1. Korinttolaiskirje 14
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Oikea rakkaus on totuuden kertomista.Sillä jos ei kerro totuutta tietäen, että lähimmäinen tämän kertomatta jättämisen takia joutuu kadotukseen on vihaa.Kauheaa vihaa.
bileissä alaisensa, värvätyn tutkamiehen kanssa, käyttäen hyväksensä esimiesasemaansa.
Saatana syyttää sellaisista asioista, jotka on saatu anteeksi ahtaanportin taistelussa, kun Pyhän Henki vuodatettu puhdistettuu astiaan.
Tiedät varmasti, mitä Raamattu sanoo asiasta.
Mistä ihmeen tutkamiehistä sinä horiset?
Sinähän olet ihan saatanan juoksupoika, etkö ole vielä ylennystä saanut, vaikka lapsikastetta räksyttäväksi gerberokseksi?
"Rakastavan lyönnitkin ovat rakkautta. Vihamiehen suudelma pelkkää vihaa."
Ja näistä Pyhän Hengen pilkkaan syyllistyneiden uudelleen kastettujen
porttojen suudelmista, on tullut totuudesta luopuneen Devoutinkin
elämään jotakin toivoa, joka kantaa vain maallisen elämän ajan,
mutta lopulta päätyy Jeesuksen tuomioon ja toiseen kuolemaan.
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi Teuvo.
Jeesus on Tie, Totuus ja elämä, enkä ole edes harkinnut hänestä luopumista.
"Suurin niistä on rakkaus."
Kyse ei ole mistään marginaalitermistä, vaan siitä, mikä Raamatun mukaan on Jumalan keskeinen ominaisuus.
"Jumala on rakkaus."
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut.."
Suni tarjoaa rakkaudelle hyvin yksipuolista varoittavaa sisältöä. Ei voi kiistää, etteikö lähimmäisen varoittaminen uhkaavan vaaran edessä osoittaisi rakkautta.
Mutta siinä ei ole koko rakkaus.
Tulee väistämättä mieleen, että Teuvo-toverimme on saanut sielujemme viholliselta rakkaudelle eksyttävän yksipuolisen merkityksen.
Vihollinen on valheen ja juonittelun mestari, joka hyvin tuntee raamatun ja osaa antaa hengellisille asioille kieron ja eksyttävän sisällön.
Murheellisena on sanottava, että Sunin kuvaama rakkaus muistuttaa riivaajien rakkautta; sellaista rakkautta, josta ei voi tunnistaa Kristuksen mieltä eikä Pyhän Hengen osallisuutta.
Otsikkosi jyrkät sanat ymmärrän taustasi huomioon ottaen. Sunin antama vastaus sinulle puhuu paljon hänen rakkaus-käsityksestään.. kylmää on kyyti.
Tällä palstalla kirjoittelee monenlaiset ihmiset,
mutta meressäkin on monenlaisia pyydyksiä,
mutta meressäkin, kalastajilla on alueet joissa saavat kalastaa.
Joidenkin ymmärrys ei riitä, että rosvoavat.
Jotkin puut ovat latvasta lahoja! siinä viisaus.
(itsetutkistelua palstasta)
Minun mielestäni suurinta rakkautta mitä voi olla, on että antaa henkensä ystävänsä puolesta..
Vrt. Jeesuksen uhri..
Eihän Jeesuksenkaan olisi tarvinnut kuolla jos hänen Totuuden sanansa olisivat riittäneet..
Tuohon otsikkoon palatakseni. Saatanat ja perkeleet vilisevät Sunilaisten kirjoituksissa tuon tuosta, normaalina kielenkäyttönä. Mutta kun mainitset sanan "Rakkaus", siitä se älämölö syntyy..
että yksi kuoli kaikkien puolesta. Jeesus kuoli jotta maailma saisi elää. Miksi Jeesus kuoli? Siksikö, että mekin kuolisimme muiden puolesta? Eikö siksi, että me saisimme totuuden hengen, puolustajan, joka on kanssamme ikuisesti. Mitä meidän pitää tehdä, kun olemme saaneet Totuuden Hengen? Kuollako toisten puolesta? Eikö kertoa tuosta Totuudesta ja saada myös nuo toiset halajamaan Totuutta.
rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa.
Monenkohan nykyisen sunilaisen luulet tuntevan samoin kuin sinä? Mutta eivät sitä uskalla lausua "ääneen".
Huomasit kai, kun monta kertaa kysyin Asiilen mielipidettä asiaan ja hän vaikeni.
Sunilaisten jumala kun on vain vihaa, kiivautta ja kostoa..
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Älkäämme siis olko ihmisten orjia. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme!
kertaa raamatussa sanotaankaan sana rakkaus tai rakkaus -sanan jokin johdannainen kuten esim. rakastanut, rakastaa... todella monta kertaa!
