväksyä silloin mitenkään, jos siitä ei ole puhuttu jokaikisille ihmiselle, jota se koskettaa. Itsemurhapäätöstä ei pidä missään nimessä tehdä yksin. Eikä sitä voisi hyväksyä hätäisenä päätöksenä.
Se on totta, että se on tabu. Eikä siitä todellakaan saisi edes puhua, koska se todellakin on automaattisesti virheellistä.
Mun mielestä on kuitenkin todella hyvä, että me voidaan puhua tuollaisistakin asioista.
Miksi sinä et oikeasti haluaisi elää? Minun maailmassani se, että elät on yksi tärkeimmistä asioista.


Kyllä se, että aiot olla loppuikäsi yksin, tuntuu minusta omalta vialtani. Minusta tuntuu, että minun takiani huomasit, että se läheisyys on ihan kamalaa tai että jotenkin minusta tajusit, että läheisyys ei ole sen arvoista, ja että et voi luottaa enää kehenkään. Ja sitten tuntuu myös siltä, että huomasit vain että en ole yhtään mitään ja että olen vain jotain kamalaa, mitä et halua lähellesi. En riitä.
Ja miksei se sattuisi, ei minulla itseni suhteen koskaan ollut toivoa. Sinä olit se ainoa toivo, jonka elämässä löysin.

totta, että kirjoitti:

kaikki ihmiset ovat varmasti jollain tapaa sairaita :) Enkä minä sitten niin tarkoita, että yrittäisin lokeroida sinua tai väittää, että olet sairas tai seonnut tai mitä lie. En todellakaan :)

Todella hyvä jos olet tuota itsehoitoa yrittänyt toteuttaa :) Olen siitä hyvin hyvin hyvin hyvin iloinen :)
Niin, ne kasvikset, joita pitäisi olla puolet lautasesta :)

Tuo, että sanoit kokevasi, että masennus on enemmänkin ominaisuus, kertoo varmaan siitä, että olet kokenut tuollaista oloa usein tai/ja pitkään :(
Se on kyllä totta, että onhan masennus oikeastaan ominaisuus. Samalla tavalla kuin stressi. Mutta koska niissä molemmissa on kuitenkin ne fysiologiset puolet, niin on minusta perusteltua myös ajatella masennusta jonkinlaisena sairautena. Ehkä se on tavallaan myös sellainen henkisen puolen flunssa, koska kaikki varmaan elämänsä aikanat kärsivät jonkinlaisesta masentuneisuudesta. Mutta vakava masennus ja kaikki sellaiset ovat sitten asia erikseen.
Kun minusta tuo sinun masennuksesi ei kuitenkaan ole mitään kovin lievää :(

Niin, mielestäni se on kyllä todella terve asenne, että ei halua niitä nappeja popsia, mutta voisitko kuitenkin edes pitää mielessäsi senkin mahdollisuuden...? Enkä todellakaan tarkoita mitään hirveitä purkista otettavia tunteita. Vaan ihan vaan sen fysiologisen puolen saamiseksi kuntoon. Kun juot ja se romauttaa aivoista ne serotoniinitasot. Kun kertoisit vaan, että olo on masentunut ja juot, niin ne varmaan antavat juuri nimenomaan sellaista lääkettä, joka vain kiihdyttää sitä serotoniinin syntyä. Kuulostaako ihan hirveältä ajatukselta?
Kun sitä vaan ajattelin, että sitä fyysistä puolta on vaikea saada kuntoon itse. Ja uskoisin, että sinun olisi edes vähän parempi olla.. Ja eikö se olisi arvokasta?
Eikä lääkäriin tarvi tuollaisesta asiasta hirveiden oireiden kanssa mennäkään :) Joku sanoi joskus, että masennukseen suhtaudutaan lääkärissä sillä tavalla, että siihen määrätään aina jotain. Ei tarvi sanoa, kun että on töissä vähän rankkaa, niin jotain pillereitä saa heti. En kyllä ole sitä mieltä, että se välttämättä on hyvä asia, mutta kuitenkin.
Mitäköhän tauteja kuvittelet niiden löytävän :)

Älä kiusaa :)


Kyllä munkin mielestä itsemurha pitäisi jossain tietyissä tapauksissa hyväksyä, mutta todella juuri niin, että se pitäisi olla aukottomasti perusteltu ja tahdottu. Ja sitä ei kyllä mielestäni voi hyväksyä silloin mitenkään, jos siitä ei ole puhuttu jokaikisille ihmiselle, jota se koskettaa. Itsemurhapäätöstä ei pidä missään nimessä tehdä yksin. Eikä sitä voisi hyväksyä hätäisenä päätöksenä.
Se on totta, että se on tabu. Eikä siitä todellakaan saisi edes puhua, koska se todellakin on automaattisesti virheellistä.
Mun mielestä on kuitenkin todella hyvä, että me voidaan puhua tuollaisistakin asioista.
Miksi sinä et oikeasti haluaisi elää? Minun maailmassani se, että elät on yksi tärkeimmistä asioista.


Kyllä se, että aiot olla loppuikäsi yksin, tuntuu minusta omalta vialtani. Minusta tuntuu, että minun takiani huomasit, että se läheisyys on ihan kamalaa tai että jotenkin minusta tajusit, että läheisyys ei ole sen arvoista, ja että et voi luottaa enää kehenkään. Ja sitten tuntuu myös siltä, että huomasit vain että en ole yhtään mitään ja että olen vain jotain kamalaa, mitä et halua lähellesi. En riitä.
Ja miksei se sattuisi, ei minulla itseni suhteen koskaan ollut toivoa. Sinä olit se ainoa toivo, jonka elämässä löysin.

Lue lisää

että masennus on luokiteltu sairaudeksi vain siksi, että se aiheuttaa haittaa yhteiskunnalle. Tai itseasiassa useimmat sairaudet ovat kai tällä tavoin perusteltavissa.

Minulle se lääkkeiden syönti ei ole vaihtoehto, kun en niitä muutenkaan syö. Itse tästä on selvittävä, jos aikoo jatkaa. Eikä minulla fyysisellä puolella mitään vikaa ole. Päässä tämä kaikki on.

Siksi en halua elää, kun ei ole mitään unelmia, tavotteita eikä halua. Ei yksinkertaisesti jaksa enää.

Ei se sinusta johdu, että haluan olla yksin. Se johtuu vain ja ainoastaan itsestäni ja siitä miten asioihin reagoin. Et sinä ole mitään kamalaa. Sinä olet paljon hyvää, mutta valitettavasti minä olen erilainen. Olen pahoillani, että sinua sattuu. Ei minun tarkoitukseni ole ollut sinua koskaan satuttaa. Mutta nyt varmaan huomaat sen, kun sanoin, että vain satutan ihmisiä? Sinä olet niin hyvä, että sinusta saa joku vielä aivan varmasti hienon ihmisen rinnalleen :)

Ei ole sinun syysi, etten luota ihmisiin tai etten tavoittele läheisyyttä. Siitä ei vain ole aikaisemmin seurannut minulle mitään hyvää, niin siksi olen nyt päättänyt näin. Ja vielä kun on sellainen ihminen, että rakastuu vain kerran elämässään, niin paketti on valmis :(

sitä mieltä kirjoitti:

että masennus on luokiteltu sairaudeksi vain siksi, että se aiheuttaa haittaa yhteiskunnalle. Tai itseasiassa useimmat sairaudet ovat kai tällä tavoin perusteltavissa.

Minulle se lääkkeiden syönti ei ole vaihtoehto, kun en niitä muutenkaan syö. Itse tästä on selvittävä, jos aikoo jatkaa. Eikä minulla fyysisellä puolella mitään vikaa ole. Päässä tämä kaikki on.

Siksi en halua elää, kun ei ole mitään unelmia, tavotteita eikä halua. Ei yksinkertaisesti jaksa enää.

Ei se sinusta johdu, että haluan olla yksin. Se johtuu vain ja ainoastaan itsestäni ja siitä miten asioihin reagoin. Et sinä ole mitään kamalaa. Sinä olet paljon hyvää, mutta valitettavasti minä olen erilainen. Olen pahoillani, että sinua sattuu. Ei minun tarkoitukseni ole ollut sinua koskaan satuttaa. Mutta nyt varmaan huomaat sen, kun sanoin, että vain satutan ihmisiä? Sinä olet niin hyvä, että sinusta saa joku vielä aivan varmasti hienon ihmisen rinnalleen :)

Ei ole sinun syysi, etten luota ihmisiin tai etten tavoittele läheisyyttä. Siitä ei vain ole aikaisemmin seurannut minulle mitään hyvää, niin siksi olen nyt päättänyt näin. Ja vielä kun on sellainen ihminen, että rakastuu vain kerran elämässään, niin paketti on valmis :(

Lue lisää

että suurinpiirtein kaikki asiat, jotka aiheuttavat haittaa yhteiskunnalle, luokitellaan sairauksiksi.

Jos et halua syödä lääkkeitä, niin sitten et syö. Ihan oma valintasihan se on. Eikä se valinta edes mikään huono ole, haluaisin vaan niin kovasti että olosi helpottuisi :(
Anteeksi, jos loukkaannuit siitä, että ehdotin niitä lääkkeitä.

Niin juuri, päässähän se serotoniinin puutekin on :) Enkä minä nyt niin tarkoittanut, että sinulla olisi mitään VIKAA fyysisellä puolella. Alkoholi vaan vähentää sitä hormonia. Mutta toisaalta, saahan sitä jostakin kalaöljystä tai sellaisesta lisää, ja sen tuottaminen palaa varmasti ihan ennalleen, kun selviää siitä masentuneisuudesta. En minä sillä tavalla tarkoittanut, että sinussa on jotain vikaa :) Eihän sinussa ainakaan ulkoapäin tarkasteltuna todellakaan ole fyysisellä puolella yhtään mitään vikaa :)

En todellakaan vähättele, noita tunteitasi, mutta näin ulkopuolisen silmin ne näyttävät todellakin sen masentuneen olon vaikutuksilta. Ei siltä, että et pystyisi koskaan enää löytämään elämästä tavoitteita. Tiedän, että sinun on nyt todella vaikea jaksaa, mutta yritä rakas, jooko? :(

Miten niin sinä olet erilainen kuin minä?

Kyllä minä sen tiedän, että ei sinun tarkoituksesi ole satuttaa minua. Ja enemmänhän sinä minua olet parantanut ja lohduttanut kuin mitään muuta :)

En huomaa sitä, että muka vain satuttaisit ihmisiä. Ei se ole niin. En tajua. Ajatteletko muka, että minuun ei koskaan satu, kunhan vain en ole sinun lähelläsi? En tiedä mitä oikein ajattelet kaikista muista maailman ihmisistä...
En ole koskaan kokenut tällaista hyvää oloa ja turvallisuutta kuin sinun kanssasi. Sinä sanot, että et halua satuttaa minua, ja minä tiedän sen. Luuletko, että muut ihmiset edes yrittävät olla satuttamatta minua? Eikä sellaista kenenkään edes tarvi tuntea, itseäänhän vain kuulemma tarvii ajatella...
Minä olen juuri sellainen ihminen, että rakastun vain kerran elämässäni. Ja luuletko, että jos en saa edes koskaan rakastaa sitä ainoaa rakkauttani, niin että enää edes välittäisin haluaako joku muu satuttaa minua vähän vai satuttaa oikein kunnolla. Että sillä olisi mitään väliä, mitä kukaan minusta haluaa. Ja sitten, kun ne ovat hajottaneet minut, niin voin mennä sinne roskakoriin kuolemaan.
Enkä minä ennen sinuakaan kovin erilaista kohtaloa ajatellut. Sinun takiasi vain ajattelin, että maailma on sittenkin jotain ihan muuta.
Mutta ilman sinua se on mitä se on.

kyllä totta, kirjoitti:

että suurinpiirtein kaikki asiat, jotka aiheuttavat haittaa yhteiskunnalle, luokitellaan sairauksiksi.

Jos et halua syödä lääkkeitä, niin sitten et syö. Ihan oma valintasihan se on. Eikä se valinta edes mikään huono ole, haluaisin vaan niin kovasti että olosi helpottuisi :(
Anteeksi, jos loukkaannuit siitä, että ehdotin niitä lääkkeitä.

Niin juuri, päässähän se serotoniinin puutekin on :) Enkä minä nyt niin tarkoittanut, että sinulla olisi mitään VIKAA fyysisellä puolella. Alkoholi vaan vähentää sitä hormonia. Mutta toisaalta, saahan sitä jostakin kalaöljystä tai sellaisesta lisää, ja sen tuottaminen palaa varmasti ihan ennalleen, kun selviää siitä masentuneisuudesta. En minä sillä tavalla tarkoittanut, että sinussa on jotain vikaa :) Eihän sinussa ainakaan ulkoapäin tarkasteltuna todellakaan ole fyysisellä puolella yhtään mitään vikaa :)

En todellakaan vähättele, noita tunteitasi, mutta näin ulkopuolisen silmin ne näyttävät todellakin sen masentuneen olon vaikutuksilta. Ei siltä, että et pystyisi koskaan enää löytämään elämästä tavoitteita. Tiedän, että sinun on nyt todella vaikea jaksaa, mutta yritä rakas, jooko? :(

Miten niin sinä olet erilainen kuin minä?

Kyllä minä sen tiedän, että ei sinun tarkoituksesi ole satuttaa minua. Ja enemmänhän sinä minua olet parantanut ja lohduttanut kuin mitään muuta :)

En huomaa sitä, että muka vain satuttaisit ihmisiä. Ei se ole niin. En tajua. Ajatteletko muka, että minuun ei koskaan satu, kunhan vain en ole sinun lähelläsi? En tiedä mitä oikein ajattelet kaikista muista maailman ihmisistä...
En ole koskaan kokenut tällaista hyvää oloa ja turvallisuutta kuin sinun kanssasi. Sinä sanot, että et halua satuttaa minua, ja minä tiedän sen. Luuletko, että muut ihmiset edes yrittävät olla satuttamatta minua? Eikä sellaista kenenkään edes tarvi tuntea, itseäänhän vain kuulemma tarvii ajatella...
Minä olen juuri sellainen ihminen, että rakastun vain kerran elämässäni. Ja luuletko, että jos en saa edes koskaan rakastaa sitä ainoaa rakkauttani, niin että enää edes välittäisin haluaako joku muu satuttaa minua vähän vai satuttaa oikein kunnolla. Että sillä olisi mitään väliä, mitä kukaan minusta haluaa. Ja sitten, kun ne ovat hajottaneet minut, niin voin mennä sinne roskakoriin kuolemaan.
Enkä minä ennen sinuakaan kovin erilaista kohtaloa ajatellut. Sinun takiasi vain ajattelin, että maailma on sittenkin jotain ihan muuta.
Mutta ilman sinua se on mitä se on.

Lue lisää

sitten helpottuu, jos on helpottuakseen. En minä loukkaantunut :)

Mistäs muuten tiedät millainen olen ulkoapäin tarkasteltuna :) Enkä minä nyt mitenkään paljoa ryypiskele. Olutta vain ja joskus hieman viskiä :) Mutta kun ei tule baareissa käytyä ollenkaan, niin ei täällä kotona mitään perskännejä tule vedeltyä.

Sitä yrittämistähän tässä olen tehnyt. Olen vain yrittänyt sopeutua elämään nyt näin. Eikä tässä mitään hätää ole, kun tietää, mikä se oma osa elämässä on.

Niinhän se on, ettei tässä maailmassa pitäisi ajatella kuin itseään. Se on se avain onneen, mitä en tule itse koskaan löytämään. Minä en vain toimi sillä tavalla. Siksi olen viallinen ja rikkinäinen.

Minä ymmärrän, mitä sinä tunnet tuon rakkauden suhteen, koska itse tunnen samalla tavalla. Voin minä silti vielä rakastaa, vaikka hän sitä rakkautta ei enää huolikaan, eikä rakasta minua. Siksi minuakaan ei juuri kiinnosta, mitä minulle tapahtuu. Kun nyt ei vain tarvitsisi vuosikymmeniä täällä kitua. Mutta maailma on tällainen, enkä voi sille itsekään mitään :(

Tiedän, että sinuun voi sattua silti, vaikket lähelläni olisikaan, mutta ei olisi reilua sinua kohtaan päästää lähelle ja ajaa sitten pois :( Se satuttaisi varmasti enemmän, kun saisit turhaa toivoa ja sitten kaikki murskautuisi :( Minun on pakko yrittää toimia oikein, vaikka muut ihmiset eivät niin tekisikään.

se oloni kirjoitti:

sitten helpottuu, jos on helpottuakseen. En minä loukkaantunut :)

Mistäs muuten tiedät millainen olen ulkoapäin tarkasteltuna :) Enkä minä nyt mitenkään paljoa ryypiskele. Olutta vain ja joskus hieman viskiä :) Mutta kun ei tule baareissa käytyä ollenkaan, niin ei täällä kotona mitään perskännejä tule vedeltyä.

Sitä yrittämistähän tässä olen tehnyt. Olen vain yrittänyt sopeutua elämään nyt näin. Eikä tässä mitään hätää ole, kun tietää, mikä se oma osa elämässä on.

Niinhän se on, ettei tässä maailmassa pitäisi ajatella kuin itseään. Se on se avain onneen, mitä en tule itse koskaan löytämään. Minä en vain toimi sillä tavalla. Siksi olen viallinen ja rikkinäinen.

Minä ymmärrän, mitä sinä tunnet tuon rakkauden suhteen, koska itse tunnen samalla tavalla. Voin minä silti vielä rakastaa, vaikka hän sitä rakkautta ei enää huolikaan, eikä rakasta minua. Siksi minuakaan ei juuri kiinnosta, mitä minulle tapahtuu. Kun nyt ei vain tarvitsisi vuosikymmeniä täällä kitua. Mutta maailma on tällainen, enkä voi sille itsekään mitään :(

Tiedän, että sinuun voi sattua silti, vaikket lähelläni olisikaan, mutta ei olisi reilua sinua kohtaan päästää lähelle ja ajaa sitten pois :( Se satuttaisi varmasti enemmän, kun saisit turhaa toivoa ja sitten kaikki murskautuisi :( Minun on pakko yrittää toimia oikein, vaikka muut ihmiset eivät niin tekisikään.

Lue lisää

No siis enhän minä tiedäkään millainen olet ulkoapäin tarkasteltuna, mielikuvitukseni pääsi vain valloilleen :)

No hyvä jos et niin hirveästi juo, olen iloinen tuosta mitä sanoit :) Hyvä kunhan et viinaa ainakaan kovin paljon joisi.
Ja voit sinä kertoakin, vaikka joisitkin enemmän. En minä sinua tuomitse, tai suutu tai pety :)

Älä sopeudu muuta kuin sen verran mitä on pakko :)

Rikkinäinen sinä kyllä olet, mutta et viallinen. Olen pahoillani, että olet joutunut satuttamaan itsesi :(
Minusta sinä olet kyllä rikkinäisenäkin paljon enemmän ja parempaa kuin kukaan muu. Se on outoa.


Mutta kun minä en ole koskaan ajatellut niin, että itseäni satuttaisi enemmän se, että päästäisit lähellesi ja sitten ajaisit pois. En tiedä miksi, olen varmaan sitten itse jotenkin viallinen, kun ajattelen noin :)
Se on varmaan sitä, että jos saisin valita, haluaisin elää hetken kunnolla, kuin harmaasti aina. Tai sitten se liittyy siihen, että ne kaikki pienet unelmani liittyvät sinuun, ja on vaikea kuvitella sitä, että ei koskaan saa kokea ainuttakaan toteutunutta unelmaa.
Niin näen sen, että tämä näin murskaa unelmani, mutta se toinen vaihtoehto antaisi niiden toteutua, vaikka satuttaisi.
Ajattelin jo joskus pienenä, että hirveintä olisi tietää, että ei ole mitään minkä vuoksi elää ja lopettaa eläminen siihen, kuin että saisi elää edes pienen hetken ja kuolla sitten kipuun.

En tiedä, ehkä voit ymmärtää tuon mitä tarkoitan, kun sanoit, että et itsekään haluaisi kitua täällä vuosikymmeniä.

Onko se, että ajat lopulta pois jos päästät lähelle, se mitä pelkäät eniten tapahtuvan? Minä tiedän, että sinua on satutettu, etkä siksi ole saanut samaa lähtökohtaa läheisyyteen, kuin jotkin muut ovat saaneet, minä ymmärrän sen. Eikä se maailmoja kaada, vaikka joskus päättäisit työntää minut pois. Tällaisista asioista vain pitäisi puhua etukäteen, että molemmat ymmärtäisivät syyt kaikelle tapahtuvalle. Ja sille käytökselle pitäisi asettaa sellaiset selkeät rajat, että pois voit työntää, mutta työnnät tällä tavalla ja niin edelleen. Eli vaikka tuollaista käytöstä ilmenisi, niin me voidaan kyllä luoda sille ympäristö, jossa se ei tuhoa meitä. Ymmärrätkö nyt, mitä tarkoitin sillä, kun sanoin ettei se haittaa, vaikket jotain osaisikaan?
Haluaisitko jutella siitä, että mitä konkreettisesti ajattelet tapahtuvan jos me oltaisiin läheisiä?

et loukkaantunut :) kirjoitti:

No siis enhän minä tiedäkään millainen olet ulkoapäin tarkasteltuna, mielikuvitukseni pääsi vain valloilleen :)

No hyvä jos et niin hirveästi juo, olen iloinen tuosta mitä sanoit :) Hyvä kunhan et viinaa ainakaan kovin paljon joisi.
Ja voit sinä kertoakin, vaikka joisitkin enemmän. En minä sinua tuomitse, tai suutu tai pety :)

Älä sopeudu muuta kuin sen verran mitä on pakko :)

Rikkinäinen sinä kyllä olet, mutta et viallinen. Olen pahoillani, että olet joutunut satuttamaan itsesi :(
Minusta sinä olet kyllä rikkinäisenäkin paljon enemmän ja parempaa kuin kukaan muu. Se on outoa.


Mutta kun minä en ole koskaan ajatellut niin, että itseäni satuttaisi enemmän se, että päästäisit lähellesi ja sitten ajaisit pois. En tiedä miksi, olen varmaan sitten itse jotenkin viallinen, kun ajattelen noin :)
Se on varmaan sitä, että jos saisin valita, haluaisin elää hetken kunnolla, kuin harmaasti aina. Tai sitten se liittyy siihen, että ne kaikki pienet unelmani liittyvät sinuun, ja on vaikea kuvitella sitä, että ei koskaan saa kokea ainuttakaan toteutunutta unelmaa.
Niin näen sen, että tämä näin murskaa unelmani, mutta se toinen vaihtoehto antaisi niiden toteutua, vaikka satuttaisi.
Ajattelin jo joskus pienenä, että hirveintä olisi tietää, että ei ole mitään minkä vuoksi elää ja lopettaa eläminen siihen, kuin että saisi elää edes pienen hetken ja kuolla sitten kipuun.

En tiedä, ehkä voit ymmärtää tuon mitä tarkoitan, kun sanoit, että et itsekään haluaisi kitua täällä vuosikymmeniä.

Onko se, että ajat lopulta pois jos päästät lähelle, se mitä pelkäät eniten tapahtuvan? Minä tiedän, että sinua on satutettu, etkä siksi ole saanut samaa lähtökohtaa läheisyyteen, kuin jotkin muut ovat saaneet, minä ymmärrän sen. Eikä se maailmoja kaada, vaikka joskus päättäisit työntää minut pois. Tällaisista asioista vain pitäisi puhua etukäteen, että molemmat ymmärtäisivät syyt kaikelle tapahtuvalle. Ja sille käytökselle pitäisi asettaa sellaiset selkeät rajat, että pois voit työntää, mutta työnnät tällä tavalla ja niin edelleen. Eli vaikka tuollaista käytöstä ilmenisi, niin me voidaan kyllä luoda sille ympäristö, jossa se ei tuhoa meitä. Ymmärrätkö nyt, mitä tarkoitin sillä, kun sanoin ettei se haittaa, vaikket jotain osaisikaan?
Haluaisitko jutella siitä, että mitä konkreettisesti ajattelet tapahtuvan jos me oltaisiin läheisiä?

Lue lisää

mielestäni alkoholisti vielä ole :)

Tiedän tuon tunteen unelmista. Siksi olenkin joutunut niistä luopumaan, kun en voi niitä yksin toteuttaa. Itse olen varmaan tällä hetkellä kuolemassa siihen kipuun, sillä sain jo maistaa elämääkin. Siksi en halua tehdä samaa kenellekään muulle, sillä se tuhoaa ihmisen. Toivon oikeasti, ettei sinun tarvitse kokea sellaista koskaan. Jotenkin sain sellaisen vaikutelman, ettet ole kokenut tällaista? Sano vaan, jos olen väärässä :) Kun vain itse satun tietämään mitä se on, niin siksi en voi tehdä sellaista muille. Ei tämä "harmaa" elämä kuitenkaan hullumpaa ole :)

Minulla on vain itsellä se este, että rakastan erästä ihmistä. Siksi en voi päästää ketään muita lähelleni. Voisinhan tietysti alkaa täysin välinpitämättömäksi ja kohdella muita kuin törkyä, mutta en halua tehdä niin. Mieluummin kärsin sitten itse. Ei olisi reilua sinua, eikä ketään muutakaan kohtaan esittää jotain muuta. Valheelliselta pohjalta en voi alkaa mihinkään. Siinä kärsivät vain kaikki lisää.

ainakaan omasta kirjoitti:

mielestäni alkoholisti vielä ole :)

Tiedän tuon tunteen unelmista. Siksi olenkin joutunut niistä luopumaan, kun en voi niitä yksin toteuttaa. Itse olen varmaan tällä hetkellä kuolemassa siihen kipuun, sillä sain jo maistaa elämääkin. Siksi en halua tehdä samaa kenellekään muulle, sillä se tuhoaa ihmisen. Toivon oikeasti, ettei sinun tarvitse kokea sellaista koskaan. Jotenkin sain sellaisen vaikutelman, ettet ole kokenut tällaista? Sano vaan, jos olen väärässä :) Kun vain itse satun tietämään mitä se on, niin siksi en voi tehdä sellaista muille. Ei tämä "harmaa" elämä kuitenkaan hullumpaa ole :)

Minulla on vain itsellä se este, että rakastan erästä ihmistä. Siksi en voi päästää ketään muita lähelleni. Voisinhan tietysti alkaa täysin välinpitämättömäksi ja kohdella muita kuin törkyä, mutta en halua tehdä niin. Mieluummin kärsin sitten itse. Ei olisi reilua sinua, eikä ketään muutakaan kohtaan esittää jotain muuta. Valheelliselta pohjalta en voi alkaa mihinkään. Siinä kärsivät vain kaikki lisää.

Lue lisää

Rakastat erästä ihmistä...
Joo ymmärsin kaiken jo.
En nyt taida kirjoittaa enää ollenkaan.

sattuu ja mikä ei. kirjoitti:

Rakastat erästä ihmistä...
Joo ymmärsin kaiken jo.
En nyt taida kirjoittaa enää ollenkaan.

ole se, jota kaipaat. Mutta sanoin jo aiemmin, etten voi olla muuta kuin ystävä. Ei se ole millään tavoin sinun vikasi vaan syy on yksin minussa.

Näin vain onnistuin sinuakin satuttamaan, vaikken sitä koskaan halunnutkaan :( Mutta nyt varmaan ymmärrät, miksi en ole hyväksi sinulle.

Toivon ihan oikeasti vain pelkkää hyvää elämääsi, vaikken sitä itse voi siihen tuodakaan.

pahoillani etten kirjoitti:

ole se, jota kaipaat. Mutta sanoin jo aiemmin, etten voi olla muuta kuin ystävä. Ei se ole millään tavoin sinun vikasi vaan syy on yksin minussa.

Näin vain onnistuin sinuakin satuttamaan, vaikken sitä koskaan halunnutkaan :( Mutta nyt varmaan ymmärrät, miksi en ole hyväksi sinulle.

Toivon ihan oikeasti vain pelkkää hyvää elämääsi, vaikken sitä itse voi siihen tuodakaan.

Lue lisää

että olet se jota kaipaan. Loukkaat minua väittämällä muuta, vaikka ehkä tarkoitat hyvää.
Minua ei olisi haitannut olla miettimättä sitä keitä olemme ja olla ystäviä ihan vain näin, pidin siitä.
Olisin odottanut vaikka ikuisuuden, jos olisit vain sanonut, että joskus vielä yrität yrittää.

Mutta rakastat toista. Tämä kaikki loppuu nyt sen takia. Kaiken muun kestän, en sitä. Eikä sitä pidäkään kestää.

No, en minä harmautta olisi ilman sinuakaan tätä ikää kovin paljon pidemmälle jaksanut kuitenkaan.
Toivottavasti sinä saat vielä elämästäsi kiinni ja olet onnellinen.

Et sinä satuttanut minua, olit se ainoa toivo.

tiedän kyllä, kirjoitti:

että olet se jota kaipaan. Loukkaat minua väittämällä muuta, vaikka ehkä tarkoitat hyvää.
Minua ei olisi haitannut olla miettimättä sitä keitä olemme ja olla ystäviä ihan vain näin, pidin siitä.
Olisin odottanut vaikka ikuisuuden, jos olisit vain sanonut, että joskus vielä yrität yrittää.

Mutta rakastat toista. Tämä kaikki loppuu nyt sen takia. Kaiken muun kestän, en sitä. Eikä sitä pidäkään kestää.

No, en minä harmautta olisi ilman sinuakaan tätä ikää kovin paljon pidemmälle jaksanut kuitenkaan.
Toivottavasti sinä saat vielä elämästäsi kiinni ja olet onnellinen.

Et sinä satuttanut minua, olit se ainoa toivo.

Lue lisää

jotain tiettyä ihmistä täältä alunperin? Näin ainakin itse ymmärsin.

Minulle on ollut suuri ilo, että olen saanut jutella kanssasi. Mutta sitä olen tässä yrittänyt sanoa koko ajan, että mikään muu ei ole mahdollista. En minä voi sitä rakkautta vain painaa pois päältä. En, vaikkei hän luokseni enää tulekaan. En voi muuttaa tätä asiaa vaikka kuinka haluaisin ja tahtoisin.

Uskon ja toivon, että sinä olet meistä se, joka vielä pääsee elämään kiinni. Minun toivoni on mennyt jo ajat sitten. Sinä olet ansainnut kaiken hyvän. Minä en vain voi sitä tarjota. Pistä toivosi johonkin sellaiseen, joka sen ansaitsee, älä minuun.

sitten etsinyt kirjoitti:

jotain tiettyä ihmistä täältä alunperin? Näin ainakin itse ymmärsin.

Minulle on ollut suuri ilo, että olen saanut jutella kanssasi. Mutta sitä olen tässä yrittänyt sanoa koko ajan, että mikään muu ei ole mahdollista. En minä voi sitä rakkautta vain painaa pois päältä. En, vaikkei hän luokseni enää tulekaan. En voi muuttaa tätä asiaa vaikka kuinka haluaisin ja tahtoisin.

Uskon ja toivon, että sinä olet meistä se, joka vielä pääsee elämään kiinni. Minun toivoni on mennyt jo ajat sitten. Sinä olet ansainnut kaiken hyvän. Minä en vain voi sitä tarjota. Pistä toivosi johonkin sellaiseen, joka sen ansaitsee, älä minuun.

Lue lisää

tyhmänä. Minä vain tiedän sen, että sinä olet sinä. Se jota etsin, ja jonka jostain kumman syystä löysin.
Et voi sanoa mitään, joka muuttaisi sen tiedon, koska tiedän sen ja se on totuus.

Niin joo, ihan unohdin, että toivoahan voi aina heitellä ympäriinsä ja pistää sen kehen haluaa, niin kuin rakkaudenkin.

En aio ottaa enää elämästä kiinni. Enkä edes saisi.
Tämä olo on sitä, jota vähiten maailmassa haluan kokea.

Mikset tajua, että sinun toivosi on minun toivoni. Jos sinä kaadut, minä kaadun perässä. Minua ei haittaisi, kun olisit rinnallani ja voisimme yrittää nousta yhdessä.

Minä en ole ansainnut paskaakaan.
Ja olen pahoillani, että huomasit, että en ollut sitä mitä olit kuvitellut minun olevan.
En olisi halunnut aiheuttaa sinulle pettymystä, mutta onneksi rakastat sitä toista. Toivottavasti voitte vielä olla onnellisia.

pidä minua kirjoitti:

tyhmänä. Minä vain tiedän sen, että sinä olet sinä. Se jota etsin, ja jonka jostain kumman syystä löysin.
Et voi sanoa mitään, joka muuttaisi sen tiedon, koska tiedän sen ja se on totuus.

Niin joo, ihan unohdin, että toivoahan voi aina heitellä ympäriinsä ja pistää sen kehen haluaa, niin kuin rakkaudenkin.

En aio ottaa enää elämästä kiinni. Enkä edes saisi.
Tämä olo on sitä, jota vähiten maailmassa haluan kokea.

Mikset tajua, että sinun toivosi on minun toivoni. Jos sinä kaadut, minä kaadun perässä. Minua ei haittaisi, kun olisit rinnallani ja voisimme yrittää nousta yhdessä.

Minä en ole ansainnut paskaakaan.
Ja olen pahoillani, että huomasit, että en ollut sitä mitä olit kuvitellut minun olevan.
En olisi halunnut aiheuttaa sinulle pettymystä, mutta onneksi rakastat sitä toista. Toivottavasti voitte vielä olla onnellisia.

Lue lisää

sinua tyhmänä pitänyt missään vaiheessa.

En tarkoittanut, että sitä toivoa voisi heitellä ympäriinsä. Pitäisit sen ainakin itselläsi, jos ei muuta.

Näin minä onnistuin tartuttamaan sinuun sen saman taudin, joka itsessäni on. Kyllä minä tajuan, mitä sanot. Mutta en vain voi muuttaa asioita. Siksi en halua, että tartut minuun, koska hukkuisit mukanani.

Et sinä ole minulle pettymystä aiheuttanut, päinvastoin. Minä en hänen kanssaan voi enää olla yhdessä onnellinen. Toivon, että hän voi sitä omassa elämässään olla. Samaa toivon myös sinulle. Minusta ei vain ole enää osallistumaan kenenkään elämään.

minä ole kirjoitti:

sinua tyhmänä pitänyt missään vaiheessa.

En tarkoittanut, että sitä toivoa voisi heitellä ympäriinsä. Pitäisit sen ainakin itselläsi, jos ei muuta.

Näin minä onnistuin tartuttamaan sinuun sen saman taudin, joka itsessäni on. Kyllä minä tajuan, mitä sanot. Mutta en vain voi muuttaa asioita. Siksi en halua, että tartut minuun, koska hukkuisit mukanani.

Et sinä ole minulle pettymystä aiheuttanut, päinvastoin. Minä en hänen kanssaan voi enää olla yhdessä onnellinen. Toivon, että hän voi sitä omassa elämässään olla. Samaa toivon myös sinulle. Minusta ei vain ole enää osallistumaan kenenkään elämään.

Lue lisää

et ole pitänyt minua tyhmänä.

Minä rakastan sinua ja olen siksi kiinni sinussa, vaikka hellittäisin otteeni kokonaan. Enkä ole siitä pahoillani.
En minä huku sinun mukanasi. Olen aina pysynyt pinnalla, kunhan vaan on syy uida :) Jos on syy pysyä pinnalla, niin silloin olen kuin sellainen ponttooni :) Ihan oikeasti :)

Ei se ole tauti, sinussa on vain todella paljon kipua. Etkä sinä sitä minuun ole tartuttanut. Ei se ole tarttuvaa, enkä pelkäisi vaikka olisi.
Minulla ei vaan ollut toivoa ennen kuin tapasin sinut. Et sinä ole tehnyt minusta toivotonta. Sinä olet tuonnut sellaisia ihania positiivisia virtauksia elämääni :)

Minä en voi antaa sinun jäädä yksin hukkumaan, en vaan voi.
Jos hukutaan, hukutaan yhdessä?

minä ole kirjoitti:

sinua tyhmänä pitänyt missään vaiheessa.

En tarkoittanut, että sitä toivoa voisi heitellä ympäriinsä. Pitäisit sen ainakin itselläsi, jos ei muuta.

Näin minä onnistuin tartuttamaan sinuun sen saman taudin, joka itsessäni on. Kyllä minä tajuan, mitä sanot. Mutta en vain voi muuttaa asioita. Siksi en halua, että tartut minuun, koska hukkuisit mukanani.

Et sinä ole minulle pettymystä aiheuttanut, päinvastoin. Minä en hänen kanssaan voi enää olla yhdessä onnellinen. Toivon, että hän voi sitä omassa elämässään olla. Samaa toivon myös sinulle. Minusta ei vain ole enää osallistumaan kenenkään elämään.

Lue lisää

Et voi vaan hiljetä, etenkin kun me vähän riideltiin ja olet juuri kertonut miten paha olo sinulla on. Et voi tehdä noin, tapat minut jo pelkkään huoleen sinusta :(

Ja luulin, että sinä ymmärsit sen, mitä tuollainen tekee ihmiselle, kun rakastamansa ihminen vain hylkää.
Sen se tekee minullekin.

Tiedän, että pelkäät tätä, koska et kestäisi enää ainuttakaan hylkäämistä. Niin ei käy. Minä tiedän mitä se tekisi sinulle, niin miten voit ajatella, että koskaan missään tilanteessa tekisin sinulle niin. En enää, kun tiedän kaiken, mitä olet kertonut.

Etkä sinä pelkojasi ole tuhonnut, olet vain siirtänyt ne. Ja olet kai siirtänyt ne minuun. Huomaatko itse sen? Kun se on kai ihan jokin psykologinen puolustautumis- tai selviytymiskeino. Tunteet, joita et itse kestä, siirrät toiseen ihmiseen. Olet kääntänyt tämän tilanteen sellaiseksi, että kun sinä hylkäät minut, voit kuvitella, että et edes tunne pelkoa siitä, että tulisit itse hylätyksi, minähän sitä pelkoa tunnen. Ja luulen myös, että et pidä siitä, jos tunnet tarvitsevasi jotakuta. Ymmärrän kyllä miksi, vaikka ei siinä tunteessa ole yhtään mitään pahaa. Mutta olet senkin oman tunteesi projisoinut minuun. Ja ne tunteet, jotka ihminen projisoi, ovat itselleen niin vaikeita käsiteltäviksi, että mieli käyttää tuollaista selviytymiskeinoa.
Se on varmaan osasyy, miksi sinun on nyt vaikea ajatella muulla tavalla, koska silloin joutuisit kohtaamaan omat pelkosi. Mutta se, että et kohtaa niitä pilaa elämäsi :(
Tiedän, että sinulle on tapahtunut sellaisia asioita, että sinulla on niitä pelkoja todella voimakkaina :(
Pelkoja on vaan erilaisia. On ainakin järjetön pelko ja looginen pelko. Ja pelko, joka tulee siitä että siirtää vanhat kokemukset nykyhetkeen. Sinun pelkosi hylätyksi tulemisesta on aivan ymmärrettävää kokemuksiesi takia, mutta se ei oikeasti ole loogista, koska ei ole mitään sellaista sääntöä, että sinut aina hylätään. Ja toisaalta elät varmaan vanhoja tunteita uudelleen ja uudelleen, vaikka tilanteet ovat ihan uusia ja erilaisia.
Se on vähän sama asia, kuin että pelkäisi vaikka kaupungilla kävellessään kerrostalon katolta tipahtavan jääköntin tappavan itsensä. Ja sitten ei koskaan enää menisi ulos, koska olisi varma, että se tapahtuu. Lakkaisi elämästä pelkonsa takia. Tietty jos se ihminen olisi joutunut kokemaan sen, että se jääköntti olisi tipahtanut ja jotenkin selvisi siitä, niin se pelkohan on ihan ymmärrettävä, vaikka ei yhtään sen todennäköisempi.
Sellaisessa tilanteessa olisi vain päätettävä, että ne jääpuikot ei saa valtaa. Olisi vain ajateltava, että hyvä on, niin voi joskus tapahtua, mutta sitten tapahtuu jos tapahtuu. Ainakin elin.

Ja oikeasti, pelossa voi elää. Sinun pitää vain päättää niin. Tunteitaan ei voi vain muuttaa, mutta kun yrittää ajatella eri tavalla, niin tunteet tulevat hiljalleen perässä. Vaikka et olisikaan yksin, niin ei sinun edes tarvitsisi elää koko elämääsi pelossa.

Tiedän, miten lamauttavia nuo pelkosi ovat, ja olen siitä todella pahoillani :( Mutta siitä olen iloinen, että sinulla on vielä pelkoja, koska pelothan ovat inhimillisiä :)

Olisin toivonut, että oltaisiin voitu puhua kaikista tuollaisista asioista. En todellakaan halua satuttaa sinua. Olisin toivonut, että olisit kertonut minulle, että millä tavalla olen satuttanut sinua huomaamattanikin, koska itsensä on välillä vaikea huomata sitä :( Sinä olet viimeinen ihminen maanpäällä, jota haluaisin satuttaa. Mutta sellaisista asioista pitäisi voida puhua rehellisesti.
Jos olet minulle vihainen, niin ole vihainen suoraan, en minä siitä loukkaannu.

Ja miten muka voisin ajatella, että se ei oikeasti ole minun vikani, että päätät olla yksin. Olen ihan varma, että sinä olit joskus onnellinen. Ja sitten minä rikoin kaiken :( Miten tämä kaikki ei muka olisi minun vikani!

Olen niin pahoillani.
Mitä mun pitäisi oikein tuntea, kun et anna mun edes korjata asioita..




