ja ketkä menevät kadotukseen? Entä mikä on niiden ihmisten kohtalo jotka kuolevat yllättäen ennen aikojaan ja ovat ennen kuolemaansa etsineet Jumalaa...yrittäneet ainakin, mutteivät ole ehtineet tehdä varsinaista pysyvää uskonratkaisua? Kaikille kun ei uskoontulo käy niin kädenkäänteessä vaan saattaa olla pitkä ja monisyinen prosessi.
Onko Jumala päättänyt etukäteen ketkä pääsevät
taivaaseen
621412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Jumala ei päätä puolestamme, mutta hänellä on ennaltatietämys siitä, miten tulemme elämään. Jokainen on vastuussa omista teoistaan.
Niille, jotka ovat kuolleet tietämättöminä evankeliumista tai eivät ole voineet saada siitä oikeaa tietoa, saarnataan Tuonelassa evankeliumia, kuten seuraavat kohdat osoittavat:
Joh. 5
25 Totisesti, totisesti: tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, [Room. 6:4; Gal. 2:20; Ef. 2:5]
1. Piet. 4
6 Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset. [1. Piet. 3:19]
1. Piet. 3
18 Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. [Room. 5:6; Hepr. 9:24 | Room. 1:4; 2. Kor. 13:4] 18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
1. Piet. 3
19 Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, [1. Piet. 4:6]
Kuolleiden puolesta tehdään sijaistyönäö se, mitä he eivät ole voineet itse tehdä maan päällä:
1. Kor. 15
29 Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta
vaan niitä jotka ovat kuulleet ja uskovat Jumalaan sydämessään mutta joita ei ole vielä jostain syystä kastettu kirkon yhteyteen(tai eivät muuten ole Jumalan koskettamia) ja joita Jumala on kutsunut mutta ihminen ei ole pystynyt vielä tekemään pysyvää uskonratkaisua ennen kuin on kuollut...vaikkapa onnettomuudessa, yllättävään sairauteen tms. Jokainen on kyllä vastuussa teoistaan mutta joillakin uskonsa kanssa kamppailu ja harmoniaan pääseminen Jumalan kanssa vie aikaa ja aika saattaa loppua kesken odottamatta. Elämä on saattanut jäädä vain epäonnistumisien suoksi vaikka ihminen olisi kuinka pyrkinyt elämään Jumalan tahdon mukaisesti.
että Raamatun mukaan kuolleillekin saarnataan evankeliumia. Kun jotain on jäänyt kesken täällä, niin evankeliumin opiskelua voi jatkaa Tuonelassa.
Miten voi opiskella evankeliumia jos on täydellisessä tiedottomuuden tilassa? Eikös vasta viimeisellä tuomiolla kuolleet herätetä "koomasta"?
t: pihalla
Harhaoppia! Kyllä se on eläessään tehtävä uskonratkaisu...tai ratkaisu on hieman huono termi. Ottaa Jeesus elämäänsä. Joillakin se tapahtuu nopeasti ja joillakin kestää kauemmin.
jotka annoin edellä:
Joh. 5
25 Totisesti, totisesti: tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, [Room. 6:4; Gal. 2:20; Ef. 2:5]
1. Piet. 4
6 Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset. [1. Piet. 3:19]
1. Piet. 3
18 Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. [Room. 5:6; Hepr. 9:24 | Room. 1:4; 2. Kor. 13:4]
19 Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, [1. Piet. 4:6)
Miten tiedottomassa olevassa tilassa oleville voidaan saarnata! - Ajattelet varmaan Saarnaajassa olevaa kohtaa. Saarnaaja käsittelee asioita maallisen ajattelun varassa olevan ihmisen kannalta maailmaa. Se on kirjallisuutta eikä Jumalan sanaa ja toisessa asemassa kuin esim. Uuden testamentin kirjat.
Mene vain Tapani omille, eli mormonisivuillesi, äläkä pistä nokkaasi tänne kristinuskon puolelle.
Jos muuta esität, niin perustele! Eikö tämä ole kristinuskoa:
Olemme kristittyjä, koska uskomme Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanamme. Näin uskomme:
Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Hän on Luoja, Hän on Vapahtajamme, ja Hän on oleva Tuomarimme.
Jeesus Kristus loi maan taivaallisen Isämme johdolla (Joh. 1:10; Hepr. 1:2).
Kun Jeesus eli maan päällä (noin 2 000 vuotta sitten), Hän eli täydellistä elämää. Hän opetti sanoillaan ja esimerkillään, että ihmisten tulee rakastaa Jumalaa ja toisiaan.
Kärsimyksensä kautta Getsemanen puutarhassa ja antamalla henkensä ristillä – eli sovituksen kautta – Jeesus Kristus pelastaa meidät synneistämme (1. Piet. 2:21), kun sallimme sen Hänelle. Sovituksen ansiosta voit saada anteeksi syntisi, kun teet vilpittömän parannuksen (Book of Mormon, Moosia 26:30).
Ylösnousemuksellaan Jeesus Kristus pelasti meidät kuolemalta. Me kaikki saamme ylösnousemuksen lahjan siksi, että Hän voitti kuoleman (Ap. t. 24:15; 1. Kor. 15:22). Kun elämä tämän maan päällä päättyy, Jeesus Kristus on lopullinen Tuomari (Ap. t. 17:31; Joh. 5:21–22)
http://www.mormonismi.net/
Ohessa katolisten käsitys mormoneista:
Mormonismi
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eli mormonikirkko sai Suomessa osakseen paljon julkisuutta Helsingin temppelin avaamisen ansiosta vuonna 2006. Kirkon kristilliseltä kuulostavat opit ja miellyttävältä vaikuttavat lähetyssaarnaajat saavat monet kiinnostumaan mormonismin saloista. Tarkempi tutkiskelu osoittaakin mormonismin olevan täynnä salaisuuksia, joita uusille tuttavuuksille ei aivan heti kerrota. Joskus niitä ei ole kerrottu vielä mormoneille itsellekään.
Mormonismin Jumala(t)
Mormonit kuulostavat tutun kristillisiltä, kun he puhuvat yhdestä Jumalasta, taivaallisesta Isästämme, hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, Pelastajastamme, sekä Pyhästä Hengestä. Näiden käsitteiden taakse kätkeytyy kuitenkin valtava määrä monimutkaisuuksia ja ristiriitoja, joista käsittelemme tässä vain murto-osaa.
Mormonismin Jumala on Jumalaksi korotettu ihminen, joka on joskus elänyt jollain planeetalla tavallisena miehenä ja edennyt omaa Jumalaansa hyvin palveltuaan meidän maailmamme Jumalaksi. Jumalalla on ruumis, lihaa ja luita, ja hän asuu konkreettisessa paikassa jossain lähellä Kolob-nimistä tähteä. Jumalia on siis monia, mutta meidän tulee palvella vain yhtä Jumalaa eli omaa taivaallista Isäämme. Jos onnistumme, voimme itsekin tulla Jumalaksi.
On sanomattakin selvää, että tällaiset opit ovat täysin epäkristillisiä. Ne muistuttavat paholaisen houkutuksesta: ”Ei, ette te kuole… teistä tulee Jumalan kaltaisia…” (1. Moos. 3:4–5) Raamattu, jota mormonit pitävät Jumalan ilmoituksena, opettaa Jumalasta jotain aivan muuta kuin mormonismi. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että itse Mormonin kirja, jota mormonit pitävät evankeliumin täyteytenä, opettaa Jumalan luonteesta päinvastoin kuin nykyinen utahilainen mormonismi.
Jeesus sanoi, että ”Jumala on henki” (Joh. 4:24) ja että ”ei hengellä ole lihaa eikä luita” (Luuk. 24:39). Mormonin kirjassa Jumala on ”Suuri Henki”, joka on luonut ”kaiken” (Alma 22:8–11). Myöhemmässä eli nykyisessä mormoniopissa Jumala ei ole luonut kaikkea, koska ennen hänen jumaluuttaan ennen on ollut lukemattomia muita jumalia, jotka kaikki ovat järjestäneet omat maailmansa ikuisesta materiasta.
Raamatussa Jumala sanoo: ”Minä olen Jumala enkä ihminen.” (Hoos. 11:9) ”Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra…” (Jes. 43:10–11) Jumala ilmaisee tässä täydellisen erimielisyytensä mormoniopin kanssa. Mormonit uskovat Jeesuksen olleen Vanhan testamentin Jumala, mikä tekee siteeratusta jakeesta heille vielä ongelmallisemman, sillä hänen jälkeensä meidän Jumalaksemme on tullut hänen Isänsä.
