http://www.ksl.fi/files/muisti/sakari11.htm
SKP:n "sotilaallisen siiven" toimintaa Tampereella voidaan pitää hyvin harrastelijamaisena. Se oli kuitenkin aatteellisesti vakavasti sidoksissa SKP:n yleiseen peruslinjaan, joka tuomitsi Suomen liittämisen sotaan fasistisen Saksan rinnalle ei vain Neuvostoliittoa, vaan kaikkia demokraattisina pidettyjä maita vastaan. Tamperelaisten aktiivinen sodanvastainen työ oli omaleimaista ja erilaista kuin SKP:n sotilaallisen siiven toiminta muualla maassa. Tämä johtui siitä, että päinvastoin kuin esim. Helsingissä ja Turussa, Tampereella ei ollut jäänyt tähän toimintaan kokeneempaa järjestöväkeä. Näin työ jäi pääasiassa viime hetkillä kootun nuorisoryhmän harteille. Siitä huolimatta näyttäviä tuloksia oli Tampereen seudulla - jopa valtiollisen poliisin todistuksen mukaan - enemmän kuin kuin kahdessa muussa etelän keskuspaikassa.
Tämäkään toiminta keskitetysti järjestyneessä muodossa ei jatkunut pitkään. Vastustaja oli pätevämpi, sillä oli monikymmenkertainen ylivoima ja kokemus. Vaikka "kovan linjan" tuloksia Pohjois-Hämeessä ja Tampereella kirjattiin sodan alkuvaiheessa parisenkymmentä, niiden käytännöllinen merkitys jäi vähäiseksi. Vaikka näin oli, osoittavat arkistotiedot, että sekin vähä sai aikaan melkoista häirintää ja hermostuneisuutta valtiollisen poliisin ja päämajan valvontaosaston piirissä.
Vastarinnan propagandistinen merkitys oli ilmeisesti suurempi kuin aineellinen. Sitä osoittaa se, että lähes kaikki tällaiseen toimintaan viittaavat uutiset jäivät sotasensuurin pöytälaatikkoon. Se ei kuitenkaan estänyt tietojen leviämistä - ja kenties myös niiden paisumista jopa suurempiin mittoihin.
Vastaava vähättely ei liene paikallaan metsäkaartilaistenkaan osalta. Sotaakäyvä Suomi saattoi aseveljelleen fasistiselle Saksalle ylpeillä, kuten ylpeilikin, että sen vastuulla oli kolmasosasta Saksan itärintaman pituudesta. Se pakotti Neuvostoliiton kiinnittämään huomattavat joukot pohjoiselle rintamanosalle ja helpotti siten paineita muilla itärintaman lohkoilla.
Samaa väittämää voidaan soveltaa metsäkaartilaisten panokseen Suomen rintamille: metsäkaartilaisten olemassaolo sitoi tuhansia parhaassa iässä ja ilmeisesti sekä hengeltään että koulutukseltaan rintamajoukkoihin sopivimpia suojeluskuntalaisia kotirintaman askareisiin, sodastakieltäytyjien metsästykseen.
Vaikka sodasta kieltäytyneitten ja vastarintataistelijoitten takaa-ajo saattoi tuoda jonkinlaista tyydytystä tälle joukolle, se on ollut laiha lohtu. Kotirintamalle jääminen äärioikeistolaisen suojelukunta-aatteen läpitunkemille miehille, jotka paloivat halusta päästä mittelemään voimiaan "idän barbaarilaumoja" vastaan, on varmaan ollut hyvin demoralisoivaa. Jonkun aseettoman metsäkaartilaisen tai puna-armeijan kaukotiedustelijan tappaminen pidätettäessä kuvastaa ilmeisesti paitsi tämän joukon poliittista moraalia myös olosuhteista aiheutunutta turhautuneisuutta.
http://www.ksl.fi/files/muisti/sakari13.htm
SKP:n "sotilaallisen siiven" toimintaa Tampereella voidaan pitää hyvin harrastelijamaisena. Se oli kuitenkin aatteellisesti vakavasti sidoksissa SKP:n yleiseen peruslinjaan, joka tuomitsi Suomen liittämisen sotaan fasistisen Saksan rinnalle ei vain Neuvostoliittoa, vaan kaikkia demokraattisina pidettyjä maita vastaan. Tamperelaisten aktiivinen sodanvastainen työ oli omaleimaista ja erilaista kuin SKP:n sotilaallisen siiven toiminta muualla maassa. Tämä johtui siitä, että päinvastoin kuin esim. Helsingissä ja Turussa, Tampereella ei ollut jäänyt tähän toimintaan kokeneempaa järjestöväkeä. Näin työ jäi pääasiassa viime hetkillä kootun nuorisoryhmän harteille. Siitä huolimatta näyttäviä tuloksia oli Tampereen seudulla - jopa valtiollisen poliisin todistuksen mukaan - enemmän kuin kuin kahdessa muussa etelän keskuspaikassa.
