JT nimimerkki 607 kirjoitti alhaalla olevassa "profeetta muhammed" keskustelussa muutamia asioita Raamatuntutkijoista (ohdakkeen kanssa).
Voisiko joku asiasta tietävä kertoa pitävätkö kyseisen 607 nimimerkin väittämät paikkansa?
Varsinkin tuo viimeinen väite, ettei nykyisten raamatuntutkijoiden alku ole sama kuin VT seuran kirjallisuudessa kerrottujen raamatuntutkijoiden, vaikuttaa hyvin epäilyttävältä.
Mistä löydän tietoa raamatuntutkijoiden historiasta?
*******
>>On historiallinen tosiasia, että Russel joutui tekemisiin adventistien kanssa ja muokkasi mieleisensä opin UT:n pohjalta.<
Tämä ei kyllä ole historiallinen tuollaisenaan. Russell ei muokannut mitään mieleistään oppia UT:n pohjalta. Hän käytti koko Raamattua eikä vain UT:a.
>>Jt-lahko haarautui Raamatuntutkijoista Rutherfordin toimesta.> Raamatuntutkijat toimivat edelleen.
Voisiko joku asiasta tietävä kertoa pitävätkö kyseisen 607 nimimerkin väittämät paikkansa?
Varsinkin tuo viimeinen väite, ettei nykyisten raamatuntutkijoiden alku ole sama kuin VT seuran kirjallisuudessa kerrottujen raamatuntutkijoiden, vaikuttaa hyvin epäilyttävältä.
Mistä löydän tietoa raamatuntutkijoiden historiasta?
*******
>>On historiallinen tosiasia, että Russel joutui tekemisiin adventistien kanssa ja muokkasi mieleisensä opin UT:n pohjalta.<
Tämä ei kyllä ole historiallinen tuollaisenaan. Russell ei muokannut mitään mieleistään oppia UT:n pohjalta. Hän käytti koko Raamattua eikä vain UT:a.
>>Jt-lahko haarautui Raamatuntutkijoista Rutherfordin toimesta.> Raamatuntutkijat toimivat edelleen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tässä linkki raamatuntutkijoiden kotisivuille:
http://cc.oulu.fi/~tnordman/raamatuntutkijat.htm
***********
On historiallinen tosiasia, että Russel joutui tekemisiin adventistien kanssa ja muokkasi mieleisensä opin UT:n pohjalta.
>>Tämä ei kyllä ole historiallinen tuollaisenaan. Russell ei muokannut mitään mieleistään oppia UT:n pohjalta. Hän käytti koko Raamattua eikä vain UT:a.>>
Jt-lahkon perusopeissa on käytetty lähinnä Ilmestyskirjaa.
****
****
Jt-lahko haarautui Raamatuntutkijoista Rutherfordin toimesta.
>>Ei pidä paikkaansa. Raanmatuntutkijat nimisen uskonnon nimeksi muutettiin ihan virallisesti Jehovan todistajat. Nimenmuutos ei tenhyt siitä jotakin eri uskontoa.>>
Raamatuntutkijat ovat EDELLEEN olemassa. Miten selität sen?
>>Näiden nykyisten "Raamatuntutkijoiden" alku ei ole sama kuin Vt-seuran kirjallisuudessa mainitut raamatuntutkijat. Heidän oppi-isänsä olivat ilmeisesti niitä, jotka EROTETTIIN Raamatuntutkijoista, ja heistä tuli ex-Raamatuntutkijoita, niin kuin tänä aikana erotetuista tulee ex-todistajia.>>
Ilmeisesti ja ilmeisesti.
Erota ja erottaa ovat kaksi eri sanaa.
Nykyiset jt:t ovat ex-raamatuntutkijoita, koska nykyiset Raamatuntutkijat SÄILYTTIVÄT tuon nimen ja ovat edelleen raamatuntutkijoita.
Että sillee.
Kiitos linkistä. Olen aiemminkin lukenut palstalta nuo samat asiat jotka kirjoitit (ja joita nim 607 piti väärinä). Muistaakseni Meilo on niistä myöskin joskus kirjoitellut? Olen kyllä varma että olet oikeassa ja tuo nim 607 väärässä tässä raamatuntutkijoiden historiaan liittyvässä asiassa. Katsotaampa pystyykö nim 607 perustelemaan väitteitään. Meilo on ainakin tietää nämä historiaan liittyvät jutut, olen siitä varma. Halusin laittaa aiheen omaksi avaukseksi, koska 607:n kertomat asiat ansaitsevat tulla selvitetyksi.
On sikäli aika surkuhupaista väittää että nykyiset Raamatuntutkijat ovat Raamatuntutkijoista eronneita ex-Raamatuntutkijoita ja nykyiset jt:t aitoja Raamatuntutkijoita.
Mutta jt-lahkon maailmassa kaikki on näköjään mahdollista.
***
***
Kuten jo aiemmassa viestissänikin olen sanonut niin ...
Jos korvata sanaa tarkoittaa jt-lahkolaiselle säilyttämistä ja muuttuminen päinvastaiseksikin on vain tarkentumista, niin ihan perusasiat ovat silloin pielessä!
Nykyinen on siis ex ja ex on nykyinen, jos Raamatuntutkijoista jt-piirissä puhutaan.
Raks, raks ... raksuttaakohan yhdelläkään jt:llä, vai onko pimeys liian sankkaa?
>>Mistä löydän tietoa raamatuntutkijoiden historiasta?
>>Ei pidä paikkaansa. Raanmatuntutkijat nimisen uskonnon nimeksi muutettiin ihan virallisesti Jehovan todistajat. Nimenmuutos ei tenhyt siitä jotakin eri uskontoa.
Tuo '607' väite oikoo tapahtumia vartiotorniseuramaisella oman historian tohtoroinnilla. Rutherford kaappasi Vt-seuran hallintavallan tavalla, joka juristin lausunnon mukaan oli lainvastainen. Kun veljen ei tule käydä oikeutta veljeä vastaan, niin asiaa ei koskaan koeteltu tuomioistuimessa. (Toki jo vuosikymmen aikaisemmin eräs raamatuntutkijoiden ryhmä oli tyytymätön siihen, että Russell muutti näkemystään sovituksesta ja näin ensimmäinen raamatuntutkijoiden ryhmä erosi Vt-seurasta 1909.)
