Ajatuksia yksinäisyydestä näin pimeänä syysyönä.
Olen yksin ja yksinäinen. Voiko olla yksinäinen myös parisuhteessa avio- tai avopuolison kanssa, entä murrosikäisten nuortensa tai ikääntyvien vanhempiensa kanssa eläessä. Suojeleeko perhe, lapset ja lastenlapset yksinäisyydeltä. Entä harrastukset. Voiko keskellä suurta joukkoa, koulussa tai työpaikalla olla yksinäinen. Onko kaupungissa vähemmän yksinäisiä kuin maaseudulla.
Mitä se yksinäisyys oikein on, voiko se olla helpotus vai ahdistus, kaipausta vai ikävää, onko se sitä että kukaan ei kuuntele tai ei kuule, kukaan ei puhu, kukaan ei kosketa, kukaan ei rakasta, onko minun kokemani yksinäisyys samanlaista kuin sinun, onko se syvällä sielussani, onko se onni vai onnettomuus, rakentaako vai hajottaako se elämääni, onko se voimavara vai kaiken kuluttava uupumus. Ilmeneekö yksinäisyys eriasteisena, vain harmillisena pikku vaivana silloin tällöin, suruna, itkuna, tosi murheena.
Miten pääsisin siitä eroon, ajattelemalla, rakkaudella, ystävillä, etsimällä syliä, halaamalla, rutistamalla, puhumalla, harrastamalla, ulkoilemalla, lukemalla, opiskelemalla, matkustamalla, nikkaroimalla, en toden totta tiedä.
Haluanko yleensä päästä siitä eroon, jospa tämä syksyinen melankolia vaatii yksinäisyyden tunnetta. Ehkä se on meidän suomalaisten mollivoittoinen sielunmaisema.
En tiedä, vain kysymyksiä ilman kysymysmerkkiä. Mutta sen tiedän, että yksinäisyyttä on.
Haluatko kertoa oman yksinäisyytesi kasvoista, kuuntelen mielelläni,
sillä et ole yksin, minunkin yksinäisyydelläni on kasvot.
Yksinäisyys
28
1760
Vastaukset
- kalle5
takuulla on. se onko sitä suhteessa tai ei, sillä ei ole väliä. on meinaan kokemusta 38 vuoden ajalta avioliitossa mutta silti ei ole tarvetta erota .
- a.mazon
MITÄ on yksinäisyys?
Ei sitä ole olemassakaan. On vain hetkiä milloin toiset ihmiset eivät kiinnosta.- sanoo, ei
ole koskaan kokenut oikeaa yksinäisyyttä.
Aikaa, jolloin ei ole ketään, ketä tavoittaa. Kukaan ei ole sinusta kiinnostunut.
Kysyt itseltäsi, miksi oikein elätkään.
Maailma on täynnä todellisia yksinäisiä, ei vain heitä, jotka tietoisesti valitsevat osansa. - apulaismies
sanoo, ei kirjoitti:
ole koskaan kokenut oikeaa yksinäisyyttä.
Aikaa, jolloin ei ole ketään, ketä tavoittaa. Kukaan ei ole sinusta kiinnostunut.
Kysyt itseltäsi, miksi oikein elätkään.
Maailma on täynnä todellisia yksinäisiä, ei vain heitä, jotka tietoisesti valitsevat osansa.ehkä koemme asiat erilailla, minä tunsin yksinäisyyttä vaikka oli porukkaa ympärilläni vaikka kuinka päivittäin.
Mutta se oli sitä aikaa kun vielä join, silloin tosiaan joskus tunsin henkistä yksinäisyyttä ja kurjuutta, ihan itkin ja rukoilin ja kuinka ollakkaan sain vastauksen ja sain kokea vapautuksen 11-vuotta sitten. KIITOS.
Sen koomin en ole ollut yksin vaikka olisin yksin en todellakaan tunne yksinäisyyttä.
Olen saanut olla raittiina ja kiitän jokaisesta raittiista päivästä.