Miksi juuri se rakkaus on niin vaikea sana "sunilaisille"... tuottaako se mahdollisesti pelkoa heissä, ja miksi on niin?
Siksi:
Sunilaisille on kaksi vaikeaa sanaa: Rakkaus ja Jeesus..
Koska sunilaisuuden taustavoimana on itse sielunvihollinen, sille on "myrkkyä" kuulla, että meillä ihmisillä on pelastumistoivo, toivo, jota hänellä ei ole
Mutta jotkut pitävät halpa-arvoisena sen vapauden, jonka Kristus meille VERELLÄÄN osti.
Joka on oppinut tuntemaan Jumalan, RAKASTAA. Kirjoitin isolla, koska halusin korostaa sitä, että kyseessä ei ole ihmisen rakkaus vaan Jumalan täydellinen agape-rakkaus.
Ihmisen rakkaus on vajaavaista. Jumalan rakkaus on täydellistä. Ihmisen rakkaus kohdistuu läheisiin, esim. puolisoon ja lapsiin. Ihminen rakastaessaan läheisiäänkin esim. kadehtii muita. Ihmisen rakkaus on usein miellyttämistä ja hellyyttä.
Jumalan rakkaus on tasapuolista siinä mielessä että hän antaa sateet hyville ja pahoille ja mahdollisuuden pelastua kaikille. Eriasia on, tarttuuko ihminen pelastuksen mahdollisuuteen, ja tartuttuaan pysyykö siinä kiinni. Jumalan rakkaus on totuuden tuomaa vapautta olla katsomatta henkilöön. Toki myös hellyyttä, jos ihmisen ensisijainen tarve on hellyyttä.
Pelokkaalle Jumalan rakkaus antaa turvan, henkiselle irtolaiselle yhteenkuuluvuuden, nälkäiselle leivän, hakatulle hellyyden, valheessa elävälle totuuden.
Minusta ei ihminen mitenkään voi aidosti varauksettomasti ja tasa-puolisesti rakastaa, jos ihmisessä ei asu Jumalan Pyhä Henki.
Ihan niin kuin Naomilla ei olisi Pyhäähenkeä.. Annat ymmärtää niin..
Pitääkö ihmisen kuulla "päänääniä" mielestäsi, ennenkuin hänellä on Pyhähenki?
miten niin annan ymmärtää, ettei naomilla ole Pyhää Henkeä. Jälleen kerran, perustele tuo näkemyksesi. Minulla ei ollut mitään tarkoitusta arvioida Naomin tai kenenkään muunkaan Henkiä, vaan osallistu keskusteluun vastaamalla Naomin puheenvuoroon. Ja siksi toiseksi, minua ei edes kiinnosta toisten Henget. Toivon, että itse saisin joskus sydämeeni Pyhän Hengen. Mutta koska sydämessäni ei asu pyhä Henki, minulle ei kuule ole välineitä arvioida, kenellä on Pyhä Henki ja kenellä ei.
Jos luet kommenttini, niin huomaat että Puhuin Rakkauden käsitteestä. Kantaani ovat vaikuttaneet eletty elämä, Raamattu, ja Pyhän Hengen opastus, jossa olen päässyt näkemään oman "rakkauteni" l. rakkaudettomuuteni. Sehän juuri, synnintunto, on rakkautta: se kun näyttää mikä ihminen oikeasti on. Ja Hei, nyt puhun itsestäni.
Voisitko olla tulkitsematta minua, ku näköjään teet sen mutu-menetelmällä. Keskustellaanko jatkossa asiasisällöistä, ja niistähän voi olla eri mieltä ottamatta kantaa ihmisen Henkeen.
>> Toivon, että itse saisin joskus sydämeeni Pyhän Hengen. Mutta koska sydämessäni ei asu pyhä Henki, > Kantaani ovat vaikuttaneet eletty elämä, Raamattu, ja Pyhän Hengen opastus,
Pyhä Henki avaa minulle Raamatun sanaa. Se on jo Pyhän Hengen työtä, kun ihminen alkaa uskoa uskomattoman: Jeesuksen ristin. Ilman Pyhän Hengen työtä olisin yhä ateisti, niinkuin kymmenen vuotta sitten.
Jumala vetää minua itseään kohti, Pyhän Hengen omistamiseen.
Usko on prosessi. Minä kasvan kohti Pyhän Hengen omistamista, kun luovun itsestäni, kun syntistä luontoani riisutaan pois. Hengen hedelmää ovat Raamtun mukaan mm. rauha, ilo ja itsehillintä. Minulta nämä vielä puuttuvat, tästä tiedän, ettei sydämessäni asu vielä Pyhä Henki. En ole vielä uudesti syntynyt, olen uudestisyntymässä.
Uskomme alkaja ja täydelliseksi tekijä on Jeesus Kristus.
jarikalevi: >> En ole vielä uudesti syntynyt, olen uudestisyntymässä.