Saatuaan hallintovallan Rutherford ryhtyi savustamaan Russelille uskollisia raamatuntutkijoita pois jaloista, tämä tapahtui mm. partakiellolla ja vaihtamalla risti paaluun. Kymmenen vuoden kuluttua Vt-seuran jäsenmäärä putosi noin viidenteen osaan aiemmasta huippulukemasta. Vuoden 1931 nimenmuutos oli eräs Rutherfordin keino savustaa uudistuksia vastustaneita raamatuntutkijoita omille teilleen. Samoihin aikoihin Rutherford lakkautti ekklesioiden demokraattisen vanhintenvalinnan ja asetti omat miehensä avainpaikoille. Tässä vaiheessa mm. Chigacon seudun raamatuntutkijat nousivat vastarintaan, eivätkä alistuneet tähän muutokseen. Chigaco lienee edelleen laajin raamatuntutkijoiden tihentymä maailmassa.
>>Näiden nykyisten "Raamatuntutkijoiden" alku ei ole sama kuin Vt-seuran kirjallisuudessa mainitut raamatuntutkijat.
'607' on väärässä, nykyiset raamatuntutkijat ovat lähteneet Vt-seurasta, siis alkuperäisistä raamatuntutkijoista.
>>Heidän oppi-isänsä olivat ilmeisesti niitä, jotka EROTETTIIN Raamatuntutkijoista, ja heistä tuli ex-Raamatuntutkijoita, niin kuin tänä aikana erotetuista tulee ex-todistajia.
'607' yrittää johtaa jälleen harhaan, noilla erotetuilla on hyvin mitätön merkitys tässä kokonaisuudessa. Vt-seurasta on vapaaehtoisesti lähtenyt huomattavasti lukuisampi joukko raamatuntutkijoita protestina. Mm. Standfastersit, jotka vastustivat Rutherfordin militaristisia tekoja ja asenteita ensimmäisen maailmansodan aikoihin.
Vt-seurasta lähteneet ovat perustaneet noin 30 erilaista ryhmittymää, joista ehkä vajaa 20 toimii edelleen. Samalla tavalla True Faith Jehovah's Witnesses -liike on eriytynyt 1950-tienoilla Vt-seurasta ja jatkaa itsenäisenä toimintaansa, pitäytyen lähinnä Rutherfordin näkemyksiin (siinä missä raamatuntutkijat aiemmin Russelin näkemyksiin.)
Uusi presidentti tarttuu toimeen
Veli Rutherford ei pyrkinyt muuttamaan järjestön suuntaa, vaan jatkamaan Russellin vakiinnuttamaa edistyksellistä linjaa. Seuran matkaedustajien (saarnaajaveljien) määrä nostettiin 69:stä 93:een. Seuran ilmaisten traktaattien levitystä tehostettiin. Niitä levitettiin silloin tällöin sunnuntaisin kirkkojen edessä ja säännöllisesti talosta-taloon-palveluksessa.
Nyt elvytettiin ennen Russellin kuolemaa aloitettu ”paimentyö”. Tämä oli samanlaista jälkihuoltotyötä kuin Jehovan todistajien nykyinen uusintakäyntityö. Antaakseen pontta saarnaamistoiminnalle Seuran uusi presidentti laajensi kolporteeraustyötä. Kolporteeraajien (nykyajan tienraivaajien edelläkävijöiden) määrä lisääntyi 372:sta 461:een.
”Vuosi 1917 alkoi hyvin masentavin toivein”, sanottiin Vartiotornissa 1.7.1918. C. T. Russellin kuoleman jälkeen jotkut tosiaan olivat levottomia, jotkut epäilivät ja jotkut pelkäsivät. Vuoden lopussa koottu raportti oli kuitenkin rohkaiseva; kenttätoiminta oli lisääntynyt. Työ meni selvästi eteenpäin. Olivatko raamatuntutkijat selviytyneet tästä koetuksesta — veli C. T. Russellin kuolemasta — menestyksellisesti?
Yrityksiä ottaa ohjakset käsiinsä
Kaikki eivät tukeneet uutta presidenttiä. C. T. Russell ja J. F. Rutherford olivat hyvin erilaisia miehiä. Heillä oli erilainen persoonallisuus ja erilainen tausta. Joidenkuiden oli vaikea hyväksyä näitä eroja. Heidän mielestään kukaan ei voinut täyttää veli Russellin paikkaa.
Erityisesti muutamat päätoimistossa työskentelevät katsoivat karsaasti veli Rutherfordia. Se, että työ meni eteenpäin ja että hän piti parhaansa mukaan kiinni Russellin tekemistä järjestelyistä, ei näyttänyt tekevän heihin vaikutusta. Vastustus lisääntyi nopeasti. Neljä Seuran johtokunnan jäsentä yritti jopa riistää hallintovallan Rutherfordin käsistä. Tilanne kärjistyi kesällä 1917, jolloin julkaistiin englanniksi Raamatun tutkielmien seitsemäs osa Täyttynyt salaisuus.
Veli Russell ei ollut onnistunut saamaan tätä osaa valmiiksi elinaikanaan, vaikka olikin toivonut pystyvänsä siihen. Hänen kuolemansa jälkeen Seuran toimeenpaneva komitea nimitti kaksi hänen työtoveriaan, Clayton J. Woodworthin ja George H. Fisherin, valmistamaan tämän kirjan, jossa selitettiin Ilmestyskirjaa, Korkeaa veisua eli Laulujen laulua ja Hesekielin kirjaa. Se perustui osaksi siihen, mitä Russell oli kirjoittanut näistä Raamatun kirjoista, mutta siihen lisättiin myös muita kommentteja ja selityksiä. Seuran virkailijat hyväksyivät valmiin käsikirjoituksen painettavaksi, ja se julkaistiin Beetel-perheelle päivällispöydässä tiistaina 17. heinäkuuta 1917. Samassa tilaisuudessa esitettiin hätkähdyttävä ilmoitus, että neljä vastustavaa johtokunnan jäsentä oli poistettu tehtävistään ja veli Rutherford oli nimittänyt neljä muuta heidän tilalleen. Miten siihen suhtauduttiin?
Kuin pommi olisi räjähtänyt! Nuo neljä virasta poistettua johtokunnan jäsentä tarttuivat tilaisuuteen ja käynnistivät viisituntisen väittelyn, joka käytiin Beetel-perheen edessä Seuran asioiden hoidosta. Moni Beetel-perheeseen kuuluva tunsi myötätuntoa vastustajia kohtaan. Vastustus jatkui useita viikkoja, ja rettelöitsijät uhkasivat omien sanojensa mukaan ”kumota vallitsevan sortovallan”. Veli Rutherfordilla oli kuitenkin järkevät perusteet toiminnalleen. Mitkä ne olivat?
