Tarkastellaanpa politiikan ja hallituskokoonpanojen vaihtoehtoja kolmen suuren Suomessa ja mietitään samalla keskustan tulevaisuutta ajan kuluksi.
Koivisto heitti kepun oppositioon Väyrysen väyrystelyn vuoksi ja tuli Holkerin sinipuna. Siitä vuosikymmenet hallituksessa ollut kepu sai sen verran oppositiöpuhtia myllyynsä, että kehitteli veret seisauttaneen vaalivoittonsa 1991. Syntyi Ahon porvarihallitus vastoin Ahon tahtoa, kun demarit pakenivat vapaaehtoiseen oppositioon.
1995 vaaleissa demarit keräsivät oppositiovoiton, mutta Ahoon tympiintynyt Lipponen heitte kepun oppositioon ja nisti kokoomuksen hallitukseen. Näin mentiin yli 1999 vaalien, vaikka Aho teki kaikkensa, jotta Lipponen olisi heittänyt kokoomuksen oppositioon ja nostanut kepun takaisin ainoaan hallituskokoonpanoon, jota kepou on koskaan tavoitellut: punamultaan.
Uusi perustuslaki ja puoluepamppujen keskinäinen sopimus asetti 2003 Anneli Jäätteenmäen hallitustunnustelijaksi 6000 äänen ja kahden eduskuntapaikan erolla demareihin. Punamulta synnytettiin jo ennen kuin eduskunta oli ehtinyt kokoontuakaan.
Kun Jäätteenmäki kaatui omiin mokiinsa ja Vanhanen tarttui puikkoihin, hänen ensimmäinen linjapuheensa piti sisällään, että keskusta pyrkii punamullan jatkanmiseen yli vaalikausien. Toisin kuitenkin kävi, kun kokoomus selätti demarit 2007. Vanhaselle ei tullut mahdollisuutta punamullan jatkoon, vaan syntyi nykyinen sinivihteä, keskustaoikeistolainen hallitus.
Vanhasen 2. halliuksen taival on alkanut mielenkiintoisesti. yhteistyö kokoomuksen kanssa sujuu ilman näkyvääkitkaa. Sekä vanhanen että kagtainen ovat rummuttaneet sen puolesta, että asioista on helppo sopia, kun erimielisyyksiä ei ole.
Oppositioon pudotettu SDP on ottanut politiikkansa maalitauluksi, ei suinkaan hallitusta, vaan pelkästään kokoomuksen. Kepun lehdistö on ryhtynyt säestämään demareita.
SDP näyttää Lipposen jälkeen, Heinäluoman johdossa valinneen sinipiunan sijaan punamullan. keskustassa on vahva joukko punamullan kannalla. Tilanne on mielenkiintoinen. Gallupeissa kokoomuksen kannatus kasvaa ja sdp:n kannatus hiipuu. Kepu taiteilee tasaisesti paikallaan.
Harvoin on suomalaisessa politiikassa nähty näin vahvaa asetelmaa, jossa yksi kolmesta, SDP, kohdistaa oppositiopolitiikkansa vain yhteen hallituspuolueeseen ja päähallituspuolueen, keskustan, yksi osa tukee rajusti opposition kritiikiä päähallituskumppaniaan vastaan.
Tulevaisuus on kiinnostava. kokoomukselle ei ole olemassa siniounan vaihtoehtoa, SDP:kään ei sitä näytä tavoittelevan, ja keskusta istuu kahdella jakkaralla.
Ans' kattoo, miten kannatus käyrät lähtevät kehittymään ja mihin suuntaan hallituspiuolueiden välit kehittyvät.
En ihmettelisi, jos kokoomuksessa syntyisi paineita kataisen suuntaan kovempien oteiden ja hallituksen pelinsääntöjen sopimisesta, koska nyt näyttää pahasti siltä, että vanha fraasi ei ole kuollut eikä kuopattu: KEPU PETTÄÄ AINA !!!
