Adventistit ovat perinteisesti väittäneet sunnuntaita "katolisen kirkon keksinnöksi" ja katolisen kirkon "ylivallan merkiksi" ja "paavin asettamaksi " kauan apostolisten aikojen jälkeen. Tämähän ei vastaa ollenkaan historiallisia tosiasioita. Jopa adventistien tällä hetkellä johtava historian tutkija Samuel Bacchiocchi (HOW DID SUNDAYKEEPING BEGIN? tutkielmassaan) on myöntänyt olevansa eri mieltä lahkon "profeetan" Ellen G. Whiten kanssa sanoen sunnuntain vieton aloittamisen menevän vuoteen 135 jKr. Rooman paaveja ei ollut olemassakaan tuossa vaiheessa!
Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.
Lisäksi hyvin varhaiset alkukirkon dokumentit todistavat, että alkukirkko vietti sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivänään ja nauttien sinä päivänä ehtoollista. Didakhe eli Herran opetus pakanoille kahdentoista apostolin välittämänä noin vuosilta 70-100 jKr. Lainaus Didakhesta:
"Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous.." (Did.14:1)
Sitä paitsi Didakhe kieltää paastoamastakin samoina päivinä kuin "ulkokullatut" eli juutalaiset. Maanantai ja torstai olivat juutalaisten paastopäiviä ja perjantaita he viettivät sapatin valmistuspäivänä. Mutta Didakhe ei opeta ollenkaan viettämään perjantaita sapatin valmistuspäivänä, vaan käskee paastoamaan keskiviikkoisin ja perjantaisin.
"Älkää pitäkö paastoa samanaikaisesti ulkokultaisten kanssa; hehän paastoavat maanantaisin ja torstaisin. Te sen sijaan paastotkaa keskiviikkoisin ja perjantaisin" (Did.8:1)
Didakhe saattaa eräiden tutkijoiden mukaan olla peräti 50-luvulta jKr. peräisin. Joka tapauksessa Didakhe on vanhempi kuin moni UT:n kirjoista. Koko Didakhe ei sano kertaakaan kristittyjen viettäneen sapattia.
Barnabaan kirjeessä (ajoitettu n. 130 jKr.), jota pidettiin vanhan kirkon aikana suuresa arvossa (mm. Klemens Aleksandreialainen ja Origenes) todistetaan varhaiskristittyjen viettävän sunnuntaita sapatin asemasta. Kirjeessä muutenkin vedetään rajaa tuohon aikaan voimistunutta juutalaisuutta kohtaan.
"Siitäpä syystä me vietämmekin iloksemme kahdeksatta päivää, jona Jeesuskin nousi kuolleista, ilmestyi ja nousi taivaisiin" (Barn.15:9).
Samoin hyvin vanhoissa piispa Ignatiuksen kirjeissä Magnesialaisille (n.100-110 jKr.) sanotaan, että kristityt eivät vietä sapattia vaan sunnuntaita, jota sanotaan Herran päiväksi. Ignatios on apostoli Pietarin jälkeen toinen Antiokian piispana. On hyvin mahdollista, että Ignatios on nuoruudessaan tavannut Pietarin ja Paavalin
"Nämä siis elivät elämänsä vanhan järjestyksen vallitessa, mutta pääsivät siitä
huolimatta uuteen toivoon eivätkä viettäneet enää sapattia, vaan
elivät Herran päivää noudattaen,tuota, jona meidän elämämme koitti hänen kauttaan..." (Magn.9:1).
Muutenkin Ignatioksen kirjeessä Magnesialaisille tehdään rajankäyntiä juutalaisuuteen ja heidän lakiuskontoonsa:
"Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan. Eiväthän kristityt ole tulleet juutalaisuuden uskoon, vaan juutalaiset kristinuskoon".
(Magn.10:3, samoin 8:1 varoittaa elämästä juutalaisuuden mukaan, sillä se osoittaa, että emme ole saaneet armoa vielä. Ignatios opettaa samassa hengessä Paavalin kanssa).
Nämä varhaiskirkolliset dokumentit on myös suomennettu nimellä Apostoliset isät (suomalaisen teologisen kirjallisuuden seuran julkaisuja 163). Niitä löytyy käännettyinä myös Internetistä.
Vastaavanlaisia sunnuntain viettämisestä todistavia dokumentteja arvostetuilta varhaiskirkon opettajilta on paljon, kuten Tertullianukselta, Origeneeltä, Augustinukselta, Kleemens Aleksandreialaiselta, Eusebiokselta, Cyprianukselta ym. kirkkoisiltä 110-luvulta 500-luvulle jKr. Esimerkiksi Justinus Marttyyri, vanhan kiron tunnettu kristillisen uskon apolegeetti (puolustaja) todistaa samoin kristittyjen kokoontuvan sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä. Hänen kirjoituksestaan vuodelta 150 jKr. lainaus.