Tämäkään toiminta keskitetysti järjestyneessä muodossa ei jatkunut pitkään. Vastustaja oli pätevämpi, sillä oli monikymmenkertainen ylivoima ja kokemus. Vaikka "kovan linjan" tuloksia Pohjois-Hämeessä ja Tampereella kirjattiin sodan alkuvaiheessa parisenkymmentä, niiden käytännöllinen merkitys jäi vähäiseksi. Vaikka näin oli, osoittavat arkistotiedot, että sekin vähä sai aikaan melkoista häirintää ja hermostuneisuutta valtiollisen poliisin ja päämajan valvontaosaston piirissä.
Vastarinnan propagandistinen merkitys oli ilmeisesti suurempi kuin aineellinen. Sitä osoittaa se, että lähes kaikki tällaiseen toimintaan viittaavat uutiset jäivät sotasensuurin pöytälaatikkoon. Se ei kuitenkaan estänyt tietojen leviämistä - ja kenties myös niiden paisumista jopa suurempiin mittoihin.
Vastaava vähättely ei liene paikallaan metsäkaartilaistenkaan osalta. Sotaakäyvä Suomi saattoi aseveljelleen fasistiselle Saksalle ylpeillä, kuten ylpeilikin, että sen vastuulla oli kolmasosasta Saksan itärintaman pituudesta. Se pakotti Neuvostoliiton kiinnittämään huomattavat joukot pohjoiselle rintamanosalle ja helpotti siten paineita muilla itärintaman lohkoilla.
Samaa väittämää voidaan soveltaa metsäkaartilaisten panokseen Suomen rintamille: metsäkaartilaisten olemassaolo sitoi tuhansia parhaassa iässä ja ilmeisesti sekä hengeltään että koulutukseltaan rintamajoukkoihin sopivimpia suojeluskuntalaisia kotirintaman askareisiin, sodastakieltäytyjien metsästykseen.
Vaikka sodasta kieltäytyneitten ja vastarintataistelijoitten takaa-ajo saattoi tuoda jonkinlaista tyydytystä tälle joukolle, se on ollut laiha lohtu. Kotirintamalle jääminen äärioikeistolaisen suojelukunta-aatteen läpitunkemille miehille, jotka paloivat halusta päästä mittelemään voimiaan "idän barbaarilaumoja" vastaan, on varmaan ollut hyvin demoralisoivaa. Jonkun aseettoman metsäkaartilaisen tai puna-armeijan kaukotiedustelijan tappaminen pidätettäessä kuvastaa ilmeisesti paitsi tämän joukon poliittista moraalia myös olosuhteista aiheutunutta turhautuneisuutta.
http://www.ksl.fi/files/muisti/sakari13.htm
Vastaukset 9
Vanhimmat
...olemaan rankaisematta metsäkaartilaisia näiden rikoksista ja maanpetturuudesta.
Näin jäi rankaisematta mm. Hämeenkyrössä poliisin murhannut kommunisti.
KSL ja muut ääri-tahot suurentelevat maanpetturuutensa merkitystä, sillä loppujen lopuksi nämä työväestön ja kommunistienkin joukossa harvinaisuuksiksi jääneet tihutyön tekijät onnistuttiin eliminoimaan kotirintaman toimesta varsin hyvin.
Tyypillistä historianvääristelijöille on väittää suojeluskuntalaisia "äärioikeistolaisiksi". Suojeluskunnissahan oli ihan tavallista väkeä. Hihhuleita he eivät olleet.
Tuo poliisin murha vaikuttaa kyllä siviilirikokselta.
Ilmeisesti sodan jälkeen linnasta vapautettiin jokainen rikollinen, joka älysi kertoa tehneensä rikoksensa liittoutuneitten puolella ollessaan.
Ei pidä sotkea vahingossakaan käsitteitä rintamakarkuri tai käpykaartilainen niihin pirkanmaalaisiin miehiin jotka vastustivat natsikomentoa taistelemalla sitä vastaan panoksenaan voitto tai kuolema. Moni sai jälkimmäisen ja jäljelle jäänneet ja me myöhemmin syntyneet saamme edelleen nauttia siitä ensimmäisestä vaikkakin natointoilun tummien pilvien katveessa.
