Omatunto

tms37 kirjoitti:

19 vuotta 7 kuukautta ja 24 päivää sitten sain läpikäydä
Jumalan armosta sen prosessin, jossa hän ihmisen ensiksi alentaa,
sitten katkoo perisynnin siteet, puhdistaa sydämen ja
sen jälkeen antaa sinne sinetiksi iankaikkisuuteen
johdattavan Henkensä:

Ahtaan portin tuska.
Kirjoittanut: Teuvo Suni 9.12.2005 klo 00.13


Ennen kuin tästä jatkan, lisään vielä tuohon edelliseen valheen armoseinään yhden erittäin tärkeän asian. Tällaisen armon tekee saatanalliseksi se, kun sillä estetään ihmisiltä kaikki ne teot, jotka Jumala nimenomaan häneltä vaatii, ja joiden kautta hän löytäisi tien ahtaalle portille. Näistä on Raamatussa vaikka kuinka monta esimerkkiä. Otan tähän nyt vain kolme:

"Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."

"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina."

"Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

Jumala siis vaatii ihmisiä puhdistamaan sydämensä, mutta kuinka moni uskaltaa sitä edes yrittää, kun antikristukset leimaavat kaikki tällaiset teot ihmisen omiksi teoiksi, jotka eivät tule ketään pelastamaan.

Nyt sitten jatkan kertomalla kaksi ensimmäistä kohtaamista Kristuksen kanssa. Yritin tässä hakea niitä keskusteluja joissa oli jotakin viitteitä näistä tapahtumista, mutta en millään niitä löytänyt, koska menneiden asioiden esille kaivaminen on ollut tosi vaikeaa, ja kun nytkin tätä mietin, että miksi on näin, muistuivat heti mieleen Jeesuksen sanat: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."

Tuota ensimmäistä Kristuksen ilmestymistä edelsi tapahtuma käärmekivellä keväällä 1983, ja sen löysin. Se on tällä samalla keskustelupalstalla hieman taaempana, keskustelussa: Teuvo Suni kerro. Se on syytä jokaisen lukea ensiksi, joka aikoo nyt tämän selvitykseni lukea, sillä tuossa tapahtumassa minulta pyyhittiin aivoista kaikki uskoon liittyvät asiat pois, ja elämää piti jatkaa sellaisen ajatuksen vallassa, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Nyt sitten kirjani sivulle 15:

Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?

Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisis lääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut siitä hänelle puhunut.

Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.

Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.

Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.

Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.

Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.

Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.

Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen -lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.

Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän ois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.

Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikan ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."

Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle, Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."

Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."

Nyt keskeytän menneisyydestä kertomisen hetkeksi, ja selvitän Raamatun taivaaseen liittyviä nimityksiä. Kun siellä sanotaan taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jonka jokainen silmillään näkee. Kun sanotaan taivasten taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jossa Jumalan valtaistuin sijaitsee. Kun sanotaan kolmas taivas, jota Paavalikin käytti, kun kertoi saamastaan näystä:

"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmettiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."

Samoin voin minäkin toistaa tuosta näystä, ja kaikista muistakin, joissa Kristus on ilmestynyt kirkkautensa keskellä tai erilaisia ilmestyksiä antaen. Tuo kolmas taivas on jossakin taivaan ja taivasten taivaan välimaastossa, jossa ihmiselle erilaiset taivaalliset näyt suodaan.
Tuosta hetkestä alkoi elämäni Raamatun äärellä, ja nyt siirryn kirjan sivulle 15:

"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.

Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.

Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:

"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'

Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.

Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:

"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."

Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.

Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.

Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."

En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."

Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:

"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."

Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"

Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"

Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:

"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."

"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."

Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."

Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.

Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:

"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."

"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."

Koira on se, joka oksennuksilleen palaa.

tms37 kirjoitti:

19 vuotta 7 kuukautta ja 24 päivää sitten sain läpikäydä
Jumalan armosta sen prosessin, jossa hän ihmisen ensiksi alentaa,
sitten katkoo perisynnin siteet, puhdistaa sydämen ja
sen jälkeen antaa sinne sinetiksi iankaikkisuuteen
johdattavan Henkensä:

Ahtaan portin tuska.
Kirjoittanut: Teuvo Suni 9.12.2005 klo 00.13


Ennen kuin tästä jatkan, lisään vielä tuohon edelliseen valheen armoseinään yhden erittäin tärkeän asian. Tällaisen armon tekee saatanalliseksi se, kun sillä estetään ihmisiltä kaikki ne teot, jotka Jumala nimenomaan häneltä vaatii, ja joiden kautta hän löytäisi tien ahtaalle portille. Näistä on Raamatussa vaikka kuinka monta esimerkkiä. Otan tähän nyt vain kolme:

"Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."

"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina."

"Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

Jumala siis vaatii ihmisiä puhdistamaan sydämensä, mutta kuinka moni uskaltaa sitä edes yrittää, kun antikristukset leimaavat kaikki tällaiset teot ihmisen omiksi teoiksi, jotka eivät tule ketään pelastamaan.

