koskaan kuolemaa, ja että mitä seuraa sen jälkeen?
Kun ikää alkaa tulla enemmän,
ajtteletteko te
29
1446
Vastaukset
- alkaa tuo 100
lähestyä niin ruvetaan sitten miettimään. Kerran täältä jokaisen on lähdettävä, eikä meiltä kysytä milloin halutaan lähteä.
- ibiza
asiaa joka on väistämätön... Toivoa vain sopii että se tulee "salaa" ja vie mennessään saman tien kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä kiduta sairauksilla... Jokaiselle nähtäväksi jää mitä sen jälkeen.... Kukaan ei ole tullut sieltä kertomaan.....
- marjapensas
tuleehan tuo ajattelemattakin, miksi ottaa turhia murheita etukäteen?
- on sanonut
"arka kuolee sata kertaa, rohkea vain kerran". Ja voi tuota keventääkin vähän laulun sanoin "elämästä ei selviä hengissä" - olisikohan Junnu Vainion vai kenen?
Tuossa olet oikeassa, että äkkilähtö sitten olisi paras eikä letkuissa kituminen. Minä voin olla outo ajatuksineni, mutta olisin valmis hyväksymään jopa eutanasian (armomurhan) toivottomissa tapauksissa.
Alan olla jo vanha,pian lähdön kynnyksellä. Ratkaisin tuon niin, että pidän ladattua pistoolia tyynyn alla ja hoitelen sillä lähtöni, jos kovin vaikealta alkaa tuntumaan. Letkuihin en lähde. - lähtoovalmiina
on sanonut kirjoitti:
"arka kuolee sata kertaa, rohkea vain kerran". Ja voi tuota keventääkin vähän laulun sanoin "elämästä ei selviä hengissä" - olisikohan Junnu Vainion vai kenen?
Tuossa olet oikeassa, että äkkilähtö sitten olisi paras eikä letkuissa kituminen. Minä voin olla outo ajatuksineni, mutta olisin valmis hyväksymään jopa eutanasian (armomurhan) toivottomissa tapauksissa.
Alan olla jo vanha,pian lähdön kynnyksellä. Ratkaisin tuon niin, että pidän ladattua pistoolia tyynyn alla ja hoitelen sillä lähtöni, jos kovin vaikealta alkaa tuntumaan. Letkuihin en lähde.oikealla tavalla ja sielu oma kelapis Jumalalle.
Olis tärkeää olla ja varjeltua uskomassa ja että Jumala antais säästyä kadotuksen vaivalta. Haluan itse ainakin taivaaseen.
Täältä ei lähdetä kuin yhden kerran ja haluan sen tapahtuvan niin, että sitä ei tarvis katua.
Ja voi kun Jumala varjelis äkilliseltä ja pahalta kuolemalta.
Yksi toive vielä, että haluaisn vielä lähteä uskovaisten saattelemana ja siunaamana. - väärällä tavalla rohkea
on sanonut kirjoitti:
"arka kuolee sata kertaa, rohkea vain kerran". Ja voi tuota keventääkin vähän laulun sanoin "elämästä ei selviä hengissä" - olisikohan Junnu Vainion vai kenen?
Tuossa olet oikeassa, että äkkilähtö sitten olisi paras eikä letkuissa kituminen. Minä voin olla outo ajatuksineni, mutta olisin valmis hyväksymään jopa eutanasian (armomurhan) toivottomissa tapauksissa.
Alan olla jo vanha,pian lähdön kynnyksellä. Ratkaisin tuon niin, että pidän ladattua pistoolia tyynyn alla ja hoitelen sillä lähtöni, jos kovin vaikealta alkaa tuntumaan. Letkuihin en lähde.varsinkaan kuoleman tullessa.
Se ei auta ketään, jos ei uskalla tunnustaa, että kuolema on sen vuoksi pelottava, koska se on niin peruuttamaton asia.
Siitä on ollut keskustelua ammati-ihmistenkin taholta, kuinka monet pelkää tosi paikan tullessa, ja kun kuolema lähestyy. Eikä sitä tarvitse hävetä.