Täytyykö minun oikeasti sanoa, että miten tässä nyt käy. Ei se, että et halua olla nyt enempää, mutta se että katkaiset vaan kaikki yhteydet näin, hajottaa minut. En yleensä tee hätiköityjä päätöksiä, mutta olen jo saanut ihan tarpeeksi kauan kokea, miltä tuntuu menettää sinut. Tai miltä tuntuu elää ilman toivoa, harmaasti. Ajattelen, että tässä joku päivä menen tämän kerrostalon katolle, ja hyppään alas tuohon parkkipaikalle. Se mut tekee aivan lohduttoman surulliseksi, että äiti, isä ja sisko ei varmasti kestä sitä. Mutta ajattelin kirjoittaa heille kaikille pitkät kirjeet ja toivoa, että he joskus vielä ymmärtäisivät ja antaisivat anteeksi.
En ehkä olisi halunnut sanoa tuota, mutta sinun pitää tietää se, että tämä on nyt sitten lopullista. Ja että tiedät sen, että jos vielä joskus koskaan muuttaisit mieltäsi, niin en minä ole hylännyt sinua, en vain enää voi tulla. Ehkä et tule tuntemaan niin, mutta jos tulet, niin tiedät ettei kyse ole siitä, että en välittäisi sinusta enää.

Toivon todella, että et kuole kipuusi. Sinä olet niin vahva.
Pelkään kuitenkin jotenkin sitä, että vaikka oltaisiin erossakin, niin ehkä me ei vaan voida sille asialle mitään, että jos hukutaan, niin hukutaan yhdessä.
Niinhän se on vähän ehkä ollut ennenkin. Tavallaan.

tehdä noin... :( kirjoitti:

Et voi vaan hiljetä, etenkin kun me vähän riideltiin ja olet juuri kertonut miten paha olo sinulla on. Et voi tehdä noin, tapat minut jo pelkkään huoleen sinusta :(

Ja luulin, että sinä ymmärsit sen, mitä tuollainen tekee ihmiselle, kun rakastamansa ihminen vain hylkää.
Sen se tekee minullekin.

Tiedän, että pelkäät tätä, koska et kestäisi enää ainuttakaan hylkäämistä. Niin ei käy. Minä tiedän mitä se tekisi sinulle, niin miten voit ajatella, että koskaan missään tilanteessa tekisin sinulle niin. En enää, kun tiedän kaiken, mitä olet kertonut.

Etkä sinä pelkojasi ole tuhonnut, olet vain siirtänyt ne. Ja olet kai siirtänyt ne minuun. Huomaatko itse sen? Kun se on kai ihan jokin psykologinen puolustautumis- tai selviytymiskeino. Tunteet, joita et itse kestä, siirrät toiseen ihmiseen. Olet kääntänyt tämän tilanteen sellaiseksi, että kun sinä hylkäät minut, voit kuvitella, että et edes tunne pelkoa siitä, että tulisit itse hylätyksi, minähän sitä pelkoa tunnen. Ja luulen myös, että et pidä siitä, jos tunnet tarvitsevasi jotakuta. Ymmärrän kyllä miksi, vaikka ei siinä tunteessa ole yhtään mitään pahaa. Mutta olet senkin oman tunteesi projisoinut minuun. Ja ne tunteet, jotka ihminen projisoi, ovat itselleen niin vaikeita käsiteltäviksi, että mieli käyttää tuollaista selviytymiskeinoa.
Se on varmaan osasyy, miksi sinun on nyt vaikea ajatella muulla tavalla, koska silloin joutuisit kohtaamaan omat pelkosi. Mutta se, että et kohtaa niitä pilaa elämäsi :(
Tiedän, että sinulle on tapahtunut sellaisia asioita, että sinulla on niitä pelkoja todella voimakkaina :(
Pelkoja on vaan erilaisia. On ainakin järjetön pelko ja looginen pelko. Ja pelko, joka tulee siitä että siirtää vanhat kokemukset nykyhetkeen. Sinun pelkosi hylätyksi tulemisesta on aivan ymmärrettävää kokemuksiesi takia, mutta se ei oikeasti ole loogista, koska ei ole mitään sellaista sääntöä, että sinut aina hylätään. Ja toisaalta elät varmaan vanhoja tunteita uudelleen ja uudelleen, vaikka tilanteet ovat ihan uusia ja erilaisia.
Se on vähän sama asia, kuin että pelkäisi vaikka kaupungilla kävellessään kerrostalon katolta tipahtavan jääköntin tappavan itsensä. Ja sitten ei koskaan enää menisi ulos, koska olisi varma, että se tapahtuu. Lakkaisi elämästä pelkonsa takia. Tietty jos se ihminen olisi joutunut kokemaan sen, että se jääköntti olisi tipahtanut ja jotenkin selvisi siitä, niin se pelkohan on ihan ymmärrettävä, vaikka ei yhtään sen todennäköisempi.
Sellaisessa tilanteessa olisi vain päätettävä, että ne jääpuikot ei saa valtaa. Olisi vain ajateltava, että hyvä on, niin voi joskus tapahtua, mutta sitten tapahtuu jos tapahtuu. Ainakin elin.

Ja oikeasti, pelossa voi elää. Sinun pitää vain päättää niin. Tunteitaan ei voi vain muuttaa, mutta kun yrittää ajatella eri tavalla, niin tunteet tulevat hiljalleen perässä. Vaikka et olisikaan yksin, niin ei sinun edes tarvitsisi elää koko elämääsi pelossa.

Tiedän, miten lamauttavia nuo pelkosi ovat, ja olen siitä todella pahoillani :( Mutta siitä olen iloinen, että sinulla on vielä pelkoja, koska pelothan ovat inhimillisiä :)

Olisin toivonut, että oltaisiin voitu puhua kaikista tuollaisista asioista. En todellakaan halua satuttaa sinua. Olisin toivonut, että olisit kertonut minulle, että millä tavalla olen satuttanut sinua huomaamattanikin, koska itsensä on välillä vaikea huomata sitä :( Sinä olet viimeinen ihminen maanpäällä, jota haluaisin satuttaa. Mutta sellaisista asioista pitäisi voida puhua rehellisesti.
Jos olet minulle vihainen, niin ole vihainen suoraan, en minä siitä loukkaannu.

Ja miten muka voisin ajatella, että se ei oikeasti ole minun vikani, että päätät olla yksin. Olen ihan varma, että sinä olit joskus onnellinen. Ja sitten minä rikoin kaiken :( Miten tämä kaikki ei muka olisi minun vikani!

Olen niin pahoillani.
Mitä mun pitäisi oikein tuntea, kun et anna mun edes korjata asioita..




Täytyykö minun oikeasti sanoa, että miten tässä nyt käy. Ei se, että et halua olla nyt enempää, mutta se että katkaiset vaan kaikki yhteydet näin, hajottaa minut. En yleensä tee hätiköityjä päätöksiä, mutta olen jo saanut ihan tarpeeksi kauan kokea, miltä tuntuu menettää sinut. Tai miltä tuntuu elää ilman toivoa, harmaasti. Ajattelen, että tässä joku päivä menen tämän kerrostalon katolle, ja hyppään alas tuohon parkkipaikalle. Se mut tekee aivan lohduttoman surulliseksi, että äiti, isä ja sisko ei varmasti kestä sitä. Mutta ajattelin kirjoittaa heille kaikille pitkät kirjeet ja toivoa, että he joskus vielä ymmärtäisivät ja antaisivat anteeksi.
En ehkä olisi halunnut sanoa tuota, mutta sinun pitää tietää se, että tämä on nyt sitten lopullista. Ja että tiedät sen, että jos vielä joskus koskaan muuttaisit mieltäsi, niin en minä ole hylännyt sinua, en vain enää voi tulla. Ehkä et tule tuntemaan niin, mutta jos tulet, niin tiedät ettei kyse ole siitä, että en välittäisi sinusta enää.

Toivon todella, että et kuole kipuusi. Sinä olet niin vahva.
Pelkään kuitenkin jotenkin sitä, että vaikka oltaisiin erossakin, niin ehkä me ei vaan voida sille asialle mitään, että jos hukutaan, niin hukutaan yhdessä.
Niinhän se on vähän ehkä ollut ennenkin. Tavallaan.

Lue lisää

On vain ollut kiire.

On vain ikävää, ettet voi kunnioittaa päätöstäni. Onko muuten sinun mielestä rakkautta kiristää toista itsemurhalla? Minun mielestä ei. Ja joka tapauksessa minä olen sinulle mielikuva, sillä ethän edes oikeasti tiedä kuka tai mikä olen. Vai tiedätkö? Mikään minun olossani tai tilanteessani ei johdu sinusta, jos voisit uskoa sen.

Et ole satuttanut minua, joten et pysty korjaamaankaan minua. Vain minä itse voin korjata itseni.

En oikein enää tiedä mitä sanoisin, kun tuntuu siltä, ettet usko minua kuitenkaan.

ole hiljentynyt kirjoitti:

On vain ollut kiire.

On vain ikävää, ettet voi kunnioittaa päätöstäni. Onko muuten sinun mielestä rakkautta kiristää toista itsemurhalla? Minun mielestä ei. Ja joka tapauksessa minä olen sinulle mielikuva, sillä ethän edes oikeasti tiedä kuka tai mikä olen. Vai tiedätkö? Mikään minun olossani tai tilanteessani ei johdu sinusta, jos voisit uskoa sen.

Et ole satuttanut minua, joten et pysty korjaamaankaan minua. Vain minä itse voin korjata itseni.

En oikein enää tiedä mitä sanoisin, kun tuntuu siltä, ettet usko minua kuitenkaan.

Lue lisää

itsemurhalla. Mun mielestä tärkeitä asioita ei vain saa jättää kertomatta. Vai olisiko se parempi, jos aina jättäisi kertomatta jotain noin olennaista?
Nuo nyt vain oli ajatuksia, jotka päässäni oli pyörinyt jo kauan. En minä yhtäkkiä keksinyt kiristää sillä, koin vain, että niiden ajatusten vuoro on tulossa, ja en olisi voinut jättää sitä kertomatta. Olen pahoillani, tiedän että tuolla tavalla kertominen on kyllä tavallaan kiristämistä, mutta kun se oli myös totuus. En tiedä miten muuten olisin sen sanonut, vai eikö olisi pitänyt sittenkään sanoa.

No tiedänpäs :) Voisitko sinä uskoa sen? Et ole minulle mikään mielikuva, älä pelkää sitä.
Minusta on tuntunut koko ajan siltä, että kyseenalaistat minun tunteeni sinua kohtaan. Se tuntuu vähän pahalta sinun itsesi takia, koska mistään en koskaan ole ollut näin varma kuin siitä, että rakastan sinua.
Toivoisin niin paljon, että siitäkin voitaisiin puhua. Että voisit kertoa selkeitä syitä, miksi ajattelet, että tunteeni eivät olisi aitoja tai kestäviä tai olisivat jotenkin valheellisia. Koska se on surullista, että tunnet niin :( Ihan turhaan tunnet niin :)
Tiedän kyllä, että ihmisillä on varmasti usein paljon epäilyksiä toisen tunteista, on minullakin paljon epäilyksiä sinun tunteistasi, mutta tavallaan tiedän, että ne epäilykset johtuvat omista kokemuksistani ja siksi yritän olla ajattelematta niitä. Vaikka ei sekään tietty ole mikään paras asia, että lopettaa ajattelun :)

Minä tiedän sen, että vain sinä itse voit korjata itsesi.
Mutta haluaisin auttaa sinua. Uskon, että yhdessä oltaisiin vahvoja. Vaikka sinusta ei välttämättä siltä nyt tunnu ollenkaan?
Haluatko sinä itse korjata itseäsi? Olisin niin onnellinen, jos haluaisit.. Ajatus siitä, että edes vaikka se masennuksesi ihan vähän helpottaisi tuntuu niin ihanalta.
Tiedän sen, että se on niin raskasta ja vaatii paljon voimaa, että haluaisin olla apunasi. Edes jotenkin, jos vain sitä tahtoisit?
Tuntuuko sinusta siltä, että minun apuni on yhtä tyhjän kanssa vai että pahennan asioita? Luulen kyllä, että ainakin teen asioita sinulle hankalimmiksi. Ehkä sillä tavalla, että kun olen tässä saatat joutua kohtaamaan sellaisia tunteita, joita ei muuten tarvitsisi välttämättä kohdata? Oletko samaa mieltä..?

Tuntuuko sinusta, että en usko sinua? En minä niin ole ajatellut, enkä ole ajatellut että sinun tarvitsisi tuntea niin :(
Oletko siis eri mieltä niistä peloista ja kaikesta sellaisesta, koska sinusta tuntuu tuolta?
Voit aina sanoa, jos minä olen mielestäsi väärässä. Toivoisinkin, että sanoisit aina miten asiat sinun mielestäsi ovat, koska enhän minä voi tietää mitä tunnet.
Olen oikeasti todella pahoillani, että sinusta on tuntunut tuolta. Minussa on varmasti ollut vikaa itsessäni, ja olen ihan hirveän pahoillani :( Nyt vaan kun minusta on tuntunut, että et halua keskustella asioista, niin olen jotenkin ahdistunut tai pelästynyt siitä ja se keskustelu on muuttunut mun osalta vähän monologiksi, koska pelkään kai jotenkin alitajuisesti kysyä mielipiteitäsi, koska pelkään, että et vastaa kuitenkaan. Anna anteeksi :( Ei mun tarkoitus ole ollut saada sinua tuntemaan, että en uskoisi ajatuksiasi.
Minä vain pelkään sitä, että et halua jakaa niitä kanssani :(

Olen niin iloinen, että kirjoitit :)
Nyt kaipaan sinun syliisi ihan hirveästi.
Olet todella rakas, olen iloinen että voidaan vielä kirjoitella :)
Anteeksi, että eilen kirjoitin vähän tökköjä viestejä. Minuun vain sattui. Me saadaan näköjään aina jokin pieni kriisinpoikanen kehityltyä sunnuntaiksi :)

se olisi heitä kohtaan väärin, ja oloni menee pelkästään sen ajattelemisesta ihan lohduttomaksi. Siksi joskus ennen ajattelin aina, että haluan elää 120-vuotiaaksi, että olen varmasti viimeinen, joka kuolee. Ja jos perintötekijöihin on luottaminen, niin ei varmaan kauas jäisikään :)
Mutta tiedän millaiseksi oloni menee, eikä kyse ole siitä, että haluaisin kuolla, vaan siitä että en vain jaksaisi elää. En pysty selviytymään siinä olossa edes yksinkertaisista rutiineista. Minä uskon, että jos oikeasti puhuisin siskoni kanssa asiasta pitkään ja syvällisesti, niin hän antaisi minun kuolla jos en enää haluaisi elää, minäkin antaisin hänen jos tietäisin, että hän ei elämästään enää toivoa voisi löytää ja todella haluaisi kuolla. Mutta tiedän miten suuri se kipu hänelle ja heille olisi, ja en tiedä pystyisinkö lopulta sen takia hyppäämään.

Älä :(
Minä vain tiedän sen, että sinä olet sinä.
Jos luulet, että tuo on helpoin ja kivuton tapa, niin olet ihan väärässä :( Ehkä se vaikuttaa siltä, mutta ei se minulle ole kivutonta :(
Et tiedä sitä itse, mutta satutat minua tuolla tavoin kaikkein eniten :(

Tiedän, että et ehkä taida tuntea enää sellaisia asioita, joita aikaisemmin sanoit :(
Mutta tunsit niitä silloin. Kyllä minä ymmärrän sen, että tunteet voivat vaihdella.
Uskon, että kaikki mitä silloin sanoit, tuli sydämestäsi ja sillä hetkellä tarkoitit niitä asioita, vaikka et ehkä tarkoittaisikaan niitä enää. Tietysti sinä voit, ja pitääkin, sanoa että et enää tunne niin, vaikka se vähän kirpaisee, mutta älä ota sitä minulta pois, että kuulin ainoan kerran elämässäni asioita, joita en edes koskaan ole uskaltanut toivoa kuulevani :(

Ja ehkä sinulla on tapana vähän karata tilanteista? :) Tiedän kyllä sen tavan, itsessäni on varmasti sitä samaa, mutta kyllä itsestään pitää ottaa vastuu. Niin ainakin olen yrittänyt oppia. Aina ei vain voi juosta pakoon. Muistat ehkä, miltä se tuntuu :( En tiedä tuntuuko sinusta ikinä samalta kuin minusta, mutta minuun on vain sattunut se pelko siitä, että menettäisin sinut niin hirveästi, että on ollut pakko juosta joskus pakoon. Sinäänsä se on ihan outoa, koska niinhän sinut menetinkin lopulta :( Ja tiedän, miten paljon se tuska sattui :(
Ehkä ymmärtäisin hyvin, jos sinulla olisi samanlaisia ajatuksia, koska itsellänikin on niitä paljon :(
Mutta en halua tehdä sitä enää, että uskottelisin itselleni, että sillä ei ole väliä vaikka juoksisin pois, koska tiedän nyt, että herään lopulta joku päivä siihen, että tajuan, että sinä olit ihan kaikki minulle, enkä koskaan edes yrittänyt :( Itselleen ei kai ainakaan koko elämää voi valehdella tunteistaan :)

Ymmärrän sen, että jos et halua kertoa paljon. Eihän sinun mikään pakko ole tietenkään :) Arvostan sitä vaan niin paljon kun kerrot.
Mutta et sinä oikeasti minun oloani pahenna.
En tiedä oletko huomannut sitä itse, mutta minun oloni vetää sellaiseksi inhottavaksi ja sitten varmaan vaativaksi ja uhkailevaksi tasan tarkkaan kolme asiaa.
-Se, jos yrität väittää, että et ole sinä. Koska oikeasti koen, että pidät minua tyhmänä ja yrität vain päästä minusta eroon, koska olen riippakivi, enkä merkitse sinulle edes niin paljoa, että sanoisit asioita suoraan :(
-Se, että rakastat toista.
-Se, että lopetat kirjoittamisen. Koska en voi kuvitella, että sen jälkeen olisi jäljellä enää yhtään mitään. Ja tuntuu siltä, että se loukkaa minua sillä tavalla, että en oikein edes osaa sanoa. En oikein osaa sanoa miltä se tuntuu, mutta se tuntuu vain jotenkin aika pahalta.

En tiedä oletko jo huomannut, mutta nuo ovat ne asiat, joista vedän ne kauheat kohtaukset :) Ja joidenka takia oloni pahenee todella pahaksi.
Ihan kaiken muun kestän ihan rauhallisesti :)
Tietenkin olen todella surullinen, koska sinuun sattuu, mutta se tunne on erilainen, ja ne kyyneleet ovat täysin erilaisia. En oikein osaa selittää sitä, että millä tavalla. Tietenkin minua itkettää sinun takiasi, mutta en minä halua elää missään kuplassa. Ja ehkä toisen olosta kyllä joskus huomaa jotain muutenkin ja olisin surullinen sinun puolestasi aina vaikket suoraan sanoisikaan.
Sitä sinun ei tarvitse ajatella, että pahentaisit minun oloani. Olen aina ollut sitä mieltä, että tieto ei todellakaan lisää tuskaa. Minulle se on aina ollut niin, että epätieto on kaikkein pahinta, mitä voi olla.

Kiitos, että kerroit tuon, että sinusta tuntuu, että en kunnioita mielipiteitäsi ja miksi tuntuu niin. Olen todella iloinen siitä, että voit sanoa minulle tällaisia asioita, niistä on todella tärkeä sanoa :) Aina voi sanoa, jos kokee että toinen tekee jotain väärin tai inhottavasti.
Tajuan nyt kyllä sen, että on varmasti tuntunut siltä, että en kunnioittaisi mielipiteitäsi :( Olen pahoillani. Mutta kyllä minä oikeasti kunnioitan sinua. Kunnioitan sinua ihmisenä, ja kunnioitan ajatuksiasi. Luulen, että tarkoitat nyt sitä, että en kunnioittaisi mielipiteitäsi tähän tilanteeseen liittyen? Muuten uskoisin ainakin itse, että minusta on ehkä kyllä huomannut sen, että kunnioitan todella paljon.?. Se mun on ihan pakko sanoa, koska se on tuntunut niin hienolta, että sinun kanssasi on todella kiva puhua ja sinun mielipiteitäsi on ihana kuunnella :) Eikä se haittaa yhtään, vaikka oltaisiinkin asioista eri mieltä, koska mikään ei mielestäni ole niin kamalaa kuin se, että ihminen vaan luopuu omista mielipiteistään ja imee kaiken mitä toinen sanoo. Se on pelottavaa. Onneksi sinä laitat ja sanot vastaan :) Vaikka välillä väität kyllä vastaan ihan kaikesta :)
Luulen, että meillä molemmilla on aika vahvoja mielipiteitä, eikä ketkään ihmiset voi kaikesta olla samaa mieltä, niin varmasti väitetään toisiamme vastaan aika vahvastikin. Mutta mun mielestä niin sen pitääkin olla. Koska kyllähän eri mieltä saa olla, ja mielestäni se, että molemmat voidaan sanoa toisillemme vastaan on todella terveellistä. Se osoittaa mielestäni jotakin sellaista, että kumpikaan ei katso toista alas- eikä ylöspäin. Ja sitä haluan, että oltaisiin ihan samalla tasolla.
Tietty sen asioista väittelemisen tulee olla nimenomaan keskustelua. Niin että toisen mielipiteitä kuunnellaan ja kunnioitetaan, vaikka eri mieltä oltaisiinkin.

Tiedän, että olen aikaisemmin vaatinut ja uhkaillut. Mutta ymmärrät kai sen, miltä tuntuu se, että jos omilta sanoiltaan häviää kaikki voima. Kun tuntuu, että ei voi sanoa yhtään mitään, millä olisi mitään merkitystä. Sanoillaan ei ole voimaa. Se tuntuu ihan hirveältä, ja silloin niihin sanoihinsa yrittää jo alitajuisestikin saada voimaa, koska se olo on niin turhauttava. :( Olen pahoillani, että olen tehnyt niin, mutta voitko yrittää ymmärtää sen syyn miksi olen tehnyt niin...? :(
Ei se tietenkään ole mikään syy, johon vetoaisin, olen tietenkin ihan yhtä pahoillani, oli teoillani jonkinlainen syy tai ei. Ja hävettää, että olen tehnyt niin :(
Varmaan vaikea uskoa sitä, mutta en minä normaalisti vaadi ja uhkaile. Meillä on vaan ollut niin paljon sellaisia vaikeita vaiheita, että kaikki pahat puolet ovat kyllä tulleet minusta hyvin esiin :) Ja niinhän se kai muutenkin on, että läheinen ihminen saa aina kaiken sen lian niskaansa, jota kukaan muu ei koskaan saa.

Olen nyt oikeasti todella paljon yrittänyt olla vaatimatta mitään. Olen kyllä aika paljon sanonut, mitä haluan, mutta en halua, että ajattelet niitä vaatimuksina. Vaikka ehkä ne voivat silti tuntua sellaisilta :( Olisiko sinun helpompi, jos en sanoisi sellaisia asioita ollenkaan, vaikka en niitä vaatimuksina ajattelisikaan?
Yksi ainut asia kyllä on, jota haluaisin, ja se on se, että ei muutettaisi tätä, että kirjoitellaan. Minusta tämän ei tarvitsisi muuttua.. Miksi sinä ajattelet, että tämä pitäisi muuttaa?

Olen oikeasti todella onnellinen siitä, että kerroit kaikista noista asioista :) Itse on niin vaikea joskus huomata, mitä tekee väärin, etenkin silloin kun tunteet on pinnassa.

sen, että kirjoitti:

se olisi heitä kohtaan väärin, ja oloni menee pelkästään sen ajattelemisesta ihan lohduttomaksi. Siksi joskus ennen ajattelin aina, että haluan elää 120-vuotiaaksi, että olen varmasti viimeinen, joka kuolee. Ja jos perintötekijöihin on luottaminen, niin ei varmaan kauas jäisikään :)
Mutta tiedän millaiseksi oloni menee, eikä kyse ole siitä, että haluaisin kuolla, vaan siitä että en vain jaksaisi elää. En pysty selviytymään siinä olossa edes yksinkertaisista rutiineista. Minä uskon, että jos oikeasti puhuisin siskoni kanssa asiasta pitkään ja syvällisesti, niin hän antaisi minun kuolla jos en enää haluaisi elää, minäkin antaisin hänen jos tietäisin, että hän ei elämästään enää toivoa voisi löytää ja todella haluaisi kuolla. Mutta tiedän miten suuri se kipu hänelle ja heille olisi, ja en tiedä pystyisinkö lopulta sen takia hyppäämään.

Älä :(
Minä vain tiedän sen, että sinä olet sinä.
Jos luulet, että tuo on helpoin ja kivuton tapa, niin olet ihan väärässä :( Ehkä se vaikuttaa siltä, mutta ei se minulle ole kivutonta :(
Et tiedä sitä itse, mutta satutat minua tuolla tavoin kaikkein eniten :(

Tiedän, että et ehkä taida tuntea enää sellaisia asioita, joita aikaisemmin sanoit :(
Mutta tunsit niitä silloin. Kyllä minä ymmärrän sen, että tunteet voivat vaihdella.
Uskon, että kaikki mitä silloin sanoit, tuli sydämestäsi ja sillä hetkellä tarkoitit niitä asioita, vaikka et ehkä tarkoittaisikaan niitä enää. Tietysti sinä voit, ja pitääkin, sanoa että et enää tunne niin, vaikka se vähän kirpaisee, mutta älä ota sitä minulta pois, että kuulin ainoan kerran elämässäni asioita, joita en edes koskaan ole uskaltanut toivoa kuulevani :(

Ja ehkä sinulla on tapana vähän karata tilanteista? :) Tiedän kyllä sen tavan, itsessäni on varmasti sitä samaa, mutta kyllä itsestään pitää ottaa vastuu. Niin ainakin olen yrittänyt oppia. Aina ei vain voi juosta pakoon. Muistat ehkä, miltä se tuntuu :( En tiedä tuntuuko sinusta ikinä samalta kuin minusta, mutta minuun on vain sattunut se pelko siitä, että menettäisin sinut niin hirveästi, että on ollut pakko juosta joskus pakoon. Sinäänsä se on ihan outoa, koska niinhän sinut menetinkin lopulta :( Ja tiedän, miten paljon se tuska sattui :(
Ehkä ymmärtäisin hyvin, jos sinulla olisi samanlaisia ajatuksia, koska itsellänikin on niitä paljon :(
Mutta en halua tehdä sitä enää, että uskottelisin itselleni, että sillä ei ole väliä vaikka juoksisin pois, koska tiedän nyt, että herään lopulta joku päivä siihen, että tajuan, että sinä olit ihan kaikki minulle, enkä koskaan edes yrittänyt :( Itselleen ei kai ainakaan koko elämää voi valehdella tunteistaan :)

Ymmärrän sen, että jos et halua kertoa paljon. Eihän sinun mikään pakko ole tietenkään :) Arvostan sitä vaan niin paljon kun kerrot.
Mutta et sinä oikeasti minun oloani pahenna.
En tiedä oletko huomannut sitä itse, mutta minun oloni vetää sellaiseksi inhottavaksi ja sitten varmaan vaativaksi ja uhkailevaksi tasan tarkkaan kolme asiaa.
-Se, jos yrität väittää, että et ole sinä. Koska oikeasti koen, että pidät minua tyhmänä ja yrität vain päästä minusta eroon, koska olen riippakivi, enkä merkitse sinulle edes niin paljoa, että sanoisit asioita suoraan :(
-Se, että rakastat toista.
-Se, että lopetat kirjoittamisen. Koska en voi kuvitella, että sen jälkeen olisi jäljellä enää yhtään mitään. Ja tuntuu siltä, että se loukkaa minua sillä tavalla, että en oikein edes osaa sanoa. En oikein osaa sanoa miltä se tuntuu, mutta se tuntuu vain jotenkin aika pahalta.

En tiedä oletko jo huomannut, mutta nuo ovat ne asiat, joista vedän ne kauheat kohtaukset :) Ja joidenka takia oloni pahenee todella pahaksi.
Ihan kaiken muun kestän ihan rauhallisesti :)
Tietenkin olen todella surullinen, koska sinuun sattuu, mutta se tunne on erilainen, ja ne kyyneleet ovat täysin erilaisia. En oikein osaa selittää sitä, että millä tavalla. Tietenkin minua itkettää sinun takiasi, mutta en minä halua elää missään kuplassa. Ja ehkä toisen olosta kyllä joskus huomaa jotain muutenkin ja olisin surullinen sinun puolestasi aina vaikket suoraan sanoisikaan.
Sitä sinun ei tarvitse ajatella, että pahentaisit minun oloani. Olen aina ollut sitä mieltä, että tieto ei todellakaan lisää tuskaa. Minulle se on aina ollut niin, että epätieto on kaikkein pahinta, mitä voi olla.

Kiitos, että kerroit tuon, että sinusta tuntuu, että en kunnioita mielipiteitäsi ja miksi tuntuu niin. Olen todella iloinen siitä, että voit sanoa minulle tällaisia asioita, niistä on todella tärkeä sanoa :) Aina voi sanoa, jos kokee että toinen tekee jotain väärin tai inhottavasti.
Tajuan nyt kyllä sen, että on varmasti tuntunut siltä, että en kunnioittaisi mielipiteitäsi :( Olen pahoillani. Mutta kyllä minä oikeasti kunnioitan sinua. Kunnioitan sinua ihmisenä, ja kunnioitan ajatuksiasi. Luulen, että tarkoitat nyt sitä, että en kunnioittaisi mielipiteitäsi tähän tilanteeseen liittyen? Muuten uskoisin ainakin itse, että minusta on ehkä kyllä huomannut sen, että kunnioitan todella paljon.?. Se mun on ihan pakko sanoa, koska se on tuntunut niin hienolta, että sinun kanssasi on todella kiva puhua ja sinun mielipiteitäsi on ihana kuunnella :) Eikä se haittaa yhtään, vaikka oltaisiinkin asioista eri mieltä, koska mikään ei mielestäni ole niin kamalaa kuin se, että ihminen vaan luopuu omista mielipiteistään ja imee kaiken mitä toinen sanoo. Se on pelottavaa. Onneksi sinä laitat ja sanot vastaan :) Vaikka välillä väität kyllä vastaan ihan kaikesta :)
Luulen, että meillä molemmilla on aika vahvoja mielipiteitä, eikä ketkään ihmiset voi kaikesta olla samaa mieltä, niin varmasti väitetään toisiamme vastaan aika vahvastikin. Mutta mun mielestä niin sen pitääkin olla. Koska kyllähän eri mieltä saa olla, ja mielestäni se, että molemmat voidaan sanoa toisillemme vastaan on todella terveellistä. Se osoittaa mielestäni jotakin sellaista, että kumpikaan ei katso toista alas- eikä ylöspäin. Ja sitä haluan, että oltaisiin ihan samalla tasolla.
Tietty sen asioista väittelemisen tulee olla nimenomaan keskustelua. Niin että toisen mielipiteitä kuunnellaan ja kunnioitetaan, vaikka eri mieltä oltaisiinkin.

Tiedän, että olen aikaisemmin vaatinut ja uhkaillut. Mutta ymmärrät kai sen, miltä tuntuu se, että jos omilta sanoiltaan häviää kaikki voima. Kun tuntuu, että ei voi sanoa yhtään mitään, millä olisi mitään merkitystä. Sanoillaan ei ole voimaa. Se tuntuu ihan hirveältä, ja silloin niihin sanoihinsa yrittää jo alitajuisestikin saada voimaa, koska se olo on niin turhauttava. :( Olen pahoillani, että olen tehnyt niin, mutta voitko yrittää ymmärtää sen syyn miksi olen tehnyt niin...? :(
Ei se tietenkään ole mikään syy, johon vetoaisin, olen tietenkin ihan yhtä pahoillani, oli teoillani jonkinlainen syy tai ei. Ja hävettää, että olen tehnyt niin :(
Varmaan vaikea uskoa sitä, mutta en minä normaalisti vaadi ja uhkaile. Meillä on vaan ollut niin paljon sellaisia vaikeita vaiheita, että kaikki pahat puolet ovat kyllä tulleet minusta hyvin esiin :) Ja niinhän se kai muutenkin on, että läheinen ihminen saa aina kaiken sen lian niskaansa, jota kukaan muu ei koskaan saa.

Olen nyt oikeasti todella paljon yrittänyt olla vaatimatta mitään. Olen kyllä aika paljon sanonut, mitä haluan, mutta en halua, että ajattelet niitä vaatimuksina. Vaikka ehkä ne voivat silti tuntua sellaisilta :( Olisiko sinun helpompi, jos en sanoisi sellaisia asioita ollenkaan, vaikka en niitä vaatimuksina ajattelisikaan?
Yksi ainut asia kyllä on, jota haluaisin, ja se on se, että ei muutettaisi tätä, että kirjoitellaan. Minusta tämän ei tarvitsisi muuttua.. Miksi sinä ajattelet, että tämä pitäisi muuttaa?

Olen oikeasti todella onnellinen siitä, että kerroit kaikista noista asioista :) Itse on niin vaikea joskus huomata, mitä tekee väärin, etenkin silloin kun tunteet on pinnassa.

Lue lisää

ajatellut, että elän vaikka vittuillessa ikuisesti :) Siinä on meille hyvä suunnitelma :)

Tiedän kyllä sen tunteen, kun ei jaksaisi enää elää. Mutta tiedän myös, mitä tekee ihmiselle se, kun läheinen tappaa itsensä. Siksi toivoisin, että uskoisit minua edes tässä asiassa.

Kyllä minä ihan tosissani toivon sinulle vain kaikkea hyvää elämääsi. Miksi en toivoisi :) En vain itse pysty sitä tarjoamaan, kun tilanne on mikä on.

Itseasiassa olen sitä mieltä, että itseään on kaikista helpointa pettää. Niin tunteissa kuin muissakin asioissa.

En pidä sinua tyhmänä enkä koe, että olisit riippakivi. Nyt en vain ymmärtänyt, että mitä vielä pitäisi sanoa suoraan? Mielestäni olen sanonut, niin kuin asiat ovat. Ja johan sanoin, että voimme aivan hyvin kirjoitella ystävinä :) Mutta minusta ei vain ole reilua sinua kohtaan, että toivot jotain enempää. Vaikka toivo tietysti sinänsä on hyvästä, niin tässä olen pahoillani, että olen herättänyt sinussa sellaisia toiveita.

Kyllä sinun sanoissasi on voimaa ilman, että korostat sitä mitenkään. Ja ymmärrän kyllä syysi siihen. Mutta tiedät varmaan itsekin, mitä vaatiminen ja uhkaaminen aiheuttaa. Se ahdistaa sitä toista osapuolta ja silloin joko pakenee tai puolustautuu. Ja koska en halua loukata sinua, niin olen jättänyt puolustautumatta :)

olen joskus kirjoitti:

ajatellut, että elän vaikka vittuillessa ikuisesti :) Siinä on meille hyvä suunnitelma :)

Tiedän kyllä sen tunteen, kun ei jaksaisi enää elää. Mutta tiedän myös, mitä tekee ihmiselle se, kun läheinen tappaa itsensä. Siksi toivoisin, että uskoisit minua edes tässä asiassa.

Kyllä minä ihan tosissani toivon sinulle vain kaikkea hyvää elämääsi. Miksi en toivoisi :) En vain itse pysty sitä tarjoamaan, kun tilanne on mikä on.

Itseasiassa olen sitä mieltä, että itseään on kaikista helpointa pettää. Niin tunteissa kuin muissakin asioissa.

En pidä sinua tyhmänä enkä koe, että olisit riippakivi. Nyt en vain ymmärtänyt, että mitä vielä pitäisi sanoa suoraan? Mielestäni olen sanonut, niin kuin asiat ovat. Ja johan sanoin, että voimme aivan hyvin kirjoitella ystävinä :) Mutta minusta ei vain ole reilua sinua kohtaan, että toivot jotain enempää. Vaikka toivo tietysti sinänsä on hyvästä, niin tässä olen pahoillani, että olen herättänyt sinussa sellaisia toiveita.

Kyllä sinun sanoissasi on voimaa ilman, että korostat sitä mitenkään. Ja ymmärrän kyllä syysi siihen. Mutta tiedät varmaan itsekin, mitä vaatiminen ja uhkaaminen aiheuttaa. Se ahdistaa sitä toista osapuolta ja silloin joko pakenee tai puolustautuu. Ja koska en halua loukata sinua, niin olen jättänyt puolustautumatta :)

Lue lisää

ihan hyvä suunnitelma, että eletään molemmat niin vanhoiksi, että näytetään 500-vuotiailta. Tai 2-vuotiailta shar peiltä, vai mitä ne koirat nyt onkaan nimeltään.
Mä taidan kyllä voittaa sinut. Siis siinä iässä, ryppysyydestä en tiedä :)
Olen miettinyt joskus, että olisi kiva olla sellainen ihan kirkasjärkinen vanhus vielä 120-vuotiaanakin, mutta sitten voisi omaksi huvikseen puhua aina ihan mitä sattuu.
Ehkä olisinkin, riippu vähän kummalta puolelta olen perinyt siihen liittyviä geenejä. Ja tietty siitä, että olisinko selvinnyt täysjärkisenä sinne asti :)
Mutta en mä voi elää vaan vittuillakseni :) Haluan olla sellainen seonnut höpsö vanhus, en sellainen kärttynen, sinä voit kyllä olla se kärttynen :)

Olen todella pahoillani siitä, että se tunne, että ei jaksa enää elää, on sinulle tuttu :( Mutta tuntuu ihan hyvältä se, että ymmärrät. Koska ihmiset, jotka eivät ole kokeneet sellaista toivottomuutta, eivät useinkaan ymmärrä sitä. En kyllä omasta olostani ole koskaan kellekään kertonut, mutta kun on muista asioista puhuttu, niin monta kertaa olen kuullut sellaisia kommentteja, että ei sellasta oloa ole oikeasti olemassa.
Oletko joutunut kokemaan tai näkemään, mitä se tekee ihmiselle..? :( Vai tarkoititko, että osaat kuvitella sen?
Kyllä minä sinua uskonkin. En voisi kuvitella, että siitä tuskasta oikeastaan koskaan täysin selviäisi :(

Hmmm... :) Sanoit, että toivoisit, että uskoisin sinua edes siinä asiassa... Liittyiköhän tuohon nyt piilo-oletus, että en yleensä usko sinua? Taidat sittenkin vielä kokea, että en usko mitään mitä sanot :)

Se on kyllä varmaan totta, että itseään ei välttämättä ole kovin vaikea pettää. En tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia :) Ehkä vähän molempia.
Ehkä se menee itsensä pettämisen kanssa juuri niin kuin jostain asiasta sanoin, että kun vaan kovasti päättää ajatella jotenkin, niin tunteet seuraavat lopulta perässä, ja sitten varmaan voi jo unohtaa kokonaan, että alunperinkään oli kyse mistään itsensä pettämisestä :)

Ymmärrän muuten nyt kai paljon paremmin, miltä sinusta varmaan usein tuntuu :) Kun ajattelin, että lopetat kirjoittamisen ihan kokonaan ja hiljenet ja vihaat minua, niin koin omia tunteitani jostain syystä paljon voimakkaammin ja intensiivisemmin kuin oikeastaan koskaan :) Tunteet hyppi ihan hirveästi ja iskivät ihan kamalan voimakkaina. Se tuntui tosi kuluttavalta ja tulin todella väsyneeksi. En ole ennen ajatellut, että pelkistä tunteiden tuntemisesta voisi väsyä niin paljon. Tuntuuko sinusta siltä useinkin, kun omat tunteesi ovat niin voimakkaita?