Nyt sitten jatkan kertomalla kaksi ensimmäistä kohtaamista Kristuksen kanssa. Yritin tässä hakea niitä keskusteluja joissa oli jotakin viitteitä näistä tapahtumista, mutta en millään niitä löytänyt, koska menneiden asioiden esille kaivaminen on ollut tosi vaikeaa, ja kun nytkin tätä mietin, että miksi on näin, muistuivat heti mieleen Jeesuksen sanat: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."

Tuota ensimmäistä Kristuksen ilmestymistä edelsi tapahtuma käärmekivellä keväällä 1983, ja sen löysin. Se on tällä samalla keskustelupalstalla hieman taaempana, keskustelussa: Teuvo Suni kerro. Se on syytä jokaisen lukea ensiksi, joka aikoo nyt tämän selvitykseni lukea, sillä tuossa tapahtumassa minulta pyyhittiin aivoista kaikki uskoon liittyvät asiat pois, ja elämää piti jatkaa sellaisen ajatuksen vallassa, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Nyt sitten kirjani sivulle 15:

Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?

Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisis lääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut siitä hänelle puhunut.

Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.

Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.

Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.

Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.

Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.

Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.

Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen -lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.

Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän ois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.

Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikan ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."

Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle, Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."

Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."

Nyt keskeytän menneisyydestä kertomisen hetkeksi, ja selvitän Raamatun taivaaseen liittyviä nimityksiä. Kun siellä sanotaan taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jonka jokainen silmillään näkee. Kun sanotaan taivasten taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jossa Jumalan valtaistuin sijaitsee. Kun sanotaan kolmas taivas, jota Paavalikin käytti, kun kertoi saamastaan näystä:

"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmettiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."

Samoin voin minäkin toistaa tuosta näystä, ja kaikista muistakin, joissa Kristus on ilmestynyt kirkkautensa keskellä tai erilaisia ilmestyksiä antaen. Tuo kolmas taivas on jossakin taivaan ja taivasten taivaan välimaastossa, jossa ihmiselle erilaiset taivaalliset näyt suodaan.
Tuosta hetkestä alkoi elämäni Raamatun äärellä, ja nyt siirryn kirjan sivulle 15:

"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.

Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.

Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:

"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'

Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.

Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:

"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."

Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.

Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.

Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."

En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."

Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:

"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."

Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"

Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"

Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:

"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."

"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."

Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."

Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.

Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:

"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."

"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."

eksyttäjä. Antoi vastauksen jota hait. Hyvin onnistui. Mutta sehän onkin jo toisen messun aihe.

Täytyykö sinun Suni välttämättä jatkaa tuota yhden miehen show'tasi.
Tämä palsta ei taida sittenkään olla oikea näyttämö sinun erinomaisuutesi esille tuomiseen.

Henkilökohtaisen stoorisi kaupittelu ja sen värittäminen muistuttavat Kim Il Sung'in tarunhohtoista syntymää.
Nyt täytyy vain muistaa, että sinä et ole Kim ja että me olemme nyt Suomessa, emme Pohjois-Koreassa.

Rakentava ohje Teuvolle: lakkaa korottamasta itseäsi, tule alas tavallisten kuolevaisten joukkoon ja ota asiat vähän rennommin.
Ei pelkällä kireäpipoisuudella pitkälle pötkitä;
niin, eikä stooreilla elvistely sinulle tuo pelastusta.

tms37 kirjoitti:

Minkä kumman porttopoppoon kellokas sinä oikein olet, kun sinulla ei
ole alkeellisintakaan tajua Jumalan lähettämien profeettojen kohtaloista.
Ei hänellä ole tuleen heittää kymmeniä omia porofeettoja samalla
tavoin, ja samalla kertaa kuten Saatanalla on.

Kun Jesaja sahattiin kappaleiksi vuonna 700, niin Jeremia syntyi
vasta vuonna 627 ja hänet kivitettiin kuoliaaksi 61 vuotiaana vuonna 586,
ja seuraava profeetta Hesekiel oli tuolloin vasta 6 vuotias.

Jos kaikki kirjoitukseni olisivatkin vain minun omaa erinomaisuuttani,
et sinäkään niille korvaasi kallistaisi, mutta kun sydämessäsi
asuva Saatanan henki tietää niiden olevan lähtöisin Totuuden
Hengestä, niin siksi sinun Pyhän Hengen pilkkasi tähden on
viimeiseen hengenvetoon saakka tehtävä kaikkesi, ettei enää yksikään
ihminen pääsisi Saatanan kahleista Kristuksen tuomaan vapauteen.

Minkä kumman porttopoppoon kellokas sinä oikein olet Teuvo Suni, kun sinulla ei
ole alkeellisintakaan tajua saatanan lähettämien profeettojen kohtaloista.
Ei hänellä ole tuleen heittää kymmeniä omia porofeettoja samalla
tavoin,
ja samalla kertaa kuten Jumalalla on.

