ihmettelevät:
Uudet edustajat hämmästelevät eduskunnan työtahtia ja mediashow'ta
"Noustessani ensimmäisenä päivänä eduskuntatalon portaita valmistauduin näyttämään henkilöllisyystodistukseni. Mutta vahtimestarit olivat opetelleet meidän kaikkien nimet ulkoa", muistelee tuore kansanedustaja, polvijärveläinen Tarja Cronberg (vihr).
Tänä keväänä Arkadianmäen portaita nousi 62 uutta kansanedustajaa. Heistä 12 palasi eduskuntaan, mutta 50 muulle kokopäiväpolitikointi saattoi tuoda yllätyksiä.
"Ensimmäisinä päivinä teki mieli moikata Lipposta ja Tuomiojaa, kunnes tajusin, että ei me tunneta. Olin vain katsellut Itse valtiaita", naureskelee entinen huippu-urheilija, paimiolainen Sari Essayah (kd).
"Perehdyttämiskoulutuksessa meille neuvottiin, että jos ajatte ylinopeutta ja poliisi pysäyttää, palkkanne on sitten tämä. Ettei tarvitse ruveta pohtimaan", muistelee espoolainen opettaja Hanna-Leena Hemming (kok).
Täysistuntosali toi helsinkiläisen kirurgin Sirpa Asko-Seljavaaran (kok) mieleen karhunpesän.
"Salin matto oli kauhean paksu ja tuoksui pölyiseltä", hän sanoo.
Kemijärveläinen yrittäjä Markus Mustajärvi (vas) totuttautui taloon aamun varhaisina tunteina, kun paikalla ei ollut ketään.
"Seisoin yksin istuntosalissa ja mietiskelin."
Kun valiokuntatyö alkoi, uudet edustajat huomasivat, että heidän pitäisi jakaantua moneksi.
"Sitä ehtii istua viis minuuttia yhdessä ja kymmenen minuuttia toisessa kokouksessa, ja joskus kumpikaan ei ole päätösvaltainen, kun niin moni edustaja on muualla", Asko-Seljavaara päivittelee.
Kaikki tuskailevat tiedon tulvaa. On muistioita, aloitteita, mietintöjä, sähköposteja. . .
"Tässä työssä on jatkuvasti online. Aina pitää olla valmis ottamaan kantaa, vaikka ei olisi vielä ehtinyt tutustua asiaan", Cronberg sanoo.
"Valitin Satu Hassille, että minulle tulee 30-40 sähköpostia päivässä. Hän sanoi, että ai niin vähän", Essayah sanoo.
Muotoseikat ihmetyttävät entistä radiotoimittajaa, Helsingistä valittua Pertti Salovaaraa (kesk).
"Yhdessä kokouksessa keskusteltiin pitkään, voivatko ulkopuoliset asiantuntijat istua pöydän ääressä, kun he ovat aina ennen istuneet sohvalla. Se oli täysin absurdia", Salovaara hämmästelee.
Hallitusneuvottelujen jälkeen paljastui politikoinnin todellisuus. Tunnelma hallituksen ja opposition välillä on hyinen.
"Kampanjakentällä toitotettiin, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Täällä huomasi, että usein sillä ei ole mitään väliä", Salovaara tuskailee. "Jos oppositio ilmoittaa, että sen tavoite on vain kaataa hallitus, se pyyhkii takapuoltaan kaikilla hallitusohjelman hyvilläkin ideoilla."
"Kun keräsin nimiä lakialoitteeseeni, minulle sanottiin suoraan, että 'en allekirjoita tätä, koska sinä olet oppositiossa'", Hemming kertoo.
Essayah tunnistaakin eduskuntatyössä samoja piirteitä kuin kilpaurheilussa.
"Hallitusneuvotteluissa näki, kuinka kovaa sisäinen kilpailu isoissa puolueissa on. Jos jollekin sattui ministerinsalkun sijasta vähäisempi tehtävä, onnittelijalle sanottiin, että surunvalitteluja tässä pitäisi saada."