Ehkä sekin on asenne kysymys tuo yksinäisyys?
Kyllä minulla ainakin on ihan tässä talossa ja ympärilläni pilvinpimein ihmisiä. - onnekas oletkaan,
apulaismies kirjoitti:
ehkä koemme asiat erilailla, minä tunsin yksinäisyyttä vaikka oli porukkaa ympärilläni vaikka kuinka päivittäin.
Mutta se oli sitä aikaa kun vielä join, silloin tosiaan joskus tunsin henkistä yksinäisyyttä ja kurjuutta, ihan itkin ja rukoilin ja kuinka ollakkaan sain vastauksen ja sain kokea vapautuksen 11-vuotta sitten. KIITOS.
Sen koomin en ole ollut yksin vaikka olisin yksin en todellakaan tunne yksinäisyyttä.
Olen saanut olla raittiina ja kiitän jokaisesta raittiista päivästä.
Ehkä sekin on asenne kysymys tuo yksinäisyys?
Kyllä minulla ainakin on ihan tässä talossa ja ympärilläni pilvinpimein ihmisiä.kun elämäsi sai uuden juonteen.
Mutta, on niin paljon yksinäisiä ihmisiä, usein sairauden takia. Eivät he valitse osaansa, eivät ole estradeilla itseään esittämässä.
He ovat niitä maan hiljaisia, joita kukaan, ei kukaan edes huomaa. Silti heilläkin olisi paljon sanomista, jos joku heidät huomaisi. - Suttura
sanoo, ei kirjoitti:
ole koskaan kokenut oikeaa yksinäisyyttä.
Aikaa, jolloin ei ole ketään, ketä tavoittaa. Kukaan ei ole sinusta kiinnostunut.
Kysyt itseltäsi, miksi oikein elätkään.
Maailma on täynnä todellisia yksinäisiä, ei vain heitä, jotka tietoisesti valitsevat osansa.Jos todellakin itse haet seuraa eikä kukaan ole sinusta kiinnostunut, ehkä silloin voi tuntea yksinäisyyttä.
Mutta karu totuus on se että joka ei seuraa itse etsi tai ole sille vastaanottavainen, joutuu olemaan yksin... - yhtään ymmärtää,
Suttura kirjoitti:
Jos todellakin itse haet seuraa eikä kukaan ole sinusta kiinnostunut, ehkä silloin voi tuntea yksinäisyyttä.
Mutta karu totuus on se että joka ei seuraa itse etsi tai ole sille vastaanottavainen, joutuu olemaan yksin...että täällä voidaan ottaa vastuuta muistakin, kuin vain itsestä?
- minä'
Suttura kirjoitti:
Jos todellakin itse haet seuraa eikä kukaan ole sinusta kiinnostunut, ehkä silloin voi tuntea yksinäisyyttä.
Mutta karu totuus on se että joka ei seuraa itse etsi tai ole sille vastaanottavainen, joutuu olemaan yksin...itsestäni puhuisin?
- Suttura
yhtään ymmärtää, kirjoitti:
että täällä voidaan ottaa vastuuta muistakin, kuin vain itsestä?
Kantapään kautta olen minäkin oppinut sosiaalisuutta.
Ehkä se kuitenkin vaatii rohkeutta hakeutua toisten seuraan.
Tunnen sellaisiakin ihmisiä jotka ovat yksin omassa norsunluutornissaan.. - Suttura
yhtään ymmärtää, kirjoitti:
että täällä voidaan ottaa vastuuta muistakin, kuin vain itsestä?
Silloin kun on kyse ruumiillisista tai henkisistä esteistä, on oikein että kanssaihminen ottaa vastuun kontaktista.
- luulet
Suttura kirjoitti:
Silloin kun on kyse ruumiillisista tai henkisistä esteistä, on oikein että kanssaihminen ottaa vastuun kontaktista.
ammattiauttajan ko. pulmaan tarttuvan?
Lienee siihenkin sinulla helppo vastaus. - Suttura
luulet kirjoitti:
ammattiauttajan ko. pulmaan tarttuvan?