Kun Jesaja sahattiin kappaleiksi vuonna 700, niin Jeremia syntyi
vasta vuonna 627 ja hänet kivitettiin kuoliaaksi 61 vuotiaana vuonna 586,
ja seuraava profeetta Hesekiel oli tuolloin vasta 6 vuotias.

tms37 kirjoitti:

Minkä kumman porttopoppoon kellokas sinä oikein olet, kun sinulla ei
ole alkeellisintakaan tajua Jumalan lähettämien profeettojen kohtaloista.
Ei hänellä ole tuleen heittää kymmeniä omia porofeettoja samalla
tavoin, ja samalla kertaa kuten Saatanalla on.

Kun Jesaja sahattiin kappaleiksi vuonna 700, niin Jeremia syntyi
vasta vuonna 627 ja hänet kivitettiin kuoliaaksi 61 vuotiaana vuonna 586,
ja seuraava profeetta Hesekiel oli tuolloin vasta 6 vuotias.

Jos kaikki kirjoitukseni olisivatkin vain minun omaa erinomaisuuttani,
et sinäkään niille korvaasi kallistaisi, mutta kun sydämessäsi
asuva Saatanan henki tietää niiden olevan lähtöisin Totuuden
Hengestä, niin siksi sinun Pyhän Hengen pilkkasi tähden on
viimeiseen hengenvetoon saakka tehtävä kaikkesi, ettei enää yksikään
ihminen pääsisi Saatanan kahleista Kristuksen tuomaan vapauteen.

Teuvolle ei tuota vaikeuksia sijoittaa henkilöt omiin lokeroihinsa:
'Porttopoppoon kellokas' saa kuulla miten 'Hesekielin seuraaja' on nyt Saatanan kahleita kalistelemassa.

Teuvo Suni, on kyllä täysin omaa syytäsi, että teet itsestäsi pellen,
joka tuo mieleen koko kansan rakastaman (?) Kim Il Sungin.
Teuvo Il-Sung, roolihahmona se vaikuttaisi melko mielenkiintoiselta,
mutta näin arkioloissa se on sittenkin vain huvittava.

Se jalusta, mitä sinä itsellesi olet yrittänyt kasata, tulee kerran todistamaan sinua vastaan.
Sentähden, romuta se hökötyksesi nopeasti ja ala etsiä tietä vapauteen tuosta megalomaanisesta profeetta-roolistasi.

Hyvää syyspäivää, nöyrää mieltä - ja paljon tsemppiä, Teuvo!

tms37 kirjoitti:

Hesekielin tavoin sinullekin:

Vain kuin lemmenlaulujen laulaja, kaunisääninen ja taitavasti
soittava viihdyttäjä. Sinäkin roikut kintereilläni kuin
kiljuva jalopeura, luet kirjoituksiani, mutta paadutettuna et
enää pysty elämään Totuuden Hengen vaatimusten mukaisesti.

Sinunkin raivosi totuutta vastaan on aito todistus siitä,
että olen oikea profeetta. Oikeaa profeettaa Aamosta mukaellen:

"Te vihaatte sitä, joka suomi24 raamattukeskustelussa vaatii
oikeaa tuomiota ja inhoatte sitä, joka kertoo totuuden."

sinunlaisistakin ennusti:
7 He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät.

tms37 kirjoitti:

Joka ainoan totuudesta luopuneen porttoseurakunnan,
joihin luterilaisuuskin kuuluu, vastuuta ei kanna Kristus, vaan Antikristus.

Joka Jumalalta saamansa tehvän mukaisesti uskollisesti
johdattaa, ihmiskäsin tehdyistä temppeleistä käsin, kadotukseen
kaikki totuudesta luopuneet:

"Koska he eivät ole uskoneet totuuteen, joka olisi heidätkin pelastanut."

"Jumala näet panee heidät toimimaan oman suunnitelmansa
mukaisesti. Siksi he myös yksissä tuumin antavat kuninkaan valtansa
Pedolle siihen saakka, kun Jumalan sanat toteutuvat."

Ja hänen valittujen kohdalla ne toteutuvat sinä päivänä,
kun Jumala johdattaa heidät pois jokikisestä porttoseurakunnasta,
ennen kuin saapuu ne lopullisesti tuhoamaan:

Miksi erota vain kirkosta?
Kirjoittanut: TeuvoSuni 13.1.2007 klo 19.27


Miten on saanut alkunsa tämä kampanja saada ihmiset eroamaan kirkosta?
Miksi heitä ei ole kehotettu eroamaan joka ainoasta näistä lopun ajan
porttoseurakunnista, kun kerran Jumalakin siihen sanassaan kolmasti kehottaa:

Ensimmäinen kehotus vuonna 56, 6.Kor.14-7:1:

"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella
ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä. Voivatko Kristus
ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?
Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin?

Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: - Minä asetun
heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa
ja he minun kansani. Siksi Herra sanoo:

- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään
saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Jumalanne ja te olette
minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.

Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee
puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten
pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

Toinen kehotus vuonna 61-62, Hepr.13:12-14:

"Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan
omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään
kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden
sitä kaupunkia, joka tulee."

