Olen tullut siihen tulokseen, että rukoilu on turhaa. Jos Jumala on "käsikirjoittanut" kunkin ihmisen elämän ja Jumala on määrännyt ihmisen kuolemanhetkestä niin rukoileminen on ihan turhaa.
Jos vaikka Tapani olisi lähdössä Utahiin ja hän rukoilisi ennen lentokoneeseen nousua, että kaikki menisi hyvin ja että kone tulisi turvallisesti perille:
Jos Jumala on "käsikirjoittanut", että kaikki menee hyvin, kone ei syöksy mereen ja Tapani ei kuole on hän rukoillut turhaan koska kaiken oli määrä mennäkin hyvin, jos taas Jumala oli "käsikirjoittanut" koneen syöksyvän mereen ja Tapanin kuolevan on Tapani tässäkin tilanteessa rukoillut Jumalaa turhaan koska hänen oli määrä kuolla Jumalan "käsikirjoituksen" mukaisesti.
Jos vaikka Tapani olisi lähdössä Utahiin ja hän rukoilisi ennen lentokoneeseen nousua, että kaikki menisi hyvin ja että kone tulisi turvallisesti perille:
Jos Jumala on "käsikirjoittanut", että kaikki menee hyvin, kone ei syöksy mereen ja Tapani ei kuole on hän rukoillut turhaan koska kaiken oli määrä mennäkin hyvin, jos taas Jumala oli "käsikirjoittanut" koneen syöksyvän mereen ja Tapanin kuolevan on Tapani tässäkin tilanteessa rukoillut Jumalaa turhaan koska hänen oli määrä kuolla Jumalan "käsikirjoituksen" mukaisesti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
onkin käsikirjoittanut, että jos Tapani rukoilee niin hän pelastuu ja jos ei rukoile niin ei pelastu? Kannattaako riskeerata? =)
on käsikirjoittanut että jos fiktiivinen Tapani rukoilee niin ei pelastu ja jos fiktiivinen Tapani ei rukoile niin pelastuu. meneepä monimutkaiseksi, kannattaako riskeerata?
parasta olisi olla lentämättä ollenkaan, ainakaan mielikuvitusmaassa.
Oletko rukoillut tähän asti ainoastaan itsesi vuoksi? Et siis ole keskustellut Isäsi kanssa? Se lienee rukouksen merkitys.
Meille mormoneille opetetaan pienestä lähtien että pitää oppia kuuntelemaan. Se onnistuu parhaiten jos ymmärtää ensin olla kiitollinen siitä mitä on jo saanut osakseen.
Kaikkien on lähdettävä jollakin tavalla. Siihen on oltava valmis joka hetki. Jos osaa suhtautua rauhallisesti kuolemaan siinä koneessa niin onhan se hieno siunaus. Osaa vaikka lohduttaa muita viime metreillä.
Me mormonit olemme tässäkin mielessä omituisia otuksia. Kuolevainen olemassaolo on erittäin lyhyt mutta tärkeä hetki ikuisuudessa. Olemme ikäänkuin avaruusmatkalla täällä. Oikea kotimme on toisaalla, odottamassa paluutamme.
Ja mitä käsikirjoitukseen tulee, itse näytelmän juoni sopeutuu koko ajan sen mukaan kuin me Herramme muurahaiset teemme valintojamme. Vertaus viinitarhan hoitajasta on varsin osuva ilmaus senkaltaisesta kaikkivoipaisuudesta jota Mestarimme on päättänyt harrastaa meidän suhteemme. Se tuottaa eniten iloa kaikille osapuolille.
turhaa.
Rukoile vaikkapa huomisaamuna, että saisit päivän aikana tilaisuuden auttaa jotakuta lähimmäistäsi. Kerro sitten illalla meille, mitä tapahtui.
käsikirjoita, ihmiset vain improvisoivat.
Jumala tarkkailee.