Paljon pahempi asia on jos ei uskalla sitä näyttää eikä puhua siitä ja olla itselle rehellinen. Silloin ei voi saada apuakaan.
Kuoelman tullessa ja kun sitä ajttelee, pitäis olla nöyrä.
Sen takiahan sitä on sairaalapappejakin ja pappeja yleensäkin olemassa, että he auttaa ihmistä tällaisisa asioissa. lähtoovalmiina kirjoitti:
oikealla tavalla ja sielu oma kelapis Jumalalle.
Olis tärkeää olla ja varjeltua uskomassa ja että Jumala antais säästyä kadotuksen vaivalta. Haluan itse ainakin taivaaseen.
Täältä ei lähdetä kuin yhden kerran ja haluan sen tapahtuvan niin, että sitä ei tarvis katua.
Ja voi kun Jumala varjelis äkilliseltä ja pahalta kuolemalta.
Yksi toive vielä, että haluaisn vielä lähteä uskovaisten saattelemana ja siunaamana.Kyllä minä taivaaseen haluan. Ja haluaisin lähteä niin, ettei jälkeeni jää sovittamattomia ristiriitoja kenenkään kanssa ja etten lähde shokkilähtönä jälkikasvulleni. En elä kuolemanpelossa, mutta voihan se pelko vielä tullakin tutuksi. On parasta koettaa elää "päivä vain ja hetki kerrallansa", koska ainuttakaan sekuntia emme saa takaisin.
- testamentit
Emme ole sen kummemmin ajatelleet väistämätöntä.
Testamentit teimme jo penskojen ollessa alaikäisiä.
Matkustelimme kaikki lomamme ja tenavat jäivät murkkuiässä pois porukasta.
Holhous-, omaisuus-, hoito- ja hautaustestamentit teimme jo silloin.
Olihan kuoleman mahdollisuus otettava huomioon ja tärkeintä siihen varautuminen oli lasten ollessa alaikäisiä. - Yykaakoo
Ajattelen kuolemaa varmaankin joka päivä, mutta en peläten tai ahdistuen. Se tulee omalla ajallaan, mutta toivon sen tulevan vasta sitten, kun olen elämästä kylliksi saanut, kun olen "kypsää viljaa korjattavaksi".
En missään nimessä haluaisi kuolla yks kaks yllättäen, olisihan se lapsillekin järkyttävää. Olen lasteni ja ystävieni kanssa kuolemasta puhuessamme sanonut, että minä lujasti uskon niin, jotta siellä viimeisen oven takana minä saan vihdoinkin TIETÄÄ mikä oli homman nimi. Siellä on oltava vastaukset moniin kysymyksiin, joita täällä nyt turhaan kyselen. Siellä on oltava vihdoin kaikki oikein. Tämä usko/toivo pitää minut järjissäni - en muuten kestäisi sitä kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta, jota kaikkialla ympärillämme näemme.
Saatan toki erehtyä, ehken mitään vastauksia saakaan - minä vain katoan jonain pikku energiahippuna jonnekin. No, sittenpä tuon näkee - tai sitten ei. Mielenkiintoinen on oleva tuo viimeinen veräjä...- fidinka
...välilä tulee mietieetyä.
Asiaa voi suunnitella samallatavalla kuin omia syntymäpäiviä.
Siinä vaiheessa kun asiat ovat niin pitkällä, että autettavakseni ei voi tehdä enää mitään. Teen itsemurhan, en halua jäädä elävänä ruumiina hoitajien riesaksi. Toivon, että kuolemani on salaman nopea.
Haluan että minun arkkuni on jotakin materiaalia joka on helppo polttaa koska minun kuitenkin tuhkauurnataan ja uurnan voi siroitella lempipaikkaani. - voisi olla apua
fidinka kirjoitti:
...välilä tulee mietieetyä.
Asiaa voi suunnitella samallatavalla kuin omia syntymäpäiviä.