Kolmas kehotus vuonna 96, Ilm.18:3-5:

"Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman
kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan ja kaikki maailman kauppamiehet
ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään.
Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi:

"Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi
ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille,
joilla häntä lyödään. Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti,
eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan."

Vastuun kantaa Kristus.
Ef. 5:23

sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. [1. Kor. 11:3 | Ef. 1:22, 4:15; Kol. 1:18]

1. Kor. 11:3

Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. [Ef. 5:23]

Ef. 5:23

sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. [1. Kor. 11:3 | Ef. 1:22, 4:15; Kol. 1:18]

Kol. 1:18

Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. [Ef. 1:22, 4:15, 5:23]

Kol. 2:10

ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää. [Joh. 1:16 | Ef. 1:21; 1. Piet. 3:22]

Vastuun kantaa Kristus.

tms37 kirjoitti:

Joka ainoan totuudesta luopuneen porttoseurakunnan,
joihin luterilaisuuskin kuuluu, vastuuta ei kanna Kristus, vaan Antikristus.

Joka Jumalalta saamansa tehvän mukaisesti uskollisesti
johdattaa, ihmiskäsin tehdyistä temppeleistä käsin, kadotukseen
kaikki totuudesta luopuneet:

"Koska he eivät ole uskoneet totuuteen, joka olisi heidätkin pelastanut."

"Jumala näet panee heidät toimimaan oman suunnitelmansa
mukaisesti. Siksi he myös yksissä tuumin antavat kuninkaan valtansa
Pedolle siihen saakka, kun Jumalan sanat toteutuvat."

Ja hänen valittujen kohdalla ne toteutuvat sinä päivänä,
kun Jumala johdattaa heidät pois jokikisestä porttoseurakunnasta,
ennen kuin saapuu ne lopullisesti tuhoamaan:

Miksi erota vain kirkosta?
Kirjoittanut: TeuvoSuni 13.1.2007 klo 19.27


Miten on saanut alkunsa tämä kampanja saada ihmiset eroamaan kirkosta?
Miksi heitä ei ole kehotettu eroamaan joka ainoasta näistä lopun ajan
porttoseurakunnista, kun kerran Jumalakin siihen sanassaan kolmasti kehottaa:

Ensimmäinen kehotus vuonna 56, 6.Kor.14-7:1:

"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella
ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä. Voivatko Kristus
ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?
Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin?

Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: - Minä asetun
heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa
ja he minun kansani. Siksi Herra sanoo:

- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään
saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Jumalanne ja te olette
minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.

Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee
puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten
pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

Toinen kehotus vuonna 61-62, Hepr.13:12-14:

"Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan
omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään
kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden
sitä kaupunkia, joka tulee."

Kolmas kehotus vuonna 96, Ilm.18:3-5:

"Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman
kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan ja kaikki maailman kauppamiehet
ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään.
Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi:

"Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi
ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille,
joilla häntä lyödään. Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti,
eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan."

>>Joka Jumalalta saamansa tehvän mukaisesti uskollisesti
johdattaa, ihmiskäsin tehdyistä temppeleistä käsin, kadotukseen
kaikki totuudesta luopuneet

tms37 kirjoitti:

Joka ainoan totuudesta luopuneen porttoseurakunnan,
joihin luterilaisuuskin kuuluu, vastuuta ei kanna Kristus, vaan Antikristus.

Joka Jumalalta saamansa tehvän mukaisesti uskollisesti
johdattaa, ihmiskäsin tehdyistä temppeleistä käsin, kadotukseen
kaikki totuudesta luopuneet:

"Koska he eivät ole uskoneet totuuteen, joka olisi heidätkin pelastanut."

"Jumala näet panee heidät toimimaan oman suunnitelmansa
mukaisesti. Siksi he myös yksissä tuumin antavat kuninkaan valtansa
Pedolle siihen saakka, kun Jumalan sanat toteutuvat."

Ja hänen valittujen kohdalla ne toteutuvat sinä päivänä,
kun Jumala johdattaa heidät pois jokikisestä porttoseurakunnasta,
ennen kuin saapuu ne lopullisesti tuhoamaan:

Miksi erota vain kirkosta?
Kirjoittanut: TeuvoSuni 13.1.2007 klo 19.27


Miten on saanut alkunsa tämä kampanja saada ihmiset eroamaan kirkosta?
Miksi heitä ei ole kehotettu eroamaan joka ainoasta näistä lopun ajan
porttoseurakunnista, kun kerran Jumalakin siihen sanassaan kolmasti kehottaa:

Ensimmäinen kehotus vuonna 56, 6.Kor.14-7:1:

"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella
ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä. Voivatko Kristus
ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?
Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin?

Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: - Minä asetun
heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa
ja he minun kansani. Siksi Herra sanoo:

- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään
saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Jumalanne ja te olette
minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.

Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee
puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten
pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

Toinen kehotus vuonna 61-62, Hepr.13:12-14:

"Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan
omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään
kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden
sitä kaupunkia, joka tulee."

Kolmas kehotus vuonna 96, Ilm.18:3-5:

"Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman
kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan ja kaikki maailman kauppamiehet
ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään.
Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi:

"Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi
ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille,
joilla häntä lyödään. Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti,
eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan."

