Miksi on tärkeää olla..

Entäpä sellainen "matemaattinen yhtälö", että jos meillä on kolme kynttilää, joista ensin yhdessä on tuli, jolla sytytetään toiseen tuli, jolla taas sytytetään kolmanteen tuli; niin mikä tulokseksi tuli? Tuli. Tulesta tuli tuli, josta tuli tuli. Oma tulesi ei siitä kulu, jos tarjoat sen toisellekin...

filosofi?

Ilmeisestikkin puhut kontekstissa, jossa on kyse maailmanparantajista?

olla kirjoitti:

filosofi?

Ilmeisestikkin puhut kontekstissa, jossa on kyse maailmanparantajista?

..maailmanparantajista?

Sain kuvan, että kyseessä on jostain syystä mielestäsi negatiivinen asia?

Eikö totuutta asioista mielestäsi
saa etsiä, tiedostaa, sekä pyrkiä
käyttämään kehittävästi?

vesitomu kirjoitti:

..maailmanparantajista?

Sain kuvan, että kyseessä on jostain syystä mielestäsi negatiivinen asia?

Eikö totuutta asioista mielestäsi
saa etsiä, tiedostaa, sekä pyrkiä
käyttämään kehittävästi?

Lue lisää

opettaa oikeaa logiikkaa, on veikeä :)

olla kirjoitti:

filosofi?

Ilmeisestikkin puhut kontekstissa, jossa on kyse maailmanparantajista?

Enhän puhunut.

panteisti kirjoitti:

Enhän puhunut.

väittelee...

Meissä kaikissa asuu pieni filosofi ;)

ruvetaan kirjoitti:

väittelee...

Meissä kaikissa asuu pieni filosofi ;)

harvemmin
filosofi eh =)

vesitomu kirjoitti:

harvemmin
filosofi eh =)

Kumpaakohan panteisti haluaa mieluummin määritellä; eristikkoa vaiko filosofia ;)

ruvetaan kirjoitti:

väittelee...

Meissä kaikissa asuu pieni filosofi ;)

Se olisi jokaisen hyvä muistaa ja antaa sen filosofin edes välillä päästä ääneen itsestäänselvyyksien takaa.

panteisti kirjoitti:

Se olisi jokaisen hyvä muistaa ja antaa sen filosofin edes välillä päästä ääneen itsestäänselvyyksien takaa.

pieni filosofisi sanoo itsestäänselvyyksistä?

Jokainen tietää (toivottavasti), mikä omalle itselle on (tai olisi)parasta, mutta kaikki eivät silti uskalla lähteä kulkemaan toista tietä, kuin mihin on jo tottunut ja ehkäpä kovastikin jo urautunut, vaikka periaatteessa tietäisi itse ns. "sydämessään" ja haluaisikin muuttaa koko elämänsä, mutta ei vain uskalla ottaa sitä ratkaisun askelta, koska on niin kiinni kavereissa, puolisossa, harrastuksissa tms. ja pelkää menettävänsä ne kaikki, mutta pelkää ehkä ihan aiheettomasti...

Ja onhan se toki ihmisen elämän yksi tärkeimpiä asioita, että jos on esim. jonkun vakibaarin vakipöydässä se siellä kokoontuva tuttu "toinen" tai ehkä ainoa "perhe" ja sitten jos sen "menettäisi", esim. jos itse saisi hyvän syyn irrottautua siitä tavasta, vaikka sitä olisi jatkunut jo ties kuinka monia vuosia... En halua ketään loukata, mutta ehkä tämä voi herättää jonkun ajattelemaan, että mitkä asiat omassa elämässä ovat oikeasti tärkeitä...? Tai miettiä mitä sitten tapahtuu, kun kaikki kerran loppuu, että loppuko kaikki, vai alkaako vasta silloin se millä on jotain todella merkitystä...

Itse olen uskossa eikä minun ainakaan tarvitse millään pelolla miettiä sitä kaiken tämän päättymistä, koska minulla on Jumalan antama rauha sydämessäni, siitä mitä on tämän jälkeen, se on minulle tärkeätä, tässä, uskossa.

Ai miten niin muka, ei voisi filosofoida...?

wayofcross... kirjoitti:

Jokainen tietää (toivottavasti), mikä omalle itselle on (tai olisi)parasta, mutta kaikki eivät silti uskalla lähteä kulkemaan toista tietä, kuin mihin on jo tottunut ja ehkäpä kovastikin jo urautunut, vaikka periaatteessa tietäisi itse ns. "sydämessään" ja haluaisikin muuttaa koko elämänsä, mutta ei vain uskalla ottaa sitä ratkaisun askelta, koska on niin kiinni kavereissa, puolisossa, harrastuksissa tms. ja pelkää menettävänsä ne kaikki, mutta pelkää ehkä ihan aiheettomasti...

Ja onhan se toki ihmisen elämän yksi tärkeimpiä asioita, että jos on esim. jonkun vakibaarin vakipöydässä se siellä kokoontuva tuttu "toinen" tai ehkä ainoa "perhe" ja sitten jos sen "menettäisi", esim. jos itse saisi hyvän syyn irrottautua siitä tavasta, vaikka sitä olisi jatkunut jo ties kuinka monia vuosia... En halua ketään loukata, mutta ehkä tämä voi herättää jonkun ajattelemaan, että mitkä asiat omassa elämässä ovat oikeasti tärkeitä...? Tai miettiä mitä sitten tapahtuu, kun kaikki kerran loppuu, että loppuko kaikki, vai alkaako vasta silloin se millä on jotain todella merkitystä...

Itse olen uskossa eikä minun ainakaan tarvitse millään pelolla miettiä sitä kaiken tämän päättymistä, koska minulla on Jumalan antama rauha sydämessäni, siitä mitä on tämän jälkeen, se on minulle tärkeätä, tässä, uskossa.

Ai miten niin muka, ei voisi filosofoida...?

Lue lisää

>> mutta kaikki eivät silti uskalla lähteä kulkemaan toista tietä, kuin mihin on jo tottunut ja ehkäpä kovastikin jo urautunut, vaikka periaatteessa tietäisi itse ns. "sydämessään" ja haluaisikin muuttaa koko elämänsä, mutta ei vain uskalla ottaa sitä ratkaisun askelta, koska on niin kiinni kavereissa, puolisossa, harrastuksissa tms. ja pelkää menettävänsä ne kaikki, mutta pelkää ehkä ihan aiheettomasti...

... olla filosofi vai olla tyytyväinen?

Ymmärtänen ajatuksesi. Mutta voisiko olla niinkin, että filosofointi ei olisikaan kaikkia varten? Itse harrastan sitä kyllä, kyselen ja kyseenalaistan ja saan siitä vielä palkitsevia viboja, ja sinä taidat olla siinä suhteessa samanlainen. Meitä on kuitenkin moneksi.

Gibranin Profeetan suomennosta lainatakseni:

"Teidän hyvyytenne ilmenee teidän kaipuussanne toteuttaa oma jättiläismäinen minänne: ja tämä kaipuu on kaikissa teissä.

"Mutta joissakin tämä kaipuu on niin kuin virta, joka kohisee voimakkaasti kulkiessaan merta kohti kuljettaen muassaan vuorten salaisuudet ja metsän laulut.

"Ja toisissa se on tasainen virta, joka kadottaa itsensä mutkitellessaan ja saapuu hidastellen rannalle.

"Joka kaipaa paljon, hänen ei tule sanoa toiselle, joka kaipaa vain vähän: 'Miksikä sinä olet hidas ja empivä?'

"Sillä se, joka todella on hyvä, ei kysy alastomalta: 'Missä on verhosi?' eikä kodittomalta: 'Missä on majasi?'"

Tuo kolahti joskus minuun kuin se olisi minulle kirjoitettu. Miksi siis vaatia, että kaikkien olisi oltava yhtä nälkäisiä totuudenetsijöitä kuin itse olen!

huua kirjoitti:

>> mutta kaikki eivät silti uskalla lähteä kulkemaan toista tietä, kuin mihin on jo tottunut ja ehkäpä kovastikin jo urautunut, vaikka periaatteessa tietäisi itse ns. "sydämessään" ja haluaisikin muuttaa koko elämänsä, mutta ei vain uskalla ottaa sitä ratkaisun askelta, koska on niin kiinni kavereissa, puolisossa, harrastuksissa tms. ja pelkää menettävänsä ne kaikki, mutta pelkää ehkä ihan aiheettomasti...

Lue lisää

>>> Tuo oli yllättävää uskikselta. Tunnen nimittäin lukuisia uskovaisia, joita pitää "uskossa" nimenomaan seurakuntayhteys. No, siltä se ainakin on kovasti näyttänyt näin heidän ihojensa ulkopuolelta arvioiden ja heidän puheitaan kuunnellessa. >>>

-Kyllä seurakuntayhteys onkin erittäin tärkeä osa uskonelämän kannalta. Muuten en ota kantaa, viittaukseesi näennäiskristittyjen puheisiin ja havaintoihisi heidän elämäntavoistaan. Kukin on Jumalan edessä, ensikädessä, vastuussa itsestän sekä uskova, että ei-uskova.