Kävi ilmi, että vaikka veli Russell oli nimittänyt nuo neljä vastustavaa johtokunnan jäsentä, näitä nimityksiä ei ollut koskaan vahvistettu yhdistyksen jäsenten äänestyksellä Seuran vuosikokouksessa. Siksi nuo neljä eivät olleetkaan johtokunnan laillisia jäseniä! Rutherford oli ollut tästä selvillä, mutta hän ei ollut aluksi maininnut siitä. Miksi ei? Hän oli halunnut välttää antamasta sellaista vaikutelmaa, että hän toimi vastoin veli Russellin toiveita. Kun kuitenkin kävi ilmeiseksi, että nuo miehet eivät lopettaisi vastustustaan, Rutherford käytti sitä valtaa ja vastuuta, joka hänellä presidenttinä oli, ja asetti heidän tilalleen neljä muuta jäsentä, joiden nimitykset vahvistettaisiin seuraavassa vuosikokouksessa, tammikuussa 1918.
Elokuun 8. päivänä nuo tyytymättömät johtokunnan entiset jäsenet ja heidän tukijansa jättivät Beetel-perheen; heitä oli pyydetty lähtemään, koska he olivat aiheuttaneet levottomuutta. He alkoivat pian levittää vastustavaa kantaansa laajalti pitämällä puheita ja lähettämällä kirjeitä kautta Yhdysvaltojen, Kanadan ja Euroopan. Sen johdosta kesän 1917 jälkeen moni raamatuntutkijoiden seurakunta hajosi kahdeksi ryhmäksi — Seuralle uskollisiin ja niihin, jotka olivat helppo saalis vastustajien lipevälle puheelle.
Mutta voisivatko syrjäytetyt johtokunnan jäsenet yrittää ottaa järjestön ohjakset käsiinsä pyrkimällä vaikuttamaan niihin, jotka tulisivat vuosikokoukseen? Aavistellessaan sellaista reaktiota Rutherford näki viisaaksi tehdä asiasta kyselyn kaikissa seurakunnissa. Mikä oli tulos? Vartiotornissa 1.7.1918 (engl. 15.12.1917) julkaistun raportin mukaan äänestäneet ilmaisivat ylivoimaisen tukensa J. F. Rutherfordille ja hänen kanssaan yhteistoiminnassa oleville johtokunnan jäsenille! Tämä vahvistettiin vuosikokouksessa. Vastustajien vallananastusyritykset olivat epäonnistuneet!
Mitä tapahtui noille vastustajille ja heidän tukijoilleen? Vuoden 1918 tammikuun vuosikokouksen jälkeen vastustajat muodostivat oman ryhmänsä ja päättivät jopa viettää keskenään muistonviettoa 26. maaliskuuta 1918. Heidän keskuudessaan mahdollisesti vallinnut yksimielisyys ei kestänyt kauan, ja ennen pitkää he hajaantuivat useiksi lahkoiksi. Useimmissa tapauksissa heidän määränsä väheni ja heidän toimintansa heikkeni tai lakkasi kokonaan.
Veli Russellin kuoleman jälkeen raamatuntutkijoita epäilemättä kohtasi todellinen uskollisuuden koetus. Tarissa P. Gott, joka kastettiin vuonna 1915, kertoo siitä: ”Monet niistä, jotka olivat näyttäneet niin vahvoilta, niin uskollisilta Herralle, alkoivat kääntyä pois. – – Vaikka kaikki tämä ei tuntunutkaan oikealta, sellaista tapahtui, ja se järkytti meitä. Mutta sanoin itselleni: ’Eikö Jehova käyttänyt juuri tätä järjestöä vapauttamaan meidät väärän uskonnon kahleista? Emmekö ole saaneet maistaa hänen hyvyyttään? Jos meidän pitäisi lähteä nyt, mihin me menisimme? Emmekö me päätyisi seuraamaan jotakuta ihmistä?’ Emme voineet käsittää, miksi meidän pitäisi mennä luopioiden mukaan, joten me jäimme.” (Joh. 6:66–69; Hepr. 6:4–6.)
Jotkut, jotka vetäytyivät pois järjestöstä, katuivat sitä myöhemmin ja palasivat jälleen palvomaan raamatuntutkijoiden kanssa. Suuri enemmistö jatkoi sisar Gottin tavoin yhteistoimintaa Vartiotorni-seuran ja veli Rutherfordin kanssa. Sitä rakkautta ja ykseyttä, joka sitoi heidät yhteen, oli rakentanut vuosien yhdessäolo kokouksissa ja konventeissa. He eivät antaisi minkään murtaa ykseyden sidettään (Kol. 3:14).
Tultaessa vuoteen 1918 raamatuntutkijat olivat selviytyneet sisäpuolelta tulleesta koetuksesta. Mutta entä jos ulkopuoliset alkaisivat vastustaa heitä?
Pitkä lainaus on jv-kirjan tohtoroitua historiankerrontaa, asiasta kiinnostuneille tässä pari linkkiä, jolla tuon kirjan luotettavuus asettuu oikealle tasolle:
http://www.freeminds.org/history/proclaimers.htm
http://www.cftf.com/booklets/proclaimers/index.html
>>'607' on väärässä, nykyiset raamatuntutkijat ovat lähteneet Vt-seurasta, siis alkuperäisistä raamatuntutkijoista.
Miten on sinun tietojesi luotettavuus?
>>Huomasit varmaan, että viittasin viestissäni erotettuihin
Toki huomasin, mutta en ymmärtänyt syytä.
>>Eli he kyllä alkujaan olivat alkuperäisiä raamatuntutkijhoita.
Kuten eronneetkin.
>>Mutta heidän järjestäytymisensä omaksi Vt-seurasta
En käsitä mitä järjestäytymisellä tässä yhteydessä tarkoitat? Joka vähänkään tuntee Vt-seuran varhaisinta historiaa tietää, että ekklesiat olivat niin itsenäisiä, että Russelilla ei aina ollut tietoa kaikista raamatuntutkijoiden ekklesioista. Rutherfordin erottamat ja eroamaan savustetut eivät millään mainittavalla tai havaittavalla tavalla järjestäytyneet silloin, eikä myöhemminkään. Toki pienten ekklesioiden yhdistymistä on jossain tapahtunut.
>>(joka ei ole uskonto)
Raamatuntutkijat ja vielä jehovantodistajatkaan eivät olleet uskonto Rutherfordin eläessä, Uskonto oli Saatanasta aina 1950-luvulle, jolloin Vt-seura ryhtyi nimeämään edustamaansa toimintaa uskonnoksi.
>> erilliseksi ryhmäkseen tapahtui sen jälkeen, kun he olivat eronneet tai heidät oli erotettu.
Nykyisenlaista erottamista on harjoitettu vasta noin kuuden vuosikymmenen ajan, silloinen muutaman ylemmän toimihenkilön monottaminen oli pisara esimerkiksi tuossa 80 % käsittäneessä vuosien 1925-1927 joukkopaon määrään verrattuna. Erotettujen merkityksen mainitseminen (versaalilla) korostamalla puhuu omaa kieltään Vt-asenteista.