Koivisto heitti kepun oppositioon Väyrysen väyrystelyn vuoksi ja tuli Holkerin sinipuna. Siitä vuosikymmenet hallituksessa ollut kepu sai sen verran oppositiöpuhtia myllyynsä, että kehitteli veret seisauttaneen vaalivoittonsa 1991. Syntyi Ahon porvarihallitus vastoin Ahon tahtoa, kun demarit pakenivat vapaaehtoiseen oppositioon.
1995 vaaleissa demarit keräsivät oppositiovoiton, mutta Ahoon tympiintynyt Lipponen heitte kepun oppositioon ja nisti kokoomuksen hallitukseen. Näin mentiin yli 1999 vaalien, vaikka Aho teki kaikkensa, jotta Lipponen olisi heittänyt kokoomuksen oppositioon ja nostanut kepun takaisin ainoaan hallituskokoonpanoon, jota kepou on koskaan tavoitellut: punamultaan.
Uusi perustuslaki ja puoluepamppujen keskinäinen sopimus asetti 2003 Anneli Jäätteenmäen hallitustunnustelijaksi 6000 äänen ja kahden eduskuntapaikan erolla demareihin. Punamulta synnytettiin jo ennen kuin eduskunta oli ehtinyt kokoontuakaan.
Kun Jäätteenmäki kaatui omiin mokiinsa ja Vanhanen tarttui puikkoihin, hänen ensimmäinen linjapuheensa piti sisällään, että keskusta pyrkii punamullan jatkanmiseen yli vaalikausien. Toisin kuitenkin kävi, kun kokoomus selätti demarit 2007. Vanhaselle ei tullut mahdollisuutta punamullan jatkoon, vaan syntyi nykyinen sinivihteä, keskustaoikeistolainen hallitus.
Vanhasen 2. halliuksen taival on alkanut mielenkiintoisesti. yhteistyö kokoomuksen kanssa sujuu ilman näkyvääkitkaa. Sekä vanhanen että kagtainen ovat rummuttaneet sen puolesta, että asioista on helppo sopia, kun erimielisyyksiä ei ole.
Oppositioon pudotettu SDP on ottanut politiikkansa maalitauluksi, ei suinkaan hallitusta, vaan pelkästään kokoomuksen. Kepun lehdistö on ryhtynyt säestämään demareita.
SDP näyttää Lipposen jälkeen, Heinäluoman johdossa valinneen sinipiunan sijaan punamullan. keskustassa on vahva joukko punamullan kannalla. Tilanne on mielenkiintoinen. Gallupeissa kokoomuksen kannatus kasvaa ja sdp:n kannatus hiipuu. Kepu taiteilee tasaisesti paikallaan.
Harvoin on suomalaisessa politiikassa nähty näin vahvaa asetelmaa, jossa yksi kolmesta, SDP, kohdistaa oppositiopolitiikkansa vain yhteen hallituspuolueeseen ja päähallituspuolueen, keskustan, yksi osa tukee rajusti opposition kritiikiä päähallituskumppaniaan vastaan.
Tulevaisuus on kiinnostava. kokoomukselle ei ole olemassa siniounan vaihtoehtoa, SDP:kään ei sitä näytä tavoittelevan, ja keskusta istuu kahdella jakkaralla.
Ans' kattoo, miten kannatus käyrät lähtevät kehittymään ja mihin suuntaan hallituspiuolueiden välit kehittyvät.
En ihmettelisi, jos kokoomuksessa syntyisi paineita kataisen suuntaan kovempien oteiden ja hallituksen pelinsääntöjen sopimisesta, koska nyt näyttää pahasti siltä, että vanha fraasi ei ole kuollut eikä kuopattu: KEPU PETTÄÄ AINA !!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on äänestäjien mieleen.
rätinkisi niin usein sen saa täältä lukea, on pirrullista tuo katkera mieli.