Paras selitys

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&subcat=707

Niin, että päätit sitten olla hyväksymättä ne oikeimmat selitykset!

Silloin pitää alkaa todella selittää. seli seli seli...

ainakaan näin aamutuimaan. Enkä aio myöskään koko elämääni pohtia miksi olen täällä, miksi sain sellaisen kissan jonka luonne on kissaolentojen upeimpia, tai miksi tapasin puolisoni, silloin kun tapasin. Ei voi tietää. Kysymykseesi ei yksinkertaisesti ole vastausta.

Lapsuuteni ja nuoruuteni selittämättömät ilmiöt ovat selittyneet infraäänillä ja unihalvauksella. Itse asiassa "kummituksia" pystytään valmistamaan keinotekoisesti kunhan on tarpeeksi hyvät äänilaitteet. Mahdollinen urbaani legenda on se, ettei näin tehdä kauhuleffojen tehosteena siksi, että se on joskus johtanut joukkopaniikkiin leffateatterissa.

Kun odottelin bussia katoksen alla Intiassa tapahtui tällainen juttu.

Paikalla oli kaksi tiibetiläistä munkkia ja noin 3 vuotias pikku tyttö. Tyttö tuli seisomaan eteeni ja alkoi ulvoa. Sen takin hihoista alkoi syöksymään vettä niin kuin sillä olis ollut puutarhaletkut takin sisällä. Munkit nauraa rehottivat ja vettä tuli litrakaupalla tytön hihoista. Oli se vähän hämmentävää, mutta tulin siihen päätökseen että kyseessä oli silmänkääntö temppu ja pientä pilaa kustannuksellani.

Siitä lähtien en ole uskonut mihinkään ihmeisiin enkä selittämättömiin juttuihin. Mielestäni se oli hieno suoritus näiltä ateisti munkeilta, ja auttoi minua heti miten luopumaan taikauskosta.

Kysymys on sattumasta yhdistettynä valikoivaan ja "parantelevaan" muistiin. Toisinaan myös kyse sekavuustiloista (esimerkiksi alkoholilla tai väsymyksellä aikaansaaduista).

Edellämainitut selittävät kaikki "selittämättömät" tapahtumat elämässäni.

ei tarvitse mitään ihmeitä, mutta ei toisaalta niitä lue poiskaan.

Selitys pohjautuu systeemiteoriaan ja siinä oletetaan, että maailma(naikkeus) on systeemi, jolla on systeemiteorian mukaisesti koossapitävänä voimanaan tavoite. Tämä tavoite oletetaan sellaiseksi, että maailma siirtyy ns. neljänteen ulottuvuuteen eli tavallaan ajattomaan (tai iankaikkiseen) tilaan.

Näillä oletuksin pitää olla voimassa seuraavanlainen liiketoiminnan prosessien kehittämistä koskeva kaava: Neljännen ulottuvuuden kaava = kaikki maailman prosessit kannattaa optimoida olettaen asiakkaan tärkeimmäksi tarpeeksi asiakkaan palvelusta saama ajansäästö.

Käytännössä siis tällaista organisaation oppimisteoriaa seuraileva liiketoimintaa (tai muuta asiakkaita palvelaa toimintaa) harjoittava yksikkö on ylivertainen kilpailussa, koska se on hyväksynyt omaksi tavoitteekseen yhteneväisen tavoitteen liiketoimintaympäristön (=maailman) kokonaistavoitteen, johon suuntaan kaikki kehitys jatkuvasti etenee.

Käytännön esimerkkejä tästä on ihmisten (pakko)aikaa vapauttavat innovaatiot viime vuosisatoina. Agraariyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan siirtyminen. Paras innovaatio palveluyhteiskunnassa on sellainen, joka lisää luottamusta ja siten vapauttaa (pakko)aikaa epäluottamuskustannuksista.

Tavoitteen voi tietenkin yrittää napata mistä tahansa ja kokeilla miten se toimii. Itse nappasin tavoitteen Raamatusta, jossa sanotaan (Ef. 1:9-10) että Jumalan pyrkimyksenä on yhdistää kaikki mitä maailmassa on yhdeksi Kristuksessa, ja minulle se alkoi tämän systeemiteoreettisen viitekehyksen valossa vaikuttaa todella järkeenkäyvältä selitykseltä.

Ja tietenkin voi vielä ajatella, että maailma ei ole systeemi tai että systeemiteorian lainalaisuudet eivät ole sille tasolle sovellettavissa. Näin tottakai voi tehdä ja on helppo uskoa, että luonnontieteen metodein ei näitä systeemiteorian luomia ajattelumalleja voida koskaan kokeilla todellisuuden selittämisessä näin suurella näkökulmalla. Minulle riittää toistaiseksi näytöksi systeemiteorian soveltaminen ja lisäksi se kvanttiteorian havainto, että maailmankaikkeus on jakamaton kokonaisuus (mikä siis tukee sitä ajatusta, että maailmankaikkeus voisi olla yksi suuri systeemi).