MTV3 uutisoi kuinka useat Euroopan maat on kyenneet täyttämään EU:n toiveen, Unionin mukaan olisi hyvä, jos 90 prosenttia kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista lapsista olisi esikoulussa vuoteen 2010 mennessä. Näille EU:n utopistisille toiveille ei tule koskaan loppua.
Suomi on Stakesin tutkijoiden mielestä poikkeus, sillä täällä vain kuusivuotiaat ovat puolipäiväisessä ja maksuttomassa esiopetuksessa. Hämmästyttävää, miten itsetuhoinen politiikka kyetään edelleen EU:n parissa näkemään toivottavana politiikkana. Kyllä lapsen on parasta olla äidin esikoulussa, niin pitkään kuin mahdollista, tätä tukevat kaikki tutkimukset. Päiväkoti on pakkotilanne, mutta ei koskaan lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito.
Yhtään väheksymättä työssäkäyviä naisia, minua huolestuttavat Euroopan Unionin tekemät linjaukset. Mikä EU on sanomaan tai päättämään kansallisista käytännöistä tai itsenäisen valtion perinteistä, ei yhtään mikään. Stakes tutkii väliin niin typeriä asioita, että niitä lukiessa ei voi muuta kuin nauramatta. Euroopan maissa syntyvyys on alhainen, yksi syy lienee perinteisten perhearvojen unohtuminen, etenkin, jos naiset pakotetaan töihin vasten tahtoaan. Naisilla pitää olla tasa-arvoinen mahdollisuus siirtyä työelämään, mutta myös äidin perinteistä roolia pitää kyetä arvostamaan. Meidän pitää ottaa huomioon naisen oikeus toimia äitinä lapsilleen, vaikka se lyhentäisi työvuosien kokonais määrää 10 vuodella.
Kotiäidin työpanosta on arvostettava, siinä missä työtätekevän äidinkin työtä, kyse olkoon edelleen vapaaehtoisesta valinnasta. Pullapoika lapsia joiden kasvatus on jätetty viranomaisten toimeksi on jo liikaa. Arvot ja tasapainoinen kehitys vaativat vanhempien läsnäoloa mahdollisimman paljon. Kolme vuotiaan esiopetus haaveet ovat utopistisia. Miksi ihmeessä suomalaiset pärjäävät nykyisin paremmin Pisa testeissä. Miten ihmeessä suomalainen koululaitos onnistuu saamaan aikaan maailman tehokkaimpia lapsia, vaikka lapset saavat olla lapsia EU:n toiveiden vastaisesti. Ehkä juuri tästä syystä, Suomessa lapset kasvavat turvallisessa kotiympäristössä, käyvät tarvittaessa päivähoidossa, tärkeä osa kasvatuksesta tapahtuu kotona. Kohta naisten tehtävä on varmaan synnyttää lapset ja viedä ne verisinä kapaloina päiväkodin ovelle. Unionin toiveiden tarkoitusperät ovat hämärän peitossa, mutta minulla on sen suhteen omat epäilykseni. Toivottavasti nämä epäilykset eivät koskaan osu oikeaan.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/09/563189
Suomi on Stakesin tutkijoiden mielestä poikkeus, sillä täällä vain kuusivuotiaat ovat puolipäiväisessä ja maksuttomassa esiopetuksessa. Hämmästyttävää, miten itsetuhoinen politiikka kyetään edelleen EU:n parissa näkemään toivottavana politiikkana. Kyllä lapsen on parasta olla äidin esikoulussa, niin pitkään kuin mahdollista, tätä tukevat kaikki tutkimukset. Päiväkoti on pakkotilanne, mutta ei koskaan lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito.
Yhtään väheksymättä työssäkäyviä naisia, minua huolestuttavat Euroopan Unionin tekemät linjaukset. Mikä EU on sanomaan tai päättämään kansallisista käytännöistä tai itsenäisen valtion perinteistä, ei yhtään mikään. Stakes tutkii väliin niin typeriä asioita, että niitä lukiessa ei voi muuta kuin nauramatta. Euroopan maissa syntyvyys on alhainen, yksi syy lienee perinteisten perhearvojen unohtuminen, etenkin, jos naiset pakotetaan töihin vasten tahtoaan. Naisilla pitää olla tasa-arvoinen mahdollisuus siirtyä työelämään, mutta myös äidin perinteistä roolia pitää kyetä arvostamaan. Meidän pitää ottaa huomioon naisen oikeus toimia äitinä lapsilleen, vaikka se lyhentäisi työvuosien kokonais määrää 10 vuodella.
