Toisen maailmansodan parhaat henkilökohtaiset aseet olivat ehdottomasti jenkeillä. Perusase oli puoliautomaattinen MI-Garand kivääri. Muilla, kuten sakuilla ja japskeilla pulttilukkoiset, jenkkipoika lasketteli puoliautomaatilla. Toinen aivan erinomainen ase ole M-1 karbiini. Patruuna oli ysimillistä huomattavasti tehokkaampi, sopi erinomaisesti lähitaisteluun, viidakkosotaan. Kevyt ja tietysti puoliautomaatti, automaattiversiokin tehty. Oli myös konepistooleja ja pikakivääri, kaikilla oli automaatti tai puoliautomaattiase. Siinä jäi saksan tai japanin poika toiseksi tulivoimassa!
US Armyllä parhaa käsiaseet
WW2:ssa
131786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
älä vedä sarjakuvaasi henkeen
Ei riitä että on hyvä ase, sitä pitää myös osata ja uskaltaa käyttää. Saksan ja USA:n jälkaväen taisteluissa USA oli lähes aina altavastaajana, vaikka olisi omannut lievän ylivoimankin. Tämän tiesi myös liittoutuneiden sodanjohto. Tämän vuoksi taisteluihin lähdettiin vasta moninkertaisella miesylivoimalla ja vahvan tykistön ja ilmavoimien tulivalmistelun saattelemana. Näin siis vasta kun asia oli opittu kantapään kautta.
Saksalaisilla oli erinomainen konepistooli Schmeisser, myös konekiväärit MG 34 ja sen parannettu versio MG 42. Niillä kun alkoi sulkutulta ampumaan oli amerikkalainen helisemässä.
lienee että mainitsemillasi USA:n aseilla oli tuo tarkkuus ja kantama vähän niin ja näin. Noilla aseilla sai kyllä paljon meteliä aikaiseksi oikein "jenkkityyliin", mutta tulosta ei sitten juurikaan syntynyt.
Ei tositilanteessa ole aikaa iät ja ajat tähdätä, kuulaa kuulan perään, kyllä aina joku osuu. Pulttilukkojoukkue jää aina hopealla kun vastassa puoliautomaattikiväärein varustautunut joukkue!
Joo, täällä eletään jotain asemasotavaihetta, missä saattaa olla aikaa tähtäämiseenkin.
Budapestissa on muutamia rakennuksia, joitten seinissä näkyy v. 1956 kansannousun taisteluitten jäljet. Iskemiä on seinissä, kuin olisi ollut kova raesade, tiivistyen aina johonkin ikkuna-aukkoon. Tähtäämisellä ei tositilanteessa ole ollut niin väliä.
ei ollut tarpeeksi sarjatuliaseita. Garand-kivääriä ei riittänyt jokaiselle. Ja historiallinen fakta on, että taisteluissa saksalaiset ampuivat paljon enemmän amerikkalaisia kuin amerikkalaiset saksalaisia.
Vaan muilla oli M1-karbiineja, Thompson konepistooleja ja Browning pikakiväärejä. Käytännössä kaikilla etulinjan joukoilla, tarkka-ampujia lukuunottamatta, oli joko puoli tai täysautomaattiaseet.
Tuolla joku hehkutti saksalaisista MG sarjan konekivääreistä. Hyviä olivat mutta jenkeillä oli aivan yhtä hyviä, .30-06 kaliperinen ja puolen tuuman Browning. Varsinkin kun raskaalla nelipiippuisella versiolla päästeli niin herrakansalle tuli kiire! Nelipiippuinen oli tarkoitettu ilmatorjuntaan mutta koska ilmamaaleja ei juuri ollut antoivat ne tehokasta tulitukea maavoimille.
amerikkalaisten myöhempien kahinoiden perus kk lukuisine muunnelmineen (mm. helikoptereihin)eli M60 perustuu nimenomaan saksalaiseen MG42:n? Mielestäni se kertoo mm. siitä, että MG42 oli lajissaan omaa luokkaansa.
on WW2? Onko se jokin Volkkari malli. Kun ei ole tullut noita vieraita kieliä opittua riittävästi.
Tuskinpa sinä sillä tiedolla mitään teet. Vedä vain pipo syvemmälle.
