Selaisin tuossa Arkistolaitoksen sivuja, missä olivat n. 19.000 sotavankina menehtyneen Neuvostovangin nimet.
Suurimman osan kuolinsyynä näytti olevan verenmyrkytys. Melko kummallista. Joittenkin kuolinsyynä näytti olevan äkkikuolema, olisiko tuo tulkittavissa nikkelihalvaukseksi ?
Suurimman osan kuolinsyynä näytti olevan verenmyrkytys. Melko kummallista. Joittenkin kuolinsyynä näytti olevan äkkikuolema, olisiko tuo tulkittavissa nikkelihalvaukseksi ?
Vastaukset 31
Vanhimmat
perusteet hukassa! Jos syyttää, niin pitää todistaa. Tavanomaisella suunpieksemisellä ei menisi yksikään juttu oikeudessa läpi ja sen jokainen ammattitaitoinen syyttäjä tietää.
Jos et muuta keksi, niin sinun pitää ainakin väärentää sopivat todisteet ja esitellä ne täällä. Täysin hatusta tempaistuilla arvauksilla ei ole mitään painoarvoa.
Jos paperissa lukee verenmyrkytys, niin se on verenmyskytys, jollet muuta voi todistaa. Jos paperissa on äkkikuolema, niin silloin vanki on kuollut äkkiä omasta tahdostaan. Jos kyseessä olisi ampuminen, niin paperissa lukisi niin.
Seuraavaksi pitää ilmeisesti tulla pyyhkeämään?
suurin osa kuollut nälkään. Verenmyrkytykseen kuolivat todennäköisesti lähes kaikki haavoittuneena vangiksi joutuneet, kas kun minkäänlaista lääkitystä ei ollut tarjota. Eipä ollut ruokaakaan riittävästi tarjota, joten siksi nämä nälkäkuolemat. Tuskin vankeja tahallisesti nälkään tai hoidon puutteeseen tapettiin...tilanne vain oli noihin aikoihin erittäin vaikea.
Vangeilla teetettiin ravintoannokseen nähden aivan liian raskaita töitä. Sitä ei voi kuitata millään ruokapulalla tai lääkepulalla. Annettu ruoka olisi riittänyt hengissäpysymiseen levossa, mutta vangeilla teetettiin tahallaan kovia töitä, jotka eivät edes tuottaneet eikä hyödyttäneet mitään. Eli silkkaa tahallista murhaamista siis.
Suomessa ei ollut juurikaan työleirejä. Kaikki esim. myrkytystapaukset kuolivat sotilassairaalassa. On se kumma kun vasemmistolaiskiihkoilijat heittävät täällä tarinaa ihan mututuntumalla.
Ihan tosissasiko väität, ettei vangeilla teetetty työtä? Lasten annokset ruokaa ja raskaat ulkotyöt talvipakkasella. Mitä muuta se on kuin tahallista tapattamista? Uhrimääräkin on jotain Katynin tasoa, joten eipä ole suomi-natseilla paljon varaa moralisoida naapurin tekemisiä.
>Ihan tosissasiko väität, ettei vangeilla teetetty työtä?<
No, työtä ja työtä. Joutuivathan nuo jälkensä siivoamaan ja parakkinsa kunnossa pitämään. Tuohon aikaan kun ei ollut tapana rikollisille maahantunkeutujille hotellimajoitusta järjestää.
Jos sinulla on heittää jotain linkkiä missä kerrotaan vangeilla teetetyn jotain ylivoimaisen raskasta työtä, tai että sairaita sekä haavoittuneita ei olisi yritetty sairaalassa hoitaa, niin laita ihmeessä linkkiä.
Pakkotyöleirejä oli NL:ssä ja Saksassa. Olivathan ne venäläiset sotavangit olleet lihavia ja hyväkuntoisia vangiksi jäädessään vai mitä?
Kerro ihmeessä, jos tiedät jonkun tutkijan, joka väittää että vangit eivät olleet esim. metsätöissä. Mikä hänen nimensä on?