Mormonin kirja todistaa nykyistä mormonioppia vastaan, että on olemassa vain yksi Jumala ja että muita jumalia ei ole (Alma 11:27–31). Mormonin kirjan mukaan Jumala asuu vanhurskaiden sydämissä (Alma 34:36), mutta myöhempi mormonioppi tuomitsee tämän ”lahkolaisen” eli kristillisen ajatuksen (Opin ja liittojen kirja [LK] 130:3). Mormonin kirja opettaa toisaalta kristillistä kolminaisuutta (Mormon 7:77, 3 Nefi 11:27, Alma 11:44) tai harhaoppista modalismia (Eter 3:14, Moosia 16:15), kun taas nykyään mormonit uskovat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olevan keskenään täysin eri olentoja.
Mielenkiintoisimmat Jumalaa kuvaavat kohdat Mormonin kirjassa ovat varmasti ne, jotka painottavat hänen ikuisuuttaan ja muuttumattomuuttaan (Mormon 9:9, Moroni 8:18, 1 Nefi 10:18). Mormonilähetyssaarnaajilta kannattaa ehkä kysyä, miten nämä jakeet ovat sovitettavissa Jumalaan, joka ei ensin ollut Jumala lainkaan ja joka sitten on vuorotellen ollut ruumiiton henki ja ruumiillinen, kolminaisuus ja moninaisuus, yksi ainoa ja yksi muiden joukossa.
Mormonien oppi Jeesuksesta ei ole yhtään vähemmän ongelmallinen. Jeesus oli ensin taivaallisen Isä Jumalan ja hänen taivaallisen vaimonsa synnyttämä henkilapsi, Saatanan ja meidän muiden veli (mormonismin mukaan olimme olemassa ennen syntymäämme henkiolentoina). Millä tavalla Jeesus on sitten Jumalan ainosyntyinen Poika? Monet mormonit eivät edes tiedä, että kirkon virallisen opetuksen mukaan Jumala on Jeesuksen (ja vain Jeesuksen – siksi ainosyntyinen) Isä “lihan mukaan”. Neitsyt Maria olikin siis neitsyt vain ennen neitsyytensä menettämistä, tai ehkä lihallista suhdetta Jumalaan ei vain lasketa.
Jälleen kerran Jumalan sanan todistus on täydessä ristiriidassa mormoniopin kanssa. Raamattu opettaa, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä eikä Isä Jumalasta: ”Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.” (Matt. 1:20, ks. myös. Luuk. 1:35) Mormonioppi Isä Jumalan toimista Jeesuksen siittämisessä on häpeällinen – ei vain kristityille, vaan myös mormoneille. Se nimittäin herättää kysymyksen Isä Jumalan uskollisuudesta hänen vaimo(i)lleen taivaassa.
Temppeliseremoniat ja jumalanpalvelus
Mormonikirkko väittää olevansa opeiltaan, rakenteeltaan ja uskonkäsityksiltään sama kuin Jeesuksen alkuperäinen apostolinen kirkko. Tämä väite on harvinaisen helppo todistaa vääräksi vertailemalla mormonien ja apostolisten kristittyjen uskomuksia lähes mistä tahansa teologisesta kysymyksestä. Seuraavaksi tutkimme kirkon jumalanpalveluskäytäntöä.
Mormoneille temppeli on erityisen tärkeä jumalanpalveluksen keskus. Temppeliseremoniat ovat itse asiassa välttämättömiä jumaluuden saavuttamiseksi, joten olisi odotettavissa, että ensimmäiset kristityt olisivat kiireesti pyrkineet rakentamaan temppeleitä tai muuten suorittamaan temppelirituaaleja – Jerusalemin juutalaisessa temppelissä tämä ei varmasti ollut mahdollista.
Yksi elintärkeistä temppeliseremonioista on taivaallisen avioliiton solmiminen. Tämä avioliitto on voimassa ylösnousemuksen jälkeenkin niin, että jumaluuteen korotetut mies ja nainen voivat sitten saada henkilapsia ja hallita omaa maailmaansa. Jostain syystä emme kuitenkaan löydä yhtään mainintaa moisesta liitosta apostolien tai muiden ensimmäisten kristittyjen kirjoituksissa.
Tämä saattaisi johtua siitä, että koko ajatus ylösnousemuksen jälkeisestä avioliitosta on täydessä ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa. Kristuksen sanat saddukeuksille voidaan yhtä hyvin suunnata myös mormoneille: “Te kuljette eksyksissä…Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.” (Matt. 22:29–30)
Uudessa testamentissa ei ole jälkeäkään kristittyjen halusta rakentaa temppeleitä, mutta mitä muiden varhaisten kristittyjen todistus kertoo heidän suhtautumisestaan temppeliin? Halusivatko he mormonien tavoin palvella ”Herran huoneessa” (näin mormonit nimittävät temppeleitä), jonka avulla ihmiset tulevat ”korotetuiksi” eli jumaliksi? Vai uskoivatko he ”lahkolaiseen” oppiin, jonka mukaan Jumala asuu sydämessämme tehden meidät näin Jumalan temppeliksi? Mahdollisesti jo 70-luvulla ja viimeistään 130-luvulla kirjoitettu Barnabaan kirje tyrmää mormonitoiveet kertakaikkisesti.
”Nyt tahdon puhua teille myös temppelistä, siitä miten nuo raukat harhan vallassa ovat panneet toivonsa rakennukseen…ikään kuin se olisi Herran huone. He ovat menetelleet kuin pakanat ja korottaneet hänet pyhyyteen temppelin avulla. Tutkikaamme nyt, onko olemassa Herran temppeliä. On kyllä…Tarkatkaa nyt, jotta Herran temppeli rakennettaisiin loistossaan…Kun otimme vastaan syntien anteeksiantamuksen ja panimme toivomme Jumalan nimeen, meistä tuli uusia ja meidät luotiin jälleen uudesti. Siitä johtuen Jumala todella asuu meissä, meidän majassamme.” (Barnabaan kirje 16:1,6,8)
Temppelitoimitusten yksityiskohdat ovat salaisia, mikä johtunee osittain siitä, etteivät ne selvästikään pohjaudu millään tavoin Kristuksen opetukseen. Sen sijaan ne ovat hyvin lähellä mormonien profeetan Joseph Smithin aikaisia vapaamuurarirituaaleja, jotka hän omaksui mormonismiin liityttyään vapaamuurareihin vuonna 1842. Smith kuulemma palautti toimitukset “puhtaaseen ja alkuperäiseen” muotoonsa, mutta jostain syystä mormonikirkko on ottanut itselleen vapauden tehdä vuosien saatossa useita perustavanlaatuisia muutoksia näihin “Jumalan ilmoittamiin” seremonioihin.
Temppelin lisäksi mormonit kokoontuvat toki myös kirkkoon sunnuntaijumalanpalvelukseen. Tällöin vietetään ”sakramenttia” eli ehtoollista, joka mormoneilla koostuu leivästä ja vedestä, vaikka Kristus itse käytti ”viiniköynnöksen antia” (vrt. Luuk. 22:18) eikä vettä. Mormonit eivät usko leivän oikeasti muuttuvan Kristuksen ruumiiksi, vaikka tämä oli epäilemättä ensimmäisten kristittyjen usko. Mormonismi paljastuu ehtoolliskysymyksessä ja jumalanpalveluksen kalpeudessa protestanttisuuden lapseksi. Sama pätee myös kasteeseen, jota mormonit eivät anna alle 8-vuotiaille. Oppi on peräisin protestanteilta, ei apostoleilta.
Juomakiellot, avioliitto, rasismi
Mormonismi ei salli minkäänlaista alkoholinkäyttöä. Samoin teen ja kahvin juominen on kiellettyä. Tällaiset opit eivät kuitenkaan ole peräisin Jeesukselta eivätkä apostoleilta. Jeesus ei koskaan kieltänyt kohtuullista alkoholinkäyttöä – päinvastoin häntä syytettiin liiallisesta viininjuomisesta (Matt. 11:19). Apostoli Paavali kehotti Timoteusta juomaan vähän viiniä hänen vatsansa tähden (1. Tim. 5:23). Jälleen mormonismi on perinyt oppinsa Smithin ajan amerikkalaisen protestanttisuuden muoti-ilmiöistä. Samaan aikaan on järkyttävää todeta, että mormonikirkko (jälleen kerran vastoin monien jäseniensä luuloja) ei kiellä aborttia kaikissa tapauksissa. Teenjuonti on aina syntiä, mutta Jumalan lapsen murhaaminen ei välttämättä.
Vaikka mormonikirkko esiintyy elämää, perhettä ja avioliittoa puolustavana järjestönä, se sallii silti avioeron (myös ikuisten taivaallisten avioliittojen purkamisen) ja uudelleen avioitumisen. Tämäkin on täysin Jumalan ja varhaisten kristittyjen opetuksen vastaista. Paavali kirjoitti: ”Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään.” (1. Kor. 7:10) Jeesus sanoi: ”minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako”, ”joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja” ja ”jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen” (Mark. 10:9,11–12).
