Tänään sunnuntaina, Tampere - Lahti - Tampere. Jonot souti tolppien kohdalla 60 - 75 km/h, taas mentiin sataa, ja taas soutaa, paniikkia, äkkiliikkeitä, omituisia jarrutuksia. Syynä eivät olleet karavaanarit, vaan ns. "sunnuntaiautoilijat" joita "tolpat" pelottaa!! TOLPISTA on pelkkää vaaraa, ja haittaa. Ei tämmöisiä "sääntöjä" viitsi enää noudattaa, Polkaisin Luopioisten tielle 120 tauluun ja matka lähti joutumaan, ei ollu muista kulkijoista haittaa, muutama lajitoveri ajeli samalla lailla, aurinko paistoi.....
Törkeää liikennettä ! Tolppatiellä !
arjenveijari
7542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näin kun vähän ajavat ja arat kuskit siellä ajelee, niin 100km/h rajoituksella vauhti tolpan kohdalla 70km/h.
Ja jos päräytät ohi, niin johan syntyy härdelli, valot vilkkuu ja pumppaajien verenpaine lyö tappiin.
Eikä tuo 0-toleranssi muuta kuin pahenna tilannetta, arat ovat entistä arempia ja tien tuntevia jurppii pumppaus entistä enemmän.
Koska tämä lammasyhteiskunta katsoo parhaaksi laittaa VITUN kameroita tien varteen haittaamaan liikennettä, niin painan kunnolla jarrua joka VITUN kameratolpan kohdalla. Vituttaa niin ne kamerat että siitä nysvärit saavat mitä tilaavatkin!!
Heti kameran jälkeen tietenkin painan talla pohjassa ja hetkessä nopeus on 150 paremmalla puolella.
teikäläiset, tai meikäläiset jarruttelee juuri ennen mittausta, riittää kun jättää väliä, ei sinusta haittaa ole! Mutta nää sunnuntaiköröttelijät kun ajaa kilometrin "alinopeutta" tolpan takia.
Varokaa bussia 212 Helsingissä. Tässä joku aika sitten viimeisissä tiukoissa kurveissa Kylpyläntiellä juuri ennen Kaunialan päätepysäkkiä tuli bussi osittain väärää puolta tiestä vastaan. Oletteko koskaan joutuneet aseella uhatuksi niin, että kaveri sormi liipaisimella kysyy, että painanko. Juuri sellainen tunne mulla tuli, kun bussi lähestyy, lähestyy ja lähestyy, leikaten noin 70 senttiä omalle kaistalleni kapealla mutkaisella tiellä. Siinä tulee paniikki. Rajoitus taitaa olla 30 km/h. Oma nopeuteni saattoi olla 25 km/h. Ainoa, mihin kykenin, oli tempaista auto jalkakäytävän kiveykseen kiinni jarrut lukossa. Tilanne tuosta vaan kiristyi kiristymistään koska bussikuski ei ilmeisesti nähnyt minua vieläkään. Tie on metsän keskellä, joten aurinko ei takuuvarmasti osunut bussikuskin silmiin. Autoni sivupeilin ja bussin väliin jäi ehkä noin 10 senttiä, kun bussikuski käskee dieseliä raskaalla jalalla niin, että jyrinä käy. Kaikesta päätellen kuski ei todellakaan nähnyt minua, koska jos olisi nähnyt, niin ensimmäisenä olisi tullut korjausliike oikeaan laitaan ja vauhdin hiljentäminen, mutta niin vaan ei tapahtunut. Sitten tietenkin joku neropatti tähän taas toteaa, että ehkä bussi väisti jotain. No ei takuuvarasti väistänyt, koska näin senkin puolen tienreunasta. Seuraava kysymys varmaan on, että miten niin näit senkin puolen tienreunasta. Siten, että muuta liikennettä ei ollut. Joku toinen taas keksii ruveta puolustamaan bussikuskia sillä, että iso auto ei mahdu kapealle tielle. Tuo ei ole mikään puolustus, sillä jos paikka käy kapeaksi, niin silloin hidastetaan ja ajetaan varovasti. Olin sen verran shokissa, että en kyennyt reagoimaan, ennen kuin vasta muutaman kilometrin päästä. En edes kyennyt näkemään bussin numeroa. Kuinkahan moni kykenee näkemään pyssyn kaliiberin, kun ammus on tulossa kohti? 212 numero selvisi vasta tarkalla ajala ja paikalla. Silloin en vielä tajunnut, että olisi pitänyt soittaa poliisit perään puhalluttamaan. Myöhemmin sain vuoropäällikön puhelimeen. Hän väitti kiven kovaan, että kuski ei ollut humalassa. Vuoropäällikkö ihmetteli, etten nähnyt bussin numeroa, vaikka se on selvästi keulassa ja sivulla. Miten sen sivulta ehtii nähdä, kun bussin kylki vilistää muutaman kymmenen sentin päästä silmistä ja taitaa numerokin olla vähän korkeammalla, kuin henkilöautossa istuvan silmät. Siinä tilanteessa ei ehdi lähteä laskeaan vastaantulevan kuskin viiksikarvojen määrää, vaan paniikissa seuraa tilanteen kehittymistä ja kapenevaa rakoa autojen välissä. Jotenkin tuli sellainen tunne, että vuoropäällikkö ei oikein ollut ymmärrys mukana touhussa. En ole saannut jälkeenpäin mitään vastauksia liikennöitsijältä. Vuoropäällikkö sanoi, että ei uskalla mennä kyselemään tapahtuneesta kuskilta sillä syyllä, että kuskeista on pulaa ja vuoroja jää ajamatta. Bussikuskit on nykyään arvonsa tuntevaa väkeä ja herkästi firmaa vaihtavia. Tähän asti olen kohtelaasti tehnyt ennakkoon tilaa bussille, jonka arvaan seuraavaksi haluavan vaihtaa kaistaa. Näin siis jo ennen kuin bussi laittaa vilkun päälle. Turun motarin jälkeen Helsingin keskustaan päin mentäessä Huopalahden tiellä bussikaista loppuu ja arvatenkin bussi on seuraavaksi haluamassa pois siltä kaistalta. Taidan korjata asennettani siihen suuntaan, että jatkossa en anna piiruakaan periksi ja antaa pellin sitten kolista.
seuraavaksi väistät 3000 piirua !
Hidastan aina tolpalle. Mitä sitä suotta sakkoja ottamaan. Jätän hieman varmuusmarginaaliakin. Tolpan jälkeen taas nopeurajoitus 20km/h
Itse ajelin juurikin samaista 12-tietä Lahdesta Treelle su-iltana. Pidin koko ajan nopeuden ohjearvo 10:ssä ja ohittelin silloin tällöin perä edellä vastaan tulevia. Mutta en kertaakaan koko matkalla nähnyt mitään jarrutteluja tolppien kohdalla. Itsekin laitoin vain aurinkolipan alas ja jatkoin ajamista.
Normaalia ajonopeuden pumppaamista oli jonkin verran havaittavissa, mutta ei ne tolpista johtuneet, vaan useimmiten ylämäistä. Yksi maasturihomo veti sinnikkäästi pientä letkaa Pälkäneeltä alkaen eikä reagoinut satasen rajoitukseen mitenkään. Siitä meni sitten useampikin auto tilaisuuden tullen raivolla ohi. Näitä varman päälle-pellejä on kyllä tullut kamerabaanoille lisää.