Lienee siihenkin sinulla helppo vastaus.Ammattiauttaja ottaa maksun. Ystävä ei.
- Suttura
sanoo, ei kirjoitti:
ole koskaan kokenut oikeaa yksinäisyyttä.
Aikaa, jolloin ei ole ketään, ketä tavoittaa. Kukaan ei ole sinusta kiinnostunut.
Kysyt itseltäsi, miksi oikein elätkään.
Maailma on täynnä todellisia yksinäisiä, ei vain heitä, jotka tietoisesti valitsevat osansa.En tiedä onko kokemani yksinäisyys ollut sitä Oikeaa yksinäisyyttä, mutta onneksi minun ei ole tarvinnut koskaan kyseenalaistaa olemassaoloani.
Voinko puolustaa naiviuttani sillä että en ehkä ole kokenut tarpeeksi vastoinkäymisiä elämässäni? - apulaismies
Suttura kirjoitti:
Jos todellakin itse haet seuraa eikä kukaan ole sinusta kiinnostunut, ehkä silloin voi tuntea yksinäisyyttä.
Mutta karu totuus on se että joka ei seuraa itse etsi tai ole sille vastaanottavainen, joutuu olemaan yksin...mitään etsi, suu vaahdossa eletään ihan normaalisti muiden kanssa, tää on taas tätä, asioista saa vaikeempia mitä ne todellisuudessa on, enhän minäkään missään paistattele, elän vaan ihmisten kanssa antoisaa raitista elämää, en edes tarvi stimulantteja että pystyn elämään muiden ihmisten kanssa täysijärkisen elämää valittamnatta vaipuen synkkyteen tekemättä mitään, tai voin olla aivan omissa oloissani sen päätän ihan itse, mutta en jaksa valittaa elämä on lyhyt ja me olemme jo haudan partaalla tässä ei enään paljon ole varmaan terveitä vuosia jäljellä, nauttikaamme niistäkin mitä on jäljellä, Asennoitukaamme vähän toisella mielellä niin voi jopa ystäviä ns. löytyä. mutta ei ne varmaan karmeen etsimisen ja rutinan tuloksena tule.
Minäkin olen yksin; en koskaan ole tietoisesti valinnut tätä olotilaa koska olen sosiaalinen luonteeltani ja vaikka viihdynkin ajoittain omassa seurassani kaipaan kuitenkin toista ihmistä lähelleni. "Parempi yksin kuin huonossa seurassa" on ollut ohjenuoranani jo kauan; sitäpaitsi sanon aina itselleni että en todellakaan ole yksin, koska minulla on kaksi aikuista, ihanaa lasta ja yksi lapsenlapsi, perhettä kolmella mantereella ja työtoverit, ystävät, kohtalotoverit ja netttikaverit ja tutut. Mutta..hei, ketä mä narraan? Lapseni ei tarvi minua, heillä on oma elämänsä. Kaikilla muilla on omat juttunsa. Entä sitten minä? Syysyö on pitkä ja pimeä....
T.Paloma- Silja K
Ex-mieheni sanoi mulle kerran niin palattuaan hummausreissultaan. Jotenkin en löytänyt siitä lohtua.
- miksi ei seurani kelpaa ken...
En juo en polta, en tykkää kynttiläkutsuista enkä tupperikutsuista, en matkustele kauppaa kauemmaks,no hei,apteekkiin on matkaa,lasketaanko se...
en hoida puutarhaa, en ole kiinnostunut ruuanlaitosta senkummemmin kuin millaset gardiinit mulla roikkuu, en ostele hulluna vaatteita tai käsilaukkuja,lenkkarit kelpaa mulle ihan hyvin,en juhli mitään...no,luen kyllä ja käyn leffassa,
kuuntelen musiikkia...mutta kun en ole katri-jari-esko-henry-meiju-fani---hmmmm,en tykkää elukoista sen enempää...