Kaikki uudet edustajat ihmettelevät, miksi media antaa heistä laiskan kuvan.
"Televisiossa näytetään aina tyhjää istuntosalia, vaikka edustaja työskentelee paljon tehokkaammin työhuoneessaan", Salovaara sanoo. "Salissa istuvat vain linssiluteet."
Mustajärven mukaan kielteisen julkisuuden pelko tekee kansanedustajat ylivarovaisiksi: kiireisissä työtehtävissä ei aina uskalleta käyttää taksia, ettei vain päädytä taksinkäyttäjien listan kärkeen ja lööppeihin.
Essayahin mukaan sama pätee lainsäädäntötyöhön: kokouksiin tullaan ilmoittautumaan ja lähdetään pois, lakialoitteita kopioidaan edelliseltä kaudelta ja esitetään uudelleen omina. Näin näytetään tilastoissa ahkerilta.
Suurta glamouria eivät kansanedustajat työssään näe. Essayah sanoo elävänsä "tavallista lapsiperheen elämää", ja Mustajärvi haluaa "perehtyä asioihin eikä liidellä julkisuudessa". Hemming on saanut ensimmäisen häirikkökirjeensä.
Välillä tuntuu rankalta se, että edustaja ei koskaan ole täysin vapaalla: ihmiset tarraavat käteen kadulla ja kaupan kassalla.
"Olen alkanut miettiä, pitäisikö kauppareissuille ja iltakävelyille pukeutua vähän nykyistä paremmin", Hemming pohtii. "En ole tosin ryhtynyt vielä minkäänlaisiin toimenpiteisiin."
Mustajärvi sanoo päättäneensä, että käyttäytyy samoin kuin ennenkin, käy ulkona syömässä tai kaljalla. Jos koti-ikävä pohjoiseen iskee, hän menee Kampin Lappi-ravintolaan. Sieltä saa poronkieltä ja paistettua maksaa.
Uudet edustajat hämmästelevät eduskunnan työtahtia ja mediashow'ta
"Noustessani ensimmäisenä päivänä eduskuntatalon portaita valmistauduin näyttämään henkilöllisyystodistukseni. Mutta vahtimestarit olivat opetelleet meidän kaikkien nimet ulkoa", muistelee tuore kansanedustaja, polvijärveläinen Tarja Cronberg (vihr).
Tänä keväänä Arkadianmäen portaita nousi 62 uutta kansanedustajaa. Heistä 12 palasi eduskuntaan, mutta 50 muulle kokopäiväpolitikointi saattoi tuoda yllätyksiä.
"Ensimmäisinä päivinä teki mieli moikata Lipposta ja Tuomiojaa, kunnes tajusin, että ei me tunneta. Olin vain katsellut Itse valtiaita", naureskelee entinen huippu-urheilija, paimiolainen Sari Essayah (kd).
"Perehdyttämiskoulutuksessa meille neuvottiin, että jos ajatte ylinopeutta ja poliisi pysäyttää, palkkanne on sitten tämä. Ettei tarvitse ruveta pohtimaan", muistelee espoolainen opettaja Hanna-Leena Hemming (kok).
Täysistuntosali toi helsinkiläisen kirurgin Sirpa Asko-Seljavaaran (kok) mieleen karhunpesän.
"Salin matto oli kauhean paksu ja tuoksui pölyiseltä", hän sanoo.
Kemijärveläinen yrittäjä Markus Mustajärvi (vas) totuttautui taloon aamun varhaisina tunteina, kun paikalla ei ollut ketään.
"Seisoin yksin istuntosalissa ja mietiskelin."
Kun valiokuntatyö alkoi, uudet edustajat huomasivat, että heidän pitäisi jakaantua moneksi.
"Sitä ehtii istua viis minuuttia yhdessä ja kymmenen minuuttia toisessa kokouksessa, ja joskus kumpikaan ei ole päätösvaltainen, kun niin moni edustaja on muualla", Asko-Seljavaara päivittelee.