Miksiköhän Suomessa annettiin ohjeet sotavankien työnteosta, jos kerran pakkotöitä oli vaan Venäjällä ja Saksassa?
http://koti.mbnet.fi/~thales/sotavangit.htm
Oikealla pakkotyöleirillä on ollut työkiintiöt ja jos kiintiöt ei täyty niin sitten ei tule ruokaakaan. Tälläisia leirejä en ole kuullut Suomessa olleen. Jos joku pystyy niin todistamaan niin sitten muutan mieltäni. Luotettavina pidettyjä sotavankejä oli ollut kyllä esim. maataloustöissä. Vankeja oli kuollut eniten sodan alkuvaiheessa kun maan elintarvikehuolto oli tiukoilla. Ko ohje johon oli viitattu oli puhtaaksikirjoittajan mukaan arviolta vuodelta 43.
Niin, Suomessahan ruoka-annokset olivat työmäärään nähden liian pienet joka tapauksessa, joten ruokaa ei tullut tarpeeksi vaikka olisi ylittänyt kiintiöt. Vankeja vartioivat aseistetut vartijat, eli eiköhän se aika pakko ollut. Kun lisäksi tiedetään, että vankeja "katosi" tuhansittain, niin eiköhän noita aseita myös käytetty. Kuolleisuuden lasku vuodesta 1943 liittyy samaan kuin Suomen hallituksen vaihto samana vuonna: sotatapahtumiin. Turpasaunan tiedettiin olevan edessä. Pupu meni pöksyyn. Alettiin esittää kiltimpää. Vuonna 1941 Venäjän luultiin vielä olevan Ranska, joten vankejakin kohdeltiin miten sattuu.
Mistä kuulit että vankeja katosi?
Olisiko aivan mahdotonta, että etsisit joskus itsekin jotain tietoa?
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=114796
hakea hellapuunsa talveksi! Et kai odota, että sotavangeille järjestetään majoitus 5 tähden Hotelli Hiltoniin?
Muistellaan vaan millä tavalla Venäjällä käsiteltiin sotavankeja. Siellä nimenomaa vangit tapettiin työhön ja mielivaltaan! Turha syyttää Suomea siitä, mitä itse on tuulut tehtyä!
Ymmärrän että sinun on tultava "tutkimuksissasi" haluamaasi johtopäätökseen. Lähteessäsi mainittiin ero otettujen ja punaisen ristin kirjaamien sotavankien välillä. Kai leireille viedyt vangit tulivat varsin pian punaisen ristin kortistoon. Kortistossa olevien vankien katoamista ei sanota tapahtuneen. Tuskin vankeja leireiltä katosi. Vartijalle tai työnantajalle olisi hankalampi selittää vangin katoamista viranomaisille.
Suurimman rikoksen inhimillisyyttä vastaan suomalaiset tekivät kun luovuttivat vangit sodan loputtua Neuvostoliittoon.
"Kortistossa olevien vankien katoamista ei sanota tapahtuneen"
Mitä nyt tuhat ammuttiin.
Mistä päättelit että metsätyöt rajoittuivat vain hellapuihin? En ole nähnyt lähteitä, joiden mukaan leirikuolleisuus olisi ollut Venäjällä suurempaa kuin Suomessa siinä vaiheessa, kun suomalaiset vielä luulivat Venäjän häviävän.
No olihan tuolloin sota käynnissä. Niskuroijat ammuttiin niille sijoilleen. Kun hiukan kasvat, saatat ymmärtää että kriisitilanteessa ei sotavangeilta lähdetä kysymään, viitsisivätkö ne siirtyä leirille, siiten jossainvaiheessa. Asia oli niin että se oli joko kuula kalloon tai käskyn välitön noudattaminen. Jotkut vangit ottivat luodin mielellään, pelätessään suomalaisia sotilaita jopa ihmissyöjiksi. Näinhän se Stalinin propaganda tulloin toimi. Omia sotilaita peloteltiin mitä ihmeellisimmillä tarinoilla suomalaisista.