Semper.Fidelis: "...uudestisyntyminen ei ole prosessi, vaan tapahtuma. Se tapahtuu silloin kun se tapahtuu".
---
Aivan näin!
Synnymme tähän maailmaan "lihasta" vain kerran(Joh. 3:6).
Myös "vedestä ja Hengestä"-syntyminen tapahtuu vain kerran (Joh. 3:5) elämässämme.
"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (Tiit. 3:5).
uudestisyntyminen on prosessi.
Uskon, että tämän juuri Pyhä Henki on minulle avannut: luulin uudestisyntymisen olevan tapahtuma. Sekoitin syntymisen ja syntymän keskenään, ja tietysti tuskastuin, kun ei kohdallani tapahtunut uudestisyntymistä, ei vaikka uskossa olen ollut vuosia. Sitten äkkiä Raamttua lukiessa ymmärsin sen, uudesti syntyminen on nimenomaan prosessi, ei tapahtuma.
Nämä uskon vuodet olen ollut uudestisyntymässä.
Jos ajattelet lapsen syntymää. Se on aina pitkä ja kivulias prosessi äidille raskaine oloineen ja synnytyspolttoineen. Uudestisyntyminenkin on pitkä ja kivulias prosessi. Eikös jeesukin jossakin kohtaa käytä synnyttävää naista esimerkkinä: nainen tuntee tuskaa kun hänen aikansa koittaa, mutta kun lapsi on syntynyt maailmaan hän ei enää tuskaansa muista. Jotenkin näin.
En muuten ole tätä käsitystä uudestisyntymisestä prosessina Teuvolta saanut vaan itse löytänyt Raamattua lukiessa. Huomasin vaan, että eihän missään puhuta äkillisestä tapahtumasta uudestisyntymisen yhteydessä.
En minä valitse sitä, ketä kuuntelen henkilön perusteella. Kuuntelen sitä, jonka sana koskettaa sydäntäni ja tuoksuu totuudelta. Uskon Jeesukseen ja myös koetan totella häntä. Uskon Häneen ja Häntä. Uskon myös vanhaa testamenttia, johon Jeesus tavan takaa vetosi.
Syy, miksi vaikenin, on se, että en viitsi/jaksa väitellä.
Rakkaudesta mielipiteeni on se, että Jumala on Rakkaus, mutta Hän on ehdoton synnin suhteen.
Vaikka Jumala rakastaa ihmistä/ihmisiä, kukaan ei ole erikoistapaus Jumalalle, mitä syntiin tulee.
Jumalan rakkaus ilmeni siinä, että Jeesus sovitti syntimme, että me voisimme olla vapaita synnin orjuudesta.
Ja tämä ei ole millään tavoin ristiriidassa ahtaan portin kanssa.
Syntymää pidetään joka tapauksessa 'hetken tapahtumana' myös siinä Raamatun kohdassa, jota muistelit.
Joh. 16:21
"Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan."
En väitä sinun sanojasi vastaan. Olet varmasti kokenut asiat juuri niin kuin kirjoitit.
Silti joudun epäilemään vielä, että Sunin 'ahdas portti -kangastukset' vaikuttavat sinun mielessäsi harhauttavasti.
Ajattelepa vielä mitä tarkoittavat Johanneksen evankeliumin 1:12-13 jakeissa olevat sanat:
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta."
tai vielä Joh. 3:7-8
"Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
---
Voiman vastaanottaminen liittyy Pyhän Hengen lahjan saamiseen kasteessa.
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin KASTE Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä LUPAUS tarkoittaa, teitä JA TEIDÄN LAPSIA, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
Jumala rakastaa SYNTISTÄ
Milloin tiedät saaneesi oikean Pyhänhengen, etkä mitään halpoja kopioita?
mutta vihaa syntiä.
Sen tähden antoi poikansa, että Jeesus vapauttaisi synnin orjuudesta ne, jotka tuota vapautusta janoavat.
Jumala ei hyväksy syntiä kenenkään kohdalla rakkaudestaan huolimatta, tai ehkäpä juuri sen tähden. Jumala tietää, että synti tuhoaa.
sellainen ilo, joka kumpuaa ikuisen elämän lähteestä, ja syvä rauha, ei sellainen jonka maailma antaa.
Mutta kerron sitten, kun olen sen saanut.
Onko uskoon tulo ja Pyhän Hengen saaminen sydämeen sinulle sama asia?
KAIKISSA USKONNOISSA JA USKOISSA JA LAHKOISSA IHMISIÄ TULEE USKOON!
RIIVAAJISTAKIN SANOTAAN, ETTÄ NE USKOVAT JUMALAAN JA TUNNUSTAVAT VIELÄ JEESUKSENKIN JUMALAN POJAKSI!
JA HOKEVAT HERRA,HERRA!
Nehän menee silmät kiiluen uskossaan eteenpäin, mutta tuskin niillä mitään Pyhää Henkeä on?