Kiva, että voidaan kirjoitella ystävinä :) Minusta vain tuntui niin vahvasti siltä, että et haluakaan kirjoitella ollenkaan, niin siitä vähän vedin pienen kohtauksen :)

Ei se mitään. Kyllä minä ymmärrän sen, kun sanot että et voi olla enempää. Ja ymmärrän kyllä sen, kun sanoit että itsestäsi tuntuu siltä, että sinusta ei ole osallistumaan kenenkään elämään. Siksi ehkä vähän intin kanssasi asioista, kun minusta tuntui vähän siltä, että et sano suoraan sitä oikeaa syytä, joka olisi jotakin sellaista, että huomasit miten kamala minä olen. Tajuan kyllä sen, että sinulla on oikeasti ne omat syysi, mitä sanoit, mutta jotenkin minusta vaan tuntuu, että oli siinä muutakin, mitä et sanonut ja kaunistelit vaan asioita. Mutta tiedän kyllä, että ehkä tuo kaikki on omassa päässäni. En ensin tajunnut sitä, että sen takia minua jotenkin vähän suututti, mutta siitä se johtui.
Että kyllä minä ymmärrän sen, kun sanot, että et voi olla enempää. Mutta toivoa vaan ei sillä tavalla voi kääntää pois päältä, jos se jää elämään. En tiedä ahdistaako se sinua, mutta minun mielestäni se on niin paljon parempi, että sitä toivoa ei tapa kertalaakilla. Koska se johtaa siihen ihan kamalaan oloon. Ja vaikka se toivo ehkä onkin vielä elossa, niin ei se tarkoita sitä, että olettaisin, tai vaatisin :), että joskus oltaisiin jotain enemmän.
Mutta on minulla sinuun liittyen myös erilaista toivoa. Oikeastaan siinä suuri osa minun toivostani lepää, että sinun olosi paranisi joskus edes ihan pikkuriikkisen verran. Ja jotenkin tuntui siltä, että jos me ei enää koskaan kuulla yhtään mitään toisistamme, niin sekin toivo häviää, koska ei tiedä mistään enää mitään.
En tiedä paraneeko olosi joskus, mutta saanhan minä toivoa :)

Tajuan nyt sen vaatimis- ja uhkaamisjutun paljon paremmin, kun sinä sanot siitä :) Yritän kyllä usein ajatella asioita toisenkin näkökulmasta, mutta aina ei vaan tajua ajatella, tai sitten on ajattelevinaan toisen näkökulmasta, mutta ajattelee silti vielä omastaan. Olen todella pahoillani siitä. Mutta nyt ainakin ehkä opin jotain :)
Ja kiitos siitä, että ymmärrät syyni siihen, kun en minä oikeasti pelkästään ilkeyttäni niin tehnyt :)
Enkä minä oikeasti koskaan haluaisi ahdistaa sinua, vaikka niin olen tehnyt monta kertaa.
Kiitos, että et ole halunnut loukata minua :) Vaikka en minä ihan heti rikki menisikään :)
Vaikka siis tietty negatiivisistakin asioista on hyvä usein sanoa, mutta juuri tuolla tavalla rakentavasti, ja tietty vihainenkin voi aina olla, kunhan ei tahallaan paljon loukkaa :)

se olisikin kirjoitti:

ihan hyvä suunnitelma, että eletään molemmat niin vanhoiksi, että näytetään 500-vuotiailta. Tai 2-vuotiailta shar peiltä, vai mitä ne koirat nyt onkaan nimeltään.
Mä taidan kyllä voittaa sinut. Siis siinä iässä, ryppysyydestä en tiedä :)
Olen miettinyt joskus, että olisi kiva olla sellainen ihan kirkasjärkinen vanhus vielä 120-vuotiaanakin, mutta sitten voisi omaksi huvikseen puhua aina ihan mitä sattuu.
Ehkä olisinkin, riippu vähän kummalta puolelta olen perinyt siihen liittyviä geenejä. Ja tietty siitä, että olisinko selvinnyt täysjärkisenä sinne asti :)
Mutta en mä voi elää vaan vittuillakseni :) Haluan olla sellainen seonnut höpsö vanhus, en sellainen kärttynen, sinä voit kyllä olla se kärttynen :)

Olen todella pahoillani siitä, että se tunne, että ei jaksa enää elää, on sinulle tuttu :( Mutta tuntuu ihan hyvältä se, että ymmärrät. Koska ihmiset, jotka eivät ole kokeneet sellaista toivottomuutta, eivät useinkaan ymmärrä sitä. En kyllä omasta olostani ole koskaan kellekään kertonut, mutta kun on muista asioista puhuttu, niin monta kertaa olen kuullut sellaisia kommentteja, että ei sellasta oloa ole oikeasti olemassa.
Oletko joutunut kokemaan tai näkemään, mitä se tekee ihmiselle..? :( Vai tarkoititko, että osaat kuvitella sen?
Kyllä minä sinua uskonkin. En voisi kuvitella, että siitä tuskasta oikeastaan koskaan täysin selviäisi :(

Hmmm... :) Sanoit, että toivoisit, että uskoisin sinua edes siinä asiassa... Liittyiköhän tuohon nyt piilo-oletus, että en yleensä usko sinua? Taidat sittenkin vielä kokea, että en usko mitään mitä sanot :)

Se on kyllä varmaan totta, että itseään ei välttämättä ole kovin vaikea pettää. En tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia :) Ehkä vähän molempia.
Ehkä se menee itsensä pettämisen kanssa juuri niin kuin jostain asiasta sanoin, että kun vaan kovasti päättää ajatella jotenkin, niin tunteet seuraavat lopulta perässä, ja sitten varmaan voi jo unohtaa kokonaan, että alunperinkään oli kyse mistään itsensä pettämisestä :)

Ymmärrän muuten nyt kai paljon paremmin, miltä sinusta varmaan usein tuntuu :) Kun ajattelin, että lopetat kirjoittamisen ihan kokonaan ja hiljenet ja vihaat minua, niin koin omia tunteitani jostain syystä paljon voimakkaammin ja intensiivisemmin kuin oikeastaan koskaan :) Tunteet hyppi ihan hirveästi ja iskivät ihan kamalan voimakkaina. Se tuntui tosi kuluttavalta ja tulin todella väsyneeksi. En ole ennen ajatellut, että pelkistä tunteiden tuntemisesta voisi väsyä niin paljon. Tuntuuko sinusta siltä useinkin, kun omat tunteesi ovat niin voimakkaita?

Kiva, että voidaan kirjoitella ystävinä :) Minusta vain tuntui niin vahvasti siltä, että et haluakaan kirjoitella ollenkaan, niin siitä vähän vedin pienen kohtauksen :)

Ei se mitään. Kyllä minä ymmärrän sen, kun sanot että et voi olla enempää. Ja ymmärrän kyllä sen, kun sanoit että itsestäsi tuntuu siltä, että sinusta ei ole osallistumaan kenenkään elämään. Siksi ehkä vähän intin kanssasi asioista, kun minusta tuntui vähän siltä, että et sano suoraan sitä oikeaa syytä, joka olisi jotakin sellaista, että huomasit miten kamala minä olen. Tajuan kyllä sen, että sinulla on oikeasti ne omat syysi, mitä sanoit, mutta jotenkin minusta vaan tuntuu, että oli siinä muutakin, mitä et sanonut ja kaunistelit vaan asioita. Mutta tiedän kyllä, että ehkä tuo kaikki on omassa päässäni. En ensin tajunnut sitä, että sen takia minua jotenkin vähän suututti, mutta siitä se johtui.
Että kyllä minä ymmärrän sen, kun sanot, että et voi olla enempää. Mutta toivoa vaan ei sillä tavalla voi kääntää pois päältä, jos se jää elämään. En tiedä ahdistaako se sinua, mutta minun mielestäni se on niin paljon parempi, että sitä toivoa ei tapa kertalaakilla. Koska se johtaa siihen ihan kamalaan oloon. Ja vaikka se toivo ehkä onkin vielä elossa, niin ei se tarkoita sitä, että olettaisin, tai vaatisin :), että joskus oltaisiin jotain enemmän.
Mutta on minulla sinuun liittyen myös erilaista toivoa. Oikeastaan siinä suuri osa minun toivostani lepää, että sinun olosi paranisi joskus edes ihan pikkuriikkisen verran. Ja jotenkin tuntui siltä, että jos me ei enää koskaan kuulla yhtään mitään toisistamme, niin sekin toivo häviää, koska ei tiedä mistään enää mitään.
En tiedä paraneeko olosi joskus, mutta saanhan minä toivoa :)

Tajuan nyt sen vaatimis- ja uhkaamisjutun paljon paremmin, kun sinä sanot siitä :) Yritän kyllä usein ajatella asioita toisenkin näkökulmasta, mutta aina ei vaan tajua ajatella, tai sitten on ajattelevinaan toisen näkökulmasta, mutta ajattelee silti vielä omastaan. Olen todella pahoillani siitä. Mutta nyt ainakin ehkä opin jotain :)
Ja kiitos siitä, että ymmärrät syyni siihen, kun en minä oikeasti pelkästään ilkeyttäni niin tehnyt :)
Enkä minä oikeasti koskaan haluaisi ahdistaa sinua, vaikka niin olen tehnyt monta kertaa.
Kiitos, että et ole halunnut loukata minua :) Vaikka en minä ihan heti rikki menisikään :)
Vaikka siis tietty negatiivisistakin asioista on hyvä usein sanoa, mutta juuri tuolla tavalla rakentavasti, ja tietty vihainenkin voi aina olla, kunhan ei tahallaan paljon loukkaa :)

Lue lisää

mitä se läheisen poismeno tekee muille. Eipä siitä selviä, mutta oppiihan senkin kanssa tietysti elämään.

Kyllä itse väsyn tunteista joskus paljonkin. Riippuu tietysti siitä, millaisia ne ovat. Saahan niistä välillä voimaakin :) Ja kyllä minäkin varmasti itseäni petän ja huijaan monessakin asiassa. Kun jotain haluan, niin haluan sitten tosissaan. Ja sitä tahtoa on vaikea sivuuttaa, vaikkei siinä mitään järkeä olisikaan :)

Hyvä, että nyt ymmärrät, mitä ajoin takaa :) Minun paha oloni tai hiljaisuuteni ei johdu sinusta. Enkä usko, että olet mitenkään kamala :) Et ainakaan ajatustesi perusteella. Ja tiedän kyllä, ettet ilkeyttäsi ole mitään tehnyt.

Nyt minun oloni on ihan mukiinmenevä :) Ei tässä mitään suurempaa hätää ole mihinkään suuntaan. En jaksa kantaa enää stressiä turhista asioista. Kyllä ne asiat yleensä jotenkin järjestyvät :)

ihan kokemuksesta kirjoitti:

mitä se läheisen poismeno tekee muille. Eipä siitä selviä, mutta oppiihan senkin kanssa tietysti elämään.

Kyllä itse väsyn tunteista joskus paljonkin. Riippuu tietysti siitä, millaisia ne ovat. Saahan niistä välillä voimaakin :) Ja kyllä minäkin varmasti itseäni petän ja huijaan monessakin asiassa. Kun jotain haluan, niin haluan sitten tosissaan. Ja sitä tahtoa on vaikea sivuuttaa, vaikkei siinä mitään järkeä olisikaan :)

Hyvä, että nyt ymmärrät, mitä ajoin takaa :) Minun paha oloni tai hiljaisuuteni ei johdu sinusta. Enkä usko, että olet mitenkään kamala :) Et ainakaan ajatustesi perusteella. Ja tiedän kyllä, ettet ilkeyttäsi ole mitään tehnyt.

Nyt minun oloni on ihan mukiinmenevä :) Ei tässä mitään suurempaa hätää ole mihinkään suuntaan. En jaksa kantaa enää stressiä turhista asioista. Kyllä ne asiat yleensä jotenkin järjestyvät :)

Lue lisää

poismeno on varmaan surullisimpia tai ehkä surullisin yksittäinen asia, mitä ihmiset joutuvat elämissään kokemaan :( Niin, se todellakin on sellainen asia, jonka kanssa vaan joutuu oppia elämään. Niin moni muu tuskallinen asia elämässä on korjattavissa, mutta tuo on sellaista, mihin ei ole olemassa edes mahdollisuutta korjaantumisesta :(

Kiitos, että sinun kanssa voi oikeasti puhua kaikesta

se läheisen kirjoitti:

poismeno on varmaan surullisimpia tai ehkä surullisin yksittäinen asia, mitä ihmiset joutuvat elämissään kokemaan :( Niin, se todellakin on sellainen asia, jonka kanssa vaan joutuu oppia elämään. Niin moni muu tuskallinen asia elämässä on korjattavissa, mutta tuo on sellaista, mihin ei ole olemassa edes mahdollisuutta korjaantumisesta :(

Kiitos, että sinun kanssa voi oikeasti puhua kaikesta

Lue lisää

että sinä tunnet vähintäänkin yhtä vahvasti kuin minä. Minulle helpoin keino kontrolloida itseäni on tukahduttaa ne tunteet, vaikka se vaatiikin paljon työtä.

Se kova tahtotila on vain joskus sellainen, että se ei oikein jätä tilaa muille ihmisille. Ja siksi se varmasti aiheuttaa negatiivisia tunteita muissa. En vain oikein osaa muuttaakaan sitä, koska olen hyvin tarkka itseni suhteen. Yleensä nostan heti jonkinlaisen metelin, jos joku tuntuu huonolta. Niin ei ehkä aina pitäisi tehdä, sillä kaikki eivät aina ymmärrä, ettei tarkoitukseni ole loukata.

Minä varmaan stressaan niistä ulkopuolisista asioista enemmän kuin itsestäni. Itseeni voin aina jollain tavalla kuitenkin vaikuttaa. En vaan nyt oikein jaksa välittää itsestäni. Kun esimerkiksi tuo opiskelu näyttää vähän huolestuttavalta tällä hetkellä, mutta en itse kanna siitä mitään stressiä. En voi sille mitään, jos ei kiinnosta ja viihdyn paremmin töissä ja muissa menoissa.

minä uskon kirjoitti:

että sinä tunnet vähintäänkin yhtä vahvasti kuin minä. Minulle helpoin keino kontrolloida itseäni on tukahduttaa ne tunteet, vaikka se vaatiikin paljon työtä.

Se kova tahtotila on vain joskus sellainen, että se ei oikein jätä tilaa muille ihmisille. Ja siksi se varmasti aiheuttaa negatiivisia tunteita muissa. En vain oikein osaa muuttaakaan sitä, koska olen hyvin tarkka itseni suhteen. Yleensä nostan heti jonkinlaisen metelin, jos joku tuntuu huonolta. Niin ei ehkä aina pitäisi tehdä, sillä kaikki eivät aina ymmärrä, ettei tarkoitukseni ole loukata.

Minä varmaan stressaan niistä ulkopuolisista asioista enemmän kuin itsestäni. Itseeni voin aina jollain tavalla kuitenkin vaikuttaa. En vaan nyt oikein jaksa välittää itsestäni. Kun esimerkiksi tuo opiskelu näyttää vähän huolestuttavalta tällä hetkellä, mutta en itse kanna siitä mitään stressiä. En voi sille mitään, jos ei kiinnosta ja viihdyn paremmin töissä ja muissa menoissa.

Lue lisää

vahvasti tunnenkin, mutta koen ehkä tunteeni jotenkin eri tavalla? Tai en oikein osaa selittää ollenkaan :)
Siis ihan varmasti tunnen yhtä paljon, mutta siinä tavassa miten me tunteemme koetaan voi olla vähän eroja :) Ehkä, en minä oikein tiedä :)
En edes itse tiedä mitä selitän, mutta siis varmasti tunnen yhtä paljon kuin sinä ja enemmän, jos siis sitä tarkoitit :)

Mun mielestä se, että jos itse huomaa tuollaista, että miten oma tahtotilansa voi vaikuttaa negatiivisestikin muihin, niin olisin jo siitä, että kykenee huomaamaan sellaista, hyvin iloinen :) Se on hienoa :)
Ja taas täytyy kyllä sanoa, että tuo on minun mielestäni loppujenlopuksi hieno ominaisuus, että nostaa metelin, jos joku tuntuu huonolta :) Siksi varmaan näen ihmisissä, jotka tekevät niin, niin paljon positiivista, koska itse en yleensä koskaan sano mistään. Enkä varmaan koskaan ole sanonut mistään niin paljon, että sitä voisi kuvailla sanoilla "nostaa meteli" :) Se on kyllä totta, että varmasti on paljon tilanteita, joissa se että ei halua loukata, ei tule aina ymmärretyksi. Ehkä silloin pitäisi vaan yrittää jotenkin selventää asiaa, koska kyllä omista tuntemuksistaan ja tahdostaan kiinnipitäminen on jokaisen oikeus.
Ja mun mielestä se on kuitenkin todella tärkeää, että jos se alkuperäinen tarkoitus ei ole ollut loukata. Tietty eivät kaikki ihmiset ajattele ihan niin, mutta minusta se ainakin on oikeastaan se kaikkein tärkein asia, vaikka ei se ihan aina täysin riittäisikään, niin se on silti kaikkein tärkeintä :) Ja kyllä se minun maailmassa ainakin useassa tapauksessa myös riittää.
Olen iloinen siitä, että sinussa on paljon tahtoa :) Koska paljon mielummin paljon tahtoa ja hankaliakin tilanteita kuin toisinpäin. Kyllähän ihmisessä tahtoa on hyvä aina olla :)
Ja tuo siis oli taas sellainen ominaisuus, joka minua jotenkin viehättää kovasti :)

Sellaisista asioista ei ainakaan kannata stressata, joihin ei voi vaikuttaa. Vaikka se on varmaan totta, että joskus ne on juuri niitä, joista stressaa eniten. Pitäisi varmaan päättää vaan ajatella niin, että asioihin voi vaikuttaa ainoastaan vaikuttamalla itseensä, ja muusta ei pidä stressata. Maailmaa ei voi kontrolloida, voi vain kontrolloida itseään ja se vaikuttaa maailman sen verran mitä se vaikuttaa, ja se on tarpeeksi. Niin yritän ainakin aina saada itseni ajattelemaan :)
Tuntuuko sinusta sitten usein siltä, että se aiheuttaa stressiä, että ei voi vaikuttaa johonkin asioihin? Tai varmasti kaikista ihmisistä tuntuu jollain tasolla siltä, mutta se on vaan hyväksyttävä jotenkin. Niin luulen. Varmaan on ainakin ihmisenä paljon onnellisempi, jos hyväksyy sen, että itseensä ja omiin tekoihinsa voi vaikuttaa, kaikkeen muuhun vaikuttaa suhteellisen epäsuorasti.
Ja sitä oikeastaan myös tarkoitan, että jos stressaa kovastikin asioista, joihin ei voi vaikuttaa, niin ei pitäisi yrittää vaikuttaa niihin kontrolloimalla itseään ja omia tunteitaan johonkin sellaiseen suuntaan johon ne eivät halua mennä. Niin yritän aina itse elää, vaikka se on välillä todella vaikeaa :)

Kyllä itsestään pitää välittää :(
On se minun mielestäni ihan hyväkin kyllä, että et ota turhaa stressiä opiskelusta tai mistään sellaisesta asiasta. Mutta ehkä jossain vaiheessa pitää vähän ottaa, jos se näyttää jo ihan huolestuttavalta. Älä stressaa ollenkaan, mutta joskus jos se ei ole ruvennut kiinnostamaan, vaikka sen pitäisi niin sitten laita itsesi kiinnostumaan siitä :)
Välitäthän sinä itsestäsi vielä ihan sillä tavalla, että muistat syödä hyvin ja sellaista..? Ja kyllä sinun nyt pitäisi sitten syödä ne kaikki kasvikset ja sellaisetkin, kun kerran aiot elää 350-vuotiaaksi :)

kyllähän minä kirjoitti:

vahvasti tunnenkin, mutta koen ehkä tunteeni jotenkin eri tavalla? Tai en oikein osaa selittää ollenkaan :)
Siis ihan varmasti tunnen yhtä paljon, mutta siinä tavassa miten me tunteemme koetaan voi olla vähän eroja :) Ehkä, en minä oikein tiedä :)
En edes itse tiedä mitä selitän, mutta siis varmasti tunnen yhtä paljon kuin sinä ja enemmän, jos siis sitä tarkoitit :)

Mun mielestä se, että jos itse huomaa tuollaista, että miten oma tahtotilansa voi vaikuttaa negatiivisestikin muihin, niin olisin jo siitä, että kykenee huomaamaan sellaista, hyvin iloinen :) Se on hienoa :)
Ja taas täytyy kyllä sanoa, että tuo on minun mielestäni loppujenlopuksi hieno ominaisuus, että nostaa metelin, jos joku tuntuu huonolta :) Siksi varmaan näen ihmisissä, jotka tekevät niin, niin paljon positiivista, koska itse en yleensä koskaan sano mistään. Enkä varmaan koskaan ole sanonut mistään niin paljon, että sitä voisi kuvailla sanoilla "nostaa meteli" :) Se on kyllä totta, että varmasti on paljon tilanteita, joissa se että ei halua loukata, ei tule aina ymmärretyksi. Ehkä silloin pitäisi vaan yrittää jotenkin selventää asiaa, koska kyllä omista tuntemuksistaan ja tahdostaan kiinnipitäminen on jokaisen oikeus.
Ja mun mielestä se on kuitenkin todella tärkeää, että jos se alkuperäinen tarkoitus ei ole ollut loukata. Tietty eivät kaikki ihmiset ajattele ihan niin, mutta minusta se ainakin on oikeastaan se kaikkein tärkein asia, vaikka ei se ihan aina täysin riittäisikään, niin se on silti kaikkein tärkeintä :) Ja kyllä se minun maailmassa ainakin useassa tapauksessa myös riittää.
Olen iloinen siitä, että sinussa on paljon tahtoa :) Koska paljon mielummin paljon tahtoa ja hankaliakin tilanteita kuin toisinpäin. Kyllähän ihmisessä tahtoa on hyvä aina olla :)
Ja tuo siis oli taas sellainen ominaisuus, joka minua jotenkin viehättää kovasti :)

Sellaisista asioista ei ainakaan kannata stressata, joihin ei voi vaikuttaa. Vaikka se on varmaan totta, että joskus ne on juuri niitä, joista stressaa eniten. Pitäisi varmaan päättää vaan ajatella niin, että asioihin voi vaikuttaa ainoastaan vaikuttamalla itseensä, ja muusta ei pidä stressata. Maailmaa ei voi kontrolloida, voi vain kontrolloida itseään ja se vaikuttaa maailman sen verran mitä se vaikuttaa, ja se on tarpeeksi. Niin yritän ainakin aina saada itseni ajattelemaan :)
Tuntuuko sinusta sitten usein siltä, että se aiheuttaa stressiä, että ei voi vaikuttaa johonkin asioihin? Tai varmasti kaikista ihmisistä tuntuu jollain tasolla siltä, mutta se on vaan hyväksyttävä jotenkin. Niin luulen. Varmaan on ainakin ihmisenä paljon onnellisempi, jos hyväksyy sen, että itseensä ja omiin tekoihinsa voi vaikuttaa, kaikkeen muuhun vaikuttaa suhteellisen epäsuorasti.
Ja sitä oikeastaan myös tarkoitan, että jos stressaa kovastikin asioista, joihin ei voi vaikuttaa, niin ei pitäisi yrittää vaikuttaa niihin kontrolloimalla itseään ja omia tunteitaan johonkin sellaiseen suuntaan johon ne eivät halua mennä. Niin yritän aina itse elää, vaikka se on välillä todella vaikeaa :)

Kyllä itsestään pitää välittää :(
On se minun mielestäni ihan hyväkin kyllä, että et ota turhaa stressiä opiskelusta tai mistään sellaisesta asiasta. Mutta ehkä jossain vaiheessa pitää vähän ottaa, jos se näyttää jo ihan huolestuttavalta. Älä stressaa ollenkaan, mutta joskus jos se ei ole ruvennut kiinnostamaan, vaikka sen pitäisi niin sitten laita itsesi kiinnostumaan siitä :)
Välitäthän sinä itsestäsi vielä ihan sillä tavalla, että muistat syödä hyvin ja sellaista..? Ja kyllä sinun nyt pitäisi sitten syödä ne kaikki kasvikset ja sellaisetkin, kun kerran aiot elää 350-vuotiaaksi :)

Lue lisää

mutta uskoisin kyllä, että tunnet varmasti yhtä vahvasti kuin minä tai muutkin ihmiset :) Ehkä sitten koet ne tunteet eri tavalla, en tiedä.

En minä nyt sillä tavalla huutamalla ja loukkaamalla mesoa, mutta sanon kyllä, jos joku tuntuu huonolta. Mutta joskus ihmiset ottavat siitä itseensä. Se riippuu aina siitä vastaanottavasta ihmisestä.

Se tahto on vain kovin valikoiva. En minä sitä jatkuvasti koe, vaan hyvin harvoin oikeastaan. Mutta silloin se on hyvin vahva tunne. Enkä minä kaikkea halua kontrolloida, vaikka kai joku voi sellaistakin minusta luulla :) Kun nyt vain edes joskus saisi tahtonsa läpi :)

En minä vaan oikein tiedä, että miksi pitäisi välittää itsestään. Mitä merkitystä sillä oikeastaan on, kun en itse saa siitä mitään irti. Vaikka kyllä minä aina huonoistakin jutuista löydän ne positiiviset puolet :) Tai ainakin onnistun huijaamaan itseäni ajattelemaan niin.

tietysti sanoa kirjoitti:

mutta uskoisin kyllä, että tunnet varmasti yhtä vahvasti kuin minä tai muutkin ihmiset :) Ehkä sitten koet ne tunteet eri tavalla, en tiedä.

En minä nyt sillä tavalla huutamalla ja loukkaamalla mesoa, mutta sanon kyllä, jos joku tuntuu huonolta. Mutta joskus ihmiset ottavat siitä itseensä. Se riippuu aina siitä vastaanottavasta ihmisestä.

Se tahto on vain kovin valikoiva. En minä sitä jatkuvasti koe, vaan hyvin harvoin oikeastaan. Mutta silloin se on hyvin vahva tunne. Enkä minä kaikkea halua kontrolloida, vaikka kai joku voi sellaistakin minusta luulla :) Kun nyt vain edes joskus saisi tahtonsa läpi :)

En minä vaan oikein tiedä, että miksi pitäisi välittää itsestään. Mitä merkitystä sillä oikeastaan on, kun en itse saa siitä mitään irti. Vaikka kyllä minä aina huonoistakin jutuista löydän ne positiiviset puolet :) Tai ainakin onnistun huijaamaan itseäni ajattelemaan niin.

Lue lisää

että sinä sitä tarkoitit, että aina mesoaisit huutamalla ja loukkaamalla :) Enkä minä ehkä myöskään pitäisi juuri sitä ainaista huutamista ja loukkaamista maailman viehättävimpänä luonteenpiirteenä :)
Se on kyllä tavallaan vähän outoa, mutta ymmärrettävääkin, että ihmiset saattavat ottaa itseensä siitä, jos ilmaisee negatiivisia tunteita. Kyllä minun mielestäni ainakin on ihan yhtä tärkeää kuulla se, jos jostakin ei tunnu jokin asia hyvältä kuin se, että jokin asia tuntuu hyvältä.
Itse ainakin olen aina ajatellut niin, että kyllä jokaisen negatiiviset tunteet ovat ihan yhtä tärkeitä ja omalla tavallaan ihan yhtä toivottuja kuulla kuin positiivisetkin. Ja etenkin vielä läheisen ihmisen. Silloin sellaisien tunteiden tärkeys vielä jotenkin korostuu. Enkä minä ainakaan koskaan haluaisi elää missään kuplassa ja kuulla aina pelkkiä positiivisia asioita, jos niin ei oikeasti ole. Ja läheinen ihminen on aina tärkeä, ja kun joku ihminen on tärkeä niin tietenkin haluaa kuulla miltä siitä ihmisestä tuntuu, vaikka ne tunteet olisivat mitä tahansa.
Ehkä usein siinä käy niin, että ihmiset ymmärtävät puolet siitä sanomasta. Kuulevat vain sen puolen, joka keskittyy heihin itseensä, eivätkä kuule sitä tärkeintä puolta, joka keskittyy siihen sanojaan ja sen sanojaan tunteisiin ja siihen miksi koko asiasta edes sanotaan. Niin luulisin.
Ja jos se vastaanottava ihminen on sellainen, että ottaa itseensä, niin se sanoma ei varmaan kai mene kovin hyvin perille? Vai oletko kokenut niin? En oikein itse tiedä, kun ei ole hirveästi kokemusta tuollaisesta :)

En minäkään oikein tiedä, että miten meidän tunteiden kokeminen eroaa tai on samankaltaista. Ei sitä varmaan voi mitenkään tietää, koska molemmat koemme tunteemme vain omalla tavallamme :) Olen ainakin aina ajatellut omista tunteistani, että ne ovat vahvoja ja järkkymättömiä, mutta rauhallisesti virtaavia. Vaikka kyllä tietysti joskus olen ihan sekaisin :) Ja koen kyllä tietysti kaikkea sydämen hakkaamista ja tärinää ja heikotusta ja kaikkea sellaista :) Ne varmaan aina viestittävät juuri siitä, että nyt ei koe tunteitaan kovin rauhallisesti? Tai sitten siitä, että ne tunteet on todella voimakkaita, joita kokee :)
Ja itseasiassa ainoastaan sinua ajatellessa olen kokenut sitä, että pelkkien ajatusten takia sydän hakkaa hetken ihan jossain muualla, kuin siinä omalla paikallaan :) Ehkä siksi, että en ollut ennen koskaan kokenut sellaista, olen saanut sen käsityksen, että tunteeni ovat rauhallisia.

No onneksi sentään se tahto on valikoiva! Herranjumala :) Mieti nyt jos sinulla olisi tuhannesta eri asiasta aivan hemmetin voimakas tahto... burn out :)
Jos on voimakas periksiantamaton tahto, niin uskoisin, että se että sitä ei joskus saisi läpi, saattaisi olla jopa fysiikan lakejen vastaista :)

Ai niin siis vai, että yrität kuitenkin kontrolloida kaikkea, vaikka et haluaisi? :) Ei mutta oikeasti todella hyvä, että ei halua kontrolloida kaikkea, koska ei niin tarvikaan tehdä ja turhaan siinä vain itsensä uuvuttaisi. Parempi laittaa nekin voimat järkevämpään käyttöön :)

Tuohon, että miksi pitäisi välittää itsestään, jos ei saa siitä mitään irti, on kyllä aika vaikea sanoa mitään :( Koska olen joskus itsekin miettinyt sitä. Ja oikeasti ainut syy, jonka silloin keksin oli se, että äiti suuttuisi, jos saisi tietää etten ole edes syönyt mitään moneen päivään :) Ja se on kyllä todella huono syy :) Että en aio sanoa, että siksi pitäisi välittää itsestään, koska on joillekin toisille niin tärkeä :) Se on totta, mutta se ei kyllä ole syy.
Pitäisi varmasti välittää ja pitää itsestään niin paljon, että olisi itse itselleen todella tärkeä. Se olisi ehkä se sellainen optimaalinen syy :) Ja tietty muutenkin olisi todella hyvä pitää itsestään. Toivon koko sydämestäni, että oikeasti pidät itsestäsi. Ja ehkä voisit joskus sellaisista tunteista löytää sen syyn?
Minulle se on ainakin ihan selvää, miksi sinun pitäisi välittää itsestäsi :)
Ja sitäpaitsi, kyllähän itsestään saa irti monenlaisia kivoja tunteita ja olotiloja, kun vain on kiltti itselleen :)
Se on kyllä hyvä, että löydät niitä positiivisia puolia :)
Positiivisien puolten ajattelu on niin ihana asia, että mitäs väliä sillä on, vaikka olisi itseään vähän huijannutkin ajattelemaan niin :) Siinä asiassa itsensä huijaaminen voidaan laskea kuuluvaksi tarpeellisiin erikoistaitoihin :)

ajatellut, kirjoitti:

että sinä sitä tarkoitit, että aina mesoaisit huutamalla ja loukkaamalla :) Enkä minä ehkä myöskään pitäisi juuri sitä ainaista huutamista ja loukkaamista maailman viehättävimpänä luonteenpiirteenä :)
Se on kyllä tavallaan vähän outoa, mutta ymmärrettävääkin, että ihmiset saattavat ottaa itseensä siitä, jos ilmaisee negatiivisia tunteita. Kyllä minun mielestäni ainakin on ihan yhtä tärkeää kuulla se, jos jostakin ei tunnu jokin asia hyvältä kuin se, että jokin asia tuntuu hyvältä.
Itse ainakin olen aina ajatellut niin, että kyllä jokaisen negatiiviset tunteet ovat ihan yhtä tärkeitä ja omalla tavallaan ihan yhtä toivottuja kuulla kuin positiivisetkin. Ja etenkin vielä läheisen ihmisen. Silloin sellaisien tunteiden tärkeys vielä jotenkin korostuu. Enkä minä ainakaan koskaan haluaisi elää missään kuplassa ja kuulla aina pelkkiä positiivisia asioita, jos niin ei oikeasti ole. Ja läheinen ihminen on aina tärkeä, ja kun joku ihminen on tärkeä niin tietenkin haluaa kuulla miltä siitä ihmisestä tuntuu, vaikka ne tunteet olisivat mitä tahansa.
Ehkä usein siinä käy niin, että ihmiset ymmärtävät puolet siitä sanomasta. Kuulevat vain sen puolen, joka keskittyy heihin itseensä, eivätkä kuule sitä tärkeintä puolta, joka keskittyy siihen sanojaan ja sen sanojaan tunteisiin ja siihen miksi koko asiasta edes sanotaan. Niin luulisin.
Ja jos se vastaanottava ihminen on sellainen, että ottaa itseensä, niin se sanoma ei varmaan kai mene kovin hyvin perille? Vai oletko kokenut niin? En oikein itse tiedä, kun ei ole hirveästi kokemusta tuollaisesta :)

En minäkään oikein tiedä, että miten meidän tunteiden kokeminen eroaa tai on samankaltaista. Ei sitä varmaan voi mitenkään tietää, koska molemmat koemme tunteemme vain omalla tavallamme :) Olen ainakin aina ajatellut omista tunteistani, että ne ovat vahvoja ja järkkymättömiä, mutta rauhallisesti virtaavia. Vaikka kyllä tietysti joskus olen ihan sekaisin :) Ja koen kyllä tietysti kaikkea sydämen hakkaamista ja tärinää ja heikotusta ja kaikkea sellaista :) Ne varmaan aina viestittävät juuri siitä, että nyt ei koe tunteitaan kovin rauhallisesti? Tai sitten siitä, että ne tunteet on todella voimakkaita, joita kokee :)
Ja itseasiassa ainoastaan sinua ajatellessa olen kokenut sitä, että pelkkien ajatusten takia sydän hakkaa hetken ihan jossain muualla, kuin siinä omalla paikallaan :) Ehkä siksi, että en ollut ennen koskaan kokenut sellaista, olen saanut sen käsityksen, että tunteeni ovat rauhallisia.

No onneksi sentään se tahto on valikoiva! Herranjumala :) Mieti nyt jos sinulla olisi tuhannesta eri asiasta aivan hemmetin voimakas tahto... burn out :)
Jos on voimakas periksiantamaton tahto, niin uskoisin, että se että sitä ei joskus saisi läpi, saattaisi olla jopa fysiikan lakejen vastaista :)

Ai niin siis vai, että yrität kuitenkin kontrolloida kaikkea, vaikka et haluaisi? :) Ei mutta oikeasti todella hyvä, että ei halua kontrolloida kaikkea, koska ei niin tarvikaan tehdä ja turhaan siinä vain itsensä uuvuttaisi. Parempi laittaa nekin voimat järkevämpään käyttöön :)

Tuohon, että miksi pitäisi välittää itsestään, jos ei saa siitä mitään irti, on kyllä aika vaikea sanoa mitään :( Koska olen joskus itsekin miettinyt sitä. Ja oikeasti ainut syy, jonka silloin keksin oli se, että äiti suuttuisi, jos saisi tietää etten ole edes syönyt mitään moneen päivään :) Ja se on kyllä todella huono syy :) Että en aio sanoa, että siksi pitäisi välittää itsestään, koska on joillekin toisille niin tärkeä :) Se on totta, mutta se ei kyllä ole syy.
Pitäisi varmasti välittää ja pitää itsestään niin paljon, että olisi itse itselleen todella tärkeä. Se olisi ehkä se sellainen optimaalinen syy :) Ja tietty muutenkin olisi todella hyvä pitää itsestään. Toivon koko sydämestäni, että oikeasti pidät itsestäsi. Ja ehkä voisit joskus sellaisista tunteista löytää sen syyn?
Minulle se on ainakin ihan selvää, miksi sinun pitäisi välittää itsestäsi :)
Ja sitäpaitsi, kyllähän itsestään saa irti monenlaisia kivoja tunteita ja olotiloja, kun vain on kiltti itselleen :)
Se on kyllä hyvä, että löydät niitä positiivisia puolia :)
Positiivisien puolten ajattelu on niin ihana asia, että mitäs väliä sillä on, vaikka olisi itseään vähän huijannutkin ajattelemaan niin :) Siinä asiassa itsensä huijaaminen voidaan laskea kuuluvaksi tarpeellisiin erikoistaitoihin :)

Lue lisää

itseeni otan toisen purkauksista, että en ole yhtään parempi kuin muut. Ei sitä vaan osaa aina nähdä asioiden taakse. Mutta sellaistahan se on. Emme me ihmiset oikein osaa yleensä kuunnella ja ymmärtää sitä, mitä meille sanotaan. Itse kyllä eläisin ihan mielelläni kuplassa :)

Kyllä sinä varmaan tunnet sitten voimakkaammin, kun saat ihan fyysisiä oireita siitä. Harvemmin minulle sellaisia tulee. En minä yritä kuin kontrolloida itseäni ja sitäkin usein huonolla menestyksellä :) Kyllä minulla on kova itsekuri, mutta en vain aina osaa suunnata sitä oikeisiin asioihin.

No en minä oikein tiedä, miksi minun tarvitsisi pitää itsestäni. Voin kyllä hyväksyä itseni, mutta pitäminen on eri asia. En oikeastaan keksi mitään sellaista hyvää, mistä voisin varsinaisesti pitää itsessäni. Olen hyvin keskinkertaisen harmaa ihminen kaikilta osin. Ja tuokin on jo melkein kehu, kun oikein itseään ajattelee :)

minäkin joskus kirjoitti:

itseeni otan toisen purkauksista, että en ole yhtään parempi kuin muut. Ei sitä vaan osaa aina nähdä asioiden taakse. Mutta sellaistahan se on. Emme me ihmiset oikein osaa yleensä kuunnella ja ymmärtää sitä, mitä meille sanotaan. Itse kyllä eläisin ihan mielelläni kuplassa :)

Kyllä sinä varmaan tunnet sitten voimakkaammin, kun saat ihan fyysisiä oireita siitä. Harvemmin minulle sellaisia tulee. En minä yritä kuin kontrolloida itseäni ja sitäkin usein huonolla menestyksellä :) Kyllä minulla on kova itsekuri, mutta en vain aina osaa suunnata sitä oikeisiin asioihin.

No en minä oikein tiedä, miksi minun tarvitsisi pitää itsestäni. Voin kyllä hyväksyä itseni, mutta pitäminen on eri asia. En oikeastaan keksi mitään sellaista hyvää, mistä voisin varsinaisesti pitää itsessäni. Olen hyvin keskinkertaisen harmaa ihminen kaikilta osin. Ja tuokin on jo melkein kehu, kun oikein itseään ajattelee :)

Lue lisää

jokainen ottaa joskus itseensä toisten purkauksista. Se on varmaan ihan normaali reaktio.

Eläisitkö muka mielelläsi kuplassa? :) No ehkä silloin jos ei osaisi kyseenalaistaa sitä tilannetta :) Vaikka en minä kyllä varmaan silloinkaan. Ehkä sitä voi tavallaan kuitenkin elää realistisenkin elämänsä joskus vähän pilvilinnojensa keskellä, kun vain ajattelee asioita sillä tavalla ja ottaa sinne niitä elämän negatiivisiakin puolia. Ei mun mielestä ainakaan pilvistä tarvitse tipahtaa jos on kiivennyt sinne huolella, ehkä se on lähimpänä kuplassa elämistä, mitä itse voin kuvitella :)

Niin ainakin luulisin, että jos on siunaantunut itsekuria, niin se kannattaisi mielummin suunnata omiin tekoihinsa kuin tunteisiinsa. Vaikka jos nyt ottaa jonkin hyvin yksinkertaisen esimerkin, niin sillä tavalla, että jos päättää vaikka olla syömättä karkkia, niin ei yrittäisi kontrolloida sitä tunnettaan siitä, että haluaa syödä karkkia, vaan mielummin sitä tekoaan, että syökö sitä. Mielestäni tuo sama kaava toimii myös monimutkaisemmissakin asioissa. Ei minun mielestäni tunteissa ole mitään pahaa, vaikka voivathan ne joskus pelottaakin, mutta teoissa taas sen sijaan voi ollakin. Tunteet eivät mielestäni koskaan ole suoranaisesti virheitä, eikä niitä siksi pitäisi yrittää niin hirveästi kontrolloida :) Vaikka ymmärrän kyllä sen, että sinusta voi tuntua siltä, että jos et kontrolloi niitä, kaikki menee ihan pieleen.

Koska olisit onnellisempi, jos pitäisit itsestäsi. Ja itsestään pitäminen on paras mahdollinen pohja monelle asialle. Ja se luo turvallisuutta tunteisiin ja ajatuksiin. Kun aina puhutaan siitä perusturvallisuuden tunteesta, joka muodostuu lapsena, ja joka vaikuttaa paljon ihmisen elämään. Ja olen ollut aika surullinen siitä, kun olen vähän ajatellut, että sinulle ei ole tainnut muodostua sitä perusturvallisuuden tunnetta? :( Monet ihmiset joutuvat kokemaan jotain sellaista, että se tunne jää muodostumatta, ehkä sinäkin? :( Ja luulen, että itsestään pitäminen liittyy vahvasti siihen. Koska sehän on sitä turvallisuuden tunnetta, että voi aina ajatella, että kelpaa ihan sellaisena kuin on, ja että voi luottaa siihen, että itsessään eikä maailmassa ole mitään minkä takia tulisi hylätyksi. Ja tavallaanhan tuo liittyy todella suurelta osalta omaan kokemukseen itsestään.
Voin luvata ja vannoa, että sinussa ei ole mitään sellaista, joka tekisi sinusta arvottoman tai kamalan. Jos joskus mietit mitään sellaista. Ja jos nyt ajattelet, että minä en tunne sinua, enkä tiedä mitä sisälläsi on, niin olet ihan oikeassa, mutta eihän kukaan voikaan sellaista tietää kenestäkään. Ja kyllä ihan varmasti ennemmistön sisällä on jonkinlaista pimeyttä. Eikä siinä ole mitään kamalaa. Uskon, että ihmiset ovat kuitenkin jollakin tapaa rakentuneet erilaisista voimista, jotka elävät rinta rinnan. Niin sinä, niin minä, niin kaikki. Sinussa ei ole mitään vikaa.
Ja kaikenlisäksi sinä olet vielä oikeasti todella ihana :) On olemassa paljon ihmisiä, jotka kelpaavat ihan hyvin täysin itsenänsä, mutta heidän sisällään ei edes ole niin paljon kuin sinun sisälläsi. Sinä kelpaat paremmin kuin hyvin :) Äläkä nyt heti ajattele, että nämä sanat ovat vain minun vääriä mielikuvia, koska ne eivät todellakaan ole.

Vähän arvasin tuon, että et oikein pidä itsestäsi, ja se on oikeasti todella kamalaa :(
Et todellakaan ole keskinkertaisen harmaa ihminen mitenkään. Tai sitten meidän käsitykset keskinkertaisesta harmaudesta ovat valovuosien päässä toisistaan :)
Minä en sitä todellakaan tajua miten et voisi löytää itsestäsi asioita, joista pidät. Minä pidän kaikesta sinussa niin paljon :) No jos aloitetaan vaikka siitä, että etkö mielestäsi ole älykäs? Vai onko se jotain sellaista, mistä et siltikään pidä...?
En nyt oikein tiedä onko olemassa jotakin sellaista yleispätevää hierarkista suhdetta ominaisuuksille, mutta ainakin itse olen aina tuntenut niin, että tietynlainen älykkyys on tärkein ominaisuus ihmisessä. Enkä nyt tarkoita mitään matemaattista älykkyyttä tai mitään pätemistä tai sellaista, vaan ihan normaalissa keskustelussa esiintulevaa älykkyyttä, sitä että osaa ajatella. Ja sinusta se on kyllä tullut jo ihan 100% esiin, ihan heti :)
Tietty jokaisella on varmasti omat järjestyksensä ominaisuuksille, joita arvostaa mutta jos nyt vielä vaikka ottaa esimerkiksi sellaisen yleisesti paljon arvostetun ominaisuuden. Vaikka enhän minä siis tiennytkään miltä näytät :) mutta siitä millainen kuva sinusta minulla on päässäni en voi muuta sanoa kuin että olet ihan mielettömän komea :) Kai sinä siitä nyt itsessäsi voit pitää :)
Minä ainakin olen ihan oikeasti sinusta sitä mieltä, että sinussa on kaikki ne sellaiset niin sanotut yleisesti hyvänä pidetyt ominaisuudet, ja sitten sinussa on vielä roppakaupalla sellaisia ihania ominaisuuksia, joista minä henkilökohtaisesti pidän hyvin paljon :) Ja sekin vielä, että olen huomannut, että sinusta puuttuu sellaiset viat, joita olen henkilökohtaisesti pitänyt aina pitkänä miinuksena.
Äläkä nyt jooko ajattele, että minä en näe mitään tai olen sokea tai elän hattaraa silmissä tai jotain sellaista? Eikö me joskus vähän tultu siihen tulokseen, että minulla saa olla oma subjektiivinen näkemykseni, eikä se ole mitenkään väärä tai heikko, eikä se yhtäkkiä romahda.

