On koomista välillä lukea lähinnä kokoomuslaisten kypäräpäiden Nato-intoilua ja uhoa sieltä saatavasta turvallisuudesta. Eivät yksinkertaisina käsitä, että ei sieltä mitään konkreettista apua ole tulossa; korkeintaan jonkin verran lentokoneita. Luulevat vielä hurmostilassaan, että sieltä tulisi laivalasteittain ja kuljetuskoneilla nokinaamaisia erikoisjoukkoja tänne pohjan perille sotimaan. Totuus on ainoastaan ja vain se, että Suomen aluetta eivät puolustaisi ketkään muut kuin suomalaiset. Ilman vahvaa kenttäarmeijaa, tästä puolustustehtävästä ei suoriuduta. Kun ei ole mahdollista ylläpitää sekä Nato-jäsenyyttä että vahvaa aluepuolustusta (joka on kirosana Natolle), ei jäljelle jää onneksi kuin tuo Suomen kannalta parempi ja turvallinen vahva oma puolustus. On myös turhaa höpötystä laulaa jostain erikoisjoukoista, joiden kustannuksella kenttäarmeijaa muka tulee pienentää. Suomessa tarvitaan lähinnä lämpimiä vaatteita ja hyviä rynnäkkökivääreitä. Tällä konseptilla keikistyvät nykyisetkin viholliset riittävän tehokkaasti. Vielä tehokkaan miina-aseen siivittäminä.
Kokoomuslaiset - tutkikaa kuinka jäsenmaiden armeijoille ja aluepuolustukselle (esim. Virossa) on käynyt Natoon liittymisen jälkeen.
Kokoomuslaiset - tutkikaa kuinka jäsenmaiden armeijoille ja aluepuolustukselle (esim. Virossa) on käynyt Natoon liittymisen jälkeen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Natoon liittymisen päätarkoitus ei ole, että saamme apua mahdollisessa sodassa. Vaan se, että Venäjän hyökkäyskynnys kaikissa tilanteissa nousee niin korkeaksi, ettei uhka toteudu. Nato on demokraattisten maiden yhteinen puolustusliitto.
http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=34909&contentlan=1&culture=fi-FI
Nato-jäsenyys siis suojaa Venäjän vittuilulta?
Tässä 15.9. olikin jo 2-vuotispäivä siitä, kun kokonainen venäläinen Mig-hävittäjä rojahti Nato-maa Liettuan maaperälle!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Baltian_ilmavalvonta
"Tähän asti ehkä merkittävin tapaus on ollut Suhoi Su-27:n putoaminen Liettuan ilmatilassa 15. syyskuuta 2005. Saksalaiset F-4 -koneet ehtivät kahdeksan minuutin kuluttua hälytyksestä Liettuassa sijaitsevan onnettomuusalueen yläpuolelle. Kone kuului yhdistelmään, missä Beriev A-50 tutkavalvontakoneen perässä lensi kuusi ilmasta-ilmaan -ohjuksin aseistettua Suhoi Su-27 -hävittäjää."
(eikä paljon Nato-jäsenyys painanut...)
kun lentelee Naton jäsenmaassa. Oma vika!
Eli tässä siis itse pääasia eli hyökkäyksen torjunta ikään kuin pyyhitään pois silmistä ja luotetaan vaan johonkin mielikuvissa olevaan kynnykseen kuin joulupukkiin, jonka varjolla armeija voidaan ajaa alas. Todella vastuutonta ja lyhytnäköistä politiikkaa. Onneksi sinä et ole vastuussa Suomen puolustuspolitiikasta. Kyllä Suomen puolustuspolitiikan täytyy lähteä vahvemmalta pohjalta ja varautua siihen, että kynnys voi joskus joissakin olosuhteissa ylittyä.
Ei kai se nyt ihan lähiaikoina välttämättä tapahdu, mutta mistä tempaiset sitten yhtäkkiä sen 30000 miehen palkka-armeijan lisäksi ne tarvittavat ja koulutetut 600000 miehen reservit, joita tositilanteessa vähintään tarvitaan. Ellei sitten, kuten kokoomuslaiset ajavat, antauduta suosiolla, tehtyyn tyhmään Nato-liittoutumiseen (kuten vasta silloin heille valkenee) vetoamalla.
Aikoinaan kokoomuspuolue oli täynnä isänmaallisia ja vastuunalaisia voimia, jotka tekivät työtä isänmaan rakentamiseksi ja turvaamiseksi. Nyt tuntuu, että kauppakamareissa ei enää nähdä oman tilipussin ja amerikkalaisten sarjojen ulkopuolelle, josta tietysti sikiää myös tuo lapsellinen Nato-intoilu.
että Nato parantaisi Suomen puolustuskykyä huomattavasti. 1. fakta: Suomi ei missään tapauksessa selviäisi Venäjän hyökkäyksestä yksin. 2. fakta: Naton jäsenyys antaisi 26 demoraattisen maan turvatakuut, ja aivan varmasti nostaisi Venäjän hyökkäyskynnystä huomattavasti.