Ns. käpykaartilaisia, jotka liittyivät edistyksen rintamaan vasta aselevon 1944 jälkeen piileksittyään kuka missäkin, ei lasketa minun laskuopillani sankareihin kuuluviksi. Tälläaisia lurjuksia on sittemiin esiintynyt suurina vapaustaistelijoina ja ay-johtajina. Yhtenä räikeimmistä tapauksista tulee mieleen jo edesmennyt Arvo Hautala.
W Halsti on kiteyttänyt asian seuraavasti kirjassaan Lapin sodassa:
"Me voimme kunnioittaa kommunistia -ja fasistiakin- miehenä ja ihmisenä, jos
hän todella on valmis seisomaan ja kaatumaan vakaumuksensa tähden. "
käpykaartilainen tai muu vastaava vastuunpakoilija kiirehti Lapin sotaan taistelemaan aatteensa/ vakaumuksensa puolesta "fasistista" Saksaa vastaan.
W Halsti on kiteyttänyt asian seuraavasti kirjassaan Lapin sodassa:
"Me voimme kunnioittaa kommunistia -ja fasistiakin- miehenä ja ihmisenä, jos
hän todella on valmis seisomaan ja kaatumaan vakaumuksensa tähden. "
Hyökkäystä Itä-Karjalaan oli vuoden 1941 syksyllä jatkunut pari kuukautta, kun Suomen hallitus ja sotavoimat päättivät täydentää joukkoja vapaaehtoisilla vankilakundeilla. Pataljoonan komentajaksi määrättiin Pärmi.
Lähtiessään Kuopion suojeluskunnasta vastaanottamaan pataljoonaansa, majuriksi ylennetty Pärmi totesi ykskantaan. "Kun nyd lähden dälle arvoidukselliselle sodaredkelle, dulen sildä dakaisin joko ruumiina tai everstiluudnanddina."
Pataljoonan perustamiskatselmuksessa Riihimäellä Pärmi kyseli mistä kukin on linnaan joutunut ja erään taposta tuomitun kohdalla Pärmi totesi "Hyvä, oikein hyvä ammaddilasia me todella darvidaankin."
Kesän 1941 aikana ErP21 sai täydennyksenä poliittisia vankeja joukkueellisen. Eräänä aamuna missä joukkue oli ollut, oli jätetty vain viesti Pärmille missä luki: duoda, duoda, nytten teillä kävi huono duuri, sillä vaihdoimme naapurin puolelle. Loikkareiden epäonneksi oli määrätty hyökkäyksen jatkuvan samana aamuna, niinpä he jäivät kiinni vielä etuasemissa ja Pärmi näki surkean näköisen joukkueellisen ja tuumasi heille "Duoda, Duoda nydden deillä vasda dodella huono duuri kävi..."
Erään kerran hyökkäysvaiheen aikana, iski yöllä vartiomiehelle tupakantuska ja pensaan suojissa kyykkiessä poltteli työmiestään. Kun pimeydestä ilmestyi majuri Pärmi kesken savujen. Hätäännyksissään sotamies työnsi tupakan manttelinsa taskuun ja teki ilmoituksen, johon Pärmi vastasi "Duoda, sotamies, ettekö tiedä tämä on draakillinen paikka... ja älkää polttako armeijan manttelia" ja käänsi selkänsä ja poistui.
Syyskuussa vihollinen aloitti vastahyökkäyksen Säämäjärven pohjoispuolella Mustan nuolen kohdalla ja porukka lähti juoksemaan karkuun, joten Pärmi soitta kenttäpuhelimella takana olevaan JP7 komppaniaan ja ilmoittaa "duoda, duoda. Vänrikki dääldä dulee padaljoonani osia pakokauhussa, koita pidädelkkä heidä... Ja dulee däälä ehkä ryssiäkin... Koida pidädellä heidäkin!".
Hyökkäysvaiheen aikana eversti Kuiri manasi Pärmille, ettei meinaa saada tarpeeksi täydennystä tappioita paikkaamaan. Tähän Pärmi vastasi "kuule sinulla ei, duoda, duoda ole oikeida kanavia, kun minä huomaan, eddä darvidsen joukkueellisen miehiä, niin soitan vain Kakolaan Durkuun ja komennan doinen kerros dänne."
Asemasodan aikana oli ryhmä ErP21:n sotureita ruvennut nälkälakkoon, niin Pärmi antoi käskyn kipata lavallisen lautoja nauloineen ja työkaluineen heidän eteensä. Kun Nikke itse saapui paikalle ilmoittamaan, että " Suomen valtio ei kieltäytyjille ja nälkälakkolaisille kustanna ruumisarkkua, joten jos sellaisen haluatte, niin tehkää ne itsellenne vielä, kun teillä voimia on." Tämän jälkeen kaikki miehet halusivat töpinään syömään ja lakko jäi siihen.
