Rakas mummini nukkui pois viime yönä.
Olen nyt 15 vuotias, enkä koskaan ennen kohdannut kuolemaa... on niin tyhjä ja raskas olo.
Mummi oli sairastellut koko viime vuoden, Altzhimerin tauti (en osaa kirjoittaa sitä). Kuukausi sitten ilmeni sisälin ja maksa syöpä.
Viime lauantaina juttelin hänen kanssaan vielä puhelimessa, kun sitten tiistaina tuli ilmoitus että on joutunut sairaalaan.
Äitini lensi kotipaikkakunnalleen Savoon oitis (asumme Helsingissä), minä sisarusten ja isän kanssa vasta lauantina, ettei olisi mennyt koulun tielle. Menimme heti mummia katsomaan, siellä se makasi sairaalan sängyssä ja oli tajuton. Hoitaja sanoi että voi ja kannattaakin puhua; kuulo- ja tuntoaistit ovat ennallansa. Minä olin noin 10 min. mummin kanssa kahden kesken ja itkin ja lauloin ja kerroin kaikenlaista ja muistelin... ja arvatkaapa vain, mummi avasi silmänsä, katsoi minua ja hänen silmistään tuli kaksi kyyneltä
Olen nyt 15 vuotias, enkä koskaan ennen kohdannut kuolemaa... on niin tyhjä ja raskas olo.
Mummi oli sairastellut koko viime vuoden, Altzhimerin tauti (en osaa kirjoittaa sitä). Kuukausi sitten ilmeni sisälin ja maksa syöpä.
Viime lauantaina juttelin hänen kanssaan vielä puhelimessa, kun sitten tiistaina tuli ilmoitus että on joutunut sairaalaan.
Äitini lensi kotipaikkakunnalleen Savoon oitis (asumme Helsingissä), minä sisarusten ja isän kanssa vasta lauantina, ettei olisi mennyt koulun tielle. Menimme heti mummia katsomaan, siellä se makasi sairaalan sängyssä ja oli tajuton. Hoitaja sanoi että voi ja kannattaakin puhua; kuulo- ja tuntoaistit ovat ennallansa. Minä olin noin 10 min. mummin kanssa kahden kesken ja itkin ja lauloin ja kerroin kaikenlaista ja muistelin... ja arvatkaapa vain, mummi avasi silmänsä, katsoi minua ja hänen silmistään tuli kaksi kyyneltä
Vastaukset 5
Vanhimmat
näet kyllä mummisi vielä :)
Minulla on edelleen samanlainen olo kun mummoni lähti luotain 28.6. :-( olin aivan shokissa kun äitini tuli kertomaan minulle siintä.. Olimme juuri avopuolisoni kanssa ostaneet mummon omakotitalon kun kaiken piti olla hyvin niin sitten kävi näin ja aivan yllättäen.. Hän sai sydänkohtauksen tiistaina ja kuoli torstaina.. Onneksi kerkesin hänet nähdä keskiviikkona vielä viimeisen kerran elossa ja en osannut kuvitellakkaan, että huomenna häntä ei enää olisi.. Hän oli todella hyvissä voimissa ei mitään ongelmia ollut kun sitten tuli se sydänkohtaus ja joutui sairaalaan ja vielä itse sanoi että taitaa se lähtö tulla nyt.. Seuraavana päivänä hän joutui helsingin mehiläissairaalaan jossa hänelle tehtiin varjoaine kuvaus muusta ei ollut puhette kun hänelle sitten tehtiin ilman omaisten antamaa lupaa pallolaajennus ja se meni hyvin, mutta se oli todella raskas hänelle koska hän sai jonkin kohtauksen ja lakkasi hengittämästä häntä yritettiin elvyttää, mutta turhaan.. Mummo oli minulle elämäni tärkein henkilö, olin hänen ja ukin luona aina silloin kun kotona oli vaikeaa olla ja olin siellä usein.. Kaikkein raastavinta asiasta teki myös se, että hautajaiset pidettiin samana päivänä kun oli syntymäpäiväni.. Sen haluaisin vaan sanoa, että kannattaa ehdottomasti olla ukkisi kanssa tekemisissä, koska jos mummisi oli hänelle todella tärkeä ihminen niin se on hänelle kaikkein raskainta koska onhan hän itsekkin vanha ja suuret rasitukset voi olla hänelle liikaa.. Meillä se meni toisin päin, että ukki kuoli ensin ja nyt sitten mummo.. ukkini kuoli kaksi vuotta sitten ja mummonihan oli ihan poissa tolaltaan vaikka ei näyttänyt meille suruaan, mutta luulen että hän kuoli varmastikkin myös siihen suruun, koska ei muusta puhunutkaan kun että pääsisi vaan täältä maailmasta pois onhan tätä nähty jo tarpeeksi ja mistä sitä tietää kuinka hyvä siellä toisella puolella on olla näin hän sanoi edellispäivänä ennen kuolemaansa.. joten ole ukkisi tukena kun se on vielä mahdollista..
