Tällainen teoreettinen skenaario:
On kaksi perhettä, jossa kummassakin isovanhemmat, näiden aikuiset lapset ja näiden pienet lapset. Jos isovanhemmilla ja vanhemmilla on tulo- ja varallisuustilanne sellainen, että varojen siirtoa voisi jo ajatella nuorimmalle polvelle, kannattaa niitä alkaa siirtää jo hyvissä ajoin, koska isona pottina lahjasta ja perinnöstä menee suurempi vero progression takia.
Tämä voidaan tehdä lahjaveron välttämiseksi siten, että toisen perheen isovanhemmat antavat maksimimäärän verottomana (nyt 3399 euroa, nousemassa 20 000:n) oman suvun nuorimman polven lisäksi kullekin TOISEN suvun lastenlapsille. Näin kummankin suvun antamat lahjat kumoavat toisensa, ja tosiasiassa isovanhemmat tulevat lahjoittaneeksi kaksi kertaa verottoman lahjan summan rahaa.
Vanhemmat voivat kummallakin puolella tehdä saman. Tämä voidaan toistaa nykyisen PerVL:n mukaisen kolmen vuoden määräajoin.
Verotusmenettelylain 28 §:ssa säädetään veron kiertämisestä ja verotuksen välttämisestä. Tässä tapauksessa sitä saatettaisiin soveltaa, koska kunkin suvun antaessa toistensa lapsenlapsille samansuuruiset lahjat, voisi verottaja katsoa, että ne on tosiasiassa annettu omalle suvulle, ja verottaa sen "ylimääräisen" 3399 euroa.
Suurena ja laajamittaisena kokonaisuutena alttius VML 28 §:n soveltamiseen lienee korkeampi tällaisen järjestelyn kohdalla. Järjestelyyn ryhtyvät tietysti tietävät itse, että kyse tosiasiallisesti on verotuksen välttämisestä.
Mitä mieltä? En tiedä onko tällaisesta järjestelystä oikeuskäytäntöä.
On kaksi perhettä, jossa kummassakin isovanhemmat, näiden aikuiset lapset ja näiden pienet lapset. Jos isovanhemmilla ja vanhemmilla on tulo- ja varallisuustilanne sellainen, että varojen siirtoa voisi jo ajatella nuorimmalle polvelle, kannattaa niitä alkaa siirtää jo hyvissä ajoin, koska isona pottina lahjasta ja perinnöstä menee suurempi vero progression takia.
Tämä voidaan tehdä lahjaveron välttämiseksi siten, että toisen perheen isovanhemmat antavat maksimimäärän verottomana (nyt 3399 euroa, nousemassa 20 000:n) oman suvun nuorimman polven lisäksi kullekin TOISEN suvun lastenlapsille. Näin kummankin suvun antamat lahjat kumoavat toisensa, ja tosiasiassa isovanhemmat tulevat lahjoittaneeksi kaksi kertaa verottoman lahjan summan rahaa.
Vanhemmat voivat kummallakin puolella tehdä saman. Tämä voidaan toistaa nykyisen PerVL:n mukaisen kolmen vuoden määräajoin.
Verotusmenettelylain 28 §:ssa säädetään veron kiertämisestä ja verotuksen välttämisestä. Tässä tapauksessa sitä saatettaisiin soveltaa, koska kunkin suvun antaessa toistensa lapsenlapsille samansuuruiset lahjat, voisi verottaja katsoa, että ne on tosiasiassa annettu omalle suvulle, ja verottaa sen "ylimääräisen" 3399 euroa.
Suurena ja laajamittaisena kokonaisuutena alttius VML 28 §:n soveltamiseen lienee korkeampi tällaisen järjestelyn kohdalla. Järjestelyyn ryhtyvät tietysti tietävät itse, että kyse tosiasiallisesti on verotuksen välttämisestä.
Mitä mieltä? En tiedä onko tällaisesta järjestelystä oikeuskäytäntöä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihan turha riski, kun paremman tuloksen saa muilla tavoilla. Rahat sellaiseen mitä ei ole vuotuista tuottoa mutta arvo kasvaa. Testamenttaus pari sukupolvea eteenpäin ja hallintaoikeus muille, niin verorasitus on nelisen prosenttia 25 vuodessa. Hyvä systeemi niille jotka osaavat.
Sitäpaitsi lahjaveron alaraja ei ole nousemassa 20.000 euroon, ainoastaan perintöveron. Ja sekin on epävarmaa.