Talven tultua vuonna 1941 Pärmin pataljoona oli ilman talvivarusteita ja lupauksista huolimatta niitä ei kuulunut, joten hän otti puhelun armeijakunnan komentajalle ja sätti tämän pystyyn "että hyvähän deidän on siellä olla lämpimässä missä edde midään ymmärrä, kun meillä däällä daas perseed jäädyy maahan kiinni." Tämän sanottuaan paiskasi hän luurin esimiehensä korvaan. Tätä helpotti kenties se, että esimiehenä oli jääkäritoveri "Pappa" Laatikainen. Nyt Pärmi oli tyytyväinen, kun sai sanoa alaisten kuullen esimiehilleen suorat sanat. Kun varusteet vielä tulivat parin päivän kuluessa, oli Nikke yhtä hymyä.
Keväällä 1942 Pärmin pataljoonassa jotkut miehistä sairastuivat pilkkukuumeeseen. Pataljoona määrättiin karanteeniin, ja divisioonan lääkäri epäili taudin kulkeutuneen täiden mukana vihollisen puolelta.
"Duoda duoda, pärkkele! Ensin meillä on piikkilankaesdeed, sidden miinakenddä ja sidden konepisdoolimiehed kuulovardiossa.", Pärmi huusi. "Se on sidden vasda helvedin iso valhe, eddä yksikään däi selviäisi sieldä elävänä läpi."
Samanlaiset korvaukset ne maksettiin Munsalan soutukerholaisile, jotka löhösivät Uumajan lohkolla kuin niille kiinnijääneille ja hengissä selvinneille suomalaisille kommunistipettureille,
jotka ruuvasivat ratakiskojen pultteja irti junia suistaakseen.
Asian voit tarkistaa kirjasta Eduskunnan napinpainajat.
Eduskunnan napinpainajat eli MUSTA MUISTIVIHKO osa I 1982
Lohjan Sanomalehti- ja Kirjapaino Oy
Lahti-Saloranta
ISBN 951-9272-78-X Alea-Kirja
Oikea tietolähde Veteraaneille ja äänestäjille siitä mitä päätettiin ja ketkä päätti, puolesta tai vastaan VETERAANIASIOISSA sodan jälkeen!
s. 29 Puheenvuoro K.S 11.3.81 (Kotkan Sanomat?)
1.7.1981 lähtien aletaan maksaa rintamalisää kaikille seuraavan lausuman mukaisesti:
"Eduskunta edellyttää, että selvitetään myös vuoden 1939-1945 sotien aikana vakaumuksensa vuoksi keskitysleireihin ja vankiloihin suljettujen saattaminen korvausten piiriin" Suomeksi sanottuna tämä merkitsee sitä, että kaikille silloisten vihollistemme kanssa yhteistoiminnassa olleille kuten vakoojille, sabötööreille, RINTAMAKARKUREILLE ja muille maanpettureille, ryhdytään maksamaan samansuuruista "rintamalisää" kuin niille suomalaisille, jotka henkensä uhalla ja terveytensä menettäen täyttivät velvollisuutensa maataan kohtaan.
"Mikäli nyt oikein muistan, on jo aikanaan turvasäilössä ja vankiloissa olleille suoritettukin korvaukset menetyksistään ja henkisistä sekä fyysisistä kärsimyksistään."
s. 28 Ja että kaikki tulisi täysin todistetuksi, seuraa ohessa vielä ote Eduskunnan pöytäkirjasta vuodelta 1945 (kopio sivulla), jolloin ensimmäiset miljoonat jaettiin jo noille linnassa istujille ja KÄPYKAARTILAISILLE. Toden totta KÄPYKAARTI on saanut monin kerroin enemmän kuin Suomen kaarti!
Taisivat silloin RINTAMAKARKURIT tovereineen saada lompakot täyteen-summa oli ollut 92 miljoonaa!
Siinä siis UUMAJAN LOHKON MIEHET SAIVAT KORVAUKSENSA siinä missä muutkin!
Kuljun "viidakoissa" eli tuhansia desantteja. Se on muuten kauheeta ryteikköä.
Stalinin määräämällä summalla sai sodan jälkeen sadan hehtaarin maatilan. Ja jäi vielä hummaamienkiin rahaa rutkasti.
Kyllä nämä sosiaalipuolen hoidossa olevat pikkunilkit sieltä toiselta laidaltakin pitävät puolensa.