Sanoit, Oiva, että tapana on kehua vainajaa, kun kirjoitettiin Kekkosen läsnäolosta Stalinin hautajaissa.
Mutta sen täälläkin esitetyn ylistyspuheensahan Kekkonen piti suomalaisille radiossa.
Muistatko, kuinka imelä se oli?
Mutta sen täälläkin esitetyn ylistyspuheensahan Kekkonen piti suomalaisille radiossa.
Muistatko, kuinka imelä se oli?
Vastaukset 8
Vanhimmat
lähdemme mukaan jälleenrakennukseen".
... aiheeseen. Varmaan viittaat Lipposen esiintymiseen Bushin luona, kun tämä oli päättäntyt hyökätä Irakiin riippumatta, mitä YK asiasta sanoo.
... muistopuheissa kehua häntä. Jos ei sellaista puhetta voi pitää, niin muistopuhe on jätettävä pitämättä. Toisaalta ystävällismielisen naapurimaan johtajan kuollessa, olisi aikamoinen diplomaattinen moka jättää puhe pitämättä. Niinpä Kekkonen esiintyi oikein tuossakin tilanteessa.
Tuomo Polvinen kirjoittaa tästä tapahtumasta kirjassaan "J.K.Paasikivi valtiomiehen elämäntyö 5
1948-1956" : Moskovan radion julkistettua tiedon, jonka mukaan "Josif Vissarionovitsin sydän oli lakannut sykkimästä 5.3.1953" , Kekkonen piti seuraavana päivänä radiopuheensa, ja Paasikivi lähetti Neuvostoliiton muodolliselle valtionpäämiehelle Nikolai Mihailovits Svernikille surunvalittelusähkeen. Lehdistölle presidentti antoi generalissimuksen kuoleman johdostalyhyen lausunnon todeten:
"Generalissimus Stalin, jonka kuolemasta olemme tänään saaneet suruviestin, on nykyajan suurimpia hahmoja. Hän on piirtänyt pysyvästi nimensä ei vain Neuvostoliiton vaan koko maailman historiaan. Hänen johdollaan on vanha Venäjä, nykyinen Neuvostoliitto, muuttunut ja nuortunut. Hän on nostanut Neuvostoliiton mahtavaksi maailmanvallaksi - mahtavammaksi kuin mitä Venäjä on koskaan ollut. Stalin on eräs historian suuria valtakunnan rakentajia.
Suomea kohtaan Stalin on osoittanut suopeamielisyyttä ja ystävyyttä. Sen vuoksi hänen poismenonsa herättää kansassamme vilpitöntä surua.
Minulla oli tilaisuus useamman kerran tavata Generalissimus Stalin ja neuvotella hänen kanssaan. Säilytän näistä tilaisuuksista mitä mielyttävimmän muiston"
Sivistynyt tahdikkuus on aina viisautta.
http://kuvat.iltalehti.fi/kolumnistit/6641489_ko.jpg
esittää kuvitteellinen surunvalittelu.
Siis miten suuret valtiomiehet Lipponen ja Tanner olisivat puhuneet siinä tilanteessa.
JKK, (lahjakkaana kirjoittajana) voisi suoriutua tehtävästä oikealla tavalla!
"Väinö Tannerissa on paljon sellaista, joka on suomalaisinta,
mitä miehessä voi olla: hän on varma mielipiteissään, joskus itsepäisyyteen saakka, hän on rehellinen ja luotettava
kannanotoissaan, hän on uskollinen asialleen ja tovereilleen, hän on realiteettien mies, kylmä ja kovakin asioissaan, mutta
lämmin ihmisenä, hän on humoristinen omalla jäyhällä tavallaan. Hän on rohkea mies, niin rohkea, että hän puolustaa omaa
oikeuttaan, työväenluokan oikeuksia ja meidän yhteisiä oikeuksiamme, olivatpa vastassa mitkä voimat tahansa."
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=h&n=Josif Stalin
"On luonnollista, että kun generalissimus Stalin on nyt poissa me suomalaiset tunnemme vilpitöntä surua sen johdosta"
Urho Kekkosen sanoma Stalinin kuolemasta on lähetetty radiossa 6.3.1953.
Urkki nuolee vuorostaan oikein hartaasti:
Nerokas ja menestyksellinen johtaja... Stalin ilmaisi monessa kohtaan lämpimän myötätuntonsa Suomea kohtaan (tuolle 1945 vierailleelle kulttuuridelegaatiolle 9.10.1945)
Stalin oikeastaan antoi itsenäisyydenkin Leninin välityksellä... Stalinilla oli erityistä henkilökohtaista kiintymystä ja ystävyyttä Suomea kohtaan. "On luonnollista, että kun generalissimus Stalin on nyt poissa me suomalaiset tunnemme vilpitöntä surua sen johdosta"
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=256&a=1068
Suomalaiset muistelevat J. V. Stalinia – Kansalaiset muistelevat Stalinia
Päivän peili:
K. A. Fegerholmin muistosanat... Suomen kansa tietää menettäneensä ystävän... Stalin tunsi ystävyyttä Suomea ja sen kansaa kohtaan...
Lauri Viljanen kertoo tapaamisesta Stalinin kanssa.