Koska avioliitto on välttämätöntä jumaluuden saavuttamiseksi, ei selibaattiin kannusteta mormonikirkossa lainkaan. Tämä on jälleen vakavassa ristiriidassa sekä Jeesuksen että apostolien opetuksen kanssa, jonka mukaan selibaatti on avioliittoa korkeampi kutsumus. Jeesus sanoi: ”on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon” (Matt. 19:12). Paavali kirjoitti: ”Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin.” (1. Kor. 7:8) Moiset opetukset eivät voisi koskaan lähteä mormonin suusta.
Moniavioisuus on mormonikirkossa syystäkin tietynlainen tabuaihe, sillä asiaan liittyy lukuisia mormoneille noloja seikkoja. Joseph Smith päihitti profeetta Muhammedin mennen tullen vähintään 33 ”vaimollaan”, joista kolmasosa oli teinityttöjä ja toinen kolmannes muiden miesten kanssa naimisissa olevia naisia. Muhammedin tavoin Smith sai käytännölleen jumalallisen säädöksen. Mormonien pyhissä kirjoituksissa (LK 132) on edelleen ilmaistuna Jumalan tahto moniavioisuudesta – kyseessä on ”iankaikkinen liitto”.
Varhaiset mormonijohtajat opettivat, että taivaassa tunnustetaan yksiavioisuuden sijasta polygamia ja että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen syy oli hänen moniavioisuusoppinsa. Nykyään mormonikirkko kuitenkin vastustaa moniavioisuutta ja kieltää kutsumasta joitain harvoja polygamiaa harjoittavia mormoneja mormoneiksi, vaikka kirkko toisaalta ei edes halua itseään kutsuttavan kyseisellä nimellä.
Toinen tabuoppi, josta mormonilähetyssaarnaajat eivät todennäköisesti heti avaa keskustelua potentiaalisten käännytyskohteiden kanssa, on kirkon suhtautuminen tummaihoisiin. Ennen vuotta 1978 tummaihoiset eivät saaneet osallistua temppelitoimituksiin eivätkä he kelvanneet mormonipappeuteen. Vuonna 1978 kirkko sai kuitenkin ”ilmoituksen”, jossa Jumala muutti tästäkin asiasta mieltään ja salli aiemmin kielletyn. Tummaa ihoa pidetään edelleen virallisesti kirouksen merkkinä – tummaihoiset ovat aiemman elämänsä kelvottomuuden vuoksi ”alempia”.
Joseph Smith ja mormonien pyhät kirjoitukset
Mormoniuskon luotettavuus perustuu profeetta Joseph Smithin todistukseen hänen saamastaan Jumalan ilmoituksesta. Ratkaiseva tapahtuma Smithin elämässä oli hänen vuonna 1820 saamansa ns. ensimmäinen näky, jossa kaksi ruumiillista jumalolentoa, Isä ja Poika, näyttäytyivät hänelle. Nuori Smith kertoi tuolloisen kristillisen herätyksen saaneen hänet pohtimaan, mihin kirkkoon hänen tulisi liittyä. Nyt Jumala ilmoitti Smithille, että kaikki kirkot ovat väärässä.
Smithin mukaan enkeli Moroni vieraili hänen luonaan kolme vuotta ensimmäisen näyn jälkeen. Enkeli kertoi hänelle kultalevyistä, jotka hän saisi neljä vuotta myöhemmin. Saatuaan levyt Smith käänsi niihin kaiverretun tekstin, ja vuonna 1830 hän julkaisi Mormonin kirjan.
Huolellisen historian- ja uskonnontutkimuksen ansiosta Smithin tarina on voitu luotettavasti todistaa vääräksi, sillä on osoitettu, ettei vuonna 1820 missään Smithin kotiseudun lähistöllä ollut mitään kristillistä herätystä. Sen sijaan herätys tapahtui vuonna 1824. Nykyistä virallista kertomusta ensimmäisestä näystä ei tunnettu lainkaan ennen vuotta 1838, ja Smithin ennen tätä aikaa tallentamat versiot kyseisestä näystä eivät ole yhtäpitäviä.
Neljän vuoden ero herätyksen ajoittamisessa on tarinan uskottavuuden kannalta ratkaiseva. Jos enkeli Moroni tuli kolme vuotta näyn jälkeen, oli tuo vuosi 1827, ja jos Smith sai levyt neljä vuotta myöhemmin, oltaisiin jo vuodessa 1831. Mormonin kirja oli kuitenkin julkaistu jo vuotta aiemmin.
Kultalevyt, joihin Mormonin kirja oli kirjoitettu, katosivat lopulta enkelin mukana. Ainoat todistajat kultalevyjen olemassaolon puolesta olivat Smithin läheisiä, joista suuri osa lopulta hylkäsi Smithin ja mormonismin. Silminnäkijöiden mukaan kultalevyt eivät olleet edes paikalla, kun Smith käänsi Mormonin kirjaa. Sen sijaan hän käytti käännöstyössä ns. ”näkykiveä”, jota hän oli nuoruudessaan käyttänyt aarteenmetsästyksessä, josta hän oli joutunut tuomarin kuulusteltavaksi.
Mormonin kirja on tarina Amerikan mantereen asukkaiden maallisesta ja uskonnollisesta elämästä vuodesta 2200 eKr. vuoteen 421 jKr. Kirjan tarina on hyvin yksityiskohtainen, mikä tekee sen historiallisuudesta helposti testattavan. Mormonikirkko on käyttänyt valtavia summia arkeologisiin tutkimuksiin Mormonin kirjassa mainittujen kaupunkien ym. löytämiseksi, mutta kirjassa tarkasti kuvailtu sivilisaatio ei vastaa mitään missään päin kumpaakaan Amerikkaa tehtyjä arkeologisia löytöjä.
Mormonilähetyssaarnaajat levittivät jossain vaiheessa tietoa, jonka mukaan Yhdysvaltain luonnonhistoriallisen museon Smithsonian-instituutti käytti Mormonin kirjaa oppaanaan Amerikan historian tutkimiseen. Instituutin antropologian laitos on valmistanut asiasta kiinnostuneille ihmisille lausunnon, jossa todetaan, että instituutin arkeologit eivät näe mitään suoraa yhteyttä uuden maailman arkeologian ja kirjan aiheen välillä. Lausunto antaa muutamia esimerkkejä tärkeimmistä ristiriidoista arkeologiaan perustuvien tietojen ja Mormonin kirjan väitteiden välillä.
Mormonit pitävät pyhänä kirjoituksenaan myös ns. Abrahamin kirjaa, joka sisältyy teokseen Kallisarvoinen helmi. Smith sai käsiinsä joitain egyptiläisiä papyruskääröjä vuonna 1835, joita hän väitti Abrahamin omin käsin kirjoittamiksi. Toisin kuin aiemmissa pyhissä kirjoituksissa, tässä kirjassa opetettiin jumalien (monikossa) luoneen maailman. Modernit egyptologit ovat päässeet tutkimaan kyseisiä kääröjä, ja ne on todettu tavallisiksi pakanallisiksi hautakirjoituksiksi, joilla ei ole mitään tekemistä Abrahamin kirjan sisällön kanssa.
Mormonit uskovat Raamatun olevan Jumalan sanaa siinä määrin kuin se on oikein käännetty. Koska olemassa olevissa raamatunkäännöksissä oli virheitä, Joseph Smith tuotti oman ”inspiroidun” raamatunkäännöksensä. Jostain syystä mormonikirkko käyttää kuitenkin virallisesti kuningas Jaakon (King James) Raamattua – ehkä Smithin “inspiroitu” käännös ei ollutkaan lopulta virheetön.
Suuri luopumus ja tosi kirkko
Mormonismin mukaan Jeesuksen perustamaa kirkkoa kohtasi pian apostolien kuoleman jälkeen suuri luopumus – kirkko luopui oikeasta uskosta ja omaksui väärien opettajien valheellisia oppeja. Pätevä pappeus ei enää välittynyt eteenpäin eikä Kristuksen todellista kirkkoa ollut maan päällä n. 1800 vuoteen, ennen kuin se palautettiin Joseph Smithin kautta.
Kristus kuitenkin sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi” (Joh. 14:18). Jumala lähetti Pyhän Hengen olemaan kirkon kanssa ”ikuisesti” (Joh. 14:15) ja johtamaan sen tuntemaan ”koko totuuden” (Joh. 16:13). Valehteliko Jeesus? Epäonnistuiko Jumala? Kirkolla on Jeesuksen lupaus, että sitä ”eivät tuonelan portit voita” (Matt. 16:18), mutta jos kirkko todella täyttyi valheellisista opeista ja kuoli kokonaan pois maan päältä, tuonelan portit voittivat sen. Jeesus lupasi olla kirkkonsa kanssa ”kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20) eikä vain muutaman sukupolven ajan.