Siinä vaiheessa kun asiat ovat niin pitkällä, että autettavakseni ei voi tehdä enää mitään. Teen itsemurhan, en halua jäädä elävänä ruumiina hoitajien riesaksi. Toivon, että kuolemani on salaman nopea.
Haluan että minun arkkuni on jotakin materiaalia joka on helppo polttaa koska minun kuitenkin tuhkauurnataan ja uurnan voi siroitella lempipaikkaani.”jos” joutuu letkujen jatkoksi. Tein hoitotestamentin pitkän ja tarkan harkinnan jälkeen. Kiikutin sen kaikkiin paikkoihin mihin oletan että minut joskus kiikutetaan. Hoitsut oli sitä mieltä että hoitotestamentti saisi olla useammalla. Se helpottaa läheisten päätöksen tekoa ja hoitohenkilökunnan työtä. Olettaen että itse ei enää pysty mielipidettään ilmaisemaan.
On ollut lähellä kamalia kokemuksia. Siinä kärsi poislähtijä, omaiset ja vieraammatkin. Sairaalla toimi toinen jalka, käsi ja ajatus oli partaveitsen terävä. Ei pystynyt puhumaan. Hoito oli erinomaista. Alkuun pistivät pakolla letkujen jatkoksi. Reilun vuoden kuluttua sairas itse päätti lähteä. Ei syönyt eikä juonut. Sai tarvittavan kipulääkityksen.
Monta muuta samanlaista tilanne on kohdalle sattunut. On myös niitä missä läheinen on lähte-nyt työnsä (harrastus) äärestä. Siis suorilta jaloilta. Itse haluaisin tämän viimeisen. Se kituminen on tuskallista katseltavaa. - lupiini
kuolemaa silloin tällöin vähän pelonsekaisella uteliaisuudella. Toisaalta, kun ikää tulee ja sairaudet lisääntyvät, kuolema voi olla varsin hyväkin asia. Jos saisin valita, haluaisin ehdottomasti kuolla nopeasti, vaikka sydänkohtaukseen, pitkä kituminen on pahinta.
- armo1233
Olen katsonut Prismasta tai jostain vastaavasta ohjelmasta, että sielun olemusta yritetään selvittää...siis mitä sielu on? Ovat menneet jo niin pitkälle, että kun saavat selville sielun koostumuksen, niin menee koko tiede uusiksi.
Onhan tämä tietotekniikkakin niin ihmeellistä, niin miksei sitten sielukin.
Äitini (91v) kysyi joku aika sitten ensimmäistä kertaa minulta, että mitä mahtaa olla kuoleman jälkeen. Siinä olikin tenkkapoo, kun en tiedä itsekään. Miettinyt olen paljon ja jonkinmoisella pelon sekaisella kunnioituksella suhtaudun kuolemaan.
Meille kaikille on annettu luontainen kyky kuolla, mutta kaikki eivät uskalla elää.
Kai mainitsemasi asia on käväissyt joskus mielessä, mutten ole vielä ehtinyt päättää, mitä uskoisin. Jospa sekin asia ehtii vielä jonain päivänä valjeta. En kuitenkaan ole yhtään huolissani, koska olen aina kieltäytynyt uskomasta siihen, että viattomille tai syyttömille ihmisille voisi olla odotettavissa joitain pahoja seuraamuksia kuoleman jälkeen.
Helvetin uskon joidenkin ihmisten rakentavan sekä itselleen että toisille ihan täällä maan päällä. Kun uskon ja olen monesti saanut todeta, että elämä kantaa, niin eiköhän kuolemakin tee sen saman. ;))- Liisinka
Siinä mielessä ajattelen kuolemaa, että en millään vielä malttaisi.
Minusta eläminen on niin mielenkiintoista, että en vielä lähtisi minnekään. Joka päivä oppii uutta.
Kerran olen jo käynyt sillä rajalla ja olisin mielelläni jatkanut matkaa sinne suureen valoon, mutta lääkärit peruuttivat matkani.
