Mistä johtuu, ettei nuoria kiinnosta lähellekään samalla tavalla kommunismi kuin vanhempia ikäluokkia? Tämähän tietää koko kommunistisen aatteen hautaamista suurten ikäluokkien kuolemisen yhteydessä? Elämme nyt jo lopun alkua!
Mistä siis johtuu, ettei nuoria kiinnosta kommunismi eikä heitä saada toimintaan mukaan?
Mistä siis johtuu, ettei nuoria kiinnosta kommunismi eikä heitä saada toimintaan mukaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Mistä siis johtuu, ettei nuoria kiinnosta kommunismi eikä heitä saada toimintaan mukaan?"
Koskapa Aapo ei ole vielä valmistunut nuoriso-ohjaajaksi. Kyllä se sitten.
"Mistä siis johtuu, ettei nuoria kiinnosta kommunismi eikä heitä saada toimintaan mukaan? "
Se johtuu siitä, että tänään on paljon enemmän faktaa tarjolla kommunismin todellisesta olemuksesta kuin mitä oli helposti saatavilla 60-luvulla - esim. tämän palstan kaltainen totuuden torvi oli neukkulan aikaisessa Suomessa lähes mahdoton ajatus. Siis nuorten pieni kiinnostus kommunismiin johtuu lisääntyneestä tiedotuksesta.
Hyvä näin.
/Kalle, joka ei saata ymmärtää miten joku vielä vuonna 2007 voi kutsua itseään kommunistiksi - 60- ja 70-luvuilla se oli ymmärrettävää mutta ei enään nykyään
Kalle alkoi epäilemään kommunismin ihmisystävällisyyttä jo 60-luvulla ja saatuaan käsiinsä "kielletyn" kirjan "Vankileirien saaristo I-II", painettu Tukholmassa 1974 sillä kirjan arkaluontoisen sisällön takia sitä ei uskallettu painaa Suomessa, Kallen silmät aukenivat näkemään kommunismin todelliset kasvot. Siitä lähtien hän on tehnyt kommunismin vastaista työtä kertomalla totuuksia kommunismien todellisista aikaansaannoksista kommunistivetoisissa maissa.
Näin alkaa "kielletty" kirja:
"
Vuonna 1949 minä ja ystäväni löysimme tiedeakatemian Priroda-aikakauslehdestä huomion arvoisen uutisen. Siinä luki pienillä kirjaimilla, että Kolyma-joelta oli kaivausten yhteydessä paljastunut maanalainen jäälinssi - jäätynyt muinainen virta - ja siinä (useiden kymmenien vuosituhansien takaisen) faunan niin ikään jäätyneitä fossiileja. Nuo fossiilit - kaloja tai vesiliskoja - olivat säilyneet niin tuoreina, että jään rikkoneet läsnäolojat söivät ne heti HALUKKAASTI, oppinut kirjeenvaihtaja todisti.
Lehden harvat lukijat hämmästelivät varmaankin melkoisesti, miten kauan kalanliha säilyy jäissä. Mutta harvat heistä kykeni oivaltamaan varomattoman uutisen todellisen, jättimäisen sisällön.
Me oivalsimme heti. Me näimme kohtauksen kokonaan ja yksikohtia myöten kirkaasti: miten läsnäolijat raivokkaan hätäisesti rikkoivat jäätä, miten he iktyologian arvokkaista päämääristä piittaamatta tyrkkivät toisiaan kyynärpäillään, raastoivat vuosituhansia vanhasta lihasta kimpaleita, raahasivat nuotiolle, sulattivat ja nauttivat ravinnokseen. Me ymmärsimme siksi, että me olimme itse samoja LÄSNÄOLIJOITA, vankien mahtavaa heimoa, maan päällä ainoita, jotka voivat HALUKKAASTI syödä vesiliskoa."
/Kalle, joka suosittelee kirjasarjaa kaikkien nuorten luettavaksi
Asiasi tuli taiten sanotuksi,sillätavalla pallit molemmissa lahkeissa ja kieli keskellä suuta. Tasapainoisesti mutta ei tasapuolisesti. Urpot lukevat sitä kuitenkin rivien välistä,lisättäköön muutama rivi.
Solthzenitsynin leirikuvaus Ivan Denisovitsin päivä oli julkaistu 60 luvulla jatkokertomuksena Suomen Kuvalehdessä. Arvioisin noin äkkimuistamalta,että kymmenkunta vuotta ennen mainitsemaasi vuotta 1974.