Ensimmäinen kehotus vuonna 56, 6.Kor.14-7:1:

Toinen kehotus vuonna 61-62, Hepr.13:12-14:

Kolmas kehotus vuonna 96, Ilm.18:3-5:



Näin sanoo Herra Jumala;

"Minä en ole antanut näitä kehoituksia, ja se voitelu jonka olet saanut on muuttunut saastaksi ylläsi."

tms37 kirjoitti:

Saatanan välinpitämättömyyden henki, jolle kaikki ihmisen pelastukseen
liittyvät Jumalan ja hänen Poikansa käskyt ovat vain pelkkää saastaa.

Tämän pitemälle sinä tuskin enää Pyhää Henkeä pystyt pilkkaamaan,
sillä näin sinulle sanoo Herra Jumala:

"Totisesti, minä käyn näiden profeettojen kimppuun, jotka
sieppaavat sanoja toisiltaan ja julistavat niitä minun sanoinani!

Minä käyn näiden profeettojen kimppuun, jotka puhuvat omiaan
mutta väittävät: 'Tämä on Herran sana'."

olet eksytetty, kun et enää peilikuvaasi edes tunnista.

tms37 kirjoitti:

sitä, jota Jeesus ei kumartanut, ja niin sinäkin ihmisparka uskot,
kun Saatana heidät pitkään valkeaan hameeseen puettuna
oman temppelinsä altterille kuljettaa, että he ovat
Kristuksen palvelijoita. Tätä sanotaan rajuksi eksytykseksi:

"Paholainen vei Jeesuksen korkelle paikalle, näytti hänelle yhdessä hetkessä
kaikki maailman valtakunnat ja sanoi: "Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston
minä annan sinun valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa
sen kenelle tahdon. Jos kumarrat minua, tämä kaikki on sinun."

Mitä mahtoikaan Saatana Jeesukselle näyttää ja tarjota sellaista, joka ei ollut
lähtöisin Jumalasta, vaan joka oli nimenomaan annettu hänen haltuunsa, ja jota
Jeesus ei halunnut kumartaa ja vastaanottaa?

Saatana näytti miten hän tulee haltuunsa saamansa maailman täyttämään toinen toistaan
loistavammilla temppeleillä, kirkoilla, moskeijoilla ja rukoushuoneilla, jotka tulevat
hänelle rakentamaan ne ihmiset, jotka suostuvat häntä kumartamaan.

Jeesus tiesi, että kaikki tuo, mitä Saatana hänelle tarjosi, kuului osana siihen
Jumalan lähettämään rajuun eksytykseen, johon totuudesta luopunut maailma tulee
hänen poismenonsa jälkeen ajautumaan. Hän tiesi myös, että sillä hetkellä, kun hän
ristilta nousee taivaaseen, sillä hetkellä päättyy pappien tehtävä Jumalan palvelijoina.
Sen ilmoituksen mukaan, jonka Jumalan sanansaattaja oli Eelille jo 1000
vuotta ennen Jeesuksen syntymää ilmoittanut: 1.Sam.2:12-36:

"Saat nähdä onnettomuuden kohtaavan tätä pyhäkköä, ja vaikka minä osoitan hyvyyttäni
Israelille, ei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi.
Mutta minä asetan itselleni papin, joka on minulle uskollinen ja toimii tahtoni ja
mieleni mukaisesti. Hänestä luon pysyvän pappissuvun, joka aina saa toimittaa virkaa
minun voideltuni edessä."

Sillä hetkellä, kun Jeesus antoi henkensä: "Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia;
ylhäältä alas asti." Näin se kaikkein pyhin, jossa Jumala oli papeille ilmestynyt
oli poissa, ja sen jälkeen avoimena kaikille hänen kutsumilleen ihmisille.

Jeesus tiesi myös, että Jumala tulee hävittämään oman temppelinsäkin kaikkine niine
jumalanpalvelusrituaaleineen, jotka hän oli jo Mooseksella ja Aaronille sanellut.
Ja hänen omakin ennustuksensa Jerusalemin temppelin kohtalosta tulee toteutumaan:

"Jerusalen, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun
luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa
poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän
temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te minua
tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'

Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat
hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelialueen rakennuksia. Mutta Jeesus sanoi
heille: "Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle."

Ja niin saivat roomalaiset vuonna 70 hajottaa tuon temppelin niin perusteellisesti,
että Jeesuksen ennustus sen kohtalosta täydellisesti toteutui. Ja vaikka tuo temppeli oli kokenut
hävityksen kauhuja aikaisemminkin, se oli aina rakennettu uudelleen, mutta nyt
sitä ei enää tapahdu, sillä temppelivuorella seisovat nuo ihmiskäsin tehnyt
temppelit: "Turmion iljetykset", joista jo Daniel oli ennustanut:

"Hänen lähettämänsä sotajoukot tulevat ja saastuttavat pyhäkön ja pyhän vuoren,
lakkauttavat päivittäisen uhrin ja asettavat pyhäkköön turmeluksen iljetyksen."

