Onko evoluutio todistettu vääräksi

Kreationismi voittaa kirjoitti:

Jumalan sanan ajattomat totuudet vastauksena ajankohtaisiin kysymyksiin Uskon Puolesta e-kirje nro 6, 2003 © Pasi Turunen "Jos voidaan osoittaa yksikin sellainen elämänmuoto, jonka ei voida ajatella kehittyneen vähitellen, vaihe vaiheelta pitkän ajan kuluessa,silloin teoriani murtuu täydellisesti." Charles Darwin, Lajien synty "Jos evoluutioteoria olisi virheellinen, kuinka voisimme tietää sen?" kysyi yhdysvaltalainen tieteenfilosofiantohtori Paul Nelson Discovery instituutista elokuussa 2003 Ruotsin Gullbrannagårdenissa pidetyssä 8. eurooppalaisessa luomiskonferenssissa. Yhdessä lääkäri Pekka Reinikaisen kanssa osallistuimme Ruotsin luomiskonferenssiin. Joukko ansioituneita tiedemiehiä eri aloilta – geneetikkoja, biokemistejä, geologeja, informaatiotieteilijöitä – selvitti neljän päivän aikana evoluutioteorian ongelmia oman tieteenalansa näkökulmasta. Nelsonin kysymys, on tieteen kannalta hyvin tärkeä. Tieteellisellä teorialla on oltava kriteerit ja ehdot, joiden vallitessa teorian voidaan osoittaa olevan virheellinen. Näiden kriteerien tulee olla julkisia ja ainakin periaatteessa kaikkien testattavissa ja havainnoitavissa. Jokaisen tutkijan, vaikka hän olisikin vakuuttunut tutkimustulostensa paikkansapitävyydestä, on siis ainakin hypoteettisesti oletettava sellaisten tekijöiden olemassaolo, jotka voisivat osoittaa hänen tuloksensa vääräksi. Omassa tutkimuksessaan tieteenfilosofian alueella Nelson pani merkille, että evoluutioteorian falsifiointikriteerejä eijuurikaan ole missään lausuttu julki – ainakaan selkeästi. Ne on kaivettava esiin evoluutioteoreetikkojen tekstistä aivan kuin rivien välistä.Evoluutioteoria perustuu Nelsonin mukaan kolmeen keskeiseen perusolettamukseen: 1. Elämän syntyminen elottomasta aineesta (abiogenesis); 2. Kaikki elämä on saanut alkunsa yhdestä yhteisestä kantamuodosta; 3. Kehittyminen luonnonvalinnan ja sattumanvaraisten mutaatioiden kauttaSen perusteella mitä evoluutiosta tänä päivänä tiedetään darvinistinen teoria murtuu kaikissa kohdissa. Seuraavassa joitain pohdintoja, jotka eivät perustu suoraan Nelsonin esitykseen Gullbrannagårdenissa, vaikkakin on kyllä tämän innoittama. Ensiksi, elämän syntyminen elottomasta aineesta on edelleen luonnontieteen kenties suurin ratkaisematon kysymys ja samalla koko evoluutioteorian kenties kriittisin kysymys. Luis Pasteur voitti Ranskan tiedeakatemian palkinnon 1800-luvun puolivälissä, osoittaessaan kokeellisesti, että elävät olennot eivät synny itsestään. Siitä lähtien on ollut kiistatonta, että vain elävät olennot voivat synnyttää eläviä olentoja, omne vivum ex vivo. Tähän päivään mennessämikään ei ole kyennyt asettamaan kyseenalaiseksi Pasteurin tulosta (Scherer-Junker: Evoluutio – kriittinen analyysi, s. 139; Datakirjat 2000). Kuinka elämä evoluutioteorian mukaan sitten sai alkunsa elottomasta? Kukaan ei tiedä.Kenelläkään ei ole edes aavistustakaan miten sellainen olisi mahdollista! Ei ole yhden yhtäkään havaintoa, ei lainkaan näyttöä siitä, että elämää syntyisi elottomasta aineesta. Evoluutioteoreetikkojen mukaan niin on vain täytynyt tapahtua, koska "mehän olemme täällä". On kuitenkin aiheellista kysyä: Jos emme tiedä kuinka se tapahtui, kuinka voimme tietää, että niin tapahtui? (Koukl: Evolution – not fit to survive; Stand to Reason, 2000). Ranskalainen biokemisti Jaques Monod kiteytti tämän ristiriitaisen näkemyksen sanoissaan: "On täysin järjetöntä uskoa elävän solun syntyneen sattumalta. Kuitenkin uskon niin, koska en näe muutakaan vaihtoehtoa."
--------------------------------------------------------------------------------
Page 2
Toiseksi, oletus yhteisestä kantamuodosta on osoittautumassa kestämättömäksi mitä enemmän tiedämme ihmisen perimästä ja mikrobiologiasta. Pekka Reinikaisen tuoreessa kirjassa Dinosaurusten arvoitus, löytyy seuraavamerkittävä sitaatti. Amerikan kemian seuran (American Chemical Society) kokouksessa 21.8.2000 pitämässään juhlaesitelmässä palkittu analyyttisen kemian professori Roland F. Hirsch totesi: "Vaikka ihmisen perimän dna:n kartoittaminen saikin suurimmat otsikot, muistakaamme, että yli kahdenkymmenen mikrobin dna on nyt myös täysin kartoitettu. Tuloksista voidaan todeta, että jokaisen mikrobin perimässä on joskus jopa 30 % geenejä, joille ei löydy vastinetta muista tutkituista genomeista (Pennisi, E. 1999. Is it Time to Uproot the Tree of Life? Science 284: 1305-1307) Samalla voidaan havaita, että tietyissä eliöissä merkittävä määrä geenejä on ilmeisesti tullut useista eri lähteistä, sen sijaan, että ne olisi peritty puuta muistuttavan sukupuun kautta. Tämä tarkoittaa, että 'elämän puun' ulkonäkö riippuu siitä, minkä geenin avulla rakennamme sen. Yleisesti levinneen geenin emäsjärjestystä voidaan käyttää lajien välisiä sukulaissuhteita esittävän kaavion rakentamiseen. 