Nykyisin toiminnassa olevat raamatuntutkijoiden ryhmät ovat kaikki saaneet alkunsa Vt-seurasta, tässä muutamia merkittävimpiä, jotka ovat syntyneet ennen riitelyn laannuttua 1930-luvun lopussa ja ovat edelleen toiminnassa:
Free Bible Students
The New Covenant Believers
Associated Bible Students
The Angel of Jehovah Bible and Tract Society
Berean Bible Institute
Bible Fellowship Union
Laymen's Home Missionary Movement
Pastoral Bible Institute
The Standfast Bible Students Association
Libres Frères Germaniques et Suisses
The Institute of Pyramidology
International Bible Students of India
Polish Bible Students Association
Auroristes
New Jerusalem Fellowship
The Servants of Yah
Serviteurs de Jah
The Christian Millennial Fellowship
Groupe Denovais Neves
The Dawn Bible Students Association
Luettelossa ei siis ole pienempien ryhmien yhteeliittymiä, joita on muodostettu ainakin 1960-luvun lopussa. Jos yllä olevasta luottelosta haluat painottaa erotettujen osuutta, niin kerro ihmeessä mitä ja keitä tarkoitat?
>>Miten on sinun tietojesi luotettavuus?
Mitä sitä kyselet, laita koetukselle.
Esitä ensimmäinen väitteesi, minä odotan.
>>En käsitä mitä järjestäytymisellä tässä yhteydessä tarkoitat?>Erotettujen merkityksen mainitseminen (versaalilla) korostamalla puhuu omaa kieltään Vt-asenteista.>Nykyisin toiminnassa olevat raamatuntutkijoiden ryhmät ovat kaikki saaneet alkunsa Vt-seurasta
En halua väitellä, mutta sinä olet aina niin varma siitä että kaikki mitä JT kirjoittavat on valetta ja sinun tietolähteesi ovat aina oikeassa.
Millainen oli Paul.S.L.Johnson Laymens Home Misionary Movement perustaja?
7. marraskuuta 1916 Brooklynin päätoimistosta ilmoitettiin Lontoon toimistolle, että veli Paul S. L. Johnson oli lähdössä Isoon-Britanniaan. Hänen vierailunsa tarkoitus oli tarkastella Seuran ja Lontoon Tabernaakkelin johtoon liittyviä vaikeuksia. Hänen todellinen valtansa Isossa-Britanniassa ei olisi sen suurempi kuin muidenkaan tässä maassa käyneiden saarnaajaveljien valta, ja se tehtiin hänelle täysin selväksi, ennen kuin hän lähti Brooklynin toimistosta. Hän teki matkan Isossa-Britanniassa puhuen yleisökokouksissa aiheesta ”Ison-Britannian kukistuneet sankarit – lohtua heidän surijoilleen”. Hän suositteli, että seurakunnat perustaisivat ”Profeettain kouluja” kouluttaakseen veljiä julkisessa puhumisessa. Asiapaperien tukemana, jotka näyttivät antavan hänelle täydet valtuudet, hän teki huomattavan vaikutuksen seurakunnissa. Tämän juuri hankkimansa tuen turvin hän palasi Lontooseen, missä hänen todelliset päämääränsä tulivat pian ilmi.
Sunnuntaina 4. helmikuuta 1917 Lontoon seurakunnan sihteeri luki Paul Johnsonilta tulleen kirjeen, jossa hän ilmoitti, että veljet Shearn ja Crawford eivät olleet enää Seuran johtajia. ”Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran erikoisedustajana” Johnson otti tehtäväkseen neuvoa pankkia hylkäämään Shearnin ja Crawfordin nimikirjoitukset ja hyväksymään šekit, jotka Ebenezer Housden ja Alexander Kirkwood olivat varmentaneet. Sitten Johnson sähkötti J. F. Rutherfoidille, josta oli äskettäin tullut Vartiotorni-seuran presidentti: ”Tilanne sietämätön. Shearn, Crawford erotettu.”
Heti kun presidentti Rutherford kuuli Johnsonin erottaneen nuo kaksi johtajaa, hän lähetti sähkeen vaatien heidän asettamistaan uudelleen tehtäväänsä. He kieltäytyivät kuitenkin ottamasta tehtäviään uudelleen vastaan. Samaan aikaan veli Rutherford nimitti toimikunnan ottamaan selkoa ongelmasta. Rutherfordin tietämättä yksi tuon toimikunnan jäsenistä, Housden, oli sekaantunut koko tilanteeseen, sillä hän oli yksi uusista šekkien allekirjoittajista. Sillä välin Rutherfordin reaktio ei millään tavoin häirinnyt Johnsonia. Hän oli varma, että Rutherford oli ”epäilemättä Shearnin ja Crawfordin järjestämän sähkekampanjan uhri”. Niinpä Johnson aloitti itsekin tuollaisen kampanjan. Hänen ensimmäinen sähkeensä sisälsi 85 sanaa, mutta se jäi myöhempien sähkeiden varjoon, sillä eräskin aikaansaannos sisälsi 115 sanaa. Ensimmäisessä sähkeessä hän samaisti itsensä ja toiset Esterin, Nehemian ja muiden Raamatun kirjojen henkilöiden kanssa. Hän vertasi itseään Esraan, Nehemiaan ja Mordokaihin. Hän pyysi Seuran presidenttiä olemaan hänen ”oikea kätensä”.
Sillä välin Johnson neuvoi Hemeryä kokoamaan kiireesti ruokavarastoja ja varastoimaan ne paikkaan, jossa ne olisivat turvassa ihmisiltä ja rotilta. Hän ehdotti toisen valekaton rakentamista ja sen vuoraamista tinalla. Hän sanoi, että tarvittaisiin erityisesti vehnää ja pähkinöitä. Hän sanoi vaatimustensa perustuvan Elisan ennustuksiin nälänhädästä. Ne kuusi vanhinta, jotka olivat allekirjoittaneet lokakuussa lähetetyn kirjeen ja jotka valittiin myöhemmin uudelleen, olivat Johnsonin sanojen mukaan todellisuudessa ”Haamanin poikia”, jotka Johnson ”surmasi” edellisenä sunnuntaina ja jotka hän ”hirttäisi” 4. maaliskuuta 1917 erottamalla heidät. Suunnilleen samoihin aikoihin Hemery sähkötti Rutherfordille: ”Johnson väittää kaikki hänen vallassaan.” Seuraavana päivänä Rutherford sähkötti Johnsonille: ”Työsi päättynyt Lontoossa; palaa Amerikkaan, tärkeää.” Ja Hemerylle Rutherford sähkötti: ”Johnson mieletön. Ei valtuuksia. Valtakirjat passin hankkimiseksi lähetetty. Palauttakaa hänet Amerikkaan.” 7. maaliskuuta Johnson kieltäytyi varapresidentti A. I. Ritchielle ja W. E. Van Amburghille osoittamassaan 87-sanaisessa sähkeessä tunnustamasta Rutherfordin oikeutta kutsua hänet takaisin Amerikkaan, hän väitti, että hänellä oli Lontoon seurakunnan täysi tuki toimilleen Shearnia ja Crawfordia vastaan, ja vetosi Seuraan Rutherfordia vastaan, jota hänen mukaansa ei ollut valittu presidentin asemaan.