En pelkää sitä hetkeä ollenkaan, sitten kun se on esissä, mutta toivottavasti ei vielä. Saattaisin pällistellä täällä vielä jonkun 25 vuotta. En ole vielä silloinkaan 100 vuotias. - ajattelemaan
Olen ajatellut oman kuolemani valmiiksi. Siihen ei ole paljoa aikaa kulunut. Kirkosta erosin koska totesin, tämä instituutio on luotu kuolemaa pelkääville ihmisille. Ja, näitähän riittää. Kuolemahan tulee aina, pelkää tai ei.Kuoleman jälkeen minulle ei tule mitään, miksi pitäisikään? Sanoohan jo sana kuolema,sen jälkeen ei ole mitään, miksi pitäisikään? Kuolemaa pelkäävät ihmiset,eri uskonnoissa, ovat luoneet mitä ihmeellisimpiä tapoja, hälventääkseen omaa kuoleman pelkoaan. Tätähän kaikki uskonnot ovat. Uskokaa huviksenne, kaikki eivät pelkää kuolemaa.
- Justiliina
eläväiset ihmiset täällä kuolemasta haastelette. Se tulee sitten kun tulee. Ei se kysele pelkojen perään. Ja niin olen tykönäni ajatellut, että ei sitä voi etukäteen suunnitella miten kuolee. Pitää vain ihmisen yrittää elää niin ettei sitten taivaan porteilla joudu mitään katumaan.
Eikä ihmisen ole hyvä liikaa ajatella kuolemaa. Elämäänhän me olemme tänne tulleet. Kyllä elämässä on tarpeeksi ajattelemista, ei siinä kuolemaa ehdi fundeerata. Ja vielä synkkämieliseksikin tulla. - Yykaakoo
Niin se asia vaan on. Myrsky ja tyyni sää, musta ja valkoinen, kirkas ja tumma, painava ja keveä...jne
Emme ymmärtäisi elämästä yhtään mitään, jos kuolemaa ei olisi.- Justiliina
tuollaisia ahvorismeja ymmärrä. Että kuolamaa pitäisi alvariinsa ajatella? Ei sovi ainakaan meikämammalle.
Memento mori (Muista kuolevaisuutesi), vanha viisaus tahtonee tähdentää, että kuoleman muistaminen antaa perspektiiviä nyt elettävään elämään. Niin minä ainakin sen koen. Jokainen hetki on ainutkertainen ja on elettävä sen arvoisesti ja mahdollisimman täydesti. Toki siihen ei täysin kukaan pysty, mutta jos siihen pyrkii, niin ainakin suunta lienee oikea.
- seuraa kuoleman
jälkeen? Jos joku siihen vastauksen löytää, niin mitä merkitystä elämällä on silloin ollut? Paljon puhutaan tuonpuoleisesta elämästä; jos ns. ruumiista irtautuminen katsotaan sellaisen esikartanoksi niin olen sen kokenut erittäin vahvasti. Se tapahtui lähes kaksikymmentä vuotta sitten ja muistan sen kuin eilisen päivän. Onko teillä muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
- 1943
kuolevani, mutta en yleensä ajattele asiaa. Sen verran olen sanonut lapsilleni, että hiljaiset hautajaiset ja uurna mieheni viereen. Heti kuolemansa jälkeen mieheni ilmestyi minulle kuin elävänä, kuin jäähyväisiksi. Sen jälkeen en edes unta ole nähnyt. Silloin ajattelin onko jokin henkimaailma olemassa. Kemistinä ajattelen, että metsän puissa on osa miehestäni, koska hänen ulos hengittämästään hiilidioksidista on puun selluloosassa. Ikuinen elämä voidaan käsittää näinkin.