Itsensä hyväksyminenkin on jo kyllä todella hieno asia :) Olen siitä iloinen puolestasi :)

minäkin joskus kirjoitti:

itseeni otan toisen purkauksista, että en ole yhtään parempi kuin muut. Ei sitä vaan osaa aina nähdä asioiden taakse. Mutta sellaistahan se on. Emme me ihmiset oikein osaa yleensä kuunnella ja ymmärtää sitä, mitä meille sanotaan. Itse kyllä eläisin ihan mielelläni kuplassa :)

Kyllä sinä varmaan tunnet sitten voimakkaammin, kun saat ihan fyysisiä oireita siitä. Harvemmin minulle sellaisia tulee. En minä yritä kuin kontrolloida itseäni ja sitäkin usein huonolla menestyksellä :) Kyllä minulla on kova itsekuri, mutta en vain aina osaa suunnata sitä oikeisiin asioihin.

No en minä oikein tiedä, miksi minun tarvitsisi pitää itsestäni. Voin kyllä hyväksyä itseni, mutta pitäminen on eri asia. En oikeastaan keksi mitään sellaista hyvää, mistä voisin varsinaisesti pitää itsessäni. Olen hyvin keskinkertaisen harmaa ihminen kaikilta osin. Ja tuokin on jo melkein kehu, kun oikein itseään ajattelee :)

Lue lisää

päättänyt vain lopettaa kirjoittamisen... :( Tai etkö ole ehtinyt tai jaksanut..
Kirjoitan kuitenkin nyt, kun ajattelin äsken ja itketti ihan hirveästi ja itkettää vieläkin.
En tiedä mitä sinä ajattelet ja tuntuuko tämä kaikki sinusta ihan tyhmältä, mutta minä tunnen ja tiedän sen, että sinä olet minulle se ainoa ihminen koko maailmankaikkeudessa, jonka kanssa minun kuuluu olla.

Rakastan sinua ja haluan kunnioittaa kaikkia päätöksiäsi, mutta tiedän sen, että en voi olla ilman sinua.
Tunteeni sinua kohtaan ovat sellaisia, jotka vain ovat aina olemassa, ja niin niiden kuuluukin olla.

Ei aika niitä pois syö, ei mikään. Tiedän, että maailmassa ei ole mitään sellaista, joka tappaisi minun tunteeni sinua kohtaan. Ja se tieto siitä, että on olemassa ainakin yksi ihminen, jota rakastan koko sydämestäni aina vaikka mitä tapahtuisi, tuntuu hyvältä. Olen vain niin pahoillani siitä, että sinä et usko sitä.

Ja minusta tuntuu oikeasti siltä, että olen kasvanut paljon. Olin ihan liian ylpeä ja olen varma, että jossain toisessa elämässä suhtauduin kaikkeen kuin johonkin tyhmään peliin, jossa on tarkoitus olla niin ylpeä kuin voi olla, oman onnensa ja etenkin toisen onnen kustannuksella :( En tiedä mitä olen tehnyt, mutta olen varma että olen satuttanut sinua :( On jo pitkään itkettänyt senkin takia ihan kamalasti :(
Ja sinulla onkin jokin sellainen voima minuun, että saat minut tajuamaan asioita. Olen siitä todella kiitollinen :)
Enkä halua nyt menettää sitä mihin asti olen sinun takiasi päässyt. Olet avannut minut. Pystyn kertomaan sinulle kaikista tunteistani sellaisina kuin ne ovat. Pystyn sanomaan sinulle kuinka tärkeä olet vaikken itse merkitsisikään sinulle sellaista. Omat tunteeni eivät kurista. Haluaisin pitää kiinni siitä, että voisimme olla toisillemme rehellisiä kaikessa..
Ainakin minulle tämä tähän tilanteeseen pääsy on ollut kasvamista. Ja kasvamista minulla on vielä paljon, sen tiedän.

Yritin varovaisesti kysellä joskus toisilta, että mitä mieltä he ovat entisistä elämistä ja tuntuuko heistä siltä, että olisi mahdollista, että niitä olisi olemassa. Ja kukaan ei edes ottanut mun kysymystä tosissaan. Ja vaikka yritin kertoa jotain tieteellisiä todisteita, joita ei pysty loogisesti selittämään, niin silti se oli vain vitsi. Ja tuntuu todella tyhmältä ja seonneelta ajatella tällaisia :( Melkein hävettää kirjoittaa näistä ajatuksista sinullekaan, mutta mun on nyt pakko saada pyytää anteeksi sitä mitä ikinä olenkaan tehnyt sinulle :(
Ja mun on nyt saatava sanoa näistä ajatuksista. En tiedä millä sanalla tätä pitäisi sanoa, mutta olen itse ihan varma siitä, että sinä olet minun toinen puoleni. Olen varmaan jossain sisälläni tuntenut jotain sellaista jo ennen kuin edes uskoinkaan sellaisiin asioihin. Ja olen ihan ensihetkestä asti tiennyt, että sinä olet jotain erilaista, sellaista mitä en ole pystynyt järjellisesti selittämään.
Ja nyt olen jotenkin paljon miettinyt asioita, joita mulle on sanottu. En tiedä mitä ajatella, tunnen että se kaikki on totta, mutta en tiedä onko väärin ajatella niin? En tiedä. Tunnen silti, että kaikki on totta. En tiedä. Olenkohan tulossa hulluksi? Että meillä on vielä sen verran elämiä yhdessä, että pääsemme erääseen päämäärään, ja jos kaikki alkaa tässä elämässä, niin sen kaiken toteutumiseen on vähemmän aikaa. Kaikki päättyy siihen, että olemme yhtä kauneinta energiaa. En tiedä. Tiedän etten ole seonnut, mutta tavallaan olen. Miten voi tuntea niin vahvasti tällaisia asioita, jotka ovat 97% mielestä täyttä paskaa.

Äläkä sano sellaista, että olisin muka onnellisempi jonkun toisen kanssa. En olisi. Tiedän omat tunteeni nyt aivan tarkalleen, ja tiedän että en voi enkä aio olla oikeasti kenenkään kanssa, jos en saa olla sinun kanssasi. Olen sitten yksin sen ajan mitä tätä elämää nyt kestää. Kukaan ei voi pyytää minua valehtelemaan tunteilleni jos en halua, tiedän ne nyt niin selvästi. Olisin hyvin onnellinen, jos me todellakin voisimme olla edes ystäviä. En haluaisi elää ilman sinua :( Meidän ei tarvitse olla mitään, mitä et halua olla. En pyydä, mutta toivon kovasti, että et ole muuttanut mieltäsi siitä, että me voisimme olla ystäviä... :(
Tiedän, että sekin voi olla sinulle todella vaikeaa, mutta kunpa voisit yrittää.. :( En halua pyytää sinua tekemään mitään mitä et halua, mutta toivoisin, että jossain sisälläsi ehkä tietäisit, että me emme voi paeta toisiamme.

Minä en ole sitten sinussa mitään sellaista huomannut, mistä en pitäisi. Mutta vaikka huomaisinkin, niin en rakastaisi sinua yhtään vähempää. Ja jos sinä sitä kammoksut, että näen sinut täydellisenä, niin miksen saisi tuntea niin? Ei täydellisyys minun maailmassani tarkoita virheettömyyttä. Vaan sitä, että millainen on kaikkien ominaisuuksien summana. En oikein tajua näitä tunteitani itsekään, mutta rakastan sinua sen takia, että sinä olet sinä, en minkään yksittäisen ominaisuuden vuoksi.

Minua oikeasti ehkä jotenkin vähän hävettää kirjoittaa tätä viestiä ja hävettää aina kirjoittaa sinulle silloin kun et vastaa :(
Tuntuu entistä enemmän riippakiveltä ja kaikkea sellaista.... :(

En nyt jaksa laittaa näitä ajatuksia mihinkään järjestykseen. Kirjoitin ne vain sellaisena sekavuutena kuin tulivat ulos. Se itkeminen väsyttää kai taas...

oletko taas kirjoitti:

päättänyt vain lopettaa kirjoittamisen... :( Tai etkö ole ehtinyt tai jaksanut..
Kirjoitan kuitenkin nyt, kun ajattelin äsken ja itketti ihan hirveästi ja itkettää vieläkin.
En tiedä mitä sinä ajattelet ja tuntuuko tämä kaikki sinusta ihan tyhmältä, mutta minä tunnen ja tiedän sen, että sinä olet minulle se ainoa ihminen koko maailmankaikkeudessa, jonka kanssa minun kuuluu olla.

Rakastan sinua ja haluan kunnioittaa kaikkia päätöksiäsi, mutta tiedän sen, että en voi olla ilman sinua.
Tunteeni sinua kohtaan ovat sellaisia, jotka vain ovat aina olemassa, ja niin niiden kuuluukin olla.

Ei aika niitä pois syö, ei mikään. Tiedän, että maailmassa ei ole mitään sellaista, joka tappaisi minun tunteeni sinua kohtaan. Ja se tieto siitä, että on olemassa ainakin yksi ihminen, jota rakastan koko sydämestäni aina vaikka mitä tapahtuisi, tuntuu hyvältä. Olen vain niin pahoillani siitä, että sinä et usko sitä.

Ja minusta tuntuu oikeasti siltä, että olen kasvanut paljon. Olin ihan liian ylpeä ja olen varma, että jossain toisessa elämässä suhtauduin kaikkeen kuin johonkin tyhmään peliin, jossa on tarkoitus olla niin ylpeä kuin voi olla, oman onnensa ja etenkin toisen onnen kustannuksella :( En tiedä mitä olen tehnyt, mutta olen varma että olen satuttanut sinua :( On jo pitkään itkettänyt senkin takia ihan kamalasti :(
Ja sinulla onkin jokin sellainen voima minuun, että saat minut tajuamaan asioita. Olen siitä todella kiitollinen :)
Enkä halua nyt menettää sitä mihin asti olen sinun takiasi päässyt. Olet avannut minut. Pystyn kertomaan sinulle kaikista tunteistani sellaisina kuin ne ovat. Pystyn sanomaan sinulle kuinka tärkeä olet vaikken itse merkitsisikään sinulle sellaista. Omat tunteeni eivät kurista. Haluaisin pitää kiinni siitä, että voisimme olla toisillemme rehellisiä kaikessa..
Ainakin minulle tämä tähän tilanteeseen pääsy on ollut kasvamista. Ja kasvamista minulla on vielä paljon, sen tiedän.

Yritin varovaisesti kysellä joskus toisilta, että mitä mieltä he ovat entisistä elämistä ja tuntuuko heistä siltä, että olisi mahdollista, että niitä olisi olemassa. Ja kukaan ei edes ottanut mun kysymystä tosissaan. Ja vaikka yritin kertoa jotain tieteellisiä todisteita, joita ei pysty loogisesti selittämään, niin silti se oli vain vitsi. Ja tuntuu todella tyhmältä ja seonneelta ajatella tällaisia :( Melkein hävettää kirjoittaa näistä ajatuksista sinullekaan, mutta mun on nyt pakko saada pyytää anteeksi sitä mitä ikinä olenkaan tehnyt sinulle :(
Ja mun on nyt saatava sanoa näistä ajatuksista. En tiedä millä sanalla tätä pitäisi sanoa, mutta olen itse ihan varma siitä, että sinä olet minun toinen puoleni. Olen varmaan jossain sisälläni tuntenut jotain sellaista jo ennen kuin edes uskoinkaan sellaisiin asioihin. Ja olen ihan ensihetkestä asti tiennyt, että sinä olet jotain erilaista, sellaista mitä en ole pystynyt järjellisesti selittämään.
Ja nyt olen jotenkin paljon miettinyt asioita, joita mulle on sanottu. En tiedä mitä ajatella, tunnen että se kaikki on totta, mutta en tiedä onko väärin ajatella niin? En tiedä. Tunnen silti, että kaikki on totta. En tiedä. Olenkohan tulossa hulluksi? Että meillä on vielä sen verran elämiä yhdessä, että pääsemme erääseen päämäärään, ja jos kaikki alkaa tässä elämässä, niin sen kaiken toteutumiseen on vähemmän aikaa. Kaikki päättyy siihen, että olemme yhtä kauneinta energiaa. En tiedä. Tiedän etten ole seonnut, mutta tavallaan olen. Miten voi tuntea niin vahvasti tällaisia asioita, jotka ovat 97% mielestä täyttä paskaa.

Äläkä sano sellaista, että olisin muka onnellisempi jonkun toisen kanssa. En olisi. Tiedän omat tunteeni nyt aivan tarkalleen, ja tiedän että en voi enkä aio olla oikeasti kenenkään kanssa, jos en saa olla sinun kanssasi. Olen sitten yksin sen ajan mitä tätä elämää nyt kestää. Kukaan ei voi pyytää minua valehtelemaan tunteilleni jos en halua, tiedän ne nyt niin selvästi. Olisin hyvin onnellinen, jos me todellakin voisimme olla edes ystäviä. En haluaisi elää ilman sinua :( Meidän ei tarvitse olla mitään, mitä et halua olla. En pyydä, mutta toivon kovasti, että et ole muuttanut mieltäsi siitä, että me voisimme olla ystäviä... :(
Tiedän, että sekin voi olla sinulle todella vaikeaa, mutta kunpa voisit yrittää.. :( En halua pyytää sinua tekemään mitään mitä et halua, mutta toivoisin, että jossain sisälläsi ehkä tietäisit, että me emme voi paeta toisiamme.

Minä en ole sitten sinussa mitään sellaista huomannut, mistä en pitäisi. Mutta vaikka huomaisinkin, niin en rakastaisi sinua yhtään vähempää. Ja jos sinä sitä kammoksut, että näen sinut täydellisenä, niin miksen saisi tuntea niin? Ei täydellisyys minun maailmassani tarkoita virheettömyyttä. Vaan sitä, että millainen on kaikkien ominaisuuksien summana. En oikein tajua näitä tunteitani itsekään, mutta rakastan sinua sen takia, että sinä olet sinä, en minkään yksittäisen ominaisuuden vuoksi.

Minua oikeasti ehkä jotenkin vähän hävettää kirjoittaa tätä viestiä ja hävettää aina kirjoittaa sinulle silloin kun et vastaa :(
Tuntuu entistä enemmän riippakiveltä ja kaikkea sellaista.... :(

En nyt jaksa laittaa näitä ajatuksia mihinkään järjestykseen. Kirjoitin ne vain sellaisena sekavuutena kuin tulivat ulos. Se itkeminen väsyttää kai taas...

Lue lisää

kirjoittelemaan, ennen tätä. Ei tässä mitään sen kummempaa. Ymmärrän kyllä ajatuksesi ja tunteesi, kun noita samoja asioita olen itsekin joutunut pyörittelemään sisälläni.

Mutta juuri sen rakkauden takia on sinunkin yritettävä elää elämääsi. Elämä on joskus tällaista, kun ei saa sitä mitä haluaisi. Vaikka se välillä pahalta tuntuukin, niin ei sitä aina kuitenkaan tarvitse pahalla ajatella. Täytyy yrittää etsiä onnea siitä, mitä elämässä on läsnä.

Et sinä ole minua satuttanut. Toivoisin, että uskot sen. Minun kivut johtuvat ihan muista asioista. Etkä ole mikään riippakivi, en vain ihan oikeasti aina ehdi tänne :) Se tässä tietysti on surullista, että me olemme samassa tilanteessa ja omaamme saman kohtalon. Mutta toisaalta, onneksi emme ole yksin tilanteidemme kanssa :)

Vaan ei auta, on vain yritettävä pärjätä sillä, mitä aineksia elämässä nyt on. Aika voimattomaksi ja väsyneeksi se vaan tekee olon, kun ei pysty asioita mitenkään muuttamaan.

Turhaan sinua hävettää, sillä minun puolesta saat kyllä kertoa ihan mitä itse haluat :) Kunhan et vain kerää liikaa turhaa toivoa sisääsi :( Koska en valitettavasti voi vastata tunteisiisi, niin kuin sinä tahtoisit.

nyt ehtinyt kirjoitti:

kirjoittelemaan, ennen tätä. Ei tässä mitään sen kummempaa. Ymmärrän kyllä ajatuksesi ja tunteesi, kun noita samoja asioita olen itsekin joutunut pyörittelemään sisälläni.

Mutta juuri sen rakkauden takia on sinunkin yritettävä elää elämääsi. Elämä on joskus tällaista, kun ei saa sitä mitä haluaisi. Vaikka se välillä pahalta tuntuukin, niin ei sitä aina kuitenkaan tarvitse pahalla ajatella. Täytyy yrittää etsiä onnea siitä, mitä elämässä on läsnä.

Et sinä ole minua satuttanut. Toivoisin, että uskot sen. Minun kivut johtuvat ihan muista asioista. Etkä ole mikään riippakivi, en vain ihan oikeasti aina ehdi tänne :) Se tässä tietysti on surullista, että me olemme samassa tilanteessa ja omaamme saman kohtalon. Mutta toisaalta, onneksi emme ole yksin tilanteidemme kanssa :)

Vaan ei auta, on vain yritettävä pärjätä sillä, mitä aineksia elämässä nyt on. Aika voimattomaksi ja väsyneeksi se vaan tekee olon, kun ei pysty asioita mitenkään muuttamaan.

Turhaan sinua hävettää, sillä minun puolesta saat kyllä kertoa ihan mitä itse haluat :) Kunhan et vain kerää liikaa turhaa toivoa sisääsi :( Koska en valitettavasti voi vastata tunteisiisi, niin kuin sinä tahtoisit.

Lue lisää

niin kiva, että minuakin hävettää vähän vähemmän kirjoitella kaikesta oudosta :)

En tiedä haluatko tietää sitä, mutta haluan että tiedät sen kuitenkin, että rakastan sinua ehdottomasti. Ja todella haluan kunnioittaa kaikkia päätöksiäsi. Mutta koska tavallaan sinun päätöksesi ovat myös minun päätöksiä, niin siksi niitä on joskus vaikea hyväksyä. Mutta silti kaikki sinun päätöksesi ovat minulle ihan yhtä tärkeitä kuin omani. Enkä väheksy niitä.

Kyllä minä silti koen, että olen satuttanut sinua :( Ja tiedän, että olen nyt ihan siis tässäkin elämässä.. Ja olen siitäkin hyvin pahoillani :(
Jos mua nyt hävettäisi vähän vähemmän puhua näistä asioista, kun sinä sanoit että ei tarvitse hävettää :) Niin. Minusta ihan oikeasti tuntuu, että jossain entisessä elämässä satutin sinua :(
Ja olen miettinyt tuota sinun pahaa oloasi, ja tajuan kyllä, että tietyt elämänkokemukset ovat vaikuttaneet siihen, mutta silti... :( En voi olla ajattelematta sitä, että jos minä sain sen aikaan :(
Ja kun luin joitain tutkimuksia entisistä elämistä, niin niissä kaikissa todettiin, että lapset muistavat entisiä elämiä parhaiten, mutta sitten ne muistot alkavat hälventyä. Ja kun sinulla on se tunne siitä ainaisesti hylätyksi tulemisesta, niin minä tunsin joskus ihan pienenä juuri samoin. Ja sille ei ole mitään syytä. Tai yhtä syytä olen ennen ajatellut, mutta se ei ole yhtään järkevä. Ja muistan, että menin aina ihan johonkin sellaiseen turtuneeseen paniikkiin, kun yhtäkkiä tuli vaan tunne, että kaikki joista olen koskaan välittänyt, ovat hylänneet minut ja olen yksin maailmassa, eikä millään ole mitään väliä. Ja muistan sen todella selvästi ja se tunne oli jotenkin todella järjestäytynyt 2-3-vuotiaan tunteeksi. Ja olen vain ajatellut sitä, että koska meillä on sama tunne ja sinun tunteesi on noin paljon pahempi, niin olen varmaan aiheuttanut sen :(
Jos jotain niin kamalaa on tapahtunut, että ne tunteet ovat siirtyneet mukana?
En tiedä :( Olen yrittänyt ajatella, ja saan kiinni sellaisista asioista kuin ylpeys ja sellainen tietynlainen omien tunteiden vähättely, jotta ei olisi se joka tuntee eniten. En tiedä. Tuollaisia tunteita minulla on ollut nytkin, mutta olen päässyt niistä eroon sinun takiasi, ja se tuntuu todella hyvältä :)

Ymmärrän kyllä sen, että et voi olla enempää nyt. Kyllä minä sellaisia yritän olla toivomatta. Haaveilemasta en varmaan pysty lopettamaan, mutta haaveet ovatkin vain haaveita :)
Mutta sitä kohtaan minulla on edelleen sisälläni paljon toivoa, että sinun olosi paranisi. Tai että voisit joskus nähdä itsesi kokonaisuutena, ihanana sellaisena :)
Vaikka tietysti rakastan sinua ihan yhtä paljon vaikka et löytäisikään voimaa parantaa sitä. Mutta tiedän kyllä sen, että pohjimmiltasi sinä olet tuossakin asiassa vahva ja pystyisit kyllä muuttamaan sen, vaikka se varmaan kaiken voiman tarvitsisikin.
Ja jos nyt et voi ajatella itseäsi kokonaisuutena, niin sitten sinun tarvitsee muistaa se, että minä rakastan sinua sellaisena. Eli sinun näkökulmaasi sopeutettuna, rakastan molempia puoliasi :)

On vain ihan hirveän vaikea ajatella sitä elämänsä elämistä. Kun tiedän sen, että jos oikeasti eläisin elämääni, niin se menisi ihan kamalaan suuntaan. Sitten sitä vain on ja jos olo on muutenkin huono, niin tästä ei löydä mitään positiivista. Ainoa positiivinen asia on oikeasti se, että me voidaan jutella, ja siitä saan jotain sellaista virtaa, että ehkä pystyy joskus iloitsemaan joistain pienistä asioistakin :)
Ja se on kyllä hyvä tietää, että ei ole yksin sentään :) Vaikka onhan se surullistakin tietenkin. Ja kun en minä ainakaan koskaan pystyisi tällaisesta olosta kellekään muulle kertomaan. Ja tavallaan se, että ei pysty kertomaan pahentaa sitä, koska muut ihmiset eivät tajua millainen tilanne on, niin he vähän ehkä pahentavat sitä omalla suhtautumisellaan.

Kyllä voimaton ja väsynytkin saa olla. Ehkä me nyt vaan keräillään hiljalleen voimia :)
Mun mielestä ainakin se on aika ymmärrettävää, että ollaan vähän väsähtäneitä nyt. Me ollaan käyty läpi paljon asioita, ja ne herättävät ihan varmasti paljon pelkoja.

Älä huoli siitä, että keräisin liikaa toivoa sisälleni :) Toivon vain sitä, että voitaisiin puhua kaikesta rehellisesti. Se olisi jo todella paljon :) Haluaisin ainakin itse yrittää.
Me ollaan mun mielestä vähän etäännytty... Ja ymmärrän kyllä sen, että miksi :(
Mutta sitä halusin kysyä, että kun me nyt ollaan ystäviä ihan vain näin, eikä nyt toivota mitään muuta, niin voidaanko me nyt lopettaa se etääntyminen? Vai onko se liian vaikeaa, jos oltaisiin vähän läheisempiä? Voit kyllä sanoa, jos se on nyt liian vaikeaa, en minä suutu tai pety :)

Olen iloinen, että voimme kirjoitella :) Kyllä mua silti vähän vielä hävettää puhua noista entisistä elämistä ja tuollaisesta, mutta tuntuu ihan hyvältä saada niitäkin ajatuksia ulos :)

sinä olet kirjoitti:

niin kiva, että minuakin hävettää vähän vähemmän kirjoitella kaikesta oudosta :)

En tiedä haluatko tietää sitä, mutta haluan että tiedät sen kuitenkin, että rakastan sinua ehdottomasti. Ja todella haluan kunnioittaa kaikkia päätöksiäsi. Mutta koska tavallaan sinun päätöksesi ovat myös minun päätöksiä, niin siksi niitä on joskus vaikea hyväksyä. Mutta silti kaikki sinun päätöksesi ovat minulle ihan yhtä tärkeitä kuin omani. Enkä väheksy niitä.

Kyllä minä silti koen, että olen satuttanut sinua :( Ja tiedän, että olen nyt ihan siis tässäkin elämässä.. Ja olen siitäkin hyvin pahoillani :(
Jos mua nyt hävettäisi vähän vähemmän puhua näistä asioista, kun sinä sanoit että ei tarvitse hävettää :) Niin. Minusta ihan oikeasti tuntuu, että jossain entisessä elämässä satutin sinua :(
Ja olen miettinyt tuota sinun pahaa oloasi, ja tajuan kyllä, että tietyt elämänkokemukset ovat vaikuttaneet siihen, mutta silti... :( En voi olla ajattelematta sitä, että jos minä sain sen aikaan :(
Ja kun luin joitain tutkimuksia entisistä elämistä, niin niissä kaikissa todettiin, että lapset muistavat entisiä elämiä parhaiten, mutta sitten ne muistot alkavat hälventyä. Ja kun sinulla on se tunne siitä ainaisesti hylätyksi tulemisesta, niin minä tunsin joskus ihan pienenä juuri samoin. Ja sille ei ole mitään syytä. Tai yhtä syytä olen ennen ajatellut, mutta se ei ole yhtään järkevä. Ja muistan, että menin aina ihan johonkin sellaiseen turtuneeseen paniikkiin, kun yhtäkkiä tuli vaan tunne, että kaikki joista olen koskaan välittänyt, ovat hylänneet minut ja olen yksin maailmassa, eikä millään ole mitään väliä. Ja muistan sen todella selvästi ja se tunne oli jotenkin todella järjestäytynyt 2-3-vuotiaan tunteeksi. Ja olen vain ajatellut sitä, että koska meillä on sama tunne ja sinun tunteesi on noin paljon pahempi, niin olen varmaan aiheuttanut sen :(
Jos jotain niin kamalaa on tapahtunut, että ne tunteet ovat siirtyneet mukana?
En tiedä :( Olen yrittänyt ajatella, ja saan kiinni sellaisista asioista kuin ylpeys ja sellainen tietynlainen omien tunteiden vähättely, jotta ei olisi se joka tuntee eniten. En tiedä. Tuollaisia tunteita minulla on ollut nytkin, mutta olen päässyt niistä eroon sinun takiasi, ja se tuntuu todella hyvältä :)

Ymmärrän kyllä sen, että et voi olla enempää nyt. Kyllä minä sellaisia yritän olla toivomatta. Haaveilemasta en varmaan pysty lopettamaan, mutta haaveet ovatkin vain haaveita :)
Mutta sitä kohtaan minulla on edelleen sisälläni paljon toivoa, että sinun olosi paranisi. Tai että voisit joskus nähdä itsesi kokonaisuutena, ihanana sellaisena :)
Vaikka tietysti rakastan sinua ihan yhtä paljon vaikka et löytäisikään voimaa parantaa sitä. Mutta tiedän kyllä sen, että pohjimmiltasi sinä olet tuossakin asiassa vahva ja pystyisit kyllä muuttamaan sen, vaikka se varmaan kaiken voiman tarvitsisikin.
Ja jos nyt et voi ajatella itseäsi kokonaisuutena, niin sitten sinun tarvitsee muistaa se, että minä rakastan sinua sellaisena. Eli sinun näkökulmaasi sopeutettuna, rakastan molempia puoliasi :)

On vain ihan hirveän vaikea ajatella sitä elämänsä elämistä. Kun tiedän sen, että jos oikeasti eläisin elämääni, niin se menisi ihan kamalaan suuntaan. Sitten sitä vain on ja jos olo on muutenkin huono, niin tästä ei löydä mitään positiivista. Ainoa positiivinen asia on oikeasti se, että me voidaan jutella, ja siitä saan jotain sellaista virtaa, että ehkä pystyy joskus iloitsemaan joistain pienistä asioistakin :)
Ja se on kyllä hyvä tietää, että ei ole yksin sentään :) Vaikka onhan se surullistakin tietenkin. Ja kun en minä ainakaan koskaan pystyisi tällaisesta olosta kellekään muulle kertomaan. Ja tavallaan se, että ei pysty kertomaan pahentaa sitä, koska muut ihmiset eivät tajua millainen tilanne on, niin he vähän ehkä pahentavat sitä omalla suhtautumisellaan.

Kyllä voimaton ja väsynytkin saa olla. Ehkä me nyt vaan keräillään hiljalleen voimia :)
Mun mielestä ainakin se on aika ymmärrettävää, että ollaan vähän väsähtäneitä nyt. Me ollaan käyty läpi paljon asioita, ja ne herättävät ihan varmasti paljon pelkoja.

Älä huoli siitä, että keräisin liikaa toivoa sisälleni :) Toivon vain sitä, että voitaisiin puhua kaikesta rehellisesti. Se olisi jo todella paljon :) Haluaisin ainakin itse yrittää.
Me ollaan mun mielestä vähän etäännytty... Ja ymmärrän kyllä sen, että miksi :(
Mutta sitä halusin kysyä, että kun me nyt ollaan ystäviä ihan vain näin, eikä nyt toivota mitään muuta, niin voidaanko me nyt lopettaa se etääntyminen? Vai onko se liian vaikeaa, jos oltaisiin vähän läheisempiä? Voit kyllä sanoa, jos se on nyt liian vaikeaa, en minä suutu tai pety :)

Olen iloinen, että voimme kirjoitella :) Kyllä mua silti vähän vielä hävettää puhua noista entisistä elämistä ja tuollaisesta, mutta tuntuu ihan hyvältä saada niitäkin ajatuksia ulos :)

Lue lisää

minua tässä elämässä? Ei kai omia tunteitaan pitäisi koskaan vähätellä. Minun mielestä muutkaan eivät voi silloin kunnioittaa niitä, jos itse vähättelee omia tunteitaan.

En tiedä voinko koskaan enää olla kokonainen, kun ainakin puolet minusta on repäisty pois. En minä nyt silti itseäni niin huonona näe. Enkä haluakaan nähdä, sillä se tuottaisi aika paljon lisää ongelmia.

Miksi elämäsi menisi huonoon suuntaan, jos sitä eläisit? Se ettei pysty avautumaan kenelläkään ei kyllä minun mielestä ole loppujen lopuksi ollenkaan hyväksi ihmiselle. Siinä tuhoaa pian itsensä ja ehkä muitakin sivussa. Ja silloinhan, kun ihmiset eivät tiedä asioista, he eivät osaa suhtautuakaan niihin oikein. On vaikea ymmärtää, jos ei tiedä.

Mitä tarkoitat tuolla, että olisimme vähän läheisempiä?

olet satuttanut kirjoitti:

minua tässä elämässä? Ei kai omia tunteitaan pitäisi koskaan vähätellä. Minun mielestä muutkaan eivät voi silloin kunnioittaa niitä, jos itse vähättelee omia tunteitaan.

En tiedä voinko koskaan enää olla kokonainen, kun ainakin puolet minusta on repäisty pois. En minä nyt silti itseäni niin huonona näe. Enkä haluakaan nähdä, sillä se tuottaisi aika paljon lisää ongelmia.

Miksi elämäsi menisi huonoon suuntaan, jos sitä eläisit? Se ettei pysty avautumaan kenelläkään ei kyllä minun mielestä ole loppujen lopuksi ollenkaan hyväksi ihmiselle. Siinä tuhoaa pian itsensä ja ehkä muitakin sivussa. Ja silloinhan, kun ihmiset eivät tiedä asioista, he eivät osaa suhtautuakaan niihin oikein. On vaikea ymmärtää, jos ei tiedä.

Mitä tarkoitat tuolla, että olisimme vähän läheisempiä?

Lue lisää

en tullut lähellesi silloin kun olisi pitänyt tulla, lähdin aina vain kylmästi sanomatta mitään, en antanut toivoa, tiesin sisälläni miten sinuun sattuu, mutta siltikään en tehnyt mitään, annoin sinuun sattua... :( Eikä tuo lista vielä edes tuohon lopu :( Sekoitin elämääsi, en tullut silloin kun olisi pitänyt tulla koska ainakin alitajuisesti pelasin tunteillasi :( Halusin näyttää, että en tarvitse sinua niin paljon kun oikeasti tarvitsen ja halusin säilyttää ylpeyttäni. Muistan jotain mitä kirjoitin joskus, ja mitätöin sillä sinun oikeuttasi omiin tunteisiisi, jotka ovat ihan oikeita. :( Itkettää kirjoittaakin kaikesta tästä :( En voi sanoin ilmaista kuinka pahoillani olen :(
En tiedä mikä noista teoistani sinusta tuntuu kamalimmalta, mutta minä en itse meinaa edes kestää sitä ajatusta siitä, että en tehnyt koskaan mitään, vaikka tiesin miten paha sinun oli olla :( En tajua miten olen voinnut olla niin tyhmä, kädet tärisee kun sitä ajattelee :( Olen niin pahoillani :(

Olet ihan oikeassa, että omia tunteitaan ei kyllä pitäisi vähätellä. Minusta vaan tuntuu joskus siltä, että aina kun tulee itseensä vähän epävarma olo, niin sitten samalla se johtaa myös siihen omien tunteidensa vähättelyyn. Ja välillä oikeasti sekin, että muut eivät kunnioita ajatuksia johtaa siihen, että niitä alkaa vähätellä. Se on surullista :( Mutta totta on, että enemmän niitä kunnioitetaan kun ei itsekään niitä vähättele :)

Mitä tarkalleen tarkoitat sillä, että puolet sinusta on repäisty pois? :( Olen pahoillani, että epäilet sitä voitko koskaan enää olla kokonainen :( Minä kyllä haluan uskoa, että ehkä voisit joskus olla. Mikä sinut saa uskomaan siihen, että et pystyisi saavuttamaan kokonaisuutta enää? Ja millaisia ajatuksia siitä syntyy, kun ajattelet että jos se voisi olla mahdollista, vai ajatteletko niin koskaan?
Olen hyvin iloinen, että et näe itseäsi niin huonona, koska sitä sinä et todellakaan ole :) Se on täysin totta, että itsensä huonona näkeminen tuottaisi paljon ongelmia lisää.

En ole varma osaanko selittää sitä kunnolla miksi elämäni menisi huonoon suuntaan, jos eläisin sitä. Tiedätkö sen tunteen, että kun on sisällä vaan paljon surua ja on alakuloinen niin miten maailman hirveintä on olla sellaisessa olossa huvipuistossa? Silloin haluaisi istua vaan jossain harmaassa syyssateessa ja katsella kun lehdet tippuvat puista ja pisarat taivaasta. Se on ehkä vähän sama asia, kun sisältä on paha olla, niin jos eläisin niin se elämä ei menisi sinne hattaraan ja huvipuistoon päin, vaan jonnekin hyvin synkkään paikkaan. Voin kuvitella hyvin millaisia asioita tapahtuisi, enkä minä oikeasti halua niiden tapahtuvan.
Olet niin täysin oikeassa tuosta avautumisesta. Se on vain ihan hirveän pelottavaa ja vaikeaa :( Uskotko siihen, että vaikka olisi aina sulkenut kaiken sisälleen, pystyisi oppimaan avautumaan? Minusta ei ainakaan nyt tunnu siltä, että voisin esimerkiksi perheenjäsenteni kanssa jakaa mitään kovinkaan syviä tuntojani. Sinun kanssasi tosin on niin helppo puhua, että tuntuu että voisin jopa antaa itseni avautua ihan kokonaan, mutta pelkään kyllä sitä, että jos sanon jotain väärin, tai huomaat jotain mistä et pidä.. Vaikka tuollaisia ajatuksia on varmasti kaikilla, joille avautuminen on joskus vähän vaikeaa. Ainakin luulen niin.
Noinhan se juuri on, että on liian vaikea ymmärtää jos ei tiedä. Sen takia se avautuminen olisi kyllä todella tärkeää.
Koetko sinäkin avautumisen todella vaikeana? Jos koet, niin liittyykö siihen samanlaisia pelkoja kuin minulla, että joku näkee jotain mistä ei pidä ja on päästänyt sen ihmisen sisälleen, josta käsin voi satuttaa todella paljon? Ja en todellakaan tiedä miksi sitä pelkää niin paljon, että ei voi sanoa edes omille perheenjäsenilleen, että on joskus vähän paha olla. Eihän se kai ole kovin loogista? Ehkä varmaan myös pelkään sitä, että keräisin kaikki voimani sellaisen sanomiseen ja sitten se ihan tyystin ohitettaisiin eikä kukaan edes kuullut. En tiedä.

Tarkoitan sillä, että oltaisiin vähän läheisempiä juuri kai tätä, että voidaan puhua tunteistamme syvällisestikin. Ja sitä, että voitaisiin puhua myös omista peloista...? Koska minusta niistä olisi tärkeä puhua, ja ainakin minusta tuntuu siltä, että haluaisin puhua omista peloistani, mutta en kai vaan uskalla, jos sinäkään et halua oikein puhua omistasi. Ja että voitaisiin puhua myös ihan kaikista negatiivisista tunteista, niin kuin esimerkiksi silloin kun joskus sanoit siitä, miltä sinusta tuntui kun uhkailin ja vaadin. En nyt sitä siis tietenkään tarkoita, että negatiivisia asioita pitäisi keksimällä keksiä :) Vaan ihan sitä siis, että niistä voisi aina sanoa jos siltä tuntuu.
En todellakaan tiedä, että onko se että oltaisiin sillä tavalla vähän läheisempiä nyt liikaa...? Voit kyllä sanoa jos on..?

Mun mielestä on niin ihana jutella sinun kanssasi, koska ainakin minusta tuntuu nyt siltä, että me osataan kunnioittaa toisiamme ja voidaan jutella kaikesta ihan tasa-arvoisina, niin kuin ollaankin :) Toivottavasti sinusta ei tunnu kovin erilaiselta :)

Hei, tänään on sunnuntai eikä me olla saatu vielä mitään kovin isoa kriisiä aikaan :) Kehitänkö mä sen vai kehitätkö sinä? :)

sinua kun kirjoitti:

en tullut lähellesi silloin kun olisi pitänyt tulla, lähdin aina vain kylmästi sanomatta mitään, en antanut toivoa, tiesin sisälläni miten sinuun sattuu, mutta siltikään en tehnyt mitään, annoin sinuun sattua... :( Eikä tuo lista vielä edes tuohon lopu :( Sekoitin elämääsi, en tullut silloin kun olisi pitänyt tulla koska ainakin alitajuisesti pelasin tunteillasi :( Halusin näyttää, että en tarvitse sinua niin paljon kun oikeasti tarvitsen ja halusin säilyttää ylpeyttäni. Muistan jotain mitä kirjoitin joskus, ja mitätöin sillä sinun oikeuttasi omiin tunteisiisi, jotka ovat ihan oikeita. :( Itkettää kirjoittaakin kaikesta tästä :( En voi sanoin ilmaista kuinka pahoillani olen :(
En tiedä mikä noista teoistani sinusta tuntuu kamalimmalta, mutta minä en itse meinaa edes kestää sitä ajatusta siitä, että en tehnyt koskaan mitään, vaikka tiesin miten paha sinun oli olla :( En tajua miten olen voinnut olla niin tyhmä, kädet tärisee kun sitä ajattelee :( Olen niin pahoillani :(

Olet ihan oikeassa, että omia tunteitaan ei kyllä pitäisi vähätellä. Minusta vaan tuntuu joskus siltä, että aina kun tulee itseensä vähän epävarma olo, niin sitten samalla se johtaa myös siihen omien tunteidensa vähättelyyn. Ja välillä oikeasti sekin, että muut eivät kunnioita ajatuksia johtaa siihen, että niitä alkaa vähätellä. Se on surullista :( Mutta totta on, että enemmän niitä kunnioitetaan kun ei itsekään niitä vähättele :)

Mitä tarkalleen tarkoitat sillä, että puolet sinusta on repäisty pois? :( Olen pahoillani, että epäilet sitä voitko koskaan enää olla kokonainen :( Minä kyllä haluan uskoa, että ehkä voisit joskus olla. Mikä sinut saa uskomaan siihen, että et pystyisi saavuttamaan kokonaisuutta enää? Ja millaisia ajatuksia siitä syntyy, kun ajattelet että jos se voisi olla mahdollista, vai ajatteletko niin koskaan?
Olen hyvin iloinen, että et näe itseäsi niin huonona, koska sitä sinä et todellakaan ole :) Se on täysin totta, että itsensä huonona näkeminen tuottaisi paljon ongelmia lisää.