Sukujen toisilleen antamat lainat eivät mitenkään kumoa toisiaan. Eiköhän tuo veronkierron tunnusmerkit täytä.
No eivät tietenkään kumoa verotuksessa, vaan kuvaannollisesti, sukukohtaisesti: suvun A varallisuus pysyy samana kuin suvun B, kun kummatkin antavat saman määrän samansuuruisia lahjoja toistensa nuorimmalle polvelle. Näin suvut tulevat efektiivisesti antaneeksi omilleen enemmän verovapaita lahjojam, kuin suoraan olisi mahdollista. Tämä on koko järjestelyn pointti.
Vielä rautalangasta: Suvun A ukki sanoo suvun B ukille: "Anna meidän lapsenlapsille kullekin maksimimäärän verovapaa lahja, niin mekin annetaan teidän lapsenlapsille." Tämän lisäksi kumpikin antaa lahjat omilleen. Tämän toistavat sitten kummankin suvun kukin vanhempi jäsen.
Tapaus ei ole mitenkään itsestään selvä. Yksittäisinä oikeustoimina lahjat eivät ole verolakien vastaisia, mutta sarjaoikeustoimiluonne puhuu VML 28 §: puolesta.
Viime kädessä KHO päättää, soveltuuko VML 28 §. Ennakkoratkaisua tuskin saa etukäteen, ja jälkiverotus on hyvinkin mahdollinen. En lähtisi kokeilemaan kyllä itse tällä tavalla.
Ymmärsin varsin hyvin, ja olen sitä mieltä ettei VML 28§ voi olla sopimatta, kun kerran veronkiertotarkoitus on ilmeinen.
Heti alkuun korjaus, verottomasti saa jatkossakin lahjoittaa joka kolmas vuosi vain alle 4000€, ei enempää. Tuo 20.000 on perintöveron raja.
Aina veron välttäminen on suotavaa ja keinoista kannattaa neuvotella hyvissä ajoin. Myös lasten ja lastenlasten elinkustannuksia kannattaa maksella, jos esim isovenhemmillä on 'löysää rahaa'.
Parasta olisi, jos isovenhemmat nauttisivat ITSE työnsä antimista, heillä on siihen oikeus.
Kunhan lopullisen jäämistön arvo jää mahdoillisimman pieneksi. Miksi lihottaa verokarhua turhaan. Ihanne olisi että pelkät arkkurahat jää tilille, ei muuta.
Olet oikeassa, pääsi tuo 20 000 euroa vahingossa. Sehän vasta olisi avannut suunnittelumahdollisuuksia.
Ehdottomasti hyvä ratkaisu, jos tosiaan on löysää rahaa, kannattaa jälkikasvua tukea. Esim. muutossa ensimmäiseen kotiin tai kun menevät naimisiin, tarvetta voi olla pesukoneelle, elektroniikalle, ym. isommalle hankinnalle. Nämä voi hyvin maksaa vanhemmat ja pitää kirjaa, että tulee tasapuolisesti jaettua tällaista "ennakkoperintöä".
Tottakai isovanhemmilla on oikeus ensisijaisesti itse nauttia kertyneestä varallisuudesta, mutta jos sitä on runsaasti yli oman tarpeen, miksi odottaa kerralla maksettavaa perintöpottia? Sehän vasta lihottaa verokarhua. Pitkäjänteinen suunnittelu varallisuustilanteen mukaisesti on paras tässäkin asiassa.
..tosissaan tuollaiseen menettelyyn, niin tietenkin olisi varminta hakea ennakkoratkaisu, mutta minusta tuo menettely, että molemmat suvut antavat ristiin lahjoja ei vielä yksistään täytä veronkierron tunnusmerkkejä.
Kai se riippuu vähän veroasiamiehestä, eli siitä miten hän näkee, ja hyväkyykö menettelyn, mutta en usko että ainakaan itse olisin lähtenyt edes tuhlaamaan aikaa moisen selvittämiseen omina verottaja-aikoinani.
Tietenkin asia on eri, jos näihin lahjoituksiin liittyy taustalla sitten jotain hämäriä yritysjärjestelyjä tai muuta enemmän valonarkaa, jolloin periaatteessa kai jo noin pienten summien kohdalla voidaan lähteä selvittämään.