>>> Jos olisit syntynyt vaikkapa Intiassa kunnon hinduperheeseen ja kasvanut kunnon hinduyhteisössä, oppinut rakastamaan koko kontekstiä, olisitko kuitenkin nyt ristin tien kannalla, wayofcross? Tiedän, vahvasti spekulatiivinen juttu: mistä voisit tietää, vai mitä? >>>

-Niin enpä voisikaan tietää, jos ei kukaan olisi Jumalan sanaa ja evankeliumia tullut julistamaan, mutta sellaisetkin kansat ja heimot Jumala kyllä osaa tuomita sen mukaan miten he ovat elämänsä eläneet omantuntonsa mukaan ja yhteisöjensä lakien ja moraalin mukaan, sekä elämässään tekemiensä valintojen mukaan.

Room.10:13 "Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
10:16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."

>>> Ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys taitaa perustua pohjimmiltaan ihan muille jutuille, kuten itsensä ja ympäristönsä kanssa rauhassa elämiseen. >>>

Uskon ratakaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä. Minä olen joskus kutsunut sitä jonkinlaiseksi "koti-ikäväksi", koska se on tunteena jotenkin samantyyppinen, jota joskus lapsena koki, kun oli ollut hieman pitempään jossain kaukana, pois kotoa ja perheen parista.

wayofcross... kirjoitti:

>>> Tuo oli yllättävää uskikselta. Tunnen nimittäin lukuisia uskovaisia, joita pitää "uskossa" nimenomaan seurakuntayhteys. No, siltä se ainakin on kovasti näyttänyt näin heidän ihojensa ulkopuolelta arvioiden ja heidän puheitaan kuunnellessa. >>>

-Kyllä seurakuntayhteys onkin erittäin tärkeä osa uskonelämän kannalta. Muuten en ota kantaa, viittaukseesi näennäiskristittyjen puheisiin ja havaintoihisi heidän elämäntavoistaan. Kukin on Jumalan edessä, ensikädessä, vastuussa itsestän sekä uskova, että ei-uskova.

>>> Jos olisit syntynyt vaikkapa Intiassa kunnon hinduperheeseen ja kasvanut kunnon hinduyhteisössä, oppinut rakastamaan koko kontekstiä, olisitko kuitenkin nyt ristin tien kannalla, wayofcross? Tiedän, vahvasti spekulatiivinen juttu: mistä voisit tietää, vai mitä? >>>

-Niin enpä voisikaan tietää, jos ei kukaan olisi Jumalan sanaa ja evankeliumia tullut julistamaan, mutta sellaisetkin kansat ja heimot Jumala kyllä osaa tuomita sen mukaan miten he ovat elämänsä eläneet omantuntonsa mukaan ja yhteisöjensä lakien ja moraalin mukaan, sekä elämässään tekemiensä valintojen mukaan.

Room.10:13 "Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
10:16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."

>>> Ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys taitaa perustua pohjimmiltaan ihan muille jutuille, kuten itsensä ja ympäristönsä kanssa rauhassa elämiseen. >>>

Uskon ratakaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä. Minä olen joskus kutsunut sitä jonkinlaiseksi "koti-ikäväksi", koska se on tunteena jotenkin samantyyppinen, jota joskus lapsena koki, kun oli ollut hieman pitempään jossain kaukana, pois kotoa ja perheen parista.

Lue lisää

>> -Niin enpä voisikaan tietää, jos ei kukaan olisi Jumalan sanaa ja evankeliumia tullut julistamaan > Uskon ratakaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä.

huua kirjoitti:

>> -Niin enpä voisikaan tietää, jos ei kukaan olisi Jumalan sanaa ja evankeliumia tullut julistamaan > Uskon ratakaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä.

Lue lisää

>> Uskon ratkaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä.

wayofcross... kirjoitti:

>> Uskon ratkaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä.

Lue lisää

>>Sehän kertoo melko vastaansanomattomasti juuri ihmisten jumalkaipuusta,

wayofcross... kirjoitti:

>> Uskon ratkaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä.

Lue lisää

Joo, eikös olekin metkaa! Jotenkin vain voin. En ole huomannut itsessänikään sisäänrakennettua jumalkaipuuta. Ehkä sillä, joka niitä on rakennellut, on ollut kiire? Tai jos on vaikka ollut sellainen stereotyyppinen muurari, joka kännää vaan ei ilmaannu työmaalle? ;)

En minä vain tiedä, miksi "maailmassa on kehitelty ties mitkä määrät erilaisia jumalia". Minä en ole sellaisia kehitellyt kuin joskus pienenä aikuisten mallin mukaan "piirtäen". Oletkos sinä?

Mistä se kertoo? En keksi ainakaan mitään sellaista näin äkkiseltään, mikä olisi vastaansanomatonta. Arvailla osaan kyllä ja keksiä teorioita. Useita erilaisia, muuten.

Vaikka:
1. Antiikin kreikkalaiset rakastivat draamaa ja kertomuksia.
2. Kun ihmisyksilö luulee kadottaneensa kontrollin omasta elämästään, vaikkei sellaista koskaan omannutkaan, hän luo itselleen jonkin turva-ajatuksen sellaisesta olennosta, jolla ON kontrolli.
3. Uskontoa on helppo käyttää vallan keppihevosena suuriin massoihin.
4. Joillakin on syntyperäinen alttius uskoa johonkin yliluonnolliseen, vähän kuten joillakin on vastaavasti taipumus diapetekseen. Se yliluonnollinen napataan mahdollisimman läheltä, jotta ei tarvitsisi nähdä vaivaa, eli omasta kulttuuripiiristä, jossa se esitellään valmiina pakettina.
5. Äh, en jaksa enää: miksi spekuloida, kun ei yksinkertaisesti tiedä.

huua kirjoitti:

... olla filosofi vai olla tyytyväinen?

Ymmärtänen ajatuksesi. Mutta voisiko olla niinkin, että filosofointi ei olisikaan kaikkia varten? Itse harrastan sitä kyllä, kyselen ja kyseenalaistan ja saan siitä vielä palkitsevia viboja, ja sinä taidat olla siinä suhteessa samanlainen. Meitä on kuitenkin moneksi.

Gibranin Profeetan suomennosta lainatakseni:

"Teidän hyvyytenne ilmenee teidän kaipuussanne toteuttaa oma jättiläismäinen minänne: ja tämä kaipuu on kaikissa teissä.

"Mutta joissakin tämä kaipuu on niin kuin virta, joka kohisee voimakkaasti kulkiessaan merta kohti kuljettaen muassaan vuorten salaisuudet ja metsän laulut.

"Ja toisissa se on tasainen virta, joka kadottaa itsensä mutkitellessaan ja saapuu hidastellen rannalle.

"Joka kaipaa paljon, hänen ei tule sanoa toiselle, joka kaipaa vain vähän: 'Miksikä sinä olet hidas ja empivä?'

"Sillä se, joka todella on hyvä, ei kysy alastomalta: 'Missä on verhosi?' eikä kodittomalta: 'Missä on majasi?'"

Tuo kolahti joskus minuun kuin se olisi minulle kirjoitettu. Miksi siis vaatia, että kaikkien olisi oltava yhtä nälkäisiä totuudenetsijöitä kuin itse olen!

Lue lisää

>> olla filosofi vai olla tyytyväinen

wayofcross... kirjoitti:

>>> Tuo oli yllättävää uskikselta. Tunnen nimittäin lukuisia uskovaisia, joita pitää "uskossa" nimenomaan seurakuntayhteys. No, siltä se ainakin on kovasti näyttänyt näin heidän ihojensa ulkopuolelta arvioiden ja heidän puheitaan kuunnellessa. >>>

-Kyllä seurakuntayhteys onkin erittäin tärkeä osa uskonelämän kannalta. Muuten en ota kantaa, viittaukseesi näennäiskristittyjen puheisiin ja havaintoihisi heidän elämäntavoistaan. Kukin on Jumalan edessä, ensikädessä, vastuussa itsestän sekä uskova, että ei-uskova.

>>> Jos olisit syntynyt vaikkapa Intiassa kunnon hinduperheeseen ja kasvanut kunnon hinduyhteisössä, oppinut rakastamaan koko kontekstiä, olisitko kuitenkin nyt ristin tien kannalla, wayofcross? Tiedän, vahvasti spekulatiivinen juttu: mistä voisit tietää, vai mitä? >>>

-Niin enpä voisikaan tietää, jos ei kukaan olisi Jumalan sanaa ja evankeliumia tullut julistamaan, mutta sellaisetkin kansat ja heimot Jumala kyllä osaa tuomita sen mukaan miten he ovat elämänsä eläneet omantuntonsa mukaan ja yhteisöjensä lakien ja moraalin mukaan, sekä elämässään tekemiensä valintojen mukaan.

Room.10:13 "Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
10:16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."

>>> Ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys taitaa perustua pohjimmiltaan ihan muille jutuille, kuten itsensä ja ympäristönsä kanssa rauhassa elämiseen. >>>

Uskon ratakaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä. Minä olen joskus kutsunut sitä jonkinlaiseksi "koti-ikäväksi", koska se on tunteena jotenkin samantyyppinen, jota joskus lapsena koki, kun oli ollut hieman pitempään jossain kaukana, pois kotoa ja perheen parista.

Lue lisää

>> Niin enpä voisikaan tietää, jos ei kukaan olisi Jumalan sanaa ja evankeliumia tullut julistamaan, mutta sellaisetkin kansat ja heimot Jumala kyllä osaa tuomita sen mukaan miten he ovat elämänsä eläneet omantuntonsa mukaan ja yhteisöjensä lakien ja moraalin mukaan, sekä elämässään tekemiensä valintojen mukaan.

wayofcross... kirjoitti:

>> Uskon ratkaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä.

