Heips!
Olen 26-vuotias nainen ja minulla on emetofobia. Se on jo kymmenen vuotta sitten aiheuttanut minulle paniikkihäiriön ja julkisten paikkojen pelon. Välillä olen saanut fobian hyvinkin "aisoihin" ja opiskelin sairaanhoitajaksi. Pystyin toimimaan ammatissani ilman suurempaa ongelmaa. Nyt vain on tullut elämässä kaikkea uutta (mm. uusi työpaikka) ja emetofobia on pahentunut ja aiheuttanut päivittäisiä paniikkikohtauksia, jota myöten kammoan taas julkisia paikkojakin.
Tuntuu älyttömältä, miten nopeasti nuo kaikki taas tulivat ja miten nopeasti ne lamauttavat ja rajaavat elämää. Minä ja mieheni olemme pitkään puhuneet vauvasta ja nyt olemme ryhtyneet "tuumasta toimeen" ja plussaa odotetaan.
Ongelma on nyt vain paha, kun pitäisi hoitaa akuuttia paniikkihäiriötä ja fobioitani ja lääkäri oli lääkityksen kannalla. Mutta mitä jos olen raskaana? Toivon kovasti vauvaa, enkä halua, että nämä kirotut vaivat estävät minua elämästä. Mutta toisaalta nämä nyt todella estävät, koska jännitän joka päivä töihin menoa ja jännitän töissä oloa ja panikoin siellä.
Voidaanko mahd. raskaana olevana minua hoitaa näiden vaivojen suhteen, vai pitääkö jompi kumpi asia unohtaa kokonaan?
Kiitokset, jos jaksoitte lukea ja vielä vastata! :)
Olen 26-vuotias nainen ja minulla on emetofobia. Se on jo kymmenen vuotta sitten aiheuttanut minulle paniikkihäiriön ja julkisten paikkojen pelon. Välillä olen saanut fobian hyvinkin "aisoihin" ja opiskelin sairaanhoitajaksi. Pystyin toimimaan ammatissani ilman suurempaa ongelmaa. Nyt vain on tullut elämässä kaikkea uutta (mm. uusi työpaikka) ja emetofobia on pahentunut ja aiheuttanut päivittäisiä paniikkikohtauksia, jota myöten kammoan taas julkisia paikkojakin.
Tuntuu älyttömältä, miten nopeasti nuo kaikki taas tulivat ja miten nopeasti ne lamauttavat ja rajaavat elämää. Minä ja mieheni olemme pitkään puhuneet vauvasta ja nyt olemme ryhtyneet "tuumasta toimeen" ja plussaa odotetaan.
Ongelma on nyt vain paha, kun pitäisi hoitaa akuuttia paniikkihäiriötä ja fobioitani ja lääkäri oli lääkityksen kannalla. Mutta mitä jos olen raskaana? Toivon kovasti vauvaa, enkä halua, että nämä kirotut vaivat estävät minua elämästä. Mutta toisaalta nämä nyt todella estävät, koska jännitän joka päivä töihin menoa ja jännitän töissä oloa ja panikoin siellä.
Voidaanko mahd. raskaana olevana minua hoitaa näiden vaivojen suhteen, vai pitääkö jompi kumpi asia unohtaa kokonaan?
Kiitokset, jos jaksoitte lukea ja vielä vastata! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koska olet sairaanhoitaja ja ammattilaisten lähellä pystyvät he neuvomaan parhaiten lääkkeiden vaikutuksesta sikiöön. Turha tässä on meidän muiden vastaajien koettaa sen suhteen enempää arvuutella, mutta jos mietit asian moraalista puolta syödäkö lääkettä vai ei uskaltaudun kirjottamaan ettet söisi.
En ole tätä palstaa seurannut, mutta entisenä paniikki-ihmisenä (julkisilla paikoilla) tiedän kunnon sairasloman auttaneen vaivoissani.Tosin siinä meni hyvin pitkä aika, mutta tutustumalla ongelmaan terapeutin avulla aloin selviämään jaloilleni. Kuulun siis siihen porukkaan, joka uskoo paniikkihäiriön olevan väliaikaista ja vaikka se tuleekin uudelleen tietää silloin varoa stressaamasta itseään liikaa.Jos tunnet itsesi tunnet myös paniikkioireesi.
Siksi onkin pakko kysyä, jos elämäntilanteesi on nyt niin hektinen ja voit huonosti, miksi haluat vauvan kaiken sotkun keskelle? Vauva ei sinua perimmäisistä ongelmistasi pelasta ja ajatus, ettet voi vauvan kanssa liikkua missään pahan paniikkioireesi vuoksi kallistaa kyllä myötätuntoiset ajatukseni vauvaparan puoleen.
