No, mitä käy kun suomalais ev. lut. tykkää irak-laisesta muslimista? Olisiko edes mahdollisuuksia mennä naimisiin?`tai edes yhteen?
En tiiä kuuluuko tää tänne mutta kysyn..
Noloaaafhsfhs
4203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yhtyminen irak-muslimin kanssa kyllä onnistuu, mutta jos olet evlut-mies et saa irak-muslimista vaimoa, ei sitten millään konstilla.
Olen evlut nainen. Eli jos hän on kiinnostunut minusta, voimme mennä yhteen ilman että mitään vakavuuksia käy? Ja tämä kyseinen on kyllä todella kiltti ja toooosi ujo ^^
Hei!
Kannattaa keskustella vakavasti uskosta ja uskonnosta ja niiden merkityksestä.
Useimmat muslimimiehet toivovat saavansa muslimivaimon, mutta kristittykin on periaatteessa ok. Myöhemmin voi tulla sanomista mm. pukeutumisesta, alkoholinkäytöstä, miespuolisista ystävistä.
Ota selvää, pitääkö mies sinua vaimokandidaattina vai "tyttöystävänä" (, joka otetaan ja sitten jossain vaiheessa jätetään). Tällainen "tyttöystävänä" pitäminen, käytännössä hyväksikäyttäminen, jos toinen toivoo vakavaa suhdetta, on tietenkin väärin, mutta sitä tapahtuu valitettavasti.
Älä ota "muslimi"miestä, joka käyttää alkoholia. Muslimit eivät ole tottuneet eivätkä oppineet käyttämään alkoholia; Koraanissa kielletään alkoholin käyttö. Alkoholia käyttävät muslimit ovat usein vähintäänkin viikonloppualkoholisteja, muut muslimit eivät kunnioita heitä ja jossain vaiheessa "palatessaan uskoon" heistä saattaa tulla erittäin tiukkoja ja ankaria uskovaisia.
Olen pahoillani, että joudun varoittelemaan näin paljon. Kannattaa siis ottaa selvää (, mikäli et ole jo ottanut), millaisia ajatuksia miehellä on elämästä (mm. perheestä, naisen uranluonnista, siitä, että ehkä haluat pysyä evankelisluterilaisena) ja olemisesta ja uskosta. Itse olen tosi onnellinen, elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen suomalainen muslimikäännynnäinen. Toivon teille molemmille kaikkea hyvää.
vaikuttavat muslimimiehet ujoja..?
Olen joitakin aikoja sitten tavannut miellyttävän arabimiehen. Hän on todella ujon oloinen "julkisissa" tilanteissa. Kahden kesken hän on paljon levollisempi ja rohkeampi. En tiedä, kokeeko hän tapailumme ja yhdessä olomme niin vääräksi, että varsinkin toisten ihmisten nähden on hyvin jännittyneen ja vaivautuneen oloinen. Yritän ymmärtää tilannetta parhaani mukaan, enkä esimerkiksi julkisesti koskettele häntä muutoin kuin ehkä kättelemällää tavatessa ja erotessa.
En ole milloinkaan ollut minkään uskontokunnan jäsen, eikä tämä asia tuntunut vaivaavan miesystävääni. Käytännöllisesti katsoen olen tietysti hyvin pitkälti kasvanut kristillisten arvojen puitteissa, ja tämä kaiketi on muslimin kannalta aika hyvä asia? Parempi kuin vaikkapa ateismi, tai buddhalainen maailmankatsomus?
Itseäni vaivaa hieman se, että tiedän ettei suhteestamme tule mitään "oikeaa", vaan sen on määrä melko pian päättyä. Miesystäväni on sen suoraan sanonut, ja osasin sen arvata jo ennen hänen sanomistaankin, koska tiedän hänen elämäntilanteensa. Itseäni tämä hetken huumaava suhde ei häiritse, mutta koen jotenkin vaikeaksi asian hänen kannaltaan, koska tiedän, ettei se taso, jolle suhteemme on jo edennyt, ole lainkaan sovelias islamin näkökulmasta. Ja tiedän hänen kuitenkin pyrkivän mahdollisimman tarkasti noudattamaan uskonsa lakeja. Olen huomannut sen monissa yhteyksissä. Nytkin hän ramadanin vuoksi hyvin tarkasti paastoaa, rukoilee, lukee Koraania ja esim. välttää tiettyjä puheenaiheita kanssani.
Itsehän hän tietysti aikuisena ihmisenä valintansa tekee, niin kuin parhaaksi näkee.. Minä vain koen, että "houkuttelen" häntä vääryyteen, kun en katkaise suhdetta.
Monesti mietin, pitäisikö minun ihan hänen vuokseen lopettaa suhteemme.. Toisaalta koen, että se on hänen päätöksensä. Ja hän oli se, joka teki aloitteen suhteeseen (ja toisen ja kolmannenkin ennen kuin suostuin!), joten siltä kannalta katsottuna en taida olla houkuttelija? Hän on kuitenkin yksinkertaisesti niin ihastuttava ihminen, että en haluaisi hänestä erota, ennen kuin on pakko. Hän on lähes tulkoon 100 prosenttisesti se, mitä olen etsinyt, mutten ole aiemmin onnistunut löytämään: ystävällinen, huumorintajuinen, älykäs, rauhallinen, tunteellinen, kiinnostunut jatkuvasti oppimaan uutta, käytöstavat omaava, tupakoimaton, huumeeton, alkoholiton, ei halua yhden yön juttuja, pitää perhettään tärkeänä osana elämäänsä..hänessä on myös monta muuta minulle tärkeää piirrettä, ..eikä ulkonäöllisestikään ole lainkaan hassumpi :), vaikka ulkonäkö ei minulle niin tärkeä asia olekaan.
Aika vaikeaa tämä on. Mutta elämä on :). Yritän vain keskittyä hyväksymään tilanteemme ja nauttia jäljellä olevasta yhteisestä ajastamme. Helppoa se ei ole kun mm. tiedän eron olevan edessä, koen omantunnon soimausta hänen kannaltaan, jotkut sukulaiseni ja ystäväni eivät hyväksy suhdetta joko ollenkaan tai osittain, ja käytännön syistä meidän on monesti vaikea tapailla toisiamme.