Kirkon luopumus on mahdoton ajatus, sillä Raamattu opettaa kirkon olevan itse Kristuksen ruumis, joka on kiinni päässään eli Kristuksessa (Ef. 1:22–23, 1. Kor. 12:12–27, Kol. 1:18). Täten kirkon tappio ja kuolema merkitsisi Kristuksen tappiota ja kuolemaa – mutta Kristushan on kuoleman ja maailman voittaja. Vastaako mormonien käsitys kirkosta sitä voittamattoman Jumalan kirkkoa, jonka Raamattu paljastaa olevan totuuden pylväs ja perustus (1. Tim. 3:15)?
Oppi suuresta luopumuksesta tekee Jeesuksesta tyhmän miehen, joka rakensi talonsa hiekalle. ”Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.” (Matt. 7:26–27) Todellisuudessa Jeesus rakensi kirkkonsa kalliolle (Matt. 16:18). ”Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.” (Matt. 7:25) Ei olekaan yllätys, että varhaiset kristityt uskoivat apostoliseen suksessioon eikä heidän kirjoituksistaan löydy jälkeäkään mormonismin muuttumisesta (luopumuksesta) katolisuudeksi.
Raamatussa puhutaan kyllä luopumuksesta, mutta kyseessä on aina (joidenkin ihmisten) luopumus kirkon uskosta eikä itse kirkon luopumus uskosta. Tämän lisäksi luopumus merkitsee Raamatussa täydellistä uskon hylkäämistä eikä suinkaan jonkinlaisen valekirkon tai puolittaisen kristillisyyden kukoistamista. Raamattu ei myöskään ikinä tarjoa luopumuksen ratkaisuksi amerikkalaista profeettaa, joka palauttaisi todellisen kirkon 1800-luvulla.
Raamatun, maalaisjärjen ja kirkkoisien todistuksen lisäksi pelkkä historiallinen fakta, että katolinen kirkko on ollut olemassa kaikilla vuosisadoilla todistaa, ettei Kristuksen kirkko kadonnut mihinkään maan päältä, eikä sen palauttamista siten ole koskaan tarvittu. Palauttajaehdokkaita on ollut monia, eikä Smithiin ole syytä uskoa sen enempää kuin muihinkaan, vaikka hän kuinka väittäisi saaneensa ilmoituksensa enkeli Moronilta. Kaikukoot korvissamme Paavalin sanat: ”Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:8)
Tuo sama teksti on toistettu jo useaan kertaan. Tässä on yksi vastineistani:
Edellä oli kappale:
"Jeesus sanoi, että ”Jumala on henki” (Joh. 4:24) ja että ”ei hengellä ole lihaa eikä luita” (Luuk. 24:39). Mormonin kirjassa Jumala on ”Suuri Henki”, joka on luonut ”kaiken” (Alma 22:8–11). Myöhemmässä eli nykyisessä mormoniopissa Jumala ei ole luonut kaikkea, koska ennen hänen jumaluuttaan ennen on ollut lukemattomia muita jumalia, jotka kaikki ovat järjestäneet omat maailmansa ikuisesta materiasta."
Vastaan:
Kun Kristus sanoi ”ei hengellä ole lihaa eikä luita” (Luuk. 24:39) hän sanoi sen ilmestyessään opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen eikä osoittaakseen, millainen Jumala on. Opetuslapset luulivat näkevänsä aaveen eli hengen kuten vanhemmassa käännöksessä sanotaan.
Kun Raamatussa sanotaan, että Jumala on henki, se sanotaan neuvottaessa rukoilemaan hengessä ja totuudessa eikä hokemaan tyhjiä sanoja. Kun Kristus nousi ylös, hän nousi ylösnousseessa ruumiissaan. Ei hän sitä ole kadottanut. Sellainen kuin Isä on myös Poika. Stefanus näki taivaat avoinna ja hän näkin Isän ja Pojan vähän ennen kun hänet kivitettiin.
On järjetöntä sanoa, että Jumala on luonut kaiken tyhjästä, sillä on kysyttävä, mistä Jumala sitten on tullut? Jumala on järjestänyt Sanan eli Kristuksen kautta maailmamme ikuisista elementeistä.
Ei tietenkään Hän, Luoja ole tehnyt sellaista. Vaan kyllä ihminen itse valitsee omilla teoillaan tulevaisuutensa käytännössä katsoen, ja tottakai myös omilla sanotuilla sanoilla on merkityksensä ja nimenomaan niillä kaikilla, jotka suoraan jotenkin vaikuttavat joidenkin ihmisten tekoihin jotka voidaan katsoa pahoiksi tai saa niitä, sen kaltaisia aikaiseksi jollakin tasolla.
Katsos nyt, ei luomakuntamme Luoja, taivaallinen Isä ole henkisesti jälkeen jäänyt, vaan kyllä Hän todella tietää ja tuntee ihmismielen läpikotaisin
ja kaikki elämään ja kuolemaan liittyvät seikat, eikä näin ollen kenenkäään, yhdenkään ihmisen, ison pienen, naisen miehen, elämä jää Häneltä huomaamatta, tai tuntemattomaksi. Jokainen ihminen kyllä saa uskonsa lahjaksi aivan samoin kuin elämänsäkin. Juuri siten kuin Kristus ja Johannes kastajakin sai, tai kuten Job ja Abraham aikanaan.
Ja jokainen ihminen kyllä joko luottaa Jumalaansa,
tottelee taivaallista Isää tai sitten ei, sillä sitä usko oikeasti on. Siis joko on Jumalan lapsi tai sitten ei. Itse sen joutuu valitsemaan. Ja Hän
, Jumalamme, Luoja kyllä näkee ihmisen sydämeen ja kuulee ihmisen sanomat sanat ja saa selville myös sitten ajallaan kaikki tekemämme teot, eikä yksikään ihminen Häntä tule karkuun pääsemään tai piiloon Hänen tuomiovaltansa alta. Joten älä suotta ole huolissasi Hänen oikeudemukasuudestaan tai harkinta kyvystään, sillä on Hän jopa sinuakin "hieman" viisaanpi. Lopuksi muutamin sanoin, elämä itsessään on prosessi joka kestää täsmälleen juuri niin kauan kuin itse elämäkin. Joten aikaa kyllä kaikilla ihmisillä on, tosin joillakin enemmän kuin joillakin toisilla!
jos elämä katkennut liian aikaisin. Tai tietysti mistä sitä tietää millainen usko on Jumalan mielestä viimekädessä sitä "oikeaa"..? Voihan joku pysytellä hiljaa kuoressaan ikänsä ja olla lähellä Jumalaa vaikkei häntä olisi kastettu seurakuntaan ja taasen seurakuntaan kuuluva uskovainen voi toisaalta koittaa vain päällisin puolin elää uskovaisen elämää ja näin uskotella muodollisesti olevansa varma Taivaspaikastaan. Sinänsä termi uskonratkaisu kuulostaa aika tylyltä koska uskoontulo on jokaiselle prosessi. On reilumpaa ajatella että jokainen prosessi punnittaisiin omanlaisenaan yrityksenä kohdata Jumala elämässään...jos ihminen on sitä todella yrittänyt tehdä. Tapoja uskoa on niin monta kuin on ihmisiä ja Jumala varmasti viisaudessaan osaa tulkita kunkin elämän siten ettei tuomio ole epäreilu, koska kaikilla elämän puitteet eivät ole niin ruusuiset. Voi olla masennusta ja monia vastoinkäymisiä jotka saattavat pidentää uskoontulon prosessia...Elämä saattaa heitellä joskus niin ettei ihminen yksinkertaisesti välttämättä jaksa uskoa Jumalaan pitkiin aikoihin... tai sitten vaikeissa elämäntilanteissa Jumala saattaakin tulla lähemmäksi kuin koskaan. Vuorovaikutus on molemminpuolista; Jumala lähestyy ihmistä joitakin kertoja elämässä ja ihmiselle jää valinta ottaako hän Jumalan vastaan.
Haluan ainakin itse uskoa että Jumala lähestyy ihmistä juuri oikeissa tilanteissa jotta mahdollisimman moni pelastuisi! Onneksi ihmisellä ei ole valtaa eikä viisautta punnita toistemme uskon paremmuutta, sen tekee Jumala.
Uskon kyllä saa lahjana ihan jokikinen ihminen syntymänsä muasssa, toiset vaan luopuvat siitä ja toiset eivät. Niin yksinkertaista se on. Se koska itse kukin meistä tiedostaa oman asemansa Jumalan, Luojamme katseen alla, on sitten kokonaan toinen juttu. Niin kuin tämäkin, jotta ketkä meistä tottelevat Luojaa ja ketkä sitä puolestaan eivät tee.