Puhutaan edelleen eri asioista. Hyökkäyskynnys on Venäjällä varmaan hyvin korkea, oli Suomi sitten Natossa tai ei. Kysymys, jonka väistät, on se, mitä mahdollisen kynnyksen ylittämisen jälkeen seuraisi. Meillä on siis kaksi vaihtoehtoa skenaarioineen:
1)Suomi Natossa: Suomella on n. 30000 miehen ammattiarmeija (kenr. Hägglundin arvio). Ehkä joitain ruutiukkoja lisäksi suojaamaan joitain keskeisiä paikkoja (Helsingin seudulla). Ryskeen alettua Natolta tulee jokunen hävittäjälaivue vähän kiusaamaan ja hetken päästä käsky vetäytyä jonnekin Puolan korkeudelle, jonne Naton pääpuolustuslinja perustetaan. Mitään joukkoja, sanan varsinaisessa merkityksessa, ei Suomeen lainkaan edes saavu. Semminkään kun Natolla ei niitä edes ole. Eikä niistä harvoista mahdollisista prikaateista olisi täällä mitään hyötyä kokonaisuutta ajatellen. Lopputuloksena lähes välitön maan miehittäminen.
2) Suomi itsenäisenä, omien puolustusvoimien suojaamana:
Huomattavasti vahvemmat joukot. Nykyinen merimies haluaa pienentää joukkoja edelleen (Nato-syistä), mutta lähdetään vaikka nykyisestä 350000 miehen koulutetusta reservistä. Siihen sisältyy tuo vakinaisen väen ja palveluksessa olevien "ammattiarmeija" ja vahva reservi, josta saadaan muodostettua kymmenkertainen määrä joukkoja Nato-touhuihin verrattuna. Väitän, että nämä pystyvät puolustamaan Suomea paremmin kuin kymmenen kertaa pienemmät joukot. Lopputuloksesta ei tietenkään ole varmuutta, mutta aikaa maan miehittämispyrkimyksiin kuluu varmasti kauemmin ja ehkä poliittinen ratkaisu on mahdollista solmia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että liittoutumattomuus ja vakaan turvallisuuspoliittisen tradition noudattaminen on ehdottomasti Suomen etu. Sen avulla voimme parhaiten yrittää pysytellä konfliktien ulkopuolella.
Hyvä analyysi! Nyt on käynnissä, niin Suomessa kuin Ruotsissakin, selvä taktinen pyrkimys lähentyä Natoa armeijoiden alasajon kautta, jolloin sitten todetaan, että on nyt sitten liittouduttava. Lähentelee maanpetoksellista toimintaa. Maiden uhkakuvat määritellään armeijoiden koon pohjalta eikä päinvastoin kuten pitäisi.
Erityisen törkeää on se, että amiraali Kaskeala korostelee armeijan miesvahvuuden romahduttamisen tärkeyttä, sen sijaan, että vaatisi lisäresursseja armeijan koon kasvattamiseksi. Mutta taustalla on juuri tuo "peitetty operaatio" Natoon liittymiseksi.
Ruotsin liittyessä Natoon on Suomenkin pakko seurata perässä. Nämä ajat ovat kohta käsillä. Kohtaloa ei pidä uhmata!
Ja siihen ei tarvitse mitään Ruotsin esimerkkejä kuten ei Natojakaan.
NATO:n sotilaallinen vaikutus on sanojesi mukaisesti vähäistä eikä kukaan odotakaan mitään suurta. Lähinnä NATO on keskittynyt sen isokihojäsenmaan, Amerikan, ongelmiin Lähi-Idässä. NATO tarjoaa jäsenmailleen lähinnä nimellistä apua. Kukapa hyökkäisi NATO:n jäsenmaahan..?
Näinhän se on. Valitettavasti Suomi on ennenkin uskonut kaikenmaailman hyökkäämättömyyssopimuk-
siin, jotka tosipaikan tullen ovat osoittautuneet vain paperinpaloiksi. Ainoastaan täydelliset idealistit ja tunteen perusteella elävät kokoomuslaiset voivat olla niin naiveja, että ajattelevat liittoutumisen poistavan tarpeen ylläpitää omia puolustusvoimia. Kuinka jotkut voivat ottaa tuollaisen vastuun kannettavakseen?