Ranskan vallankumouksen aikaan, josta muuten kerrotaan Ilmestyskirjan 11.luvussa, kokeiltiin kymmenpäiväistä viikoa huonolla menestyksellä. Muuten viikko on aina ollut seitsenpäiväinen. Juutalaiset ovat hyvin vaalineet sapattia, mutta myös kymmenien maiden kielissä lauantain nimi on sapatti. Jumala on varjellut viikkorytmin ja sapatin.
Muistakaa pyhittää sapatti, se alkaa tänään auringonlaskiessa. Sapatti on Herran päivä.
Muistakaa pyhittää sapatti, se alkaa tänään auringonlaskiessa. Sapatti on Herran päivä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vuoden 600 eKr paikkeilla juutalaiset omaksuivat seitsenpäiväisen viikon. Israelin kansa oli vankeudessa Babyloniassa ja sai sieltä vaikutteita ajanlaskuunsa. Seitsenpäiväinen viikko sopi yhteen Raamatun luomiskertomuksen kanssa – tai luomiskertomus kirjoitettiin sopimaan yhteen seitsenpäiväisen viikon kanssa. Oli miten oli, juutalaisilla joka seitsemäs päivä oli omistettu levolle ja rukouksille. Ajanlaskumme alkuvuosisatoina kristityt omaksuivat juutalaisten jatkuvasti toistuvan viikon ja hyväksyivät vähitellen, tosin vastahakoisesti, päiville niiden roomalaiset, pakanalliset nimet.
Vanhoille suomalaisille kuukausi merkitsi todellista kuun vaiheiden kiertoa eikä nykyistä keinotekoista 30 tai 31 päivän jaksoa. Kuukauden pituutena he eivät kuitenkaan pitäneet todellista 29 1/2 päivää, vaan noin 28 päivää. Tämä on helposti ymmärrettävää, jos ajattelee miten kuun vaiheet oikeastaan näkyvät.
Noin seitsemässä päivässä kuu kasvaa ensimmäiseksi neljännekseksi, jälleen seitsemässä päivässä täydeksi kuuksi, taas seitsemässä päivässä pienenee viimeiseksi neljännekseksi, ja kun viimeiset seitsemän päivää ovat kuluneet, ohut kuun sirppi katoaa auringon hehkuun.
Kuukauden päätyttyä oli vuorokausi tai kaksi tyhjää aikaa, joka ei kuulunut mihinkään kuukauteen, ennen kuin ohut kuunsirppi auringon toisella puolella taas kertoi seuraavan kuukauden alkavan. Ennen kuin eurooppalainen kirkollinen kalenteri vakiintui Suomeen keskiajalla, oli viikkoihin perustuva ajanlasku kuitenkin jo irronnut oikeista kuun vaiheista. Seitsenpäiväisiä viikkoja laskettiin peräkkäin eikä enää jätetty uudenkuun aikaan tyhjiä päiviä.
Miten ns. tyhjät päivät huomioitiin sapatinvietossa?
Ranskan vallankumouksen aikaan, josta muuten kerrotaan Ilmestyskirjan 11.luvussa, kokeiltiin kymmenpäiväistä viikoa huonolla menestyksellä. Muuten viikko on aina ollut seitsenpäiväinen. Juutalaiset ovat hyvin vaalineet sapattia, mutta myös kymmenien maiden kielissä lauantain nimi on sapatti. Jumala on varjellut viikkorytmin ja sapatin.
Muistakaa pyhittää sapatti, se alkaa tänään auringonlaskiessa. Sapatti on Herran päivä.
Miksi minä en löydä raamatusta, että sapatti alkaisi auringonlaskiessa?
Onko HERRAN PÄIVÄ tulossa jo tänään?
2.Pietarin kirje:
3:10 Mutta HERRAN PÄIVÄ on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
Entäs ne ns. tyhjät päivät
Vanhoille suomalaisille kuukausi merkitsi todellista kuun vaiheiden kiertoa eikä nykyistä keinotekoista 30 tai 31 päivän jaksoa. Kuukauden pituutena he eivät kuitenkaan pitäneet todellista 29 1/2 päivää, vaan noin 28 päivää. Tämä on helposti ymmärrettävää, jos ajattelee miten kuun vaiheet oikeastaan näkyvät.
Noin seitsemässä päivässä kuu kasvaa ensimmäiseksi neljännekseksi, jälleen seitsemässä päivässä täydeksi kuuksi, taas seitsemässä päivässä pienenee viimeiseksi neljännekseksi, ja kun viimeiset seitsemän päivää ovat kuluneet, ohut kuun sirppi katoaa auringon hehkuun.
Kuukauden päätyttyä oli vuorokausi tai kaksi tyhjää aikaa, joka ei kuulunut mihinkään kuukauteen, ennen kuin ohut kuunsirppi auringon toisella puolella taas kertoi seuraavan kuukauden alkavan. Ennen kuin eurooppalainen kirkollinen kalenteri vakiintui Suomeen keskiajalla, oli viikkoihin perustuva ajanlasku kuitenkin jo irronnut oikeista kuun vaiheista. Seitsenpäiväisiä viikkoja laskettiin peräkkäin eikä enää jätetty uudenkuun aikaan tyhjiä päiviä.
Miten ns. tyhjät päivät huomioitiin sapatinvietossa?
.. totta kai viikko on aina ollut seitsenpäiväinen niille, jotka ovat eläneet seitsenpäiväisen viikkokalenterin mukaan. Mutta ennen sitä oli jotakin muuta. Nykyisessä globaalissa maailmassa, jossa internet ja kännykkä kohta saavuttavat maailman syrjäisimmätkin kolkat, tietoisuus muunlaisesta elämästä on kohta kaikkien kauraa. Näin ei ole aina ollut, eikä silloin tarvinnut poiketa kovin pitkälle omasta kulttuurista kun jo saattoi kohdata muunkinlaista elämää. Seitsenpäiväinen viikko ja kehittynyt kalenteri ja täsmällisyyteen pyrkivä ajanlasku liittyy korkeakulttuuriin. Siitä ei ole montakaan vuosikymmentä kun bushmanni ei tiennyt minä ”vuonna” hän oli syntynyt, tai edes mikä ”viikonpäivä” oli meneillä. Se oli hänelle mahdollisesti kerrottu, että kun hän syntyi, oli täysikuu ja antiloopit palasivat silloin laidunmailleen. Ja kun kysyit mitä päivää eletään, niin vastaus olisi ollut; kuivaa / sateista / kuumaa / kylmää … Siinäpä seitsenpäiväinen viikko! Höpsis!