Piispa Gustav Björkstrand teki vapaa-ajattelijoille palveluksen,(joskus apua saa sieltä mistä sitä vähiten odottaa),ja kirkolle karhunpalveluksen,esittäessään julkisesti huolensa kirkosta eroamisen lisääntymisestä.Tämän asian suhteen kirkon kannalta "no news is good news".Kirkon edun mukaista olisi lakaista asia maton alle,vaieta se kuoliaaksi.
Vapaa-ajattelijoiden kannalta puolestaan "any news is good news".Aivan sama mitä puhutaan,kunhan puhutaan.Vapaa-ajattelijoiden kannalta ongelma ei ole se,etteikö potentiaalisia eroajia olisi tarpeeksi.Niitä kirkon jäsenistössä kyllä riittää.Ongelmana on saada ihmiset ajattelemaan asiaa omalta kohdaltaan.Mitä useampi ajattelee eroa,sitä useampi myös eroaa.Liekö sattumaa,että Björkstrandin esiin tulon jälkeen "eroakirkosta"-sivustolla erojen määrä on lisääntynyt.Syyskuun alussa eroja oli n.70-90 päivässä.Viimeisten 10 päivän aikana n.95-150.
puhutaan,kunhan puhutaan.
Vapaa-ajattelijoiden kannalta puolestaan "any news is good news".Aivan sama mitä puhutaan,kunhan puhutaan.Vapaa-ajattelijoiden kannalta ongelma ei ole se,etteikö potentiaalisia eroajia olisi tarpeeksi.Niitä kirkon jäsenistössä kyllä riittää.Ongelmana on saada ihmiset ajattelemaan asiaa omalta kohdaltaan.Mitä useampi ajattelee eroa,sitä useampi myös eroaa.Liekö sattumaa,että Björkstrandin esiin tulon jälkeen "eroakirkosta"-sivustolla erojen määrä on lisääntynyt.Syyskuun alussa eroja oli n.70-90 päivässä.Viimeisten 10 päivän aikana n.95-150.
puhutaan,kunhan puhutaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
miksi piispa ei saisi puhua omasta huolestaan? Sinulla on merkillinen kannanotto. Ampuminen omaan nilkkaan oli varmasti aivan tarkoituksellista, koska se oli niin avoin ja rehellinen. Kirkon on oltava rehellinen. Aina. Ja vapaa-ajattelijaksi voi ryhtyä jos tuntee sen paremmaksi kuin kirkon helmassa olemisen.
Oikeastaan meidän kristittyjen tulisikin olla aina siellä, missä ei Jumalan Sanaa ole lainkaan kerrottu.
Eilisen Kotimaalehden pääkirjoituksessa sanotaan: "Kulutusyhteiskunnassa ihmiset haluavat tietää, mitä kirkollisverolla saa.
Jos kirkon tulot vähenevät, sen toiminta lasten nuorten, vanhusten ja sairaiden hyväksi ei ole itsestään selvää."
"Kirkosta eroaa myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät koe löytävänsä paikkaansa kirkosta ja jotka
kaipaavat toisenlaista uskonnollista yhteisöä. Kirkko koetaan liian suvaitsemattomaksi, konservatiiviseksi ja epätasa-arvoiseksi. Vastaavasti kirkosta erotaan - tosin määrällisesti selvästi harvemmin - myös siksi, että kirkko koetaan liian liberaaliksi, sallivaksi ja liikaa ajan henkeä myötäileväksi.
Jäsenyyskysymyksessä nähdään kirkko tärkeäksi identiteetin rakentajaksi, joka vastaa kysymykseen, kuka olen, mistä tulen ja mille arvoille elämäni rakennan. Kirkon arvoa mitataan myös sen tekojen mukaan. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajon myötä kirkon diakoniaa tarvitaan entistä enemmän." Oiva S. Melin.
Vapaa-ajattelijain ongelmat ovat erilaiset. Ihmisten pitäisi ajatella asioita omalta kohdaltaan. Yhtä hyvin voi sanoa "mitä enemmän ajattelen eroavani, sitä vahvemmin haluan olla juurissani kiinni". Mitä vapaa-ajattelija voi antaa kirkon sanoman tilalle, minulle, ei mitään.
Yhtään pelotonta vapaa-ajattelijaa en vielä ole tavannut. Ympäröivä elämä uhkaa koko ajan. Symbolien merkitys, voi hyvänen aika! Näky rististä saa vapaa-ajattelijan pelkoihin ja pakenemaan. Miten yksinkertaista olisi ottaa lahja vastaan, vaan kun järki sanoo ei, ei missään nimessä! Minuuteni kuolee, ajatukseni uppoavat suohon, haluan olla vapaa ja ajatella, mutta mitä ajattelet?