Lue lisää

>> Mistä sinä sitten luulet johtuvan sen, että maailmassa on kehitelty ties mitkä määrät erilaisia jumalia palvottavaksi (kun Ainoasta ja Oikeasta eivät tiedä) > Sehän kertoo melko vastaansanomattomasti juuri ihmisten jumalkaipuusta, yli rotu- kieli- ja heimorajojen.

panteisti kirjoitti:

>> olla filosofi vai olla tyytyväinen

Ymmärtänen, mitä haluat sanoa. Haluat lahjoittaa elämisen elämyksellisyyden kaikille.

Eivätpä tietenkään filosofia ja tyytyväisyys sulje toisiaan pois! Halusin sinun miettivän, kumpi niistä on tavoitteena tärkeämpi. Ja niin taisit tuota miettiäkin.

Tuossa aiemmin kirjoittaessani tulin vain kysyneeksi itseltäni, onko ihan joka iikalla potentiaalia filosofiseen näkemiseen ja asenteeseen, tai sellaisesta nauttimiseen. Jouduin vastaamaan: en tiedä.

Jospa olisi mahdollista nauttia elämästä muutoinkin, jos tuo ei onnistu? Tai vähintäänkin tuntemaan itsensä tyytyväiseksi?

Me taidamme kuitenkin olla aika erilaisin eväin matkoillemme lähteneitä. Yritin siis sanoa, että filosofisen katsantokannan vaatiminen ei välttämättä ole fiksua. Mutta ehket sitä tarkoittanutkaan?

panteisti kirjoitti:

>> Niin enpä voisikaan tietää, jos ei kukaan olisi Jumalan sanaa ja evankeliumia tullut julistamaan, mutta sellaisetkin kansat ja heimot Jumala kyllä osaa tuomita sen mukaan miten he ovat elämänsä eläneet omantuntonsa mukaan ja yhteisöjensä lakien ja moraalin mukaan, sekä elämässään tekemiensä valintojen mukaan.

Lue lisää

>>> Tää on nyt jo wanha vitsi mutta kysynpä silti. Näinkö:

- Ne jotka ovat kuulleet evankeliumin, tuomitaan sen mukaan uskovatko he siihen.
- Ne jotka eivät ole kuulleet evankeliumia, tuomitaan tekojensa mukaan.

Eikö sananjulistus ole äärimmäistä pahan tekemistä? Silloinhan vie monelta tekojensa perusteella taivaskelpoiselta, mutta evankeliumiin uskomattomalta mahdollisuuden ikuiseen elämään, vai kuinka? >>>

-Niinhän sitä voisi äkkipäätään ajatella, mutta sitten tullaan tähän Jumalan armon luonteeseen, joka tarkoittaa siis sitä, että JOKAINEN ihminen on, joka on kuullut evankeliumin on silloin päässyt "Jumalan kädenojennuksen piiriin", niin että hän voi vastaanottaa Jumalan armon ja syntien anteeksisaamisen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jos ihmisen täytyisi omilla hyvillä teoillaan tai jollain omien tekojensa balanssissa pitämisellä, yrittää saavuttaa paratiisi- tai taivaspaikka, niin että "vaakakuppien" täytyisi olla sillä tavoin kallellaan, sillä hetkellä kun ko. ihmisen kuoleman hetki koittaa, että hyvää olisi enemmän kuin pahaa ihmisen tekojen luettelossa, niin kylläpä menisi todella monien kodalla todella vaikeaksi ko. tavoite saavuttaa, siis jos rehellisiä ollaan.

Silloin, kun ei esim. tietynlaisen rikollisen historian elämänsä alkuvaiheessa saavuttaneella, jollain n.40v:n iän saavuttaneella ihmisellä olisi oikeastaan enää mitään mahdollisuutta, muuten kuin että yrittäisi epätoivoisesti elää koko loppu ikänsä tehden vain ja pelkästään ns. "hyvää"...

Eipä vaikuttaisi kovin realistiselta mahdollisuudelta, joten voi vain kuvitella, millaisia hirviömäisiä desperadoja maailmassa esiintyisi, sellaisia joilla oli sisäistyneenä sellainen laki että heillä ei käytännössä olisi kuitenkaan muuta mahdollisuutta kuin päätyä helvettiin...

Paras esimerkki Jumalan armon suuruudesta ja laupeudesta saadaan siinä kohtaa raamatussa, jossa Jeesus viimeisenä tekonaan, ihmisenä ollessaan, armahtaa synneistään kurjan ryövärin, joka nöyrtyy Hänen rinnallaan tunnustamaan oman syntisyytensä ja Jeesuksen jumaluuden.

wayofcross... kirjoitti:

>>> Tää on nyt jo wanha vitsi mutta kysynpä silti. Näinkö:

- Ne jotka ovat kuulleet evankeliumin, tuomitaan sen mukaan uskovatko he siihen.
- Ne jotka eivät ole kuulleet evankeliumia, tuomitaan tekojensa mukaan.

Eikö sananjulistus ole äärimmäistä pahan tekemistä? Silloinhan vie monelta tekojensa perusteella taivaskelpoiselta, mutta evankeliumiin uskomattomalta mahdollisuuden ikuiseen elämään, vai kuinka? >>>

-Niinhän sitä voisi äkkipäätään ajatella, mutta sitten tullaan tähän Jumalan armon luonteeseen, joka tarkoittaa siis sitä, että JOKAINEN ihminen on, joka on kuullut evankeliumin on silloin päässyt "Jumalan kädenojennuksen piiriin", niin että hän voi vastaanottaa Jumalan armon ja syntien anteeksisaamisen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jos ihmisen täytyisi omilla hyvillä teoillaan tai jollain omien tekojensa balanssissa pitämisellä, yrittää saavuttaa paratiisi- tai taivaspaikka, niin että "vaakakuppien" täytyisi olla sillä tavoin kallellaan, sillä hetkellä kun ko. ihmisen kuoleman hetki koittaa, että hyvää olisi enemmän kuin pahaa ihmisen tekojen luettelossa, niin kylläpä menisi todella monien kodalla todella vaikeaksi ko. tavoite saavuttaa, siis jos rehellisiä ollaan.

Silloin, kun ei esim. tietynlaisen rikollisen historian elämänsä alkuvaiheessa saavuttaneella, jollain n.40v:n iän saavuttaneella ihmisellä olisi oikeastaan enää mitään mahdollisuutta, muuten kuin että yrittäisi epätoivoisesti elää koko loppu ikänsä tehden vain ja pelkästään ns. "hyvää"...

Eipä vaikuttaisi kovin realistiselta mahdollisuudelta, joten voi vain kuvitella, millaisia hirviömäisiä desperadoja maailmassa esiintyisi, sellaisia joilla oli sisäistyneenä sellainen laki että heillä ei käytännössä olisi kuitenkaan muuta mahdollisuutta kuin päätyä helvettiin...

Paras esimerkki Jumalan armon suuruudesta ja laupeudesta saadaan siinä kohtaa raamatussa, jossa Jeesus viimeisenä tekonaan, ihmisenä ollessaan, armahtaa synneistään kurjan ryövärin, joka nöyrtyy Hänen rinnallaan tunnustamaan oman syntisyytensä ja Jeesuksen jumaluuden.

Lue lisää

Miksi se evankeliumi pitää viedä jollekulle, joka uskoo omaan heimouskontoonsa, ei usko että evankeliumi on totta eikä saakaan taivaspaikkaa vaikka olisi ollut taivaaseen kelvollinen tekojensa perusteella?

Äläkä nyt vastaa ettei tekojen kautta pelastu. Itsehän juuri sanoit että ne ja yleinen kelpoisuus ratkaisevat ellei ole kuullut evankeliumia. Sen kertominen on siis karhunpalvelus. Eikö se Jumala pelastanut nämäkin Jeesuksen kuoliaaksi kiduttamisella, nämä Borneon viidakoiden heimokansat? Ovatko he pelastuksen piirissä vasta kun kuulevat evankeliumin (jota eivät varmasti purematta niele)?

panteisti ei kirj. kirjoitti:

Miksi se evankeliumi pitää viedä jollekulle, joka uskoo omaan heimouskontoonsa, ei usko että evankeliumi on totta eikä saakaan taivaspaikkaa vaikka olisi ollut taivaaseen kelvollinen tekojensa perusteella?

Äläkä nyt vastaa ettei tekojen kautta pelastu. Itsehän juuri sanoit että ne ja yleinen kelpoisuus ratkaisevat ellei ole kuullut evankeliumia. Sen kertominen on siis karhunpalvelus. Eikö se Jumala pelastanut nämäkin Jeesuksen kuoliaaksi kiduttamisella, nämä Borneon viidakoiden heimokansat? Ovatko he pelastuksen piirissä vasta kun kuulevat evankeliumin (jota eivät varmasti purematta niele)?

Lue lisää

että "politiikonkin alku" on heräänyt ajoissa palstalle keskustelemaan, kuten "sisarensa firerosekin", ahkeraa työpäivää "molemmille".

panteisti ei kirj. kirjoitti:

Miksi se evankeliumi pitää viedä jollekulle, joka uskoo omaan heimouskontoonsa, ei usko että evankeliumi on totta eikä saakaan taivaspaikkaa vaikka olisi ollut taivaaseen kelvollinen tekojensa perusteella?

