Olen miettinyt paljon sitä, että miten käsite jumala syntyi: millaisissa oloissa ja miksi.
Nykyaikana on hassua kuvitella sellaista aikaa, jolloin ihmisillä ei ollut tietoa perusasioista, ihmisen historiassa. Siis sellaisista asioista, joita me pidämme perusasioina.
Me tiedämme mikä on sininen taivas ja mitä sen takana on. Tiedämme miksi tähdet näkyvät erityisesti illalla ja yöllä taivaalla, ja miksi välillä Aurinko pimenee keskellä päivää.
Kauan sitten ihmiset eivät tienneet. Uskon, että nykyisin arkipäiväisenä pidetyt ilmiöt ovat pelottaneet heitä suunnattomasti. Kreikkalaisille ukkonen oli Zeuksen raivoamista ihmisille tai muille jumalille. Nuo jumalat eivät olleet samanlaisessa sivuosassa kuin nykyisin. Jumalat olivat heille yhtä arkipäivisiä kuin meille on arkipäiväistä pitää Jumalaa kaukaisena meistä riippumattomana asiana.
Uskon, että taivas oli yksi äärimmäinen ihmetyksen aihe. Taivas oli jotain, minkä toiselle puolelle ihmiset eivät päässeet, vaikka se oli kokoajan läsnä. Satoi, paistoi ja jyrisi.
Jumalat syntyivät aikana, jolloin ihmisellä ei ollut oikeita keinoja hankkia oikeita vastauksia. Jumala muokkasi maailman samoin kuin ihmiset muokkasivat omaa ympäristöään.
Juutalaisille sateenkaari oli Jumalan luoma liiton merkki. Se ei ollut mikään taru, jollaiseksi me sen käsitämme, vaan heille se oli tosiasia. Meille sateenkari on luonnollinen luonnonilmiö, joka on olemassa, vaikka juutalaiset eivät olisi keksineet yhdistää sateenkaarta ideologiaansa. Jumalan ei tarvinnut sitä siis luoda, koska sateenkaari olisi olemassa, vaikka kristinuskoa ei koskaan olisi kehittynyt.
Keskiajan kirkko loi kartan maailmasta siten, että keskellä oli Jerusalem. Niin, minuakin naurattaa vähän ajatella tätä karttaa, mutta heille se oli tosiasia.
Mutta vaikka ymmärrämme nyt oloja, joissa jumalat sikisivät, niin emme vielä tiedä, että miksi juuri käsite jumala syntyi. Olisiko maailman synnyn voinut selittää jollain toisella tapaa? Miksi minä en pysty keksimään vaihtoehtoisia jumalan poissulkevia maailmanselitystapoja, joita vaalittaisiin sitten traditioina?
Jumalien luonne tulee raadollisesti esille kun tarkastelemme sitä kuinka uskontojen jumala- kuvan tulkinta on muuttunut kun ihmisyhteisö on kehittynyt pidemmälle. Jumalasta on tullut jopa este tälle kehitykselle kun on ihmisiä, jotka haluavat pitää taikauskoisista traditioista kiinni. Siihen kuuluisaan kaukoputkeen katsomista pidettiin aikoinaan kirottuna.
Minulle... jumalia ei ole kuin taikauskoisissa taruissa. Tämä on mielestäni ainoa rationaalinen tapa lähestyä yliluonnollisia ilmiöitä.
Nykyaikana on hassua kuvitella sellaista aikaa, jolloin ihmisillä ei ollut tietoa perusasioista, ihmisen historiassa. Siis sellaisista asioista, joita me pidämme perusasioina.
Me tiedämme mikä on sininen taivas ja mitä sen takana on. Tiedämme miksi tähdet näkyvät erityisesti illalla ja yöllä taivaalla, ja miksi välillä Aurinko pimenee keskellä päivää.
Kauan sitten ihmiset eivät tienneet. Uskon, että nykyisin arkipäiväisenä pidetyt ilmiöt ovat pelottaneet heitä suunnattomasti. Kreikkalaisille ukkonen oli Zeuksen raivoamista ihmisille tai muille jumalille. Nuo jumalat eivät olleet samanlaisessa sivuosassa kuin nykyisin. Jumalat olivat heille yhtä arkipäivisiä kuin meille on arkipäiväistä pitää Jumalaa kaukaisena meistä riippumattomana asiana.
Uskon, että taivas oli yksi äärimmäinen ihmetyksen aihe. Taivas oli jotain, minkä toiselle puolelle ihmiset eivät päässeet, vaikka se oli kokoajan läsnä. Satoi, paistoi ja jyrisi.
Jumalat syntyivät aikana, jolloin ihmisellä ei ollut oikeita keinoja hankkia oikeita vastauksia. Jumala muokkasi maailman samoin kuin ihmiset muokkasivat omaa ympäristöään.