"Yhtään pelotonta vapaa-ajattelijaa en vielä ole tavannut. Ympäröivä elämä uhkaa koko ajan. Symbolien merkitys, voi hyvänen aika! Näky rististä saa vapaa-ajattelijan pelkoihin ja pakenemaan. Miten yksinkertaista olisi ottaa lahja vastaan, vaan kun järki sanoo ei, ei missään nimessä! Minuuteni kuolee, ajatukseni uppoavat suohon, haluan olla vapaa ja ajatella, mutta mitä ajattelet?"
Joo, pelottaa niin vitusti. Miten tämä "pelko" tarkalleen ottaen ilmenee?
Kerro myös ihmeessä minullekin, kuinka ottaa se "lahja" vastaan, jos se on niin kerta kaikkisen yksinkertaista. Minä nimittäin ihan tosissani yritin, mutta niin vain kävi ettei Jesse paljoa itsestään ilmoitellut.
Mitä johtopäätöksiä voimme tästä vetää? Joko jumalaa ei kiinnosta taikka koko jumala on mielikuvituksen tuotetta. Kallistun jälkimmäiseen.
ja ihan ilman pelkoakin. Pelko ilmenee siinä, kun, no, itsepä tiedät sen.
Se liittyy tuohon lahjan vastaanottamiseen, siihen kun pitää heittäytyä, ei epäillä ja mietiskellä. Älä kysy, miten heittäydyn, tiedät, miten lapsi luottaa isäänsä ja rohkenee hypätä syliin. Vai - olisiko niin, että et sittenkään halua, koska "pelottaa niin vitusti". Kaikella on aikansa. Jaksa odottaa Jumalasi hetkeä.
Noinkin asian voi ymmärtää, että Jumalaa ei mukamas kiinnostaisi kaltaisesi ihminen, tai sitten, koska Jumala ei vastaa haluihisi sinun hetkelläsi, jumalaa/jumalia ei ole lainkaan.
Minä puolestani kallistun sinusta kiinnostuneen Jumalan olemassaoloon.
Kerro puolestasi, miten yritit ottaa lahjan vastaan? Miten "paljon Jesse" itsestään ilmoittikaan?
Meikäläiseltä meni ihmisikä siihen, kun Jumala vihdoin vastasi.
Miksi ihmeessä ei saa arvoida ja siihen pitää heittäytyä mukaan kuin sokea virran vietäväksi?
Ei ole järkevää sukeltaa paikassa missä ei tiedä mitä on pinnan alla. Uppotukkeja on tervettä varoa.
Minä ainakin odatan innolla Jumalan yhteydenottoa, mutta olen aivan varma että mitään sellaista ei koskaan tule. Jos kuitenkin tulisi niin en pitäisi itseäni terveenä jos alkaisin kuulemaan ääniä pääni sisällä ja näkynikin haluaisin jonkun tuttavani näkevän myös. Muuten hakeutuisin itse hoitoon skitsofrenian yllättävästä laukeamisesta.
Minä ainakin jatkan omaa elämääni ihan normaalisti ja Herra voi sitten ottaa yhteyttä jos mitenkään viitsii.
Pelko on elämässä silloin tällöin kohtuuden rajoissa ihan tervettä. Ei tule ajettua autolla yli kahtasataa vesisateella ja lapsetkin kannattaa pistää turvavöihin. Vai etkö sinä pelkäisi lastesi kuolevan kolarissa?
Kuolemaa on sinänsä on turha pelätä, joku vanhempana ja toinen nuorempana. Toivottavasti itse saan vielä elää vuosikymmeniä, mutta mistä sen tietää vaikka vielä tänään mulkkaisin rappusissa ja niskani napsahtaisivat nurin.
No, jaa. Noin kun asiat lukee, saa kyllä skitson kuvan sinusta. Väännät tahallasi asioita, mutta se on oma asiasi.
Jos olet todella tosissasi sanoissasi "odotan innolla Jumalan yhteydenottoa..." ja sitten alat epäillä ja torjut koko innokkuutesi. Mitä se sellainen on?
Emme voi tietää Jumalan ajoista, saatikka Hänen tavastaan kutsua tai herätellä meitä, onneksi, sillä torjuntamekanismimme kehittyisi sellaista ennakolta tiedettyä vastaan. Toisaalta - Jumalan kutsu on avointa, näkyvää houkuttelua, ihmismieli vain panee hanttiin.