Äläkä nyt vastaa ettei tekojen kautta pelastu. Itsehän juuri sanoit että ne ja yleinen kelpoisuus ratkaisevat ellei ole kuullut evankeliumia. Sen kertominen on siis karhunpalvelus. Eikö se Jumala pelastanut nämäkin Jeesuksen kuoliaaksi kiduttamisella, nämä Borneon viidakoiden heimokansat? Ovatko he pelastuksen piirissä vasta kun kuulevat evankeliumin (jota eivät varmasti purematta niele)?

Lue lisää

Yritä lukea uudestaan, jos et sitä heti ymmärtänyt.

muuten.. kirjoitti:

että "politiikonkin alku" on heräänyt ajoissa palstalle keskustelemaan, kuten "sisarensa firerosekin", ahkeraa työpäivää "molemmille".

Onko sinulla koskaan mitään sanottavaa itse aiheeseen, :pp?

Enkä edes ollut tänään töissä vaan koulussa ;P

wayofcross kirjoitti:

Yritä lukea uudestaan, jos et sitä heti ymmärtänyt.

Väännelläänpä sitten taas rautalankaa.

Oletetaan kaksi hypoteettista henkilöä, A ja B. Molemmat asuvat viidakkokylässä eivätkä ole koskaan tavanneet länsimaisia ihmisiä ja ovat autuaan tietämättömiä niin tekniikan kehityksestä kuin maailman uskonnoistakin. Molemmat ovat hyväntahtoisia ja empaattisia ihmisiä jotka parhaansa mukaan pitävät huolta lähimmäisistään.

A syntyy, kasvaa ja kuolee viidakossa tapaamatta koskaan ainuttakaan kristittyä. Hän ei koskaan kuule tarinaa Jeesuksesta.

B syntyy ja kasvaa viidakossa, mutta kolmekymppisenä tapaa kristityn lähetyssaarnaajan. B kuulee evankeliumitarinan, muttei usko sen olevan totta vaan naureskelee harhaoppiselle hullulle joka ei tunne hänen oikeita jumaliaan.

Onko molemmilla mahdollisuus päästä taivaaseen?
Jos vain A:lla on mahdollisuus, eikö lähetyssaarnaajan olisi kannattanut pitää päänsä kiinni jotta B ei olisi koskaan torjunut pelastusta?
Jos A:lla ei ole mahdollisuutta (kun ei ole evankeliumia kuullut) ja B:lläkin vain jos uskoisi tarinan, eikö Jumala ole täysi kusipää?

muuten.. kirjoitti:

että "politiikonkin alku" on heräänyt ajoissa palstalle keskustelemaan, kuten "sisarensa firerosekin", ahkeraa työpäivää "molemmille".

on lainahenkilöllisyys?

panteisti kirjoitti:

>> Mistä sinä sitten luulet johtuvan sen, että maailmassa on kehitelty ties mitkä määrät erilaisia jumalia palvottavaksi (kun Ainoasta ja Oikeasta eivät tiedä) > Sehän kertoo melko vastaansanomattomasti juuri ihmisten jumalkaipuusta, yli rotu- kieli- ja heimorajojen.

Lue lisää

>> >> Sehän kertoo melko vastaansanomattomasti juuri ihmisten jumalkaipuusta, yli rotu- kieli- ja heimorajojen.

wayofcross... kirjoitti:

>>> Tää on nyt jo wanha vitsi mutta kysynpä silti. Näinkö:

- Ne jotka ovat kuulleet evankeliumin, tuomitaan sen mukaan uskovatko he siihen.
- Ne jotka eivät ole kuulleet evankeliumia, tuomitaan tekojensa mukaan.

Eikö sananjulistus ole äärimmäistä pahan tekemistä? Silloinhan vie monelta tekojensa perusteella taivaskelpoiselta, mutta evankeliumiin uskomattomalta mahdollisuuden ikuiseen elämään, vai kuinka? >>>

-Niinhän sitä voisi äkkipäätään ajatella, mutta sitten tullaan tähän Jumalan armon luonteeseen, joka tarkoittaa siis sitä, että JOKAINEN ihminen on, joka on kuullut evankeliumin on silloin päässyt "Jumalan kädenojennuksen piiriin", niin että hän voi vastaanottaa Jumalan armon ja syntien anteeksisaamisen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jos ihmisen täytyisi omilla hyvillä teoillaan tai jollain omien tekojensa balanssissa pitämisellä, yrittää saavuttaa paratiisi- tai taivaspaikka, niin että "vaakakuppien" täytyisi olla sillä tavoin kallellaan, sillä hetkellä kun ko. ihmisen kuoleman hetki koittaa, että hyvää olisi enemmän kuin pahaa ihmisen tekojen luettelossa, niin kylläpä menisi todella monien kodalla todella vaikeaksi ko. tavoite saavuttaa, siis jos rehellisiä ollaan.

Silloin, kun ei esim. tietynlaisen rikollisen historian elämänsä alkuvaiheessa saavuttaneella, jollain n.40v:n iän saavuttaneella ihmisellä olisi oikeastaan enää mitään mahdollisuutta, muuten kuin että yrittäisi epätoivoisesti elää koko loppu ikänsä tehden vain ja pelkästään ns. "hyvää"...

Eipä vaikuttaisi kovin realistiselta mahdollisuudelta, joten voi vain kuvitella, millaisia hirviömäisiä desperadoja maailmassa esiintyisi, sellaisia joilla oli sisäistyneenä sellainen laki että heillä ei käytännössä olisi kuitenkaan muuta mahdollisuutta kuin päätyä helvettiin...

Paras esimerkki Jumalan armon suuruudesta ja laupeudesta saadaan siinä kohtaa raamatussa, jossa Jeesus viimeisenä tekonaan, ihmisenä ollessaan, armahtaa synneistään kurjan ryövärin, joka nöyrtyy Hänen rinnallaan tunnustamaan oman syntisyytensä ja Jeesuksen jumaluuden.

Lue lisää

... vähän ihmetellä tuota, mitä Pantsukin ...

>> Jos ihmisen täytyisi omilla hyvillä teoillaan tai jollain omien tekojensa balanssissa pitämisellä, yrittää saavuttaa paratiisi- tai taivaspaikka, niin että "vaakakuppien" täytyisi olla sillä tavoin kallellaan, sillä hetkellä kun ko. ihmisen kuoleman hetki koittaa, että hyvää olisi enemmän kuin pahaa ihmisen tekojen luettelossa, niin kylläpä menisi todella monien kodalla todella vaikeaksi ko. tavoite saavuttaa, siis jos rehellisiä ollaan.

panteisti kirjoitti:

Väännelläänpä sitten taas rautalankaa.

Oletetaan kaksi hypoteettista henkilöä, A ja B. Molemmat asuvat viidakkokylässä eivätkä ole koskaan tavanneet länsimaisia ihmisiä ja ovat autuaan tietämättömiä niin tekniikan kehityksestä kuin maailman uskonnoistakin. Molemmat ovat hyväntahtoisia ja empaattisia ihmisiä jotka parhaansa mukaan pitävät huolta lähimmäisistään.

A syntyy, kasvaa ja kuolee viidakossa tapaamatta koskaan ainuttakaan kristittyä. Hän ei koskaan kuule tarinaa Jeesuksesta.

B syntyy ja kasvaa viidakossa, mutta kolmekymppisenä tapaa kristityn lähetyssaarnaajan. B kuulee evankeliumitarinan, muttei usko sen olevan totta vaan naureskelee harhaoppiselle hullulle joka ei tunne hänen oikeita jumaliaan.

Onko molemmilla mahdollisuus päästä taivaaseen?
Jos vain A:lla on mahdollisuus, eikö lähetyssaarnaajan olisi kannattanut pitää päänsä kiinni jotta B ei olisi koskaan torjunut pelastusta?
Jos A:lla ei ole mahdollisuutta (kun ei ole evankeliumia kuullut) ja B:lläkin vain jos uskoisi tarinan, eikö Jumala ole täysi kusipää?

Lue lisää

Esitänpä vastakysymyksen, koska et muka ymmärtänyt vastaustani, jossa esitin miten armollinen Jumala on, vaikka sinä kirjoittaisit tuhannesti hänestä tuon mitä kirjoitit.

Kun Jumala tarjoaa evankeliuminsa kautta pelastusta kaikille; niillekin joille se "ei kuuluisi", jos pelastukseen oikeutusta arvioitaisiin ihmisen "kunnollisuuden" mukaan, niin eikös se ole paljon reilumpaa kuin se että ihmisistä muuten saavuttaisivat saman päämäärän vain hyvät ja fiksut ihmiset. Niin että osaatko jo itse erottaa, kumpi mahtaneekaan olla ihan oikeasti se reilumpi vaihtoehto?

wayofcross... kirjoitti:

Esitänpä vastakysymyksen, koska et muka ymmärtänyt vastaustani, jossa esitin miten armollinen Jumala on, vaikka sinä kirjoittaisit tuhannesti hänestä tuon mitä kirjoitit.

Kun Jumala tarjoaa evankeliuminsa kautta pelastusta kaikille; niillekin joille se "ei kuuluisi", jos pelastukseen oikeutusta arvioitaisiin ihmisen "kunnollisuuden" mukaan, niin eikös se ole paljon reilumpaa kuin se että ihmisistä muuten saavuttaisivat saman päämäärän vain hyvät ja fiksut ihmiset. Niin että osaatko jo itse erottaa, kumpi mahtaneekaan olla ihan oikeasti se reilumpi vaihtoehto?