Itse pitäisin tuota laillisena, ellei se sitten olisi kovin systemaattista, jolloin voitaisiin epäillä että taustalla on jokin sopimus. Toisaalta kiinnijääntiriski lienee muutenkin varsin pieni, sillä alle lahjaverorajan jääneistä lahjoistahan ei tarvitse edes välttämättä ilmoittaa verottajalle.
Eli omat kertoimeni menettelyn laillisuudesta ja menestymismahdollisuuksista on, että 60 prossan todennäköisyydellä kyse on täysin laillinen järjestely, johon verottaja ei tule puuttumaan mitenkään vaikka saisi asiasta tietoa.
30 prossaa, että joko verottaja tai veroasiamies saattaa joltain osin kiinnostua, jolloin voi joutua vähän selvittelemään asiaa, mutta ilman että siitä seuraisi veroa tai veronkorotusta.
ja sitten se 10 prossaa, eli on mahdollista että paikallinen verottaja tai veroasiamies on ottanut tiukan linjan, eikä hyväksy menettelyä ja katsoo sen veronkierroksi, ja lätkäisee lahjan saajille veron ja parhaassa tapauksessa veronkorotuksen. Mutta tällöinkin luulen että olisi hyvät mahdollisuudet menestyä valituksissa.
Mutta tietenkin jos haluaa olla varma etukäteen, niin voi hakea sitovan ennakkoratkaisun. Tai antaa lahjat edellä kerrotun mukaisesti alle 3400 euron arvoisina tavaroina tai maksaa suoraan elantokustannuksia. Tai tietenkin voi vippailla muutaman kympin käteisellä, jolloin pitemmällä aikavälillä näinkin saa siirtymään isot summat.
Kiitos inputista. Tämä on, vaikka itse sanonkin, teoreettisesti aika mielenkiintoinen kysymys, eikä millään lailla itsestäänselvä.
Tämähän on prosessina aika pitkäkestoinen, ja jälkiverotusaikoja en ole jaksanut tarkistella. Sarjaoikeustoimiluonne lienee tässä tapauksessa raskauttavimpia askelia tuomittavuutta kohti.
Käteisen antaminen elantokustannuksiin on tosiaan ehdottomasti hyvä keino. Paras tietysti olisi, jos saisi pienennettyä perintöpottia juuri yhtä progressioharppausta edeltävälle tasolle, niin säästää muutaman prosentin, joka on jo pienen vaivan arvoista.
Käteisen antaminen elinkustannuksiin on huono idea, sitä lahjaverotetaan. Pahimmassa tapauksessa lahjansaajalta kysytään millä hän on elänyt ja mätkäistään tuloverot arvioiduista elinkustannuksista.
Sensijaan normaaleita elinkustannuksia saa maksaa vapaasti, kunhan lahjansaajalla ei ole ollut mahdollisuutta käyttää rahoja miten haluaa. Eli vuokrat yms. voi maksaa suoraan, jolloin lahjansaajan varallisuus karttuu hänen omista tuloistaan. Myös normaaleita kodinkalusteita, sohvia, jääkaappeja yms. saa antaa, ellei yksittäisen lahjan arvo ylitä 3400 euroa.
Noistakin kertyy vuosien varrella ihan kelpo summia.
"Käteisen antaminen elinkustannuksiin on huono idea, sitä lahjaverotetaan. Pahimmassa tapauksessa lahjansaajalta kysytään millä hän on elänyt ja mätkäistään tuloverot arvioiduista elinkustannuksista."
..että pieniä käteisvippejä ei veroteta mitenkään, koska ne eivät näy missään. Siis tietenkin jos joku ilmoittaa näistä verottajalle, se on eri asia, tosin tällöinkin se toteennäyttö on varsin hankalaa, jos osapuolet kiistävät asian, tai sanovat että vipit on maksettu.
Eli jos vaikka vippaa satasen kuussa perilliselle käteisenä, niin niistä summista ei mene tietoa verottajalle, ja pienet summat eivät juurikaan aiheuta merkittävää elintason nousua, johon voisi kiinnittää huomiota. Silti pitemmän ajan kuluessa näin voi siirtää varsin suuriakin summia. Teoriassa siinä on olemassa lahjaveroriski, mutta noin pienten summien kohdalla ei taida verottaja viitsiä aikaa tuhlata tarkempaan tutkimiseen. Tosin lahjaveroriskikin alkaa vasta sitten kun on syytä epäillä että yhdeltä lahjoittajalta on saatu yli sen 3400 erkin verran, ja näiden pienten vippien kohdalla juuri tämä summien määrittely on ulkopuoliselle hyvin vaikeaa.