Tuohon en usko, että tosiasiassa pelkäät meneväsi sekaisin, kuulemalla ääniä sun muuta outoa. Mitä sillä tarkoitat?
Minusta kristityn elämä on seesteistä ja värikylläistä ilman, että pitäisi olla jonkun oudon kokemuksen vallassa. Harmillista, jos olet täällä palstalla saanut jonkun muunlaisen kuvan Jumalyhteydestä.
Saatat saada piankin joltakin "hihhulilta" sanaryöpyn, kun niin toivottelet "Herra voi ottaa yhteyttä jos mitenkään viitsii."
Kunnon kristitty tuntee piston sydämessään, alkaa vuolaasti kertoa Herrastaan, jota sinä puolestasi olet jo innolla odottamassa ja sitten tuntisit itsesi epäterveeksi. Aika tavalla ristiriitaista.
Tosin, hyvin inhimillinen keino pysyä omassa ajatusmaailmassaan.
Huomaatko, miten suuren suojakertoimen alla elät ja sanot "elämääsi ihan normaaliksi".
Hyvä, kun pidät lapsesi turvavöissä, niin minäkin tein ja teen myös lastenlasteni kanssa.
nyt sitten, vaikka ketju on jo etusivulta tipahtanut. Pari päivää on mennyt flunssan kourissa, joten ei ole paljoa huvittanut täällä käydä jankkaamassa. Eikä oikeastaan tehdä mitään muutakaan.
Sinänsä lienee turhaa tästä jauhaa, koska sen jälkeen kun uskoni menetin en ole löytänyt yhtään hyvää syytä uskoa. Mutta joo, ehkä tuo ettei "Jesse itsestään ilmoitellut" on pikkaisen harhaanjohtava minun tapauksessa, koska uskoni perustui viimeiset vuodet lopulta vain siihen että uskoin, että rukoukseeni oltiin vastattu. Miulla siis oli ongelmia, rukoilin, ongelmat helpottivat. Siksi uskoin.
Tuosta "heittäytymisestä", no, miulla oli "syväluotaavia" "keskusteluita" Jumalan kanssa, ja pyysinpä muutamaan kertaan Jumalalta myös, että hän ei koskaan sallisi uskoni horjuvan, vaan pitäisi minut "ikuisesti omanaan". Luulisi olevan sellainen pyyntö, minkä hän mielellään toteuttaisikin, eikö? Vaan kuinkas kävikään..
Pidin yllä käsitystä, että Jumala = rakkaus ja ummistin silmäni ja korvani kaikelta siltä, mikä oli mielestäni ristiriidassa tuon kanssa. Kuten siltä, että olkoon kuinka hyvä ihminen tahansa, niin joutuu helvettiin jossei usko Jeesukseen. Kuten siltä, että Vanhan Testamentin Jumala on kaikkea muuta kuin rakastava. Kuten siltä, että Raamatulla perustellaan/on perusteltu mm. homoseksuaalien syrjimistä ja orjien pitämistä ja kaikenlaista muuta kivaa.
Sitten jossain vaiheessa yksinkertaisesti avasin silmäni ja korvani todellisuudelle. Aloin tarkastelemaan kriittisesti omaa uskoani ja totesin, että se Jumala, mihin minä uskoin, ei ollut sitä mitä kristinusko opettaa. Mihin lopulta perustin näkemykseni, että Jumala on olemassa? Niin sitten uskoni romahti kuin korttitalo, vaikka olin kovasti pyytänyt, ettei uskoni koskaan horjuisi.
Vähän epämääräinen vastaus tuli, mutta se on parasta mihin näillä rään täyttämillä aivoilla tällä hetkellä pystyn. Lisäkysymyksiä voi esittää jos haluaa, mutta en takaa vastaavani. :)
se olisi ollut paljon suositeltavampaa ja muutenkin hauskempaa. Minulla on aikamoisia vaikeuksia sulattaa piispoja ja kirkkoherroja ja muita ahdasmielisiä mutta suvaitsemattomia ääliöitä, jotka kaikki haluaisivat kiihkeästi palauttaa meidät jonnekin pimeälle keskiajalle.
Samaa ääliö-porukaa kuin jotkut talebanit - uskovat sokeasti joihinkin kamelintaluttajien taikauskoisiin kansantaruihin ja vielä vaativat kaikkia muitakin elämään näiden alkukantaisten ahdasmielisten taikauskojen mukaan.
Todella kuvottavaa sakkia.