että Jumalaa ei ole olemassa, vai onko Jumalan olemattomuus aivotoimintani automaattinen lopputuote?
Sulatanko minä ruokaa, vai sulattaako ruumiini ruoan automaattisesti?
Jos tulisin uskoon, niin olisiko uskoontuloni aivojeni sähkökemiallisten prosessien tuottamaa, vai ohjaisinko minä jollain ihme konstilla aivojeni sähkökemiallista prosessia kohti uskoontuloa?
Tämmöistä fundeeraan niin tasaseen ja tarkkaan.
Sulatanko minä ruokaa, vai sulattaako ruumiini ruoan automaattisesti?
Jos tulisin uskoon, niin olisiko uskoontuloni aivojeni sähkökemiallisten prosessien tuottamaa, vai ohjaisinko minä jollain ihme konstilla aivojeni sähkökemiallista prosessia kohti uskoontuloa?
Tämmöistä fundeeraan niin tasaseen ja tarkkaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
aivoissa sijaitsevaksi määritetty jumala=
yhtä todellinen kuin tietoisuus periaatteessa.
ei teistinen kaikkivoipa tietenkään, mutta ei olematonkaan, eikä välttämättä merkityksetön, ei välttämättä harha.
Pään sisäiset tapahtumat voivat olla hyvin merkityksellisiä- yleensä subjektiivisesti (jos et onnistu tuottamaan niitä esim. taiteeksi tms), eikä niinä minään muuna tarvitse pitää kuin subjektiivisina kokemuksina:
se että esim. vain sinä koet jäätelönsyönnin makunautinnon juuri nyt, ja ettei kukaan todennäköisesti saa tietää kuinka hyvältä se suussasi maistui, ei pitäisi haitata makunautintoasi.
tai avoissani tapahtuu toimintaa, joka yrittää tiedostaa sitä, onko ajatteluprosessini tahdonalaista vai parasympaattista tahdosta riippumatonta toimintaa.
Tahdonko minä tuottaa niitä prosesseja aivoissani, vai tuottavatko prosessit aivoissani tahtoa?
Miten tekee Jumala?
... tapahtumat keskittyvät käsittääkseni suurimmalta osaltaan sinne, minne tietoisuus ei "näe". Toisin sanoen myös suurin osa ajattelutyöstä tapahtuu niin, ettei ajattelija itse sitä huomaakaan. Kun jokin prosessi ikään kuin valmistuu, se lähettää tuotteen tietoisuuteen, jossa tuumataan, että kas, oivalsinpas jotain.
Pidän melkoisen todennäköisenä sitä, että suurin osa siitä, mitä kerromme itsellemme ja muille tekojemme motiiveiksi, ovat parhaimmillaankin vain hyviä arvauksia. Meillä on yleensä tarve selittää, miksi tein tämän ja tuon, jotta tuntuisi siltä, että on mukamas kontrollissa ja tekisi hyvinkin tietoisia valintoja.
Sitten kun jotakin hyvin yllättävää tapahtuu, varsinkin jos itse tekee jotain hyvin yllättävää, tulee helposti sellainen vaikutelma kuin olisi menettänyt hallinnan - vaikka sitä ei lähtökohtaisesti ollutkaan - ja siitä seuraa useimmiten pelkoja, ahdistusta tai jopa paniikkia. Kenties sitä pelkää "tulevansa hulluksi".
Jos joku tuntee tuon luettuaan tarvetta perätä lähteitäni tai taustalla olevia tutkimuksia, sanon: turha vaiva. Ei niitä ole. Esitin vain oman käsitykseni sellaisena, joksi se on tässä elämäni vaiheessa muotoutunut. Toki taustalla on vaikka mitä, elettyä elämää ja tiedonjyväsiä sieltä sun täältä, enkä niiden osoitetta kykene enää nimeämään.
Minusta pohdit hyvinkin kiinnostavaa asiaa, m.m.t. ja esität ihan hyviä kysymyksiä.
kannattaa alkaa lämmittelemään vaimokettaan (jos sellainen on), jos mielesi sinun tekevi:)
koko ajan harrastaa? Välillä tekee mieli olla syvällinen.
on aivan pakko olla syvällinen, niin vastaus noihin kysymyksiisi on kait enimmäkseen "kyllä".
No niin, nyt voit mennä lämmittämään vaimoasi:)
oleman paikalla, joten pitäisikö minun kenties vetää vain käteen. Joskus minä kyllä kadehdin Mr Flavor Flavia ja hänen näkemystään elämän tarkoituksesta seuratessani tätä vaimomatskua "reality" tv sarjaa.
Eräskin vaimomatsku paskoi herran kartanon lattialle, ja Hra Flav oli siitä kovin otettu.