En ole varma osaanko selittää sitä kunnolla miksi elämäni menisi huonoon suuntaan, jos eläisin sitä. Tiedätkö sen tunteen, että kun on sisällä vaan paljon surua ja on alakuloinen niin miten maailman hirveintä on olla sellaisessa olossa huvipuistossa? Silloin haluaisi istua vaan jossain harmaassa syyssateessa ja katsella kun lehdet tippuvat puista ja pisarat taivaasta. Se on ehkä vähän sama asia, kun sisältä on paha olla, niin jos eläisin niin se elämä ei menisi sinne hattaraan ja huvipuistoon päin, vaan jonnekin hyvin synkkään paikkaan. Voin kuvitella hyvin millaisia asioita tapahtuisi, enkä minä oikeasti halua niiden tapahtuvan.
Olet niin täysin oikeassa tuosta avautumisesta. Se on vain ihan hirveän pelottavaa ja vaikeaa :( Uskotko siihen, että vaikka olisi aina sulkenut kaiken sisälleen, pystyisi oppimaan avautumaan? Minusta ei ainakaan nyt tunnu siltä, että voisin esimerkiksi perheenjäsenteni kanssa jakaa mitään kovinkaan syviä tuntojani. Sinun kanssasi tosin on niin helppo puhua, että tuntuu että voisin jopa antaa itseni avautua ihan kokonaan, mutta pelkään kyllä sitä, että jos sanon jotain väärin, tai huomaat jotain mistä et pidä.. Vaikka tuollaisia ajatuksia on varmasti kaikilla, joille avautuminen on joskus vähän vaikeaa. Ainakin luulen niin.
Noinhan se juuri on, että on liian vaikea ymmärtää jos ei tiedä. Sen takia se avautuminen olisi kyllä todella tärkeää.
Koetko sinäkin avautumisen todella vaikeana? Jos koet, niin liittyykö siihen samanlaisia pelkoja kuin minulla, että joku näkee jotain mistä ei pidä ja on päästänyt sen ihmisen sisälleen, josta käsin voi satuttaa todella paljon? Ja en todellakaan tiedä miksi sitä pelkää niin paljon, että ei voi sanoa edes omille perheenjäsenilleen, että on joskus vähän paha olla. Eihän se kai ole kovin loogista? Ehkä varmaan myös pelkään sitä, että keräisin kaikki voimani sellaisen sanomiseen ja sitten se ihan tyystin ohitettaisiin eikä kukaan edes kuullut. En tiedä.

Tarkoitan sillä, että oltaisiin vähän läheisempiä juuri kai tätä, että voidaan puhua tunteistamme syvällisestikin. Ja sitä, että voitaisiin puhua myös omista peloista...? Koska minusta niistä olisi tärkeä puhua, ja ainakin minusta tuntuu siltä, että haluaisin puhua omista peloistani, mutta en kai vaan uskalla, jos sinäkään et halua oikein puhua omistasi. Ja että voitaisiin puhua myös ihan kaikista negatiivisista tunteista, niin kuin esimerkiksi silloin kun joskus sanoit siitä, miltä sinusta tuntui kun uhkailin ja vaadin. En nyt sitä siis tietenkään tarkoita, että negatiivisia asioita pitäisi keksimällä keksiä :) Vaan ihan sitä siis, että niistä voisi aina sanoa jos siltä tuntuu.
En todellakaan tiedä, että onko se että oltaisiin sillä tavalla vähän läheisempiä nyt liikaa...? Voit kyllä sanoa jos on..?

Mun mielestä on niin ihana jutella sinun kanssasi, koska ainakin minusta tuntuu nyt siltä, että me osataan kunnioittaa toisiamme ja voidaan jutella kaikesta ihan tasa-arvoisina, niin kuin ollaankin :) Toivottavasti sinusta ei tunnu kovin erilaiselta :)

Hei, tänään on sunnuntai eikä me olla saatu vielä mitään kovin isoa kriisiä aikaan :) Kehitänkö mä sen vai kehitätkö sinä? :)

Lue lisää

asioita sitten tehnyt minulle/hänelle? Ehkäpä ne teot johtuvat niistä peloistasi. Ja ylpeydestähän kulkee se vanha sanontakin, mikä aika usein mielestäni pitää paikkansa :)

Se puolikas minusta on se ihminen, joka lähti luotani. Enkä nyt halua satuttaa sinua sanomalla näin. Mutta siksi myös tiedän, miltä sinusta tuntuu.

Olet ihan oikeassa tuossa, mitä sanot siitä elämän elämisestä. Itsekin olen miettinyt, ettei edessäni ole nyt kuin huonoja vaihtoehtoja, niin siksi on parempi olla vaan.

Se avautuminen pelottaa varmasti monia, mutta itse olen ajatellut sen niin, että vasta sen heikkouden näyttämisen kautta voi tulla oikeasti vahvaksi. Surettaa välillä, kun ei saa ihmisiä ymmärtämään sen puhumisen tärkeyttä. Mielestäni moni pilaa sillä elämänsä, jos ei kerro asioista kenellekään, vaikka se tietysti oma valinta onkin. Jos on aina sulkenut asioita sisälleen, niin kyllä se puhuminen on silloin vaikeaa ja se aiheuttaa kyllä ahdistusta itselle. Oppia voi aina, mutta ensin on oltava halu siihen oppimiseen. Mutta ainakin nuoremmilla ihmisillä tuntuu olevan yleensä halu pitää omat asiat visusti itsellään.

En minä itse ole pelännyt avautumista koskaan. Tosin teen sen kyllä vain harvoille ja valituille :) Enkä oikeastaan koskaan mieti sellaisia asioita, että joku voisi satuttaa minua tai joutuisin häpeämään itseäni. Mielestäni itsetuntoni on kohtuullisen terveällä pohjalla. Mutta välillä vaan tuntuu siltä, että jos olenkin jotenkin liian vahva tai voimakastahtoinen, niin sekin ahdistaa muita ihmisiä. En oikein osaa sanoa, mistä se tunne johtuu. Kun mikään tarkoitus minulla ei ole muita ahdistaa :(

olet näitä kirjoitti:

asioita sitten tehnyt minulle/hänelle? Ehkäpä ne teot johtuvat niistä peloistasi. Ja ylpeydestähän kulkee se vanha sanontakin, mikä aika usein mielestäni pitää paikkansa :)

Se puolikas minusta on se ihminen, joka lähti luotani. Enkä nyt halua satuttaa sinua sanomalla näin. Mutta siksi myös tiedän, miltä sinusta tuntuu.

Olet ihan oikeassa tuossa, mitä sanot siitä elämän elämisestä. Itsekin olen miettinyt, ettei edessäni ole nyt kuin huonoja vaihtoehtoja, niin siksi on parempi olla vaan.

Se avautuminen pelottaa varmasti monia, mutta itse olen ajatellut sen niin, että vasta sen heikkouden näyttämisen kautta voi tulla oikeasti vahvaksi. Surettaa välillä, kun ei saa ihmisiä ymmärtämään sen puhumisen tärkeyttä. Mielestäni moni pilaa sillä elämänsä, jos ei kerro asioista kenellekään, vaikka se tietysti oma valinta onkin. Jos on aina sulkenut asioita sisälleen, niin kyllä se puhuminen on silloin vaikeaa ja se aiheuttaa kyllä ahdistusta itselle. Oppia voi aina, mutta ensin on oltava halu siihen oppimiseen. Mutta ainakin nuoremmilla ihmisillä tuntuu olevan yleensä halu pitää omat asiat visusti itsellään.

En minä itse ole pelännyt avautumista koskaan. Tosin teen sen kyllä vain harvoille ja valituille :) Enkä oikeastaan koskaan mieti sellaisia asioita, että joku voisi satuttaa minua tai joutuisin häpeämään itseäni. Mielestäni itsetuntoni on kohtuullisen terveällä pohjalla. Mutta välillä vaan tuntuu siltä, että jos olenkin jotenkin liian vahva tai voimakastahtoinen, niin sekin ahdistaa muita ihmisiä. En oikein osaa sanoa, mistä se tunne johtuu. Kun mikään tarkoitus minulla ei ole muita ahdistaa :(

Lue lisää

mitään "oikeutuksia" teoilleni, koska ne olen tehnyt eikä niitä mikään paranna. Mutta sydäntäni lämmittää todella paljon tuo, että sanoit että ehkäpä ne teot johtuvat niistä peloistani. Kiitos, että voit ajatella näitä asioita näin. Olen vähän liikuttunut :) Kyllähän ne niistä peloistani johtuvat. Se ylpeys on ollut aika suuressa roolissa. Pelkäsin, että tulen jotenkin naurunalaiseksi, vaikutan säälittävältä, olen tyhmä.. En ole edes ihan täysin varma, mistä kaikki lukuisat pelkotilat edes johtuivat. Pelkäsin olla lähelläsi, pelkäsin että teen jotain tyhmää. Pelkäsin, että näet minut oikeasti ja huomaat sen, että olen oikeasti suohirviö :) Pelkäsin, että olen kuvitellut ihan kaiken. Pelkäsin mitä tapahtuu. Pelkäsin, että et välitä. Pelkäsin menettää ylpeyttäni. En tiedä, olet tainnut nostaa kaikki pelkoni esiin :) Onneksi jotain olen sentään nyt kai pystynyt kohtaamaan.
Mutta en siis yritä nyt oikeuttaa tekojani mitenkään, niitä ei voi oikeuttaa. Ja tulen aina olemaan niistä yhtä pahoillani :(
Mutta kiitos, että osaat katsoa asioita minunkin näkökulmastani

Viestissäsi on paljon niin paljon positiivista energiaa, että siitä saa osan kun vain lukee viestisi :)

Ehkä en melkein olisi uskaltanut kirjoittaa aluksi tuota ensimmäistä viestiä (ja itseasiassa kirjoitinkin sen tänne palstalle ajatellen, että ei sitä kukaan lue), ja se tosiaan tuli ulos sillä tavalla oksennuksenomaisesti :) Olen aina ajatellut niin, että kun pidän joskus tunteita sisälläni, niin sitten kun ne tulevat ulos, ne tulevat oksennuksena tai sitten niin, että kun kallistun, niin rinnasta vaan valuu vahingossa sydänverta yli reunojen. Että ihan vahingossa ne yleensä ulos tulevat :)
Niinhän se on, että asioita, joita ei ole itselleen myöntänyt, ei oikeastaan voi käsitellä. Tai voi, mutta se on varmaan yhtä tyhjän kanssa. Kaikki lähtee itsestään :) Ja mikäs sen parempi, koska se lähtöalusta on aina mukana.

Sitä on muuten ihmeen vaikea hyväksyä, että omat tunteet todellakin kumpuavat itsestä. Se tapa, jolla ne tunteet kumpuavat ja millaiseksi ihmiseksi on kasvanut, on ollut kiinni muista ihmisistä ja ympäristöstä, mutta silti itse on vastuussa siitä ihmisestä, joksi on kasvanut. Suojamuurit eivät ole omaa syytä, mutta itsestään ja niistä pitää ottaa vastuu. Ja tiedän, että ne suojamuurit, jotka joskus pitivät jotain ehjänä, eivät ole enää tässä hetkessä toimivia. Tämä hetki on erilainen, se mitä varten niitä muureja rakensi, on menneisyydessä. On varmasti vaan todella vaikea sanoa itselleen, että en tarvitse niitä vanhoja muureja enää. Koska vaikka ne joskus pelastivat, niin nythän ne tavallaan estävät olemasta se ihminen, joksi kasvoi ja joka koki asioita, joista selvisi.

Uskon, että jokaikisen ihmisen on hyvä tietää, että joku toinen jossakin on kokenut jotain samankaltaista. Tavallaanhan se varmasti lohduttaa aina :) Ja mikään ei ehkä tunnu niin hyvältä kuin se, että voi keskustella ihmisen kanssa joka ymmärtää.

Se on täysin totta, että kaikki muuntautuminen, vaikka se olisi omaksi itsekseenkin muuntautumista, on varmasti aina kivuliasta ja vaivalloista. Mutta varmasti myös aina sen kaiken tuskan arvoista :)
Tuo toukka/perhonen-vertaus on kyllä todella kaunis ja osuva ihmiselämää ajatellen.
Vaikka minä itse näen itseni nyt kyllä vasta jonain toukkaa edeltävänä vaiheena :) Ja toivon olevani vielä joskus ihan oikea toukka :) Perhosista en osaa kuin haaveilla :)

Niin, se on varmasti hieno hetki, kun todella näkee itsensä osana ympäröivää maailmaa. Ehkä sitä ei vielä osaa nähdä silloin kun on toukka, vaikka jokaikisessä vaiheessa on aina tietämättäänkin ollut ainutlaatuinen osa ympäröivää luontoa.
Viestistäsi sai niin paljon voimaa :) Nyt haluaisin vain mennä ulos katselemaan perhosia :)

:)

niin nätti viesti :) kirjoitti:

Viestissäsi on paljon niin paljon positiivista energiaa, että siitä saa osan kun vain lukee viestisi :)

Ehkä en melkein olisi uskaltanut kirjoittaa aluksi tuota ensimmäistä viestiä (ja itseasiassa kirjoitinkin sen tänne palstalle ajatellen, että ei sitä kukaan lue), ja se tosiaan tuli ulos sillä tavalla oksennuksenomaisesti :) Olen aina ajatellut niin, että kun pidän joskus tunteita sisälläni, niin sitten kun ne tulevat ulos, ne tulevat oksennuksena tai sitten niin, että kun kallistun, niin rinnasta vaan valuu vahingossa sydänverta yli reunojen. Että ihan vahingossa ne yleensä ulos tulevat :)
Niinhän se on, että asioita, joita ei ole itselleen myöntänyt, ei oikeastaan voi käsitellä. Tai voi, mutta se on varmaan yhtä tyhjän kanssa. Kaikki lähtee itsestään :) Ja mikäs sen parempi, koska se lähtöalusta on aina mukana.

Sitä on muuten ihmeen vaikea hyväksyä, että omat tunteet todellakin kumpuavat itsestä. Se tapa, jolla ne tunteet kumpuavat ja millaiseksi ihmiseksi on kasvanut, on ollut kiinni muista ihmisistä ja ympäristöstä, mutta silti itse on vastuussa siitä ihmisestä, joksi on kasvanut. Suojamuurit eivät ole omaa syytä, mutta itsestään ja niistä pitää ottaa vastuu. Ja tiedän, että ne suojamuurit, jotka joskus pitivät jotain ehjänä, eivät ole enää tässä hetkessä toimivia. Tämä hetki on erilainen, se mitä varten niitä muureja rakensi, on menneisyydessä. On varmasti vaan todella vaikea sanoa itselleen, että en tarvitse niitä vanhoja muureja enää. Koska vaikka ne joskus pelastivat, niin nythän ne tavallaan estävät olemasta se ihminen, joksi kasvoi ja joka koki asioita, joista selvisi.

Uskon, että jokaikisen ihmisen on hyvä tietää, että joku toinen jossakin on kokenut jotain samankaltaista. Tavallaanhan se varmasti lohduttaa aina :) Ja mikään ei ehkä tunnu niin hyvältä kuin se, että voi keskustella ihmisen kanssa joka ymmärtää.

Se on täysin totta, että kaikki muuntautuminen, vaikka se olisi omaksi itsekseenkin muuntautumista, on varmasti aina kivuliasta ja vaivalloista. Mutta varmasti myös aina sen kaiken tuskan arvoista :)
Tuo toukka/perhonen-vertaus on kyllä todella kaunis ja osuva ihmiselämää ajatellen.
Vaikka minä itse näen itseni nyt kyllä vasta jonain toukkaa edeltävänä vaiheena :) Ja toivon olevani vielä joskus ihan oikea toukka :) Perhosista en osaa kuin haaveilla :)

Niin, se on varmasti hieno hetki, kun todella näkee itsensä osana ympäröivää maailmaa. Ehkä sitä ei vielä osaa nähdä silloin kun on toukka, vaikka jokaikisessä vaiheessa on aina tietämättäänkin ollut ainutlaatuinen osa ympäröivää luontoa.
Viestistäsi sai niin paljon voimaa :) Nyt haluaisin vain mennä ulos katselemaan perhosia :)

:)

Lue lisää

Hymy huulilla ja silmät kosteina luin viestiäsi ;)
Tunnen, että olet ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Pidä lähettyvilläsi aina kynä ja paperia. (paljon paperia ja terotin;)) Kun mieli on ankea, ota ne. Siinä vasta huomaa, miten tuntikin saattaa vierähtää, kun "oksentaa" paperille sisikuntansa. Jälkeenpäin ei edes muista mitä tuli kirjotettua.
Kun saa sisintään tyhjemmäksi, ongelmiin alkaa löytyä vastauksia ja ratkaisumalleja.
Ihan sama kun esim. töissä on jokin ongelma tietokoneen tai jonkun muun asian kanssa. Aikansa kun sitä on pähkäilly niin päättää huutaa vieruskaveria apuun. (eli myöntää itselleen, ettei omin avuin selviä). Siinä hetkessä kun kaveri tulee viereen, "ah, nyt mä tiedän". Ongelma ratkesi heti kun sen suustaan päästi ulos. ;)
Voimia Sulle tällekin päivälle ;) ja seuraavalle ja seuraavalle .....

viestiini ;) kirjoitti:

Hymy huulilla ja silmät kosteina luin viestiäsi ;)
Tunnen, että olet ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Pidä lähettyvilläsi aina kynä ja paperia. (paljon paperia ja terotin;)) Kun mieli on ankea, ota ne. Siinä vasta huomaa, miten tuntikin saattaa vierähtää, kun "oksentaa" paperille sisikuntansa. Jälkeenpäin ei edes muista mitä tuli kirjotettua.
Kun saa sisintään tyhjemmäksi, ongelmiin alkaa löytyä vastauksia ja ratkaisumalleja.
Ihan sama kun esim. töissä on jokin ongelma tietokoneen tai jonkun muun asian kanssa. Aikansa kun sitä on pähkäilly niin päättää huutaa vieruskaveria apuun. (eli myöntää itselleen, ettei omin avuin selviä). Siinä hetkessä kun kaveri tulee viereen, "ah, nyt mä tiedän". Ongelma ratkesi heti kun sen suustaan päästi ulos. ;)
Voimia Sulle tällekin päivälle ;) ja seuraavalle ja seuraavalle .....

Lue lisää

että sinä olit ymmärtänyt asioiden syvimmän luonteen uskomattoman hienosti :)

Pitäisikin yrittää pitää kynä ja paperia aina lähettyvillä, koska yleensä käy aina niin, että silloin kun olisi kirjoitettavaa, ei ole kynää ja paperia, ja sitten taas toisinaan kun on kynä ja paperia, on pelkästään se kynä ja paperia, ei kirjoitettavaa.
Se on kyllä hyvä neuvo :) Ehkä paras, mitä voi itse tehdä kun olo on ankea, on juuri tuo että purkaa sen kaiken. Ennen maalasin aina, kun ahdisti ja siinä tosiaan saattoi vierähtää tunteja ihan huomaamatta :) Ja sen jälkeen oli aina sellainen mukava ylivuotanut olo :)
Kirjoittaminen on sinäänsä kyllä varmasti tuossa paljon parempi, että se ehkä auttaa enemmän saamaan aikaan ajatuksia ratkaisumalleista. Siinä kun joutuu laittamaan tunteitaan lauseiksi ja siten pyöritellä niitä päässään ehkä jotenkin enemmän. Ja se on totta, että sisintään pitää tyhjentää voidakseen löytää vastauksia.

Noinhan se toimii hyvin usein, että juuri kun kerkeää myöntämään, että ei itse selviä, niin silloin heti alkaa itse tajuta niitä ratkaisuja :) Siinä myöntämisessä on pakko olla jotain maagista :)

Kiitos :) Paljon voimia myös sinulle :)

oikeassa tuosta avautumisesta. Ja sen avautumattomuuden noin syviä seurauksia on joskus hyvin vaikea nähdä. Sinä osaat todella usein nähdä monia asioita tuollaisella todella syvälle menevällä tavalla :)

Se on kyllä hyvin totta, että puhumaton ihminen tekee ratkaisuja "molempien parhaaksi". Totta sekin, että harvoin ne ratkaisut sitten ovat niitä parhaita :( Kun sehän on oikeastaan melkein mahdotonta yrittää tehdä oikeasti hyviä ratkaisuja molempien parhaaksi, jos sen toisen osapuolen kanssa ei puhu. Ja se on kyllä joskus varmasti hyvin hyvin hyvin vaikeaa, jos todella on niitä vahvoja pelkoja. Se on kyllä todella surullista :( Ja se siinä vielä on niin surullista, että ne pelot, jotka lukittaa ihmisen saattavatkin olla lopulta turhia. Koska juuri niin kuin sanoit, että kun ei ole antanut toiselle tilaisuutta kuunnella, niin ei voi tietää sitä että se pahin tapahtuisi. Koska ihan oikeasti se toinen ei välttämättä nää mitään huonoa siinä, missä sitä itse näkee niin paljon, että siitä muodostuu ihan kamalia pelkoja. Ja ehkä myös häpeää itseään kohtaan :( Ehkä sitä ei vaan ajattele tarpeeksi, että sillä toisella on ihan omat tapansa nähdä asiat.
Ja sitten on kyllä varmasti sekin, että jos joku on joskus sanonut pahasti jostain omasta ominaisuudesta tai jostain itsessä, niin itseään tai osia itsestään on ehkä sillä tavalla oppinut vähän häpeemään. Ja se on myös todella surullista :(

Se pelko siitä hylätyksi tulemisesta on kyllä vähän paradoksaalinen. Ja tavallaanhan siinä myös aliarvioi sen toisen ihmisen, koska kai ihmiset kuitenkin osaavat lukea toisiaan, ja tietävät jotenkin millainen se toinen ihminen on. Ainakin minä olen aina kokenut niin, että ei sellaisesta ihmisestä, josta on jo jonkinlainen käsitys, ole vuosienkaan tuttavuuden jälkeen tullut esille mitään täysin yllättävää.
Mulle tuli taas hikka :) Se sotkee mun ajatukset :)
Tietty paras olisi jos voisin tuntea kaikkia ihmisiä kohtaan samanlailla kuin tunnen sinua kohtaan ja kaikki tuntisivat minua kohtaan niin, niin ei olisi mitään väliä mitä kenestäkin tulee esiin, koska oma rakkaus vaan on ja pysyy :) Toisaalta se voisi olla aika riuduttavaa rakastaa kaikkia niin vahvasti ja olla aina kaikista huolissaan :)

Olet ihan täysin oikeassa, että se puhuminen on edellytys jo pelkästään omallekin onnelleen. Se ei todellakaan ole hyväksi, että kaikki asiat jäävät sisälle mätänemään :( Ja sekin, että jos ei koskaan puhu, niin tuntuu varmasti siltä, että ei koskaan saa mitä haluaa. Koska kyllä minusta ainakin tuntuu siltä, että jos en ole puhunut omista tunteistani niin se mitä olen halunnut, on jäänyt saamatta. Mistä nyt ikinä onkaan ollut kyse, ihan pienistäkin asioista. Mutta sitten kun uskaltaa puhua omista tunteistaan, niin ne tulee kuulluksi ja ihmiset osaavat ottaa ne huomioon ja tajuavat miksi käyttäydyn kuin käyttäydyn ja niin edelleen. Vaikka siis en todellakaan uskaltaisi sanoa mitään omista tunteistani sellaisten ihmisten läheisyydessä, joiden uskon ne sivuttavan. Mutta ainakin joskus voi saada, mitä haluaa kun vain kertoo omista tunteistaan ja haluistaan muillekin ihmisille, ei tietty aina, mutta useemmin kuin silloin kun ei sano mitään :)
Ja kyllähän sekin, että jos pelkää paljastaa sisimpänsä ja sen takia itse päätyy hylkäämään jonkun, satuttaa lopulta itseään ihan hirveästi :( Että se on kyllä ihan totta, että itseäänkin sillä puhumattomuudella satuttaa todella paljon :(
Ja minä ainakin uskon, että vaikka ihmisillä olisi pahojakin ongelmia, niin jos pystyy puhumaan asioista ja jos pystyy avaamaan itseään toiselle, niin todella monesta asiasta selviää. Eikä sillä minun mielestäni ole väliä vaikka välillä vähän kolhuja tulisikin, elämässä tulee varmasti aina. Mutta se puhuminen mielestäni melkein jo takaa sen, että selviää asioista hengissä ja ainakin suhteellisen ehjin nahoin :) Niin minä olen ajatellut. Se vaan on tietty todella vaikeaa se avautuminen. Mutta eihän sitä tarvitsekaan itseään repäistä kertaheitolla auki :) Se on varmasti prosessi. Ja uskon, että kaikki joille se avautuminen on vaikeaa, tarvitsevat sellaisen ympäristön, jossa on rakkautta ja tasa-arvoa ja sellaista, muuten se on varmasti suhteellisen mahdotonta. Ympäristökin varmasti auttaa siinä avautumisessa. Tietty ensin pitää avautua edes sen verran, että ottaa sen ympäristön vastaan :) Onpas sekavaa :)
En oikein tiedä mikä niihin vahvoihin pelkoihin auttaisi? En tiedä, ehkä niihin ei oikein auta mikään muu kuin se, että yrittää ajatella noita kaikkia asioita mitä sinä kirjoitit. En nyt itse ainakaan keksi muuta, paitsi ehkä se ympäristö. Ja ehkä se, että jos oppii vähän avautumaan ja huomaa, että ei tullut hylätyksi eikä mitään pahaa tapahtunut :)

Olen pahoillani, että näet edessäsi vain sellaisia vaihtoehtoja :(
Mutta ehkä vaihtoehdot ovat niin kuin pilviä, ja ne liikkuvat ja joskus tulee uudenlaisia pilviä eteen :) Olikohan liian positiivisesti ajateltu? :)

No et kai sinä nyt oikeasti Hitler kuvittele olleesi :) Mutta sitä minäkin olen juuri miettinyt, että kun sinulla on nyt tässä elämässä niin paha olla ja haavoja sisällä, niin että ehkä osa niistä juuri tulisi jostain aiemmasta elämästä. Enkä siis todellakaan ole ajatellut niin, että olisit ollut Hitler ja nyt tässä elämässä ansaitsisit pahaa kipua. Ei todellakaan, ei missään nimessä. Kun luin kaikkia entisistä elämistä tehtyjä tutkimuksia, ja niissä niille etsittiin todisteita sillä tavalla, että oli joitain lapsia, jotka muistivat entisiä elämiään ja ne elämät jäljitettiin ja sitten joillain niillä lapsilla oli esimerkiksi jotain synnynnäisiä arpia tai sellaisia ihossa, tai syntymämerkki vähintään 10 cm etäisyydellä sellaisesta kohtaa, johon sitä ihmistä joka se lapsi muisti olleensa, oli esimerkiksi ammuttu. Ja niitä tapauksia on löydetty monta. Niin sehän kertoo enemmänkin siitä, että jos jotain oli ammuttu, niin se ampumahaava on saattanut seurata mukana seuraavaan elämään jonkin ihosairauden tai merkin muodossa. Eli sillä ihmisellä ei ole jotakin arpea siksi, että hän ansaitsisi sen, vaan siksi että häntä on kohdeltu niin väärin, että se ei tavallaan ole unohtunut. Sitä olen ajatellut ja siksi minulla on niin kamala olo siitä, että jos olen satuttanut sinua jossain entisessä elämässä :( Ja jos olen satuttanut niin pahasti, että osa siitä on kulkeutunut tähän elämään ja se on perustava syy sille, että sinulla on paha olla :( Itkettää ajatella.
Ja siitä olen kyllä ihan varma, että niihin entisiin elämiin liittyy surullisia asioita. En tiedä millaisia. Mutta olen ajatellut sitä ja olen jotenkin aina kokenut jollain tavalla sisälläni sellaista surua sinusta. Sellaista, josta olen pahoillani. Ennenkin kuin minulla oli nämä miljoona omaa virhettä, joista olla pahoillani :) En oikeen osaa selittää sitä tunnetta. Jonkinlainen suru se on.

Miten se masennuksen itsehoito on mennyt? Oletko syönyt ja nukkunut hyvin :)

niin täysin kirjoitti:

oikeassa tuosta avautumisesta. Ja sen avautumattomuuden noin syviä seurauksia on joskus hyvin vaikea nähdä. Sinä osaat todella usein nähdä monia asioita tuollaisella todella syvälle menevällä tavalla :)

Se on kyllä hyvin totta, että puhumaton ihminen tekee ratkaisuja "molempien parhaaksi". Totta sekin, että harvoin ne ratkaisut sitten ovat niitä parhaita :( Kun sehän on oikeastaan melkein mahdotonta yrittää tehdä oikeasti hyviä ratkaisuja molempien parhaaksi, jos sen toisen osapuolen kanssa ei puhu. Ja se on kyllä joskus varmasti hyvin hyvin hyvin vaikeaa, jos todella on niitä vahvoja pelkoja. Se on kyllä todella surullista :( Ja se siinä vielä on niin surullista, että ne pelot, jotka lukittaa ihmisen saattavatkin olla lopulta turhia. Koska juuri niin kuin sanoit, että kun ei ole antanut toiselle tilaisuutta kuunnella, niin ei voi tietää sitä että se pahin tapahtuisi. Koska ihan oikeasti se toinen ei välttämättä nää mitään huonoa siinä, missä sitä itse näkee niin paljon, että siitä muodostuu ihan kamalia pelkoja. Ja ehkä myös häpeää itseään kohtaan :( Ehkä sitä ei vaan ajattele tarpeeksi, että sillä toisella on ihan omat tapansa nähdä asiat.
Ja sitten on kyllä varmasti sekin, että jos joku on joskus sanonut pahasti jostain omasta ominaisuudesta tai jostain itsessä, niin itseään tai osia itsestään on ehkä sillä tavalla oppinut vähän häpeemään. Ja se on myös todella surullista :(

Se pelko siitä hylätyksi tulemisesta on kyllä vähän paradoksaalinen. Ja tavallaanhan siinä myös aliarvioi sen toisen ihmisen, koska kai ihmiset kuitenkin osaavat lukea toisiaan, ja tietävät jotenkin millainen se toinen ihminen on. Ainakin minä olen aina kokenut niin, että ei sellaisesta ihmisestä, josta on jo jonkinlainen käsitys, ole vuosienkaan tuttavuuden jälkeen tullut esille mitään täysin yllättävää.
Mulle tuli taas hikka :) Se sotkee mun ajatukset :)
Tietty paras olisi jos voisin tuntea kaikkia ihmisiä kohtaan samanlailla kuin tunnen sinua kohtaan ja kaikki tuntisivat minua kohtaan niin, niin ei olisi mitään väliä mitä kenestäkin tulee esiin, koska oma rakkaus vaan on ja pysyy :) Toisaalta se voisi olla aika riuduttavaa rakastaa kaikkia niin vahvasti ja olla aina kaikista huolissaan :)

Olet ihan täysin oikeassa, että se puhuminen on edellytys jo pelkästään omallekin onnelleen. Se ei todellakaan ole hyväksi, että kaikki asiat jäävät sisälle mätänemään :( Ja sekin, että jos ei koskaan puhu, niin tuntuu varmasti siltä, että ei koskaan saa mitä haluaa. Koska kyllä minusta ainakin tuntuu siltä, että jos en ole puhunut omista tunteistani niin se mitä olen halunnut, on jäänyt saamatta. Mistä nyt ikinä onkaan ollut kyse, ihan pienistäkin asioista. Mutta sitten kun uskaltaa puhua omista tunteistaan, niin ne tulee kuulluksi ja ihmiset osaavat ottaa ne huomioon ja tajuavat miksi käyttäydyn kuin käyttäydyn ja niin edelleen. Vaikka siis en todellakaan uskaltaisi sanoa mitään omista tunteistani sellaisten ihmisten läheisyydessä, joiden uskon ne sivuttavan. Mutta ainakin joskus voi saada, mitä haluaa kun vain kertoo omista tunteistaan ja haluistaan muillekin ihmisille, ei tietty aina, mutta useemmin kuin silloin kun ei sano mitään :)
Ja kyllähän sekin, että jos pelkää paljastaa sisimpänsä ja sen takia itse päätyy hylkäämään jonkun, satuttaa lopulta itseään ihan hirveästi :( Että se on kyllä ihan totta, että itseäänkin sillä puhumattomuudella satuttaa todella paljon :(
Ja minä ainakin uskon, että vaikka ihmisillä olisi pahojakin ongelmia, niin jos pystyy puhumaan asioista ja jos pystyy avaamaan itseään toiselle, niin todella monesta asiasta selviää. Eikä sillä minun mielestäni ole väliä vaikka välillä vähän kolhuja tulisikin, elämässä tulee varmasti aina. Mutta se puhuminen mielestäni melkein jo takaa sen, että selviää asioista hengissä ja ainakin suhteellisen ehjin nahoin :) Niin minä olen ajatellut. Se vaan on tietty todella vaikeaa se avautuminen. Mutta eihän sitä tarvitsekaan itseään repäistä kertaheitolla auki :) Se on varmasti prosessi. Ja uskon, että kaikki joille se avautuminen on vaikeaa, tarvitsevat sellaisen ympäristön, jossa on rakkautta ja tasa-arvoa ja sellaista, muuten se on varmasti suhteellisen mahdotonta. Ympäristökin varmasti auttaa siinä avautumisessa. Tietty ensin pitää avautua edes sen verran, että ottaa sen ympäristön vastaan :) Onpas sekavaa :)
En oikein tiedä mikä niihin vahvoihin pelkoihin auttaisi? En tiedä, ehkä niihin ei oikein auta mikään muu kuin se, että yrittää ajatella noita kaikkia asioita mitä sinä kirjoitit. En nyt itse ainakaan keksi muuta, paitsi ehkä se ympäristö. Ja ehkä se, että jos oppii vähän avautumaan ja huomaa, että ei tullut hylätyksi eikä mitään pahaa tapahtunut :)

Olen pahoillani, että näet edessäsi vain sellaisia vaihtoehtoja :(
Mutta ehkä vaihtoehdot ovat niin kuin pilviä, ja ne liikkuvat ja joskus tulee uudenlaisia pilviä eteen :) Olikohan liian positiivisesti ajateltu? :)

No et kai sinä nyt oikeasti Hitler kuvittele olleesi :) Mutta sitä minäkin olen juuri miettinyt, että kun sinulla on nyt tässä elämässä niin paha olla ja haavoja sisällä, niin että ehkä osa niistä juuri tulisi jostain aiemmasta elämästä. Enkä siis todellakaan ole ajatellut niin, että olisit ollut Hitler ja nyt tässä elämässä ansaitsisit pahaa kipua. Ei todellakaan, ei missään nimessä. Kun luin kaikkia entisistä elämistä tehtyjä tutkimuksia, ja niissä niille etsittiin todisteita sillä tavalla, että oli joitain lapsia, jotka muistivat entisiä elämiään ja ne elämät jäljitettiin ja sitten joillain niillä lapsilla oli esimerkiksi jotain synnynnäisiä arpia tai sellaisia ihossa, tai syntymämerkki vähintään 10 cm etäisyydellä sellaisesta kohtaa, johon sitä ihmistä joka se lapsi muisti olleensa, oli esimerkiksi ammuttu. Ja niitä tapauksia on löydetty monta. Niin sehän kertoo enemmänkin siitä, että jos jotain oli ammuttu, niin se ampumahaava on saattanut seurata mukana seuraavaan elämään jonkin ihosairauden tai merkin muodossa. Eli sillä ihmisellä ei ole jotakin arpea siksi, että hän ansaitsisi sen, vaan siksi että häntä on kohdeltu niin väärin, että se ei tavallaan ole unohtunut. Sitä olen ajatellut ja siksi minulla on niin kamala olo siitä, että jos olen satuttanut sinua jossain entisessä elämässä :( Ja jos olen satuttanut niin pahasti, että osa siitä on kulkeutunut tähän elämään ja se on perustava syy sille, että sinulla on paha olla :( Itkettää ajatella.
Ja siitä olen kyllä ihan varma, että niihin entisiin elämiin liittyy surullisia asioita. En tiedä millaisia. Mutta olen ajatellut sitä ja olen jotenkin aina kokenut jollain tavalla sisälläni sellaista surua sinusta. Sellaista, josta olen pahoillani. Ennenkin kuin minulla oli nämä miljoona omaa virhettä, joista olla pahoillani :) En oikeen osaa selittää sitä tunnetta. Jonkinlainen suru se on.

Miten se masennuksen itsehoito on mennyt? Oletko syönyt ja nukkunut hyvin :)

Lue lisää

että olenko sen enempää oikeassa tässä asiassa, kuin muissakaan. Nämä nyt vain ovat omia havaintojani. Monet varmasti näkevät asiat toisin.

Se on ihan totta, että jos joskus on loukattu, niin on paljon vaikeampaa avautua. Siltikin uskon, että se helpottaisi monia ongelmia se puhuminen. Ja usein siinä käy vielä niin, että kun ihmiset muuttuvat, niin silloin he kokevat, ettei toiselle voi puhua. Ja se on musta todella epäreilua toisia kohtaan. Ei anneta toisille edes tilaisuutta yrittää muuttua itse tai sopeutua siihen toisen muutokseen. Tuloksena on yleensä valtava ahdistus kaikille osapuolille ja seuraukset ovat usein karmeita :(

Ihan oikeassa olet, kun sanot, että omien pelkojensa keskellä aliarvioi myös toisen ihmisen. Oletetaan vaan, että ei tuo hyväksy minua tällaisena kuitenkaan ja sitten yleensä tulee vielä suuttumus siitä, että tuo toinen ei ymmärrä minusta mitään. Vaikeaa se on, jos ei tosiaan ole kerrottu asioista. Ja yleensä ei edes uskota, jos toinen sanoo, että hyväksyn sinut juuri sellaisena kuin olet. Surullistahan se :(

Olet myös oikeassa tuon ympäristön kanssa. Aina sekään ei vaan riitä, jos ihminen kokee ne pelkonsa niin voimakkaasti. Vaikka ympäristö olisi kuinka turvallinen ja rakastava, niin joskus ihminen näkee kaiken vain niiden omien tummien lasiensa takaa.

Olen nyt yrittänyt syödä ja levätäkin paremmin. Katsotaan nyt. En usko, että olisin kauhean pahasti masentunut, mutta todella kova ahdistus minulla on. Se tuntuu ihan fyysisinä oireinakin. En vain oikein tiedä, mikä sitä helpottaisi. Tai tiedän, mutta sitä en voi nyt saada. Ehkäpä se ajan myötä vaimenee.

vain tiedä kirjoitti:

että olenko sen enempää oikeassa tässä asiassa, kuin muissakaan. Nämä nyt vain ovat omia havaintojani. Monet varmasti näkevät asiat toisin.

Se on ihan totta, että jos joskus on loukattu, niin on paljon vaikeampaa avautua. Siltikin uskon, että se helpottaisi monia ongelmia se puhuminen. Ja usein siinä käy vielä niin, että kun ihmiset muuttuvat, niin silloin he kokevat, ettei toiselle voi puhua. Ja se on musta todella epäreilua toisia kohtaan. Ei anneta toisille edes tilaisuutta yrittää muuttua itse tai sopeutua siihen toisen muutokseen. Tuloksena on yleensä valtava ahdistus kaikille osapuolille ja seuraukset ovat usein karmeita :(

Ihan oikeassa olet, kun sanot, että omien pelkojensa keskellä aliarvioi myös toisen ihmisen. Oletetaan vaan, että ei tuo hyväksy minua tällaisena kuitenkaan ja sitten yleensä tulee vielä suuttumus siitä, että tuo toinen ei ymmärrä minusta mitään. Vaikeaa se on, jos ei tosiaan ole kerrottu asioista. Ja yleensä ei edes uskota, jos toinen sanoo, että hyväksyn sinut juuri sellaisena kuin olet. Surullistahan se :(

Olet myös oikeassa tuon ympäristön kanssa. Aina sekään ei vaan riitä, jos ihminen kokee ne pelkonsa niin voimakkaasti. Vaikka ympäristö olisi kuinka turvallinen ja rakastava, niin joskus ihminen näkee kaiken vain niiden omien tummien lasiensa takaa.

Olen nyt yrittänyt syödä ja levätäkin paremmin. Katsotaan nyt. En usko, että olisin kauhean pahasti masentunut, mutta todella kova ahdistus minulla on. Se tuntuu ihan fyysisinä oireinakin. En vain oikein tiedä, mikä sitä helpottaisi. Tai tiedän, mutta sitä en voi nyt saada. Ehkäpä se ajan myötä vaimenee.

Lue lisää

kukaan voi koskaan päättää, että mikä on se oikea näkökulma. Mutta kyllä minun mielestäni sinä olet tuossa asiassa täysin oikeassa :)

Se on kyllä kumma miten paljon toisten ihmisten sanomiset vaikuttavat itseensä. Tai no ei se oikeastaan mitenkään kummaa ole. Se vaan on niin. Jos on loukattu joskus, niin sitä avautumista pelkää varmaan enemmän jo senkin takia, että on kokenut sen miten ihmiset voivat satuttaa. Ja silloin yleensä kai sulkeutuu todella paljon. Se on surullista :( Ja sitten tietysti toisten ihmisten loukkaukset tietty voivat saada itsensä häpeämään itseään. En edes osaa kuvitella kuinka paljon. Kun esimerkiksi minulle on tullut jo siitäkin sellainen tietynlainen häpeän tunne, kun on aina kaikki kaverit sanoneet siitä, että olen liian hiljanen, sellaiseen sävyyn että pitäisi muuttua että kelpaan. Ja vaikka ne ei ole oikeastaan koskaan olleet loukkauksia, niin silti näen sen, että olen hiljainen ihan hirveänä vikana itsessäni, jota häpeän. Ja sinäänsä se on vähän tyhmääkin, koska noin yleisesti ottaen vielä pidän siitä, että on hiljaista, eli ei se minun mielestäni varmaan olisi ihan kauhea vika, jos en ajattelisi niin. Niin voin vain kuvitella millasia tunteita loukkaukset ja sellaiset ovat voineet saada ihmisissä aikaan :(

En oikein ymmärrä täysin sitä, että miksi silloin kun muuttuu, kokee ettei toiselle voi puhua? Johtuukohan se siis siitä pelosta, että se toinen ei voisi hyväksyä sitä? Ihan oikeassa olet, että sitten kun ei anna toiselle mahdollisuutta sellaisessa tilanteessa, niin sitten tulokset ovat tosiaankin kaikille karmeita :( Ja kun minä ainakin uskon siihen, että jos toista ihmistä oikeasti rakastaa, niin kyllä ainakin itse yrittäisin aina sopeutua sen toisen muutoksiin. En minä ainakaan rakasta ihmistä haluaisi hylätä minkään muutoksen takia. Enkä kyllä siis minkään muunkaan takia :)

Se on kyllä totta, että ei se ympäristökään riitä jos ihminen kokee ne pelkonsa niin voimakkaina ja on ne tummat lasit silmillä. Se on varmaan juuri sitä, mitä sanoit, että ne pelot ovat lukkiuttaneet ihmisen. Sellaisessa tilanteessa se itsensä avaaminen ei kai voi lähteä muualta kuin itsestään. Se on kyllä varmaan todella vaikea alkaa ajatella niitä pelkojaan ja sitä, miksi ne eivät ole täysin järkeviä. Vaikka tietty kun tuntee niitä, niin ne ovat ihan aitoja tunteita, mutta on varmasti vaikea saada itsensä uskomaan se, että ne ei aina ole oikeassa. Mutta se on kai ainut mitä voi yrittää tehdä. Ja luulen, että sitten jos on saanut itseään pois siitä lukkiutuneisuuden tilasta, niin ehkä sitten se turvallinen ja rakastava ympäristö toimii sellaisena auttavana voimana, että on pikkuhiljaa helpompi ja helpompi taistella niitä omia pelkojaan vastaan. Luulen, että se on kaikkein vaikein hetki, kun ne pelot ovat lukittaneet ihmisen. Se on varmaankin aina se suurin ponnistus avata itseään siitä tilasta edes hitusen.