En muista varmasti kirjojen enkä suomenkielisten laitosten julkaisuvuotta enkä viitsi nyt sitä tarkistaa.Tämän jutun kannalta sillä ei ole suurta merkitystä.
Ilmaus "kielletty" kirja on oikea. Siitä jää kuitenkin mielikuva,että joku kielsi jotakin joltakin. Niin ei tapahtunut Vankileirien saariston osalta,sen osoittaa julkaistu jatkokertomus.
Suomesta ei löytynyt kirjalle kustantajaa. Suuret kustantajat harrastivat itsesensuuria,he toimivat juuri niin kuin olen useammassa kirjoituksessa väittänyt - kustantajaporvarit olivat kauppaporvarien kanssa samassa perseennuolukimpassa. Porvareitahan ne kirjankustantajat olivat,siis nimenomaan ne kustantajat,joiden intressissä kansallisessa mielessä Vankileirien saariston julkaiseminen olisi ollut. Kustantajia oli toki muitakin, tuskinpa kukaan silloin odotti Kursiivin painavan Suuren Töhertäjän Taisteluni-teoksen. Sama pelasi toisinkin puolin.
Olenko nyt ihan väärässä jos muistelen Kareksen kustantamon olleen jotenkin asialla? Myös minulla on mielikuva Tukholman osuudesta mutta eivätkö puuhamiehet olleetkin suomalaisia?
Vankileirien saariston julkaiseminen oli jatkoa sille neulanpistopolitiikalle,jota Suomen änkyräporvarit harrastivat mm.iltapäivälehti Expressenin kautta.
Suomalainen porvari hyötyi neuvostokaupasta ja piti turpansa kiinni. Ne porvarit,jotka eivät pitäneet,mälkyttivät Ruotsin julkisen sanan kautta.
Kun Sohltzenitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto,sen taitaa myöntää Norjan suurkäräjät, niin häntä ei päästetty sitä noutamaan.(Eikös se noin mennyt?) Kun Vankileirien saaristo julkaistiin,miksi Suomen änkyräporvarit eivät kutsuneet häntä julkistamistilaisuuteen?
Eiväthän ne olisi häntä sinnekään päästäneet mutta olisihan sekin ollut propagandavoitto.
Sanoppa missä ja milloin Vankileirien saariston julkaisemista juhlittiin ja ketä oli paikalla? Ketkä olivat ne suomalaiset sankariporvarit,jotka uskalsivat puukottaa julkisesti suurta ja mahtavaa selkään Tukholmassa? Tuolloin heistä harvat tahtoivat nimensä julki eikä piilottelun syy ollut Neuvostoliitto vaan se todella Suuri ja Mahtava - keskustalainen porvari Kekkonen.
Kun Kallen silmät ovat jo aikaa sitten auenneet näkemään kommunismin todelliset kasvot,niin nyt Kallen silmien tulisi aueta näkemään myös porvarillisen häntyripolitiikan todelliset kasvot.
Kalle voisi aloittaa katsomalla peiliin. Sen jälkeen Kalle voisi tehdä häntyripolitiikan,häntyripolitiikan,häntyripoli-
tiikan vastaista työtä häntyripolitiikkaa,häntyripolitiikkaa,häntyripoli-
tiikkaa harjoittavissa maissa.
Eikö olekin valitettavaa ja harmillista, että rakastettava ja yställinen aate perustuen ihmisten väliseen toverillisuuteen ja tasa-arvoon on juuri se, joka eniten kärsii tiedon leviämisestä. Pitäisikö siis estää ja hillitä tiedon läviämistä vai pitäisikö tiedon kulkua nopeutaa? Siinäpä kysymys - saako totuuttta kertoa vai vain propagandaa.
Mitä tulee Ivan Denisovitsin päivään vankileirillä niin kirja kuvaa ensisijassa vangin elämää kun taas Vankileirien saaristo puuttuu taustoihin, tapahtumien laajuuteen ja ihmisoikeuksien törkeisiin ja jatkuviin rikkomisiin yleisemmin ja pitkällä aikavälillä.
Luettuaan Vankileirien saariston I-II Kalle otti pois 95% propagandana ja valheena. Mutta silti jäljelle jääneet törkeydet ihmisiä kohtaan olivat niin suuria, että kenenkään ei tänään pitäisi kehdata tunnustaa olevansa kommunisti - ei yhdenkään kaksijalkaisen.