Ja niin olivat Saatanan joukot Jumalan suunnitelman mukaisesti hävittäneet kokonaan
Jumalan itsensä suojeluksessa rakennetun pyhäkön kaikkine jumalanpalvelusrituaaleineen,
kuten tämänkin olivat profeetat ennustaneet:

"Tytär Siionin minä tuhoan, suloisen ja hemmotellun kaupungin. Sen luokse tulevat
vieraat paimenet laumoineen, pystyttävät telttansa sen ympärille, jokainen ahmii
oman osansa laitumesta."

"Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa, löi maan tasalle pyhäkkönsä.
Juhlapäivän ja sapatin hän antoi unohtua Siionissa. Kauhistuttavassa vihassaan
hän hylkäsi kuninkaan ja papit.

Herra oli päättänyt hävittää Siionin muurit. Tarkoin hän tiesi, mitä hän teki.
Ei hän vetänyt kättään tuhoamasta: valli ja muurit itkivät kohtaloaan, yhdessä ne sortuivat.

Portit ovat kaatuneet maahan, hän särki niiden salvat. Kuningas ja ruhtinaat ovat
vieraalla maalla, enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta."

Näin oli Jumala luopunut petollisista papeista ja myöskin maallisista hallitsijoista,
jättäen ne kaikki tämän maailman jumalan hallintavallan alle:

"Herra päästi kiivautensa purkautumaan, vuodatti koko hehkuvan vihansa. Hän sytytti
Siionin tuleen, poltti sen perustuksia myöten. Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat,
ei tullut kenenkään mieleen, että vainooja ja vihollinen tulisivat sisään Jerusalemin
porteista. Tämä tapahtuo profeettojen syntien tähden, pappien rikkomusten tähden.
He vuodattivat kaupungissa viattomien verta.
Silmät sokeina he nyt harhailevat kaduilla, veren tahrimissa vaatteissa. Vaatteita,
joihin eivät saisi edes koskea, he kantavat yllään."

Kun lapsille rakennetaan leikkimökki, he alkavat siellä pian leikkiä kotia: isää,
äitiä ja lapsia. Ja kun Saatana sai Jumalan Golgatalla poispotkimat papit kumartamaan
itseään ja suostumaan hänen palvelijoikseen, niin hän pani papit temppeleihinsä leikkimään
Kristuksen seurakuntaa. Noihin temppeleihinsä, jonka prototyypin se oli jo aikoja sitten
Babyloniaan pystyttänyt:

"Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä
tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan."

Silloin Jumala tuli vielä väliin ja keskeytti Saatanan suunnitelmat, mutta nyt hän sai
vapaat kädet johdattaa näiden temppeliensä kautta kadotukseen kaikki totuudesta luoipuneet.
Ja niin paavit, piispat ja papit leikivät temppeleissään Saatanan tahdon mukaista
Kristuksen seurakuntaa, ikään kuin Vanhan liiton käytäntö olisi edelleenkin voimassa.
Ja kaikki tämä tapahtuu tarkoin Jumalan suunnitelman mukaisesti:

"Jumala näet panee heidät toimimaan oman suunnitelmansa mukaisesti. Siksi he myös
yksissä tuumin antavat kuninkaanvaltansa Pedolle siihen saakka kun Jumalan sanat toteutuvat.

Nainen, jonka näit, on se suuri kaupunki, joka hallitsee maan kaikkia hallitsijoita."

Ja tuo porttonainen, on Kristukselle kihlattu morsian, seurakunta, josta tuli tämä
maailmanlaajuinen portto, kun se antoi itsensä näille Saatanan palvelijoille,
ja jonka pääjohtokeskus on Vatikaani: "Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti.

Tämän saman sanoman, Antikristukselle pystytetyistä temppeleistä, sai Paavali tehtäväkseen
välittää kaikille pakanakansoille:

"Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja
maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään voida
palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille
elämän, hengen ja kaiken muun."

Kun Saatana oli tämän mailman lopullisesti 300 luvulla hallintaansa saanut, eikä
Jumala sen jälkeen ole yhdellekään papille puhunut, niin siitä huolimatta totuudesta
luopuneet ihmiset uskovat heitä enemmän kuin Jumalan omia ilmoituksia.
Kun Pyhää Henkeä ei enää maailmassa ollut, ei tähänkään maahan saapunut Kristuksen
apostoli, vaan Rooman antikristuksen palvelija. Ja niin tännekin alkoi nousta noita
turmeluksen iljetyksiä kuin sieniä sateella, ja aina jokaisen paikkakunnan arvokkaimmalle
paikalle, melkein kansanlaulun tapaan:

"Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani. Tule sinne, pappi rakas asumaan minun kanssani..."

Ja siellä ne asuvat ja pettävät tätäkin kansaa siihen hetkeen saakka, kun Jumala heidät tuhoaa:

"On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa
meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia."

Tämän tuomion täytäntöönpanon voit lukea Hesekielin 9. luvusta ja Ilmestyskirjan luvusta 18.