Joo,mun vika se on kun olen yksin ja yksinäinen.
Se ukkokin joka mulla oli,vonkas vaan "sitä" ja kun sai, häipyi. Muut ei kiinnostu, kun en anna...tai jos annoin ei kiinnosta kun annoin...
Työkaverit,no, ne on samanlaisia,niillä on omat elämät, ei me kyläillä...nyt rupee ottamaan koppasuonesta,pittää lopettaa baibai... - CannedHeat
todella hauskaa:)
PS. Ei varmaan sinulle silloin, mutta kuulosti sketsiltä jostain Englantilaisesta hupisarjasta.
- ....
iäkkäälle sukulaiselle joka asuu yksin,kunnes?
Sain kuulla muualta että mikä minua vaivaa,kun jatkuvasti soittelen iäkkäälle tälle sukulaiselle.
Kysyttiin,olenko itse niin yksin että stressaan iäkästä sukulaista soitoilla?
Luulin tekeväni hyvää mutta teinkin pahaa.
Empä enää soittele ja en kuuntele enää kun itseäni. - 57 v mies
Lopulta kai yksinäisyys liittyy siihen,että mirä
avoimempi on,ulospäinsuuntaunut,sitä enemmän on kavereita,ystäviä.Siitä muodostuu ympärille se turvaverkosto.On jotain mihin turvautua elämän kriiseissä.Mitä sulkeutuneempi on,sitä vähemmän on ystäviä,kavereita ja tärkeä turvaverkosto
ympärillä ohut.Toki yksinoloa jokainen toisinaan kaipaa ladatakseen akkuja.Ja on ihmisiä jotka
viihtyvät tietyllä tavalla erakkona.Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että sairauden tai muun kriisin sattuessa,he ovat yksin.En usko että maaseutu tai kaupunki asuminen tätä perustetta muuttaa.Parisuhteessa taas jokainen parisuhde on oma yksilönsä ja sisältää oman kulttuurinsa.
Mitä enemmän parisuhdeessa on luovuutta ja keskustelua,pyrkimystä joka päivä uudistumaan,sitä parempi.Mitä enemmän rutiineja,tapoihin kangistumista,mykkäkouluja,sitä todennäköisemmin
yksinäisyyttä.Aivan terapeuttisesti ajatellen
avoimuus,tunteiden ilmaisu avoimesti,etsiminen,
pitää yksinäisyyden paremmin loitolla kuin
sulkeutuminen ja katkeroituminen.Tunteiden ja pahan olon patoaminen sisälle.- miljardista, jos silloinkaan:
mitä enemmän kavereita ja tuttavia sitä suurempi pakohakuisuus. Ei pysty kohtaamaan yksinäisyyttään.
- 57 v mies
miljardista, jos silloinkaan: kirjoitti:
mitä enemmän kavereita ja tuttavia sitä suurempi pakohakuisuus. Ei pysty kohtaamaan yksinäisyyttään.
Minä nyt en ensinnä tahtoisikaan kohdata
yksinäisyyttä.Mukavampi pyrkiä kohtaamaan toinen ihminen kaikin voimin.Ja jos hänellä
on lämpöisen pehmeät kyljet,sitä parempi. 57 v mies kirjoitti:
Minä nyt en ensinnä tahtoisikaan kohdata
yksinäisyyttä.Mukavampi pyrkiä kohtaamaan toinen ihminen kaikin voimin.Ja jos hänellä
on lämpöisen pehmeät kyljet,sitä parempi.Minä en ole varmaan koskaan ollut yksin. Joskus muutamia tunteja harvoin edes kokonaista yötä.
- 'yksinäisyys.
Tuottaa paljon vastauksia. Googlessa.
- 57 v mies
Epäilen että Googlekin herättää monia kysymyksiä yksinäiselle!
- CannedHeat
minä ajattelen niin, että kaikki ihmiset ovat omassa
tarinassaan yksin. Hienoa yksinäisyydessä näin ollen on se, että kaikilla meillä on kaipuu toistemme luokse.- RosaLiiin
Yksinäisyyteni on näyttänyt monenlaisia kasvoja elämäni eri tilanteissa.