Luulen muuten, että tuo lause, että toinen hyväksyy juuri sellaisena kuin on, on yksi vaikeimmista lauseista uskoa. Ja varmasti etenkin silloin, kun on niitä pahoja pelkoja. Se on varmaan yksi syy miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että kun itse on niin kriittinen itselleen. Ja ehkä ne puolet itsessään, joista ei itse pidä, ovat itselleen sellaisia huutavia vikoja, vaikka ne eivät sitä kellekään muulle olisikaan. Että ei nää itseään puilta, tai siis metsää :) Ei nää metsää puilta.
Sitten taas omasta tunteestani tiedän, että kyllä toisen todellakin voi hyväksyä ihan täysin sellaisena kuin hän on. Eikä siinä ole mitään sen kummempaa, se vain on niin. Tunnen sinua kyllä mielestäni hyvin, mutta siihen hyväksymiseen sisältyy myös se tieto siitä, että en tunne sinua koskaan aivan täysin, koska toistemme päiden sisäänhän me emme päässeet :) Eli siihen, kun sanon että hyväksyn sinut juuri tuollaisena sisältyy myös se tieto, että en tiedä sinusta kaikkea, mutta että nekin hyväksyn, koska rakastan sinua ja kaikkea mitä olet. Se vain on niin. :)

Niin, se on kyllä todella surullista, että jos toinen oikeasti hyväksyisi toisen ihan itsenään, ja sitten toinen ei usko sitä. Sillä tavalla se puhumattomuus ja sulkeutuminen taas pilaa sen mahdollisuuden siihen omaan onneen :(
Se on kyllä totta, että sellaisissa tilanteissa voi hyvin juuri sitten suututtaa se, kun tuntuu että toinen ei ymmärrä itsestään mitään. Ja sitten varmaan voi käydä vielä sillä tavalla, että se toinen ei osaa nähdä ollenkaan mistä se suuttumus johtuu. Ja sitten jos ei puhuta, niin tulos on vaan paha :(
Sellaisessakin tilanteessa kun vain pystyisi sanomaan miltä tuntuu. Uskoisin, että se auttaisi paljon. Koska kyllä varmaan kaikilla aina joskus nousee niitä pelkoja esiin, mutta jos pystyisi sanomaan vaikka esimerkiksi että minusta tuntuu ettet kuitenkaan pystyisi hyväksymään tätä asiaa minussa ja se suututtaa nyt, että et mielestäni näe minua sellaisena kuin olen. Tuollaisen sanominen olisi tietty ihan kamalan vaikeaa, koska silloin joutuisi sanomaan itsestään niitä asioita, joita pelkää sen toisen inhoavan. Mutta tuollaisessa tilanteessa se toinenkin saisi kertoa sen näkemyksensä ja sanoa, että kyllähän minä sitäkin sinussa rakastan ja en minä niitä asioita ollut näkemättä. Sitten se oma olo ja pelko ehkä vähän helpottaisi, kun siihen pelkoon puututaan ihan suoraan. Tietty tuo kaikki on kyllä varmasti hyvin vaikeaa, jos on niitä pelkoja.

:( Olen pahoillani, että sinua ahdistaa pahasti :( Mistä se ahdistuu kumpuaa..?
Se on kyllä todella hyvä, jos se masennus ei nyt tunnu ihan ylivoimaiselta, siitä olen iloinen puolestasi :)
Millaisina fyysisinä oireina se ahdistus tuntuu?
Mikä sitä ahdistusta helpottaisi? Jos kerran tiedät mikä, niin kyllähän sinun sitä pitäisi saada vaikka väkisin :)
Jos vain mikään auttaa siihen, niin kyllä se varmasti olisi sen arvoista, että sinua ei ahdistaisi. Minusta ei tunnu kivalta, kun sinun on paha olla :( Toivon todella, että sitä oloasi voi jotenkin helpottaa.

eihän sitä kirjoitti:

kukaan voi koskaan päättää, että mikä on se oikea näkökulma. Mutta kyllä minun mielestäni sinä olet tuossa asiassa täysin oikeassa :)

Se on kyllä kumma miten paljon toisten ihmisten sanomiset vaikuttavat itseensä. Tai no ei se oikeastaan mitenkään kummaa ole. Se vaan on niin. Jos on loukattu joskus, niin sitä avautumista pelkää varmaan enemmän jo senkin takia, että on kokenut sen miten ihmiset voivat satuttaa. Ja silloin yleensä kai sulkeutuu todella paljon. Se on surullista :( Ja sitten tietysti toisten ihmisten loukkaukset tietty voivat saada itsensä häpeämään itseään. En edes osaa kuvitella kuinka paljon. Kun esimerkiksi minulle on tullut jo siitäkin sellainen tietynlainen häpeän tunne, kun on aina kaikki kaverit sanoneet siitä, että olen liian hiljanen, sellaiseen sävyyn että pitäisi muuttua että kelpaan. Ja vaikka ne ei ole oikeastaan koskaan olleet loukkauksia, niin silti näen sen, että olen hiljainen ihan hirveänä vikana itsessäni, jota häpeän. Ja sinäänsä se on vähän tyhmääkin, koska noin yleisesti ottaen vielä pidän siitä, että on hiljaista, eli ei se minun mielestäni varmaan olisi ihan kauhea vika, jos en ajattelisi niin. Niin voin vain kuvitella millasia tunteita loukkaukset ja sellaiset ovat voineet saada ihmisissä aikaan :(

En oikein ymmärrä täysin sitä, että miksi silloin kun muuttuu, kokee ettei toiselle voi puhua? Johtuukohan se siis siitä pelosta, että se toinen ei voisi hyväksyä sitä? Ihan oikeassa olet, että sitten kun ei anna toiselle mahdollisuutta sellaisessa tilanteessa, niin sitten tulokset ovat tosiaankin kaikille karmeita :( Ja kun minä ainakin uskon siihen, että jos toista ihmistä oikeasti rakastaa, niin kyllä ainakin itse yrittäisin aina sopeutua sen toisen muutoksiin. En minä ainakaan rakasta ihmistä haluaisi hylätä minkään muutoksen takia. Enkä kyllä siis minkään muunkaan takia :)

Se on kyllä totta, että ei se ympäristökään riitä jos ihminen kokee ne pelkonsa niin voimakkaina ja on ne tummat lasit silmillä. Se on varmaan juuri sitä, mitä sanoit, että ne pelot ovat lukkiuttaneet ihmisen. Sellaisessa tilanteessa se itsensä avaaminen ei kai voi lähteä muualta kuin itsestään. Se on kyllä varmaan todella vaikea alkaa ajatella niitä pelkojaan ja sitä, miksi ne eivät ole täysin järkeviä. Vaikka tietty kun tuntee niitä, niin ne ovat ihan aitoja tunteita, mutta on varmasti vaikea saada itsensä uskomaan se, että ne ei aina ole oikeassa. Mutta se on kai ainut mitä voi yrittää tehdä. Ja luulen, että sitten jos on saanut itseään pois siitä lukkiutuneisuuden tilasta, niin ehkä sitten se turvallinen ja rakastava ympäristö toimii sellaisena auttavana voimana, että on pikkuhiljaa helpompi ja helpompi taistella niitä omia pelkojaan vastaan. Luulen, että se on kaikkein vaikein hetki, kun ne pelot ovat lukittaneet ihmisen. Se on varmaankin aina se suurin ponnistus avata itseään siitä tilasta edes hitusen.

Luulen muuten, että tuo lause, että toinen hyväksyy juuri sellaisena kuin on, on yksi vaikeimmista lauseista uskoa. Ja varmasti etenkin silloin, kun on niitä pahoja pelkoja. Se on varmaan yksi syy miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että kun itse on niin kriittinen itselleen. Ja ehkä ne puolet itsessään, joista ei itse pidä, ovat itselleen sellaisia huutavia vikoja, vaikka ne eivät sitä kellekään muulle olisikaan. Että ei nää itseään puilta, tai siis metsää :) Ei nää metsää puilta.
Sitten taas omasta tunteestani tiedän, että kyllä toisen todellakin voi hyväksyä ihan täysin sellaisena kuin hän on. Eikä siinä ole mitään sen kummempaa, se vain on niin. Tunnen sinua kyllä mielestäni hyvin, mutta siihen hyväksymiseen sisältyy myös se tieto siitä, että en tunne sinua koskaan aivan täysin, koska toistemme päiden sisäänhän me emme päässeet :) Eli siihen, kun sanon että hyväksyn sinut juuri tuollaisena sisältyy myös se tieto, että en tiedä sinusta kaikkea, mutta että nekin hyväksyn, koska rakastan sinua ja kaikkea mitä olet. Se vain on niin. :)

Niin, se on kyllä todella surullista, että jos toinen oikeasti hyväksyisi toisen ihan itsenään, ja sitten toinen ei usko sitä. Sillä tavalla se puhumattomuus ja sulkeutuminen taas pilaa sen mahdollisuuden siihen omaan onneen :(
Se on kyllä totta, että sellaisissa tilanteissa voi hyvin juuri sitten suututtaa se, kun tuntuu että toinen ei ymmärrä itsestään mitään. Ja sitten varmaan voi käydä vielä sillä tavalla, että se toinen ei osaa nähdä ollenkaan mistä se suuttumus johtuu. Ja sitten jos ei puhuta, niin tulos on vaan paha :(
Sellaisessakin tilanteessa kun vain pystyisi sanomaan miltä tuntuu. Uskoisin, että se auttaisi paljon. Koska kyllä varmaan kaikilla aina joskus nousee niitä pelkoja esiin, mutta jos pystyisi sanomaan vaikka esimerkiksi että minusta tuntuu ettet kuitenkaan pystyisi hyväksymään tätä asiaa minussa ja se suututtaa nyt, että et mielestäni näe minua sellaisena kuin olen. Tuollaisen sanominen olisi tietty ihan kamalan vaikeaa, koska silloin joutuisi sanomaan itsestään niitä asioita, joita pelkää sen toisen inhoavan. Mutta tuollaisessa tilanteessa se toinenkin saisi kertoa sen näkemyksensä ja sanoa, että kyllähän minä sitäkin sinussa rakastan ja en minä niitä asioita ollut näkemättä. Sitten se oma olo ja pelko ehkä vähän helpottaisi, kun siihen pelkoon puututaan ihan suoraan. Tietty tuo kaikki on kyllä varmasti hyvin vaikeaa, jos on niitä pelkoja.

:( Olen pahoillani, että sinua ahdistaa pahasti :( Mistä se ahdistuu kumpuaa..?
Se on kyllä todella hyvä, jos se masennus ei nyt tunnu ihan ylivoimaiselta, siitä olen iloinen puolestasi :)
Millaisina fyysisinä oireina se ahdistus tuntuu?
Mikä sitä ahdistusta helpottaisi? Jos kerran tiedät mikä, niin kyllähän sinun sitä pitäisi saada vaikka väkisin :)
Jos vain mikään auttaa siihen, niin kyllä se varmasti olisi sen arvoista, että sinua ei ahdistaisi. Minusta ei tunnu kivalta, kun sinun on paha olla :( Toivon todella, että sitä oloasi voi jotenkin helpottaa.

Lue lisää

on tosiaankin lähdettävä itsestä. Siksi olen niin surullinen, kun ihmiset eivät halua kuunnella edes hyviä neuvoja. Minä ainakin aikanaan sain valtavan helpotuksen tunteen, kun sain vihdoinkin avautua eräälle ihmiselle. Se tuska oikeasti hellitti silloin. Mutta se vaatii kyllä todella paljon voimaa ja tahtoa.

Totta on se, että sen toisen hyväksynnän uskominen on varmasti äärimmäisen vaikeaa. Vaikka kuinka yrittäisi vakuuttaa, niin silti se ei riitä, jos ihminen on täysin sulkeutunut. En oikein aina tajua, miksi tämä elämä on näin vaikeaa. Mielestäni sen ei tarvitsisi olla sitä :(

Ahdistukseni johtuu näistä tunneasioista ja se tuntuu sellaisena pakotuksena sisuksissa. Aivan kuin sydän pakahtuisi, mutta väärällä tavalla. Tällainen tunne on ollut jo monta viikkoa oikeastaan. Eikä se kyllä tunnu kovin mukavalta. Joskus hetkittäin se on helpottanut, kun ei ole niin ehtinyt ajatella mitään. On vaan niin väsynyt olo.

se avautuminen kirjoitti:

on tosiaankin lähdettävä itsestä. Siksi olen niin surullinen, kun ihmiset eivät halua kuunnella edes hyviä neuvoja. Minä ainakin aikanaan sain valtavan helpotuksen tunteen, kun sain vihdoinkin avautua eräälle ihmiselle. Se tuska oikeasti hellitti silloin. Mutta se vaatii kyllä todella paljon voimaa ja tahtoa.

Totta on se, että sen toisen hyväksynnän uskominen on varmasti äärimmäisen vaikeaa. Vaikka kuinka yrittäisi vakuuttaa, niin silti se ei riitä, jos ihminen on täysin sulkeutunut. En oikein aina tajua, miksi tämä elämä on näin vaikeaa. Mielestäni sen ei tarvitsisi olla sitä :(

Ahdistukseni johtuu näistä tunneasioista ja se tuntuu sellaisena pakotuksena sisuksissa. Aivan kuin sydän pakahtuisi, mutta väärällä tavalla. Tällainen tunne on ollut jo monta viikkoa oikeastaan. Eikä se kyllä tunnu kovin mukavalta. Joskus hetkittäin se on helpottanut, kun ei ole niin ehtinyt ajatella mitään. On vaan niin väsynyt olo.

Lue lisää

iloinen, että olet kokenut helpotuksen tunteen avautumisesta :) Siksi tiedätkin niin hyvin mistä puhut :) Uskon tuon, että siihen tarvii todella paljon voimaa ja tahtoa. Ole ylpeä siitä, että sinusta on niitä löytynyt :) Tuliko siitä muuten sitten jonkinlaisia uusia ajatuksia avautumista kohtaan, kun huomasit että se tuska hellitti silloin? Olen oikeasti niin iloinen sinun puolestasi, että koit sellaista, että se tuska hellitti silloin. Ja ehkä osa sitä tuskaa on varmaan myös tavallaan ollut se, että et ollut voinnut avautua, en tiedä.
Ja minun mielestäni muuten se, että jos toinen ihminen, jonka on vaikea avautua, löytää itsestään niin paljon voimaa, että tekee sen, niin se on todella kunnioitettavaa. Ainakin minä kunnioitan sitä todella paljon.
Muuttuvatkohan ne pelotkin muuten vähän sen avautumisen seurauksena? Siis sillä tavalla, että tulee uusia pelkoja siitä, että mitä nyt tapahtuu?

Niin, tavallaan tajuan kyllä sen hyvin miksi sen toisen hyväksynnän uskominen on niin vaikeaa, mutta sitten en kuitenkaan ymmärrä sitä koska itse hyväksyy toisen aivan täysin ja ehdoitta ja itse tietää ettei mikään koskaan muuta sitä.

En minäkään tiedä, miksi elämän pitää olla vaikeaa :( Mutta minä kyllä uskon siihen, että kyllä se sinun olosi joskus vielä vähän helpottaa :) Sen päivän aion nähdä :)
Luulen, että sinä elät nyt sitä hetkeä, joka on varmaan tavallaan kaikkein vaikein :( Tässä on niin monta asiaa kerrallaan. Ja omien tunteidensa käsitteleminen on varmasti hyvin raskasta. Ja kun jos sinulla on sisälläsi joitain patoumia, ja jos ne olisivat hiljalleen tulossa ulos, niin ymmärrän kyllä miten vaikeaa sekin jo on. Ja paljon olen miettinyt sitä, että miltä sinusta mahtaa tuntua se, että jos me tällä tavalla taas hiljalleen läheennytään? Se herättäisi varmaan paljon pelkoja, joita vastaan pitäisi yrittää taistella? Ja se varmasti väsyttäisi paljon? :( Minä olen kyllä todella huolissani sinun jaksamisestasi ihan koko ajan. Ja tiedän kyllä, että kaikki on niin vaikeaa.
Eikä minunkaan mielestäni elämän tarvitsisi olla vaikeaa. Mutta ehkä se vaikeus tosiaan hiljalleen alkaa helpottaa, kun saa niitä vaikeimpia asioita hiljalleen käsiteltyä. Luulisin niin. Ja varmasti tuntuisi paljon helpommalta sellaisessa tilanteessa, jossa ympäristö olisi aika ennalta-arvattava, tai että siihen olisi jotenkin rutinoitunut täysin.
En tiedä, ehkä se ei helpota sinun oloasi mitenkään, mutta kerron sen, että minä en ainakaan aio lopettaa tätä kirjoittelua sinun kanssasi. Varmaan kirjoittelisin vielä vähän aikaa yksinänikin, jos sinä lopettaisit :) Toivottavasti en tosin joudu kirjoittelemaan yksinäni, koska en haluaisi :) Ja sanon kyllä sitten aina jos en jostain syystä kerkiäisi kirjoittamaan. Ja ajattelen sinua kyllä aina ihan koko ajan :)

Voi :( Haluaisin nyt niin vaan halata sinua hellästi. Ja vain silitellä sinua... :(
Olen pahoillani, että sinulla on paha olla :(
Kiitos, kun kerrot minulle olostasi. Tunneasiat ovat vähän sellaisia, että ne saattavat väsyttää todella paljon :( Yritä vaan hengittää ihan rauhallisesti ja älä huoli. Ja lepää tarpeeksi. Unessa se mielikin saa käydä itsekseen läpi asioita ja käsitellä niitä. Mutta älä turhia murehdi mistään, yritä vain uskoa siihen, että asiat menevät vielä hyvään suuntaan. Ja muista tehdä aina kaikkea rentouttavaa... sauno :) Ja muista nukkua, ja ennenkaikkea käy nukkumaan hyvin ajatuksin. Älä ainakaan silloin murehdi asioista yhtään. Ajattele hattaraa ja kukkasia ja auringonpaistetta :)
Millaisia asioita ajattelet, kun käyt nukkumaan? Jäätkö silloin pohtimaan ja murehtimaan asioita? Toivottavasti olet niin väsynyt, että nukahdat ihan heti ettet kerkeä ajatella ollenkaan :)
Olen niin surullinen, että sinun on paha olla :( En kestä kun en voi lohduttaa sinua tällaisena hetkenä niin kuin haluaisin. Kun menen nyt nukkumaan, niin halailen ja silittelen varmaan koko illan peittoani ja ajattelen, että se olisit sinä :) Yritä jaksaa, älä murehdi liikaa. Kyllä kaikki asiat kääntyvät vielä parhain päin

siitä niin kirjoitti:

iloinen, että olet kokenut helpotuksen tunteen avautumisesta :) Siksi tiedätkin niin hyvin mistä puhut :) Uskon tuon, että siihen tarvii todella paljon voimaa ja tahtoa. Ole ylpeä siitä, että sinusta on niitä löytynyt :) Tuliko siitä muuten sitten jonkinlaisia uusia ajatuksia avautumista kohtaan, kun huomasit että se tuska hellitti silloin? Olen oikeasti niin iloinen sinun puolestasi, että koit sellaista, että se tuska hellitti silloin. Ja ehkä osa sitä tuskaa on varmaan myös tavallaan ollut se, että et ollut voinnut avautua, en tiedä.
Ja minun mielestäni muuten se, että jos toinen ihminen, jonka on vaikea avautua, löytää itsestään niin paljon voimaa, että tekee sen, niin se on todella kunnioitettavaa. Ainakin minä kunnioitan sitä todella paljon.
Muuttuvatkohan ne pelotkin muuten vähän sen avautumisen seurauksena? Siis sillä tavalla, että tulee uusia pelkoja siitä, että mitä nyt tapahtuu?

Niin, tavallaan tajuan kyllä sen hyvin miksi sen toisen hyväksynnän uskominen on niin vaikeaa, mutta sitten en kuitenkaan ymmärrä sitä koska itse hyväksyy toisen aivan täysin ja ehdoitta ja itse tietää ettei mikään koskaan muuta sitä.

En minäkään tiedä, miksi elämän pitää olla vaikeaa :( Mutta minä kyllä uskon siihen, että kyllä se sinun olosi joskus vielä vähän helpottaa :) Sen päivän aion nähdä :)
Luulen, että sinä elät nyt sitä hetkeä, joka on varmaan tavallaan kaikkein vaikein :( Tässä on niin monta asiaa kerrallaan. Ja omien tunteidensa käsitteleminen on varmasti hyvin raskasta. Ja kun jos sinulla on sisälläsi joitain patoumia, ja jos ne olisivat hiljalleen tulossa ulos, niin ymmärrän kyllä miten vaikeaa sekin jo on. Ja paljon olen miettinyt sitä, että miltä sinusta mahtaa tuntua se, että jos me tällä tavalla taas hiljalleen läheennytään? Se herättäisi varmaan paljon pelkoja, joita vastaan pitäisi yrittää taistella? Ja se varmasti väsyttäisi paljon? :( Minä olen kyllä todella huolissani sinun jaksamisestasi ihan koko ajan. Ja tiedän kyllä, että kaikki on niin vaikeaa.
Eikä minunkaan mielestäni elämän tarvitsisi olla vaikeaa. Mutta ehkä se vaikeus tosiaan hiljalleen alkaa helpottaa, kun saa niitä vaikeimpia asioita hiljalleen käsiteltyä. Luulisin niin. Ja varmasti tuntuisi paljon helpommalta sellaisessa tilanteessa, jossa ympäristö olisi aika ennalta-arvattava, tai että siihen olisi jotenkin rutinoitunut täysin.
En tiedä, ehkä se ei helpota sinun oloasi mitenkään, mutta kerron sen, että minä en ainakaan aio lopettaa tätä kirjoittelua sinun kanssasi. Varmaan kirjoittelisin vielä vähän aikaa yksinänikin, jos sinä lopettaisit :) Toivottavasti en tosin joudu kirjoittelemaan yksinäni, koska en haluaisi :) Ja sanon kyllä sitten aina jos en jostain syystä kerkiäisi kirjoittamaan. Ja ajattelen sinua kyllä aina ihan koko ajan :)

Voi :( Haluaisin nyt niin vaan halata sinua hellästi. Ja vain silitellä sinua... :(
Olen pahoillani, että sinulla on paha olla :(
Kiitos, kun kerrot minulle olostasi. Tunneasiat ovat vähän sellaisia, että ne saattavat väsyttää todella paljon :( Yritä vaan hengittää ihan rauhallisesti ja älä huoli. Ja lepää tarpeeksi. Unessa se mielikin saa käydä itsekseen läpi asioita ja käsitellä niitä. Mutta älä turhia murehdi mistään, yritä vain uskoa siihen, että asiat menevät vielä hyvään suuntaan. Ja muista tehdä aina kaikkea rentouttavaa... sauno :) Ja muista nukkua, ja ennenkaikkea käy nukkumaan hyvin ajatuksin. Älä ainakaan silloin murehdi asioista yhtään. Ajattele hattaraa ja kukkasia ja auringonpaistetta :)
Millaisia asioita ajattelet, kun käyt nukkumaan? Jäätkö silloin pohtimaan ja murehtimaan asioita? Toivottavasti olet niin väsynyt, että nukahdat ihan heti ettet kerkeä ajatella ollenkaan :)
Olen niin surullinen, että sinun on paha olla :( En kestä kun en voi lohduttaa sinua tällaisena hetkenä niin kuin haluaisin. Kun menen nyt nukkumaan, niin halailen ja silittelen varmaan koko illan peittoani ja ajattelen, että se olisit sinä :) Yritä jaksaa, älä murehdi liikaa. Kyllä kaikki asiat kääntyvät vielä parhain päin

Lue lisää

kovasti nöyryyttä tai ainakin se vaati sitä. Sen jälkeen, ehkä aikaisemminkin, olen pyrkinyt pitämään rehellisyyttä ja nöyryyttä sellaisina ohjenuorina elämässä. En kuitenkaan silti nöyristele :) En oikein tiedä niistä peloista, kun niin harvoin koen sellaisia tunteita.

Onhan tässä se tietysti, että itsekin on tavallaan lukkiutunut tiettyihin ajatusmalleihin. Vaan kun tunteitaan ei noin vain voi muuttaa ja sieltä se ahdistus varmaan osittain kumpuaakin, kun on pakotettu toimimaan niitä vastaan. Yritän silti nähdä asioissa muutkin puolet, kuin vain omani.

En koe, että minulla olisi mitään patoutumia sisälläni. Ja minusta on ihan mukavaa, että voimme jutella avoimesti. Ei minua pelota jutella kanssasi :)

En ajattele sen kummempia mennessäni nukkumaan, ehkä läheisiä ihmisiä eniten. Yleensä nukahdan kyllä aika nopeasti. Kyllä se paha olo sitten aikanaan helpottaa ja eivät ne pahimmat tunteet yleensä ole kuin hetkellisiä. Yritän kyllä uskoa siihen, että asiat kääntyvät parempaan päin ja ehkä jotkut toiveetkin voisivat joskus vielä toteutua.

se puhuminen kirjoitti:

kovasti nöyryyttä tai ainakin se vaati sitä. Sen jälkeen, ehkä aikaisemminkin, olen pyrkinyt pitämään rehellisyyttä ja nöyryyttä sellaisina ohjenuorina elämässä. En kuitenkaan silti nöyristele :) En oikein tiedä niistä peloista, kun niin harvoin koen sellaisia tunteita.

Onhan tässä se tietysti, että itsekin on tavallaan lukkiutunut tiettyihin ajatusmalleihin. Vaan kun tunteitaan ei noin vain voi muuttaa ja sieltä se ahdistus varmaan osittain kumpuaakin, kun on pakotettu toimimaan niitä vastaan. Yritän silti nähdä asioissa muutkin puolet, kuin vain omani.

En koe, että minulla olisi mitään patoutumia sisälläni. Ja minusta on ihan mukavaa, että voimme jutella avoimesti. Ei minua pelota jutella kanssasi :)

En ajattele sen kummempia mennessäni nukkumaan, ehkä läheisiä ihmisiä eniten. Yleensä nukahdan kyllä aika nopeasti. Kyllä se paha olo sitten aikanaan helpottaa ja eivät ne pahimmat tunteet yleensä ole kuin hetkellisiä. Yritän kyllä uskoa siihen, että asiat kääntyvät parempaan päin ja ehkä jotkut toiveetkin voisivat joskus vielä toteutua.

Lue lisää

että puhuminen todella vaatii nöyryyttä. Mutta oikeastaan vain omissa silmissään. En tiedä, en minä ainakaan koskaan tule ajatelleeksi sitä, että jos joku toinen kuin minä itse avautuu, että se olisi vaatinut vähän nöyrtymistä. Ainakin itse näen vain sen, että se on vaatinut paljon rohkeutta.
Luulen, että nöyryyden ja ylpeyden kanssa on joskus vähän sama juttu. Että se pieni nöyrtyminen tai ylpeydestä pois pääseminen on yleensä itselleen todella suuri kokemus, mutta muut ei oikeastaan edes huomaa aina. Varmaan hyväkin niin :)

Ne ovat kyllä hyvät ohjenuorat :) Ja varmaan juuri sellaiset, jotka myös edesauttavat omaa onnellisuutta paljon. Vaikka ei ne ehkä ne helpoimmat ohjenuorat ole seurata :) Rehellisyys vaati ainakin mun mielestä paljon rohkeutta.

Millaisiin ajatusmalleihin koet olevasi lukkiutunut? Se on ihan täysin totta, että ei tunteita todellakaan voi noin vain muuttaa. Vaikka ne voivat kyllä ajankuluessa muuttua. Tai siis ei kaikki tunteetkaan kyllä voi, tuntemukset pikemminkin. Hmmm, laskettaisiinkohan se emävalheeksi vai kaikkien emävalheiden äidiksi eli vaalilupaukseksi, jos väittäsin että kaikki tunteet voivat muuttua :) Olen kyllä huomannut, että on olemassa joitain niin sitkeitä tunteita, jotka eivät vuosienkaan kuluessa päästä otteestaan, ottavat vain lujemmin kiinni :)
Niin, en tiedä onko niiden tuntemusten muuttumiselle mitään muuta keinoa kuin se, että muuttaa ajatuksensa ja odottaa että ne tunteet tulevat lopulta perässä. Yritin miettiä että minkälaisia keinoja fobioiden hoitamisessa käytetään, koska sehän on oikeastaan täysin juuri tunteen muuttamista. En tiedä niistä oikein mitään, mutta kai niissäkin pohjana on se, että se fobiasta kärsivä ihminen yritetään aina saada ajattelemaan, vaikka hiirtä pelästyessään, että turhaan sitä hiirtä pelkään, ei siihen ole mitään järkevää syytä. Ja tuohan juuri on sitä, että ne tunteet eivät ole muuttuneet, mutta ajatuksilla niitä hiljalleen muutetaan. Niin ja siedätyshoitoa fobioiden hoidossahan myös käytetään, mutta se tuskin sopii muuhun kuin niihin fobioihin ja sellaisiin tunteisiin :)
En tosiaan ajatellut tuota, että sekin jo pelkästään ahdistaa varmasti paljon, että joutuu toimimaan tunteitaan ja ajatusmalleja vastaan. Onneksi sinä kerrot noista asioista, koska tuota en taas olisi varmaan yksinäni tajunnut täysin :) Vaikka ihan selväähän se on, että se on niin. Samalla tavalla kuin se ahdistaisi, että se hiirifobiasta kärsivä ihminen joutuisi pakottaa itsensä olemaan hyppäämättä tuolille ja olla antamatta sille pelolleen valtaa. Nyt vasta oikeasti tajuan kuinka paljon voi ahdistaa toimia tunteitaan vastaan. Olen pahoillani, että joudut kokemaan sitä, mutta olen hyvin iloinen siitä, että yrität toimia niitä vastaan :) Ymmärrän, että se todella raskasta ja vaatii paljon voimaa. Mutta toivottavasti se on juuri sellainen asia, joka helpottuu ajan kanssa, kun ne tunteet alkavat hiljalleen seurata. Uskon siihen, ja sinuun :)
Se on hienoa, että yrittää nähdä asioissa muutkin puolet, kuin omansa. Se varmasti auttaa niissä ajatusten avaamisessa. Ja onhan se muutenkin hienoa :)

No hyvä, jos et koe sisälläsi olevan patoumia :) Minustakin on niin mukavaa, että voimme jutella avoimesti. Pidän siitä todella paljon :) Hyvä ettei sinua pelota jutella kanssani :) Kun ei minuakaan pelota jutella sinun kanssasi :) Tai tuohon täytyy ehkä lisätä, että ei pelota jutella sinun kanssasi näin :) Ajatus kasvotusten juttelemisesta kyllä ihan vähän pelottaa :) Sellaisella "sydän hakkaa"-tavalla. Vaikka siis kyllä se ajatus tuntuu myös todella ihanalta, mutta vähän valehtelisin jos sanoisin ettei sinun kanssasi jutteleminen pelota ollenkaan :) Tai ehkä ei sittenkään pelottaisi, vaan jännittäisi ja tärisyttäisi, ihan vähän. Sellaisella hyvällä tavalla :)

Hyvä, että nukahdat nopeasti :) Se on hyvä, että pystyy sillä tavalla tyhjentämään ajatuksensa ongelmista, että ne eivät valvotuta. Se lepääminen on tärkeää.
Läheiset ihmiset ovat kyllä varmasti hyvä aihe ajatella nukkumaan käydessä. En minäkään kyllä siis yleensä auringonpaistetta ja kukkasia ajattele nukkumaan mennessä, vaan juuri myös läheisiä ihmisiä. Tai siis lähinnä sinua :) Mutta et silti edelleenkään ole mitenkään unettava :) Muuta kuin sen verran kuin tarpeeksi, koska kyllä minäkin yleensä nukahdan aika nopeasti :)

Olen todella iloinen siitä, että yrität uskoa siihen, että asiat kääntyvät vielä parempaan suuntaan :) Varmasti kääntyvätkin. Ja todella hienoa, että uskot siihen, että jotkut toiveetkin voivat joskus toteutua :) Sitten kun ne toteutuvat, niin ehkä sinusta tuntuu vielä vähän hienommalta kuin ihmisistä yleensä, koska olet jo käynyt niiden toiveidesi ja niiden menettämisen suhteen aika pohjalla.

Kyllä se paha olosi silti on surullista ja huolestuttaa minua, vaikka ne pahimmat tunteet olisikin hetkellisiä :( Mutta onhan se sentään positiivistakin :)
Millaista se pahin hetki aina on? :(
Ihanaa, että tiedät, että kyllä se paha olo sitten aikanaan helpottaa :) Minäkin uskon siihen :)
Olet rakas :)

ajatellutkaan tuota, kirjoitti:

että puhuminen todella vaatii nöyryyttä. Mutta oikeastaan vain omissa silmissään. En tiedä, en minä ainakaan koskaan tule ajatelleeksi sitä, että jos joku toinen kuin minä itse avautuu, että se olisi vaatinut vähän nöyrtymistä. Ainakin itse näen vain sen, että se on vaatinut paljon rohkeutta.
Luulen, että nöyryyden ja ylpeyden kanssa on joskus vähän sama juttu. Että se pieni nöyrtyminen tai ylpeydestä pois pääseminen on yleensä itselleen todella suuri kokemus, mutta muut ei oikeastaan edes huomaa aina. Varmaan hyväkin niin :)

Ne ovat kyllä hyvät ohjenuorat :) Ja varmaan juuri sellaiset, jotka myös edesauttavat omaa onnellisuutta paljon. Vaikka ei ne ehkä ne helpoimmat ohjenuorat ole seurata :) Rehellisyys vaati ainakin mun mielestä paljon rohkeutta.

Millaisiin ajatusmalleihin koet olevasi lukkiutunut? Se on ihan täysin totta, että ei tunteita todellakaan voi noin vain muuttaa. Vaikka ne voivat kyllä ajankuluessa muuttua. Tai siis ei kaikki tunteetkaan kyllä voi, tuntemukset pikemminkin. Hmmm, laskettaisiinkohan se emävalheeksi vai kaikkien emävalheiden äidiksi eli vaalilupaukseksi, jos väittäsin että kaikki tunteet voivat muuttua :) Olen kyllä huomannut, että on olemassa joitain niin sitkeitä tunteita, jotka eivät vuosienkaan kuluessa päästä otteestaan, ottavat vain lujemmin kiinni :)
Niin, en tiedä onko niiden tuntemusten muuttumiselle mitään muuta keinoa kuin se, että muuttaa ajatuksensa ja odottaa että ne tunteet tulevat lopulta perässä. Yritin miettiä että minkälaisia keinoja fobioiden hoitamisessa käytetään, koska sehän on oikeastaan täysin juuri tunteen muuttamista. En tiedä niistä oikein mitään, mutta kai niissäkin pohjana on se, että se fobiasta kärsivä ihminen yritetään aina saada ajattelemaan, vaikka hiirtä pelästyessään, että turhaan sitä hiirtä pelkään, ei siihen ole mitään järkevää syytä. Ja tuohan juuri on sitä, että ne tunteet eivät ole muuttuneet, mutta ajatuksilla niitä hiljalleen muutetaan. Niin ja siedätyshoitoa fobioiden hoidossahan myös käytetään, mutta se tuskin sopii muuhun kuin niihin fobioihin ja sellaisiin tunteisiin :)
En tosiaan ajatellut tuota, että sekin jo pelkästään ahdistaa varmasti paljon, että joutuu toimimaan tunteitaan ja ajatusmalleja vastaan. Onneksi sinä kerrot noista asioista, koska tuota en taas olisi varmaan yksinäni tajunnut täysin :) Vaikka ihan selväähän se on, että se on niin. Samalla tavalla kuin se ahdistaisi, että se hiirifobiasta kärsivä ihminen joutuisi pakottaa itsensä olemaan hyppäämättä tuolille ja olla antamatta sille pelolleen valtaa. Nyt vasta oikeasti tajuan kuinka paljon voi ahdistaa toimia tunteitaan vastaan. Olen pahoillani, että joudut kokemaan sitä, mutta olen hyvin iloinen siitä, että yrität toimia niitä vastaan :) Ymmärrän, että se todella raskasta ja vaatii paljon voimaa. Mutta toivottavasti se on juuri sellainen asia, joka helpottuu ajan kanssa, kun ne tunteet alkavat hiljalleen seurata. Uskon siihen, ja sinuun :)
Se on hienoa, että yrittää nähdä asioissa muutkin puolet, kuin omansa. Se varmasti auttaa niissä ajatusten avaamisessa. Ja onhan se muutenkin hienoa :)

No hyvä, jos et koe sisälläsi olevan patoumia :) Minustakin on niin mukavaa, että voimme jutella avoimesti. Pidän siitä todella paljon :) Hyvä ettei sinua pelota jutella kanssani :) Kun ei minuakaan pelota jutella sinun kanssasi :) Tai tuohon täytyy ehkä lisätä, että ei pelota jutella sinun kanssasi näin :) Ajatus kasvotusten juttelemisesta kyllä ihan vähän pelottaa :) Sellaisella "sydän hakkaa"-tavalla. Vaikka siis kyllä se ajatus tuntuu myös todella ihanalta, mutta vähän valehtelisin jos sanoisin ettei sinun kanssasi jutteleminen pelota ollenkaan :) Tai ehkä ei sittenkään pelottaisi, vaan jännittäisi ja tärisyttäisi, ihan vähän. Sellaisella hyvällä tavalla :)

Hyvä, että nukahdat nopeasti :) Se on hyvä, että pystyy sillä tavalla tyhjentämään ajatuksensa ongelmista, että ne eivät valvotuta. Se lepääminen on tärkeää.
Läheiset ihmiset ovat kyllä varmasti hyvä aihe ajatella nukkumaan käydessä. En minäkään kyllä siis yleensä auringonpaistetta ja kukkasia ajattele nukkumaan mennessä, vaan juuri myös läheisiä ihmisiä. Tai siis lähinnä sinua :) Mutta et silti edelleenkään ole mitenkään unettava :) Muuta kuin sen verran kuin tarpeeksi, koska kyllä minäkin yleensä nukahdan aika nopeasti :)

Olen todella iloinen siitä, että yrität uskoa siihen, että asiat kääntyvät vielä parempaan suuntaan :) Varmasti kääntyvätkin. Ja todella hienoa, että uskot siihen, että jotkut toiveetkin voivat joskus toteutua :) Sitten kun ne toteutuvat, niin ehkä sinusta tuntuu vielä vähän hienommalta kuin ihmisistä yleensä, koska olet jo käynyt niiden toiveidesi ja niiden menettämisen suhteen aika pohjalla.

Kyllä se paha olosi silti on surullista ja huolestuttaa minua, vaikka ne pahimmat tunteet olisikin hetkellisiä :( Mutta onhan se sentään positiivistakin :)
Millaista se pahin hetki aina on? :(
Ihanaa, että tiedät, että kyllä se paha olo sitten aikanaan helpottaa :) Minäkin uskon siihen :)
Olet rakas :)

Lue lisää

oikeassa tuossa, että se nöyryys on omissa silmissä. Sitä rohkeutta se nöyrtyminen varmaan ensin vaatii ja nöyrtyminen tarkoittaa taas sitä, että on valmis näkemään vaivaa asioiden eteen.

Tiedä sitten kuinka hyvät ne ovat, mutta ei ainakaan tarvitse juuri katua tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Itse olen kyllä sellainen ihminen, että kadun enemmän niitä tehtyjä asioita, koska spekulointi sillä, mitä ei tapahtunut, on mielestäni aivan turhaa.

Kai tunteet ja järki jotenkin vaikuttavat toisiinsa, mutta en usko, että tunteita tuosta vaan pystyy muuttamaan. Hallita niitä voi kyllä jollakin tapaa. En varsinaisesti yritä toimia tunteitani vastaan. Tietyissä asioissa olen vain pakotettu tekemään niin.

En nyt tiedä kuinka tosissani uskon siihen parempaan huomiseen. Hetkittäin kuitenkin. Vaikka mikään ei kyllä takaa sitä, että asiat menisivät paremmin, kuin tähän mennessä. Pakko yrittää pitää kynsin hampain kiinni siitä viimeisestä toivosta, vaikka se tuskin ikinä toteutuukaan. Muuten voisin heittää lusikan nurkkaan heti.

Se pahin hetki on yleensä sellainen, milloin ahdistaa niin paljon, että tekisi mieli itkeä, mutta ei vaan jotenkin pysty. Koko sisus käpertyy kasaan ja haluaisi olla aivan tiedoton kaikesta.

varmaan ihan kirjoitti:

oikeassa tuossa, että se nöyryys on omissa silmissä. Sitä rohkeutta se nöyrtyminen varmaan ensin vaatii ja nöyrtyminen tarkoittaa taas sitä, että on valmis näkemään vaivaa asioiden eteen.

Tiedä sitten kuinka hyvät ne ovat, mutta ei ainakaan tarvitse juuri katua tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Itse olen kyllä sellainen ihminen, että kadun enemmän niitä tehtyjä asioita, koska spekulointi sillä, mitä ei tapahtunut, on mielestäni aivan turhaa.