Koska lääkärit ehdottavat lääkettä helposti paniikkioireen hoitoon on se tietysti helpoin tie potilaalle, mutta jos ihminen on niinkin perimmäisten kysymysten äärellä kuten sinä olisi kunnollinen puhuminen järkevämpää.Ehdit kyllä takaisin työelämään, jos nyt ottaisit vähän lunkimmin ja järjestelisit oman arvomaailmasi.
Onnea jatkoon:)
Paniikkihäiriötä voidaan hoitaa myös raskauden aikana. Itse olen nyt raskaana ja sairastan ahdistuneisuushäiriötä/paniikkihäiriötä. Kyselin hyvissä ajoin ennen raskautta hoitavaltani lääkäriltä miten kannattaa tehdä. Hän oli sitä mieltä että tilanne kannattaa ensin tasoittua ennen kuin suunnittelee raskautta. Itse koin olevan jo hyvässä kunnossa vuosi sitten mutta jatkoin lääkitystä ja odottelin. Nyt raskaana ja päätimme lääkärin kanssa lopettaa lääkityksen. Lääkäri kyllä sanoi että voin syösä lääkettä raskauden aikanakin, hyvä olisi että lääkitys purettaisiin ennen synnytystä ettei lapselle tule mahdollisia vieroitusoireita. Näitä lääkkeitähän ei ole varsinaisesti tutkittu koska raskaana oleville naisille ei saa eettisistä syistä tehdä tutkimuksia. Toisaalta lääkkeet on siis turvallisia myös raskauden aikana mutta se on niin tilanteesta kiinni. Itse lopetin koska tunnen olevani hyvässä kunnossa mutta aloitan uudestaan jos vointini huononee. Onhan muitakin hoitoja kuin lääkkeet, niitä kannattaa miettiä. Mitään lääkkeitähän ei todellakaan suositella syötävän raskauden aikan mutta asioissa on aina monta puolta onhan tärkeää että odottava äitikin voi hyvin. Tämä on vaikea asia mutta juttele lääkärisi kanssa jos sinulla on oma sellainen.
raskaus- ja imetysaikana!!Ap. kun on alalla niin tietänee varmastikin tälläisen paikan, eli Teratologinen tietopalvelu, av. arkisin 9-12, puh. 09- 471 765 00, palvelu on maksutonta.
SIELTÄ mm. lääkärit ja muu terv.hoitohenkilök. näitä asioita tiedustelee, siellä on maamme paras tietotaito, mitä tulee rask.- ja imetyksen aikaisiin lääkityksiin.
T. alalla itsekin
Tiedän myös ettei kaikki lääkkeet ole turvallisia mutta on myös lääkkeeitä jotka ei haitaa raskautta.... Alalla itsekkin
Mulla on ollut aina emetofobia, ja mulla on myös paniikkihäiriö sen vuoksi. Mutta, mulla on myös 3 lasta :) En ole ikinä syönyt vaivaan lääkkeitä (nyt edessä koska olen niin huonossa kunnossa) ja raskauden aikana oloni parani tosi paljon. Alussa oli pahoinvointia mutten ikinä oksentanut. Kaikki meni tosi hyvin, nautin raskausajasta todella paljon ja pysyi paniikitkin suht aisoissa.
Kantsii jutella lääkärin kanssa lääkityksistä ja muista jutuista. Ei muuta kun onnea yritykselle ja hienosti se menee :)
paljon viestistäsi!
Todella ihanaa kuulla, että on muitakin, nimenomaan emetofoobikkoja kohtalotovereina!
Meillä on jo yksi lapsi, ihana puolitoistavuotias tytär ja olen nauttinut raskausajasta ja vauva-ajasta täysin siemauksin, muistamatta kokoo fobiaani ja paniikkihäiriötä.
Nyt vain uusi työ on tuonut kaiken jälleen eteeni ja minun on aika todella miettiä, mitä voin tehdä parantuakseni tästä.
Se vain, etten halua tämän antaa rajoittaa elämääni, se ei ole sen arvoista. Haluan nauttia elämästä, olla äiti ja saada lisää lapsia, jos mahdollista.
Sen olen todennut, että ehkä olen väärässä ammatissa, tai väärässä paikassa töissä. En voi antaa itsestäni kaikkea, koska fobia häiritsee työn tekoa niin paljon. Sattuuko olemaan muita höyrähtäneitä foobikkoja hoitoalalla? :)