"But Sunday is the day on which we hold our common assembly, because it is the first day of the week and Jesus our saviour on the same day rose from the dead." (First apology of Justin, Ch 68)
Täten adventistien väitteiltä, että paavi/katolinen kirkko olisi tuonut sunnuntain kirkkoon on täysin vailla historiallisia ja teologisia perusteita.
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=55
Eikö tämä lainaus melko kattavasti todista, että Adventistien sapattiopilla ei ole kovinkaan vahvoja perusteita?
Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.
Lisäksi hyvin varhaiset alkukirkon dokumentit todistavat, että alkukirkko vietti sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivänään ja nauttien sinä päivänä ehtoollista. Didakhe eli Herran opetus pakanoille kahdentoista apostolin välittämänä noin vuosilta 70-100 jKr. Lainaus Didakhesta:
"Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous.." (Did.14:1)
Sitä paitsi Didakhe kieltää paastoamastakin samoina päivinä kuin "ulkokullatut" eli juutalaiset. Maanantai ja torstai olivat juutalaisten paastopäiviä ja perjantaita he viettivät sapatin valmistuspäivänä. Mutta Didakhe ei opeta ollenkaan viettämään perjantaita sapatin valmistuspäivänä, vaan käskee paastoamaan keskiviikkoisin ja perjantaisin.
"Älkää pitäkö paastoa samanaikaisesti ulkokultaisten kanssa; hehän paastoavat maanantaisin ja torstaisin. Te sen sijaan paastotkaa keskiviikkoisin ja perjantaisin" (Did.8:1)
Didakhe saattaa eräiden tutkijoiden mukaan olla peräti 50-luvulta jKr. peräisin. Joka tapauksessa Didakhe on vanhempi kuin moni UT:n kirjoista. Koko Didakhe ei sano kertaakaan kristittyjen viettäneen sapattia.
Barnabaan kirjeessä (ajoitettu n. 130 jKr.), jota pidettiin vanhan kirkon aikana suuresa arvossa (mm. Klemens Aleksandreialainen ja Origenes) todistetaan varhaiskristittyjen viettävän sunnuntaita sapatin asemasta. Kirjeessä muutenkin vedetään rajaa tuohon aikaan voimistunutta juutalaisuutta kohtaan.
"Siitäpä syystä me vietämmekin iloksemme kahdeksatta päivää, jona Jeesuskin nousi kuolleista, ilmestyi ja nousi taivaisiin" (Barn.15:9).
Samoin hyvin vanhoissa piispa Ignatiuksen kirjeissä Magnesialaisille (n.100-110 jKr.) sanotaan, että kristityt eivät vietä sapattia vaan sunnuntaita, jota sanotaan Herran päiväksi. Ignatios on apostoli Pietarin jälkeen toinen Antiokian piispana. On hyvin mahdollista, että Ignatios on nuoruudessaan tavannut Pietarin ja Paavalin
"Nämä siis elivät elämänsä vanhan järjestyksen vallitessa, mutta pääsivät siitä
huolimatta uuteen toivoon eivätkä viettäneet enää sapattia, vaan
elivät Herran päivää noudattaen,tuota, jona meidän elämämme koitti hänen kauttaan..." (Magn.9:1).
Muutenkin Ignatioksen kirjeessä Magnesialaisille tehdään rajankäyntiä juutalaisuuteen ja heidän lakiuskontoonsa:
"Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan. Eiväthän kristityt ole tulleet juutalaisuuden uskoon, vaan juutalaiset kristinuskoon".
(Magn.10:3, samoin 8:1 varoittaa elämästä juutalaisuuden mukaan, sillä se osoittaa, että emme ole saaneet armoa vielä. Ignatios opettaa samassa hengessä Paavalin kanssa).
Nämä varhaiskirkolliset dokumentit on myös suomennettu nimellä Apostoliset isät (suomalaisen teologisen kirjallisuuden seuran julkaisuja 163). Niitä löytyy käännettyinä myös Internetistä.
Vastaavanlaisia sunnuntain viettämisestä todistavia dokumentteja arvostetuilta varhaiskirkon opettajilta on paljon, kuten Tertullianukselta, Origeneeltä, Augustinukselta, Kleemens Aleksandreialaiselta, Eusebiokselta, Cyprianukselta ym. kirkkoisiltä 110-luvulta 500-luvulle jKr. Esimerkiksi Justinus Marttyyri, vanhan kiron tunnettu kristillisen uskon apolegeetti (puolustaja) todistaa samoin kristittyjen kokoontuvan sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä. Hänen kirjoituksestaan vuodelta 150 jKr. lainaus.