Lue lisää

>> Kun Jumala tarjoaa evankeliuminsa kautta pelastusta kaikille; niillekin joille se "ei kuuluisi", jos pelastukseen oikeutusta arvioitaisiin ihmisen "kunnollisuuden" mukaan, niin eikös se ole paljon reilumpaa kuin se että ihmisistä muuten saavuttaisivat saman päämäärän vain hyvät ja fiksut ihmiset. Niin että osaatko jo itse erottaa, kumpi mahtaneekaan olla ihan oikeasti se reilumpi vaihtoehto?

huua kirjoitti:

>> >> Sehän kertoo melko vastaansanomattomasti juuri ihmisten jumalkaipuusta, yli rotu- kieli- ja heimorajojen.

>> Miksei sitä kaipuuta pitäisi täyttää saduilla? > Minusta syvimmät totuudet usein piilevät eksakteimmillaan nimenomaan fiktiossa - ei niinkään faktassa, joka esittää eksplisiittistä. Eksaktina ilmaisuna fiktio ei totuutta välitä, mutta se on löydettävissä sieltä omakohtaisen oivalluksen kautta. > Fakta-esitys antaa vähemmän tilaa sellaiselle. > Valmiiksi pureskeltua ikään kuin, sellaista, jota voi sitten toistaa sanasta sanaan käsittämättä oikeasti koko jutusta mitään.

panteisti kirjoitti:

>> Miksei sitä kaipuuta pitäisi täyttää saduilla? > Minusta syvimmät totuudet usein piilevät eksakteimmillaan nimenomaan fiktiossa - ei niinkään faktassa, joka esittää eksplisiittistä. Eksaktina ilmaisuna fiktio ei totuutta välitä, mutta se on löydettävissä sieltä omakohtaisen oivalluksen kautta. > Fakta-esitys antaa vähemmän tilaa sellaiselle. > Valmiiksi pureskeltua ikään kuin, sellaista, jota voi sitten toistaa sanasta sanaan käsittämättä oikeasti koko jutusta mitään.

Lue lisää

Otsikko oli spontaani tunteenilmaisu. Tunne tuli tällaisista jutuista:

- Tykkään tavastasi ajatella.
- Kuinka samoin ajattelemmekaan!

Joo, samoin ajatellaan, mutta mitäs tulikaan sanotuksi niistä sanoista ... Verbaali kommunikointi parhaimmillaankin tuppaa saamaan korvan kuulemaan ihan eri jutun kuin suu oli sanonut.

Minkäkin tykkäsin ykkös-Matrixista. Muita mainitsemiasi en ole nähnytkään.

Sitten tuosta sanasta fakta. Sillä tarkoitetaan aika laillakin toisistaan poikkeavia asioita. Tieteellinen fakta on minusta aina sellainen, jota voi sillä hetkellä pitää todennäköisimpänä. Absoluuttiseksi totuudeksi en sitä koskaan nimittäisi.

Sana satu sitten. Sillä ainakin tarkoitimme ilmeisesti ihan eri juttua. Jos ajatellaan satua siinä merkityksessään, missä se yleisimmin on (esim. Kolme rosvoa, Prinsessa Ruusunen, ...), siihen suhtaudutaan nimenomaan satuna - ei siis oletatakaan sen sinänsä olevan totta. Mutta mielikuvitukselle ne eivät suinkaan esteitä aseta. Kunpa mytologioihin ja uskontojen pyhien kirjojen kirjoituksiin osattaisiinkin suhtautua yhtä itsenäisesti ajatellen!

Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että todellisuus ON tarua ihmeellisempää. Todellisuuden tajuaminen aitona, väärentämättömänä, ilman minkäänlaisia väärintulkintoja (edes tieteellisiä teorioita, jotka SAATTAVAT pohjautua vääriin hypoteeseihin), onkin sitten koko elämän kestävä haaste ja prosessi.

wayofcross... kirjoitti:

>>> Tuo oli yllättävää uskikselta. Tunnen nimittäin lukuisia uskovaisia, joita pitää "uskossa" nimenomaan seurakuntayhteys. No, siltä se ainakin on kovasti näyttänyt näin heidän ihojensa ulkopuolelta arvioiden ja heidän puheitaan kuunnellessa. >>>

-Kyllä seurakuntayhteys onkin erittäin tärkeä osa uskonelämän kannalta. Muuten en ota kantaa, viittaukseesi näennäiskristittyjen puheisiin ja havaintoihisi heidän elämäntavoistaan. Kukin on Jumalan edessä, ensikädessä, vastuussa itsestän sekä uskova, että ei-uskova.

>>> Jos olisit syntynyt vaikkapa Intiassa kunnon hinduperheeseen ja kasvanut kunnon hinduyhteisössä, oppinut rakastamaan koko kontekstiä, olisitko kuitenkin nyt ristin tien kannalla, wayofcross? Tiedän, vahvasti spekulatiivinen juttu: mistä voisit tietää, vai mitä? >>>

-Niin enpä voisikaan tietää, jos ei kukaan olisi Jumalan sanaa ja evankeliumia tullut julistamaan, mutta sellaisetkin kansat ja heimot Jumala kyllä osaa tuomita sen mukaan miten he ovat elämänsä eläneet omantuntonsa mukaan ja yhteisöjensä lakien ja moraalin mukaan, sekä elämässään tekemiensä valintojen mukaan.

Room.10:13 "Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
10:16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."

>>> Ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys taitaa perustua pohjimmiltaan ihan muille jutuille, kuten itsensä ja ympäristönsä kanssa rauhassa elämiseen. >>>

Uskon ratakaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä. Minä olen joskus kutsunut sitä jonkinlaiseksi "koti-ikäväksi", koska se on tunteena jotenkin samantyyppinen, jota joskus lapsena koki, kun oli ollut hieman pitempään jossain kaukana, pois kotoa ja perheen parista.

Lue lisää

tätä näin:

>>Uskon ratakaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä. Minä olen joskus kutsunut sitä jonkinlaiseksi "koti-ikäväksi", koska se on tunteena jotenkin samantyyppinen, jota joskus lapsena koki, kun oli ollut hieman pitempään jossain kaukana, pois kotoa ja perheen parista. >>

>Onko se sisäinen kaipaus välttämättä rauhan lisäksi yhteyden kaipuuta Jumalaan? Entäpä jos se sisäinen rauha on löytynyt tästä kaikesta ympärillä olevasta maailmasta ja sen erilaisista yksityiskohdista?

Mä en ole ikinä eläissäni uskonut persoonalliseen Jumalaan ja vaikka olenkin kuullut näistä eri nimisistä Jumalista,niin en ole koskaan tuntenut halua perehtyä niihin. Miksikö en? Koska mulla on aina ollut hyvä mieli jokaisesta uudesta aamusta ja jokaisesta uudesta illasta.Se että olen aina hakeutunut luontoon,eläinten lähelle,ihastellut taivasta sen kappaleita.Kuutamo öinä voin katsella kuuta pitkät ajat ja olla suu hymyssä sen kauneudesta ja siitä,että saan katsella sitä.Ja hyvä mieli mulle tärkeistä ihmisistä on näiden lisäksi riittänyt tekemään olon rauhalliseksi.Se että on rauhaa ,rakkautta ,koti,läheiset,luonto ja eläimet. Ne on ne mun rauhaan johtavat tiet.


Olen lapsesta lähtien siis ollut sidoksissa luontoon ja elänyt aina siinä uskossa,että Jumaluus löytyy silmiemme edestä ja meistä.
Olen toki miettinyt uskontotuntien lomassa,että mikähän juttu tää Taivaanisä on ja mistä kaikki voi olla niin varmoja sen olemassa olosta?

Kun ei meidän perheessä sitä taivaanisää ole koskaan pidetty tärkeenä eikä siitä ole edes puhuttu,kuin joskus jos olen koulupäivän päätteeksi kysynyt jotain taivaanisästä.

Vaikka olen siis kuullut jotain Jumalista,niin en ole ollut korvat auki tai sydän auki sille tiedolle mitä olen saanut.Ja jättänyt sen aina toisarvoiseksi tiedoksi.Niinkun yleensäkin sellaset asiat tuppaa jäämään,joista ei ole kiinnostunut tai ne ei ihmeemmin herätä uteliaisuutta.Ja uskontotunnit koin lähinnä tarina tunneiksi,joissa siis kerrottiin tarinaa miehestä nimeltä Jeesus ja kumppanit.En koskaan ymmärtänyt,että siihen olisi pitänyt uskoa.Aattelin vaan,että kiva kun ope kertoo tarinoita,ihan kun äiti iltasin satuja mutta open sadut vaan kuullosti pikkasen hurjemmilta.

Teininä ehkä tuli mietittyä kaverien kanssa tätä Jumala asiaa,mutta sillonkin se tuntui aina kuin olisi puhuttu ihan vieraalla kielellä,mitä ei ymmärrä.Ja vieläkin olen niin putkinäköinen,etten alkuasukkaiden tavoin osaa purra tätä kristillisyyttäkään oikeen mitenkään.

Onko se Jumalan kaipuu sitten olemassa ihan kaikilla?

panteisti kirjoitti:

>> Kun Jumala tarjoaa evankeliuminsa kautta pelastusta kaikille; niillekin joille se "ei kuuluisi", jos pelastukseen oikeutusta arvioitaisiin ihmisen "kunnollisuuden" mukaan, niin eikös se ole paljon reilumpaa kuin se että ihmisistä muuten saavuttaisivat saman päämäärän vain hyvät ja fiksut ihmiset. Niin että osaatko jo itse erottaa, kumpi mahtaneekaan olla ihan oikeasti se reilumpi vaihtoehto?

Lue lisää

>>> Oletko sitä mieltä, että jos joku on kuullut evankeliumin eikä ole uskonut että se on totta, hänen taivasmahdollisuutensa ovat menneet? >>>

-Ei ole kyse minun "mielipiteestäni", vaan siitä miten Jumala on sanassaan ilmoittanut, siis että ainoa tie Jumalan yhteyteen on Jeesus Kristus joka, on se "portti", jonka kautta ihminen voi päästä Jumalan valtakuntaan sisälle, siis omaan "taivasasuntoonsa".
Johanneksen evankeliumi:
14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

>>> Oletko sitä mieltä, että jos henkilö ei ole kertaakaan kuullut evankeliumia, hänet tuomitaan tekojensa ja "sydämen hyvyyden" perusteella? >>>

-Näin se on minun käsitykseni mukaan; valitettavasti en nyt juuri löytänyt kyseistä raamatun paikkaa tähän liitettäväksi. Mutta tokihan ihminen voi "olla kuulematta", vaikka evankeliumi olisi tarjolla, silloinkin on kuitenkin kyse siitä että ihminen ei tahdo ottaa sitä vastaan, jos ei esim. koskaan suostu kuuntelemaan vaikka sitä tarjottaisiin.

>>> Jos henkilö olisi muuten "hyvä" mutta ei usko evankeliumin olevan totta, hän joutuu helvettiin? >>>

-Jumala ei tarvitse ihmisen "hyvyyttä" vaan Hän katsoo sydämen asennetta, onko ihminen valmis nöyrtymään Hänen edessään ja tunnustamaan syntisyytensä, koska kaikki me olemme kuitenkin syntisiä ja kirottuja, koko ihmissuku siitä lähtien, kun ensimmäiset ihmiset pettivät Jumalan luottamuksen ja rikkoivat luojaansa vastaan. Jeesus Kristus ainoataan voi antaa meille sen sovitustyön lunastuksen, joka on ainoa pätevä "passi" Jumalan yhteyteen.

>>> Eikö silloin evankeliumin kertominen sellaiselle, joka ei sitä usko, ole puhdasta pahantekeväisyyttä? >>>

-Ei tietenkään; olen antanut sinulle jo hyviä esimerkkejä, jotka osoittavat että evankeliumin kautta on kaikilla paremmat madollisuudet pelastua kuin. ns. lain kautta. Vai oletko sitä mieltä, että joku sellainen joka muuten olisi "hyvä", ei voisikaan sitten pelastua jostain syystä? Mikähän sellainen syy voisi olla. Ylimielisyys Jumalaa kohtaan? No, sellainen ihminen ei sitten varmastikaan pystyisi taivaassa olemaankaan, kun siellä ylistellään Jumalaa...

wayofcross... kirjoitti:

>>> Oletko sitä mieltä, että jos joku on kuullut evankeliumin eikä ole uskonut että se on totta, hänen taivasmahdollisuutensa ovat menneet? >>>

-Ei ole kyse minun "mielipiteestäni", vaan siitä miten Jumala on sanassaan ilmoittanut, siis että ainoa tie Jumalan yhteyteen on Jeesus Kristus joka, on se "portti", jonka kautta ihminen voi päästä Jumalan valtakuntaan sisälle, siis omaan "taivasasuntoonsa".
Johanneksen evankeliumi:
14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

>>> Oletko sitä mieltä, että jos henkilö ei ole kertaakaan kuullut evankeliumia, hänet tuomitaan tekojensa ja "sydämen hyvyyden" perusteella? >>>

-Näin se on minun käsitykseni mukaan; valitettavasti en nyt juuri löytänyt kyseistä raamatun paikkaa tähän liitettäväksi. Mutta tokihan ihminen voi "olla kuulematta", vaikka evankeliumi olisi tarjolla, silloinkin on kuitenkin kyse siitä että ihminen ei tahdo ottaa sitä vastaan, jos ei esim. koskaan suostu kuuntelemaan vaikka sitä tarjottaisiin.

>>> Jos henkilö olisi muuten "hyvä" mutta ei usko evankeliumin olevan totta, hän joutuu helvettiin? >>>

-Jumala ei tarvitse ihmisen "hyvyyttä" vaan Hän katsoo sydämen asennetta, onko ihminen valmis nöyrtymään Hänen edessään ja tunnustamaan syntisyytensä, koska kaikki me olemme kuitenkin syntisiä ja kirottuja, koko ihmissuku siitä lähtien, kun ensimmäiset ihmiset pettivät Jumalan luottamuksen ja rikkoivat luojaansa vastaan. Jeesus Kristus ainoataan voi antaa meille sen sovitustyön lunastuksen, joka on ainoa pätevä "passi" Jumalan yhteyteen.

>>> Eikö silloin evankeliumin kertominen sellaiselle, joka ei sitä usko, ole puhdasta pahantekeväisyyttä? >>>

-Ei tietenkään; olen antanut sinulle jo hyviä esimerkkejä, jotka osoittavat että evankeliumin kautta on kaikilla paremmat madollisuudet pelastua kuin. ns. lain kautta. Vai oletko sitä mieltä, että joku sellainen joka muuten olisi "hyvä", ei voisikaan sitten pelastua jostain syystä? Mikähän sellainen syy voisi olla. Ylimielisyys Jumalaa kohtaan? No, sellainen ihminen ei sitten varmastikaan pystyisi taivaassa olemaankaan, kun siellä ylistellään Jumalaa...

Lue lisää

Käypä vastaamassa minun viesteihini. Siellä on useampi sinua odottamassa.

wayofcross... kirjoitti:

>>> Oletko sitä mieltä, että jos joku on kuullut evankeliumin eikä ole uskonut että se on totta, hänen taivasmahdollisuutensa ovat menneet? >>>

-Ei ole kyse minun "mielipiteestäni", vaan siitä miten Jumala on sanassaan ilmoittanut, siis että ainoa tie Jumalan yhteyteen on Jeesus Kristus joka, on se "portti", jonka kautta ihminen voi päästä Jumalan valtakuntaan sisälle, siis omaan "taivasasuntoonsa".
Johanneksen evankeliumi:
14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

>>> Oletko sitä mieltä, että jos henkilö ei ole kertaakaan kuullut evankeliumia, hänet tuomitaan tekojensa ja "sydämen hyvyyden" perusteella? >>>

-Näin se on minun käsitykseni mukaan; valitettavasti en nyt juuri löytänyt kyseistä raamatun paikkaa tähän liitettäväksi. Mutta tokihan ihminen voi "olla kuulematta", vaikka evankeliumi olisi tarjolla, silloinkin on kuitenkin kyse siitä että ihminen ei tahdo ottaa sitä vastaan, jos ei esim. koskaan suostu kuuntelemaan vaikka sitä tarjottaisiin.

>>> Jos henkilö olisi muuten "hyvä" mutta ei usko evankeliumin olevan totta, hän joutuu helvettiin? >>>

-Jumala ei tarvitse ihmisen "hyvyyttä" vaan Hän katsoo sydämen asennetta, onko ihminen valmis nöyrtymään Hänen edessään ja tunnustamaan syntisyytensä, koska kaikki me olemme kuitenkin syntisiä ja kirottuja, koko ihmissuku siitä lähtien, kun ensimmäiset ihmiset pettivät Jumalan luottamuksen ja rikkoivat luojaansa vastaan. Jeesus Kristus ainoataan voi antaa meille sen sovitustyön lunastuksen, joka on ainoa pätevä "passi" Jumalan yhteyteen.

>>> Eikö silloin evankeliumin kertominen sellaiselle, joka ei sitä usko, ole puhdasta pahantekeväisyyttä? >>>

-Ei tietenkään; olen antanut sinulle jo hyviä esimerkkejä, jotka osoittavat että evankeliumin kautta on kaikilla paremmat madollisuudet pelastua kuin. ns. lain kautta. Vai oletko sitä mieltä, että joku sellainen joka muuten olisi "hyvä", ei voisikaan sitten pelastua jostain syystä? Mikähän sellainen syy voisi olla. Ylimielisyys Jumalaa kohtaan? No, sellainen ihminen ei sitten varmastikaan pystyisi taivaassa olemaankaan, kun siellä ylistellään Jumalaa...

Lue lisää

minä olen tuhon oma. Koska en koe tarvetta enkä oikeestaan edes suostu kuuntelemaankaan Jumalan sanaa ja evankeliumia. En ainakaan ajatuksella.

En koe sille minkäänlaista tarvetta. Jumalan puuttuminen elämästäni ei tunnu aiheuttavan minulle minkäänlaista pahaa oloa eikä putteen tunnetta. Tunnenhan kuitenkin käsitykseni mukaan "Jumalallisia" tunteita mm.ihan arkisilta näyttävien asioiden tiimoilta.

Tänäänkin taas parkkeerasin kahvikupposeni kanssa läppäri sylissä tuohon pihamaallemme ja olin aivan haltioitunut kauniista ruskasta.Puut loistavat monissa eri ruskan väreissä ja ilmassa tuoksuu syksy. :)

Varmaan järjettömän tuntuista joidenkin mielestä tuollaisesta haltioitua,tapahtuuhan sama ilmiö joka vuosi.

Oikeestaan koko Jumalallista sana on hahmottunut vasta useiden miettimisien jälkeen,mitä se sana pitää sisällään. Äitini tapasi aina kuvata jotain suurenmoisia tunteita ja ihastusta herättäviä asioita sanomalla "se oli Jumallallista".Jotain suorastaan hämmästyttävän upeeta tai hienoa oli siis tunteiden kanssa kosketuksessa.

Oikeestaan ymmärrän vertauskuvaa vasta nyt aikuisena. Lapsena ne tunteet oli toki mahtavia ja hämmentäviä,kuten aikuisenakin,mutta niistä ehkä käytti sanaa mahtavaa tai upea tunne.

Oikeestaan panteismin myötä,kun tutustuin sen nimen sisältöön avautui tämä Jumalallisuuden merkitys sanana ja vertauskuvana. Ettei Jumalallisuus ole vain uskovaisten etuoikeus ja kuvaa vain karkeasti uskonnollisuutta. Se symboloi myös suuria hyvänolon tunteita,jotain sellaisia joita ei ehkä sanoin kykene kuvaamaan.

Siis Jumalallisuus lienee "hyvää" ja "oikealta" tuntuvaa ennen kaikkea??

firerose kirjoitti:

minä olen tuhon oma. Koska en koe tarvetta enkä oikeestaan edes suostu kuuntelemaankaan Jumalan sanaa ja evankeliumia. En ainakaan ajatuksella.

En koe sille minkäänlaista tarvetta. Jumalan puuttuminen elämästäni ei tunnu aiheuttavan minulle minkäänlaista pahaa oloa eikä putteen tunnetta. Tunnenhan kuitenkin käsitykseni mukaan "Jumalallisia" tunteita mm.ihan arkisilta näyttävien asioiden tiimoilta.

Tänäänkin taas parkkeerasin kahvikupposeni kanssa läppäri sylissä tuohon pihamaallemme ja olin aivan haltioitunut kauniista ruskasta.Puut loistavat monissa eri ruskan väreissä ja ilmassa tuoksuu syksy. :)

Varmaan järjettömän tuntuista joidenkin mielestä tuollaisesta haltioitua,tapahtuuhan sama ilmiö joka vuosi.

Oikeestaan koko Jumalallista sana on hahmottunut vasta useiden miettimisien jälkeen,mitä se sana pitää sisällään. Äitini tapasi aina kuvata jotain suurenmoisia tunteita ja ihastusta herättäviä asioita sanomalla "se oli Jumallallista".Jotain suorastaan hämmästyttävän upeeta tai hienoa oli siis tunteiden kanssa kosketuksessa.

Oikeestaan ymmärrän vertauskuvaa vasta nyt aikuisena. Lapsena ne tunteet oli toki mahtavia ja hämmentäviä,kuten aikuisenakin,mutta niistä ehkä käytti sanaa mahtavaa tai upea tunne.

Oikeestaan panteismin myötä,kun tutustuin sen nimen sisältöön avautui tämä Jumalallisuuden merkitys sanana ja vertauskuvana. Ettei Jumalallisuus ole vain uskovaisten etuoikeus ja kuvaa vain karkeasti uskonnollisuutta. Se symboloi myös suuria hyvänolon tunteita,jotain sellaisia joita ei ehkä sanoin kykene kuvaamaan.

Siis Jumalallisuus lienee "hyvää" ja "oikealta" tuntuvaa ennen kaikkea??

Lue lisää

Kylläpä kyllä, ihan oikein; ruska on varmaankin juuri sen takia niin loistava että saa vielä nauttia hetken väri-iloittelusta, ennen kuin kaikki riisutaan ja tulee ankea loka- ja marraskuu synkeydessään... Hienoa sille joka osaa luonnon kauneudesta nauttia.

firerose kirjoitti:

tätä näin:

>>Uskon ratakaisussa onkin kyse siitä, että ihminen hakee sitä sisäistä rauhaa ja yhteyttä Jumalaan, jota jokainen pohjimmiltaan kaipaa joko tietoisena tai tiedostamattaan, ollen tietoinen ratkaisun mahdollisuudesta tai ei, mutta sellainen kaipaus on kuitenkin sisäänrakentuneena jokaisessa ihmisessä. Minä olen joskus kutsunut sitä jonkinlaiseksi "koti-ikäväksi", koska se on tunteena jotenkin samantyyppinen, jota joskus lapsena koki, kun oli ollut hieman pitempään jossain kaukana, pois kotoa ja perheen parista. >>

>Onko se sisäinen kaipaus välttämättä rauhan lisäksi yhteyden kaipuuta Jumalaan? Entäpä jos se sisäinen rauha on löytynyt tästä kaikesta ympärillä olevasta maailmasta ja sen erilaisista yksityiskohdista?

Mä en ole ikinä eläissäni uskonut persoonalliseen Jumalaan ja vaikka olenkin kuullut näistä eri nimisistä Jumalista,niin en ole koskaan tuntenut halua perehtyä niihin. Miksikö en? Koska mulla on aina ollut hyvä mieli jokaisesta uudesta aamusta ja jokaisesta uudesta illasta.Se että olen aina hakeutunut luontoon,eläinten lähelle,ihastellut taivasta sen kappaleita.Kuutamo öinä voin katsella kuuta pitkät ajat ja olla suu hymyssä sen kauneudesta ja siitä,että saan katsella sitä.Ja hyvä mieli mulle tärkeistä ihmisistä on näiden lisäksi riittänyt tekemään olon rauhalliseksi.Se että on rauhaa ,rakkautta ,koti,läheiset,luonto ja eläimet. Ne on ne mun rauhaan johtavat tiet.


Olen lapsesta lähtien siis ollut sidoksissa luontoon ja elänyt aina siinä uskossa,että Jumaluus löytyy silmiemme edestä ja meistä.
Olen toki miettinyt uskontotuntien lomassa,että mikähän juttu tää Taivaanisä on ja mistä kaikki voi olla niin varmoja sen olemassa olosta?

Kun ei meidän perheessä sitä taivaanisää ole koskaan pidetty tärkeenä eikä siitä ole edes puhuttu,kuin joskus jos olen koulupäivän päätteeksi kysynyt jotain taivaanisästä.

Vaikka olen siis kuullut jotain Jumalista,niin en ole ollut korvat auki tai sydän auki sille tiedolle mitä olen saanut.Ja jättänyt sen aina toisarvoiseksi tiedoksi.Niinkun yleensäkin sellaset asiat tuppaa jäämään,joista ei ole kiinnostunut tai ne ei ihmeemmin herätä uteliaisuutta.Ja uskontotunnit koin lähinnä tarina tunneiksi,joissa siis kerrottiin tarinaa miehestä nimeltä Jeesus ja kumppanit.En koskaan ymmärtänyt,että siihen olisi pitänyt uskoa.Aattelin vaan,että kiva kun ope kertoo tarinoita,ihan kun äiti iltasin satuja mutta open sadut vaan kuullosti pikkasen hurjemmilta.

Teininä ehkä tuli mietittyä kaverien kanssa tätä Jumala asiaa,mutta sillonkin se tuntui aina kuin olisi puhuttu ihan vieraalla kielellä,mitä ei ymmärrä.Ja vieläkin olen niin putkinäköinen,etten alkuasukkaiden tavoin osaa purra tätä kristillisyyttäkään oikeen mitenkään.

Onko se Jumalan kaipuu sitten olemassa ihan kaikilla?

Lue lisää

Vaikutat ihan rehelliseltä ja avoimelta kommentissasi, mutta koska en tiedä minkä ikäinen olet, niin en osaa sanoa onko Jumalan kutsu osunut vielä kohdallesi. Uskon kuitenkin että jokaista ihmistä Jumala kutsuu ja vetää puoleensa ajallaan; se vain voi vaihdella eri ihmisillä, että milloin se tapahtuu ja milloin se tilanne ns. tulee omalle kohdalle.

Hienoa että kirjoituksestasi päätellen sinulla vaikuttaa olevan elämä hyvällä mallilla ja osaat nauttia luonnosta ja eläimistä, ja että osaat välittää muista ihmisistä; voisi sanoa että sinulla on aihetta kiittää Jumalaa, siitä että elämässäsi asiat ovat hyvin. Tahdon toivottaa elämääsi kaikkea hyvää ja Jumalan Siunausta edelleen.

wayofcross... kirjoitti:

Vaikutat ihan rehelliseltä ja avoimelta kommentissasi, mutta koska en tiedä minkä ikäinen olet, niin en osaa sanoa onko Jumalan kutsu osunut vielä kohdallesi. Uskon kuitenkin että jokaista ihmistä Jumala kutsuu ja vetää puoleensa ajallaan; se vain voi vaihdella eri ihmisillä, että milloin se tapahtuu ja milloin se tilanne ns. tulee omalle kohdalle.

Hienoa että kirjoituksestasi päätellen sinulla vaikuttaa olevan elämä hyvällä mallilla ja osaat nauttia luonnosta ja eläimistä, ja että osaat välittää muista ihmisistä; voisi sanoa että sinulla on aihetta kiittää Jumalaa, siitä että elämässäsi asiat ovat hyvin. Tahdon toivottaa elämääsi kaikkea hyvää ja Jumalan Siunausta edelleen.

Lue lisää

30 ja rapiat päälle. :)

Kiitos kaikkea hyvää sinullekkin. Jumalan siunausta en toivota,koska se olisi minulta tullessa tekopyhää.

todellisuuden luulen?

siis. kirjoitti:

todellisuuden luulen?

voisin tietää, millaiseksi sinä sen luulet?

EJKR kirjoitti:

voisin tietää, millaiseksi sinä sen luulet?

väärin kirjoituksesi; "Todellisuus on ihmeellisempi kuin luulemmekaan."

jatketaan...

sitten kirjoitti:

väärin kirjoituksesi; "Todellisuus on ihmeellisempi kuin luulemmekaan."

jatketaan...

kuului: Millaiseksi siis todellisuuden luulen?

Käytit yksikön 1. persoonamuotoa. Kysyit jotain, josta en voi tietää mitään, koska en sinua tunne.

EJKR kirjoitti:

kuului: Millaiseksi siis todellisuuden luulen?

Käytit yksikön 1. persoonamuotoa. Kysyit jotain, josta en voi tietää mitään, koska en sinua tunne.

monikko koostuu yksiköistä, sinullakin.

että. kirjoitti:

monikko koostuu yksiköistä, sinullakin.

Monille tuttu, vaikkakin usein heikosti tiedostettu kuvitelma lienee, että me voimme ymmärtää tämän todellisuuden niin hyvin, että voimme hallita sitä. Elämässä näyttää käyvän usein niin, että saa huomata, ettei todellisuus olekaan meidän ymmärryksellämme hallittavissa.

EJKR kirjoitti:

Monille tuttu, vaikkakin usein heikosti tiedostettu kuvitelma lienee, että me voimme ymmärtää tämän todellisuuden niin hyvin, että voimme hallita sitä. Elämässä näyttää käyvän usein niin, että saa huomata, ettei todellisuus olekaan meidän ymmärryksellämme hallittavissa.

Lue lisää

"Monille tuttu, vaikkakin usein heikosti tiedostettu kuvitelma lienee, että me voimme ymmärtää tämän todellisuuden niin hyvin, että voimme hallita sitä."

Voimme hallita todellisuutta, vai tulla toimeen ympäristön kanssa?

minun tekstiäni kirjoitti:

"Monille tuttu, vaikkakin usein heikosti tiedostettu kuvitelma lienee, että me voimme ymmärtää tämän todellisuuden niin hyvin, että voimme hallita sitä."

Voimme hallita todellisuutta, vai tulla toimeen ympäristön kanssa?

Lue lisää

kun en tiedä, mitä sisällytät sanoihin toimeen tuleminen.

Ja mistä sen tietää, vaikka teksti joskus tuntuisi omaltasi.

EJKR kirjoitti:

kun en tiedä, mitä sisällytät sanoihin toimeen tuleminen.

Ja mistä sen tietää, vaikka teksti joskus tuntuisi omaltasi.

voi tietääkkään.

varmana kirjoitti:

voi tietääkkään.

asia on nähtävä. Mutta kiitos asiallisesta keskustelusta.

Miksi on (onko?) tärkeää, että muut ihmiset ajattelevat/ kokevat samalla tavalla?

vesitomu kirjoitti:

Miksi on (onko?) tärkeää, että muut ihmiset ajattelevat/ kokevat samalla tavalla?

Minun mielestäni ei periaatteessa ole lainkaan tärkeää, ajattelevatko muut samalla tavalla. Ihmisellä täytyy olla vapaus ajatella, näin uskon.

Tosin maailmassa, jossa lasten ympärileikkaukset, kunniamurhat yms. ovat arkipäivää, voidaan kysyä, onko tällaiseen kulttuurirelativismiin syytä- onko kaikki ajattelun kulttuuri automaattisesti sellaisenaan hyvää ja loukkaamatonta, vaikka sen vaikutukset olisivat jollekin osapuolelle tuhoisia? Ja jos ei, niin millaista kulttuuria tai ajattelua tulisi pitää kelvollisena?

Sori, meni offtopiciksi, en kirjoita ylläolevan kappaleen aiheesta enempää.

keksi mitään esim. yleishyödyllisiä
ööh hyödykkeitä, psyykkisiä toiminnallisia johtaen johonkin konkreettiseen, jotka kuuluisivat vain esim. jompaankumpaan, eivätkä toiseen..

Sikäli kun käännyttämismeininki on vahvana molemmin puolin, mutta vastaukset tänne tulleet (ainakin ateistien, ei kai tänne muita ole hirveästi tainnut tullakaan?) ovat sitä mieltä, että kyse on henk. koht. mieltymyksestä =/

vesitomu kirjoitti:

keksi mitään esim. yleishyödyllisiä
ööh hyödykkeitä, psyykkisiä toiminnallisia johtaen johonkin konkreettiseen, jotka kuuluisivat vain esim. jompaankumpaan, eivätkä toiseen..

Sikäli kun käännyttämismeininki on vahvana molemmin puolin, mutta vastaukset tänne tulleet (ainakin ateistien, ei kai tänne muita ole hirveästi tainnut tullakaan?) ovat sitä mieltä, että kyse on henk. koht. mieltymyksestä =/

Lue lisää

ni en oikeestaan keksi muuta,kun että uskovaisena tässä maailmassa saa ehkä enemmän huomiota,kuin ateistina.

Seurakunnat ovat yleensä näkyvissä,kun taas ateistit ovat usein yksilöitä ilman ryhmää joka toimii ateismin hyväksi.Onhan toki vapaa-ajattelijat ja humanit.Sekä muita pieniä porukoita,joilla ei viellä kovinkaan paljoa asemaa Suomessa.

Politiikassa on uskovana varmaan myös helpompaa vaikuttaa,onhan kirkollinen puoluekkin olemassa. :)

Eli uskovaisena ja seurakunnan jäsenenä saa ehkä osakseen enemmän näkyvyyttä.Toisaalta en usko,että moni ateisti edes haluaa olla näkyvissä.Tai haluaisi ateismillaan vaikuttaa asioihin,mutta on toki ateistit ajaneet kouluihin elämänkatsomustietoa.

Näyttää vaan sille,että uskovaisena saa enemmän ääntä kuuluviin.Perustuuhan uskonnollisuus ikivanhoihin perinteisiin.

Mutta ilman kaikkea tätä ajattelen juuri niin et henkilökohtainen mieltymys ja kutsumus vaikuttaa uskon asioissa.

Ehkä uskontoa on siis helppoa käyttää ns. keppihevosenakin omia etuja ajaen??

firerose kirjoitti:

ni en oikeestaan keksi muuta,kun että uskovaisena tässä maailmassa saa ehkä enemmän huomiota,kuin ateistina.

Seurakunnat ovat yleensä näkyvissä,kun taas ateistit ovat usein yksilöitä ilman ryhmää joka toimii ateismin hyväksi.Onhan toki vapaa-ajattelijat ja humanit.Sekä muita pieniä porukoita,joilla ei viellä kovinkaan paljoa asemaa Suomessa.

Politiikassa on uskovana varmaan myös helpompaa vaikuttaa,onhan kirkollinen puoluekkin olemassa. :)

Eli uskovaisena ja seurakunnan jäsenenä saa ehkä osakseen enemmän näkyvyyttä.Toisaalta en usko,että moni ateisti edes haluaa olla näkyvissä.Tai haluaisi ateismillaan vaikuttaa asioihin,mutta on toki ateistit ajaneet kouluihin elämänkatsomustietoa.

Näyttää vaan sille,että uskovaisena saa enemmän ääntä kuuluviin.Perustuuhan uskonnollisuus ikivanhoihin perinteisiin.

Mutta ilman kaikkea tätä ajattelen juuri niin et henkilökohtainen mieltymys ja kutsumus vaikuttaa uskon asioissa.

Ehkä uskontoa on siis helppoa käyttää ns. keppihevosenakin omia etuja ajaen??

Lue lisää

koska elämme demokratiassa:

uskovaiset ja uskomattomat ovat samojen lakien ja säännösten alla.

Jos katsoo niitä, joilla on eniten,
voi todeta,
että uskontoa ei tarvita keppihevoseksi, vaan rajoittamatonta
kapitalismia.

Kapitalismi on tavallaan uuden ajan kirkko,
koska valtio tukee kapitalismia,
ja säätää sellaisia lakeja, jotka suojelevat ja
vaurastuttavat näitä yltiökapitalisteja.

vesitomu kirjoitti:

koska elämme demokratiassa:

uskovaiset ja uskomattomat ovat samojen lakien ja säännösten alla.

Jos katsoo niitä, joilla on eniten,
voi todeta,
että uskontoa ei tarvita keppihevoseksi, vaan rajoittamatonta
kapitalismia.

Kapitalismi on tavallaan uuden ajan kirkko,
koska valtio tukee kapitalismia,
ja säätää sellaisia lakeja, jotka suojelevat ja
vaurastuttavat näitä yltiökapitalisteja.

Lue lisää

olet kyllä ihan oikeessa :) Ehkä mun heitto oli pikkasen muinaishistoriaa ;)

Sä olet kyllä fiksu sälli,pakko todeta. :)

firerose kirjoitti:

olet kyllä ihan oikeessa :) Ehkä mun heitto oli pikkasen muinaishistoriaa ;)

Sä olet kyllä fiksu sälli,pakko todeta. :)

kylläpä vaivaannuttaa
moiset kehut (ö_ö)

vesitomu kirjoitti:

kylläpä vaivaannuttaa
moiset kehut (ö_ö)

mitä olen sun viestejä lukenut sä ainakin oikeesti funtsaat mitä kirjottelet ja olet asioista perillä. Aina mielenkiinnolla luen sun tekstejä,koska niistä saa itsekin ajateltavaa ja oppii joka kerta jotain uutta.

Sitten sulla on viellä sellai asiallinen tatsi kaikkiin kirjottelijoihin *nostaa hattua*