45 Kaiken kansan kuullen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: [20:45-47: Matt. 23:1-36; Mark. 12:37b-40; Luuk. 11:37-54]
46 "Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja nauttivat siitä, että heitä tervehditään toreilla, he istuvat synagogassa mielellään etumaisilla istuimilla ja pidoissa kunniapaikalla,
47 mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa."

tms37 kirjoitti:

Esimerkiksi sen, miten ihmisten pahuus välittömästi
alkoi vauhdilla lisääntyä, heti tuon herätyskokouksen jälkeen,
kun Saatana näki, miten helposti ihmiset ihastuvat hänen
evankeliumiinsa.

Eikä vedenpaisumuksenkaan jälkeen mennyt kuin hetki, kun
Saatana oli jo asialla rakennuttamassa pettämillään ihmisillä
näiden ihmiskäsin tehtyjen temppelien ensimmäistä prototyyppiä.

Silloin Jumala vielä jäädytti Saatanan suunnitelmat,
mutta 300-luvulta alkaen jätti koko ihmiskunnan lopullisesti
Saatanan hallintavallan alle, ja niin tässäkin maassa on
noita Saatanan synagogia pilvin pimein:

Miksi Jeesus ei kumartanut?
Kirjoittanut: TeuvoSuni 10.3.2007 klo 23.13


"Paholainen vei Jeesuksen korkelle paikalle, näytti hänelle yhdessä hetkessä
kaikki maailman valtakunnat ja sanoi: "Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston
minä annan sinun valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa
sen kenelle tahdon. Jos kumarrat minua, tämä kaikki on sinun."

Mitä mahtoikaan Saatana Jeesukselle näyttää ja tarjota sellaista, joka ei ollut
lähtöisin Jumalasta, vaan joka oli nimenomaan annettu hänen haltuunsa, ja jota
Jeesus ei halunnut kumartaa ja vastaanottaa?

Saatana näytti miten hän tulee haltuunsa saamansa maailman täyttämään toinen toistaan
loistavammilla temppeleillä, kirkoilla, moskeijoilla ja rukoushuoneilla, jotka tulevat
hänelle rakentamaan ne ihmiset, jotka suostuvat häntä kumartamaan.

Jeesus tiesi, että kaikki tuo, mitä Saatana hänelle tarjosi, kuului osana siihen
Jumalan lähettämään rajuun eksytykseen, johon totuudesta luopunut maailma tulee
hänen poismenonsa jälkeen ajautumaan. Hän tiesi myös, että sillä hetkellä, kun hän
ristilta nousee taivaaseen, sillä hetkellä päättyy pappien tehtävä Jumalan palvelijoina.
Sen ilmoituksen mukaan, jonka Jumalan sanansaattaja oli Eelille jo 1000
vuotta ennen Jeesuksen syntymää ilmoittanut: 1.Sam.2:12-36:

"Saat nähdä onnettomuuden kohtaavan tätä pyhäkköä, ja vaikka minä osoitan hyvyyttäni
Israelille, ei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi.
Mutta minä asetan itselleni papin, joka on minulle uskollinen ja toimii tahtoni ja
mieleni mukaisesti. Hänestä luon pysyvän pappissuvun, joka aina saa toimittaa virkaa
minun voideltuni edessä."

Sillä hetkellä, kun Jeesus antoi henkensä: "Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia;
ylhäältä alas asti." Näin se kaikkein pyhin, jossa Jumala oli papeille ilmestynyt
oli poissa, ja sen jälkeen avoimena kaikille hänen kutsumilleen ihmisille.

Jeesus tiesi myös, että Jumala tulee hävittämään oman temppelinsäkin kaikkine niine
jumalanpalvelusrituaaleineen, jotka hän oli jo Mooseksella ja Aaronille sanellut.
Ja hänen omakin ennustuksensa Jerusalemin temppelin kohtalosta tulee toteutumaan:

"Jerusalen, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun
luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa
poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän
temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te minua
tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'

Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat
hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelialueen rakennuksia. Mutta Jeesus sanoi
heille: "Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle."

Ja niin saivat roomalaiset vuonna 70 hajottaa tuon temppelin niin perusteellisesti,
että Jeesuksen ennustus sen kohtalosta täydellisesti toteutui. Ja vaikka tuo temppeli oli kokenut
hävityksen kauhuja aikaisemminkin, se oli aina rakennettu uudelleen, mutta nyt
sitä ei enää tapahdu, sillä temppelivuorella seisovat nuo ihmiskäsin tehnyt
temppelit: "Turmion iljetykset", joista jo Daniel oli ennustanut:

"Hänen lähettämänsä sotajoukot tulevat ja saastuttavat pyhäkön ja pyhän vuoren,
lakkauttavat päivittäisen uhrin ja asettavat pyhäkköön turmeluksen iljetyksen."