...sotavankeja voidaan pitää töissä, ja kaikki vangin tekemä työ on pakkotyötä. Eihän hän muuten vanki olisikaan?
Suomessa oli poikkeuksellista sotavankien lähettäminen maatiloille töihin ilman vartijoita.
Kansainvälinen punainen risti lähetti säännöllisesti tarkastajiaan eri maiden vankileireille, mm. Suomeen ja Saksaan. Näiden tarkastajien työtä ei rajoitettu ainakaan Suomessa.
Oliko tuon litanian tarkoitus todistaa, että katoamisia ei tapahtunut? Niitä nimittäin tapahtui.
Voisivatko nuo kadoneet sotavangit olla puolta vaihtaneita?
Lisää löylyä saunojille:
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1453871911200
------Tuohon aikaan kun ei ollut tapana rikollisille maahantunkeutujille ----
Järjestäytyneen armeijan sotilas ei ole rikollinen, näin on sovittu kansainvälisin sopimuksin. Sitäpaitsi 1941 yksikään sotavanki ei jäänyt vangiksi rajan tällä puolen vaan itäpuolella eli Suomi oli maahantunkeutuja.
Sekä venäläisistä että suomalaisista sotavangeista on saatavan asiallista ja kiihkotonta tutkimustietoakin sekä omana kansallisarikiston projekteina että venäläisten tutkijoiden toimesta Venäjän arkistoissa:
Tilanne sotavankileireillä kärjistyi erityisen huonoksi talvella 1941-1942.
- Vankien joukkokuolleisuus alkoi joulukuussa 1941 ja jatkui alkusyksyyn 1942. Kymmenessä kuukaudessa kuoli kaikkiaan 16 000 neuvostosotavankia eli yli 80 prosenttia kaikista kuolleista, Westerlund havainnollisti.
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=114796
Dmitri Frolov, Suomalaisten sotavankien kuulustelupöytäkirjat:
Heinä- elokuussa tutkimusryhmämme, johon kuuluivat Teuvo Alava, Reijo Nikkilä ja tämän artikkelin kirjoittaja, sai mahdollisuuden työskennellä Karjalan tasavallan yhteiskuntapoliittisten liikkeiden ja järjestöjen valtion arkistossa (GAOPDFK). Työskentelyn aikana löysimme yli 60 suomalaisten ja saksalaisten sotavankien kuulustelupöytäkirjaa. Suurin osa niistä ajoittuu vuosille 1942-1944.
http://www.metropoli.fi/sotavangit/perus.php?id=112
Jarmo Tammenmaa, Talvisota. Suomalaiset sotavankileirien saaristossa
http://www.metropoli.fi/sotavangit/perus2.php?id=98
- - - - - -
Tutkimuksissa on varmastikin paljon puutteita vielä, mutta yleiskuva sodanaikaisista karkotuksista ja vankikuolemista lienee aika hyvin selvillä, ja tutkimuksetkin jatkuvat.
On otettava myös huomioon, että enempää Suomi kuin Neuvostoliittokaan eivät vahvistaneet Geneven vuoden 1929 sopimusta, mutta lupasivat Punaiselle Ristille noudattaa sen määräyksiä.
tapahtui molemmin puolin vankileireillä. Ehkäpä kaikkein parhaiten vallitsevaa tilannetta kuvaa useiden suomalaisten sotavankien kertomukset siitä, kun venäläiset vanginvartijat valmistivat oman ateriansa tuoreesta RUOHOSTA paremman ravinnon puuttuessa heidän osaltaan.
"Oli kuitenkin jokin lahja annettavana. Lahjoja tarvittiinkin paljon, sillä ulkolainen vieras oli Minskissä siihen aikaan harvinaisuus. Isäntien lahjoihin oli jotenkin vastattava. Lopulta muistoesineiksi kelpasivat käytetyt kuulakärkikynätkin.
