joo olen kyllä huomannut että olen välillä hyvin ahdistunut ja syyllistän itteeni usein. uskon kyllä jumalaan mutta en tiedä onko tämä jo liikaa ns. Kun kaikki on kiellettyä. äitini kuoli juuri jA MIELENTERVEYS on vaakalaudalla kun ajattelen että onko hän helvetissä..
Olen helluntailainen
dinahiah
203423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
on annettu ajatuksenvapaus ottaa vastaan mitä haluaa ja ei halua kuulla.Sulla on suruaika jotenka sure reilusti ja puhu asioistasi jollekkin ystävillesi. Jotkut ottavat kaikesta kuulemastaan kielteisen puolen. Ei mielestäni helluntaiseurakunnissa sen kielteisempää evankeliumia julisteta kuin muissakaan.Menisit seurakuntasi pastorisi puheille ja sanoisit suoraan kielteiset tunteesi, eivät ne sinua syö elävältä ihmisiä hekin ovat.
Helluntailaisuudessa on mahdollista ja liian tavallista, että surevat ja elämän kolhimat saavat lisää haavoja ja kolhuja. Helluntailaisuus on menestyvää ja pakkopositiivista. Kasvoin helluntailaisessa kodissa ja pystyin irtautumaan liikkeestä vasta 35-vuotiaana. Minulla oli tuolloin neljä lasta ja takana 15 vuotta rankkaa avioliittoa vaikeasti mielenterveysongelmaisen miehen kanssa.
Olin ollut osallistuva ja sitoutunut seurakuntalainen, joka avioeron jälkeen potkaistiin pois kuvioista. Avioerokriisin jälkeen olen päässyt jaloilleni ja ilman helluntailaisuutta olen tonnia kevyempi.
Suosittelen!
Hävetkää pelkuriuskikset, jotka annoitte vanhimmiston runnoa väsynyttä äitiä ja entistä ystäväänne!
Kirsi
Mene nyt hyvä ihminen psykiatrin vastaan otolle! Ihminen ei ole mikään vahva olente vaan rtarvitsee apua. Jos tuo helluntai piiri ,jossa olet, ahdistelee ja tekee kaiken maailman turhia sääntöjä ja kieltoja, eroa siitä heti ja äkkiä. Tuollainen toiminta ei kuulosta minusta ainakaan helluntailaisuudelta. Itse olen hellari enkä ole moisia tarkkailuja kokenut. Mahdatko olla näitten "vanhoillisten tiukkapipojen" kanssa paljon? Sinun kannattaa mieluummin etsiä järkevämpiä uskovaisia ympärille.
"Kun kaikki on kiellettyä" ?? kaikissa seurakunnissa sanotaan ettei syntiä tulisi tehdä, jossa mennään raamatun mukaan..
Eikös se olisi aika tyhmä seurakunta jos sanottais että "raamatussa jeesus sanoi karttakaa syntiä, mutta tehdään me tällä tavalla"
Uskon tie ei ole helppo tie.. Jeesus ei anna meille enempää taakkaa kuin mitä jaksetaan kantaa. Ei siinä nyt mielenterveysongelmia voi tulla jos on tekemättä syntiä
Itse sain kokea äitini kuoleman huhtikuussa.
Rukoilin Jeesusta, että Hän pelastaisi äidin .
Minä olen jättänyt se asian Jumalan käsiin, koska Hän se tekee todellisen työn ihmisen sydämessä.
Harvoin kyselen ihmisiltä neuvoa, yritän kysyä sitä Jumalalta ja katsoa löytyisikö Raamatusta asiaan selventävää.
Me ihmiset saatamme olla niin eri kohdissa elämän ja uskonelämän vaellusta, koska elämänkokemuksemme saattavat olla niin erilaisia, että minä ainakin peilaan hyvin varovasti niitä toisten mielipiteitä.
Sairastuin syöpään ja menin keskustelemaan vanhimmistoveljen kanssa.Hän katsoi minua kauhistuneena, enkä saanut mitään lohdutusta. Sain itse lohduttaa häntä.(Tais pelätä enemmän)
Pyydä Jumalalta sopivia ihmisiä rinnallesi, jotka ymmärtävät sinun tilannettasi.
Minä ainakin otan selvää ja katselen tarkasti, kenelle menen asioistani puhumaan.Jeesus on paras kaveri.
kiitos..kyllä mulla nyt on jo parempi olo..kaikille on kuitenkin oma aikansa, ei sille mitää voi..välillä tämä uskon tie vain on rankkaa...
Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi.Kaikki on minulle luvallista, mutta en saa antaa minkään hallita itseäni.
Mielestäni toisilla ihmisilläkään ei ole oikeutta sinua komentaa.Sinä kasvat omaa tahtiasi uskovana.Ole siis vapaa Jeesuksen nimessä.Siunausta sinulle.