Kaikki tuskailevat tiedon tulvaa. On muistioita, aloitteita, mietintöjä, sähköposteja. . .
"Tässä työssä on jatkuvasti online. Aina pitää olla valmis ottamaan kantaa, vaikka ei olisi vielä ehtinyt tutustua asiaan", Cronberg sanoo.
"Valitin Satu Hassille, että minulle tulee 30-40 sähköpostia päivässä. Hän sanoi, että ai niin vähän", Essayah sanoo.
Muotoseikat ihmetyttävät entistä radiotoimittajaa, Helsingistä valittua Pertti Salovaaraa (kesk).
"Yhdessä kokouksessa keskusteltiin pitkään, voivatko ulkopuoliset asiantuntijat istua pöydän ääressä, kun he ovat aina ennen istuneet sohvalla. Se oli täysin absurdia", Salovaara hämmästelee.
Hallitusneuvottelujen jälkeen paljastui politikoinnin todellisuus. Tunnelma hallituksen ja opposition välillä on hyinen.
"Kampanjakentällä toitotettiin, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Täällä huomasi, että usein sillä ei ole mitään väliä", Salovaara tuskailee. "Jos oppositio ilmoittaa, että sen tavoite on vain kaataa hallitus, se pyyhkii takapuoltaan kaikilla hallitusohjelman hyvilläkin ideoilla."
"Kun keräsin nimiä lakialoitteeseeni, minulle sanottiin suoraan, että 'en allekirjoita tätä, koska sinä olet oppositiossa'", Hemming kertoo.
Essayah tunnistaakin eduskuntatyössä samoja piirteitä kuin kilpaurheilussa.
"Hallitusneuvotteluissa näki, kuinka kovaa sisäinen kilpailu isoissa puolueissa on. Jos jollekin sattui ministerinsalkun sijasta vähäisempi tehtävä, onnittelijalle sanottiin, että surunvalitteluja tässä pitäisi saada."
Kaikki uudet edustajat ihmettelevät, miksi media antaa heistä laiskan kuvan.
"Televisiossa näytetään aina tyhjää istuntosalia, vaikka edustaja työskentelee paljon tehokkaammin työhuoneessaan", Salovaara sanoo. "Salissa istuvat vain linssiluteet."
Mustajärven mukaan kielteisen julkisuuden pelko tekee kansanedustajat ylivarovaisiksi: kiireisissä työtehtävissä ei aina uskalleta käyttää taksia, ettei vain päädytä taksinkäyttäjien listan kärkeen ja lööppeihin.
Essayahin mukaan sama pätee lainsäädäntötyöhön: kokouksiin tullaan ilmoittautumaan ja lähdetään pois, lakialoitteita kopioidaan edelliseltä kaudelta ja esitetään uudelleen omina. Näin näytetään tilastoissa ahkerilta.
Suurta glamouria eivät kansanedustajat työssään näe. Essayah sanoo elävänsä "tavallista lapsiperheen elämää", ja Mustajärvi haluaa "perehtyä asioihin eikä liidellä julkisuudessa". Hemming on saanut ensimmäisen häirikkökirjeensä.
Välillä tuntuu rankalta se, että edustaja ei koskaan ole täysin vapaalla: ihmiset tarraavat käteen kadulla ja kaupan kassalla.
"Olen alkanut miettiä, pitäisikö kauppareissuille ja iltakävelyille pukeutua vähän nykyistä paremmin", Hemming pohtii. "En ole tosin ryhtynyt vielä minkäänlaisiin toimenpiteisiin."
Mustajärvi sanoo päättäneensä, että käyttäytyy samoin kuin ennenkin, käy ulkona syömässä tai kaljalla. Jos koti-ikävä pohjoiseen iskee, hän menee Kampin Lappi-ravintolaan. Sieltä saa poronkieltä ja paistettua maksaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
se edustajien määrä puoleen, kylä 100 tyyppiä kopsimassa lakialoitteita ja esittämässä niitä ominaan on ihan tarpeeksi. Tai miettimässä hallituksen hyvienkin ideoiden kaatamista.