- tosiasia
-Sehän on totta,että tässä iässä on vuosia enemmän takana kuin edessäpäin.Usein vertaa ikäänsä omien vanhempiensa elämänikään.Olen nyt juuri sen ikäinen,kuin isäni oli kuollessaan ja mikäli vuosia annetaan saatan elää yhtä pitkään kuin äitini eli 73 vuotiaaksi.Ehkä vanhemmaksikin.Jumala yksin tietää.-Toivoisin nopean ja kivuttoman lähdön täältä ajasta.Odotan jännityksellä sitä hetkeä,kun olen siirtynyt iäisyyteen,josta olen kuullut ja lukenut paljonkin.Tahdon nähdä edesmenneet rakkaani siellä;oman lapseni,kaksi veljeäni,mummoni,joka rukoili puolestani..nämä edellämainitut ovat yllätyksiä tosiaan muiden ohella,sillä synnyin mummoni kuoleman jälkeen,veljet syntyivät kaksi vuotta ennen minua ja elivät vain muutaman tunnin ja lapseni muutti taivaaseen raskauteni alkuvaiheessa.Mummosta on vain valokuva,toisista ei edes kuvaa.Jännittävää tavata heidät!-Tottakai Jeesus on tärkein.Hänet kohtaan varmasti ensimmäisenä.-Kun ajattelen kuolemaa,merkitsee se minulle jotakin ihmeellistä ja uutta olotilaa,jota en vielä täällä ajassa osaa edes kuvailla.Elämäni kuolemani jälkeen alkaa isolla EE:LLÄ! Ymmärrän hyvin,että oloni maan päällä on vain varjokuva siitä,mikä minua taivaassa odottaa.-Iloitsen kuitenkin elämästäni,koska jokainen päivä ja hetki on lahjaa.
- ..(U)..
Työssäni kuolema tullut tutuksi vieraaksi ja olen sitä joutunut miettimään, paljonkin.
Omaa kuolemaa ajattelee silloin tällöin ja nyt, kun läheinen ystävä lähti ikuisesti pois, olen ajatellut useinkin.
Kuolema ei tunnu pelottavalta ja uskon siihen, että jokaiselle on määrätty oma aikansa lähtöön.
Uskovana toivon, että olisin valmis silloin kun pitää kuolla. Että olisi asiat Jumalan ja ihmisten kanssa kunnossa.
Uskon, että on taivas ja se mitä siellä on, on arvoitus mutta parempaa on kuitenkin kuin tämä, näin Sanassa luvataan. Ajattelen useinkin kuolemaa. Muistan kuinka äitini odotti kuolemaa kuin suurta ystävää noutamaan hänet pois kun elämä oli menettänyt merkityksensä ja mielenkiintonsa.
Hän nukahti tyytyväisenä elämäänsä, rakastettuna äitinä, samoin haluaisin itsekin loppuni tulevan.
Ajattelen sitä muistaissani kuinka arvaamattomasti, ennalta aavistamatta se vei mieheni. En tiedä onko helpompaa ajatella lähtevänsä nopeasti, " saappaat jalassa ", vai hiljalleen riutuen. Ainakin omaiselle molemmat kovia tilanteita.
Ehkä siellä jossain suuressa kirjassa on minunkin kohdallani plussaa, ei vain miinuksia. Ehkä.... jos taivas on olemassa, se taivas on täällä maanpäällä, samoin se oma helvettini johon olen itse syyllinen.- tavallinen tapaus
Juu, tätä asiaa on mietitty moneen kertaan ja hartaasti tällä palstalla ihan äskettäinkin. Miettimisestä asia ei kuitenkaan muutu miksikään muuten kuin että on mietitty. Kas, kun kukaan ei ole vielä ratkaissut sitä asiaa, että onko varmasti jotakin muuta elämää meikäläisillä sen fyysisen kuoleman jälkeen. Uskomuksia on monia tuonpuoleisesta elämästä, ainakin yhtä monta kuin on päätä, jotka sitä miettivät.
Kuinka vaan. Hyvähän kuolemaansa on miettiä, ainakin sen käytännön puolia. Arkkuun ei vielä kannata asettautua valmiiksi. Ei kuitenkaan kannattaisi kuolemaan kovin syvälle mennä vielä eläessään, kun elämä on vielä läsnä. Juuri tässä ja tarkoitettu elettäväksi kullekin tavallaan.
Se on varmaa, että me kaikki elämme eräässä muodossa kuoleman jälkeen, sillä materia ei katoa, muuttaa vaan muotoaan. Hengen eli energian muuttuminen onkin se mielenkiintoisempi puoli.- pitää
mitä yrität sanoa. Viestisi on kyllä lievästi sanottuna aika sekavaa höpinää.