"But Sunday is the day on which we hold our common assembly, because it is the first day of the week and Jesus our saviour on the same day rose from the dead." (First apology of Justin, Ch 68)
Täten adventistien väitteiltä, että paavi/katolinen kirkko olisi tuonut sunnuntain kirkkoon on täysin vailla historiallisia ja teologisia perusteita.
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=55
Eikö tämä lainaus melko kattavasti todista, että Adventistien sapattiopilla ei ole kovinkaan vahvoja perusteita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
perusteita, kuin Jumalallakaan. Mikä sitten on vahva?
Tietää minä päivänä Roomalaiset sotilaat lepäsivät Jerusalemissa Jeesuksen eläessä?.
Pitivätkö he pakanallista auringon päivää, vai lepäsivätkö ollenkaan?.
Roomalaisilla ei ollut mitään vastinetta uskonnossaan juutalaiselle Sapatille. Myöskin kristityillä ei alussa ollut viikon ensimmäisen päivän vietolla korvaamisen tarkoitusta Sapatille. Kristinussahan ei ole astettu virallisesti tapoihin liittyviä sääntöjä millekään asialle. Sunnuntain vietto säädöksenä oli myöhempää perrua, joka tuli vähitellen perinnäissäännöksi. Mutta tämä tapahtui yhdessä kirkon laitostumisen kanssa. Tällöin syntyi myös kirkkoon papisto seurakuntalaisten tasavertaisuuden sijaan. Alussahan kokoontumiset olivat pikemminkin seurustelumuotoisia yhdessäoloja.
Pakanuus ole lähtöisin Egyptistä ja eiköhän se Aleksanteri Suurikin ollut Roomalainen soturi, joka uskoi Egyptiläisiin jumaliin, joka perustuu auringon palvontaan korkeimpana jumaluutena.
Konstantiinuksen mukana se siirtyi Roomaan jossa paavi hyväksyi auringon päivän ja teki muutoksen kristinuskon alkulähteeseen sapatin osalta.
Paavi ei ole tehnyt muutosta kalenteriin viikonpäivien muutoksesta sen on tehnyt Luterilainen kirkko v. 1973, muuttaessaan sunnuntain viikon seitsemänneksi päiväksi.
Edelleen Rooman kalentereissa on lauantain kohdalla (SABATO).Paavin hyväksyessä muutoksen viikon ensimmäisestä päivästä kristillisenä lepopäivänä, Luther piti paavia antikristuksena tunnustuskirjojen mukaan.
Sunnuntain alkuperä ei ole kristillisyydessä vaan pakanuudessa ja sitähän todistaa tämänkin päivän käytäntö.
Sapatin alkuperä on Paratiisissa ja joka sitä muuttaa se on antikristillistä lepopäivän viettoa joka johtaa pakanuuden alkulähteille Egyptiin.
Roomalaisessa ja juutalaisessa kalentereissa sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Päivä on egyptiläisen ajanlaskun mukaan traditionaalisesti nimetty suurimman taivaankappaleen eli auringon mukaan (dies solis).
Kristityille sunnuntai on pyhäpäivä ja vapaapäivä, koska Jeesus nousi kuolleista ensimmäisenä sapatin jälkeisenä, viikon ensimmäisenä päivänä. Kristillisessä teologiassa sunnnuntaita pidetään myös viikon kahdeksantena päivänä. Juutalaisen sapatin vieton merkitys on myöhemmin siirretty sunnuntaihin. Juutalainen sapatti oli lepopäivä sen muistoksi, että Jumala lepäsi viikon viimeisenä, seitsemäntenä päivänä. Ylösnousemista juhlittiin jumalanpalveluksen kautta jo kristillisen kirkon syntymästä lähtien. Useissa muissa kielissä sunnuntain nimi on nykyään kristillisperäinen latinasta tuleva Herran päivä (Dominicus tai Dies Domini): espanjassa ja portugalissa Domingo, ranskassa dimanche ja italiassa Doménica. Venäjässä sunnuntaita kutsutaan ylösnousemuksen päiväksi ven. воскресенье, voskresenie.
Monissa kielissä sunnuntai on auringon päivä. Päivä oli nimetty auringon mukaan egyptiläisessä kalenterissa, josta se siirtyi Rooman valtakuntaan ja myöhemmin myös germaaneille. Latinaksi päivän nimi on dies solis, auringon päivä. Myös saksan kielessä (Sonntag), flaamissa (Zondag), englannin kielessä (Sunday), japanin kielessä (日曜日 / Nichiyōbi) ja ruotsin kielessä (söndag) nimi johdetaan auringosta. Germaanisissa kielissä nimi tulee Sunnelta, saksien auringonjumalalta tai Sunnalta, joka oli skandinaavien auringonjumala.
Lähde: wikipedia
NYT ON JA AINA IJANKAIKKISESTA IANKAIKKISEEN " AAAMEN ".
AAAAAAAAMEN, AAAAAAAAAAAAmen.