öljyönnettomuuteen Itä-merellä, Venäjällä on.
Suomenlahden Öljyn kuljetukset tai kaasuputki ovar Viron ja Ruotsin mielestä lisääntyvä riski... Meille vain mielenkiintoinen haaste.
Äskettäin tehty tutkimus suomenlahden rannikon eliöistön kyvystä kestää vaikkapa öljyonnetomuus kävi ilmi, että on olemassa kymmeniä ainutlaatuisia eliölajeja jotka voisivat kuolla sukupuuttoon öljyn ajauduttua rannoille.
Ja vahinko olisi muutoinkin mittava, niin eläimille ja kasveille, kuin myös elinkeinoelämälle ja maanomistajille. Suomelle öljytankkerin uppoaminen maksaisia kymmeniä miljoonia, ja jos myös luontoarvot mitattisiin rahana niin kyse voisi olla sanoista miljoonista. Ja lisäksi tulisi myös ottaa huomioon virkistyskäyttö arvon menetys ja muut haitat ja menetykset... eli vahinko voisi olla arvioitavissa myös useissa sadoissa miljoonissa.
Öljynkuljetuksen riski kohdistuu pääosin muihin Itämerenmaihin ja hyöty Venäjälle.
Onko Öjynkuljetusten lisääminen todella välttämättömyys, eikö Öljyä voisi kuljettaa muuta reittiä.
Samoin on laita kaasuputken kanssa. Riski on meidän muiden, mutta päätös ja hyöty Venäjän.
Onko riskistä kesksuteleminen samaa kuin sodanjulistus Venäjälle,,,, siis tyystin sotahullujen kokoomuslaisten hommaa???
Mikä on sodan tai kofliktin riskin toteutumisen mekanismi. Sotaan on jouduttu kun hyökkääjä on uskonut että konflikti ei laajene ja että hyökkäys on vastarinnan määrään ja laatuun nähden hyökkääjän resursseille mahdollinen ja omat tappiot hyötyyn nähden hyväksyttävät.
Kyse on siis siitä voiko Venäjä siirtää öljyn- ja kaasunkuljetuksen riskit muille ja onko meidän muiden riski vain hyväksyttävä.
Jos olemme hiljaa, ei Venäjä tietysti ärsyynny, mutta onko suomella varaa miljoonavahinkoon jos se toteutuu.... tai olemmeko valmiita hyväksymään, että kuljetukset tehtäisiin lähempänä Viron rannikkoa jolloin meidän oma riski pienenisi. Sehän ärsyttäisi Venäjää vähemmän.
Ja mikä on todellinen syy siihen että öljyä ja kaasua ei voisi kuljettaa Baltian ja Puolan kautta paljon pienemmillä ympäristöriskeilla.
Baltia ja Puola oli venäläisten suurvalta-aseman huippuhetkinä alistettuja Venäjälle ja sittemmin Neuvostoliitolle. Eli kansallismielinen pöyhkeily on merkittävin syy kuljetusreitin valinnalle, jopa taloudellisten syiden ohi.
Kuljetusten siirtäminen Baltian ja Puolan läpi edellyttäisi kiusallista miehitysvallan aikaisten rikosten tunnustamista.
Se on noloa venäläisille; mutta onko Neuvostoajan rikosten olemassa olon tunnustaminen yhä vaikeaa myös KEPUlle. Ilman Maalaisliiton myötäilyä ja oman eduntavoittelua suomettuminen ei olisi koskaan toteutunut siinä laajuudessa ja niin pitkään kuin mitä se toteutui.
Täytyy muistaa että Keskustalaiset ydinvoiman vastustajat kävivät Moskovassa kysymässä onko ydinvoiman vastustaminen mahdollista ilman että se olisi Neuvostovastaista... eli mielipidetäkään ei voinut muodostaa ilman että ei oltaisi lakki kourassa pyytämässä siihen lupaa.
Vuosikymmeniä jatkunut suomettuminen on ilmeisesti muokannut joidenkin Kepulaisten ajattelun pysyvästi.
Suomen edun kanalta tärkeistä asioista ei saa olla mitään mieltä ennen kuin lupa mielipiteeseen on saatu Moskovasta.
Alistuminen ja taipuminen painostukseen tekee konfliktin riskin kuitenkin suuremmaksi, koska voidaan kuvitella että painostuksella Suomi olisi juuri se Itämeren rantavaltio joka olis taivuteltavissa hyväksymään muita suuremman ympäristöriskin. Ja jos helppoa ja venäjälle mieluista hyötyä ei heru niin painostus ja provokaation ja siten myös konfliktin riski kasvaa.
Jos riskeistä halutaan vaeta, sekin lisää konfliktin riskiä, sillä painostuksen toteutuessa kansalaiset olisivat epätietoisia syistä ja eivät kykenisi päättämään kannoistaan, jolloin painostusta olisi mahdollista lisätä.
Valmistautunut kohde ei ole yhtä altis painostukselle.
Ongelmien esiin nistaminen on viisautta; vaikeneminen vastuuttomuutta. Ongelmista voi käyttää montaa eri nimeä::: uhka, haaste...
Olennaista on että viisas valmistautuu...