Itse olen kokenut sydämen pysähdyksen yhteydessä ns. ruumiista irtautumisen. Kokemus oli aika pöyristyttävä. Viisaat kertovat, että kysymys on aivojen hapenpuutteen aiheuttamasta hallusinaatiosta. Omalla kohdallani oli nimeenomaan aivojen hapensaannin lakkaamisesta kysymys. Aivojen hapensaanti loppui ja senjälkeisistä kokemuksista voin ainoastaan minä itse kertoa. Vaikka tapaahtuneesta on jo aikaa lähes kaksikymmentä vuotta, niin muistikavani ovat yhtä selkeät kuin eilinen päivä. - Tavallinen tapaus
pitää kirjoitti:
mitä yrität sanoa. Viestisi on kyllä lievästi sanottuna aika sekavaa höpinää.
Itse olen kokenut sydämen pysähdyksen yhteydessä ns. ruumiista irtautumisen. Kokemus oli aika pöyristyttävä. Viisaat kertovat, että kysymys on aivojen hapenpuutteen aiheuttamasta hallusinaatiosta. Omalla kohdallani oli nimeenomaan aivojen hapensaannin lakkaamisesta kysymys. Aivojen hapensaanti loppui ja senjälkeisistä kokemuksista voin ainoastaan minä itse kertoa. Vaikka tapaahtuneesta on jo aikaa lähes kaksikymmentä vuotta, niin muistikavani ovat yhtä selkeät kuin eilinen päivä.Monet ovat tällä palstalla kirjoitelleet, kuinka viisasta ja henkisesti kypsää väkeä täällä liikkuukaan. Vastauksesi oli siitä käänteinen esimerkki eli ikä ei kerro kypsyydestä mitään.
Miksi muuten muistikuviesi pitäisi olla vasta kuusissakymmenissä jotenkin sumeat? Onhan niin,
että dementikkokin muistaa erittäin hyvin kauan sitten tapahtuneita asioita, mikä ei tarkoita, että vihjaan sinun olevan dementikko. Kokemuksesi ovat silti sinun kokemuksiasi, ei vielä yleisiä totuuksia.
Merkillistä, että kerrot vaikuttavasta kokemuksesta, mutta et siitä sitten haluakaan kertoa - ? Ole toki kertomatta, mutta mitä mainittavaa siinä sitten on? Eli sekavaa höpinää mielestäni myös sinulta.
En jaksa aina näitä puolisyvämietteisiä kuolemapohdintoja. Tulkoon jokainen uskollaan autuaaksi tai sillä, että ei usko mitään. - taasko?????
Tavallinen tapaus kirjoitti:
Monet ovat tällä palstalla kirjoitelleet, kuinka viisasta ja henkisesti kypsää väkeä täällä liikkuukaan. Vastauksesi oli siitä käänteinen esimerkki eli ikä ei kerro kypsyydestä mitään.
Miksi muuten muistikuviesi pitäisi olla vasta kuusissakymmenissä jotenkin sumeat? Onhan niin,
että dementikkokin muistaa erittäin hyvin kauan sitten tapahtuneita asioita, mikä ei tarkoita, että vihjaan sinun olevan dementikko. Kokemuksesi ovat silti sinun kokemuksiasi, ei vielä yleisiä totuuksia.
Merkillistä, että kerrot vaikuttavasta kokemuksesta, mutta et siitä sitten haluakaan kertoa - ? Ole toki kertomatta, mutta mitä mainittavaa siinä sitten on? Eli sekavaa höpinää mielestäni myös sinulta.
En jaksa aina näitä puolisyvämietteisiä kuolemapohdintoja. Tulkoon jokainen uskollaan autuaaksi tai sillä, että ei usko mitään.Jos et jaksa, jätä ihmiset rauhaan ja hyppää ketjun yli. Sinun totuus ei ole jokaisen totuus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1397820Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde412009Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251940- 911653
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801585Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071040Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik5989- 50945
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34822