Wahlroos juurikasviljelijänä

...ylempää avaustasi, minun on nyt todettava, että nythän sinä vasta höpöjä puhut, kun sanot, että sokeri ei ole mitenkään välttämätön tuote. Se on ihan yhtä välttämätön kuin toinen parjattu tuote, suola. Ilman noita ei nykyaikainen ruoka- ja muu ravinto- ja nautintoainetuotanto olisi mahdollista.

Entisenä valiolaisena ja ihan yleissivistyksenikin perusteella tiedän noiden molempien välttämättömyyden elämällemme. Tämän aamun HS siitäkin toteaa eräitä avainasioita otsikolla "ilman sokeria suuri osa leipomoista pysähtyy". Sokeri ei ole vain ruoan raaka-aine - jota se uskomattoman monissa ruoissa ja juomissa kyllä välttämättä on - vaan sillä on myös monilla muilla teollisuudenaloilla käyttökohteita, joissa sitä ei voida muilla aineilla korvata.

Eri asia sitten on, että tarvitaanko sokerituotantoa juuri meillä Suomessa, kun siitä on EU:nkin puitteissa ylituotantoa. Mutta miksi juuri meiltä sitä pitäisi listiä, kun tuotantomme kuitenkin on niin kovin vähäistä suurten EU-maiden tuotantoon verrattuna? Ihan kriisivalmiussyistä ja muutenkin järkevää kuitenkin olisi, että tuotantoa säilyisi meillä, kun meillä olisi hyvää tuotantokapasiteettia eikä meillä ole ylituotantoa omiin tarpeisiimme verrattuna.

Mielestäni ministeri Sirkka-Liisa Anttila epäonnistui pahoin, eikä sellainen saisi jäädä ilman poliittisia seuraamuksia. Tämä ei varmaan ole kepulainen mieleipde, mutta suomalaista talonpoikaa - tässä tapauksessa sokerituottajaa - tukeva se kyllä on, ja sellainen sen haluankin olevan.


Katsoin minäkin tuon ohjelman, ja siinä näkemäni perusteella yhdyn kyllä mieleipiteeseesi "Nalle" Wahlroosista.

... miten kiivaita suomalaisen talonpojan puolustajia oli tänään eduskunnassa ja siellä erikoisesti demariryhmässä. Viljelijöiden täytyy olla tyytyväisiä uudesta puolustajastaan ja ärhäkkäästä tukijastaan.

Niin on muuten tämän palstankinkin sossuterroristien tuottamana kauhea meno täällä viljelijän puolustamiseksi pahaa hallitusta ja erikoisesti sen maatalousministeriä vastaan.

Wahlroosin sotkeminen tähän keskusteluun on turhaa. Huvitti eilen, kun toimittaja tenttasi televisiossa Björniä sokerijuurikkaan viljelijänä. Hän oli vähän vaivautuneen tuntuinen ja antoi ymmärtää ettei ne asiat ole hänelle tärkeimpiä.

Jos tämä olisi tapahtunut sinipunan aikana, sitoutumattoman Hemilän ollessa maatalousministeri, niin keskusta olisi nyt tekemässä välikysymystä ja organisoimassa traktorimarssia Helsinkiin. Osa puolueesta vaatisi, että Suomen on heti erottava EU:sta.

On mukava nähdä, että keskusta kantaa vastuunsa hallituspuolueena myös ikävistä asioista turvautumatta vääristelevään ja valheelliseen populismiin niin kuin SDP nyt tekee.

Mutta itse asiaan eli sokerintuotantoon.

Suomi voi vallan hyvin muuttaa maanviljelyn tuotantosuuntia ja luopua sokerijuurikkaan viljelystä ja oman sokerin tuottamisesta. Nythän EU maksaa luopumiskorvauksia sekä viljelijöille että teollisuudelle. Toisaalta on jopa parempi, että sokerin raaka-aine tuotetaan siellä, missä raaka-aine paremmin kasvaa ja sen vientitulot hyödyttävät kehitysmaita kohentamaan omien kansalaistensa hyvinvointia.

meillä nyt vapautuu erittäin tuottoisaa ja viljava peltoalaa, niin keskustan kannattaisi kiireesti panna aivoriihet pystyyn muuttuneen tilanteen hyödyntämiseksi: millaisille tuotteille on kasvava kysyntä Suomessa ja Euroopassa ja millaisista tuotteista saisi parhaan markkinahinnan?

Kun tuohon saadaan vastaukset, niin ei muuta kuin kansallista starttitukea jokaiselle viljelijälle, ettei siirtymäkausi aiheuta kunnille sosiaalituen tarvetta.

Itseäni viehättäisi tilanne, jossa keskusta vihdoinkin nostaisi lähi- ja luomutuotannon tukemisen tehomaatalouden tulkemisen edelle ja ohjaisi pian entisiksi jäävät juurikasviljelijät luomuviljelijöiksi ja tuottamaan raaka-ainetta alueellisille pienyrittäjille, jotka jalostavat tuotannon kulutustavaroiksi.

Kansallisen turvallisuuden, huoltovarmuuden ja elintarvikeomavaraisuuden ratkaisuna lähituotanto on ilman muuta paras.

kun tiedämme, että Euroopassa on kuluttajilla löysää rahaa ja halua maksaa puhtaasta elintarvikkeesta selvästi enemmän, niin luomun mahdollisuudet olisi ilman muuta selvitettävä rohkeasti ja luovalla tavalla.

Nyt olisi käytettävä kaikki avautuvat uudet mahdollisuudet hyväksi eikä jäätävä ruikuttamaan juurikkaiden perään, koska ne on nyt menetetty, ja pysyvästi.

Tavitaan sokuria.

Näitä maataloustukiaisia lypsävät Wahlruusin lisäksi ruotsalaissukuisia sikarikkaita omistajia!
Ei se mihinkään ole kadonnut tämä luokkayhteiskunta,vain rikkaille jaetaan turhia tukiaisia joita he todellakaan eivät tarvitse.
On mukava siipeillä muiden viljelijöiden tilipusseilla,ja puhella mitä sylki suuhun tuo.