Johnson aloitti kampanjan pankkia vastaan uhaten ryhtyä oikeudellisiin toimiin, jos he hyväksyisivät laillisesti kirjoitettuja šekkejä, ja vaatien omien ehdokkaittensa valtuuksien tunnustamista. Hän korosti sitä, että hänellä oli täydet valtuudet, peruutti Alexander Kirkwoodin oikeudet, erotti Hemeryn Ebenezer Housdenin virallisesti vahvistamalla asiakirjalla ja teki yleisesti tunnetuksi että hänestä, Johnsonista, olisi pitänyt tulla Seuran presidentti, mutta hän oli kieltäytynyt hyväksymästä virkaa.
Johnson, jota Lontoon toimistoa edelleen johtanut Hemery vastusti, valitsi Housdenin avustajakseen, hankki Lontoon toimiston avaimet ja otti sen väkisin haltuunsa. Hän takavarikoi postin, avasi kassakaapin ja otti Seuralle kuuluvat rahat. Sen jälkeen hän nosti Lontoon ylioikeudessa yksinään Seuran erikoisedustajana ja sen nimissä oikeusjutun Lontoon toimiston johtajaa ja sitä pankkia vastaan, jonne Seuran varat oli talletettu. Asianajajien välityksellä toimien Johnson hankki määräyksen, joka esti vastaajia käyttämästä Seuran varoja. Tässä vaiheessa Hemery sähkötti Rutherfordille: ”Johnson riehuu. Posti ja rahat hänen ja Housdenin hallussa. Lähettäkää nopeasti sinetöity valtuuksien peruutus. Asianajaja suosittelee Johnsonin poistamista väkisin.” Rutherford vastasi sähkeellä: ”Vastustakaa Johnsonin määräyksiä. Ei edusta Seuraa. Pitäkää hänet kurissa.” Presidentin allekirjoituksen, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran leiman ja sinetin yläpuolelle oli W. E. Van Amburghin vahvistamana kirjoitettu Johnsonin nimityksen peruutus. Johnsonin oikeuksien mitätöimistä seurasi kaikkien hänen toimiensa virallinen kumoaminen.
Johnson hävisi oikeusjutun, jota varten hän oli palkannut asianajajia. Hän epäonnistui myös kapinassaan ja yrityksessään saada haltuunsa Seuran varat. 10. maaliskuuta Rutherford sähkötti Hemerylle pyytäen häntä ottamaan ohjat käsiinsä. Hemery meni heti pankkiin turvatakseen siellä talletettuna olevat 800 puntaa. Hän ei mennyt hetkeäkään liian aikaisin. Heti hänen jälkeensä saapui Johnson ja käytti päätoimistosta saamiaan kirjeitä saadakseen rahat haltuunsa. Seurauksena oli sanallinen ja oikeudellinen riita. Pettyneenä Johnson jatkoi oikeudellisia toimiaan. Kun juttu meni oikeuteen, Johnsonin asianajaja päätti Hemeryn todistuksen luettuaan olla jatkamatta oikeudenkäyntiä. Nämä tapahtumat masensivat tietysti Johnsonia, ja hän oli hiljainen jonkin aikaa, mutta ei pitkään. Hänen suuruudenhulluutensa elpyi. Pian kävi ilmi, että hänen tarkoituksensa ei ollut pelkästään ottaa haltuunsa toimisto. Hänen päämääränään oli hallita koko Ison-Britannian kenttää ja sen varoja ja toimittaa Vartiotorni-lehden erillistä painosta.
Pettyneenä ja raivoissaan Johnson keskusteli pitkään salaliittolaisensa Housdenin kanssa. Keskiviikkona molemmat menivät varhain nukkumaan omiin huoneisiinsa. Hemery jakoi tehtävät veli Cronkille ja neljälle muulle. Kaksi pujahti Johnsonin huoneeseen, ja hiljaa mutta tukevasti he telkesivät oven. Hemery, Cronk ja kaksi muuta hiipivät varpaisillaan Housdenin huoneeseen, ja pienien vaikeuksien jälkeen he onnistuivat saamaan avaimet. Nopeasti Hemery ja Cronk menivät kassakaapille, avasivat lukon ja käänsivät oven auki. Rahat olivat poissa. Johnson ja Housden olivat anastaneet itselleen säästöt, joihin sisältyi 50 puntaa kullassa, 190 puntaa rahassa ja tulot postista niiltä päiviltä, joina se oli ollut heidän hallussaan. Tämän summan lisäksi puuttui 350 punnan šekki.
Hemery ja Cronk tekivät vielä toisen retken Housdenin huoneeseen, mutta tällä kertaa eivät varpaisillaan. ”Missä rahat ovat?” kysyi Hemery. Housden kieltäytyi antamasta mitään tietoja edes tiukan kuulustelun aikana. Mutta hän lupasi, ettei hän enää auttaisi Johnsonia. Kyselyn kuluessa Hemery esitti mahdollisuuden kutsua poliisi. Kello 23.30 ovikello soi. Ovella oli poliisi. Hän halusi saada selityksen Lontoon hyvin tiukkojen valaistussääntöjen rikkomiselle. Yksi yläkerran ikkunoista oli kirkkaasti valaistu, eikä sitä ollut pimennetty. Poliisi vaati nähdä ne, jotka olivat vastuussa asiasta, ja Hemery vei hänet huoneeseen, jossa sääntöjä rikottiin, ja koputti ovelle. Ovi avautui ja oviaukossa seisoi mies, jonka halu tavata poliisi ei ollut koskaan ollut vähäisempi. ”Tämä”, Hemery sanoi poliisille, ”on herra Housden.”