Kai tunteet ja järki jotenkin vaikuttavat toisiinsa, mutta en usko, että tunteita tuosta vaan pystyy muuttamaan. Hallita niitä voi kyllä jollakin tapaa. En varsinaisesti yritä toimia tunteitani vastaan. Tietyissä asioissa olen vain pakotettu tekemään niin.

En nyt tiedä kuinka tosissani uskon siihen parempaan huomiseen. Hetkittäin kuitenkin. Vaikka mikään ei kyllä takaa sitä, että asiat menisivät paremmin, kuin tähän mennessä. Pakko yrittää pitää kynsin hampain kiinni siitä viimeisestä toivosta, vaikka se tuskin ikinä toteutuukaan. Muuten voisin heittää lusikan nurkkaan heti.

Se pahin hetki on yleensä sellainen, milloin ahdistaa niin paljon, että tekisi mieli itkeä, mutta ei vaan jotenkin pysty. Koko sisus käpertyy kasaan ja haluaisi olla aivan tiedoton kaikesta.

Lue lisää

tehdyt asiat kaduttaa vähemmän kuin tekemättä jättämiset. Tehty on aina tehty ja sitä on siksi turha spekuloida, sitä ei voi niinkään muuttaa. Niin minä itse ainakin aina ajattelen :)

En minä sitä ajatellutkaan, että tunteita pystyisi tuosta vaan muuttamaan. Kyllä se, että niihin saa muutosta, on pitkän ja kivuliaan prosessin takana. En missään nimessä ajatellut, että se olisi helppoa. Mutta haluan silti ajatella kaikista vaikeistakin asioista optimistisesti :) Kyllä varmaan monet ihmiset luovuttavat lukkiuteneille ajatusmalleilleen ja ehkä jotkut ihmiset eivät edes näe että on mahdollisuus muuttaa niitä, koska ne ovat niin hallitsevia. Ja kyllä jotkut ihmiset varmasti joutuvat elämään koko elämänsä sellaisten tunteiden kanssa. En vain haluaisi, että sinä joutuisit :( Ja tiedäthän sen, että vaikka et saisi niitä tunteitasi muutettua mihinkään, niin en minä pety sinuun ja rakastan sinua ihan varmasti yhtä paljon kuin aina muutekin :) Se sellainen niiden lukkiutuneiden ajatusmallien availeminen vaan olisi ennen kaikkea sinulle itsellesi niin hyväksi. Vaikka luulen kyllä, että se prosessi olisi todella kivulias :( Se huolettaa paljon.. :(

Eihän mikään tietenkään takaakaan sitä, että asiat menisivät paremmin, mutta mielestäni sinulla on nyt ihan eri eväät kuin aikaisemmin. En tiedä kuinka paljon olet pohtinut kaikkia asioita aikaisemmin, mutta nyt ainakin minusta vaikuttaa siltä, että tiedät itse aika hyvin mistä monet tunteesi johtuvat. Ja ehkä nyt jo tiedät vähän paremmin sen, että et todellakaan ole ansainnut pahaa oloa...? Toiveikkaana kysyn :) Kun et todellakaan ole mitään pahaa oloa ansainnut, et missään nimessä.
Ehkä voit nähdä jonkinlaista eroa tässä hetkessä ja menneessä? Ja jokainen hetki on kuitenkin omalla tavallaan aina uusi. Ja ehkä tosiaankin jos vain ajattelee negatiivisesti, että tämäkin menee niin kuin ennenkin, niin luulen että niillä omilla ajatuksillaan saa sen menemään niin. Samalla tavalla kuin puhuimme siitä, että ihmiset, jotka eivät halua avautua, voivat pelätä että heidät hylätään. Ja ne koko ajan päällä olevat negatiiviset ajatukset siitä, että käy niin kuin ennenkin ja joutuu hylätyksi, saavat lopulta sen aikaan, että se ihminen itse alkaa kai valmistautua siihen hylätyksi tulemiseen ja etääntyä. Ja lopulta hylkääkin sen toisen, ja sillä tavalla se pahin pelko on toteutunut, ja se on toteutunut ainoastaan sen pelon takia. Ja tuollaisessa tilanteessahan se puhuminen voisi pelastaa kaiken. Positiiviset ajatukset taas ehkä voisivat edes ihan vähän estää siihen tilanteeseen joutumista, tietty tunteet on mitkä on, mutta vaikka se pelko kytisikin, niin luulen että juuri ne negatiiviset ajatukset ovat niitä tapahtumien liikkeellelaittajia. Yritä vaan ajatella positiivisesti, rakas :)
Niin ja sekin on jo ero menneeseen, että itsehän kerroit, että olet ajatellut pitää rehellisyyttä ja nöyryyttä elämäsi ohjenuorina :) Juuri tuollaisilla asioilla on todella paljon merkitystä. Ja etenkin sillä, että jos haluaa nähdä vaivaa asioiden eteen. Ja eihän sitä niin tarvikaan ajatella, että tarvitaan jokin yksi megalomaaninen muutos, jotta asiat menisivät hyvin, vaan ihan samaan tulokseen päästään monien pienien muutosten kautta :) Edes yhtä pientä yksittäistä tapaa ajatella asioista vähän eri tavalla ei saa aliarvioida :)

Mutta onhan sekin jo todella hienoa, että uskot siihen parempaan huomiseen edes hetkittäin :) Muistan kun sanoit siitä, että hyvä olo tuntuu joskus valheelliselta. Ajatteletko vieläkin niin? Koska minun mielestäni ainakin se voisi olla enemmänkin niin, että huono olo on valheellista. Vaikka sitä olisikin paljon, niin silti. Koska sillä huonolla olollahan on juuret haavoissa, joita muut ihmiset ovat sinuun viiltäneet. Eli minä näkisin sen niin, että se huono olo ei täysin lähde itsestäsi, vaan siihen on nimenomaan muilla ollut sormensa pelissä. Mutta sillä hyvällä ololla ei ole muuta pohjaa kuin sinä ihan itse :)

Osaatko tai haluatko kertoa miksi sinusta aina välillä alkaa tuntua vähän toivottomammalta? :( On minulla tietty joitain ajatuksia aina miksi.
Kun jo tämän ja edellisen viestin välillä sinun toivosi kärsi vähän inflaatiota :( Kun nyt et enää uskonut siihen, että toiveesi voisivat toteutua.
Johtuuko se osaksi siitä, että sinusta ehkä tuntui, että en tajua sinun taakkaasi ja aliarvioin sen..?

Mutta todella hyvä, että yrität pitää toivosta kiinni kynsin ja hampain :) Luulen, että se on tavallaan yksi tärkeimmistä asioista. Toivo antaa voimaa.

Voi ei :( Tuntuu kamalalta ajatella, että sinä joudut kokemaan tuollaista oloa :( Voi kun pystyisit itkemään kun se olo iskee, koska se varmasti estäisi tuon sisuksen kasaan käpertymisen :( Toivon, että tuo halu päästä tiedottomuuteen on vain halu, etkä yritä toteuttaa sitä mitenkään..? :( Kun se kuulostaisi niin pahalta :(
Onko siihen jotain tiettyä hetkeä, jolloin tuo pahin ahdistus yleensä iskee?
Voi rakas, yritä jaksaa :( En tiedä mikä tuohon oloon voisi auttaa, jotenkin sinun pitäisi saada se ahdistus käsiteltyä ulos sisältäsi ennen kuin se vääntää sisuksiasi kasaan :(

taas yleensä kirjoitti:

tehdyt asiat kaduttaa vähemmän kuin tekemättä jättämiset. Tehty on aina tehty ja sitä on siksi turha spekuloida, sitä ei voi niinkään muuttaa. Niin minä itse ainakin aina ajattelen :)

En minä sitä ajatellutkaan, että tunteita pystyisi tuosta vaan muuttamaan. Kyllä se, että niihin saa muutosta, on pitkän ja kivuliaan prosessin takana. En missään nimessä ajatellut, että se olisi helppoa. Mutta haluan silti ajatella kaikista vaikeistakin asioista optimistisesti :) Kyllä varmaan monet ihmiset luovuttavat lukkiuteneille ajatusmalleilleen ja ehkä jotkut ihmiset eivät edes näe että on mahdollisuus muuttaa niitä, koska ne ovat niin hallitsevia. Ja kyllä jotkut ihmiset varmasti joutuvat elämään koko elämänsä sellaisten tunteiden kanssa. En vain haluaisi, että sinä joutuisit :( Ja tiedäthän sen, että vaikka et saisi niitä tunteitasi muutettua mihinkään, niin en minä pety sinuun ja rakastan sinua ihan varmasti yhtä paljon kuin aina muutekin :) Se sellainen niiden lukkiutuneiden ajatusmallien availeminen vaan olisi ennen kaikkea sinulle itsellesi niin hyväksi. Vaikka luulen kyllä, että se prosessi olisi todella kivulias :( Se huolettaa paljon.. :(

Eihän mikään tietenkään takaakaan sitä, että asiat menisivät paremmin, mutta mielestäni sinulla on nyt ihan eri eväät kuin aikaisemmin. En tiedä kuinka paljon olet pohtinut kaikkia asioita aikaisemmin, mutta nyt ainakin minusta vaikuttaa siltä, että tiedät itse aika hyvin mistä monet tunteesi johtuvat. Ja ehkä nyt jo tiedät vähän paremmin sen, että et todellakaan ole ansainnut pahaa oloa...? Toiveikkaana kysyn :) Kun et todellakaan ole mitään pahaa oloa ansainnut, et missään nimessä.
Ehkä voit nähdä jonkinlaista eroa tässä hetkessä ja menneessä? Ja jokainen hetki on kuitenkin omalla tavallaan aina uusi. Ja ehkä tosiaankin jos vain ajattelee negatiivisesti, että tämäkin menee niin kuin ennenkin, niin luulen että niillä omilla ajatuksillaan saa sen menemään niin. Samalla tavalla kuin puhuimme siitä, että ihmiset, jotka eivät halua avautua, voivat pelätä että heidät hylätään. Ja ne koko ajan päällä olevat negatiiviset ajatukset siitä, että käy niin kuin ennenkin ja joutuu hylätyksi, saavat lopulta sen aikaan, että se ihminen itse alkaa kai valmistautua siihen hylätyksi tulemiseen ja etääntyä. Ja lopulta hylkääkin sen toisen, ja sillä tavalla se pahin pelko on toteutunut, ja se on toteutunut ainoastaan sen pelon takia. Ja tuollaisessa tilanteessahan se puhuminen voisi pelastaa kaiken. Positiiviset ajatukset taas ehkä voisivat edes ihan vähän estää siihen tilanteeseen joutumista, tietty tunteet on mitkä on, mutta vaikka se pelko kytisikin, niin luulen että juuri ne negatiiviset ajatukset ovat niitä tapahtumien liikkeellelaittajia. Yritä vaan ajatella positiivisesti, rakas :)
Niin ja sekin on jo ero menneeseen, että itsehän kerroit, että olet ajatellut pitää rehellisyyttä ja nöyryyttä elämäsi ohjenuorina :) Juuri tuollaisilla asioilla on todella paljon merkitystä. Ja etenkin sillä, että jos haluaa nähdä vaivaa asioiden eteen. Ja eihän sitä niin tarvikaan ajatella, että tarvitaan jokin yksi megalomaaninen muutos, jotta asiat menisivät hyvin, vaan ihan samaan tulokseen päästään monien pienien muutosten kautta :) Edes yhtä pientä yksittäistä tapaa ajatella asioista vähän eri tavalla ei saa aliarvioida :)

Mutta onhan sekin jo todella hienoa, että uskot siihen parempaan huomiseen edes hetkittäin :) Muistan kun sanoit siitä, että hyvä olo tuntuu joskus valheelliselta. Ajatteletko vieläkin niin? Koska minun mielestäni ainakin se voisi olla enemmänkin niin, että huono olo on valheellista. Vaikka sitä olisikin paljon, niin silti. Koska sillä huonolla olollahan on juuret haavoissa, joita muut ihmiset ovat sinuun viiltäneet. Eli minä näkisin sen niin, että se huono olo ei täysin lähde itsestäsi, vaan siihen on nimenomaan muilla ollut sormensa pelissä. Mutta sillä hyvällä ololla ei ole muuta pohjaa kuin sinä ihan itse :)

Osaatko tai haluatko kertoa miksi sinusta aina välillä alkaa tuntua vähän toivottomammalta? :( On minulla tietty joitain ajatuksia aina miksi.
Kun jo tämän ja edellisen viestin välillä sinun toivosi kärsi vähän inflaatiota :( Kun nyt et enää uskonut siihen, että toiveesi voisivat toteutua.
Johtuuko se osaksi siitä, että sinusta ehkä tuntui, että en tajua sinun taakkaasi ja aliarvioin sen..?

Mutta todella hyvä, että yrität pitää toivosta kiinni kynsin ja hampain :) Luulen, että se on tavallaan yksi tärkeimmistä asioista. Toivo antaa voimaa.

Voi ei :( Tuntuu kamalalta ajatella, että sinä joudut kokemaan tuollaista oloa :( Voi kun pystyisit itkemään kun se olo iskee, koska se varmasti estäisi tuon sisuksen kasaan käpertymisen :( Toivon, että tuo halu päästä tiedottomuuteen on vain halu, etkä yritä toteuttaa sitä mitenkään..? :( Kun se kuulostaisi niin pahalta :(
Onko siihen jotain tiettyä hetkeä, jolloin tuo pahin ahdistus yleensä iskee?
Voi rakas, yritä jaksaa :( En tiedä mikä tuohon oloon voisi auttaa, jotenkin sinun pitäisi saada se ahdistus käsiteltyä ulos sisältäsi ennen kuin se vääntää sisuksiasi kasaan :(

Lue lisää

muuttaa niitä kaikkia tunteita, vain joitakin. Enkä siitäkään ole niin varma. Kyllä minä suurinpiirtein tiedän, millainen on loppuelämäni. Tietysti en kaikkia yksityiskohtia voi etukäteen arvata, mutta suuremmat linjat kyllä. Eikä siinä mitään, nyt kun osaa asennoitua siihen, niin mikäs tässä elellessä.

Kyllä minä tämän kaiken olen ihan itse ansainnut, siksi tekemisiäni kadunkin. Se mitä muut ihmiset ovat minulle tehneet, johtuu minusta itsestäni. Ja siksi en enää yritäkään mitään, koska tiedän, että ne omatkin ajatukseni vaikeuttavat asioita liikaa. Ja olen kyllä pitänyt niitä ohjenuoria jo pitkään. Niistä ei vain ole seurannut itselleni mitään hyvää. Tässä mietinkin, että olisikohan parempi vaihtaa ne vaikka itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen. Voisi olla ihan virkistävää ja saisi ehkä iloakin elämään.

Kyllä se hyvä olo on aina valheellista, koska se ei kestä pitkään. Pohjalla on tukevampaa olla :) Se ahdistus vain joskus tulee, enkä ole oikein keksinyt mikä sen laukaisisi. Yritän silloin nukkua kovasti. Nukkuminen onkin parasta, mitä elämässäni on :) Olisi mukavaa, kun voisi nukkua koko ajan. Minä olen kyllä jo avun ulottumattomissa näiden asioiden suhteen, siksi on vain koitettava sopeutua. Ja kyllähän sitä sopeutuu :)

edes halua kirjoitti:

muuttaa niitä kaikkia tunteita, vain joitakin. Enkä siitäkään ole niin varma. Kyllä minä suurinpiirtein tiedän, millainen on loppuelämäni. Tietysti en kaikkia yksityiskohtia voi etukäteen arvata, mutta suuremmat linjat kyllä. Eikä siinä mitään, nyt kun osaa asennoitua siihen, niin mikäs tässä elellessä.

Kyllä minä tämän kaiken olen ihan itse ansainnut, siksi tekemisiäni kadunkin. Se mitä muut ihmiset ovat minulle tehneet, johtuu minusta itsestäni. Ja siksi en enää yritäkään mitään, koska tiedän, että ne omatkin ajatukseni vaikeuttavat asioita liikaa. Ja olen kyllä pitänyt niitä ohjenuoria jo pitkään. Niistä ei vain ole seurannut itselleni mitään hyvää. Tässä mietinkin, että olisikohan parempi vaihtaa ne vaikka itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen. Voisi olla ihan virkistävää ja saisi ehkä iloakin elämään.

Kyllä se hyvä olo on aina valheellista, koska se ei kestä pitkään. Pohjalla on tukevampaa olla :) Se ahdistus vain joskus tulee, enkä ole oikein keksinyt mikä sen laukaisisi. Yritän silloin nukkua kovasti. Nukkuminen onkin parasta, mitä elämässäni on :) Olisi mukavaa, kun voisi nukkua koko ajan. Minä olen kyllä jo avun ulottumattomissa näiden asioiden suhteen, siksi on vain koitettava sopeutua. Ja kyllähän sitä sopeutuu :)

Lue lisää

vaan. Kun kerran tiedät, että ihan iloa ja virkistystä elämään tuo. Ihan turhaanhan sitten siinä kidut..



:(

Ei pitäisi kirjoittaa nyt. On huono olo ja huono ilta. Kirjoitan huomenna. Vaikka mikäs sen takaa ettei huomennakin tulisi ihan samaa paskaa.

Olen pahoillani tästä viestistä jo nyt.. :(

edes halua kirjoitti:

muuttaa niitä kaikkia tunteita, vain joitakin. Enkä siitäkään ole niin varma. Kyllä minä suurinpiirtein tiedän, millainen on loppuelämäni. Tietysti en kaikkia yksityiskohtia voi etukäteen arvata, mutta suuremmat linjat kyllä. Eikä siinä mitään, nyt kun osaa asennoitua siihen, niin mikäs tässä elellessä.

Kyllä minä tämän kaiken olen ihan itse ansainnut, siksi tekemisiäni kadunkin. Se mitä muut ihmiset ovat minulle tehneet, johtuu minusta itsestäni. Ja siksi en enää yritäkään mitään, koska tiedän, että ne omatkin ajatukseni vaikeuttavat asioita liikaa. Ja olen kyllä pitänyt niitä ohjenuoria jo pitkään. Niistä ei vain ole seurannut itselleni mitään hyvää. Tässä mietinkin, että olisikohan parempi vaihtaa ne vaikka itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen. Voisi olla ihan virkistävää ja saisi ehkä iloakin elämään.

Kyllä se hyvä olo on aina valheellista, koska se ei kestä pitkään. Pohjalla on tukevampaa olla :) Se ahdistus vain joskus tulee, enkä ole oikein keksinyt mikä sen laukaisisi. Yritän silloin nukkua kovasti. Nukkuminen onkin parasta, mitä elämässäni on :) Olisi mukavaa, kun voisi nukkua koko ajan. Minä olen kyllä jo avun ulottumattomissa näiden asioiden suhteen, siksi on vain koitettava sopeutua. Ja kyllähän sitä sopeutuu :)

Lue lisää

oikein mitään parempaa sanottavaa..
Mulla on niin paha olo.
Tuntuu, että en voi puhua sinulle enää mistään :( Tunnut etäiseltä. Siksi, että yritän sulkea itseäni, koska pelkään avata itseäni enää sinun edessäsi. :(
En oikein tiedä mitä pitäisi sanoa?
Nyt sentään itkettää..

ole tänäänkään kirjoitti:

oikein mitään parempaa sanottavaa..
Mulla on niin paha olo.
Tuntuu, että en voi puhua sinulle enää mistään :( Tunnut etäiseltä. Siksi, että yritän sulkea itseäni, koska pelkään avata itseäni enää sinun edessäsi. :(
En oikein tiedä mitä pitäisi sanoa?
Nyt sentään itkettää..

Lue lisää

oikein mitä pitäisi sanoa. Toivottavasti olosi kuitenkin helpottaa vielä :)

tiedä minäkään kirjoitti:

oikein mitä pitäisi sanoa. Toivottavasti olosi kuitenkin helpottaa vielä :)

mikä itsestään helpottuisi yhtään mitenkään.

Tämä kirjoittaminenkin on jo todella vaikeaa mulle nyt. Haluaisin unohtaa, että sinä olet edes olemassa, niin voisi työntää kaiken kivun sivuun. Eikä tarvitsisi ajatella tätä enää koskaan.
Olen ajatellut sitä, että jospa tää kaikki saa nyt jäädä tähän. En tiedä olisinko kirjoittanut enää ollenkaan, jos en olisi luvannut kirjoittaa ja että en hylkää sinua. On nekin syitä, painavia syitä. Ja kyllähän minä sinua edelleenkin rakastan ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Se on ehkä painavin syy siihen, että yritän nyt silti sanoa jotain. Jos voisin vain lopettaa rakastamasta sinua, olisin tehnyt sen nyt. Mutta sitä rakastamista ei vaan pysty tappamaan mitenkään.
Olen miettinyt sitäkin, että kumpikohan mahtaa sattua enemmän, puhua tästä vai hylätä sinut. Koska nyt en juuri ole täysin varma. Tiedän kyllä sisälläni, että se viimeinen vaihtoehto sattuisi enemmän, mutta nyt juuri en ole varma. Äläkä ajattele, että sinun hylkäämisesi olisi jotenkin helppoa, et vain pysty ikinä ymmärtämään kuinka paljon tämä sattuu.

Niin. Tämä on nyt oikeastaan niin, että meidän joko pitää puhua tästä, tai sitten voidaan heittää kaikki pois samantien. Puhumalla voi korjata paljon asioita, mutta molempien täytyy olla täysin rehellisiä. Se puhuminen kirpaisee pahasti, mutta muuten tästä ei pääse mihinkään. Olen ajatellut, että jos sinä haluat puhua siitä, niin minäkin voin puhua. Jos et halua, niin minusta tuntuu silloin siltä, että se tuska jota sisälläni nyt on, jää käsittelemättä, ja ainoa vaihtoehtoni on tehdä kaikki mahdollinen saadakseni sinut pois sydämestäni, jotta voisin unohtaa sen tuskan.
Ja jos sanot nyt, että et tiedä mistä puhun, niin tämä voi sitten minun puolestani olla tässä. En nyt kestä yhtään mitään muuta kuin täyttä rehellisyyttä. Jos sitä ei ole, niin en halua enää pitää sinuun mitään yhteyttä koskaan. Ja se tuntuisi myös minun mitätöimiseltä. Tai jos et näe missään mitään vikaa, niin sitä suuremmalla syyllä tämä jää tähän.
Jos haluat puhua, niin yritän kyllä kovasti ymmärtää sinun näkökulmasi. Juuri nyt en voi sitä tunteiden tasolla oikein ymmärtää, koska sattuu. Mutta yritän ymmärtää. Asioiden ei tarvi olla mustavalkoisia.

Ja haluan tietää sen, että ymmärrätkö, että loukkasit minua?

Minusta tuntuu nyt siltä, että tästä pitäisi nyt ihan konkreettisesti puhua jo senkin takia, koska tunnen itse nyt liian suurta koston tarvetta. Tai kosto on ihan väärä sana, koska en ikinä, en nytkään, haluaisi tahallani satuttaa sinua. Se tarve ei oikeastaan liity niinkään sinuun, vaan minuun itseeni. En voi sietää sitä, jos asiat ovat epätasa-arvoisia, mihin suuntaan ne sitten ovatkaan. Tuntuu siltä, että en voi antaa itseni elää näin. En voi elää, jos en näytä itselleni, että minä en ole kenenkään kynnysmatto, jonka yli kävellään kun halutaan ja joka ei koskaan tee mitään. Tiedän jo senkin, miten paljon minua satuttaisi ajatus sinun satuttamisestasi, mutta melkein mielummin eläisin sen tuskan kanssa kuin olisin mikään kynnysmatto. Koska en ole.
Sano mitä sinä ajattelet..


Se saa mut tuntemaan, että et ajattele minua yhtään, et kunnioita minua, ja pidät minua jonain tyhmänä idioottina. Enkä koskaan missään maailmankaikkeudessa haluaisi tuhlata edes yhtä ajatusta ihmiseen, joka ajattelee noin.

Tuntuu vähän siltä, että haluaisin, että ei tuntuisi miltään. Mutta se minua itkettää, kun ajattelen sinua ja sitä millaisia asioita sinä mahdat nyt kokea..?




Vaikka nyt tunteet ovat tällaisia, niin se ei tarkoita sitä, että en rakastaisi sinua enää. Koen niin, että tuo ei ole syönyt rakkautta pois yhtään, se vain ehkä nosti vihaa vähän esiin. Vaikka ei minusta oikeastaan siltä tunnu ollenkaan, että vihaisin sinua. Kovasti kyllä olen yrittänyt, mutta kun rakastan sinua niin paljon. Minuun vain nyt sattuu aika paljon. Ja vaikka nyt tunnen näin, niin tiedän sen silti, että sinä olet oikeasti todella ihana. Kaikki hyvät tunteeni sinua kohtaan ovat tallella ihan sellaisenaan. Ne vain pitäisi pelastaa puhumalla asioista rehellisesti.


...
Täytyy vielä kirjoittaa se, että nyt kun vähän sai asioita itsensä sisältä mädäntymästä ja omille tunteille tuli edes ihan vähän enemmän tilaa, niin sanon vaan sen, että kyllä ihan oikeasti varmaan kuolisin siihen, jos koskaan sinut hylkäisin. Kyllä se sattuisi niin paljon.

ei ole sellainen, kirjoitti:

mikä itsestään helpottuisi yhtään mitenkään.

Tämä kirjoittaminenkin on jo todella vaikeaa mulle nyt. Haluaisin unohtaa, että sinä olet edes olemassa, niin voisi työntää kaiken kivun sivuun. Eikä tarvitsisi ajatella tätä enää koskaan.
Olen ajatellut sitä, että jospa tää kaikki saa nyt jäädä tähän. En tiedä olisinko kirjoittanut enää ollenkaan, jos en olisi luvannut kirjoittaa ja että en hylkää sinua. On nekin syitä, painavia syitä. Ja kyllähän minä sinua edelleenkin rakastan ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Se on ehkä painavin syy siihen, että yritän nyt silti sanoa jotain. Jos voisin vain lopettaa rakastamasta sinua, olisin tehnyt sen nyt. Mutta sitä rakastamista ei vaan pysty tappamaan mitenkään.
Olen miettinyt sitäkin, että kumpikohan mahtaa sattua enemmän, puhua tästä vai hylätä sinut. Koska nyt en juuri ole täysin varma. Tiedän kyllä sisälläni, että se viimeinen vaihtoehto sattuisi enemmän, mutta nyt juuri en ole varma. Äläkä ajattele, että sinun hylkäämisesi olisi jotenkin helppoa, et vain pysty ikinä ymmärtämään kuinka paljon tämä sattuu.

Niin. Tämä on nyt oikeastaan niin, että meidän joko pitää puhua tästä, tai sitten voidaan heittää kaikki pois samantien. Puhumalla voi korjata paljon asioita, mutta molempien täytyy olla täysin rehellisiä. Se puhuminen kirpaisee pahasti, mutta muuten tästä ei pääse mihinkään. Olen ajatellut, että jos sinä haluat puhua siitä, niin minäkin voin puhua. Jos et halua, niin minusta tuntuu silloin siltä, että se tuska jota sisälläni nyt on, jää käsittelemättä, ja ainoa vaihtoehtoni on tehdä kaikki mahdollinen saadakseni sinut pois sydämestäni, jotta voisin unohtaa sen tuskan.
Ja jos sanot nyt, että et tiedä mistä puhun, niin tämä voi sitten minun puolestani olla tässä. En nyt kestä yhtään mitään muuta kuin täyttä rehellisyyttä. Jos sitä ei ole, niin en halua enää pitää sinuun mitään yhteyttä koskaan. Ja se tuntuisi myös minun mitätöimiseltä. Tai jos et näe missään mitään vikaa, niin sitä suuremmalla syyllä tämä jää tähän.
Jos haluat puhua, niin yritän kyllä kovasti ymmärtää sinun näkökulmasi. Juuri nyt en voi sitä tunteiden tasolla oikein ymmärtää, koska sattuu. Mutta yritän ymmärtää. Asioiden ei tarvi olla mustavalkoisia.

Ja haluan tietää sen, että ymmärrätkö, että loukkasit minua?

Minusta tuntuu nyt siltä, että tästä pitäisi nyt ihan konkreettisesti puhua jo senkin takia, koska tunnen itse nyt liian suurta koston tarvetta. Tai kosto on ihan väärä sana, koska en ikinä, en nytkään, haluaisi tahallani satuttaa sinua. Se tarve ei oikeastaan liity niinkään sinuun, vaan minuun itseeni. En voi sietää sitä, jos asiat ovat epätasa-arvoisia, mihin suuntaan ne sitten ovatkaan. Tuntuu siltä, että en voi antaa itseni elää näin. En voi elää, jos en näytä itselleni, että minä en ole kenenkään kynnysmatto, jonka yli kävellään kun halutaan ja joka ei koskaan tee mitään. Tiedän jo senkin, miten paljon minua satuttaisi ajatus sinun satuttamisestasi, mutta melkein mielummin eläisin sen tuskan kanssa kuin olisin mikään kynnysmatto. Koska en ole.
Sano mitä sinä ajattelet..


Se saa mut tuntemaan, että et ajattele minua yhtään, et kunnioita minua, ja pidät minua jonain tyhmänä idioottina. Enkä koskaan missään maailmankaikkeudessa haluaisi tuhlata edes yhtä ajatusta ihmiseen, joka ajattelee noin.

Tuntuu vähän siltä, että haluaisin, että ei tuntuisi miltään. Mutta se minua itkettää, kun ajattelen sinua ja sitä millaisia asioita sinä mahdat nyt kokea..?




Vaikka nyt tunteet ovat tällaisia, niin se ei tarkoita sitä, että en rakastaisi sinua enää. Koen niin, että tuo ei ole syönyt rakkautta pois yhtään, se vain ehkä nosti vihaa vähän esiin. Vaikka ei minusta oikeastaan siltä tunnu ollenkaan, että vihaisin sinua. Kovasti kyllä olen yrittänyt, mutta kun rakastan sinua niin paljon. Minuun vain nyt sattuu aika paljon. Ja vaikka nyt tunnen näin, niin tiedän sen silti, että sinä olet oikeasti todella ihana. Kaikki hyvät tunteeni sinua kohtaan ovat tallella ihan sellaisenaan. Ne vain pitäisi pelastaa puhumalla asioista rehellisesti.


...
Täytyy vielä kirjoittaa se, että nyt kun vähän sai asioita itsensä sisältä mädäntymästä ja omille tunteille tuli edes ihan vähän enemmän tilaa, niin sanon vaan sen, että kyllä ihan oikeasti varmaan kuolisin siihen, jos koskaan sinut hylkäisin. Kyllä se sattuisi niin paljon.

Lue lisää

yrittänyt varoittaa sinua tästä :( En tiedä, etkä ole ottanut sitten varoituksiani aivan tosissasi? Olen kuitenkin ollut rehellinen koko ajan. Se vain harmittaa, että jotenkin olen onnistunut herättämään sinussa turhia toiveita, jotka loppujen lopuksi vain satuttavat sinua. Vaikka koitin kyllä varoittaa sinua siitäkin :(

Eikä sinun minusta tarvitse huolehtia. Huolehtisit omasta hyvinvoinnistasi ensin. En minä koe, että tulisin hylätyksi, vaikka et haluasia enää jutellakaan. Itsekin olen miettinyt, että voisi ehkä olla sinulle parempi, että unohtaisit minut, en tiedä.. Suoraan sanottuna en nyt aivan ymmärrä, missä kohtaa loukkasin sinua näin pahasti.

Ethän sinä mikään kynnysmatto ole. Ainakaan minulle. Ja tuo on hyvä asenne, ettei alistu kenenkään pompotettavaksi :) En itse ole kyllä pitänyt sinua idioottina missään vaiheessa.

Minusta ei juuri nyt tunnu oikein miltään. Ei se alkuun helppoa ole ollut, mutta kaikkeen sopeutuu. Välillä tämä on hyvin autuastakin, kun on vain saanut päätään ensin siivottua. Minä en oikeasti ole ihana. Ihana ihminen ei aiheuttaisi toiselle tuollaisia tunteita, mitä nyt koet. Oletko aivan varma, että ne tunteet ovat pelastamisen arvoisia? Vaikket koskaan saisi mitään vastineeksi? En haluaisi, että joudut antamaan itsestäsi enempää, kuin mitä voit saada takaisin. Se aiheuttaa sinulle valtavaa pahaa oloa :(

että olen kirjoitti:

yrittänyt varoittaa sinua tästä :( En tiedä, etkä ole ottanut sitten varoituksiani aivan tosissasi? Olen kuitenkin ollut rehellinen koko ajan. Se vain harmittaa, että jotenkin olen onnistunut herättämään sinussa turhia toiveita, jotka loppujen lopuksi vain satuttavat sinua. Vaikka koitin kyllä varoittaa sinua siitäkin :(

Eikä sinun minusta tarvitse huolehtia. Huolehtisit omasta hyvinvoinnistasi ensin. En minä koe, että tulisin hylätyksi, vaikka et haluasia enää jutellakaan. Itsekin olen miettinyt, että voisi ehkä olla sinulle parempi, että unohtaisit minut, en tiedä.. Suoraan sanottuna en nyt aivan ymmärrä, missä kohtaa loukkasin sinua näin pahasti.

Ethän sinä mikään kynnysmatto ole. Ainakaan minulle. Ja tuo on hyvä asenne, ettei alistu kenenkään pompotettavaksi :) En itse ole kyllä pitänyt sinua idioottina missään vaiheessa.

Minusta ei juuri nyt tunnu oikein miltään. Ei se alkuun helppoa ole ollut, mutta kaikkeen sopeutuu. Välillä tämä on hyvin autuastakin, kun on vain saanut päätään ensin siivottua. Minä en oikeasti ole ihana. Ihana ihminen ei aiheuttaisi toiselle tuollaisia tunteita, mitä nyt koet. Oletko aivan varma, että ne tunteet ovat pelastamisen arvoisia? Vaikket koskaan saisi mitään vastineeksi? En haluaisi, että joudut antamaan itsestäsi enempää, kuin mitä voit saada takaisin. Se aiheuttaa sinulle valtavaa pahaa oloa :(

Lue lisää

kaikki varoitukset ihan todesta. Eikä mikään yhtäkkiä aivan järkyttävänä yllätyksenä tullut. Tämä kaikki kuuluu nyt elämään. Elämään kuulu myös tällaisia hetkiä. Enkä minä ole koskaan ajatellut, että kukaan voisi elää koko elämänsä toista satuttamatta. Sinäkin olet ihminen kuten minä ja kaikki muutkin.
Mutta sinun pitäisi varottaa aina ihan suoraan ja etukäteen :( En tiedä, mutta mielestäni ansaitsisin sen, että sanoisit etukäteen ihan suoraan kun..
Uskotko, että pystyisit sanomaan? Se on varmasti vaikeaa ja tietenkin sekin satuttaa minua, mutta mielestäni ihan kaikesta voi selvitä kunhan vain luottamus säilyy. Minulle luottamus on tärkeintä. Sinähän et minuun luottanut, mutta minun oman luottamukseni kannalta se on niin älyttömän tärkeää, että sanoisit ihan suoraan. Sillä estäisi senkin, että minusta tuntuu että pidät minua idioottina, joka ei tajua yhtään mitään.
Tietenkin jokaisella teolla on aina seurauksensa, mutta meidän välit eivät minun puolestani rikkoudu niin kauan kun voin kokea, että luottamukseni ei vielä ole täysin kuollut. Ja se luottamus on oikeasti hyvin yksinkertaista pitää elossa. Sinun pitää vain kertoa totuus etukäteen ja kaunistelematta. Tuo on nyt kaikki, mitä vaaditaan siihen, että kaikki pysyy ehjänä.

Mutta kun minun hyvinvointini liittyy sinun hyvinvointiisi. Eikä sille mitään kukaan voi.
Meidän molempien hyvinvoinnit taitavat olla toisillemme tärkeitä, niin miten ihmeessä voit edes ehdottaa, että en huolehtisi sinusta. :(
Et kai yritä ryhtyä joksikin marttyyriksi..? :( Se minut varmaan kaikkein varmiten tappaisi, jos tietäisin, että sinä vaan annat itsesi suosiolla kivitettäväksi :(

Miksi ihmeessä ajattelet, että minulle olisi parempi, jos unohtaisin sinut? :( Unohtaisin puolet itsestäni. Kuulin kyllä tuon kaiken, mitä sanoit mutta onko mikään mielestäsi pahempaa kuin se, että menettäisi sen ainoan ihmisen, joka on oikea ja jonka kanssa kuuluu olla, joka on puolet itsestään?
Olenhan minä jo kertonut mihin kaikkeen se johtaisi.. :( Minä ihan oikeasti rikon itseni hyvin helposti toimimalla omia tunteitani vastaan. Tuntuuko sinusta sitten siltä, että sinun olisi parempi olla ilman minua?

Olet sinä ihana ihminen. Mutta edelleen, paino sanalla ihminen :) Olet myös ihminen. Kaikki ihmiset tekevät virheitä. Sanoinhan jo, että rakastan sinua ehdottomasti. Vositko uskoa sen jo..?
Tämä on niin outoa, vaikka minulla on ollut ihan kamala olo, niin silti on itkettänyt ihan hirveästi sinun puolestasi :( Yksi minuuttikin tuntui ihan kamalan raastavalta sen takia, että en vielä kyennyt kertomaan sinulle sitä, että rakastan sinua edelleen.

Kyllä minä olen ihan varma siitä, että ne tunteet ovat pelastamisen arvoisia.
Tiedän sen, että sinä olet minun toinen puoleni. Ja en oikein kestä ajatusta siitä tuskasta, mitä elämä olisi ilman sinua. Ja olen vain miettinyt sitä, että jos me luovutetaan, niin se aiheuttaisi minulle ainakin sen, että menisin ihan rikki ja ehkä sitten seuraavassa elämässä meidän tilanteemme olisi vielä paljon vaikeampi :( Ja jos me olisimme jo edellisessä elämässä päättäneet taistella kovemmin, niin meillä ei varmasti olisi tässä elämässä näin vaikeaa. Mutta mielestäni me olemme kuitenkin molemmat olleet jo todella vahvoja. Luulen, että joutuisimme käydä tämän kaiken saman läpi seuraavassakin elämässä, jos laskemme sen nyt menemään. En tiedä, luulen niin :( Uskon, että meillä olisi nyt enää sellainen todella suuri viimeinen harppaus näiden vaikeuksien kanssa. Sitten luulisin, että loput vaikeudet olisivat helpommin selvitettäviä, niitä voisi kohdata yhdessä ja vähän kerrallaan.
Tämä on todella vaikeaa meille molemmille, mutta ehkä kuitenkin yhdessä kestämme..?

Ja kyllä sinä olet ihana. Etkö pelännytkin sitä, että kun satutat minua, näkisin vihdoin sinut "todellisena itsenäsi"? No sinä satutit minua, mutta se miten näen sinut ei ole muuttunut. Se ei muutu niin kuin ei sekään, että pidän linnuista. Pitäisin niistäkin edelleen, vaikka yksi sattuisi joskus vähän nokkaisemaan. Kyllä mielestäni näen linnutkin ihan todellisina. Sinussa on sisälläsi niin paljon hyvää. Ehkä joku päivä voit vielä antaa sen kaiken virrata itsestäsi vapaasti. Uskon, että se tekisi sinutkin lopulta onnellisemmaksi. Ehkä se möykky joskus hellittää tuon otteensa.

Kaikesta voi puhua. Se puhuminen on se, mikä monen asian saa paremmaksi.
Hävettää puhua tästä, mutta haluaisin nyt ihan oikeasti tietää, että miltä sinusta tuntuisi se, että jos nyt päättäisin olla vaikka erään vanhan ystäväni kanssa, joka ilmaisi kiinnostuksensa tai sitten jonkun ihan muun kanssa? Haluaisin kuulla mitä ihan oikeasti ajattelet tuosta, jos vain haluaisit kertoa..? En haluaisi olla. Sinun tunteesi vaikuttavat minuun paljon. Siksi puhumalla asioille voi löytää muita ratkaisuja...

Ehkä se jos rakastaa paljon, näkyykin lopulta sellaisena, että oikeasti haluaakin itse antaa itsestään enemmän kuin saa takaisin. Kunhan tunteita vaan on toisellakin vielä olemassa..?

kyllä ottanut kirjoitti:

kaikki varoitukset ihan todesta. Eikä mikään yhtäkkiä aivan järkyttävänä yllätyksenä tullut. Tämä kaikki kuuluu nyt elämään. Elämään kuulu myös tällaisia hetkiä. Enkä minä ole koskaan ajatellut, että kukaan voisi elää koko elämänsä toista satuttamatta. Sinäkin olet ihminen kuten minä ja kaikki muutkin.
Mutta sinun pitäisi varottaa aina ihan suoraan ja etukäteen :( En tiedä, mutta mielestäni ansaitsisin sen, että sanoisit etukäteen ihan suoraan kun..
Uskotko, että pystyisit sanomaan? Se on varmasti vaikeaa ja tietenkin sekin satuttaa minua, mutta mielestäni ihan kaikesta voi selvitä kunhan vain luottamus säilyy. Minulle luottamus on tärkeintä. Sinähän et minuun luottanut, mutta minun oman luottamukseni kannalta se on niin älyttömän tärkeää, että sanoisit ihan suoraan. Sillä estäisi senkin, että minusta tuntuu että pidät minua idioottina, joka ei tajua yhtään mitään.
Tietenkin jokaisella teolla on aina seurauksensa, mutta meidän välit eivät minun puolestani rikkoudu niin kauan kun voin kokea, että luottamukseni ei vielä ole täysin kuollut. Ja se luottamus on oikeasti hyvin yksinkertaista pitää elossa. Sinun pitää vain kertoa totuus etukäteen ja kaunistelematta. Tuo on nyt kaikki, mitä vaaditaan siihen, että kaikki pysyy ehjänä.