Lasten lähteminen kotoa ja varsinkin kun viimeinen heistä lähti, jätti pitkäksi aikaa yksinäisyyden tunteen. Vaikeaa koska tiesi, että sehän on tosi ihana asia, nuoren itsenäistyminen, mutta miksi minulle silloin niin vaikeaa, luopumisen tuskaa.
Sitten kun olin kasvanut sen yksinäisyyden yli, elämä tarjosi vielä rajumman yksinäisyyden.
Puolison menettäminen, henkisen ja fyysisen läheisyyden katoaminen elämästä yhdessä silmänräpäyksessä,
vei valtavaan yksinäisyyden tyhjyyteen.
Kuin syvään pimeään kuoppaan, josta ei koskaan löytäisi ylöspääsyä.
Näin vuosien jälkeen voin todeta, että yksinäisyys voi olla myös monenlaisen kasvun paikka.
Mutta mitään ei tapahdu itsestään, kasvaminen vaatii paitsi työtä myös aikaa.
Yksinäisyys on moni-ilmeinen asia ja jokainen kokee sen omalla tavallaan, mielestäni se kuitenkin on asia,
jota ei missään olosuhteissa saisi vähätellä.
Joskus kuule sanottavan, että kyllä minä tiedän miltä sinusta tuntuu.
Se kyllä kuulostaa liioittelulta sillä, sitähän pystyy vain hiukkasen aavistamaan miltä toisesta tuntuu.
Kuunnella tosin voi aina.
Kiitos ja valoisia syyspäiviä kaikille
- Pietu...
Hei RosaLiiin
Oli vähällä mennä ohi tämä avaamasi keskustelu, kun en käynyt tällä palstalla pariin päivään. Lupasin kuitenkin sinulle aiemmin osallistua keskusteluun, jos avaat jotain järkevää.
Toisinaan ihminen kaipaa yksinäisyyttä kaiken hälinän keskellä. On mukava istuskella vaikka takan loisteessa, katsoa tulta ja miettiä syntyjä syviä ihan yksikseen.
Toisaalta yksinäisyys voi olla kolkko kumppani, ellei siitä voi palata pois lähimmäistensä luo, silloin kun haluaa. Ei ole ketään, joka odottaa, joka rakastaa, on samalla aaltopituudella, kuin sinä itse. Ihmisiä voi pyöriä kyllä ympärillä, mutta sydämen yhteyttä ei löydy kenenkään kanssa, ei vaikka miten harrastaisi ja osallistuisi eri rientoihin.
Lapset aikustuvat ja lähtevät, se on luonnon laki. Me itsekin olemme joskus lähteneet. Puoliso useimmiten kuitenkin jää. Jos puolisonkin menettää, yksinäisyys voi olla hyytävää. Näin varsinkin, jos puoliso on ollut se uskottu, se rakas, jonka varaan tulevaisuuttaan on rakentanut. Jos tämä on lähtenyt kuoleman kautta, iskee vasten kasvoja myös vaikeasti voitettava suru.
Perheen keskelläkin voi tuntea yksinäisyyttä. Parisuhde ei toimi ja eri sukupolvet tuntuvat olevan eri aaltopituudella.
Yksinäisyys pahimmillaan ei ole pikku vaiva. Se voi olla hyvin kuluttavaa. Siitä ei pääse eroon millään poppakonsteilla, ei ajattelemalla ei millään teennäisillä asioilla. Todellinen rakkaus kyllä kaiken voi voittaa.
Kuitenkin yksi aspekti on vielä käsittelemättä, joka käy ilmi vanhassa hengellisessä laulussa: "Yksin en kulje en hetkeäkään..." Niin, jos ajattelemme Jumalan rakkautta, olemmeko todellakaan koskaan yksin?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad961585- 541063
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että404988- 166932
- 57772
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän124737- 51688
- 77661
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38655- 57651