Uskon kyllä saa lahjana ihan jokikinen ihminen syntymänsä muasssa,
Raamatun mukaanhan ihminen on synnissä siinnyt
Ja vailla Jumalan Kirkkautta.Meneekö sukset ristiin?
Vai keuliiko mopo?
Mihin katosi uskosi? Oliko sitä edes!
Raamatun mukaan raamatun mukaan, .. ;) , se ei ole Luoja, taivaallinen Isä... siis ei mitään! Mutta Luojamme ja Kristuksen mukaan tosiaankin kyllä, sillä Kristus juuri on lunastanut kaikki meidät oikea uskoiset ihmiset, kristityt vapaiksi! Oletko vielä jonkun orja? Ehkäpä Paavalin tai jonkun muun epäuskoisen. Suksia sinä et vielä osakkaan, joten hiihdä sukillasi.
Ehkäpä Paavalin tai jonkun muun epäuskoisen.
Voisitko perustella?
Meillä kristityillä on vain Kristus paimenena! Hän ei ollut epäuskoinen. Hän tiesi sen josta puhui. Eikä milloinkaan höpöttänyt omiaan, vaan sanoi juuri kaiken sen jonka sai sanottavaksi, Isältä taivaasta.
Hän oli aito Vapahtaja ja oikea Opettaja sekä Paimen
joka ei anna yhdenkään meistä joutua eksyksiin. Perusteluja epäuskolla en anna. Joten, kaivele ne vaikka sieltä raamtusta.
mutta jokainen pieni lapsi on synnitön. Siittämisessä ei ole mitään syntiä, kun se tapahtuu laillisessa avioliitossa. Jumala itse käski meidän lisääntyä ja täyttää maan.
Lapset tekevät kyllä väärin ennen vastuulliseen ikään tulemistakin, mutta Kristuksen sovitus koskee heitä automaattisesti. Vastuullisen ikään tulleille syntien anteeksisaamisen ehtona ovat usko, parannus ja upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi oikealla valtuudella toteutettuna.
"Siittämisessä ei ole mitään syntiä, kun se tapahtuu laillisessa avioliitossa."
Mitä jos siittäminen ei tapahdu laillisessa avioliitossa?
Entä mikä seuraus on, ellei syntejä saa anteeksi? Esim. minua ei ole upotuskastettu...
"Vastuullisen ikään tulleille syntien anteeksisaamisen ehtona ovat usko, parannus ja upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi oikealla valtuudella toteutettuna."
Rakenne hajoaa, vai onko kaikki tuossa listassa toteutettava "oikealla valtuudella"? Uskottava oikealla valtuudella?
on hänet siitetty millaisessa liitossa tahansa. Avioliiton ulkopuolinen sukupuoliyhdyntä on siveyden lain vastaista.
Jos ihminen ei ota vastaan Kristuksen sovitusta, niin hän joutuu kärsimään itse kaiken, minkä oikeudenmukaisuus hänen kohdallaan vaatii.
On vain yksi Herra, usko ja yksi kaste. Uskonnollinen totuus on yksi niin kuin totuus yleensäkin on vain yksi jokaisesta asiasta makuasioita lukuun ottamatta.
jos ne mielestäsi niitä ovat?
Perusteluja epäuskolla en anna. Joten, kaivele ne vaikka sieltä raamtusta.
Kaivelen noita sinun kirjoituksistasi,kun tuntuu olevan helppo löytää.
leikkikehaan ja anna yksi lelu.... arvaa mita tapahtuu? oikein... tulee tappelu.. itsekkyyden synti... kuka opetti?
ei kukaan viela,vaan se imettiin'aidinmaidossa'.
eli synti oli jo syntymalahjana..
vai olenko vaarassa?syntinen jo syntyessaan?vai viaton?
ja puhun pienista lapsista-en monivuotisista. l-h
Jos kerran on vain yksi uskonnollinen totuus, niin miten sen ehtoollisen kanssa?
"Jos ihminen ei ota vastaan Kristuksen sovitusta, niin hän joutuu kärsimään itse kaiken, minkä oikeudenmukaisuus hänen kohdallaan vaatii."
Mikä olisi oikeudenmukaista, jos on rikkonut siveyden lakia? Ja mitä tarkasti ottaen (ei mitään ympäripyöreää) tarkoittaa "ei ota vastaan"?
jos pienet lapset riitelevät lelusta. Se on väärin, mutta ei syntiä. Syntiä voi tehdä vain vastuullinen ihminen.
on kasteen liiton uudistamista ja Kristuksen sovituksen muistamista. Tuomme siinä Herran eteen itsemme sellaisena kuin olemme murtuneella mielellä ja sydämellä sekä tunnustaen tarvitsevamme sovitusta ja pyrkivämme jatkuvasti parempaan.
Jokaisen ihmisen tuomitsevat lopulta hänen omat tekonsa ellei hän ota vastaan sovitusta. Jokainen joutuu myöntämään, että saamamme tuomio on oikeudenmukainen.
Kristuksen sovituksen vastaanottaminen on sama kuin evankeliumin vastaanottaminen. Siihen kuuluvat usko, parannus, upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen vastaanottaminen kätten päällepanon kautta. Näissä se on sanotti tiiviisti:
Ap.t. 2
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [Matt. 3:11 ]
Ap.t. 8
14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen.
15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen.
16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. [Ap. t. 19:2]
17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen. [Ap. t. 19:6]
kutsutaanko sita tapanin omaa jorinaa nimella?
etka vastannut kysymykseeni--- mista lapset olivat tuon oppineet?jos perisyntia ei ole.
ei tule tappelua
mutta tommosen saatanan palvojan lapsille kylläkin
"Tuomme siinä Herran eteen itsemme sellaisena kuin olemme murtuneella mielellä ja sydämellä sekä tunnustaen tarvitsevamme sovitusta ja pyrkivämme jatkuvasti parempaan."
Mutta tuon tekee aivan turhaan ellei ole muistanut mm. oikeaa (uskon mukaista) pukeutumista. Varmaan ne kymmenyksetkin...
"Vastuullisen ikään tulleille syntien anteeksisaamisen ehtona ovat usko, parannus ja upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi oikealla valtuudella toteutettuna."
Tarkoitin kuitenkin OIKEAA TAPAA. Kun mielestäsi on vain yksi tapa kastaa, niin siten on myös yksi oikea ehtoollinen - ja siihen kuuluu viini. Mitä viiniä mormonit käyttävät?
"Jokainen joutuu myöntämään, että saamamme tuomio on oikeudenmukainen."
Hienoa. Todella täsmällinen vastaus kysymykseen. En varmaan olisi muuten ymmärtänyt, että oikeudenmukainen tuomio tarkoittaa oikeudenmukaista tuomiota...
Onko tämä sinusta asiallista:
"Mutta tuon tekee aivan turhaan ellei ole muistanut mm. oikeaa (uskon mukaista) pukeutumista. Varmaan ne kymmenyksetkin.." kun se oli kommenttisi tähän:
"Tuomme siinä Herran eteen itsemme sellaisena kuin olemme murtuneella mielellä ja sydämellä sekä tunnustaen tarvitsevamme sovitusta ja pyrkivämme jatkuvasti parempaan."
Pukeutuminen ei ole oleellisinta, kun nautimme sakramenttia eivätkä liioin kymmenykset. Tapanamme on pukeutua parhaimpiimme, kun menemme nauttimaan sakramenttia, mutta sellainen asu ei ole ehto sakramentin nauttimiseen.
On totta, että on vain yksi oikea tapa kastaa. Se on valtuudella tehty upotuskaste henkilölle, jolla on usko ja joka on tehnyt parannuksen.
Se mitä nautimme sakramentin aikana ei ole olennaista vaan se, millä mielellä sen nautimme.
Mitähän vikaa näit tässäkin:
"Jokainen joutuu myöntämään, että saamamme tuomio on oikeudenmukainen."
En siinä sanonut niin, kuin näytät kuvittelevan:
"... oikeudenmukainen tuomio tarkoittaa oikeudenmukaista tuomiota..." - Tautologia on sinun lauseessasi eikä minun. Joudumme todella myöntämään, että saamamme tuomio on oikeudenmukainen, sillä omat tekomme tuomitsevat meidät.
nayta toteen ,tai pida suusi kiinni.j-t
Yhdistin kahta viestiäsi. Tuossa välissä esittämäni kysymys...
Eli asettamasi lähtökohta: "Jos ihminen ei ota vastaan Kristuksen sovitusta, niin hän joutuu kärsimään itse kaiken, minkä oikeudenmukaisuus hänen kohdallaan vaatii."
