Ne jotka haluavat rajoittaa presidentin valtaoikeuksia, haluvat rajoittaa nykyistä demokratiia.
Nykyisin valitaan presidetti suoralla vaalilla. Se on kansanvaltaista rohkeaa ja upeaa. Harvinaista herkkua maailmalla. Tässä asiassa olen ylpeä maastamme ja kansastamme.
Propakanda ja viha, joka vyörytetään persidenttiä kohtaa täällä on ennen näkemätöntä, ala-arvoista ja surullista. Onneksi kirjoittajat eivät edusta maamme enemmistöä. Sitä lietosovat Nato-kiimassa elävä pieni eliitti. Onneksi ja toivottavasti kansa tietää ja muistaa.
Nykyisin valitaan presidetti suoralla vaalilla. Se on kansanvaltaista rohkeaa ja upeaa. Harvinaista herkkua maailmalla. Tässä asiassa olen ylpeä maastamme ja kansastamme.
Propakanda ja viha, joka vyörytetään persidenttiä kohtaa täällä on ennen näkemätöntä, ala-arvoista ja surullista. Onneksi kirjoittajat eivät edusta maamme enemmistöä. Sitä lietosovat Nato-kiimassa elävä pieni eliitti. Onneksi ja toivottavasti kansa tietää ja muistaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Presidentti puolustuskannalla
Kirjoitettu 25.9.2007 / Satakunnan Kansa 27.9.2007 (Hämeen Sanomat ja Lapin Kansa)
Presidentti Tarja Halonen oli täysin oikeassa ilmoittaessaan pitävänsä kiinni perustuslain 93. pykälän säätämästä valtasuhteesta: ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa hallituksen kanssa.
Mutta ”presidentti johtaa” ei tarkoita sitä, että hän voisi toimia kuin Urho Kekkonen. Valtioneuvostolla on oma ulkopoliittinen roolinsa. Yhteistoiminta tarkoittaa, että osapuolet ovat toisistaan riippuvaisia.
Oli oikein sykähdyttävää, miten periaatteellisen vakaumuksellisesti presidentti hehkutti virkavalansa sitovuutta. Siinä hän puhui kuitenkin vain pykälän ensimmäisestä momentista.
Presidentin pitäisi yhtä hurmioituneesti vannoa myös 93. pykälän toisen momentin nimiin. Sen mukaan hallitus johtaa unionipolitiikkaa, eikä presidentistä mainita mitään. Tästä momentista Halonen vaikeni, sillä käytännössä hän on kaapannut itselleen roolin myös unionipolitiikassa.
Halosen teatraalisin äänenpainoin julistama valikoiva perustuslaillisuus oli lähes irvokasta kuultavaa. Hän julisti pyhäksi perustuslain sen kohdan, joka on hänestä mukava, mutta vaikeni siitä, josta hän ei pidä, ja jonka yli hän kävelee.
* * *
Ahtaalle joutuneen presidentin tapa puolustautua viestii ehkä lievästä paniikista. Perustuslain sopivilla osilla tärkeily ei ole hänen vastahyökkäyksensä ainoa puolitiehen jäänyt ajatus. Presidentti yritti luokitella ministereitä ensimmäisen ja toisen luokan tuvallisuuspoliitikoiksi.
Puolustusministeri Jyri Häkämies viittasi vastauksessaan taitavasti siihen, että hallituksen yhteistoiminta presidentin kanssa tapahtuu sen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, Utvassa.
Häkämies on vuosikausiin ensimmäinen ministeri, joka uskaltaa esittää julkisesti presidentin kannasta poikkeavan tulkinnan ja perustella sen.
Häkämies on vahvoilla. Kun presidentti korostaa yhteistyötä hallituksen kanssa, hän ei voi sysätä syrjään Utvaa vain sillä perusteella, että kaikki sen jäsenet eivät miellytä häntä.
Sellainen liike vetäisi maton myös Halosen omien jalkojen alta, sillä presidentin yhteistoiminta hallituksen kanssa perustuu nykyisin nimenomaan siihen, että hän johtaa puhetta Utvassa.
Jos presidentti haluaa rajoittaa ulkopolitiikkaa johtavan yhteistoimintansa hallituksen suuntaan vain seurusteluun pääministerin ja ulkoministerin kanssa, hänen täytyy vetäytyä Utvasta.
Se on täysin mahdollista. Kyllä pää- ja ulkoministeri sitten kertoisivat, mitä ministerit siellä touhuavat.
Mielenkiintoista nähdä, jättäytyykö presidentti uhmakkaiden puheidensa mukaisesti pois niistä tilanteista, joissa motoillaan hallituksen turvallisuuspolitiikka.
Se olisi itse asiassa johdonmukaista. Silloin presidentin ja hallituksen kannat muotoutuisivat itsenäisesti kumpikin omalla tahollaan. Presidentin ja pääministerin tehtävänä olisi sen jälkeen muokata niistä yhteinen linja.
* * *
Presidentti on alun perin ottanut roolin, jossa hän tunkeutuu perustuslain mukaan hallitukselle kuuluvalle tontille unionipolitiikssa. Nyt hän yrittää vyöryttää asemiaan tätäkin laajemmalle.