Mitä tulee taas kapitalismin törkeyksiin niin onhan niitä esiintynyt paikoittain ja jopa melkein kommunististen törkeyksien tasolla. Mutta kommunistivetoisuudesta poiketen kapitalismi on osoittanut pystyvänsä organisoimaan yhteiskunnan toimimaan myös tasa-arvoisemmin, vauraammin ja pienemmillä ihmisoikeusrikoksilla kuin yksikään kommunistivetoinen maa.
Tammerkosken siltojen ali tulee virtaamaan suuret määrät vettä ennenkuin yksikään kommunistivetoinen maa on saavuttanut tasa-arvossa, vauraudessa ja oikeusturvassa pohjoismaisen tason - taitaa vesi loppua Näsijärvestä ennen sitä.
Näin toimi oikeuslaitos kommunistivetoisessa maassa, lue ja hämmästy Vankileirien saaristo, Osa VII, Stalinia ei enään ole.
Kappaleesta ”Laki tänään”, sivu 358:
"Lyhyesti: kansalainen haluaa poistaa maailmasta toisen, hänelle epämieluisan kansalaisen ( mutta ei tietenkään suoraan survaisemalla veitsellä kylkeen vaan laillisesti).
Miten tehdä se tunaroimatta? Aikaisemmin piti kirjoittaa 58-10:een perustuva ilmianto. Mutta nykyään on ensin neuvoteltava työntekijöiden (tutkintapuolen, miliisin, tuomioistuinlaitoksen – ja sellaisilla ihmisillä on aina sellaisia ystäviä): mikä on muodissa tänä vuonna? mille pykälälle nuotta on levitetty? Millä pykälällä on työstettävä? Se tuikkaakin – veitsen asemasta.
Pitkään riehui esimerkiksi raiskauspykälä – Nikita kerran tulistuksissaan määräsi antamaan vähintään 12 vuotta. Ja niin alettiin tuhannen moukarin voimin joka paikassa niitata kahtatoista, etteivät sepät olisi seisoskelleet jouten! Ja se on arkaluontoinen, intiimi pykälä, ottakaa huomioon, jotenkin muistuttaa 58-10:tä : siinä ollaan silmätyksin ja tässäkin ollaan silmätyksin! Molemmissa on vaikea todistaa, todistajia vältellään – ja se juuri on tuomioistuimen kannalta hyvä.
Niinpä kaksi leningradilaista naista kutsutaan miliisiasemalle (S-vin juttu). – Olitteko juhlimassa miesten kanssa. –Oltiin. –Olitteko sukupuoliyhteydessä? –Oltiin. – Siinä tapauksessa jompi kumpi: antauduitteko sukupuoliaktiin vapaaehtoisesti vai vasten tahtoanne? Jos vapaaehtoisesti, katsomme teidät prostituoiduiksi ja – luovuttakaa Leningradin passinne ja 48:ssa tunnissa häipykää kaupungista! Jos ette vapaaehtoisesti, kirjoittakaa kärsimään joutuneen ilmoitus väkisinmakaamisesta! Naiset eivät millään haluaisi lähteä Leningradista! Ja miehet saavat 12 vuotta kumpikin."
Toimiiko mielestäsi oikeudenmukainen oikeuslaitos tuolla tavalla - jos ei toimi niin kerrohan minkälaisia tunteita sinussa herättää tämä stalinin ajan jälkeinen oikeuden käyttö.
Olisi muuten tosi kiva lukea tunteesi moista tekstiä lukiessasi - Kalle kiehuu kiukusta ihmisiä kohdeltaessa tällä tavain - ja se tunne on täysin riippumaton tekijän yhteiskuntajärjestelmästä.
Mitä sinä tunsit tekstiä lukiessasi?
Ymmärrystäkö oikeuslaitoksen toimintatavoille - olihan se kommunistivetoinen - vai kiukkua pienen ihmisen juotuessa avuttomana ja syyttömänä vankilakierteeseen?
Kerrohan, wäinä, ovatko sympatiasi syyttömästi tuomittujen vai kommunistivetoisen hallintojärjestelmän puolella.
Kerrohan mielipiteesi kommunistivetoisesta oikeuslaitoksesta, kiitos.
/Kalle, joka sydämensä pohjasta vihaa kaikkia ihmisoikeuksia julmasti loukkaavia järjesteliä olivatpa ne kommunistivetoisia tai kapitalistisia
en malta olla kysymättä, tai voisitko kertoa oliko vankileirit porvarien aikaan saannoksia!
on kuitenkin kaunista kertoa asiat hienojen sanakäänteiden saattelemana.