Esittämäni kysymys: "Mikä olisi oikeudenmukaista, jos on rikkonut siveyden lakia?"
Ja vastauksesi: "Jokaisen ihmisen tuomitsevat lopulta hänen omat tekonsa ellei hän ota vastaan sovitusta. Jokainen joutuu myöntämään, että saamamme tuomio on oikeudenmukainen."
Tuosta päädyin huomautukseen: "En varmaan olisi muuten ymmärtänyt, että oikeudenmukainen tuomio tarkoittaa oikeudenmukaista tuomiota..."
Voit toki myöntää tietämättömyyden, että et tiedä seurausta siveyden lain rikkojalle. Toki silloin et myöskään voi tietää tuomiota oikeudenmukaiseksi ja hieman epävarmaksi jää sekin, onko tuomiota edes luvassa. Ehkä kaikki saavat anteeksi...
Olin asiallinen, sillä uskosi kannalta sekä alusvaatteilla että kymmenyksillä on suuri merkitys. En näe vieläkään syytä jättää tässä yhteydessä asiaa mainitsematta.
Jos todella olisi niin, että murtunut mieli ja sydän riittäisivät, tilanne olisi toinen. Niin vain ei opissasi ole.
"Se mitä nautimme sakramentin aikana ei ole olennaista vaan se, millä mielellä sen nautimme."
Tämä on sikäli kiintoisa yksityiskohta, että oppisi mukaan kasteessa nimenomaan muoto on tärkeää. Täytyy kastaa oikealla tavalla. Tämä varmaankin siksi, että satutte tekemään niin. Ehtoollisen kohdalla tuo ei jostain syystä päde. Johtuisikohan ehkä siitä, että mormonit eivät juo viiniä...
ja kovin kaukaa lausettasi perustellen. Kun en vastannut suoraan siihen, mikä rangaistus tulee siveyden lain rikkomisesta, niin vedit siitä asiaankuulumattoman lauseen, että "oikeudenmukainen tuomio on oikeudenmukainen". En ole sellaista typerää sanonut enkä tarkoittanut.
Emme tiedä, mikä rangaistus tulee mistäkin, mutta se on varmaa, että rangaistus on oikeudenmukainen. Ihmiset tulevat myöntämään rangaistuksen oikeudenmukaisuuden, koska hänen omat tekonsa tuomitsevat hänet. Kaikki ne saavat anteeksi, jotka täyttävät anteeksisaamiseksi asetetut ehdot.
Asetat itse ehtoja vaatetuksesta ja kymmenyksistä toisin kuin ne vaikuttavat.
Kasteen muoto on tärkeä siksi, että se on sellaiseksi asetettu. Upotuskasteeseen liittyy vertauskuvallisuutta. Se on vanhan ihmisen hautaamisen ja uuden syntymisen vertauskuva. Myös oikea valtuus on välttämätön, sillä Herran kirkossa vallitsee järjestys. - Sitä voi verrata siihen, että yrityksen nimen saa kirjoittaa vain se, jolla on prokuura.
Mormonit tulevat aikanaan käyttämään viiniä sakramentissa, mutta sen tulee olla puhdasta ja itse viljeltyä. Tämä on todella oppiamme toisin kuin esitit:
"Jos todella olisi niin, että murtunut mieli ja sydän riittäisivät, tilanne olisi toinen. Niin vain ei opissasi ole."
Millä perustelet, ettei se olisi oppissamme?
Ensin tuo ainoa selkeä kohta: Murtunut mieli ja sydän ei riitä, koska oppisi lisää reunaehtoja. "Kaikki ne saavat anteeksi, jotka täyttävät anteeksisaamiseksi asetetut ehdot." Nuo ovat omia sanojasi.
"Emme tiedä, mikä rangaistus tulee mistäkin, mutta se on varmaa, että rangaistus on oikeudenmukainen. Ihmiset tulevat myöntämään rangaistuksen oikeudenmukaisuuden, koska hänen omat tekonsa tuomitsevat hänet."
Miten tuo tulisi tulkita? Lähinnä tuo 'omat teot tuomitsevat'. Kyseessä on ilmiselvä fraasi, mutta onko sillä opissanne mitään muuta sisältöä kuin vakuuttaa kirkkonne jäsenet siitä, että (rituaalienne) ulkopuolelle jäävät saavat kärsiä?
Tuo olisi kiinnostava aihepiiri, mutta jää varmaan ympäripyöreäksi. Esim. varainhankinnan eettisyys olisi käsittelemisen arvoista samoin kuin avoimuus raha-asioissa...
Todettakoon lopuksi, että myös ehtoollisen muoto on asetettu ja siihen kuuluu viini. Sen ei tarvitse olla itse viljeltyä (paitsi jos sattuu pelkäämään salaliittoa, jossa mukana myös viininviljelijät)...
alkuperäisenä oli se, että se nautittiin muun ruokailun yhteydessä. Siitä on kuuluisa maalaus, jossa Kristus on apostoliensa kanssa. Leipänä käytettiin samaa leipää kuin muussakin ruokailussa eikä kuivaa öylättiä. Juomana oli viiniä, mutta olisi saattanut olla vettäkin. Ei viini ole sen pyhempää kuin vesi. Kristus sanoi olevansa elämän vesi eikä viini:
Joh. 4:14
mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."
Ilm. 7:17
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet. [Ps. 23:1,2; Hes. 34:23; Joh. 10:11 | Jes. 25:8]
Joh. 4:10
Jeesus sanoi naiselle: "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."
Joh. 4:14
mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."
Mitä saamaamme tuomioon tulee, niin teoistamme ja sanoistamme se riippuu:
Matt. 12:37
Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi." [Jaak. 3:2]
Matt. 16:27
Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan. [Sak. 14:5; Matt. 25:31, 26:64; Juud. 14,15 | Job 34:11; Ps. 62:13; Sananl. 24:12; Room. 2:6; 2. Kor. 5:10; Ilm. 2:23]
Room. 12:19
Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.
"Juomana oli viiniä, mutta olisi saattanut olla vettäkin. Ei viini ole sen pyhempää kuin vesi. Kristus sanoi olevansa elämän vesi eikä viini".
Olisi saattanut, olisi saattanut. Niinpä, niin. Ei oikein kelpaa perusteluksi. Vai kertooko mormonien ilmoitus Jeesuksen sanoneen: "Kun ei ole vettä tarjolla, niin otetaan viiniä"? Jeesus sanoi myös olevansa Ihmisen Poika, mutta ainakaan kristillisellä ehtoollisella ei silti harrasteta kannibalismia. Viinin kohdalla on kyse verestä, joka on vuodatettu ihmisten edestä. Öylätti taas on yhtä kaikki happamaton vehnäleipä. Mormonien on täysin turha yrittää kiemurrella. Tässä asiassa he eivät ole Jeesuksen asettamuksen linjoilla.
Mormonitkin käyttivät aluksi viiniä sakramentin yhteydessä, mutta sitten he joutuivat sellaisiin olosuhteisiin, että viini olisi ollut ostettava vihollisilta. Silloin saatiin ilmoitus, että on samantekevää, mitä sakramenttiviinin tilalla juodaan.
Viini saa vaihtua vaikka vedeksi vain koska mormonit tekevät niin, mutta taas kasteelle on vain yksi ainoa vaihtoehto. Tietenkään et näe tässä mitään, vaan kysehän on uudesta (tarkentavasta) ilmoituksesta.
Oletko lukenut Orwellin teosta "1984"?
Kukaan ei voi estää Jumalaa antamasta lisää sanaansa ja palauttamasta kirkkoaan.
"Kukaan ei voi estää Jumalaa antamasta lisää sanaansa ja palauttamasta kirkkoaan."
Miten tuo liittyy mihinkään? Pelkkä fraasi, jolla ohittaa jopa yksinkertaisia kysymyksiä. Sujahtaa sivupolulle. Mutta tehdään mutka.
Miten profeettanne saa ilmoituksen? Mistä erottaa, milloin kyseessä oikea ilmoitus ja milloin vain yksityisen ihmisen sanoma asia?
Mikä (ja milloin) on viimeisin ilmoitus (huom! EI jonkun ihmisen oma mielipide)?
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/orwell.html
Joseph Smithin ensimmäisessä näyssä hänelle ilmestyivät Isä ja Poika. Isä osoitti Poikaa ja sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä."
Tätä seurai ennkeli Moronin käynti ja Mormonin kirjan saaminen.
Mormonin kirja on itsessään merkittävä ilmoitus, joka saatiin ihmeellisellä tavalla. Siitä saatiin ensin kolmen ja sitten kahdeksan silminnnäkijän todistukset. Kaikki pysyivät todistuksensa takana, vaikka jotkut erosivat tai erotettiin kirkosta.