"Toisen maailmansodan parhaat henkilökohtaiset aseet olivat ehdottomasti jenkeillä."
Älä unohda, että kyllä meilläkin päin löytyy kansainvälisesti hyvää mainetta niittäneitä aseita. Pulttilukkokivääreitämme pidettiin parhaimpina ennen sodan alkua!
"Siinä jäi saksan tai japanin poika toiseksi tulivoimassa!"
Kyllä Saksan ja Japanin armeijat jäivät toisiksi, mutta ei niinkään henkilökohtaisten aseiden vertailussa vaan materiaali-ja miesvoimassa.
"Älä unohda, että kyllä meilläkin päin löytyy kansainvälisesti hyvää mainetta niittäneitä aseita. Pulttilukkokivääreitämme pidettiin parhaimpina ennen sodan alkua!"
Missähän näin on sanottu? Suomalaiset kehuskelee antiikkiaseella siinä vaiheessa kun muut alkavat jo hiljalleen siirtyä/suunnitella siirtymistä puoliautomaatteihin ja konetuliaseisiin. Taisi olla niin että Suomi oli käytännössä ainoa maa mikä kehitteli ahkerasti pulttilukkoaseita ensimmäisen maailmansodan jälkeen; muuthan käyttivät vanhoja konstruktioita toisessa maailmansodassa (Saksalla K98 vuodelta 1898, briteillä Lee-Enfield vuosisadan alusta, venäläisillä Mosin-Nagant 1800-luvulta). Kyseessähän oli melkeinpä suora kopio venäläisestä kolmen linjan kivääristä vuodelta 1891. Kaiken lisäksi kivääri M/27 syrjäytettiin heti jatkosodassa kiväärillä M/39; eipä siis erityisen hyvä "maailman parhaimpana pidetty" ase... Vauhkottiinhan Puolustusvoimissa ennen talvisotaa myös siitä, miten pikakivääri Lahti-Saloranta antaa jalkaväellemme suuren etuaseman taistelussa koska on niin loistava ase. Mutta kuinkas sitten kävikään: asehan osoittautui lähes täysin sudeksi, kun jo tst-kentän pöly esti sen toiminnan. Joukothan korvasivat LS:n venäläisellä Emmalla heti kun siihen tuli tilaisuus ja jatkosodassa Emma syrjäyttikin LS:n aika pitkälti. Eli sellaisia nuo "maailman parhaina" pidetyt suomalaiset keksinnöt voivat joskus olla. Ei kannata uskoa ihan jokaista väittämää.
Oikeasti hyvä suomalaista suunnittelua edustanut ase oli tietysti Suomi kp. Muut oli kyllä aikamoista huttua tai ihan peruskamaa. Sori mutta näin se vaan oli.
"Kyllä Saksan ja Japanin armeijat jäivät toisiksi, mutta ei niinkään henkilökohtaisten aseiden vertailussa vaan materiaali-ja miesvoimassa."
Jäivät myös henkilökohtaisissa aseissa: saksalaisten jv-ryhmä rakentui konekiväärin ympärille. Muuten aseistus koostui ryhmänjohtajaa lukuunottamatta pulttilukkokivääreistä. Vaikka MG42 oli loistava ase, oli USA:n ryhmällä muuten yliote tulivoimassa koska joka miehellä oli M1 Garand, M1 Thompson/M3A1 tai BAR eli itselataava tai sarjatuliase joka miehellä. Tottakai saksalaisiltakin alkoi löytyä sodan loppuvaiheissa Stg44 aseistettuja joukkoja mutta pääsääntöisesti tulivoimaa USA:n ryhmiltä löytyi enemmän. Japanilaisista ei voi edes puhua koska heidän aseistus oli surkeaa näihin verrattuna.
Myös venäläisillä rynnäkköjoukoilla oli todella tulivoimainen aseistus lähietäisyydellä: heiltä löytyi pelkästään konepistoolein ja pikakiväärein varustettuja joukkoja runsaasti, asia mitä saksalaiset oppivat pelkäämään ja kopioimaan myöhemmin. Huomasivat nimittäin, että pelkkä huippuluokan KK ei oikein riitä jos kaikki muut ryhmän miehet jäävät toiseksi tulivoimassa.