Ja niin olivat Saatanan joukot Jumalan suunnitelman mukaisesti hävittäneet kokonaan
Jumalan itsensä suojeluksessa rakennetun pyhäkön kaikkine jumalanpalvelusrituaaleineen,
kuten tämänkin olivat profeetat ennustaneet:

"Tytär Siionin minä tuhoan, suloisen ja hemmotellun kaupungin. Sen luokse tulevat
vieraat paimenet laumoineen, pystyttävät telttansa sen ympärille, jokainen ahmii
oman osansa laitumesta."

"Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa, löi maan tasalle pyhäkkönsä.
Juhlapäivän ja sapatin hän antoi unohtua Siionissa. Kauhistuttavassa vihassaan
hän hylkäsi kuninkaan ja papit.

Herra oli päättänyt hävittää Siionin muurit. Tarkoin hän tiesi, mitä hän teki.
Ei hän vetänyt kättään tuhoamasta: valli ja muurit itkivät kohtaloaan, yhdessä ne sortuivat.

Portit ovat kaatuneet maahan, hän särki niiden salvat. Kuningas ja ruhtinaat ovat
vieraalla maalla, enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta."

Näin oli Jumala luopunut petollisista papeista ja myöskin maallisista hallitsijoista,
jättäen ne kaikki tämän maailman jumalan hallintavallan alle:

"Herra päästi kiivautensa purkautumaan, vuodatti koko hehkuvan vihansa. Hän sytytti
Siionin tuleen, poltti sen perustuksia myöten. Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat,
ei tullut kenenkään mieleen, että vainooja ja vihollinen tulisivat sisään Jerusalemin
porteista. Tämä tapahtuo profeettojen syntien tähden, pappien rikkomusten tähden.
He vuodattivat kaupungissa viattomien verta.
Silmät sokeina he nyt harhailevat kaduilla, veren tahrimissa vaatteissa. Vaatteita,
joihin eivät saisi edes koskea, he kantavat yllään."

Kun lapsille rakennetaan leikkimökki, he alkavat siellä pian leikkiä kotia: isää,
äitiä ja lapsia. Ja kun Saatana sai Jumalan Golgatalla poispotkimat papit kumartamaan
itseään ja suostumaan hänen palvelijoikseen, niin hän pani papit temppeleihinsä leikkimään
Kristuksen seurakuntaa. Noihin temppeleihinsä, jonka prototyypin se oli jo aikoja sitten
Babyloniaan pystyttänyt:

"Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä
tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan."

Silloin Jumala tuli vielä väliin ja keskeytti Saatanan suunnitelmat, mutta nyt hän sai
vapaat kädet johdattaa näiden temppeliensä kautta kadotukseen kaikki totuudesta luoipuneet.
Ja niin paavit, piispat ja papit leikivät temppeleissään Saatanan tahdon mukaista
Kristuksen seurakuntaa, ikään kuin Vanhan liiton käytäntö olisi edelleenkin voimassa.
Ja kaikki tämä tapahtuu tarkoin Jumalan suunnitelman mukaisesti:

"Jumala näet panee heidät toimimaan oman suunnitelmansa mukaisesti. Siksi he myös
yksissä tuumin antavat kuninkaanvaltansa Pedolle siihen saakka kun Jumalan sanat toteutuvat.

Nainen, jonka näit, on se suuri kaupunki, joka hallitsee maan kaikkia hallitsijoita."

Ja tuo porttonainen, on Kristukselle kihlattu morsian, seurakunta, josta tuli tämä
maailmanlaajuinen portto, kun se antoi itsensä näille Saatanan palvelijoille,
ja jonka pääjohtokeskus on Vatikaani: "Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti.

Tämän saman sanoman, Antikristukselle pystytetyistä temppeleistä, sai Paavali tehtäväkseen
välittää kaikille pakanakansoille:

"Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja
maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään voida
palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille
elämän, hengen ja kaiken muun."

Kun Saatana oli tämän mailman lopullisesti 300 luvulla hallintaansa saanut, eikä
Jumala sen jälkeen ole yhdellekään papille puhunut, niin siitä huolimatta totuudesta
luopuneet ihmiset uskovat heitä enemmän kuin Jumalan omia ilmoituksia.
Kun Pyhää Henkeä ei enää maailmassa ollut, ei tähänkään maahan saapunut Kristuksen
apostoli, vaan Rooman antikristuksen palvelija. Ja niin tännekin alkoi nousta noita
turmeluksen iljetyksiä kuin sieniä sateella, ja aina jokaisen paikkakunnan arvokkaimmalle
paikalle, melkein kansanlaulun tapaan:

"Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani. Tule sinne, pappi rakas asumaan minun kanssani..."

Ja siellä ne asuvat ja pettävät tätäkin kansaa siihen hetkeen saakka, kun Jumala heidät tuhoaa:

"On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa
meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia."

Tämän tuomion täytäntöönpanon voit lukea Hesekielin 9. luvusta ja Ilmestyskirjan luvusta 18.

    >>>Mitä tiedät ennen vedenpaisumusta, tapahtunutta kohtaamista?????.

lepopäivän vietosta ja siitä, että kenelle se kuuluu!!! Uskokoon ken tahtoo?