'Puu' voi näyttää aivan toisenlaiselta, jos käytetään toista geeniä. Doolitle, Martin ja muutkin tutkijat ovat esittäneet, että on olemassa elämän verkko, elämän 'puun' asemesta. Vaakatason yhteyksiä on paljon mutta mitään yhteistä 'alkusolua' ei ole. Kuten Doolitle toteaa, eri geenit antavat kiistattomasti erilaisen 'puun', ja tällöin laji tai pääjakso (phylum) voi 'kuulua' moneen eri sukuun (tai kuntaan) samanaikaisesti … Ei siis voi olla olemassa mitään universaalia eliöiden lajinkehityksen sukupuuta, kun asiaatarkastellaan geenien tasolla. Tämä on vastoin Darwinin teorian vallitsevaa versiota, jonka voidaan nytosoittaa olevan täysin väärä, kun näiden mikrobien dna on kartoitettu." (kurs. ja allev. minun) Kolmanneksi, toistaiseksi ei ole olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että puhtaasti sattumanvaraiset mutaatiot soluissa synnyttäisivät evoluutiota edistäviä muutoksia. Usein käytetty esimerkki antibioottiresistentistä bakteerista on pikemminkin esimerkki informaation vähentymisestä kuin sen lisääntymisestä, mikä olisi edellytys sille, ettäevoluutioteoria pitäisi paikkansa. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota mm. juutalainen MIT:ssä kauan työskennellyttutkija Lee Spetner (kirjan Not By Chance kirjoittaja) Gullbrannagårdenissa pitämässään esitelmässä. Lisäksi, on käsittämätöntä, kuinka esimerkiksi yksi kolibakteeri kaikessa monimutkaisuudessaan olisi voinut syntyävähitellen vaihe vaiheelta, sattumanvaraisten prosessien tuloksena. Kolibakteeri toimii "kaikki tai ei mitään" –periaatteella: kaikkien sen osien on oltava läsnä alusta saakka, tarkasti oikeaan aikaan juuri oikeassa paikassa. Muuten se olisi hyödytön ja tuhoutuisi. Toista kolibakteeria ei koskaan syntyisi, koska edes ensimmäinen ei pääse syntymään. Viitaten Darwinin itse antamaan kriteeriin kolibakteeri on juuri sellainen elämänmuoto, jonka kehittymistä vaihe vaiheelta pitkän ajan kuluessa ei nykytietämyksen valossa voida ajatella. Siksi, hänen omien sanojensa mukaan, Darwinin teoria murtuu. Lopuksi. Kun arvioidaan evoluutioteorian kolmea perusolettamusta raamatullisen luomisnäkemyksen valossa, voidaan oikeutetusti todeta, että usko persoonalliseen Luojaan on vähemmän ongelmallinen, kuin usko sattumanvaraiseen prosessiin elämän synnyttäjänä ja sen monimuotoisuuden selittäjänä. Elämän synty (abiogenesis, kohta 1) selittyyluontevimmin olettamalla persoonallisen, kaikkivaltiaan Jumalan (yksi kaikkivaltias riittää, siksi on tarpeetonta olettaa useita jumaluuksia) luoneen elämän. Elämä on perimmäisessä mielessä Jumalan ominaisuus. Koska omne vivum ex vivo, vain elävät olennot voivat tuottaa eläviä olentoja on järkevämpää uskoa elävän Jumalan luoneen elämän maapallolle, kuin sanoa, että se olisi syntynyt olemattomuudesta, itsestään, ei minkään vaikutuksesta, täysin sattumalta. Raamatun opetus luomistyöstä, jossa eri elämänmuodot luotiin "kukin lajinsa mukaan" on todisteiden valossa järkevämpi vaihtoehto, kuin olettamus yhdestä yhteisestä kantamuodosta. Mikä oletus mikrobiologian valossa voidaan nyt osoittaa täysin vääräksi (Hirsch). Kristittyinä meillä ei ole mitään älyllisesti hävettävää uskoessamme Luojaan, ja Raamatun luomiskertomukseen. Evoluutioteoria on kaukana siitä mitä tarvitaan osoittamaan, että luomiskertomus ei voisi olla totta, tai että olisi mieletöntä uskoa erityiseen luomiseen. Todisteet, vaikka eivät ehkä olekaan aukottomia, ovat paremmin sopusoinnussa luomisuskon kuin spontaaninelämänsynnyn kanssa. Edelleen on siis voimassa, että ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan…” USKON PUOLESTAPasi TurunenTätä kirjettä voi vapaasti kopioida ja levittää sähköisesti tai muuten, kunhan sisältöön ei tehdä muutoksia ilman kirjoittajan lupaa.USKON PUOLESTA e-kirje ilmestyy noin kerran 1-2 kuukaudessa. Voit tilata sen kirjoittamalla osoitteeseen [email protected]/uskonpuolesta

http://64.233.183.104/search?q=cache:5-t93-FRqXAJ:www.uskonpuolesta.fi/upkk/UP06.pdf Pasi Turunen evoluutio&hl=fi&ct=clnk&cd=20&gl=fi

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä