historian oppitunnilla, että elämän alku maapallolla ja universumissa ei ole kenenkään tiedossa.
Saanko sanoa myös, että jos joku väittää tietävänsä noista asioista ainoan oikean totuuden, niin hän on rehellisesti sanottuna valehtelija.
Pitääkö minun siis sievistellä tuollaista totuutta, etten loukkaa ns. uskovaisia?
Saanko sanoa myös, että jos joku väittää tietävänsä noista asioista ainoan oikean totuuden, niin hän on rehellisesti sanottuna valehtelija.
Pitääkö minun siis sievistellä tuollaista totuutta, etten loukkaa ns. uskovaisia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta sivistynyt ihminen kunnioittaa myös lähimmäisensä vakaumusta - ainakin silloin, kun tuo vakaumus ei ole johtamassa vahingollisiin toimiin. Oman, aidon uskomuksensa kertovaa ihmistä ei pidä nimittää valehtelijaksi sen takia, että tuo uskomus on kyseenalainen tai sen totuusarvo yleisesti kiistetty. (Ihminenhän valehtelee silloin, kun hän puhuu/kirjoittaa vastoin parempaa tietoaan, tahallisesti.)
Sen sijaan jokaisella pitää olla oikeus ilmaista oma mielipiteensä mutta halveksimatta ja ilmaisutavoin loukkaamatta toisin ajattelevia.
(Ihminenhän valehtelee silloin, kun hän puhuu/kirjoittaa vastoin parempaa tietoaan, tahallisesti.)
Niinpä.
Jos oikeasti tietää,
että kukaan ei ainakaan vielä tiedä yhtään mitään universumin synnystä ja mahdollisesta lopusta,
ja silti toistaa
jonkin uskonnon väittämiä totuutena,
niin eikö silloin erityisen tahallisesti sekoita uskon ja tiedon.
Onko joku yksi henkilö luonut kaiken vai ei?
Onko toinen tyyppi ainoa Tie ,Totuus ja Elämä?
Onko todisteita taivaasta tai helvetistä?
Poimitaanko ihmisiä Maasta ennen planeettamme loppua?
Jos poimitaan, niin onko valintaperusteena usko?
jne.
Olen syvästi loukkaantunut minulle syötetyistä valheista eli tahallisesti tiedoksi muutetuista uskomuksista!