Seuraavana aamuna kello 6 Beetel-perhe heräsi väkivaltaisiin ääniin. Lyönnit ja jyskytys ja viimeinen jysäys osoittivat, että Johnson ei ollut sellainen mies, jota kookkaalla puukappaleella teljetty ovi saattoi pidätellä. Cronk varoitti Johnsonia, että vaikka hän saattoi käydä kylpyhuoneessa, jos hän halusi, hän ei voinut toimia oman päänsä mukaan. Cronk mainitsi, että poliisi oli käynyt Housdenin luona edellisenä yönä, mutta hän ei kertonut vierailun syytä. Niinpä Johnson lähti Housdenin luokse. Mutta Housden, jota yön tapahtumat olivat järkyttäneet, ei halunnut tulla ulos eikä edes keskustella hänen kanssaan oven läpi. Housden oli selvästi huolissaan, ja sama tunne alkoi tarttua Johnsoniinkin. Vaikka hän oli aikanaan himoinnut näitä tiloja, nyt näytti olevan aika lähteä ja lähteä viivyttelemättä. Hän palasi kerrosta ylempänä sijaitsevaan huoneeseensa ja pukeutui. Hän jätti matkalaukkunsa auki, meni ulos parvekkeelle, joka sijaitsi rakennuksen Craven Terracen puoleisella seinustalla, kiipesi kaiteen yli ja roikkui hetken, ennen kuin laskeutui alas pitkin rakennuksen julkisivua.
Koska Beetelin etuovi oli auki, jotkut saattoivat ajatella, että oli helpompiakin tapoja päästä kadulle kuin Johnsonin valitsema, ja he olisivat olleet oikeassa. Mutta jos Johnson olisi valinnut helpon tavan, maitomies ei olisi sinä aamuna nähnyt näkyä, joka varmasti jäi hänen mieleensä: silinteripäinen, lievetakkinen kaupunkilaisherra laskeutumassa kumikalossit jalassaan alas syöksytorvea pitkin.
Tuona päivänä Housden antoi veli Gentlelle paketin, joka sisälsi noin 220 punnan arvosta kultaa, valtion obligaatioita ja muita asiapapereita. Gentle soitti Hemerylle kertoakseen, että hänen, Gentlen, täytyi pitää rahat, kunnes Johnsonin asianajajilta tulisi tiedonanto, joka vahvistaisi niiden luovuttamisen. Hemery järkytti Gentleä huomauttamalla, että hän käsitteli varastettua omaisuutta. Iltaan mennessä Hemery oli saanut käteiset rahat, mutta tarvittava raha-asioita koskeva tiedonanto puuttui yhä.
Vaikka presidentti Rutherford käsitteli Johnsonia koko ajan ankarasti ja lujasti, hän painotti yhtä voimakkaasti sitä, että häntä tuli kohdella ystävällisesti. Pyrkiessään löytämään syyn Lontoon haaratoimistossa ja yleensä Englannissa tehtävässä työssä ilmenneeseen valtavaan hajaannukseen hän esitti näkemyksen, jonka mukaan kolmen johtajan välillä vuosia vallinnut erimielisyys sinänsä oli vaikeuksia aiheuttava tekijä, ja Jehova oli ”sallinut vihollisen tunkeutua sisään”. 16. maaliskuuta 1917 Rutherford lähetti kopioita uusista Lontoon haaratoimistoa varten tehdyistä säännöistä ja kehotti kolmea johtajaa käymään ne yhdessä läpi ja, jos he suostuisivat niihin, allekirjoittamaan ja palauttamaan yhden jäljennöksen Brooklynin päätoimistoon. Säännöissä annettiin Hemerylle asianmukaiset valtuudet presidentin edustajana.
Lontoossa esiintyneitä ongelmia selvittämään nimitetyn toimikunnan työn tulokset saapuivat maahan samaan aikaan kuin presidentin päätös. Mutta Rutherfordin lähetekirje sisälsi Housdenin veli Van Amburghille lähettämän sähkeen tekstin, jossa luki: ”JOHNSON PALJASTI HEMERYN SHEARNIN CRAWFORDIN JÄTTILÄISMÄISEN YRITYKSEN RIISTÄÄ VARTIOTORNILTA RAHA-ASIOIDEN VALVONTA. RUTHERFORDIN SÄHKEET ROHKAISEVAT HEITÄ. KÄSKE JOHTOKUNNAN VAIENTAA HÄNET. Allekirjoitus HOUSDEN.” Tämä sähke oli päivätty 18. maaliskuuta 1917. Heti kun se saapui, Van Amburgh antoi sen Rutherfordille. Kun Rutherford sai toimikunnan raportin käsiinsä, hän tutki sitä turhaan löytääkseen tietoa tästä uudesta salaliitosta. Housden, joka oli toimikunnan jäsen ja yksi raportin allekirjoittajista, oli pysynyt vaiti silloin tuntemattomista syistä. Johnsonin olinpaikan arvoitus, hänen poistuttuaan omalaatuisella tavallaan Englannin haaratoimistosta, ei selvinnyt ennen vuoden 1917 huhtikuuta, jolloin hän oli puolitiessä matkalla Yhdysvaltoihin. Tosin hänen kiireisen lähtönsä jälkeen Beetel-kotiin tuli pari outoa puhelinsanomaa, ja pääteltiin että Johnson seisoi joka kerta salaperäisen soittajan vieressä yrittäen saada joitakin tietoja ystävästään Housdenista.
Myöhemmin, kahden pitkän istunnon jälkeen, Rutherford osoitti, että Johnson oli täysin terve yhtä kohtaa lukuun ottamatta, nimittäin itseään. Johnson väitti painokkaasti, että hänen täytyi palata Isoon-Britanniaan. Presidentti Rutherfordin vastaus oli: ”Me huolehdimme siitä, ettei hän palaa sinne.” Sen sijaan suositeltiin, että Hemery järjestäisi matkan selvittääkseen asiat seurakunnille. Tarkoitus oli, että veli Kirkwood auttaisi häntä matkan tekemisessä ja Hemery itse kävisi suurimmissa seurakunnissa.
Aikaisemmista ja senhetkisistä hankauksista kertovien raporttien lisäksi Rutherford tiesi seitsemän edellisen vuoden aikana Englantiin tekemiensä matkojen perusteella, että vaikka työ tuossa maassa laajeni tavattomasti, niin monet, joiden huono sydämentila heikensi vakavasti heidän Raamatun tuntemustaan, ilmaisivat ylpeyden henkeä. Siksi tehtiin järjestelyjä veljien rakentamiseksi saarnaajaveljien työn avulla, jonka maailmansota oli suurelta osin katkaissut. Veli Rutherford päätteli, ettei niillä yhdeltätoista vanhimmalla, jotka olivat allekirjoittaneet Russellille lokakuussa lähetetyn kirjeen, ollut mitään taka-ajatuksia. Vaikka he olivat olleet väärässä, heidän toimintaansa ei sisältynyt mitään uskottomuutta Seuraa kohtaan. Rutherford löysi todellakin hyvät syyt lähes kaikille valituksen aiheille. Hän teki raportissaan samoin kuin saatekirjeissään kaikille asianosaisille erittäin helpoksi jatkaa iloisesti velvollisuuksiensa hoitamista Jumalan palveluksessa tai tarttua niihin uudelleen. Koko asia käsiteltiin kirjeenvaihdon välityksellä, sillä matkustaminen Englannin ja Amerikan välillä oli yhä vaikeaa. Kesäkuuhun mennessä Hemery oli saanut saarnaajaveljien työn jälleen käyntiin, ja tässä toiminnassa oli muutamia kyvykkäitä miehiä. Hän teki myös itse saarnamatkoja ja havaitsi, että seurakunnat olivat kaiken kaikkiaan hyvässä tilassa huolimatta niistä kolhuista, joita ne olivat kokeneet.