Ei suorituspaineita
Juuri syvän surun kokeneelle ei kukaan terve lähimmäinen lisäisi suorituspaineita kaikkein vähiten hyvä Jumalamme. Tarvitset rauhassa käydä surusi aika loppuun. Nyt on aika luottaa Jumalan
apuun ja lohdutukseen. Jokaisessa yhteisössä on
ymmärtämättömiä hyvää tarkoittavia mohlijöitä, koska me ihmiset olemme sellaisia.
Helvettihän varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Eikä äitisi ole siellä. Ei Jumala sentään sadisti ole. Emmekä me ihmiset voi tuomita ketään muuten kuin puheissamme.
Ei Jumala meiltä mitään kohtuuttomia kiellä: kaikki ei vain ole hyödyksi.
Surulla on meidän elämässä paikkansa. Ja asioista kannattaa ehdottomasti puhua.
Tunnen tarkasti ne kuviot. Kovasydämisten "tositosiuskovaisten" (joita on paljon kaikissa lahkoissa) mielestä kaikki srk:n ulkopuoliset ihmiset menevät helvettiin. Minä puolestani arvelen, että juuri heitä Jeesus ei tunne eikä ole koskaan tuntenut. Rakkaus toivoo, vaikka toivoa ei ole. Helluntailaisten teologia mättää. Ilmaisen minäkin osanottoni. Universumi on ihmeellinen, paljon ihmeellisempi kuin helluntailaisten ahdas näkemys antaisi olettaa. Varmaankin rajan takana tapaat äitisi ja muut poisnukkuneet rakkaasi, jotka hymyillen ovat sinua vastaanottamassa, kun sinun oma vuorosi tulee. Ole vain rohkea edelleen uskomaan ja pitämään evankeliumista kiinni.
Helvetin helluntailaiset ovat olemassa ja ovat saaneet toiminnallaan monelle mielenterveydellisen helvetin. Minulla on aiheen piiristä näkemystä yli kuudeltakymmeneltä vuodelta. Ja ylipäätään siitä, miten ihmisiä kiusataan uskonnollisella pelottelulla.
Olin naimisissa helluntailaisuuteen kääntyneen miehen kanssa, ja kyllä täytyy sanoa, että "sivusta seuraajana" ehdin nähdä hämmästyttäviä asioita.
Ensinnäkin meidän olisi pitänyt ennen avioliittoa kieltäytyä seksistä, ja mies oli koko ajan se, joka seksiä halusi. Yksi päivä kaduttiin, sitten olitiin taas valmiita synnintekoon.
Ennen avioliittoa mies kävi ulkomaanmatkalla pornoluolassa. Kertoi tämän avoimesti, ja sanoi, ettei kävisi, jos olisi aviossa.
Entisen tyttöystävänsä mies oli onnistunut käännyttämään. Tämä nainen oli koko heidän suhteensa ajan masentunut ja ahdistunut. Mitään iloa usko ei siis tuonut.
Kun mies jäi työttömäksi, niin se oli tietenkin minun, ei-uskovaisen syytä, ja minusta päätettiin hankkiutua eroon.
Kyllä täytyy sanoa, että käsitys uskovaisesta muuttui tämän kokemuksen myötä. En halua yleistää, mutta en usko enää, että uskovainen on jotenkin moraalisempi kuin ateisti - ehei, voi olla jopa päinvastoin. Ateisti kantaa sentään vastuun synneistään itse, uskovainen useinkaan ei.
Sanoit:
>>>>"En halua yleistää, "
tai ainakin siltä tuntuu, jos irtisanoudut vihasta ja kostonhalusta niin ei ympärilläsi olevat ihmiset pysty "sitomaan sinua",irrota vapaalle, niin pääset heistä jotka ovat sinua loukanneet tai hallinneet. On olemassa kristillisissä piireissäkin hyviä terapeutteja jotka pystyvät auttamaan ja samantapaista terapia on myös ns. maallisissa terapioissa,sielläkin on esillä viha ja anteeksiantamus ja tunteiden tunnistaminen. Itse olen pitänyt esim. Salme Blomsterin kirjoista ja muista missä käsitellään tunteita.
Äitisi nukkuu haudassaan samoin kuin Lasarus ja Jairuksen tytär.
Hänellä ei ole kipuja eikä hän tunne mitään, sillä hän nukkuu kuoleman unta.
Herra Jeesus on herättävä hänet viimeisenä päivänä.
Usko tämä, ja lepää rauhassa, niin tekee äitisikin.
Sanoisin että jos itse olet uskossa, niin äitisi
on silloin Taivaassa, sillä Raamattu sanoo, että
usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut ja
niin myös sinun perhekuntasi.
