Monissa keskusteluissa puhutaan parannuksenteosta ja olen luullut että jokaisen uudestisyntyneen kuuluu elää parannuksenteossa. Näyttää kuitenkin siltä että eräät (uskovaiset?) henkilöt jotka tekevät usein aloituksia palstalla, ovat ottaneet sellaisen asenteen ettei heidän tarvitse tehdä parannusta ensinkään.
Riittääkö kerran uskoontulo ja silloin anteeksipyydetyt rikkomukset viemään perille asti? Tuota en jotenkin jaksa ymmärtää. En ymmärrä myöskään sitä vimmaa millä asetutaan vastustamaan sellaista henkilöä joka kehoittaa toista tekemään parannuksen. Sehän on suuri ystävyyden teko kun välittää toisesta niin paljon että on hänen sielunsa tilasta huolissaan.
Riittääkö kerran uskoontulo ja silloin anteeksipyydetyt rikkomukset viemään perille asti? Tuota en jotenkin jaksa ymmärtää. En ymmärrä myöskään sitä vimmaa millä asetutaan vastustamaan sellaista henkilöä joka kehoittaa toista tekemään parannuksen. Sehän on suuri ystävyyden teko kun välittää toisesta niin paljon että on hänen sielunsa tilasta huolissaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joka on sanonut, ettei hänen tarvitse tehdä parannusta, minä en ainakaan ole houmannut sellaista kirjoittajaa sivuilla.
Tosin jos Jeesus tänne kirjoittaisi, niin Hänen tuskin sinunkaan mielestä tarvitsisi tehdä parannusta, mutta meidän muiden on ehkä sitäkin useammin, ainakin minun.
Olen löytänyt.
elämän kestävä prosessi.Kyllä minullekkin varsinkin lestadiolaiset ja jotkut helluntailaisetkin ovat moista toitottaneet,mikäpä siinä.Mielesti olen tieni valinnut vaikka se ei kaikkia suuntia tai lahkoja aina miellytäkkään,ja kun en ole noiden oppien päälle niin tarkka, tai oikeastaan sovellan samoja oppeja kuin muutkin soveltavat vaan en aina enemmistön käyttämällä tavalla vaan niinkuin rehellisesti ne oikeiksi tunnen.
suurinosahan ihmisistä parantelee elämäänsä jatkuvasti,ja elää toivossa että saavat palkankorotuksenkin,sitten joskus myöhemmin. Se parannuksen teko tarkoittaa,että jos sinä tunnustat syntisi ja hylkäät niin saat armon.Toisin sanoin, parannuksenteko on ja tarkoittaa syntien hylkäämistä.
Ei uskoontulo ole sama kuin parannus ja valaistuminen. Parantuminen on että oppii tietämään kuka on ja ketä edustaa maallisesti ja sielullisesti, minkä perustana on Liiton Ehdot, IO Käskyä;
Maallinen sukupuu
1 lapsi
1 lapsen pyhä äiti
1 lapsen pyhä isä
1 suku äidin puolelta
1 suku isän puolelta
1 Suomalaiset
1 yhtenäinen kansanmieli, ja kaikki on sielujen kautta
Pyhä Liitto ja Liiton ehdot: IO Käskyä
Sielullinen sukupuu
1 henkilökohtainen sielu
1 sielullinen suku - kaikkien sukulaisten sielut
1 Kansansielu - kaikki kansaan kuuluvat sielut
1 Sielujen Valtakunta - kaikkien kansojen 1 Äiti ja 1 Isä
1 Suomen kansan ensimmäinen Äiti
1 Suomen kansan ensimmäinen Isä
1 Luoja joka on kaiken luonut ja joka kaikille on sama
Silloin kun on parantunut ja valaistunut ei riko Liittoa eikä Liiton Ehtoja. Uskonnollilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
http://kivi.suomalaiset.org/suomalaiskirje.pl?nayta=matteus18
Eli sinä et voi olla [mikä_tahansa_uskonto]lainen ja suomalainen, koska kahta identiteettiä ei saa olla. Jos on, silloin sinä palvot epäjumalia ja rikot IO Käskyä.
5 "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli".
Kainista alkaen tämä viha on kytenyt lihan mukaan elävien taholta Hengestä syntyneitä kohtaan.
Gal. 4:29
"Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin".
Parannuksen tehneet pyrkivät katselemaan enemmän sydämen silmillä kuin näillä luonnollisilla, mutta nykykristillisyys pyrkii elämään enemmän näkyväisten mukaan ja varoittaa hengellistämästä Raamatun kertomuksia.
2. Korinttolaiskirje 4
18 "Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti".
[Room. 8:24; Hepr. 11:1]
Hepr. 11:1
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä".
[Room. 8:24; 1. Kor. 2:9; 2. Kor. 5:7]
Johannes Kastaja totesi: " Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä" (Joh. 3:30).
Kristitty panee avuttomuudessaan turvansa yksin Kristukseen.
Vuorisaarnan hätkähdyttävin kohta on Jeesuksen aloitus: "Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta" (Matt. 5:3).
Ihminen ei täällä maan päällä tule synnittömäksi koskaan, vaan uskoontultuaankin on jatkuvasti ”samalla kertaa vanhurskas ja syntinen”.
Uskovan elämä on jokapäiväistä taistelua syntiä vastaan.
Pyhä Henki herättää meissä halun täyttää Jumalan tahtoa ja seurata Herraamme Kristusta.
Pyhän Hengen työ sydämissämme osoittaa meille syntisyytemme, mutta samalla johdattaa meidät armon tuntoon.
Jeesus opettaa meille Vuorisaarnassaan Isä Meidän- rukouksen (Matt. 6:9-13), jossa lausumme:
” Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.”
Kristus ei asu muissa kuin syntisissä.