Mutta kun minun hyvinvointini liittyy sinun hyvinvointiisi. Eikä sille mitään kukaan voi.
Meidän molempien hyvinvoinnit taitavat olla toisillemme tärkeitä, niin miten ihmeessä voit edes ehdottaa, että en huolehtisi sinusta. :(
Et kai yritä ryhtyä joksikin marttyyriksi..? :( Se minut varmaan kaikkein varmiten tappaisi, jos tietäisin, että sinä vaan annat itsesi suosiolla kivitettäväksi :(

Miksi ihmeessä ajattelet, että minulle olisi parempi, jos unohtaisin sinut? :( Unohtaisin puolet itsestäni. Kuulin kyllä tuon kaiken, mitä sanoit mutta onko mikään mielestäsi pahempaa kuin se, että menettäisi sen ainoan ihmisen, joka on oikea ja jonka kanssa kuuluu olla, joka on puolet itsestään?
Olenhan minä jo kertonut mihin kaikkeen se johtaisi.. :( Minä ihan oikeasti rikon itseni hyvin helposti toimimalla omia tunteitani vastaan. Tuntuuko sinusta sitten siltä, että sinun olisi parempi olla ilman minua?

Olet sinä ihana ihminen. Mutta edelleen, paino sanalla ihminen :) Olet myös ihminen. Kaikki ihmiset tekevät virheitä. Sanoinhan jo, että rakastan sinua ehdottomasti. Vositko uskoa sen jo..?
Tämä on niin outoa, vaikka minulla on ollut ihan kamala olo, niin silti on itkettänyt ihan hirveästi sinun puolestasi :( Yksi minuuttikin tuntui ihan kamalan raastavalta sen takia, että en vielä kyennyt kertomaan sinulle sitä, että rakastan sinua edelleen.

Kyllä minä olen ihan varma siitä, että ne tunteet ovat pelastamisen arvoisia.
Tiedän sen, että sinä olet minun toinen puoleni. Ja en oikein kestä ajatusta siitä tuskasta, mitä elämä olisi ilman sinua. Ja olen vain miettinyt sitä, että jos me luovutetaan, niin se aiheuttaisi minulle ainakin sen, että menisin ihan rikki ja ehkä sitten seuraavassa elämässä meidän tilanteemme olisi vielä paljon vaikeampi :( Ja jos me olisimme jo edellisessä elämässä päättäneet taistella kovemmin, niin meillä ei varmasti olisi tässä elämässä näin vaikeaa. Mutta mielestäni me olemme kuitenkin molemmat olleet jo todella vahvoja. Luulen, että joutuisimme käydä tämän kaiken saman läpi seuraavassakin elämässä, jos laskemme sen nyt menemään. En tiedä, luulen niin :( Uskon, että meillä olisi nyt enää sellainen todella suuri viimeinen harppaus näiden vaikeuksien kanssa. Sitten luulisin, että loput vaikeudet olisivat helpommin selvitettäviä, niitä voisi kohdata yhdessä ja vähän kerrallaan.
Tämä on todella vaikeaa meille molemmille, mutta ehkä kuitenkin yhdessä kestämme..?

Ja kyllä sinä olet ihana. Etkö pelännytkin sitä, että kun satutat minua, näkisin vihdoin sinut "todellisena itsenäsi"? No sinä satutit minua, mutta se miten näen sinut ei ole muuttunut. Se ei muutu niin kuin ei sekään, että pidän linnuista. Pitäisin niistäkin edelleen, vaikka yksi sattuisi joskus vähän nokkaisemaan. Kyllä mielestäni näen linnutkin ihan todellisina. Sinussa on sisälläsi niin paljon hyvää. Ehkä joku päivä voit vielä antaa sen kaiken virrata itsestäsi vapaasti. Uskon, että se tekisi sinutkin lopulta onnellisemmaksi. Ehkä se möykky joskus hellittää tuon otteensa.

Kaikesta voi puhua. Se puhuminen on se, mikä monen asian saa paremmaksi.
Hävettää puhua tästä, mutta haluaisin nyt ihan oikeasti tietää, että miltä sinusta tuntuisi se, että jos nyt päättäisin olla vaikka erään vanhan ystäväni kanssa, joka ilmaisi kiinnostuksensa tai sitten jonkun ihan muun kanssa? Haluaisin kuulla mitä ihan oikeasti ajattelet tuosta, jos vain haluaisit kertoa..? En haluaisi olla. Sinun tunteesi vaikuttavat minuun paljon. Siksi puhumalla asioille voi löytää muita ratkaisuja...

Ehkä se jos rakastaa paljon, näkyykin lopulta sellaisena, että oikeasti haluaakin itse antaa itsestään enemmän kuin saa takaisin. Kunhan tunteita vaan on toisellakin vielä olemassa..?

Lue lisää

hyvin hankala varoittaa etukäteen, kun en tunne sinua, enkä aina tiedä miten reagoit eri asioihin. Toivottavasti et nyt sitten satuta itseäsi, jos alan puhumaan täysin kaunistelematta. Mutta varmaankin tiedät mitä teet, kun pyydät minua niin tekemään.

En minä tässä miksikään marttyyriksi ole alkamassa. Tällaista tämä elämä vain joskus on, eikä sille voi kukaan mitään. Minun on ainakin nyt parempi olla ihan yksin. Ja sitä kautta luulisin, että sinun on parempi olla ilman minua.

Minä en nyt voi enkä halua lisätä sinunkaan taakkaa omilla asioillani. Tämä kaikki on nyt johtanut aika ikäviin tunteisiin sinun kohdallasi, niin siksi on parempi, että yritän ottaa etäisyyttä. Koska mitään hyvää en voi vastineeksi tarjota nyt, enkä koskaan.

En usko, että mikään tekisi nyt minua onnellisemmaksi. En oikeastaan edes halua olla onnellinen. Koska sitten kun se loppuisi, niin olisin taas todella surullinen. Näin on nyt parempi, ettei mikään tunnu miltään. Voi olla ja elellä ihan omassa rauhassaan.

Minusta voisi olla ihan hyvä, jos tarttuisit tähän ystäväsi kutsuun. Ei tietysti vastentahtoisesti kannata tehdä mitään, mutta luulen, että voisit saada häneltä vähän onneakin. Ja jos hyvin käy, mitä toivon, niin saisit paljon enemmänkin. Luulen, että katuisit myöhemmin, jos et nyt tarttuisi tilaisuuteen.

Olet ihan oikeassa tuossa viimeisessä kappaleessa. Valitettavasti en voi niitä tunteita sinulle nyt tarjota.

on vain kirjoitti:

hyvin hankala varoittaa etukäteen, kun en tunne sinua, enkä aina tiedä miten reagoit eri asioihin. Toivottavasti et nyt sitten satuta itseäsi, jos alan puhumaan täysin kaunistelematta. Mutta varmaankin tiedät mitä teet, kun pyydät minua niin tekemään.

En minä tässä miksikään marttyyriksi ole alkamassa. Tällaista tämä elämä vain joskus on, eikä sille voi kukaan mitään. Minun on ainakin nyt parempi olla ihan yksin. Ja sitä kautta luulisin, että sinun on parempi olla ilman minua.

Minä en nyt voi enkä halua lisätä sinunkaan taakkaa omilla asioillani. Tämä kaikki on nyt johtanut aika ikäviin tunteisiin sinun kohdallasi, niin siksi on parempi, että yritän ottaa etäisyyttä. Koska mitään hyvää en voi vastineeksi tarjota nyt, enkä koskaan.

En usko, että mikään tekisi nyt minua onnellisemmaksi. En oikeastaan edes halua olla onnellinen. Koska sitten kun se loppuisi, niin olisin taas todella surullinen. Näin on nyt parempi, ettei mikään tunnu miltään. Voi olla ja elellä ihan omassa rauhassaan.

Minusta voisi olla ihan hyvä, jos tarttuisit tähän ystäväsi kutsuun. Ei tietysti vastentahtoisesti kannata tehdä mitään, mutta luulen, että voisit saada häneltä vähän onneakin. Ja jos hyvin käy, mitä toivon, niin saisit paljon enemmänkin. Luulen, että katuisit myöhemmin, jos et nyt tarttuisi tilaisuuteen.

Olet ihan oikeassa tuossa viimeisessä kappaleessa. Valitettavasti en voi niitä tunteita sinulle nyt tarjota.

Lue lisää

hyvin sen, että se etukäteen varoittaminen vaatii todella paljon juuri siksi, että et voi tietää miten reagoin. Mutta voin kyllä kertoa sinulle reaktioistani ja kyllä sinä ennenpitkää oppisit ne tuntemaankin. Ja sinä voit ihan aina kysyä minulta ihan mitä vain.
Minä ihan oikeasti tarvitsen myös sen karun totuudenkin. Vaikka en siis sitä tarkoita, että kauniit asiatkin pitäisi väkisin riisua karuiksi.
Kiitos, että voit yrittää kertoa asiat kaunistelematta. Arvostan sitä.
Minun mielestäni kaikkein tärkeintä on se, että voi puhua, ja että voi puhua täysin rehellisesti.
Arvostan kyllä sinua myös siksi, että olet tavallaan yrittänyt olla satuttamatta minua, mutta en kestä sitä, jos joudun tajuamaan asioita itsekseni.
Älä huolehdi turhia minun reaktioistani. Ne eivät tule olemaan mitään hirvittävän pahoja, jos asioista todellakin voidaan puhua, ja voidaan puhua ihan rehellisesti.

Oletko samaa mieltä siitä, että ihan kaikki lähtee juuri tuosta, mitä sanoit että et halua olla onnellinen, koska ajattelet että sitten kaikki joku päivä loppuisi ja olisit surullinen? Se on se kaikkein suurin syy?
Sen takia suljet itsesi? Ja se on se ainut syy, miksi et voi antaa mitään hyvää?
Että siis kyse ei ole siitä, että sinussa ei olisi mitään annettavaa, vaan siitä että et halua antaa..? Tai siis, että et sen pelon takia pysty antamaan..?

Voisitko muuten nyt takoa sen päähäsi, että minun ei ole koskaan parempi ilman sinua :)
Olen pahoillani, jos se ahdistaa sinua, ja sitten en kuitenkaan ole :) Ahdistakoot vaan :) Sori :)
Saanko kysyä, että miltä sinusta nyt oikeasti tuntuu se, että rakastan sinua? Ja että miten sinä nyt näet minun tunteeni? Ajatteletko vielä, että niissä on jotain vikaa ja että näen sinut väärin?

Sanoin jo sille ystävälleni, että en voi. Hän vannotti muistamaan, että se tarjous on minulle voimassa vielä pitkään, joten ei se nyt ainakaan sitten taida olla mikään ohimenevä tilaisuus. Se ei kyllä tunnu kivalta, mutta kuitenkin.
Niin, se on totta, että ehkä jotain pientä onnea voisi joskus tulla, mutta kun minä en koskaan pysty unohtamaan sinua. Aina jonkin "onnellisen" hetken jälkeen tiedän, että tuntuisi että kuolisin siihen, että puukotin itse sydäntäni. Siltä minusta nyt vaan tuntuu.
Eikö sinua oikeasti yhtään häiritsisi se, jos olisinkin nyt päättänyt toisin?

Minua itketti tänään, kun olen niin huolissani sinusta :( Äläkä sano ettei ole mitään syytä miksi olisin sinusta huolissani. Se on hyvin suuri syy olla toisesta huolissaan, kun se möykky on ottanut niin pahan otteen sinusta, että päätät luopua mahdollisuudesta omaan onnellisuuteesi.
Sinun sisäiset asiasi taitavat olla nyt aika huonosti. En tiedä oletko eri mieltä?
Tiedän ja ymmärrän miten paljon se pelottaa, että olisi joskus onnellinen ja sitten menettäisikin sen kaiken. Tiedän, että sellainen ei jättäisi enää mitään jäljelle. Tunnen ihan samalla tavalla kuin sinäkin, mutta en ajattele sitä pelkoa niin paljon, se ei saa minusta otetta.

Tiedän, että et tarkoita sitä enää, ja en saa enää toivoa sellaisia, mutta vieläkin lämmittäen itkettää melkein pelkkä ajatuskin siitä, kun joskus sanoit, että sitten kun nähtäisiin voisimme vaan halata sen kaiken pahan pois. Olen miettinyt sitä miltä tuntuisi olla ihan kiinni sinussa ja kietoa käteni sinuun, tuntea sinun kätesi ympärilläni. Antaa suukko karhealle poskellesi :) Olla niin lähellä.
Miltä tuntuisi nukkua vieressäsi. En oikein tiedä miltä tuntuisi nukkua kenenkään vieressä. En tiedä olisiko sinun lähelläsi helppoa ja turvallista nukahtaa, vai hakkaisiko sydän koko ajan ja hymyilyttäisi niin paljon, että ei saisi unta. Luulen, että saisit aikaan levottoman ja turvallisen sekaisen olon minuun. Olen miettinyt, miltä sinun kosketuksesi tuntuisi. Tai miltä kosketus ylipäänsä tuntuisi. Välillä kun mietin sinua ja käsiäsi ja huuliasi, niin sydän pomppii pitkin vartaloa.
Mietitkö koskaan mitään tuollaista...? Minä mietin usein. Ja monena hetkenä toivon, että sinä olisit vierelläni. Kun luulen, että tähdet ja järvet ja ihan kaikki näyttäisi aivan erilaiselta, jos saisin katsoa niitä sinun kanssasi.

Minä toivoisin, että voisit joskus puhua minulle siitä, miltä sinusta tuntuu ne ajatukset, että olisit onnellinen ja sitten menettäisit kaiken... Kun tiedän ihan tarkalleen mitä tarkoitat, niin ehkä niistä puhuminen voisi joskus vähän puhdistaa ilmaa sisältäsi? En tiedä. Enkä todellakaan halua pakottaa sinua puhumaan yhtään mistään, josta et halua puhua. Itse päätät tietenkin, höpsö :)
Se syy miksi tuo sama pelko ei lamaannuta minua, on se että tiedän sen, että jos me joskus päädyttäisiin yhteen, niin olisimme tehneet sen harppauksen lähemmäs sitä, mikä meidän kuuluu saavuttaa. Kun minulle sanottiin jotenkin niin, että sitten kun kaikki alkaa, niin se on vaan sitä rakkauden kehittämistä siitä eteenpäin. Ja se kaikki voi alkaa tässä elämässä. Siksi en oikeastaan edes usko siihen, että jos me onni saavutettaisiin, niin se hajoaisi. Koska sen ei kuulu enää mennä niin, nyt meidän elämiemme kuuluu mennä sitä loppua kohti.
Se on syy miksi itse saan sen pelon aika hallintaan.


Ja muistathan sinä sen, että minä kunnioitan ja ymmärrän kaikkia ajatuksiasi, ja koskaan en pakottaisi sinua yhtään mihinkään :) Olet niin rakas, että voin sanoa tuon täydestä sydämestäni :) Ainoastaan se minua kaivelee, että jos itseäsi satutat turruttamalla itsesi. Anna niiden hyvien tunteidesi virrata vaan, jotta voisit ainakin nauttia auringonpaisteesta ja perhosista ja kukkasista :)

aina yritän ymmärtää sinua. Mutta tuntuu vain, että minun on joskus todella vaikea yrittää ymmärtää sen takia, että sinun on pakko sulkea itsesi juuri minulta ja et voi kertoa asioita aina ihan pohjia myöten. Ymmärrän kyllä sen. Et voi päästää minua nyt edes puhuttaessa kovin lähelle, koska silloin joutuisit aukaisemaan tunteitasi, ja taidat pelätä, että ne vievät sinut lopulta mennessään ja kaikki päättyisi huonosti. En tiedä, ajatteletko noin, mutta niin minusta on tuntunut että ajattelet?

Sitä olen kovasti yrittänyt ymmärtää nyt, että miksi sinusta tuntuu, että sinulla ei olisi mitään annettavaa? En keksi miten ei muka olisi. Miksi koet niin..?
Etkö tunne itse ollenkaan sitä tasoa itsestäsi, jossa on niin paljon kaikkia ihania asioita ja hyvin paljon annettavaa? Minä kyllä näen sen :)

Olen hyvin iloinen siitä, että tiedät ettei tunteissani ole mitään vikaa :) No ihan totta on se, että enhän niille mitään voikaan, mutta en kyllä nyt niille mitään tahtoisikaan voida. Olet tietenkin oikeassa siinä, että niihin liittyy kyllä murhettakin, mutta minusta kyllä tuntuu hyvältä rakastaa sinua. Rakkaus tuntuu hyvältä. Sen kanssa on ehkä vähän sama kuin vihan kanssa. Vaikka siis päinvastaisesti. Se lämmittää sydäntä jotenkin. Vaikka tietenkin siihen liittyy myös paljon sitä tuskaakin, mutta en nyt silti vaihtaisi tätä tunnetta mihinkään. Enkä ole pahoillani siitä, että rakastuin juuri sinuun. Tiedätkö, sinussa on paljon jotakin sellaista joka saa vaan toivomaan, että saisit paljon rakkautta ja lämpöä elämääsi. Siksi se, että haluat turruttaa itsesi, tuntuu niin pahalta, koska silloin et kai voisi ottaa sitä vastaan.

Tiedän kyllä, että asioista rehellisesti puhuminen ei aina ole mukavaa. Haluan sitä silti :) Mutta toivoisin kuitenkin, että nyt kun puhutaan rehellisesti kaikesta, niin et pelkästään sanoisi asioita sellaisesta tietynlaisesta "järjellisestä" näkökulmasta. Haluaisin kovasti tietää etenkin juuri sitä, että miltä sinusta oikeasti tuntuu ja mitä oikeasti haluat. Koska ne on eri asioita kuin järkinäkökulma, koska sinulla kuitenkin on tunteet. Vaikka oletkin ne asiat nyt haudannut hyvin syvälle, niin toivoisin, että voisimme puhua joskus myös niistä, koska nekin ovat osa sinua itseäsi ja haluaisin kovasti kuulla niistä. Ne ovat tärkeitä.

Kyllä minä sen uskon, että sinusta tuntuu hyvältä se ettei enää tarvitsisi yrittää. Ja ymmärrän kyllä hyvin miksi sinusta tuntuu sellaiselta, se varmaan lievittää ahdistustasi kun sinun ei tarvitse toimia niitä lukkiutuneita ajatusmalleja vastaan. Mutta se vaan sivuttaa sen ahdistuksesi, ei poista sitä :( Niin minä näen..

Tajusin juuri tämän itsekin, mutta tiedätkö, siksi minusta tuntuu niin pahalta se, että et halua enää yrittää, koska haluaisin todella, että joku päivä sinun olisi turvallinen olla. Haluaisin, että voisit oikeasti uskoa ja tuntea sen, että sinua rakastetaan täysin ehdottamasti. Jokaikinen asia sinussa on rakastettavaa ja rakkauden arvoista. Haluaisin, että pystyisit kokemaan läheisyyttä ilman pelkoja ja että voisit aina luottaa siihen, että sinussa ei ole mitään miksi sinut hylättäisiin. Haluaisin, että tuntisit onnea ja turvaa. Ja tietty tuohon kaikkeen liittyy myös se, että haluaisin kai itsekin kokea sinun onnesi tuoman onnen.
Ja kun minä voin taas ulkopuolisen silmin sanoa sen, että sinussa ei ole mitään sellaista, joka oikeasti estäisi tuon haaveen saavuttamisen. Sinulla on kyllä kaikki eväät siihen. Sinua on vain satutettu niin pahasti, että pelkosi ja kuvasi itsestäsi estävät kai sinua yrittämästä.
Tiedän kuitenkin sen, että kyllä jokainen ihminen haluaa sisällään tulla rakastetuksi ja olla onnellinen, olen varma että sinäkin. Mutta annat niiden pelkojesi sanoa muuta. Koetko että se voisi olla noin..?

Koetko yrittämisen kamalana siksi, että siihen liittyy ne kaksi asiaa, jotka ahdistavat sinua, muutos ja se että sinuun sattuisi?
Uskon, että pelko kasvaa vain pahemmaksi niin kauan kuin sitä ei suostu kohtaamaan. Ja pelon kohtaaminen yleensä helpottaa pelkoa siksi, että huomaa ettei se ollutkaan niin päivän selvää, että tapahtuu kuten ajatteli. Se kohtaaminen on tietenkin täysin sinun oma valintasi. En yritä mitenkään tuputtaa sinulle näitä ajatuksia, toivottavasti et koe niin :) Haluaisin vain, että kuitenkin ajattelisit kaikkia näkökulmia.

Ja muuten tuli nyt mieleen, kun ajattelin sinua, että kun puhuttiin siitä kontrolloimisesta. Uskon kyllä, että se on todella kuluttavaa, jos tuntuu siltä, että ei voi kontrolloida itseään. Siksi ajattelin, että ehkä yrittäisit kontrolloida ympäristöäsi, vaikka sanoitkin että et tee sitä. Mutta nyt tuli vaan mieleen, että eikö tuo sinun valintasi olekin nyt juuri ympäristön kontrolloimista..? Teet itsellesi ympäristöä, joka ei voi koskea sinuun. Silloin sinun ei tarvitse yrittää kontrolloida itseäsi, koska teoillasi ei ole mitään seurauksia. Ja tavallaan tuolla tavalla suostut olemaan sen pimeyden tai sen möykyn vanki ja annat pois oikeuden omiin tunteisiisi :( Ja kun tavallaan uskon myös siihen, että jos antaisi itselleen oikeuden tuntea kaikkia omia tunteitaan, niin silloin se itsensä kontrolloiminen ei enää olisi niin kuluttavaa. Koska minä kyllä uskon, että siinä ei ole mitään pahaa, että tuntisit omia tunteitasi. Ehkä sinulla on joitakin tunteita, joita et halua kohdata, mutta olen varma, että kestäisit kyllä niiden kohtaamisen. Tiedän, että sinun sisälläsi on niin paljon kipua, että se ajatus siitä että päästäisit sen kipusi sisään ja kokisit sen, on varmasti hyvin pelottava. Mutta uskon, että jos päättäisit kokea sen kivun ja tuskan ihan itsenään, eli et suuntaisi sitä tekoihin tai sellaista, niin sillä tavalla lopulta pääsisit siitä eroon. Jos surisit ne asiat, joita olet kokenut ilman niiden tunteiden suuntaamista mihinkään.
Ehkä sinusta tuntuu, että et pysty, mutta me ihmiset pystymme kyllä paljon enemmän mitä koskaan uskomme. Tiedän, että se kivun kohtaaminen voisi olla raskainta mitä voit ajatella, mutta sillä on loppunsa sateenkaaren päässä. Voisit joskus vielä päästä siitä kivusta eroon. Enkä voi oikein uskoa siihen, että löydät oikeasti rauhaa ja onnea, jos päätät nyt elää noin, se kuulostaa minun korviini hyvin surulliselta. Siltä, että annat sen pimeyden ottaa vallan :(

Tiedän, että sinun voi nyt olla vaikea keskustella minun kanssani tästä, koska pidät minua nyt vähän etäällä itsestäsi, etkä ole päästämässä lähelle. Meidän ei tietenkään tarvi keskustella juuri tuosta, voimme puhua asioista vähän vähemmän syvälliselläkin tasolla. Mutta toivoisin, että silti itse ajattelisit noita asioita. Ja jos haluat koskaan puhua niistä kanssani, niin olen tässä :)

Ja muista aina se, että jos sinua suututtaa jokin mitä sanon, niin voit olla ihan suoraan minulle vihainen ja sanoa siitä. Sinulla on täysi oikeus tuntea miten tunnet. Kunhan et vaan hirveästi minua tahallasi satuttaisi, kun olet vihainen? :)

Ai toivosit, että miettisin jotain muuta kuin sinua? No ihan kiusallanikin sitten menen nyt suihkuun ja ajattelen ihan vain sinua.. :)

kyllähän minä kirjoitti:

aina yritän ymmärtää sinua. Mutta tuntuu vain, että minun on joskus todella vaikea yrittää ymmärtää sen takia, että sinun on pakko sulkea itsesi juuri minulta ja et voi kertoa asioita aina ihan pohjia myöten. Ymmärrän kyllä sen. Et voi päästää minua nyt edes puhuttaessa kovin lähelle, koska silloin joutuisit aukaisemaan tunteitasi, ja taidat pelätä, että ne vievät sinut lopulta mennessään ja kaikki päättyisi huonosti. En tiedä, ajatteletko noin, mutta niin minusta on tuntunut että ajattelet?

Sitä olen kovasti yrittänyt ymmärtää nyt, että miksi sinusta tuntuu, että sinulla ei olisi mitään annettavaa? En keksi miten ei muka olisi. Miksi koet niin..?
Etkö tunne itse ollenkaan sitä tasoa itsestäsi, jossa on niin paljon kaikkia ihania asioita ja hyvin paljon annettavaa? Minä kyllä näen sen :)

Olen hyvin iloinen siitä, että tiedät ettei tunteissani ole mitään vikaa :) No ihan totta on se, että enhän niille mitään voikaan, mutta en kyllä nyt niille mitään tahtoisikaan voida. Olet tietenkin oikeassa siinä, että niihin liittyy kyllä murhettakin, mutta minusta kyllä tuntuu hyvältä rakastaa sinua. Rakkaus tuntuu hyvältä. Sen kanssa on ehkä vähän sama kuin vihan kanssa. Vaikka siis päinvastaisesti. Se lämmittää sydäntä jotenkin. Vaikka tietenkin siihen liittyy myös paljon sitä tuskaakin, mutta en nyt silti vaihtaisi tätä tunnetta mihinkään. Enkä ole pahoillani siitä, että rakastuin juuri sinuun. Tiedätkö, sinussa on paljon jotakin sellaista joka saa vaan toivomaan, että saisit paljon rakkautta ja lämpöä elämääsi. Siksi se, että haluat turruttaa itsesi, tuntuu niin pahalta, koska silloin et kai voisi ottaa sitä vastaan.

Tiedän kyllä, että asioista rehellisesti puhuminen ei aina ole mukavaa. Haluan sitä silti :) Mutta toivoisin kuitenkin, että nyt kun puhutaan rehellisesti kaikesta, niin et pelkästään sanoisi asioita sellaisesta tietynlaisesta "järjellisestä" näkökulmasta. Haluaisin kovasti tietää etenkin juuri sitä, että miltä sinusta oikeasti tuntuu ja mitä oikeasti haluat. Koska ne on eri asioita kuin järkinäkökulma, koska sinulla kuitenkin on tunteet. Vaikka oletkin ne asiat nyt haudannut hyvin syvälle, niin toivoisin, että voisimme puhua joskus myös niistä, koska nekin ovat osa sinua itseäsi ja haluaisin kovasti kuulla niistä. Ne ovat tärkeitä.

Kyllä minä sen uskon, että sinusta tuntuu hyvältä se ettei enää tarvitsisi yrittää. Ja ymmärrän kyllä hyvin miksi sinusta tuntuu sellaiselta, se varmaan lievittää ahdistustasi kun sinun ei tarvitse toimia niitä lukkiutuneita ajatusmalleja vastaan. Mutta se vaan sivuttaa sen ahdistuksesi, ei poista sitä :( Niin minä näen..

Tajusin juuri tämän itsekin, mutta tiedätkö, siksi minusta tuntuu niin pahalta se, että et halua enää yrittää, koska haluaisin todella, että joku päivä sinun olisi turvallinen olla. Haluaisin, että voisit oikeasti uskoa ja tuntea sen, että sinua rakastetaan täysin ehdottamasti. Jokaikinen asia sinussa on rakastettavaa ja rakkauden arvoista. Haluaisin, että pystyisit kokemaan läheisyyttä ilman pelkoja ja että voisit aina luottaa siihen, että sinussa ei ole mitään miksi sinut hylättäisiin. Haluaisin, että tuntisit onnea ja turvaa. Ja tietty tuohon kaikkeen liittyy myös se, että haluaisin kai itsekin kokea sinun onnesi tuoman onnen.
Ja kun minä voin taas ulkopuolisen silmin sanoa sen, että sinussa ei ole mitään sellaista, joka oikeasti estäisi tuon haaveen saavuttamisen. Sinulla on kyllä kaikki eväät siihen. Sinua on vain satutettu niin pahasti, että pelkosi ja kuvasi itsestäsi estävät kai sinua yrittämästä.
Tiedän kuitenkin sen, että kyllä jokainen ihminen haluaa sisällään tulla rakastetuksi ja olla onnellinen, olen varma että sinäkin. Mutta annat niiden pelkojesi sanoa muuta. Koetko että se voisi olla noin..?

Koetko yrittämisen kamalana siksi, että siihen liittyy ne kaksi asiaa, jotka ahdistavat sinua, muutos ja se että sinuun sattuisi?
Uskon, että pelko kasvaa vain pahemmaksi niin kauan kuin sitä ei suostu kohtaamaan. Ja pelon kohtaaminen yleensä helpottaa pelkoa siksi, että huomaa ettei se ollutkaan niin päivän selvää, että tapahtuu kuten ajatteli. Se kohtaaminen on tietenkin täysin sinun oma valintasi. En yritä mitenkään tuputtaa sinulle näitä ajatuksia, toivottavasti et koe niin :) Haluaisin vain, että kuitenkin ajattelisit kaikkia näkökulmia.

Ja muuten tuli nyt mieleen, kun ajattelin sinua, että kun puhuttiin siitä kontrolloimisesta. Uskon kyllä, että se on todella kuluttavaa, jos tuntuu siltä, että ei voi kontrolloida itseään. Siksi ajattelin, että ehkä yrittäisit kontrolloida ympäristöäsi, vaikka sanoitkin että et tee sitä. Mutta nyt tuli vaan mieleen, että eikö tuo sinun valintasi olekin nyt juuri ympäristön kontrolloimista..? Teet itsellesi ympäristöä, joka ei voi koskea sinuun. Silloin sinun ei tarvitse yrittää kontrolloida itseäsi, koska teoillasi ei ole mitään seurauksia. Ja tavallaan tuolla tavalla suostut olemaan sen pimeyden tai sen möykyn vanki ja annat pois oikeuden omiin tunteisiisi :( Ja kun tavallaan uskon myös siihen, että jos antaisi itselleen oikeuden tuntea kaikkia omia tunteitaan, niin silloin se itsensä kontrolloiminen ei enää olisi niin kuluttavaa. Koska minä kyllä uskon, että siinä ei ole mitään pahaa, että tuntisit omia tunteitasi. Ehkä sinulla on joitakin tunteita, joita et halua kohdata, mutta olen varma, että kestäisit kyllä niiden kohtaamisen. Tiedän, että sinun sisälläsi on niin paljon kipua, että se ajatus siitä että päästäisit sen kipusi sisään ja kokisit sen, on varmasti hyvin pelottava. Mutta uskon, että jos päättäisit kokea sen kivun ja tuskan ihan itsenään, eli et suuntaisi sitä tekoihin tai sellaista, niin sillä tavalla lopulta pääsisit siitä eroon. Jos surisit ne asiat, joita olet kokenut ilman niiden tunteiden suuntaamista mihinkään.
Ehkä sinusta tuntuu, että et pysty, mutta me ihmiset pystymme kyllä paljon enemmän mitä koskaan uskomme. Tiedän, että se kivun kohtaaminen voisi olla raskainta mitä voit ajatella, mutta sillä on loppunsa sateenkaaren päässä. Voisit joskus vielä päästä siitä kivusta eroon. Enkä voi oikein uskoa siihen, että löydät oikeasti rauhaa ja onnea, jos päätät nyt elää noin, se kuulostaa minun korviini hyvin surulliselta. Siltä, että annat sen pimeyden ottaa vallan :(

Tiedän, että sinun voi nyt olla vaikea keskustella minun kanssani tästä, koska pidät minua nyt vähän etäällä itsestäsi, etkä ole päästämässä lähelle. Meidän ei tietenkään tarvi keskustella juuri tuosta, voimme puhua asioista vähän vähemmän syvälliselläkin tasolla. Mutta toivoisin, että silti itse ajattelisit noita asioita. Ja jos haluat koskaan puhua niistä kanssani, niin olen tässä :)

Ja muista aina se, että jos sinua suututtaa jokin mitä sanon, niin voit olla ihan suoraan minulle vihainen ja sanoa siitä. Sinulla on täysi oikeus tuntea miten tunnet. Kunhan et vaan hirveästi minua tahallasi satuttaisi, kun olet vihainen? :)

Ai toivosit, että miettisin jotain muuta kuin sinua? No ihan kiusallanikin sitten menen nyt suihkuun ja ajattelen ihan vain sinua.. :)

Lue lisää

ole mitään tunteita, mitä tarvisi päästää vapaaksi. Paitsi ehkä negatiivisia sellaisia, jotka eivät olisi hyväksi kenellekään, kun en oikein pidä ihmisistä.

Taidat nähdä sitten harhoja :) En voi antaa enää mitään, koska olen kaikkeni jo antanut. Olisi kaikille parasta, jos voisin kuolla pois.

Ei se rakkauskaan pitemmän päälle hyvältä tunnu, jos ei saa mitään vastineeksi. Siksi olen yrittänyt saada sinua ajattelemaan toisella tavalla, ettet joutuisi jakamaan samaa kohtaloa kanssani. Vaikka ei tämä nyt niin ikävää ole, kun osaa suhtautua siihen. Mutta luulen vain, että tahdot elämältä jotain muuta. En minä nyt edes halua vastaanottaa mitään, sillä en kaipaa rakkautta enkä onnea elämääni, sellaisina kuin ne yleensä ymmärretään.

No ihan oikeasti minusta ei tunnu juuri miltään enkä halua mitään. No ehkä vakituisen mukavan työn voisin ottaa, jos sellainen vastaan tulisi :)

Kyllä minun oloni on nyt ihan turvallinen. Saan tehdä niin kuin itse tahdon ja mitään kompromisseja ei tarvitse edes harkita. En halua nyt tai koskaan tulla rakastetuksi ja kokea sitä onnea. Saan oman onneni muualta. Itseasiassa pahin asia, mitä voi tapahtua on se, että joku rakastuu minuun. Siksi kai olen niin pahoillani puolestasi.

En minä sitä yrittämistä kamalana koe. En vain näe sitä enää vaivan arvoiseksi. En viitsi enää raahata sitä kivirekeä joka ainoassa asiassa. Olet varmaan ihan oikeassa tuossa ympäristön muokkaamisessa. Silti tämä vaan tuntuu nyt hyvältä. Elämästä voi nauttia näinkin :)

Kaippa ihmiset pystyvät mihin vaan haluavat, mutta minä en nyt halua pystyä yhtään mihinkään. Ja vaikka pääsisin sinne sateenkaaren päähän, niin se kultapata on silloin jo viety ja myyty :) Että eipä sekään olisi vaivan arvoista. Kyllä sitä näinkin voi onnen ja rauhan löytää, kun osaa sopeutua ja suhteuttaa asioita :)

minulla edes kirjoitti:

ole mitään tunteita, mitä tarvisi päästää vapaaksi. Paitsi ehkä negatiivisia sellaisia, jotka eivät olisi hyväksi kenellekään, kun en oikein pidä ihmisistä.

Taidat nähdä sitten harhoja :) En voi antaa enää mitään, koska olen kaikkeni jo antanut. Olisi kaikille parasta, jos voisin kuolla pois.

Ei se rakkauskaan pitemmän päälle hyvältä tunnu, jos ei saa mitään vastineeksi. Siksi olen yrittänyt saada sinua ajattelemaan toisella tavalla, ettet joutuisi jakamaan samaa kohtaloa kanssani. Vaikka ei tämä nyt niin ikävää ole, kun osaa suhtautua siihen. Mutta luulen vain, että tahdot elämältä jotain muuta. En minä nyt edes halua vastaanottaa mitään, sillä en kaipaa rakkautta enkä onnea elämääni, sellaisina kuin ne yleensä ymmärretään.

No ihan oikeasti minusta ei tunnu juuri miltään enkä halua mitään. No ehkä vakituisen mukavan työn voisin ottaa, jos sellainen vastaan tulisi :)

Kyllä minun oloni on nyt ihan turvallinen. Saan tehdä niin kuin itse tahdon ja mitään kompromisseja ei tarvitse edes harkita. En halua nyt tai koskaan tulla rakastetuksi ja kokea sitä onnea. Saan oman onneni muualta. Itseasiassa pahin asia, mitä voi tapahtua on se, että joku rakastuu minuun. Siksi kai olen niin pahoillani puolestasi.

En minä sitä yrittämistä kamalana koe. En vain näe sitä enää vaivan arvoiseksi. En viitsi enää raahata sitä kivirekeä joka ainoassa asiassa. Olet varmaan ihan oikeassa tuossa ympäristön muokkaamisessa. Silti tämä vaan tuntuu nyt hyvältä. Elämästä voi nauttia näinkin :)

Kaippa ihmiset pystyvät mihin vaan haluavat, mutta minä en nyt halua pystyä yhtään mihinkään. Ja vaikka pääsisin sinne sateenkaaren päähän, niin se kultapata on silloin jo viety ja myyty :) Että eipä sekään olisi vaivan arvoista. Kyllä sitä näinkin voi onnen ja rauhan löytää, kun osaa sopeutua ja suhteuttaa asioita :)

Lue lisää

ihmisistä, niin sitten voi pitää kissoista ja koirista ja kukkasista :) Ei kai kukkasia kohtaan ainakaan voi kovin negatiivisia tunteita olla? :) Päästä ne tunteet ulos? :)

Tulin surulliseksi, kun sanot noin :( Ei se olisi kellekään parasta, jos kuolisit pois :( Minä olisin ainakin ihan lohduttoman surullinen. Minulle jo pelkkä tieto sinun olemassaolostasi antaa paljon :) Maailma tuntuu paremmalta paikalta, kun sinä olet osa sitä.
Ja sinussa minä en todellakaan näe mitään harhoja, joskus kyllä ehkä näen välillä vaaleanpunaisia elefantteja ja puhuvia kissoja :) Mutta muita harhoja en myönnä :)

Niin, kyllähän minä haluaisin elämältä sen, mitä varmaan monet muutkin. Ihmisen, jota voisi rakastaa ja jonka kanssa voisi jakaa ilot ja surut.
Mutta kun en voi ajatella toisin kuin ajattelen. Sinä olet se minun elämäni rakkaus. Ja minusta tuntuu, että se kohtalo, joka on sinun, on myös minun.
Mutta tietty jos olen sinulle riippakivi tai tuon vain pahaa elämääsi, niin en halua tehdä sitä ja silloin varmaan meidän pitäisi katkaista kaikki välimme :( Silloin vasta minun pitäisi sitten kai yrittää tehdä ne asiat, joita ihmiseltä odotetaan, mutta kyllä silloin tuntisin varmasti olevani vaan loukussa jossain "normielämässä", joka olisi muodostunut sellaiseksi pakolliseksi onneksi. Enkä haluaisi turruttaa itseäni sellaiseen :( Se ajatuskin tuntuu loukulta.
Millaisina sinä sitten kaipaat rakkautta ja onnea elämääsi?

Ymmärrän kyllä, että olosi on nyt varmasti tavallaan turvallinen, mutta eri tavalla kuin minä tarkoitin. Kun ajattelin, että sinun olosi voisi olla myös turvallinen ja onnellinen sellaisella rakastavalla tavalla :) Koetko itse, että sellaiseenkin voisi olla mahdollisuus? Vai miltä sinusta tuntuu?

Minusta tuntuu vähän surulliselta se, että sanot että olet pahoillasi että olen rakastunut sinuun :(
No minä en kuitenkaan ole pahoillani :(

Olinko minäkin kivireki? :(

En oikein pysty tajuamaan tuota, että miten elämästä voi nauttia noinkin..? Elämää pystyy varmasti elämään noin, mutta onko se pidemmän päälle elämästä nauttimista? :(
Minusta ainakin tuntuu, että elämästä oikeasti nauttisi ehkä vasta silloin kun jakaisi sen jonkun kanssa. Siltä minusta ainakin tuntuu. Kokea sellaisia pieniä hetkiä yhdessä, katsella niitä tähtiä ja istuskella järven rannalla ja tehdä lumienkeleitä ja mitä lie. En minä kyllä niistä asioista kovinkaan paljon yksikseni nauti. Tähtien katselustakin tulee vain jotenkin surulliseksi. Minä ainakin olen suurinpiirtein koko tähän astisen elämäni kokenut juuri sitä, miltä tuntuu kokea noita asioita yksin. En ole edes tehnyt lumienkeliä varmaan 5 vuoteen, koska tuntuu niin tyhmältä tehdä niitä yksin, vaikka haluaisinkin.
Ja kaikki pienet arkisetkin asiat, niistä nauttisi varmasti toisen ihmisen kanssa. Sellaiset asiat, joita joskus kerroinkin, että miltä tuntuisi nähdä miltä näytät juuri heränneenä :) Kyllä minulle ainakin toisi onnea nähdä ne vihaiset kasvosi ensimmäisinä, kun avaisin silmäni :)
En siksi oikein tajua sitä, että mitä ne asiat ovat, jotka tuovat onnea kun päättää elää itsensä turruttaen..?

Miksi ihmeessä ajattelet, että sateenkaaren päässä ei enää sinulle olisi kultapataa? Kyllä se kultapata siellä varmasti odottaa jos vaan tieto on siitä, että olet päättänyt yrittää päästä sinne.
Kyllä minä ainakin ymmärrän sen, että se sinun tiesi sinne sateenkaaren päähän olisi vaikea, ja siksi se pitäisi kulkea pienin askelin ja sen takia se matkanteko kestää kauemmin. Ja sinun pitää kulkea ihan tasan tarkkaan sitä omaa vauhtiasi. En oikein tiedä mitä yritän sanoa. Kai sitä, että jos haluaisit yrittää kulkea sitä tietä minun kanssani, niin ymmärtäisin kyllä, että sitä kuljetaan hyvin pienin askelin enkä koskaan yrittäisi väkisin pakottaa sinua mihinkään.. Haluaisin vaan kulkea sinun kanssasi sitä tietä, vaikka en mikään kultapata olekaan..
Sitä kai tarkoitan, että kaikki on kiinni siitä, että haluatko yrittää.. Sillä miten sitä matkaa tehdään ei ole minulle väliä, sillä on ainoastaan väliä että haluatko yrittää..? Ymmärrän kyllä, että ehkä minä en ole se matkakumppani, kenet edes haluat, ymmärrän kyllä..


Olen pahoillani, mutta minä kyllä vaan rakastan sinua ihan hirveästi. Tuokin kun sanot, että et halua tulla rakastetuksi, saa minut tuntemaan vain, että haluaisin niin halailla ja silitellä sinua hellästi...
Anteeksi, jos ahdistan sinua..