Useimmin ilmoitus tulee Hengen innoituksen kautta. Kun tutkii hengellisesti, niin henki todistaa totuudesta.
Koko kirkkoa koskevia ilmoituksia voi saada vain johtava profeetta. Jokaisella on oikeus saada omaa tehtäväänsä koskevaa ilmoitusta.
"Useimmin ilmoitus tulee Hengen innoituksen kautta. Kun tutkii hengellisesti, niin henki todistaa totuudesta."
"Koko kirkkoa koskevia ilmoituksia voi saada vain johtava profeetta. Jokaisella on oikeus saada omaa tehtäväänsä koskevaa ilmoitusta."
Jännä sanavalinta 'oikeus saada'. Ja ilmoitus on siis yhtä kuin totuus. Ainakaan minä en muuten ymmärrä kirjoitustasi...
Kun tutkii hengellisesti, niin henki todistaa totuudesta. Tosin tuo totuus koskee vain "omaa tehtävää" eli ko. metodilla ei voi saada varmuutta esim. opin oikeellisuudesta. Se koskisi koko kirkkoa ja tuollaista ilmoitusta (eli totuutta) voi, kuten itse kirjoitit, saada vain johtava profeetta.
Tämä taas tarkoittaa, että käytännössä totuus on johtava profeetta...
http://www.mormonismi.net/artikkelit/ajatella.shtml
Mikä (ja milloin) on viimeisin ilmoitus (huom! EI jonkun ihmisen oma mielipide)? Vai onko Joseph Smith viimeinen? Tuoreempaa kun et vaikuttanut tietävän. Olisiko jotain nykyiseltä Johtavalta Profeetalta?
Vielä tärkeämpi kysymys: mistä tiedät, milloin Johtava Profeetta on saanut ilmoituksen ja milloin hän lausuu omia mielipiteitään?
kuten viiniä, viini on Israelin maan symboli, sen ja leivän siunaaminen olivat ja yhä ovat juhlien ja rukoilun perusasoita juutalaisten parissa.Se että Jeesus olisi käyttänyt vettä on yhtä todennäköistä kuin että hän olisi aterioinut alasti.
eikä rukoilun.
Kun profeetta sanoo "näin sanoo Herra", se on ilmoitus, joka koskee koko kirkkoa. Hän voi ilmaista myös muilla sanoin, että kysymys on Herralta saadusta ilmoituksesta.
Voimme tuntea oikeat ilmoitukset siitä, että ne ovat sopusoinnussa aikaisempien kanssa ja tunnemme ne tosiksi Pyhän Hengen kautta.
Eli jos Johtava Profeetta sanoo lausuvansa ilmestystä, niin silloin se myös on sitä?
"Voimme tuntea oikeat ilmoitukset siitä, että ne ovat sopusoinnussa aikaisempien kanssa ja tunnemme ne tosiksi Pyhän Hengen kautta."
Mitä tarkoitat tuolla sopusoinnussa olemisella?
Ja vielä tuo yksi. Ehkä unohdit kysymyksen. Tai sitten et vain huomannut...
Mikä (ja milloin) on viimeisin ilmoitus (huom! EI jonkun ihmisen oma mielipide)? Vai onko Joseph Smith viimeinen? Tuoreempaa kun et vaikuttanut tietävän. Olisiko jotain nykyiseltä Johtavalta Profeetalta?
vapaasti valita, minne haluaa!
Kuolemaa ei ole. Sw mikä syntyy ihmisestä kuolee, mutta mikä syntyy Jumalasta (sielu) ei kuole.
Sielu syntyy tänne aina uudelleen niin kauan, kunnes korjaus ( sielun) on tullut lopulliseen pisteeseen = Luojan kaltaisuuteen.
Hyvin lohdullinen ja oikeudenmukainen filosofia.
Uudesta testamentistakin löytyy viitauksia jällensyntymästä. Esim. Johannes kastaja oli uudesti syntynyt prof. Elia.
Älkää olko huolissanne, ketään ei jätetä. Jumalassa me kaikki olemme yhtä. Uskoo ken tahtoo. Jokaisen on kuitenkin maksettava ovat syntivelkansa, jos ei ehdi tässä elämässä, niin seuraavassa sitten.
Jotku joutuvat lähtemään yllättäen. Siitähän me opimme että elämä ei ole itsestään selvyys, vaan se voidaan ottaa myös pois. Kannattaa siis miettiä, miten aikansa käyttää.
Hyvin lohdullinen ja oikeudenmukainen filosofia. //
hui hai-- tuo on sita nykypaivan kierratys teoriaa.vailla mitaan todellisuuspohjaa.
Uudesta testamentistakin löytyy viitauksia jällensyntymästä.--------- hui hai
luehan tuo--Matt. 25:41
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
huomaatko sanan-- iankaikkinen tuli-- ei sielta pompita takaisin jaahdyttelemaan, vai pompitaanko?
No hän ihan vapaasti voi odotella sitä tulista paikkaa, sitä nyt ei kuitenkaan ole olemassa. Johan se ajatuksenakin on ihan järjetön, mieti.
Ei ole myöskään perkeleitä, ei perkeleen sikiöitä, eikä enkeleitäkään. ON vain yksi VOIMA ja se on Jumala.
Jos sinä olet sellaisia nähnyt, niin oman mielesi luomuksia ne on.
Katso valoon, niin näet valon.
Lisäyksenä edelliseen. Karman laki on yhtä kuin syyn ja seurauksen laki. Se toimii kutsumattakin. Se on niitä näkymäyyömiä lakeja, jotka kuitenkin toimii ja vääjäämättömästi, pakoon ei pääse.
Sanoohan Raamattukin:" Mitä kylvät, sitä niität." Minun mielestäni, se on oikeudenmukaista. Reilu peli, sanoisin.
ON vain yksi VOIMA ja se on Jumala.
se Jumalan voimako tekee kaikki hirmutyot,joita tapahtuu ymparillasi?
aivan varmasti on myos vastavoima hyvyydelle ,jos vain uskallat tunnustaa.l-h
Totta on , että kauheuksia tapahtuu. Katselen hyvinkin paljon ympärilleni, mutta myös historiaan.
Ihmisen olisi hyvä tiedostaa, että hän on kasvotusten Supervoiman kanssa. Ei suotta sanota, että meidän tulee PELJÄTÄ ja rakastaa...
Usein kuulee sanottavan, kun jotain kauheaa tapahtuu, Miksi Jumala salii. Missä Jumala oli, nukkuiko hän ym. ym.
Pitäisikö kysyä, mitä me olemme tehneet, että meitä näin muistutetaan. Pitäisikö tästä, tai tästä tapahtumasta tehdä jotain johtopäätöksiä.
Muuttaa kenties toimintatapoja, kuten itsekkäiden halujen perässä juoksemista. Lopettaa Luonnon ja eläinten ja ihmisten hyväksikäyttö.
Ottaa vastuuta enemmän, eikä luottaa höpötyksiin: " Jeesuksen Pyhässä sovintoveressä meille kaikki anteeksi annetaan," Ja taas jatketaan samaan malliin.
Supervoima ei luo tai anna mitään ilman tarkoitusta. Koko luomistyöllä on olemassa jokin päämäärä. Voimmeko tästä päätellä, että jos luomistyöllä on jokin päämäärä, on sen kohteena ihminen, ja kaikki on luotu ainoastaan palvelemaan ihmisen kulkua kohti henkistä päämäärää.
Saa ihan vapaasti olla eri mieltä, minusta on hienoa lukea, miten ihmiset ajattelevat asioita,
tämä on vain minun totuuteni, ekä se ole sen enempää oikea kuin vääräkään, niinkuin ei muidenkaan totuudet.
on supervoiman takana---- itse Hyvyysko--- ei ole mika sitten?
Hallitseva ylempi voima on kaikkeus.
Halliseva ylempi voima on myös täydellinen, sen vuoksi sillä ei ole mitään syytä satuttaa ketään, Sen sijaan sillä on vain antamisen halu, , eli halu vuodattaa sen oma hyvyys luotuihin.
Kaikki luotujen hyvän ja pahanolontunteet ovat ylemmän voiman lähettämiä.
Koska mitään ei ole luotu ilman tarkoitusta, niin luomisella on olemassa myös jokin päämäärä.
Jos ylemällä voimalla on päämäärä , on sen kohteena ihminen, ja kaikki on luotu ainoastaan palvelemaan ihmisen kulkua kohti henkistä päämäärää. Sielun kehitystä Luojan kaltaisuuteen.
Niinpä sekin , mikä meistä tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta, palvelee juuri tätä tarkoitusta.
Meidän pitää vain yrittää lisätä ymmärrystämme ja luottaa tämän Supervoiman hallintavaltaan.
