Paasikivi itki kun Stalin kuoli:
"Generalissimus Stalin, jonka kuolemasta olemme tänään saaneet suruviestin, on nykyajan suurimpia hahmoja. Hän on piirtänyt pysyvästi nimensä ei vain Neuvostoliiton vaan koko maailman historiaan. Hänen johdollaan on vanha Venäjä, nykyinen Neuvostoliitto, muuttunut ja nuortunut. Hän on nostanut Neuvostoliiton mahtavaksi maailmanvallaksi - mahtavammaksi kuin mitä Venäjä on koskaan ollut. Stalin on eräs historian suuria valtakunnan rakentajia.
Suomea kohtaan Stalin on osoittanut suopeamielisyyttä ja ystävyyttä. Sen vuoksi hänen poismenonsa herättää kansassamme vilpitöntä surua.
Minulla oli tilaisuus useamman kerran tavata Generalissimus Stalin ja neuvotella hänen kanssaan. Säilytän näistä tilaisuuksista mitä mielyttävimmän muiston"
"Generalissimus Stalin, jonka kuolemasta olemme tänään saaneet suruviestin, on nykyajan suurimpia hahmoja. Hän on piirtänyt pysyvästi nimensä ei vain Neuvostoliiton vaan koko maailman historiaan. Hänen johdollaan on vanha Venäjä, nykyinen Neuvostoliitto, muuttunut ja nuortunut. Hän on nostanut Neuvostoliiton mahtavaksi maailmanvallaksi - mahtavammaksi kuin mitä Venäjä on koskaan ollut. Stalin on eräs historian suuria valtakunnan rakentajia.
Suomea kohtaan Stalin on osoittanut suopeamielisyyttä ja ystävyyttä. Sen vuoksi hänen poismenonsa herättää kansassamme vilpitöntä surua.
Minulla oli tilaisuus useamman kerran tavata Generalissimus Stalin ja neuvotella hänen kanssaan. Säilytän näistä tilaisuuksista mitä mielyttävimmän muiston"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Stalinin armeija ei päässyt Suomen kohdalla Viipuria pidemmälle, eikä Stalin ulottanut poliittista järjestelmäämnsä Suomeen. Suomen kommunistit saivat toimia omin voimin - valta heiltä jäi saamatta.
Kun vuonna 1948 länsi ja itä asettuivat vastakkain, aseet kalisten, Suomi vetäytyi sivuun puoluettomuuden varjolla. Paasikiven johdolla saavutimme näin poliittisen torjuntavoiton.
... sinnikkäällä vastarinnallaan vaikutti siihen, että Stalin jätti -44 hyökkäyksensä Suomeen viemättä loppuun. Osasivat näet laskea, miten suuret ponnistukset koko Suomen valloittaminen vaatii. Ja heillä alkoi olla kiire keskisen Euroopan metsästysmaille.
Stalin osasi myös laskea, että miten suuri vaiva olisi pystyttää Suomeen kommunistinen hallinto ja mikä jatkuva riesa siitä heille tulisi ja luopui tuostakin hankkeesta.
Suomen puolueettumuutta ei Stalin koskaan hyväksynyt. Emmehän sitä tosiasiassa olleetkaan, kun YYA-sopimus oli voimassa. Stalinin jälkeisenä aikana N-liitto alkoi hyväksyä Suomen puolueettomuuden houkutellakseen myös Tanskaa ja Norjaa puolueettomiksi, eli pois Natosta. Kun se ei onnistunut, eivät venäläiset enää puhuneet Suomen puolueettomuudesta, mutta Kekkonen piti sanasta tiukasti kiinni tarkoituksenaan ottaa etäisyyttä muun maailman silmissä venäläisistä.
Niin ettei Suomen saamia torjuntavoittoja pidä laskea yksin Stalinin hyväntahtoisuudeksi, vaan hän toimi maansa knnalta viisaasti.
Max Jakobson: Pelon ja toivon aika – 20. vuosisadan tilinpäätös II:
”Kekkonen ja (RKP:n kansanedustaja) J.O. Söderhjelm olivat valmiit hyväksymään Molotovin ehdotuksen vain pienin muutoksin. ”Yhdessä NLn kanssa” korvattaisiin sanoilla ”NLn avustamana ja yhdessä sen kanssa”. Lisäksi NLn avun toteuttamisesta sopimuspuolet neuvottelisivat keskenään. Suomen puolustusvoimien osuuden rajoittamisesta omaan alueeseen ei ollut mainintaa Molotovin enempää kuin tohtoreidenkaan tekstissä.
Tästä käytiin presidentin ja tohtoreiden välillä dramaattinen väittely, jota Söderhjelm on värikkäästi kuvannut muistelmissaan:
”Paasikivi melkein huusi kiukusta. Me olimme kavaltamassa isänmaan. Neuvottelukunnan hallituksen jäsenet olivat aivan liian pehmeitä … Valtuuskunta oli vain kuvitellut, että Moskovassa oli voitettu jotain. Oli selvää, että venäläiset aikoivat tunkeutua maahamme…”
- - -
”Viimeisen sanan sanoi eduskunta. Vaalit olivat kolmen kuukauden päässä, ja kansanedustajat tiesivät, miten voimakkaasti kansalaismielipide vastusti sellaista sopimusta, jota voitaisiin pitää sotilasliittona. Vain SKDL:n ja RKP:n eduskuntaryhmät olivat valmiit hyväksymään Kekkosen ja Söderhjelmin muotoilun. Suuri enemmistö olisi sen torjunut. Presidentti teki tästä sen johtopäätöksen, että neuvottelujen oli parempi antaa raueta Moskovassa kuin tehdä sopimus, jonka eduskunta sitten hylkäisi.
Tiedämme, miten kävi. Molotov ei ollutkaan niin peräänantamaton kuin Kekkosen KGB-ystävä oli vihjannut. Sopimus hyväksyttiin muitta mutkitta olennaisilta kohdiltaan sellaisena kuin Paasikivi oli sen alun perin muotoillut.”