Juutalaisille sateenkaari oli Jumalan luoma liiton merkki. Se ei ollut mikään taru, jollaiseksi me sen käsitämme, vaan heille se oli tosiasia. Meille sateenkari on luonnollinen luonnonilmiö, joka on olemassa, vaikka juutalaiset eivät olisi keksineet yhdistää sateenkaarta ideologiaansa. Jumalan ei tarvinnut sitä siis luoda, koska sateenkaari olisi olemassa, vaikka kristinuskoa ei koskaan olisi kehittynyt.
Keskiajan kirkko loi kartan maailmasta siten, että keskellä oli Jerusalem. Niin, minuakin naurattaa vähän ajatella tätä karttaa, mutta heille se oli tosiasia.
Mutta vaikka ymmärrämme nyt oloja, joissa jumalat sikisivät, niin emme vielä tiedä, että miksi juuri käsite jumala syntyi. Olisiko maailman synnyn voinut selittää jollain toisella tapaa? Miksi minä en pysty keksimään vaihtoehtoisia jumalan poissulkevia maailmanselitystapoja, joita vaalittaisiin sitten traditioina?
Jumalien luonne tulee raadollisesti esille kun tarkastelemme sitä kuinka uskontojen jumala- kuvan tulkinta on muuttunut kun ihmisyhteisö on kehittynyt pidemmälle. Jumalasta on tullut jopa este tälle kehitykselle kun on ihmisiä, jotka haluavat pitää taikauskoisista traditioista kiinni. Siihen kuuluisaan kaukoputkeen katsomista pidettiin aikoinaan kirottuna.
Minulle... jumalia ei ole kuin taikauskoisissa taruissa. Tämä on mielestäni ainoa rationaalinen tapa lähestyä yliluonnollisia ilmiöitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>Minulle... jumalia ei ole kuin taikauskoisissa taruissa. Tämä on mielestäni ainoa rationaalinen tapa lähestyä yliluonnollisia ilmiöitä.
Tunnustatko että yliluonnollisia ilmiöitä on olemassa?
aukene
If God did not exist,it would be necessary to
invent him.
Voltaire
Hyvää pohdintaa,
Tuossahan oli aika syvällisiä juttuja. Lisäisin vielä sen verran, että vaikka tiede ja tietämys on hurjasti kehittynyt sitten keskiajan, ei tavallisen ihmisen käsitys todellisuudesta ole perustaltaan kehittynyt läheskään niin paljon kuin tiede itsessään on. Ihmiset ovat yhtä taikauskoisia nyt kuin kaksi tuhatta vuotta sitten, se usko vaan kohdistetaan niihin asioihin jotka yhä vaikuttavat tuntemattomilta.
Erilaiset tietoisuudessa tapahtuvat oudot ilmiöt joita joissakin uskonnoissa koetaan ovat edelleen tällaisia hämäriä juttuja joiden tutkimuksessa on vasta raapaistu pintaa, ja sen vuoksi niitä nykyään kovasti korostetaan. Jotkut ovat koettaneet yhdistää Kristinuskoa ja Kvanttifysiikkaa... sitä on liikkeellä.
Taikauskoisuuden määrä ei varmaankaan ole erityisesti vähentynyt, sen kohteet vain ovat muuttuneet. Eivätkä ihmisten aivot ole sen kehittyneempiä kuin keskiajallakaan. Yhtä tolloja me olemme, meillä vaan on jo keksittynä parempia laitteita ja piirrettynä tarkempia karttoja.
Mutta totuus on tarua ihmeellisempää. En hyväksy väitettä, että tiede veisi salaperäisyyden olemassaolosta. Päinvastoin, sellainen joka tuntee tiedettä pintaa syvemmältä, ei varmasti koe näin. Maallikolle tietysti jonkun professorin lentävät lausahdukset kuulostavat aika latteilta.
Tämäkin johtuu meidän aivoista... ne on rakennettu tekemään havaintoja ja ymmärtämään. Ne ovat hirviömäisen isot. Me olemme syntyneet tutkijoiksi, ja sen kohtalon kanssa on vain elettävä. Ainoa keino paeta ymmärtämisen tuskaa on turruttaa itseään ja paeta mielikuvitukseen.
Sitä monet haluavatkin, ja sen vuoksi erilaiset kultit ovat niin suosittuja.
Eiköhän tämä riitä näiden latteitten itsestäänselvyyksien laukomisesta tältä illalta. :-)
:Agwé:
"Eivätkä ihmisten aivot ole sen kehittyneempiä kuin keskiajallakaan. Yhtä tolloja me olemme, meillä vaan on jo keksittynä parempia laitteita ja piirrettynä tarkempia karttoja."
Kiinnostava juttu ja paikkansa pitää. Aivot ovat kehittyneet ihmisillä siksi että niistä on ollut evoluutioetua. Aivojen evoluutio pani jossakin vaiheessa geneettisen evoluution rinnalle käyntiin informaatioevoluution, joka vauhdissa päihittää geneettisen kevyesti. Ja nyt voisi kai ajatella niinkin että aivojen hyvyys ei enää ole samalla lailla evoluutioetu kuin joskus muinoin, niiden parempien laitteiden ansiosta voi pärjätä aika hyvin pienelläkin aivojen käytöllä. Mikähän tässä pitemmän päälle vie voiton?