Johnson ei luopunut kunnianhimoisesta suunnitelmastaan helposti. Kun hän oli palannut Brooklyniin, hän aloitti kampanjan päästäkseen takaisin Englantiin. Rutherford kertoi, että Johnson työskenteli kovasti Seuran johtokunnan jäsenten käännyttämiseksi sen presidenttiä vastaan. Hän ehdotti, että Hemery ottaisi selville, mitä seurakunnat ajattelisivat Johnsonin paluusta, ja antaisi heidän sitten kirjoittaa Brooklyniin ja esittää mielipiteensä. Sillä välin kolmijäseninen toimikunta vaati Housdenia toimittamaan todisteita salaliittoa koskevan syytteensä tueksi, mutta koska hän ei pystynyt hankkimaan niitä, hän oli kirjoittanut Rutherfordille anteeksipyynnön, jossa hän peruutti perustelemattoman syytteensä.
Siihen mennessä Amerikan ulkomaille siirretyt sotajoukot olivat jo Ranskassa ja uusi sotilaslaki, kutsuntalaki, kokosi lisätyötä presidentti Rutherfordin kirjoituspöydälle. Näiden lisääntyvien paineitten vuoksi Rutherford ilmoitti Englannissa oleville uskollisille: ”Minusta tuntuu, että minun on parasta odottaa hiukan, ennen kuin tulen Englantiin, ja istua täällä varaventtiilin päällä siltä varalta, että he räjäyttävät minut täysin ilmaan, mutta minä toivon Herran armon kautta, etteivät he pysty tekemään sitä.” Kävi ilmi, että juuri sen toteuttamiseksi Rutherfordin viholliset kokosivat joukkojaan.
>>En halua väitellä,
Noilla heitoillasi haluat ilmeisesti todistella itsellesi olevasi oikeassa.
>> mutta sinä olet aina niin varma siitä että kaikki mitä JT kirjoittavat on valetta ja sinun tietolähteesi ovat aina oikeassa.
Nyt laitat kirjoittamakseni jotain sellaista, joka tuntuu niin vieraalta, että pyydän sinua osoittamaan väitteesi todenperäisyyden.
>>Sen sorttista mitä heillä on ollut.
En tiedä, kuinka laajaa se on ollut.
Siis tarkalleen ottaen mikä?
>> Mutta on siinä jonkin verran täytynyt yhteyttä pitää, kun ovat pitäneet välillä jonkilaisia yhteisiä kokouksiakin (en tiedä, millaisia ja milloin).
Ilmeisesti yhteydenpitoa tarkoitat?
>>Tarkkaa määritelmää yksilöihin, ketkä olivat niitä eronneita, joista nykyiset eri ryhmittymät (joihin viittaat) on lähtöisin, on aika hankala selvittää.
En minä ole kokenut sitä hankalammaksi kuin Vt-seurankaan historian tutkiminen. Minulla on kyllä hallussa perustiedot jokaisesta luettelossa mainitusta ryhmästä. Ei nyt mennä sivuraiteelle perusasiasta, jota tämän ketjun avaaja peräsi, lainaten tekstiäsi:
>>>>Näiden nykyisten "Raamatuntutkijoiden" alku ei ole sama kuin Vt-seuran kirjallisuudessa mainitut raamatuntutkijat. Heidän oppi-isänsä olivat ilmeisesti niitä, jotka EROTETTIIN Raamatuntutkijoista, ja heistä tuli ex-Raamatuntutkijoita, niin kuin tänä aikana erotetuista tulee ex-todistajia.
Sinä siis esitit, että nykyisten raamatuntutkijoiden alku ei liity Vt-seuran kirjallisuudessa mainittuihin raamatuntutkijoihin. Annoin sinulle karkean luettelon nykyisin toimivista rt-ryhmistä:
Free Bible Students
The New Covenant Believers
Associated Bible Students
The Angel of Jehovah Bible and Tract Society
Berean Bible Institute
Bible Fellowship Union
Laymen's Home Missionary Movement
Pastoral Bible Institute
The Standfast Bible Students Association
Libres Frères Germaniques et Suisses
The Institute of Pyramidology
International Bible Students of India
Polish Bible Students Association
Auroristes
New Jerusalem Fellowship
The Servants of Yah
Serviteurs de Jah
The Christian Millennial Fellowship
Groupe Denovais Neves
The Dawn Bible Students Association
Jo kerran pyysin sinua tunnistamaan luettelosta erotettujen oppi-isien osuuden ja teen sen selvyyden vuoksi uudelleen. Voimme sitten vertailla liikkeiden perustajia, perustamisaikaa ja perustamiseen johtaneita syitä. Siitä on jo helppo päätellä millainen on yhteys Vt-seuraan ollut.
>>Tässä foorumissa ei ole muutakaan painotusmenetelmää.
En moittinut korostusta, vaan näen siinä Vt-seuran tavan syytellä muita, etenkin erotettuja.
>>Eronneet siitä.
Nyt minulla on lieviä vaikeuksia seurata esittämiäsi asioita. Ovatko nykyiset rt:t siis sittenkin Vt-seuran kirjallisuudesssa mainitut rt:t? Älä unohda, että Vt-seuran oma materiaali asettaa esimerkiksi Standfastersit luopioluokkaan, vaikka syy oli Rutherfordin räikeä sovittelu, jota he eivät halunneet katsella.
>>Olen tässä näillä tuonut vain ilmi noiden "hengellistä isää". Se ei ole Vt-seura eikä "muinainen" Raamatuntutkijoiden ryhmä.
En tosiaan ymmärrä mikä voisi olla Vt-esurasta eronneiden aiempi hengellinen koti, ellei Vt-seura?
>>Se on siitä eronneiden ryhmät. Opetuksestahan sen näkee, he ovat juuttuneet sille tasolle, mitä ovat olleet opetuksissaan.
Tästä olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi. Ottakaamme esimerkiksi vaikka Room. 13: esivallat. Raamatuntutkijoille ne ovat edelleen maallisia esivaltoja. Rutherford ei kuitenkaan juuttunut tuolle tasolle, vaan vuonna 1929 vaihtoi esivallat taivaallisiksi. Häntä seurannut oraakkeli F. Franz ei myöskään halunnut juuttua Rutherfordin tasolle, vaan 1962 vaihtoi näkemyksen alkuperäiseen kuosiin, eli siksi millainen se on edelleen raamatuntutkijoilla.