Ehkä Jumala ei tarvitse meidän rukouksiamme mihinkään, mutta me tarvitsemme yhteyttä Häneen. Toisaalta Raamattu todistaa, että Jumala rakastaa meitä rajattomasti kuten hyvä isä tai äiti lapsiaan. Jumala ikövöi ja halajaa meitä, kuten Jeesus aikanaan halajamalla halusi syödä pääsiaisaterian lähimpiensä kanssa.
On totta, että hiuskarvakaan ei putoa päästämme Hänen sitä tietämättään. En käsitä enkä ymmärrä, miksi jotkut meistä saavat kokea elämässään niin paljon puutetta, sairautta ja surua ja miksi toisilla on toisenlaiset vaiheet. Mutta sen tiedän, että Jumala on käskenyt meitä rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme. Paljon pahaa tapahtuu vain siksi, että me emme noudata rakkauden kaksoiskäskyä.
Jeesuksen opettamassa rukouksessa me pyydämme:
"tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin Taivaissa"
tämän rukouksen ohjaamana kristitty ottaa tyynesti vastaan kaiken Jumalan kädestä
mielestäni tähän lyhyeen rukoukseen kiteytyy kaikki olennainen, mitä voimme Jumalalta anoa:
"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan."
kaikkea sitä, mitä mormoni-isäsi on sinulle tuskaa aiheuttanut. Toimintasihan on epäjohdonmukaisesti vastoin ihanteitasi:
>tämän rukouksen ohjaamana kristitty ottaa tyynesti vastaan kaiken Jumalan kädestä <
>"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan."<
Historiaa et voi muuttaa. Erottaa voit, jos haluat, katkeruuden mormoni-isääsi kohtaan vs. mormonismia kohtaan.
Tai sitten otat Jumalalta vain sen minkä SINÄ haluat, et sitä mitä HÄN sinulle haluaa, rakastavan Isänä.
Eihän tuollaisista asioista edes pysty järkevästi kirjoittamaan, jos ei ota tyynesti. Sekoitat nyt oman minun juttujani lukiessasi kokemasi kiihtymisen ja tunnekuohun minuun. Ne ovat sinun ja sinussa herääviä tunteita, eivät minun tunteitani.
Jos näkisit minut täällä koneen ääressä hyväntuulisena ja usein naureskelemassa mormonien juttuja ja omianikin huomaisit, että tämä kirjoittaminen on minulle rentoutumiskeino.
Mutta osaan toki rentoutua muutenkin. Vakavampi puoli kirjoittamistani on ollut ja on, että haluan varoittaa ja ohjata palstaa lukevia mormoneita jättämään tekemättä ne lukuisat ja inhimillisesti käsittämättömän julmat teot ja virheet, joita minun mormonikodissani on tehty. Jos uskonto nousee pahasti päähän niin kuin meidän isällämme nousi hänen liityttyään mormoneihin, on muiden mormonien katsottava veljensä perään.
Erityisen tarkkana on oltava ulospäin oikein mallimormonien kanssa, sillä näistä lammasten vaatteissa kulkijoista juuri löytyvt ne kaikkein ratelevaisimmat pedot, jotka eivät säästä sen enempää laumaa kuin omaa perhettäänkään häiriintyneessä oikeassaolemisen pakossaan.
kiihtyisin ja kuohuisin tekstejäsi lukiessasi.
En suinkaan suuntaa vastineitani sinulle, vaan niille ei-mormoneille, joille kohdistat tarinasi, toivoen heidän kuvittelevan tarinoidesi olevan totta.
Haluaisin varoittaa kaikkia palstaa lukevia liiasta sinisilmäisyydestä, niin mormonismin kuin erityisesti mormonismin vastustajien juttuja lukiessaan.
Erityisen tarkkana on oltava ulospäin marttyyriksi tekeytyvien entisten mormonien tarinoiden suhteen, jotka sujuvasti naamioivat fiktionsa oletettavissa olevaksi faktaksi.