Pohjois-Karjalaa ei ole.

On se ihan hyvää seutua. Monella sukulaisella on siellä iso maatila. Mummo sai kuitenkin omalta sukultaan sen pienimmän alueen ja kaikilla muilla on siiten niin isot maatilat. No jaa mutta ihan hyvä alue se on.

Nykyinen Pohjos-Karjala oli osa varsinasta Karjalaa aina Stolbovan rauhaan saakka ja oikeastaan vielä senkin jälkeen. Yhteys Laatokan Karjalaan nimittäin katkesi siellä vasta Uudenkaupungin rauhassa.

Viittaamasi nykyinen Kaakkois-Suomi sitä vastoin erkani varsinaisesta Karjalasta jo keskiajalla. Stolbovan rauha tosin palautti joksikin aikaa yhteyden Karjalan ydinalueille Laatokan rannoilla.

Veikko Vennamon suopealla avustuksella tyrittiin se homma.
Karjalan kieli ja kulttuuri tuhottiin siirtolaisuuden myötä. Hajotettiin karjalaiset ympäri Suomea. Pakkoasutettiin. Pohjanmaalle ja Hämeeseen. Varsinkin Pohjanmaalta ihmiset tulivat takaisin Pohjois-Karjalaan ja Savoon.

Kieli hävisi. Kulttuuri hävisi.

Venäjän Karjalassa kieli säilyi ja nykyisinkin sitä opetetaan. Kouluissa.

Minä olen savolainen. Olen nähnyt siirtolaisten taistelun sotien jälkeen elinoloistaan. Leivästä ja elinoloistaan pienillä maatilkuillaan. Olen nähnyt Karjalan kielen ja kulttuurin kehityksen molemmin puolin rajaa.
Suomessa ei ole tehty sotien jälkeen mitään Karjalan kielen hyväksi. Ei ensimmäistäkään aapista.
Karjalan tasavallassa aapisia riittää.

Arvostelen suuresti tätä tilannetta. Karjalan kieltä ei meillä Suomessa ole vaalittu. Kieli on hävinnyt

Ajoin kerran Karjalan Tasavallassa Prääsästä Pitkärantaan vievää tietä. Vieljärven tienoilla liftasi eräs nuorehko nainen kyytiin. Hän kertoi selvällä karjalan kielellä, miten aikuiset kieltä siellä opiskelevat.
Meikäläisessä kansalaisopistossa. Kylässä on vain yksi koulu, mutta aikuisopiskelu on silti järjestetty. Karjalan kieltä opetetaan.

Mitä johtopäätöksiä tästä kielen kehityksestä pitää tehdä?

Evakon_poika, lähde mukaan automatkalle Venäjän Karjalaan. Pitkärantaan, Salmiin, Aunukseen. Majapaikka löytyy.

Huvittavia tuollaiset karjalaissukuisten jälkeläiset, jotka ovat niin mustasukkaisia karjalaisuudestaan, että yrittävät sitä toisilta viedä.
Viipurilaisetkin olivat vain viipuriin pesiytyneitä länsisuomalaisia ja savolaisia. Ainoat aidot karjalaiset säilyivät luterilaisuuden ja ruotsalaisten aiheuttamalta tuholta Pohjois- ja Laatokan-Karjalan rämeissä.

Ja voin vannoa, että jos Pohjois-Karjala olisi viime sodissa menetetty, niin sinäkin volisisit ja voivottelisit "menetetyn ja tuhotun Pohjois-Karjalan laulumaiden" perään :D

Pohjois-Karjala ja Laatokan Karjala olivat hyvin kiinteästi vuorovaikutuksessa ennen sotia. Tämä näkyi mm. siinä, että kulkuyhteydet oli rakennettu kulkemaan Pohjois-Karjalasta Sortavalan kautta. Pohjois-Karjalasta oli huonommat kulkuyhteydet länteen kuin Laatokan Karjalaan. Ja, kun siirrytään ajassa hieman taaksepäin niin huomataan, että yhteyksillä Vienan Karjalaan oli hyvin suuri merkitys Pohjois-Karjalaan. Repolan kauppatie on käsite, joka tunnetaan tänäkin päivänä.

Karjalaisuus ja ortodoksisuus liittyvät vahvasti toisiinsa. Tämä myös erottaa jossain määrin Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan toisistaan. Kannaksella ortodoksisuuden osuus oli selkeästi vähäisempi. Mutta tuskinpa se nyt tarkoittaa samaa kuin vähäisempää karjalaisuutta. Tuo ortodoksisuuden perimä näkyy myös Pohjois-Karjalassa voimakkaammin kuin mitä Etelä-Karjalassa tänä päivänä. Tämä on varsin vahva todiste Pohjois-Karjalan kuulumisesta Karjalaan. Toinen erittäin vahva näyttö karjalaisuudesta Pohjois-Karjalassa on karjalainen ruokakulttuuri. Missäs muualla kuin juuri Pohjois-Karjalassa Carelia à la Carte on leimallinen ja niin voimakkaasti karjalaisesta kulttuurista signaloiva käsite, että maamme johtavat keittiömestarit yhdessä amerikkalaisten ja venäläisten huippuosaajien kanssa olivat tällä viikolla Kolilla tutustumassa sen antiin. Samoin tv-julkkiskokki Sara LaFontaine vieraili syyskuun alussa Kolilla ja Bomballa tekemässä tv:lle ruokaohjelmia Karjala-nimikkeen alla.

Ja lopuksi käsite "karelianistit". Missäpä muualla nyky-Suomen alueella kuin Pohjois-Karjalassa nämä taiteilijoina erinomaisesti kunnostautuneet aikansa merkkihenkilöt kävivätkään virittäytymässä karjalaisuuden sisimpään olemukseen ja luomassa itse taidettakin. Runeberg, I.K. Inha, Samuli Paulaharju, Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Järnefeldt, Leino, Aho, Munsterhjelm ja monet muut taiteilijat ovat kuvanneet Karjalaa juuri Pohjois-Karjalan kautta.

se Pohjois-Karjalan karjalaisuus. Savolaiset siellä ovat olleet niskan päällä jo kohta 400 vuotta. Se mitä siellä runokarjalaista oli jäi sotien jälkeen tasan tarkkaan Venäjän puolelle ja ne ihmiset siirrettiin kuka mihinkin.
Ainoa kolkka Suomen alueella missä vanhaa, katkotonta asutusta Karjalasta on jäljellä on Etelä-Karjala.
Yrittäkäämme kukin vaalia karjalaisuutta siellä missä asumme.