1-2 vuotta sitten

Lahdessa oli suunnistuskilpailu. Huomasin jo lähtöpaikalla, että yksi rastilippu oli jyrkän kallion kielekkeellä.

Se sitten olikin minun ratani viimeinen. Valitsin reitin sinne jyrkänteen alapuolelta, nopein niin. Mutta eipä siitä pystynytkään kalliota kiipeämään.

Oli kiivettävä sellaiseen 15 m koivun latvaan, taivutettava sitä, että pääsi hyppäämään kielekkeelle. Sitten yläkautta nopeasti maaliin.
Taisi olla sittenkin nopein reitinvalinta, kun voitin. Mutta todella erikoinen.

talakkari kun se kiipes viemään linnunpönttöä pihakoivuun ja kun oli alas tulemassa niin tipahti. Onneksi mun riippumatto oli just siinä riippakoivussa kiinni ja Simo mätkähti matolle pehmeesti perä etellä. Mun onni taas oli etten sattunu ite oleen siinä huilimassa.
Niin että riippumaton mielipiteeni on: Riippakoivusta kapsahtaa riippumattoon.