>>Tällainen "juuttuminen" vuosikymmeniksi paikalleen ei ollut veli Russellin tapaista.
Olen täysin eri mieltä. Russelin mielenmuutokset oppien suhteen ovat lukumääräisesti mitättömämpiä kun niitä verrataan vaikka Rutherfordin ailahteluihin ja F. Franzin sekoiluihin. Varmaan olet tietoinen, että 1944 F. Franz ei juuttunut Nebun unikuvapatsaan kanssa vanhaan maailmanvalta-ajatteluun, vaan vaihtoi kuvapatsaan Saatanan järjestöksi. Sama mies osoitti, ettei kannata juutua ja 1958 hän vaihtoi takaisin russelilaiseen maailmanvaltaselitykseen.
>>Jo sana "raamatuntutkijat" tuo mieleen myös sen, että todellinen tutkija oppii ymmärtämään Raamattua sitä paremmin, mitä pitempään tutkii. Ja sen myötä huomaa ymmärtäänensä sitä jossakin väärin ja joutuu muuttamaan käsitystään tutkimastaan.
Edestakaisin useita kertoja ja väittäen sitä Jumalalta saaduksi totuudeksi ja erottaen jokaisen joka ei ole aina samaan aikaan samaa mieltä samalla valehdellen siitä mitä milloinkin on aiemmin opetettu? On sulla jännä huumorintaju.
Mutta huumorista huolimatta, olen esittänyt kysymyksen ja odottelen vastausta.
>>Millainen oli Paul.S.L.Johnson Laymens Home Misionary Movement perustaja?
Hän oli liikkeen (joka nimi oli Russelilla jo käytössä, mutta rekisteröimättömänä) toinen perustaja, toinen oli Raymond Jolly. Johnsonin ja Rutherfordin kädenväännön eräs perimmäinen syy oli, että Johnsson sai ohjeensa Russelilta, joka pian sen jälkeen kuoli. Monet pitivät Johnsonia Russelin seuraajana ja tämä varmaan sokaisi miehen. Riitely Vt-seuran johdossa oli jo tuolloin arkea.
Johnson oli siis yksi niistä raamatuntutkijoista, joista Vt-seura kertoo.
Tutkihan asioita tarkemmin ja tee sitten johtopäätökset kenen kirjoituksiin voi luottaa. Muistan kuinka alkuaikoina palstan löydettyäsi olit hyvin tietämätön kaikista historiaan liittyvistä asioista!! Lisäksi sinulla on tapana kieltää selviä tosiasioita. Luulisi että ihmiset arvostaisivat opittuaan jotain sellaista, mitä eivät ole ennen tienneet. Tällä palstalla on paljon asiantuntevia kirjoituksia Jt uskosta ja historiasta. Silti exiä jotka ovat asioihin perehtyneet, haukutaan valehtelijoiksi ja luopioiksi.
Kiitoksia vain Meilolle hyvistä kirjoituksista. En epäile ollenkaan etteivätkö olisi totta, jos sinä epäilet niin osoita virheet.
>>Tutkihan asioita tarkemmin
Oikein tarpeellinen ohje, Vt-seurakin kehottaa siihen:
"Viime vuosina on miljoonista ihmisistä eri puolilla maailmaa tullut Jehovan todistajia. Kaikkien heidän pitäisi olla hyvin selvillä sen järjestön historiasta, jonka yhteydessä he ovat.” (Vartiotorni 1. toukokuuta 1994 sivu 16)
Ongelmaksi nousee se, jos haluaa tuota noudattaa olisi luettava muutakin materiaalia kuin Vt-seuran tohtoroimaa historiaansa.
>> Muistan kuinka alkuaikoina palstan löydettyäsi olit hyvin tietämätön kaikista historiaan liittyvistä asioista!!
Nuo silloiset valehtelija-syytökset ovat tuoreessa muistissa. En tosin odota miehen kumoavan Vt-seuran omalla materiaalilla osoittamiani asioita.
>>En tosiaan ymmärrä mikä voisi olla Vt-esurasta eronneiden aiempi hengellinen koti, ellei Vt-seura?
>>Minä ymmärrän. Nythän ei ollut kyse varsinaisesti näistä Vt-seurasta eronneista, vaan heidän "lapsistaan", nykyisistä raamatuntutkijoista.
Melko ymmärrettävää, koska eronneet ovat valtaosin kuolleita. Sen estämättä eronneet ovat aikoinaan jättäneet Vt-seuran, koska eivät hyväksyneet niitä valtavia muutoksia, joita Rutherford ryhtyi ajamaan. Standfastersit eivät hyväksyneet Rutherfordin sotahenkisyyttä ja isänmaallisuutta.
Raamatuntutkijuus joutui hakemaan uusia uria Rutherfordin savustaessa näitä, joita hän kutsui kristityiksi. Alun perin raamatuntutkijuuden pohjalle perustetun Vartiotorniseuran hallinto kaapattiin ja ainoastaan hyvin pieni osa alkuperäisiä raamatuntutkijoita taipui tähän uuteen hallintoon. Sinänsä ei mikään suuri uutinen, koska seuraavassa siirrossa (Rutherford=>Franz/Knorr) irtautui joukko jehovantodistajia Vt-seurasta, jatkaen edelleen TFJW-liikkeen alaisuudessa ja pitäytyen Rutherfordin näkemyksiin. Toki on muita pienempiä ryhmiä, jotka ovat Vt-seurasta myöhemmin lähteneet.
>>Nämä eronneet luopiot hylkäsivät "oman kotinsa" ja he muodostavat "hengellisen kodin" nykyisille raamatuntutkijoille.
Entä sitten? Vt-seura muuttui Russel/Rutherford vallanmuutoksessa aivan toiseksi, kyse on kuitenkin aivan samoista raamatuntutkijoista. Juuri niistä, joista Vt-seuran materiaali käyttää nimitystä raamatuntutkijat.
Ymmärrän, että et halua palata aiempaan lausuntoosi, jossa viittaat lähinnä erotettuihin, vaikka heitä on lukumääräisesti hyvin pieni joukko verrattuna vaikka 1925-1927 välillä kymmeniin tuhansiin (n. 60000) eronneisiin. Toki tämä saattaa olla sinulle uutinen, muutenhan tällaista ei ajattelevan henkilön olettaisi kirjoittavan:
>>>>>>Näiden nykyisten "Raamatuntutkijoiden" alku ei ole sama kuin Vt-seuran kirjallisuudessa mainitut raamatuntutkijat. Heidän oppi-isänsä olivat ilmeisesti niitä, jotka EROTETTIIN Raamatuntutkijoista, ja heistä tuli ex-Raamatuntutkijoita, niin kuin tänä aikana erotetuista tulee ex-todistajia.