ystävyydestä

olen sinäänsä samaa mieltä, eikä varmaan kuka tahnasa saisi niin tehdäkään.. Mutta jostain syystä tämä otus on käynyt minulle rakkaaksi ja minun on niin vaikea uskoa hänen persoonansa muutosta mikä viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut, enkä millään käsitä mistä se voisi johtua. En vain haluaisi yhdestäkään ihmisestä enää elämässäni luopua, mutta kun kohta alkaa olla pakko..
Kiitos kuitenkin kommentistasi, oletan tuosta etten sinäkään kesinyt keskustelun luettuasi, mikä häntä vaivasi... Mutta niin, kiitos. Jokainen ajatteleva ihminen ja tuntemattomalle kommentoija on arvokas otus yhteiskunnalle :)

Tuomitahan kannattaa tuollaisen keskustelunpätkän
takia.. Tiesitkö, siitä ei näy miten monta vuotta
me ollaan tunnettu; siitä ei näy miten monta kertaa
ollaan sovittu jostain, miten tärkeänä olen pitänyt
että sovituista pidetään kiinni ja miten toistuvasti
hän on lupauksensa rikkonut. Siitä ei ehkä näy, että
kyseisenä päivänä hän oli puhunut, että tapaisimme
kello 13, ja tuossa keskustelunaikana (hetken edetessä
kello kolmeentoista) hän yksipuolisesti ilmoittaakin
saapuvansa aikaisintaan ehkä kello 22, ilman mitään
sen kummempaa syitä tai pahoitteluja. Siitä ei
myöskään näy mitä kaikkia järjestelyjä tein että
olisin voinut olla paikalla silloin yhdeltä, ja
että mulla on omaakin elämää, ja että saman päivän
aikana kahteen eri otteeseen vielä töissäkin olen.
Siitä ei näy se että pidän tärkeänä silloin että edes
pikkiriikkisen kunnioitettaisiin sitä mitä luvataan,
eikä vain olankohautuksella ilmoita että tavataankin
vasta yhdeksän tunnin päästä.

Kyllä, minä haistattelen kuvatunlaisessa tilanteessa
jos haluan. Hän on myös vapaa reagoimaan siihen aivan
kuten ikinä haluaa, vaikka niin kuin ehdotitkin.

Ja tämän asian tänne heittäminen asiaa vain yhdeltä
näkökannalta kuvaten oli varmaankin myös todella reilua.

olento kirjoitti:

Tuomitahan kannattaa tuollaisen keskustelunpätkän
takia.. Tiesitkö, siitä ei näy miten monta vuotta
me ollaan tunnettu; siitä ei näy miten monta kertaa
ollaan sovittu jostain, miten tärkeänä olen pitänyt
että sovituista pidetään kiinni ja miten toistuvasti
hän on lupauksensa rikkonut. Siitä ei ehkä näy, että
kyseisenä päivänä hän oli puhunut, että tapaisimme
kello 13, ja tuossa keskustelunaikana (hetken edetessä
kello kolmeentoista) hän yksipuolisesti ilmoittaakin
saapuvansa aikaisintaan ehkä kello 22, ilman mitään
sen kummempaa syitä tai pahoitteluja. Siitä ei
myöskään näy mitä kaikkia järjestelyjä tein että
olisin voinut olla paikalla silloin yhdeltä, ja
että mulla on omaakin elämää, ja että saman päivän
aikana kahteen eri otteeseen vielä töissäkin olen.
Siitä ei näy se että pidän tärkeänä silloin että edes
pikkiriikkisen kunnioitettaisiin sitä mitä luvataan,
eikä vain olankohautuksella ilmoita että tavataankin
vasta yhdeksän tunnin päästä.

Kyllä, minä haistattelen kuvatunlaisessa tilanteessa
jos haluan. Hän on myös vapaa reagoimaan siihen aivan
kuten ikinä haluaa, vaikka niin kuin ehdotitkin.

Ja tämän asian tänne heittäminen asiaa vain yhdeltä
näkökannalta kuvaten oli varmaankin myös todella reilua.

Kuka täällä ketään tuomitsee? Kerroin vain että minähän en haistattelua kuuntelisi, enkä niin tekisi ystävilleni. Ei minua kiinnosta kumpi teistä on mihinkin syyllinen, mutta jopa on ystävyys hyvällä mallilla jos toinen haistattelee ja toinen valittaa netissä kun ei huomaa suoraan kysyä. Ootte pudonneet klassiseen "miksei se idiootti osaa lukea mun ajatuksia"-loukkuun.

Keskustelkaa, hyvät ihmiset. On se niin klisee joo mutta ei muukaan auta.

olento kirjoitti:

Tuomitahan kannattaa tuollaisen keskustelunpätkän
takia.. Tiesitkö, siitä ei näy miten monta vuotta
me ollaan tunnettu; siitä ei näy miten monta kertaa
ollaan sovittu jostain, miten tärkeänä olen pitänyt
että sovituista pidetään kiinni ja miten toistuvasti
hän on lupauksensa rikkonut. Siitä ei ehkä näy, että
kyseisenä päivänä hän oli puhunut, että tapaisimme
kello 13, ja tuossa keskustelunaikana (hetken edetessä
kello kolmeentoista) hän yksipuolisesti ilmoittaakin
saapuvansa aikaisintaan ehkä kello 22, ilman mitään
sen kummempaa syitä tai pahoitteluja. Siitä ei
myöskään näy mitä kaikkia järjestelyjä tein että
olisin voinut olla paikalla silloin yhdeltä, ja
että mulla on omaakin elämää, ja että saman päivän
aikana kahteen eri otteeseen vielä töissäkin olen.
Siitä ei näy se että pidän tärkeänä silloin että edes
pikkiriikkisen kunnioitettaisiin sitä mitä luvataan,
eikä vain olankohautuksella ilmoita että tavataankin
vasta yhdeksän tunnin päästä.

