Missä on meidän ihmisten ja vanhempien vastuu? Eilen Kontulan ostarilla iltapäivällä käydessäni, siinä lähellä käveli perhe. Äiti n.40 veti tupakkaa että keuhkot rahisi, ja oli niin sekaisin jostain aineesta ettei olisi osannut varmaan nimeensä sanoa sitä kysyttäessä. Vieressä käveli kaksi rauhatonta lasta arviolta 6-8 vuotiaita.
Isä samanikäinen suunnilleen. Metriä pitkä letti roikkuen niskasta oli niin aineissa, kuin vain olla voi. Samalla työnsi kaksosten rattaita joissa kaksi lasta 1-2 vuotiaita. "Vanhemmat" riitelivät keskenään jostain kamasta sekä jostain muusta. Lapset nuo isommat, huutivat vieressä. Pienimmät katselivat silmät suurina, että mikä on meiningin nimi.
Mikä lienee noidenkin lapsiparkojen tulevaisuus, sitä voi vain arvailla, mutta alku eväät eivät ole mitenkään sillä tasolla kuin ne pitäisi olla.
Väkisin tuli mieleen ajatus, että jos nuokin ns. vanhemmat joutuisi ottamaan 100% vastuun lapsistaan ja olemassa olostaan, eivät olisi tuossa kunnossa eikä lapsien turvallisuus ja hyvinvointi olisi uhattuna, tänäkään viikonloppuna.
Soitto viranomaisille toi lohduttoman vastauksen. Nyt ei kerkeä on niin paljon hälytyksiä, soita sosiaaliviranomaisille. Soitto sosiaaliviranomaisille tyssäsi siihen ettei lähes kymmenen minuutin aikana päässyt läpi.
Tätäkö on se palveluyhteiskunta mitä meidän pitäisi ylläpitää ja tukea. Tämäkö on se sosiaalinen ideologia ettei vanhempien tarvitse ottaa vastuuta itsestään ja pitää huolta perheistään kun yhteiskunta huolehtii kuitenkin taloudesta, ja viimekädessä myös lastenhuollosta.
Tätäkö pitää ylläpitää ja lisärahoittaa että yhteiskunta on ihmistä varten eikä ihminen yhteiskuntaa varten. Tämä ajattelu kun jatkuu vielä 10 vuotta, niin ollaa kestämättömässä tilassa. Tilassa josta ulospääsy ja uuden rakentaminen on monikertaisesti kalliimpaa ja epäoikeudenmukaisempaa kuin se, että nyt viimeistään lopetetaan vastiikkeettomuus ja sitä kautta jaettavat tuet ja vaaditaan jokaiselta yhteiskunnan jäseneltä vastuuta itsestään, ja läheisistään.
Tähän vaatimukseen ei pidä yhdistää tahoja jotka eivät itsenäisesti tuohon vastuunottoon kykene, eli vammaiset ja sellaiset tahot jotka ovat pakoitettuja ja oikeutettuja yhteiskunnan apuun ja sen tukiverkostojen antamiin paalveluihin.
Isä samanikäinen suunnilleen. Metriä pitkä letti roikkuen niskasta oli niin aineissa, kuin vain olla voi. Samalla työnsi kaksosten rattaita joissa kaksi lasta 1-2 vuotiaita. "Vanhemmat" riitelivät keskenään jostain kamasta sekä jostain muusta. Lapset nuo isommat, huutivat vieressä. Pienimmät katselivat silmät suurina, että mikä on meiningin nimi.
Mikä lienee noidenkin lapsiparkojen tulevaisuus, sitä voi vain arvailla, mutta alku eväät eivät ole mitenkään sillä tasolla kuin ne pitäisi olla.
Väkisin tuli mieleen ajatus, että jos nuokin ns. vanhemmat joutuisi ottamaan 100% vastuun lapsistaan ja olemassa olostaan, eivät olisi tuossa kunnossa eikä lapsien turvallisuus ja hyvinvointi olisi uhattuna, tänäkään viikonloppuna.
Soitto viranomaisille toi lohduttoman vastauksen. Nyt ei kerkeä on niin paljon hälytyksiä, soita sosiaaliviranomaisille. Soitto sosiaaliviranomaisille tyssäsi siihen ettei lähes kymmenen minuutin aikana päässyt läpi.
Tätäkö on se palveluyhteiskunta mitä meidän pitäisi ylläpitää ja tukea. Tämäkö on se sosiaalinen ideologia ettei vanhempien tarvitse ottaa vastuuta itsestään ja pitää huolta perheistään kun yhteiskunta huolehtii kuitenkin taloudesta, ja viimekädessä myös lastenhuollosta.
Tätäkö pitää ylläpitää ja lisärahoittaa että yhteiskunta on ihmistä varten eikä ihminen yhteiskuntaa varten. Tämä ajattelu kun jatkuu vielä 10 vuotta, niin ollaa kestämättömässä tilassa. Tilassa josta ulospääsy ja uuden rakentaminen on monikertaisesti kalliimpaa ja epäoikeudenmukaisempaa kuin se, että nyt viimeistään lopetetaan vastiikkeettomuus ja sitä kautta jaettavat tuet ja vaaditaan jokaiselta yhteiskunnan jäseneltä vastuuta itsestään, ja läheisistään.
Tähän vaatimukseen ei pidä yhdistää tahoja jotka eivät itsenäisesti tuohon vastuunottoon kykene, eli vammaiset ja sellaiset tahot jotka ovat pakoitettuja ja oikeutettuja yhteiskunnan apuun ja sen tukiverkostojen antamiin paalveluihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tosiaan mikä mättää .Yksinhuoltajien tytöt rakkauden kaipuussa kulkevat heti peruskoulun jälkeen maahanmuuttajien porukoissa.
Sairasta touhua,näillä tytöillä ei ole tulevaisuutta kunnon ihmisten silmissä.
Sama tilanne oli sotien jälkeen saksalaisheiloilla.
Voi tyttöparkoja .
sillä sinulla ei ole mitään annettavaa. Surkein tyyppi mitä tällä palstalla on näkynyt.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.HE,HE,HEE
ajattelee noin. KÄDE kirjoitti asiaa, mutta eihän tuollaiset lusperit voi sitä myöntää.