Piikkiq
ps. sosialismi on rikos ihmiskuntaa vastaan
Suomenlahden Öljyn kuljetukset tai kaasuputki ovar Viron ja Ruotsin mielestä lisääntyvä riski... Meille vain mielenkiintoinen haaste.
Äskettäin tehty tutkimus suomenlahden rannikon eliöistön kyvystä kestää vaikkapa öljyonnetomuus kävi ilmi, että on olemassa kymmeniä ainutlaatuisia eliölajeja jotka voisivat kuolla sukupuuttoon öljyn ajauduttua rannoille.
Ja vahinko olisi muutoinkin mittava, niin eläimille ja kasveille, kuin myös elinkeinoelämälle ja maanomistajille. Suomelle öljytankkerin uppoaminen maksaisia kymmeniä miljoonia, ja jos myös luontoarvot mitattisiin rahana niin kyse voisi olla sanoista miljoonista. Ja lisäksi tulisi myös ottaa huomioon virkistyskäyttö arvon menetys ja muut haitat ja menetykset... eli vahinko voisi olla arvioitavissa myös useissa sadoissa miljoonissa.
Öljynkuljetuksen riski kohdistuu pääosin muihin Itämerenmaihin ja hyöty Venäjälle.
Onko Öjynkuljetusten lisääminen todella välttämättömyys, eikö Öljyä voisi kuljettaa muuta reittiä.
Samoin on laita kaasuputken kanssa. Riski on meidän muiden, mutta päätös ja hyöty Venäjän.
Onko riskistä kesksuteleminen samaa kuin sodanjulistus Venäjälle,,,, siis tyystin sotahullujen kokoomuslaisten hommaa???
Mikä on sodan tai kofliktin riskin toteutumisen mekanismi. Sotaan on jouduttu kun hyökkääjä on uskonut että konflikti ei laajene ja että hyökkäys on vastarinnan määrään ja laatuun nähden hyökkääjän resursseille mahdollinen ja omat tappiot hyötyyn nähden hyväksyttävät.
Kyse on siis siitä voiko Venäjä siirtää öljyn- ja kaasunkuljetuksen riskit muille ja onko meidän muiden riski vain hyväksyttävä.
Jos olemme hiljaa, ei Venäjä tietysti ärsyynny, mutta onko suomella varaa miljoonavahinkoon jos se toteutuu.... tai olemmeko valmiita hyväksymään, että kuljetukset tehtäisiin lähempänä Viron rannikkoa jolloin meidän oma riski pienenisi. Sehän ärsyttäisi Venäjää vähemmän.
Ja mikä on todellinen syy siihen että öljyä ja kaasua ei voisi kuljettaa Baltian ja Puolan kautta paljon pienemmillä ympäristöriskeilla.
Baltia ja Puola oli venäläisten suurvalta-aseman huippuhetkinä alistettuja Venäjälle ja sittemmin Neuvostoliitolle. Eli kansallismielinen pöyhkeily on merkittävin syy kuljetusreitin valinnalle, jopa taloudellisten syiden ohi.
Kuljetusten siirtäminen Baltian ja Puolan läpi edellyttäisi kiusallista miehitysvallan aikaisten rikosten tunnustamista.
Se on noloa venäläisille; mutta onko Neuvostoajan rikosten olemassa olon tunnustaminen yhä vaikeaa myös KEPUlle. Ilman Maalaisliiton myötäilyä ja oman eduntavoittelua suomettuminen ei olisi koskaan toteutunut siinä laajuudessa ja niin pitkään kuin mitä se toteutui.
Täytyy muistaa että Keskustalaiset ydinvoiman vastustajat kävivät Moskovassa kysymässä onko ydinvoiman vastustaminen mahdollista ilman että se olisi Neuvostovastaista... eli mielipidetäkään ei voinut muodostaa ilman että ei oltaisi lakki kourassa pyytämässä siihen lupaa.
Vuosikymmeniä jatkunut suomettuminen on ilmeisesti muokannut joidenkin Kepulaisten ajattelun pysyvästi.
Suomen edun kanalta tärkeistä asioista ei saa olla mitään mieltä ennen kuin lupa mielipiteeseen on saatu Moskovasta.
Alistuminen ja taipuminen painostukseen tekee konfliktin riskin kuitenkin suuremmaksi, koska voidaan kuvitella että painostuksella Suomi olisi juuri se Itämeren rantavaltio joka olis taivuteltavissa hyväksymään muita suuremman ympäristöriskin. Ja jos helppoa ja venäjälle mieluista hyötyä ei heru niin painostus ja provokaation ja siten myös konfliktin riski kasvaa.
Jos riskeistä halutaan vaeta, sekin lisää konfliktin riskiä, sillä painostuksen toteutuessa kansalaiset olisivat epätietoisia syistä ja eivät kykenisi päättämään kannoistaan, jolloin painostusta olisi mahdollista lisätä.
Valmistautunut kohde ei ole yhtä altis painostukselle.
Ongelmien esiin nistaminen on viisautta; vaikeneminen vastuuttomuutta. Ongelmista voi käyttää montaa eri nimeä::: uhka, haaste...
Olennaista on että viisas valmistautuu...
Piikkiq
ps. sosialismi on rikos ihmiskuntaa vastaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
viimeisen lauseen.
http://www.kaapeli.fi/~ktp/ohjelma.html