Kyllä, minä haistattelen kuvatunlaisessa tilanteessa
jos haluan. Hän on myös vapaa reagoimaan siihen aivan
kuten ikinä haluaa, vaikka niin kuin ehdotitkin.

Ja tämän asian tänne heittäminen asiaa vain yhdeltä
näkökannalta kuvaten oli varmaankin myös todella reilua.

ensinnäkään... mitään tapaamista ei ollut sovittu, en olisi voinut sopia milloinkaan päivällä. Ja toisekseen; yläkaupungin YÖ on tapahtuma johon mennään Yöllä. Ei päivällä. Varasin sinulle olento aikaa koko yön, 22.30 loppui leffa. siitä eteenpäin klo 04. ihan siksi että itsekin sanoit sinulla olevan töitä, joten ajattelin että menemme illalla. En koskaan sopinut kanssasi tulevani konserttiin, En koskaan olisi voinut luvata sellaista, sillä tiesin puolitoista viikkoa sitten etten pääsisi päivällä. Joten älä viitsi keksiä selityksiä.

Asian tänne laittaminen. Sitäkään sinä et ymmärrä? Minä kaipaan vakuutuksia sille että en ole käsittänyt taas jotain väärin. Jäitkö selvittämään asiaa? Kun soitin puolen tunnin ajan sinulle heti viimeisen viestisi saatuani, vastasitko puhelimeen?? Miksi et?
Ja turha sinun on syyllistää enää minua koskaan. Ei enää ikinä. Vannoin viime tappelun jälkeen etten koskaan antaisi sinulle anteeksi sitä miten loukkasit minua. Annoin anteeksi, vaikkei sinussa ollut miestä sitä pyytämäänkään. Tein väärin. Helvetin väärin. Minun olisi pitänyt sinut pyyhkiä elämästäni ja unohtaa että koskaan siinä olitkaan. Olet muuttunut liikaa jotta ymmärtäisin enää mitä tarkoitat. Et selitä mitä olen tehnyt, kuvittelet että voit minua pompuuttaa kuin kumipalloa. Pitkään olet niin tehnytkin. Lisäksi voit nolata minut puheilla, joita olen tarkoittanut vain sinun korvillesi. Eikö ole hauskaa? Olet lukenut joka ikisen päiväkirjani ajalta ennen sinua. Olen luottanut sinuun kuin kiveen. Vannoit joskus että et jätä minua yksin, koskaan. Että aina tulet olemaan elämässäni. Et halua ja pysty tuota lupaustasi lunastamaan, joten helpompaa on tehdä se näin; savustaa minut ulos niin että itse luulen halunneeni sitä. helpompaa sinulle, eikö?
Ilouutinen... Olen saanut niin paljon kannatusta ihmisiltä, en tarkoita sätissä tai netissä.. vaan ihmisiltä jotka tuntevat minut ja tietävät sinut, sille päätökselleni että minun pitäisi olla Kaiken järjen mukaan niin loukkaantunut että Koskaan en antaisi anteeksi.
ja tällä kertaa en tee sitä päätöstä. Olet saanut anteeksi, kuten aina, sillä et ymmärrä mitä minulle teet. Mutta koskaan en ymmärrä. En ymmärrä miksi teet näin. En tajua miksi heität ystävyytemme hukkaan. Tajuan vain sen, että koska olet päättänyt että ystävyytemme ei ole kiinnipitämisen arvoinen, se ei sitten ole. Minä en yksin roiku. olen pahoillani mutta nyt saa loppua. Minä en tosiaan ole kynnysmatto, en mikään kumipallo. Ja ennenkaikkea minä en ole hätävara johon voit turvautua kun muu maailma pettää. Olisin voinut olla, mutta se, miten kohtelet minua... en enää halua olla.
Hyvästi.

muumuu kirjoitti:

Kuka täällä ketään tuomitsee? Kerroin vain että minähän en haistattelua kuuntelisi, enkä niin tekisi ystävilleni. Ei minua kiinnosta kumpi teistä on mihinkin syyllinen, mutta jopa on ystävyys hyvällä mallilla jos toinen haistattelee ja toinen valittaa netissä kun ei huomaa suoraan kysyä. Ootte pudonneet klassiseen "miksei se idiootti osaa lukea mun ajatuksia"-loukkuun.

Keskustelkaa, hyvät ihmiset. On se niin klisee joo mutta ei muukaan auta.

"ellei huomaa kysyä suoraan"... aiemmasta vastauksestani otukselle huomaat; hän sulki mesen, ei antanut tilaisuutta kysyä. Puolen tunnin soittelun jälkeen en jaksanut enää soittaa, kun ei kumpaankaan puhelimeen vastannut. Lisäksi en jaksanut kävellä sateessa KIPEÄNÄ hänen luokseen.
Joten kysymys onkin siitä etten minä jaksa, enkä minä enää pidä tätä ystävyytenä. Ehkä tämä suhde ei koskaan ystävyyssuhde-nimitystä olisi ansainnutkaan. säälittävää roikkumista minun osaltani, hän on minusta pyristellyt irti, mutta minä olen uskonut sinnikkäästi olevani hyödyllinen. Joten en päästänyt irti vaikka olisi pitänyt. Vahingosta viisastuu, ja minä päästän.