Hotellin kerrospalvelija piti minusta hyvää huolta, pesi vaatteet ja silitti paidat. Työstään kerrospalvelija ei huolinut korvausta, sillä hänen miehensä oli sodan aikana ollut sotavankina Suomessa. Kotiin tultuaan mies oli kertonut vaimolleen, että Suomessa oli parempi olla vankina kuin Neuvostoliitossa vapaana.
Inturistin oppaan johdolla tutustuimme kaupunkiin. Pyynnöstäni poikkesimme antikvariaattiin, vanhojen kirjojen kauppaan. Kirjojen joukosta löytyi kaksi"
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=114796
Jonkinlainen tutkija Vesterlund selittää totena omia ideologisia haaveitaan?
Hän väittää, että sotavankien luettelosta mahdollisesti puuttuvat vangit olisi ammuttu. Toisaaalla hän myöntää, että esim. Saksaan "luovutettuja" siirtyi siellä saksalaisiin joukko-osastoihin, mikä on hyvä havainto.
Olisiko niin, että osa näistä loikkareista on pyritty kätkemään vankikortteja siivoamalla? Järjestettiinhän Suomessakin desanteille uusia henkilöllisyyksiä ja v.1944 matka länteen.
Vesterlund unihtaa myös juutalaisten sotavankien suosituimmuus-kohtelun suomalaisilla leireillä. Heitä kävi tapaamassa punaisen ristin ja juutalaisten seurakuntien väkeä, ja nämä seurasivat tarkkaan juutalaisten kohtelua. Ruokapaketteja tuli Nastolan leirille mm. Tukholman seurakunnalta.
Vasemmisto näyttää tarvitsevan "fasismin kauhuja" oikeuttaakseen oman poliittisen historiansa mustat kohdat?
Venäläisiä vankeja oli siellä myös eri tehtävissä, mm. ainakin yksi sotavanki-lääkäri toimi Raahen sotavanki-sairaalassa. Tämä lääkärivanki ei halunnut palata Stalinin komennon alle, mutta sinne hän kuitenkin joutui.
"Tämä lääkärivanki ei halunnut palata Stalinin komennon alle, mutta sinne hän kuitenkin joutui."
Ja syykin lienee selvä! Stalin piti jokaista venäläistä sotavakia petturina ja heti rajan yklitettyään vankijuna jatkoi matkaa Siperian gulageille ja alkoi uusi, mutta entistä ankarampi vankeus!
niin voi tulla verenmyrkytys.
N-liiton 64.000:sta Jatkosodan sotavangeista Suomessa kuoli 31,3 %, useimmat joko haavoihinsa tai tauteihin. Suomalaiset ampuivat noin 1000 neuvostovankia. Vuonna 1944 Suomi palautti N-liittoon 44 000 vankia (siis hengissä). Joitakin satoja karanneita palautettiin myöhemmin, mutta satoja sotavankeja onnistui pakenemaan lähinnä Ruotsiin ja jäämään länteen. Mainittakoon, että välittömästi rajan ylitettyään venäläiset sotavangit jatkoivat pettureina matkaa Siperian vankileireille. Alkoi uusi ja entistä kovempi vankeus!
Puna-armeijalle antautuneista 3400 suomalaissotilaasta kuoli tai surmattiin vankeudessa noin 1400, mikä tekee vähän 41,2 %. Tosin suomalaisista useimpien sotavankeusaika kesti vain joitakin kuukausia, puna-armeijalaisten enemmistö oli vankina yli kolme vuotta.
Ja jos nyt pidät kovasti prosenttiluvuista niin todettakoon lopuksi, että Stalingradissa saksalaisia jäi sotavangeiksi 90.000 ja heistä palasi aikoinaan kotimaahansa 5.000, jolloin kuolleisuusprosentti oli komiat 94,4 %.
Lähes kaikissa sotaakävissä maissa sotavangit saivat ravintoa, joka liian niukasti tai ääritapauksessa ei ollenkaan! Yleisin kuolinsyy oli se, että nälän riuduttama vanki kuoli johonkin tarttuvaan tautiin!