Tosiviisaus, Jaakob 3:13-18

Hyvä palauttaa taas mieleen, mitä on tosiviisaus.
Jaakob 3:13-18
--
3:13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
3:14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
3:15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
3:16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
3:17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
3:18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
--
Jaakob puhuu siitä, mikä ero on maallisen viisauden ja ylhäältä tulevan viisauden välillä. Viisautta pidettiin sen ajan kreikkalaisessa kulttuurissa tavoittelemisen arvoisena (1. Kor. 1:22). Kristitty joutui käymään rajaa viisauden ja viisauden välillä.

Jumalallinen viisaus näkyy elämänvaelluksessa Oikean viisauden merkkinä on sävyisyys (13, 17). Tosiviisaus koetellaan vasta muitten kanssa elettäessä.

Katkeruus ja riitaisuus sydämessä saa aikaan epäjärjestystä ympäristössä ja kaikkinaista pahaa menoa (16).
Tällaisista ihmisistä Paavali sanoo:”Heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä ( 2.Tim 2:17).

Jos katkeruus ja viha on saanut vallata ihmismielen, sitä on vaikea saada kitketyksi pois.
Nuhdellessaan fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta (Matt. 15:1-20), Jeesus sanoo: ” "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois” (13).

Viime aikoina olen paljon putsannut kasvimaatani rikkaruohoista. Jokainen samaa työtä tehnyt tietää, kuinka vaikeata on voikukkaa, juolavehnää tai ohdakkeita ynnä muita syväjuurisia kasveja saada pois kokonaan. Jos pienikin pala jää maahan, niin kohta se taas tuppaa esiin.
Rikkaruohot tulisikin kitkeä pois mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin niiden juuret ehtivät työntyä syvälle maaperään

Ottakaamme itse kukin vaarin Hebrealaiskirjeen kirjoittajan kehoituksesta: ” ...ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,...” (Hebr. 12:15).