Kaiken tarkoituksena on kuitenkin meidän kasvattaminen, eihän täälläkään anneta lapsille vain hunajaa ja vaahtokarkkia.
kysy jumalaltasi. Jos hän on olemassa, niin luulisi vastaavan jos nätisti kysyt.
Jumala on etukäteen: ennen maailman perustamista päättänyt lahoittaa meille iankaikkisen elämän Kristuksessa Jeesuksessa ja uskonkautta hänen nimeensä. LUE Paavalin kirje Efesolaisille, ja katso, kuinka asia on; jae jakeelta: opettele se vaikka ulkoa, siinä on monen köydän tavara, se raamatun ilmaisema "kallis helmi" paljastettuna =
Pneuma sofia kai apokalypseon; ilmestyksen ja viisauden hengessä.
Haluaisin tietää mitä teille tarkoittaa konkreettisesti nämä lauseet, kun sanotte:
"Saat ikuisen elämän Jeesuksessa Kristuksessa"?
-miten voin elää hänessä???? jospa minulla on ihan yksi ja ainoa Luoja, jonka kanssa minulla on hyvät välit, en koe tarpeelliseksi sekoittaa muita hänen ja itseni väliin. Hän on suurin ja hän on - on aina ollut - ja on aina oleva.
"Ristin juurella tavataan"?
- ????
mitä tämä tarkoittaa?
syntinen tulee uskoon,eli ottaa Jeesuksen sydameensa. tata kutsutaan uudestisyntymaksi.
silloin sina elat Hanessa,ja Han sinussa..
se on eraanlainen 'symbioosi'...rakkauden sellainen.
ei vakipakolla tehty.terveisin..l-h
etsi,niin loydat.
Kristus on se "Elämän leipä taivaasta, joka antaa maailmalle elämän", - joten ryhdy ahmimaan, - Hänen tuntemustaan raamatun lehdiltä ahkerasti: niin löydät vastaukset kysymyksiisi. Etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Silloin et myöskään tarvitse välttämättä muita: kuin Jeesuksen Kristuksen välimieheksi, -sillä "hän on näkymättomän Jumalan KUVA." (Kol.1:15)
13 artikla
Ikuisuudesta
Nousemalla ylös kuolleista Jeesus todisti voittoa kuolemasta. Ikuisuus on Jumalan palkinto ihmiselle rakkaudesta Jumalaan ja Jeesukseen sekä sanomaan Jumalan armosta. Ei-kristityt pääsevät ikuisuuteen kuuntelemalla omaatuntoaan uskonnollisissa asioissa ja pyrkimällä rakkauteen ja hyvyyteen elämässä.
Jeesuksen ylösnousemus oli historiallisista syistä ruumiillinen. Näin Jumala pystyi vakuuttamaan paremmin Jeesuksen aikalaiset kuoleman voitosta. Jeesus olisi voinut nousta kuolleista myös ei-ruumiillisesti persoonallisella tavalla. Ylösnousemus meille muille on kuoleman jälkeen persoonallinen nykyisen ruumiin hajotessa biologisesti.
Viimeinen tuomio on Jumalan päätös ihmisen asemasta kuoleman jälkeen. Jumala toimii lempeänä ja oikeudenmukaisena tuomarina arvioidessaan kuoleman jälkeen ihmisen uskoa. Arvioinnin tuloksena Jumala tuomitsee ihmisen uskon perusteella ikuiseen elämään. Ikuisen elämän vaihtoehtona on kadotus. Kadotus merkitsee kuolleena pysymistä. Kiirastulta ja helvettiä ei ole olemassa.
Usko on Jumalan tahdon mukaista hyvää elämää. Vaikka hyvät teot ovat osa uskoa, niiden lukumäärä ei ole tärkeintä elämässä eikä viimeisellä tuomiolla. Tärkeämpää on rakkaus Jumalaan ja Jeesukseen sekä Jumalan armoon: luottamus Jumalaan ja Jeesukseen, syntien katuminen ja tunnustaminen, kaipaus ikuisuuteen sekä hyvyyden rakastaminen elämässä. Ihminen voi tulla uskoon vasta kuolinvuoteellakin.
Kirkon ei pidä tuomita ketään kadotukseen. Viimeinen tuomio on yksin Jumalan tehtävä. Kirkko voi ainoastaan yleisesti esittää oman myönteisen opetuksensa tuomion perusteista: Jokainen, joka uskoo Jumalaan ja Jeesukseen sekä rakastaa sanomaa Jumalan armosta, pääsee ikuisuuteen.
Jumala hyväksyy rakkaudessaan ja oikeudenmukaisuudessaan ikuisuuteen myös ei-kristittyjä. Ihmisen uskoa ja vakaumusta arvioidessaan Jumala ymmärtää ihmisen vaikeuksia löytää luottamus Jumalaan ja Jeesukseen moniarvoisessa yhteiskunnassa. Ei-kristittyjen kohdalla Jumala pitää arviointiperusteena viimeisellä tuomiolla omantunnon kuuntelemista uskonnollisissa asioissa ja pyrkimystä rakkauteen ja hyvyyteen elämässä. Epäusko on Jumalan silmissä parempi kuin epärehellinen usko.
Ikuisuus ei ole kiinni oikeasta uskosta. Jumala hyväksyy rakkaudessaan erilaisia uskonnollisia tulkintoja, kunhan niissä ei loukata rakkautta. Rakkaudesta Jumalan totuus aina tunnetaan. Näin Jumala hyväksyy rakkaudessaan eri uskontojen kannattajat ja ateistit taivaaseen, kunhan nämä ihmiset pyrkivät elämässään rakkauteen ja hyvyyteen.
Ei-kristittyjen hyväksyminen yhdessä kristittyjen kanssa ikuisuuteen kuuluttaa kirkon totuutta Jumalan rakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta kaikkina aikoina ihmiskunnassa ja maailmankaikkeudessa. Jumalan rakkaus hyvään pyrkivää ihmistä kohtaan viimeisellä tuomiolla tekee myös tarpeeettomaksi vaatimukset oikeassaolemisesta uskossa ja lujittaa ihmisten kohtalonyhteyttä sekä edistää rauhan, rakkauden ja suvaitsevaisuuden leviämistä maailmassa. Ihmisen ei tarvitse eikä hän saa käydä väkivaltaisia sotia Jumalan puolesta.
Valittu kristologia vaikuttaa käsitykseen viimeisestä tuomiosta. Jeesuksen asemasta voidaan esittää erilaisia tulkintoja. Jumala paljastaa lopullisen totuuden kuoleman jälkeen.
Kaikki ihmiset elävät ja olevat tässä maailmassa Luojan tahdosta, ja me emme voi koskaan päästä ymmärtämään Luojan aivoituksia oman järjen päättelyllä.
Siis tarvitsemme jotain muuta, jotta ymmärtäisimme mitä meidän tulee tietää ihmisestä ja Luojasta kaiken alkajasta ja ylläpitäjästä.
Raamatussa Jeesus sanoo selvästi: "Te eksytte, koska te,ette tunne kirjoituksia ja Jumalan Voimaa."
Miksi me kysymme epäolennaisia? Kuka pelastuu?
Kuka joutuu kadotukseen? ynm. Oikea kysymys kuuluu:
Mitä Jumalan Sana sanoo meille Jumalasta, ihmisestä ja maailmasta.
Ilmoitushan on selvä: Jumala toteuttaa edeltä määrättyä suunnitelmaa, joka täyttyy maailmassa vastaansanomattomasti.
Kuten totesin, meidän oma järkemme ei tätä kaikkea voi ymmärtää, ja näin ollen me tarvitsemme avuksemme sen ilmoituksen mitä me sanomme "Jumalan Sanaksi".
Se on tullut meidän luoksemme, mutta kaikki eivät sitä usko, mutta jotka uskovat ne pelastetaan. Siinä ei auta ihmisen oma työ, ei ajatus, eikä mikään oma operoiminen, ei oma ratkaisu, vaan uskon kautta Jumala pelastaa ne ,jotka hän on pelastava.
Miten me siis voimme uskoa? Mistä saisin uskon?
"Te eksytte, koska te ,ette tunne kirjoituksia ja Jumalan Voimaa"
"Hän on uskon alkaja ja täyttäjä"
"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä"
Usko ei siis ole mikään meidän ominaisuutemme, vaan se tulee meihin Jumalan Hengen vaikutuksesta
Hänen Sanansa kautta, joka on meille annettu ja jonka Jumala on lähettänyt meille Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, että me oppisimme tuntemaan sen Voiman mikä on kätketty Häneen, josta sanotaan:"Katso Jumalan karitsa ,joka otta pois maailman synnit"
Avain asemassa on siis usko ja " usko tulee kuulemisesta, Jumalan sanan kautta"