En yleensä kirjoittele näihin keskustelupalstoihin, mutta nyt oli niin sykähdyttävä kirjoitus että en voinut muuta. Olet aarre ukillesi!ja muille läheisillesi nuoresta iästä huolimatta tajuat kuinka tärkeitä olemme toisillemme, olen lähihoitaja olen pitkään jo toiminut dementiakodilla hoitajana ja dementia on minulle niin tuttu kun se vain tavalliselle hoitohenkilökunnalle voi olla alzeimerin tauti on yksi suurimmista dementian aiheuttajista, mutta mummisi on varmaan nyt paremmassa ja ihanimmassa paikassa mitä voimme edes kuvitella,luulen että siksi mummillasi oli levollinen ilme, olen työssäni paljon nähnyt.Voimia sinne teille kaikille kohdatessanne suuren menetyksen. Meillä kaikilla on kuitenkin sama matka loppujen lopuksi, kaikki elävät täällä oman elämänsä, mummisi elämä oli tullut valmiiksi. On hyvä kuitenkin olla jälleennäkemisen toivossa, siitä me ihmiset emme tiedä mutta toivoa ainakin voimme, ja minulla on ainakin luja luottamus siihen.
Ja kuulee jokaisen sanan jonka hänelle sanot. Kuolemaa ei ole olemassa, teidän välissänne on vain ohut verho, jonka läpi voi hyvin kommunikoida.
Jos päässäsi on liikaa ajatuksia ja tunnet, ettet pysty keskittymään ja hiljentymään ja kuuntelemaan, tuleeko mieleesi jokin viesti, voit aina pyytää mummoasi ilmaisemaan itsensä sinun vierelläsi jollakin muulla tavalla. Esimerkiksi, jos mummosi käytti jotakin hajustetta jonka muistat, tunnet sen hajun aina nenässäsi kun hän on lähelläsi.
Mummollasi ei ole mitään hätää. Eikä ole sinullakaan. Usko pois. Kuolemassa ei ole mitään suremista, se on vain yksinäisyyden pelkoa... joka on syvällä meissä kaikissa, kunnes tajuamme, että olemme yhtä kaiken mikä on kanssa. Myös niiden jotka ovat "eetterissä". Eetteri kun on meidän ympärillämme koko ajan.
Pärjäilehän!! Kaikki on hyvin. Nyt ja aina.
Mun mummo kuoli eilen myös 79- vuotiaana ja sairasti myös samaa tautia... Kerkesin myös käydä katsomassa viime sunnuntaina. Vaikka olikin oluut tajuton pitkään, enkä ollut pitkään aikaan häntä nähnyt, avasi hän silmänsä yhtäkkiä, katsoi suoraan silmiin ja hymyili. Selkeästi tunnisti, yritti jopa kättä nostaa, mitä ei ollut tehnyt pitkään aikaan. Tuli älyttömän hyvä mieli tapahtuneesta.
Kävipä mummo viimeyönä kertomassa unessani, että kaikki on hyvin. Nyt on levollinen mieli itsellänikin