Elinkustannuksiin jäävien rahojen kohdalla puututaan vasta sitten jos elämiseen jäävät rahat jäävät todella pieniksi. Tällöinkin harvoin, jos kyseessä on työtön tai opiskelija.
Muinoin ainakin omana aikanani nämä puuttumiset tarkoittivat lähinnä tiedustelukirjeen lähettämistä, jossa kysyttiin millä olet elänyt, ja kun vastaukset olivat sarjaa, että olen vipannut kavereilta, vanhemmilta tai sukulaisilta, olen säästänyt ja elän niillä, olen saanut arpajaisvoiton, kerään pulloja, marjoja tai muuten vain eletään luontaistaloudessa säästäväisesti. Tai suoraan, että vanhemmat tai puoliso elättää, niin niihin on aika vaikea oikeassa elämässä lähteä puuttumaan sen tarkemmin.
Ehkä alle 10 prossassa alettiin asiaan perehtymään tarkemmin, mutta yleensä nämä olivat joko näitä konkurssiyrittäjiä tai eräiden sellaisten ammattialojen harjoittajia, joissa on todella helppo tehdä pimeää työtä, kuten kampaajia, hierojia tai putkimiehiä.
Kaikki kannattaa tehdä lain kirjaimen mukaan ja viimeisen päälle, ellei siitä ole aivan erityistä haittaa.
Mikäli tälle perilliselle alkaa kertymään omaisuutta (osakkeita, asuntoja jne.) niin riski siitä että tulee kysely siitä mistä on rahat saatu on melkoisen suuri. Ei jotain kerrostalohuoneistoakaan marjanpoiminnalla rahoiteta. Siinähän sitten selittävät.
Rahan siirtäminen seuraaville sukupolville laillisesti on kuitenkin melko helppoa, tosin se vie parhaimmillaankin pari vuosikymmentä. Verotuksessa voi jäädä jopa aika kivasti voitolle.
...ei kai näillä satasenvippaajilla mitään lahjavero-ongelmia ole, minun sentään pitäisi päästä muutamasta miljoonasta eurosta eroon ennenkuin kupsahdan... :-)
"Mikäli tälle perilliselle alkaa kertymään omaisuutta (osakkeita, asuntoja jne.) niin riski siitä että tulee kysely siitä mistä on rahat saatu on melkoisen suuri. Ei jotain kerrostalohuoneistoakaan marjanpoiminnalla rahoiteta. Siinähän sitten selittävät."
..sillä tuolla liian vähäisillä varoilla elinkustannuksiin, tarkoitetaan siis sitä, että virallisia tuloja ei ole, tai ne ovat ilmoitettuihin menoihin nähden selkeästi liian pienet, eli jäävät sen elinkustannusrajan alapuolelle.
Tuo kertomasi taas liittyy tapauksiin joissa on kyse selvittämättömästä omaisuuden lisäyksestä, siis siitä, että omaisuuden määrä kasvaa enemmän, kuin mitä tulot elinkustannusten jälkeen antaisivat mahdollisuuden. Eli yleensä silloin kyse on pimeän työn tekemisestä. Puhutaan siis eri asioista.
"...ei kai näillä satasenvippaajilla mitään lahjavero-ongelmia ole, minun sentään pitäisi päästä muutamasta miljoonasta eurosta eroon ennenkuin kupsahdan... :-)"
Kohtalo on jakanut jokaiselle omanlaisensa ongelmansa. En tosin ole tähän päivään asti nähnyt yhtään ihmistä joka ei rahasta eroon pääse, kun vain oikein yrittää.
Ihan normaaliperheessä (vanhemmat töissä, rivitalonpätkä, lapset opiskelevat) voi tulla näitä selitysongelmia. Lasten omaisuus voi lisääntyä ja sitä joutuu selittämään.
Useimmiten verottaja epäilee pimeää työtä, mitä voi olla tosi vaikeaa selittää olemattomaksi kun ei voi esittää tositteita siitä ettei ole tehnyt pimeää työtä. Aika kafkamaista.
Itse muinoin sain ohjeen että 120.000 silloisen markan tulot pitää pystyä todistamaan tai verottaja hyökkää kimppuun. Kun olen koko ajan ollut töissä niin ei ole ollut ongelmia.
Rahan siirtämistä lapsille mahdollisimman vähin veroin ei tietenkään verovirkailija ymmärrä.