Fanaattisimmmilla uskovaisilla on tapana sanoa, että koska ateistit eivät usko Jumalaan, heidän elämällään ei myöskään silloin voi olla merkitystä, ja he elävät pimeydessä ja kadotuksessa - koska vain Jumala on vastaus siihen, MIKSI olemme täällä.
Ateisti luo itse merkityksen omalle elämälleen. Elämä on juuri niin merkityksellistä kuin miksi ihminen sen itse kokee.
Jos esim. ateisti kokee elämäntehtäväkseen sademetsien suojelun, hän tuskin kyselee kovin usein, miksi hän on tänne syntynyt. Ja jos kyseleekin, niin ei ainakaan ahdistuneena.
Perheenäiti-ateisti voi kokea olemassaolon oikeutukseksi sen, että kasvattaa lapsia. Siinä on riittävä syy olla olemassa.
Ja lopulta, täällä oloon ei tarvita selityksiä eikä perusteluja. Ei tarvitse olla ahdistunut, vaikkei tiedäkään, miksi tänne on synnytty. Jos ahdistuneena kyselee oikeutustaan olla olemassa, niin kyseessä on takuuvarmasti - ei pelkästään kuoleman pelko - vaan ELÄMÄNpelko.
Ateisti luo itse merkityksen omalle elämälleen. Elämä on juuri niin merkityksellistä kuin miksi ihminen sen itse kokee.
Jos esim. ateisti kokee elämäntehtäväkseen sademetsien suojelun, hän tuskin kyselee kovin usein, miksi hän on tänne syntynyt. Ja jos kyseleekin, niin ei ainakaan ahdistuneena.
Perheenäiti-ateisti voi kokea olemassaolon oikeutukseksi sen, että kasvattaa lapsia. Siinä on riittävä syy olla olemassa.
Ja lopulta, täällä oloon ei tarvita selityksiä eikä perusteluja. Ei tarvitse olla ahdistunut, vaikkei tiedäkään, miksi tänne on synnytty. Jos ahdistuneena kyselee oikeutustaan olla olemassa, niin kyseessä on takuuvarmasti - ei pelkästään kuoleman pelko - vaan ELÄMÄNpelko.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että fanaattiset uskovaiset väittävät tietävänsä sen ainoan oikean jumalan ja muut ovat sitten niitä vääriä jumalia.
En nyt elämäni merkitykseen ota kantaa muuta kuin sen verran, että kun tänne olen syntynyt, niin yritän elää täysipainoista elämää ja huolehtia perheestäni.
Jokin nappula aivoistani ilmeisesti puuttuu ja se on kai se, että en ymmärrä näitä uskomuksia. En vaikka kuinka yrittäisin edes tajuta mitä ne sisältävät.
Se on jotenkin oma käsittämätön maailmansa. Miksi tuhlata energiaa siihen, että joku uskoo toisella tavalla ja siksi pitää lähteä kinaamaan ja sotimaan?
Kukaan näistä erimerkkisistä uskovaisista ei myöskään ole itsekseen keksinyt näitä "oppeja", vaan muut ovat ne kehitelleet aikoja sitten. Mahtavatko itsekään tietää mitä kukin usko kaikkineen pitää sisällään? Enemmänhän ne ovat rituaaleja ja vallankäytön välineitä niin politiikassa, ekonomiassa, kuin ihmisoikeuksissakin.
ihmissuhteissa.
Olin avoliitossa helluntailaismiehen kanssa, joka sitten lopulta päätti että kun en ole uskovainen kuten hän, niin saan mennä. Sitä ennen mua oli "hienovaraisesti" yritetty käännyttää uskoon koko meidän avoliiton ajan. ja ei tää käännyttäjäkään ollut kuka tahansa; se oli miehen entinen tyttöystävä, jonka mies oli onnistunut käännyttämään (mutta ei sekään näköjään liittoa kasassa pitänyt...). Eli tää entinen tyttöystävä teki "laupeuden työtä", "hyvä", "oikea" kristitty kun oli, ja yritti käännyttää siis itselleen tuntemattomiakin ihmisiä. Että näin.
Luo ja näin löytää itsensä.
Olen jo löytänyt itseni. Se on tässä ja nyt. En tarvitse jotain mielikuvitushahmoa määrittämään minua. Minusta olisi varsin synkeää olla täällä täyttämässä jonkun muun suunnitelmia. Mielekkäämpää on päättää oma suunnitelma.
vain jokaisen omassa päässä, jos on. Jos joku näin löytää itsensä, mikäs siinä. Jumalaa on mahdotonta siirtää yhden pään sisältä toiseen -vai tiedätkö, miten se käytännössä tapahtuu?
Olen löytänyt itseni aikoja sitten, ilman Jumalaa. Itsensä löytäminen ei koskaan ole helppoa, mutta ehkä se oli hieman helpompaa siksi, että Jumala ei ollut siinä välikätenä sotkemassa.
olisi tarjolla?