Uskovan ei tarvitse kärsiä liiasta ja väärästä
syyllisyydestä. Tunnusta Jeesukselle väärät
tekosi ja ajatuksesi ja joskus jollekin luotettavalle kristitylle.
Jeesushan rakastaa sinua niin paljon, että hän
meni ristille sinunkin vuoksesi, maksaen velkasi.
Tutkipas Raamattua ja mitä se sanoo mikä on
kiellettyä ja mikä ei. Uudessa Testamentissä
käskettiin antamaan uskoon tulleille pakanoille
vain nämä kaksi ohjetta eli:Karttakaa haureutta
ja lihaa, josta ei ole veri laskettu sekä verta.
Uskoville ei ole annettu tiukkaa ohjeistusta ja
sääntökirjaa. Raamattu jopa kieltää sellaisen
sillä se on lain alla elämistä, joka ei ole
Jumalan mielen mukaista.
Jeesus ensiksisin rakastaa sinua ja sitten haluaa
sinun olevan jopa täydellisen onnellinen.
Vielä sanoisin että sinun kannattaa hakeutua
luotettavan sielunhoitajan luokse.
Jos sinulla on kovin hankala olla niin voit
hakeutua myös hyvän psykiatrin juttusille,
sillä heilläkin on tietoa ja ymmärrystä mielen
alueelta ja hän voi määrätä jotain lääkettä, joka
auttaa pahaan oloon.
- nimimerkkisi
- "mainos -tyylisi": "Olen helluntailainen"
- palsta valinta
- valheet: "kaikki kiellettyä"
- Kirjoitat Jumalan pienellä j:llä (kuten ateistit ja homot)
- et tunne helluntailaisten oppia ja sielunhoitoa.
- et tunne Raamatun alkeita.
-
En voi sille mitään, että en voi uskoa aitouttasi.
Et ainakaan voi helluntailaisia syyttää, jos et ole heidän neuojaan ja opetusta vastaanottanut.
just tollaset pilkunviilaajat ottaa päähän. ei ihme että tulee ahdistava olo...tollanen tyyli ku sulla on niin onko se lähimmäisenrakkautta? mulla on tällä hetkellä vähä suurempia murheita kuin miettiä että kirjoitin vääränlaisen otsikon ym...mut mulla on jo parempi olo, kiitos ihanille ihmisille ja JUMALALLE.
HALLELUJAH.
Mielestäni jokaisella seurakunnalla ja sen jäsenillä on oikeus puolustautua. Ei todellakaan ollut kyse "pilkun viilauksesta", kun annat väärän todistuksen helluntaiseurakunnan toiminnasta.
Esim. "kaikki kiellettyä".
Missään uskossa ei ole kaikki kiellettyä, et mitenkään voi sanoa sellaista heistä. Mitä Helluntaiseurakunnissa opetetaan synniksi, jokainen voi samat asiat lukea Raamatusta kymmenestä käskystä. Ne ovat annetut VAIN meidän parhaaksenne ja onneksemme ja jokainen ihminen noudattaa niitä joka päivä oli uskossa tai ei. Et saa varastaa, tappaa..., jopa liiketeessäkin noudattamaan liikenne sääntöjä, ja Jumalan käskyt ovat vain positiivinen asia. Et vaikuta kovin kauan uskossa olleelta, ei siinä mitään, mutta silti jokainen saamme pettyä ihmisiin, siis ei kannata odottaa liikaa jokaiselta. Ehkä joku on pettynyt sinuun? Koska tietää, että olet helluntaiseurakunnan jäsen, mutta ehkä 20 vuoden päästä olet mitä ihanin uskovainen. Paljon on sinusta kiinni onko sinulla anteeksi antavan mieli ja otatko Raamatun opetusta vastaan, vaikka se ei olekaan sinun vanhojen tapojesi kanssa samaa mieltä. Jumalan tiellä kuljetaan monien ongelmien läpi, mutta ei toivottomina, vaan voittajan kanssa. (Jeesus Kristus)
Sinun kirjoituksesta saa vaikutelman, että sinulla on vakavia henkilökohtaisia ongelmia ja niitä jokainen joutuu kohtaamaan. Ei ole seurakunnan syy, että kuolema korjaa läheisiä ihmisiä ja sairaudet ym. vaikeudet voivat yllättää.
Minä voin viedä asiani seurakuntaan ja pyytää esirukousta ja Jumala on aina auttanut ja vaikka ei auttaisikaan en ole vihainen seurakunnalle, ihmisille, enkä Jumalalle.
Tästä voisi yhteenvetona sanoa että kaikki uskonnollinen hömppä tuhoaa aivot ja sekoittaa ihmisten päät. Seurauksena on sodat. Kuulostaa yksinkertaiselta mutta näin asia on!