Kotiäidin työpanosta on arvostettava, siinä missä työtätekevän äidinkin työtä, kyse olkoon edelleen vapaaehtoisesta valinnasta. Pullapoika lapsia joiden kasvatus on jätetty viranomaisten toimeksi on jo liikaa. Arvot ja tasapainoinen kehitys vaativat vanhempien läsnäoloa mahdollisimman paljon. Kolme vuotiaan esiopetus haaveet ovat utopistisia. Miksi ihmeessä suomalaiset pärjäävät nykyisin paremmin Pisa testeissä. Miten ihmeessä suomalainen koululaitos onnistuu saamaan aikaan maailman tehokkaimpia lapsia, vaikka lapset saavat olla lapsia EU:n toiveiden vastaisesti. Ehkä juuri tästä syystä, Suomessa lapset kasvavat turvallisessa kotiympäristössä, käyvät tarvittaessa päivähoidossa, tärkeä osa kasvatuksesta tapahtuu kotona. Kohta naisten tehtävä on varmaan synnyttää lapset ja viedä ne verisinä kapaloina päiväkodin ovelle. Unionin toiveiden tarkoitusperät ovat hämärän peitossa, mutta minulla on sen suhteen omat epäilykseni. Toivottavasti nämä epäilykset eivät koskaan osu oikeaan.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/09/563189
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä, lapsillakin täytyy olla jotain oikeuksia, kuten oikeus vanhempiin. Päiväkoti ei voi toimia kasvattajana.
Aikanaan vaimon synnyttäessä ensimmäisen lapsemme, hänellä oli opiskelut vielä kesken. Nuorella kandilla oli kiire saada harjoittelu ajanjakso valmiiksi. Päätimme, että minä jään kotiin 3kk ikäisen vauvan kanssa. Työ pienen lapsen kanssa oli kieltämättä kokopäivätyötä, mutta antoisaa. 9kk jälkeen kun harjoittelu ajanjakso oli valmis, vaimo jäi 2 vuodeksi kotiin hoitamaan lasta, kotihoidontuella. Valinta oli tehtävä, palkkatyöhön tai kotiin lasta hoitamaan. Olen onnellinen, että hän valitsi kotihoidon, töitä hänen alallaan oli tarjolla kahden vuoden jälkeenkin.
Itse nautin noin 9kk ajan koti-isänä toimimisesta, mainiota aikaa, vaihtelua työnteolle. Ymmärrän sen ettei kaikilla ole taloudellisia resursseja jäädä kotiin, mutta kaikilla joilla tähän on mahdollisuus, niin voin suositella, kannattaa. Tottakai olen hieman perusmies siinä mielessä, että usein kämppä oli hieman sekaisin vaimon saapuessa työstä. Tiskitkään eivät aina löytäneet tietä koneeseen, vaikka parhaani yritin.
9 kuukauden aikana tutustuin myös useisiin äiteihin, niin kävelymatkoilla kuin erilaisissa äiti - lapsi piireissä. Parhaiten muistan erään talviloman ja äidin, joka kehui oman lapsen kehitystä maasta taivaaseen. Koska lapsi oli oppinut kävelemään, puhumaan ja blaa blaa, sinänsä ihan harmitonta lapsen esittelyä.
Jotenkin minun kävi lasta kuitenkin sääliksi, lapsi oli vasta pian kolmivuotias. Kyseinen mamma kertoi kuinka lapsi on niin reipas tarhassa, vaikka hän usein hakee hänet viimeisenä koska hänellä on niin kiireinen työ. Nainen puhui paljon, lapsi oli tosi kiltti ja meni aina seitsemältä kiltisti nukkumaan jne. Nainen jatkoi puhettaan, kolmevuotias osasi jo aakkoset ja kaikki tarvittavat sirkustemput. Aakkosten opettaminen kolmevuotiaalle ei sinällään ole vaikea tehtävä, mutta hän osoitti vain onnellinen lapsen kehityksestä, lähinnä päiväkodissa opituista asioista.
En voinut keskustelun lopussa olla kysymättä, tunsiko hän, että 2 tuntia laatuaikaa päivässä on hänelle riittävä määrä? Jos nainen tuli töistä kuten kertoin puoli viiden aikaan ja laittoi lapsen jo nukkumaan kello 7 aikaan, laatuaika oli kortilla. Tottahan sitä viikonloppuna pystyy tarjoamaan sitten enemmän aikaa lapselleen, mutta kaksi tuntia on mielestäni liian vähän.
Täytyy sanoa, tuli pitkä hiljaisuus....
Kieltämättä kaksi tuntia on liian vähän, laatuaikaa pitää olla enemmän. Kaksi tuntia on oman lapsen kanssa päivässä, liian vähän, tarhantädit ovat sentään 8 tuntia lapsen kanssa. Kyseisen keskustelun jälkeen päätin, että oman lapseni ei mene koskaan seitsemältä nukkumaan, yhdeksän olkoon meidän kolmivuotiaalle se oikea aika. Omat lapset olivat pienenä muutenkin niin energisiä, että se seitsemän olisi jäänyt meillä vain haaveeksi.
Kolmelle lapselleni.Kukaan vieras ei olisi sitä
lämpöä ja läheisyyttä antanut.Taloudellisesti siinä
tietty on tiukilla,mutta turhaa rompetta
emme ole kaivanneet.