Onneksi hallituksessa on alkanut näkyä ensimmäisiä elkeitä siitä, että ainakaan kaikki ministerit eivät suostu pompotettavaksi sentään ihan miten vain. Halosen tapa puolustautua johtaa hänet suurempiin vaikeuksiin kuin se uhka, jota hän yrittää torjua.
Halosen huoli asemastaan on aiheellinen myös hallinnollisten realiteettien kannalta. Presidentillä ei ole omaa valmistelukoneistoa vaan hän on riippuvainen ulkoministeriön ja pääministerin kanslian virkamiehistä.
Jos Suomen poliittinen koneisto joskus alkaa toimia perustuslain mukaisesti, turvallisuuspolitiikan dynamiikka tulee pääministeristä ja hallituksesta eikä presidentistä. Perustuslain säädökset ja hallinnon rakenne johtavat väistämättä tähän, pitipä presidentti siitä tai ei.
Onko suomessa noin suuri vaikutusvalta vasemmistolaisilla ?
Kun nämä ministerit vain lopettaisivat oman ja puolueen etunsa ajamisen. Pressa on ollut virkansa puolesta puolueeton ja se on hyvä lähtökohta keskustelulle. Keskustelua tarvitaan jos halutaan tehdä oikeita päätöksiä. Puolueaatteen ministerit eivät kelpaa.
Uskon että Tarja Halonen luopui puoluepolitiikasta silloin kun otti viran vastaan. Se on minusta edellytys sille että pystyy rakentamaan yhteyksiä eri järjestöihin, yrityksiin, toimijoihin ja ihmisiin siellä. Uskon tuohon ihan oikeasti. Kohtuudella arvioituna asia on varmaan noin.
Uskon jopa että Kekkonenkin toimi noin.
Kantaa ottamatta ei voi vaikuttaa oli oikeus siihen tai ei. Mielipiteensä voi esittää vaikka ei olisikaan oikeutta siihen. Itse tekisin ainakin niin jos asia olisi vakava. Pressakin voisi tehdä joskus niin. Asioiden rajat eivät sitäpaitti ole niin selvät kuin yleensä uskotaan.
näköjään mutta todellisuus on toinen. Halosen kaikki nimitykset ovat suosineet vasemmistoa ja eritoten sossuja kuten nyt esimerkiksi tapaus Liikanen. Sitten on näitä feministi- ym. ystäviä kuten Sinikka Salo ja mikä se nyt on tämä KKO:n presidentti Pauliine Koskelo. Halonen on SDP/SAK:n ihan ikioma presidentti.
valita Suomen pankkiin ketään lepakkokaveriaan!
Jos presidentin virkatoimimet todella kestävät kaikilta osin päivänvalon; miksei seuraavia asioita ole julkistettu: ex miesoikeusministerin eron todelliset syyt, useiden lainsäädännön muutosten todelliset motiivit ja suomen ihmisoikeustuomarin eron todelliset syyt alkuvuodesta sekä miksi oikeusministeriön lakiehdotus "oikeudenkäyntien viipymisten hyvittämiseksi" haudattiin nopeasti ? ai niin Koiviton konklaavin asiapapereiden "salaamispäätös" meinasi unohtua ... ja tosiaankin EIT:ssä on vireillä presidentin virkatointen ja vaalien puolueettomutta koskevan asian käsittely ... mutta "hyvityslautakuntalaki" olisi sallinut poistaa sen EIT:n asialistalta. Eihän nyt yk:n pääsihteeriehdokkaan virkatoimia saa tutkia. Suomen lähihistoria on todellakin salattu suomen kansalaisilta ... eläköön demokratia. Ehkä jo seuraava sukupolvi saa kirjoittaa suomen historiankirjoituksen uusiksi. Miksihän lastensuojelulaki muutettiin ... miksihän laki oikeudenkäynnin julkisuudesta muutettiin ... miksihän yhdenvertaisuuslakia muutetaan ... miksihän isyyslakia muutettiin ... se kaikki selviää salaiseksi julistetuista oikeudenkäyntiaineistoista sekä eduskunnan "oikeus"asiamiehen hallussa olevista asiapapereista. Niin "julkista" on eduskunnan "oikeus" asiamiehen laillisuusvalvonta ... eräs uskonsa demokratiaan menettänyt.
Olen pahoillani, jos sinulla on mennyt usko demokratiaan. Toisaalta en ymmärrä tuota vuodatustasi, enkä sitä, miten se liittyy presidentti instituutioon?
Minusta on parempi, kun presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Eduskunnan valitsemalla presidentillä olisi hallituksen ministerin, tai joku eduskunnan virkailijan rooli.
Ei ole mitään järkeä pitää yllä jotakin instituutiota demokratiassa ilman valtaoikeuksia.
Nyt on suurissa kysymyksissä eri instituutioiden löydettävä yksimielisyys. Eli presidentin hallituksen ja eduskunnan. Minusta tämä on turvallisempaa.